Chapter 3
Nicolin Liisu papin luo jäi ajojuhdaks ennen; Nith-virtaa nyt se mereen ui, pois turskain saaliiks mennen.
Nicolin Liisu, tamma tuo, sai papin armot tietää; hän piinas sitä, ruoski, löi, mut koni paljon sietää!
Elämän talvi.
Oi, väike ehtoon viel' äsken lehtoon loi loiston hehkeän; yön sulo vihmeet toi ilmi ihmeet, näin kukkain päilyvän. Nyt talvi riemut vei, on poissa vihannuus! Mut kevät ehtii, ja puut ne lehtii, taas uhkuu into uus.
Vaan hyytä parmaan ei enää varmaan voi lientää kevätsäät! Tää varsi taipuu, se maahan vaipuu, kun riehuu tuulispäät. Niin raskas päivä on, yö vaivaks vanhuksen! Oi, onnen päivät ne iäks jäivät, jäi nuoruus kultainen!
Sä petyt, poika!
Sä petyt, poika! -- Nainen jos lempimään sua taipuu, näät virvatulta vainen, mi harhaks pian haipuu.
Kas, tuuli liehuu ilvein, ja läikkyy meren pinta, käy ees-taas kulku pilvein: -- niin vaihtuu naisen rinta.
Voi, viitsit juosta teitä, kun äkkäät keltahapset! Jos olet mies, niin heitä nuo turhat tyttölapset.
Hae oiva veikko, kaulaa sa kasta viininmehuin; kun enää et voi laulaa, käy maata, päivääs kehuin.
Sulo Jenni.
Missä on onni, min tunsin ma aamuin, kun leivojen liverrys soi? Missä on rauha, min äänetön metsä suuss' illan mun mieleeni toi?
Enää en, seuraten mutkia virran, nää viehkeitä kukkia haan, etsi en jälkiä häipyvän riemun; käyn huolteni vallassa vaan.
Pois joko siis suvi laaksoista lähti? Syys synkkäkö saapunut lie? Ei toki! Kilvanhan ruusujen kisaan säät seijahat mettiset vie.
Kätkeä tahtoisin tunteeni salaan, mut aikaa jo selville sain: rintani kaikkien kaihojen syynä sulo Jenni on, Jenni on vain!
Vuodet ei voi ikimurhetta lientää, ja lohtua toivo ei tuo. Niinpä nyt vaivaani vaalin, ja hoivaa sulo tuskien auvo se suo.
Craigie-Burnin metsä.
Yön rauhaan Craigie-Burn jo jää, se aamun iloon herää, mut mulle kevään loisto tää vain murheen syitä kerää.
Nään kukkain, lehväin versovan, yörastaan laulut soivat; mut rinnan raskaan vaivahan, oi, mistä saisin hoivat?
En tuskaa tätä tunnustaa sais sulle, vaikka halaan; mut sydän lempeen ratkeaa, jos kauemmin sen salaan.
Jos kylmäks mua kohtaan jäät ja lohtuas voit eittää, niin haudallein jo syksysäät varisseet lehdet heittää.
Oma armas Maikki.
Sun ma olen, lemmittyin, oma armas Maikki; sun on sykkeet sydämein, aatokseni kaikki.
Painun vasten poveas, sydän kaihoon vaipuu; vaikka epätoivoon jäin, huolet jälleen haipuu,
Pois jos käännät rusosuus lohdukkaan ja raikkaan, sulo silmäs pois jos luot, kuolen siihen paikkaan.
Mit' on elo lemmetön? Yö, mi johti vaivaan. Lempi päivänpaiste on, riemun tuoja taivaan.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin, ja kaikkoo talvi tuittupää; sulo taivas siintää, ja pilvet poutii, veet kirkkaat rinteiltä syöksähtää. Säde vuorten huipuilla illoin valvoo, meri päilyy hohteess' aamukoin; koko luonto riemuiten päivää palvoo, ma omaa Bellaani jumaloin.
Ja kevät kukkea kesään vaihtuu, syys keltaan käy, ja riehuu säät; jo silloin eessä on synkkä talvi, kunis kevään riemuisan jälleen näät. Noin aika kierii, vuodet vierii, elo itse muuttuu ja vaihtuu noin; Mut kuoloon asti ma intoisasti vain omaa Bellaani jumaloin.
Oi, ylhät ikitunturit.
Oi, ylhät ikitunturit sammalevuorten, emo-kantajat Clyde-joen ourujen nuorten, mihin paimenpojat vuohensa soitellen vie, ja riistalle riekon on linnustajan tie! Mihin paimenpojat vuohensa soitellen vie, ja riistalle riekon on linnustajan tie.
Ei Gowryn suvilaaksot, ei Forthin norot armaat niin mieltäni viehdä kuin vuorenselät harmaat; lymyss' siimeisen rotkon on kirkas sinivuo, kaikk' aatokseni sinne käy lemmittyni luo. Lymyss' siimeisen rotkon on kirkas sinivuo, kaikk' aatokseni sinne käy lemmittyni luo.
Ikitunturille nousen ma rinteiden laitaa, miss' ourut alas syöksyvät uomaansa kaitaa; siell' immen sulo seuraan ma iltahan jään, ja huomaamatta hetket ne kiitää kerkeään. Siell' immen sulo seuraan ma iltahan jään, ja huomaamatta hetket ne kiitää kerkeään.
Hän ei ole kaunein, vaikk' kaunis on mulle; ei kasvatusta hienoa vuorilla tulle. Hänen syntynsä on halpa, kuin ollakin voi, mut lempensä kumpikin toisellensa soi. Hänen syntynsä on halpa, kuin ollakin voi, mut lempensä kumpikin toisellensa soi.
Saa hätään sinut kauneus, jousin ja nuolin, punehduksin ja hymyin ja haaveilevin huolin! Äly, hienostus jos nuolia singauttaa, ne häikäisevät silmäs, kun haavan sydän saa. Äly, hienostus jos nuolia singauttaa, ne häikäisevät silmäs, kun haavan sydän saa.
Mut herttainen hyvyys ja silmän sulo kaipuu, min säihkyissä safiiri himmeäksi haipuu, syvä lempi, -- mun syliinsä vangittuaan, on voittoisan impeni viehäkkeenä vaan. Syvä lempi, -- mun syliinsä vangittuaan, on voittoisan impeni viehäkkeenä vaan.
Allan-virralla.
Vei tieni Allan-virran luo, kun länness' iltarusko nousi; haan leyhkät liehui, vilkkui vuo, ja kultalainein laiho sousi. Siell' lemmenlaulun kuulla sain; -- mun tykki suonet tulisemmin, kun rinteet raikui kajahtain: "Sua sydämestäin, Anni, lemmin!
"En kuusainkätköön, sun ja mun, yön peikkoin koskaan päästä sallis; ja siunattu on hetki, kun siell' liiton teimme, tyttö kallis! Pääs painui vasten poveain, ja kuiskees soi: 'Sun iäks, kulta!' kun kesken kuumain suudelmain sa valat ikuiset sait multa." --
On kevään riemuks esikot, ja kesä viehtyy laidunmaihin; syys väriloistoon vehmastot luo tunnelmiinsa kaihokkaihin. Mut kaipuutas ei viihdä nuo, sua niin ei sykähdytä varmaan, ei sitä onnen hurmaa tuo, kuin silmäinluonti oman armaan!
Kaledonia.
Suven maat muka myrteistä ylpeillä voivat: siell' uhkeita tuoksuja, lounainen, tuot! Mua viehtävät rotkot ja rintehet loivat, sanajalkain ja ginstien kätkemät vuot. Mua viehtävät viidat ja pihlajat lehtoin, miss' siimeissä mulla on mökki ja lies; haan kielojen keskellä useinpa ehtoin käen kukkuissa siellä on, Hanna, sun ties!
Jää lounahan leyhkissä raskaiksi rinnat, Kaledoniass' siuhuvat raittihit säät! Suven mailla on puistoissa ylvähät linnat: vain sortoa siellä ja orjuutta näät! Sulo tuoksujen huumat ja kiehtovat keimat, ne hyljätä voit, Kaledonian mies; kuin tunturin tuulten on retkesi reimat, ja on ainoa kahlehes armahan ies!
Jos mikä lie!
Ken rehti-miesnä köyhyyttään on häpeissään ja mitä lie, se raukka jääköön nöyrtymään! Ei, pystyyn pää, jos mikä lie! Jos mikä lie ja mikä lie, lie halpa työs, tai mitä lie! Vain kullan leima sääty on, mies kultaa on, jos mikä lie.
Viis siitä, syökö kontistaan, on sarkainen, vai mikä lie! On houkka houkka loistossaan, mut mies on mies, jos miten lie! Jos mikä lie ja mikä lie, jos kiilloton ja mikä lie, niin suora mies, vaikk' köyhäkin on kuningas, jos mikä lie.
Kas pöyhkää, röyhkää nulikkaa, -- ties, Loordiko, vai mikä lie! -- jos sadatkin tuo pelkoon saa, hän nahjus on, jos mikä lie. Jos mikä lie ja mikä lie, jos helyt, tähdet mitä lie, mies itsenäinen näkee nuo ja naurahtaa, jos mikä lie.
Kuningas viittaa: valmis on parooni, kreivi, -- mikä lie! -- mut kunnonmiehen tekohon ei pysty hän, jos mikä lie. Jos mikä lie ja mikä lie, jos nimein sointu mikä lie, niin kykys, tarmos tunto tyyn' on ylempää, jos mikä lie.
Niin käyvän, oi, sa ihannoi, -- ja käykin niin, jos mikä lie, -- ett' tunnontyös ja kuntos myös vie valtaan sun, jos mikä lie. Jos mikä lie ja mikä lie, viel' aika saa, jos mikä lie, kun mies ja mies ne kautta maan on veljiä, jos mikä lie!
Jessy.
Elon onnea sulle, pieno! Elon onnea sulle, pieno! Olet armas kuin kohtaus lempiväin, kuin jäähyväis-kyynel niin vieno, -- Jessy!
Vaikk' koskaan et ole mun, ja jo toivokin turha ois, en mailman riemuihin vaihtaa sulo tuskani kaihoa vois, -- Jessy!
Sees päivä mun murheiseks saa, kun ma, toivoton, hempesi nään; mut terve, te yön unet armaat, ma silloin sun kaulaas jään, -- Jessy!
Hymys enkelin-armaan suot, sun katseessas lempeä on; mut tunnustustas en pyydä: ero meidän on auttamaton! -- Jessy!
Elon onnea sulle, pieno! Elon onnea sulle, pieno! Olet armas kuin kohtaus lempiväin, kuin jäähyväis-kyynel niin vieno, -- Jessy!
Muistutuksia ja selityksiä.
Siv _Roobin_. Kuvailee runoilijan omaa syntymää 25 tammik, 1759. -- *Kyle* (myös *Coila*), kunta Ayrshiren piirikunnassa Ayr-virran rannalla, oli Burnsin syntymäseutu. -- Kuninkaana oli Yrjö III, vv. 1727--60. --Hyväntuulisen runon johdosta on Stothard tehnyt hauskan taidekuvan...................................................16
_Ruispientarella_. Burnsin varhaisimpia runoja. Laulun sankaritar lienee Annie Ronald, sittemmin rouva Paterson, "vaikka tämä itse ei koskaan tahtonut sitä myöntää". Nuorena vuokralaisena Mossgielissä v. 1784 Burns kävi ahkerasti hänen kodissaan ja oli ukko Ronaldin hyvässä suosiossa. -- Kesäisin luhdit ja ruispientaret näyttelevät tärkeätä osaa nuorison tuttavuuksien teoissa Skotlannissa, samoin kuin Suomessakin! -- Runosta Eduard Engel lausuu: "Saa kauan hakea, ennenkuin viime neljänkymmenen vuoden aikuisessa Englannin kirjallisuudessa tapaa ainoankaan laulun, missä ilmenee niin puhtaan-kainoa aistillisuutta"......................................................18
_Roobin leikkas ruista_. Varhaisimpia Burnsin runoja. -- Roobin on runoilija itse, -- tytön kannalta katsottuna......................20
_Montgomeryn Kerttu_. Alkukielessä "*Montgomery's Peggy*", runoilijan kotiseudulla, Montgomeryn linnan läheisyydessä asuva neiti *Ellison Begbie*. Peggy vastaa Margaretaa. Samalle neidolle Burns on omistanut useita muita nuoruudenrunoja, käyttäen nimityksiä "*Meeri Morison*", "*Peggy Alison*", "*Tibbie Dunbar*" y. m. Runoilija kirjoittaa: "Hän (Ellison Begbie) oli kuuden tai kahdeksan kuukauden ajan kokonaan minun jumalattarenani". Neiti Begbie oli kasvanut verraten hienoissa elämänoloissa ja otti mielellään vastaan runoilijan huomaavaisuudet, kunnes eräänä päivänä ilmoitti hänelle menneensä kihloihin toisen kanssa, joka nähtävästi voi tarjota varmemmat toimeentulon ehdot..................22
_Meeri Morison_ = Ellison Begbie. Kats. ylemp. muist.................23
_Elli Dunbar_ = Ellison Begbie. Alkukielen nimi *Tibbie Dunbar* on vaihdettu suomalaisen korviin sulavampaan Elliin..................25
_Afton-puro._ Afton on pieni Nith-virran lisäjoki Ayrshiressä, lähellä runoilijan myöhempää kotia Ellislandissa.....................26
_Meeri_. Meeri Campbell, runoilijan nuoruudenlemmitty, jolle hänen sydämellisimmät ja hienoimmat runoelmansa ovat omistetut. Runo on kirjoitettu Burnsin aikoessa jättää kotimaansa ja siirtyä Länsi-Intiaan, Jamaikkaan............................................28
_Ayrin rannalla_. Burnsin jäähyväisruno syntymäseudulleen, kirjoitettu vähää ennen aiottua maasta-muuttoa. *Coila* = Kyle, kats. siv. 16........................................................29
_Pois Intiaan tule, Meeri_. Intialla Burns tarkoittaa Länsi-Intiaa. Kats. muist. siv. 28...................................31
_Casslis-purolla._ *Casslis*- l. *Cassilis*-puron ja *Girvan*-vuon rantamat Ayrshiressä ovat kuuluisat luonnonihanuudestaan. Runo on omistettu Meeri Campbellille...........37
_Ylämaan Meeri_ = Meeri Campbell. Kihlatun morsiamensa äkkikuolemaa runoilija muistelee kaihoin kautta elämänsä iän. Meeri oli nuori tyttölapsi, joka aamuisin kantoi maitoa Ayr-virran pohjoispuolella olevaan Montgomeryn linnaan. Lähimmät sukulaiset asuivat Ylämaassa.........................................38
_Meerille taivaassa_. Kirjoitettu Meeri Campbellin kuoleman kolmantena vuosipäivänä. Kohtaus, johon runoilija viittaa, tapahtui toukokuulla Ayr-virran rannalla, missä lempivät olivat koko päivän yhdessä. Meerin oli määrä seuraavana päivänä lähteä sukulaistensa luo Ylämaan länsi-osaan, jäädäkseen toistaiseksi sinne ja hankkiakseen itsellensä jonkinlaista vaatevarastoa avioliiton solmiamista varten. Lempivät asettuivat kummallekin puolen pientä puroa, pesivät kätensä ja vannoivat sormet runoilijan lahjoittaman raamatun päällä toisilleen uskollisuutta, niin kauan kuin Montgomeryn hongikkorinteet vihannoivat ja purossa vesi virtasi. Paikkakunnan maalaisväestö osoittaa vieläkin orapihlajaa, jonka alla lemmityt olivat istuneet. Paluumatkallaan Ylämaasta lokakuulla Meeri sairastui kuumeeseen ja kuoli äkkiarvaamatta Greenockissa v. 1786. Myöhemmin on hänelle hautakivi pystytetty. Albert Träger lausuu: "Burns lempii maitotyttöä ja kohottaa halpasäätyisen lemmittynsä Tasson prinsessa Leonoran ja Byronin kreivitär Therese Quicciolin rinnalle, ja ylväs, rikas Englanti pystyttää v. 1842 muistokiven köyhän tytön haudalle"...............................................40
_Ballochmylen maat_. Ballochmyle on kaunis, upea aateliskartano Ayr-virran rannalla lähellä Burnsin vuokratilaa Mossgielissä. Runo on omistettu kartanonomistajan tyttärelle *Meeri Whitefordille*, sittemmin naimisissa Cranstonin kanssa. *Catrine* on kylä Ayrin rannalla...............................................42
_Vaikk' kävis mistä tuulen tie_. Kirjoitettu v. 1788 runoilijan nuorelle vaimolle Johannalle, o. s. Armour. Runoon kuului alkujaan vain kaksi ensimmäistä säkeistöä, joista Burns lausuu: "Tämän laulun kirjoitin vaimoni kunniaksi. Huom.! Oli lempiviikkojen aika". Vasta myöhemmin Burns jatkoi runoa, lisäten siihen neljä uutta säkeistöä. Runon aiheutti seikka, että Burnsin otettua haltuunsa Ellislandin vuokratilukset Nith-virran rannalla, nuori vaimo jäi aluksi vielä vanhempainsa kotiin Mauchlinéiin, kunnes asunto oli saatu vuokratilalla kuntoon. -- *Clyde*, Skotlannin suurin virta. -- Oikullinen sointujen kudonta esiintyy jo alkuperäisessä runossa...................................43
_Hannalle_ = Johanna Armourille. Kats. edell. muist..................46
_Jos Parnassolle nousta voisin_. Runoilijan tuliaislaulu nuorelle vaimolleen, hänen saapuessaan uuteen kotiinsa. Vrt. muist. siv. 43. --*Parnassos*, vuori Kreikassa, Apollon ja runotarten tyyssija. --*Corsincon*, Nith-virran lähdevuori......................47
_On kaihoin syynä mielitietty_. Tämä laulu, joka on useille kielille käännetty, on ajateltava *neidon* lausumaksi kaipuuksi......55
_Viime suudelma nyt sulta_. Runoelma lienee katsottava romanssiksi. Alkukielessä esiintyy tekaistulle vivahtava neidon nimi *Nancy*, vastaten sointuun *fancy*. (Suomennoksessa: tytti -- sytti). Walter Scott lausuu runosta, että siinä on "tuhansien romaanien sisällys"..................................................56
_Jäi talven valta taa_. Runoelman pohjana on kansanlaulu.............58
_Niin vapaa olin, riemuinen_. Burns kirjoittaa: "Laulun kuoro (s. o. 2:nen ja 8:s säkeistö) on vanha, muu minun omaani". -- Ballaadi perustuu Skotlannin maalaisväestön vanhaan tapaan kudottaa kankaansa omista langoistaan kaupungin ammattikutojilla. Jotta työ tulisi halvemmaksi, oltiin itse avuliaina kangasta kuteelle pantaessa...................................................61
_Gallan rannalla_. Runo on kirjoitettu kylärenkutuksen jatkoksi. Kuoron (1:sen ja 5:nen säkeistön) on Burns saanut kansan suusta. *Galla* on Pohjanmereen virtaavan Tweed-joen syrjäjoki...............63
_Meidän armas Perthin Maikki_. Poikaparven ihailema neito on alkukielessä *Theniel Menzie*, joka nimi jää suomalaiselle oudoksi. Olen valinnut nimen *Perthin Maikki*, koska *Dye*-joki ja *Darletin* kauppala ovat Perthin piirikunnassa. Samaan tapaan on Gustav Legerlotz saksannoksessaan käyttänyt tunnusnimeä "*Allans* holdes Kind *Marie*". -- Runo kirjoitettiin Burnsin ensimmäisellä matkalla Ylämaahan v. 1787, "jolloin runoilija, tanssittuaan kaiken yötä Pohjan veikeiden tyttöjen kanssa, aamulla malja kädessä tervehti päivää, sen noustessa yli Ben-Lomondin jäätiköiden"............................................65
_Niin pitkä on ja kolkko yö_. Vanhaa laulua mukailemalla kirjoitettu geeliläiseen kansansävelmään.............................67
_Bruce Bannockburnin taistelussa_. Kuningas Robert Bruce voitti Bannockburnin taistelussa v. 1314 Englannin kuninkaan Edvard II:n ja turvasi siten Skotlannin itsenäisyyden. -- Burns kirjoitti tämän ballaadin v. 1787 ukkosenilmalla metsässä, käytyään muinaista taistelukenttää katsomassa.................................73
_Hyvästi, maine Skotlannin!_ Tämän historiallisen ballaadin tapahtuma-aika johtaa meidät David II:n (vv. 1329--71) ja Edvard Baliolin välisiin taisteluihin ja on pantu vanhuksen suuhun, joka on ottanut osaa Skotlannin kansallissankarien, William Wallacen ja Robert Brucen vapaustaisteluun. Englannin kannattamana Edvard Baliol sai kuningas David II:n väliaikaisesti vangiksi. -- Runoilija on kuitenkin näiden muinaisten aikain kehykseen kätkenyt omia ajatuksiaan myöhempäin aikain tapahtumista ja oman myötätuntonsa karkoitettua Stuartien hallitsijasukua kohtaan, antaen runoelmalleen värityksen, joka viittaa Cullodenin taistelun aikoihin. Mainitussa taistelussa (v. 1746) viimeinen Stuart-suvun valtaanpyrkijä joutui tappiolle. -- *Tweed* ja *Sark* ovat Skotlannin rajajokia Englantia vastaan...................75
_Kuningatar Maria Stuartin valitus_. Skotlannin kaunis, kevytmielinen, onneton kuningatar Maria Stuart (vv. 1560--1568) sai viettää lähes kaksikymmentä vuotta läheisen sukulaisensa, Englannin kuningattaren Elisabetin vankeudessa, kunnes Elisabet hänet mestautti v. 1587. --Maria Stuart oli ollut Ranskan kuninkaan Frans II:n puoliso. Tämän kuoltua (v. 1560) hän otti perintömaansa, Skotlannin, kruunun haltuunsa. -- Maria Stuartin poika Jaakko nousi Elisabetin viime säädöksen mukaan yhdistetyn Englannin, Skotlannin ja Irlannin valtaistuimelle ja hallitsi Suurbritanniaa Jaakko I:n nimellä (vv. 1603--1625)...................77
_Maanpakolainen_. Ballaadin kuvaama aika on v. 1690, jolloin karkoitettu Jaakko II Stuart Ranskan ja Skotlannin katolilaisten avustamana oli noussut maihin Irlannissa, voittaakseen takaisin kruununsa Wilhelm III:lta, mutta kärsi tappion Boyne-joen taistelussa. Ballaadin sisällys kokonaisuudessaan on pantu irlantilaisen neidon suuhun, jonka skotlantilainen ritari on onnettoman taistelun jälkeen henkipattona lähtenyt maanpakoon. Neito muistelee yksityiskohdittain ritarinsa lauseita ja viime eleitä eronhetkenä...................................................80
_Hatun keikkua anna!_ Ylämaasta Alamaahan (Lawland) muuttanut poika kulkee sotarivissä armaansa ikkunan ohi taisteluun Stuart-suvun puolesta. Aika on vähää ennen Cullodenin taistelua v. 1746. Vrt. muist. siv. 75.........................................82
_Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa_. Karkoitettu Jaakko II Stuart on kärsinyt tappion Boyne-joella v. 1690. Kapinaan nousseita Skotlannin katolilaisia kohtaa rangaistus ja vaino. Vrt. muist. siv. 80..................................................83
_Ylämaan Heiska_ on lähtenyt Amerikkaan Cullodenin onnettoman taistelun jälkeen v. 1746. Vrt. muist. siv. 75.......................85
_Invernessin impi_. Inverness on Skotlannin Ylämaan pääkaupunki, Drumossie Cullodenin taistelukentällä oleva kangasmaa; Vrt. muist. siv. 75. Cullodenin taistelussa v. 1746 joutui Stuartien asia kerta kaikkiaan häviölle, ja Englannin käskynhaltija, herttua Wilhelm toimeenpani heti sen jälkeen ankaran verioikeuden ja koston Skotlannin Ylämaassa.......................................87
_Macphersonin jäähyväiset_. James Macpherson, suunnattomista ruumiinvoimistaan ja rohkeudestaan kuuluisa sissi ja klaanipäällikkö eli 1700-luvun alkupuolella. Hänet vangittiin salakavalasti ja hirtettiin joko Invernessissä tai Bauchissa, kertoo Walter Scott. Hirsipuun telineellä hän soitti rakkaalla viulullaan viime sävelmänsä, joka hänestä on saanut nimensä, ja tarjosi käsi ojossa viulunsa sille, joka ottaisi soittaakseen samat sävelet yli hänen ruumiinsa. Kun läsnäolevan klaanin miehet olivat vaiti, hän iski viulun teloittajan päähän ja teki kuolonhyppäyksensä. Macphersonin kuuden jalan mittainen kalpa on vieläkin nähtävänä Fifen kreivin asesalissa Duff-Housessa. -- Burns on muodostanut ballaadinsa "Macphersonin kerskaus" nimisestä kansanlaulusta, jota hän on karsinut, jatkanut, parannellut ja pyöristellyt..........................................88
_Ei ketään_. Tällä runolla Burns tervehti nuorta vaimoaan Hannaa, hänen saapuessaan Ellislandin vuokratilalle ja astuessaan yli tuvan kynnyksen. Vrt. muist. siv. 43. Runoilija lausui usein, että hänen onnellisin aikansa oli ensimmäinen talvi Ellislandissa (vv. 1788--89), jolloin hän sai elää perhe-elämää ensi kerran oman kurkihirren alla. -- Runomitta ja kertaussana *ei ketään* (naebody) on kansanlaulusta lainattu.................................96
_Saa rengit vetää unta_. Burns kirjoittaa: "Tämän laulun kuoro (s. o. 1:nen ja 4:jäs säkeistö) on vanha, molemmat muut säkeistöt ovat minun omani"....................................................98
_Ylämaan-naisen kehtolaulu_. Klaani-järjestelmän aikana oli rosvous ja naisen ryöstö 1700-luvun alkupuolella vielä varsin yleistä Ylämaassa. Rosvoretket tehtiin Alamaan laajoille rannoille...........................................................102
_Piru ja tulliherra_. Kirjoitettu v. 1792, Burnsin yksin vartioidessa eräänä myrskyisenä talviyönä salakuljetuslaivaa, joka pääsi livahtamaan, kun hänen apulaisensa eivät ajoissa saapuneet virkaansa hoitamaan. Runo on hauska todistus runoilijan itseironiasta, mutta osoittanee myöskin, kuinka väärässä asemassa hän tunsi olevansa tullivartijan toimessaan.........................103
_Nicolin Liisun kuolema_. Burns oli ystävältään, Edinburghin korkeakoulun opettajalta *William Nicolilta* saanut Ellislandin vuokratilalle lahjaksi jo vanhahkon hevosen, joka aikaisemmin oli ollut presbyteriläisen papin oma. Hyvästä hoidosta huolimatta hevonen sai taudin ja kuoli runoilijan suruksi. Katkeran mielensä hän purki ivalauluun. -- *Crain* (myös Clouden), *Nith-virran* syrjäjoki. Viimemainitun rannalla oli runoilijan koti...............105
_Sulo Jenni_. Burnsin myöhäisimpiä runoja. Omistettu Jane Lorimerille, harvinaisen kauniille ja henkevälle rouvalle, joka lyhyen avioliiton jälkeen oli eronnut miehestään, ja "oli Burnsin viimeisinä elinvuosina hänen runottarensa"..........................110
_Craigie-Burn_. Dumfriesin lähellä oleva metsä, jossa runoilija mielellään käveli ja missä hän ensin tutustui Jane Lorimeriin.......112
_Oma armas Maikki_. Burnsin loppu-iältä. Lempensä "esineet" runoilija usein salasi tekaistujen nimien verhoon. Alkukielessä on neidon nimenä epätavallinen *Nancy*, säkeen "ev'ry rovin' fancy" vastineena. Kun nimellä sellaisenaan ei tässä ole merkitystä, on se vaihdettu nimeen Maikki, joka etsimättä antaa vastasäkeen "aatokseni kaikki"......................................114
_Jo kevät riemuisa saapuu hymyin_. Runoelma on viime aikoihin saakka pysynyt nuorison lempilauluna Nith-virran laaksossa..........116
_Oi, ylhät ikitunturit_. Runoelma on muuttunut yleiseksi kansanlauluksi. -- *Clyde* virtaa länttä kohden valtamereen, *Forth* läpi *Gowryn* viljavain laaksojen Pohjanmereen..............117
_Allan-virralla._ *Allan* on Ylämaan sisäosissa Grampian-vuorten alueella, minne runoilija teki retkeilyn kesällä v. 1793. Hän istahti kesä-iltana orapihlajan alle ja kirjoitti siinä samassa laulunsa alusta loppuun valmiiksi. Aiheen hän sai vanhasta, arvottomasta renkutuksesta "My love Annie's very bonnie", jonka tapahtumapaikka on Allan-virralla. Seuraavana aamuna hän kirjoitti Edinburghiin ystävälleen, toimittaja G. Thomsonille: "Sen minä sanon: tässä saat hyvän laulun!"..........................120
_Kaledonia_, Skotlannin vanha, runollinen nimitys. Runo kirjoitettiin v. 1795. -- *Hannalla* runoilija tarkoittaa omaa vaimoaan. -- Burnsin elämänkertoja, Allan Cunningham, lausuu: "Oivallisessa Kaledonia-laulussa yhtyy puolison-rakkaus isänmaan-rakkauteen, ja on laulu tavattoman laajalti levinnyt"......122