Part 2

Eròs (Suomeksi _rakkaus_) oli Greekalaisilla taivaallinen olento, rakkauen nostaja ja haltia. Tämä pienonen, ihana ja siivillä varustettu poika liikku ympäri mailmaa, tulisoitto käessä ja olalla viini (_pilkoger_) ja jousi, jolla hän ampu ihmisiä syämmeen ja sytytti heissä rakkauen. -- Pian samankaltasta ylenlonnollista olentoa myös meiänki esivanhimpamme muinen kunnioittivat, ja vanhoissa Runoissa sitä _Lemmeksi_ mainitaan; jonka sanan luulisin myös rakkautta merkihtevän. Senpä tähen olenki paikottain, koska Laulun luonnet sitä salli, Eròsta tällä Suomalaisella nimellä nimittänyt.

V. 1-3. _Syän-yöllä, koska Arktos Aleneepi, kääntyen jo Käsivarrellen Boòteen_. _Arktos_ on sama tähteikkö, jota Suomalaiset _Otavaksi_ nimittävät, ja joka puoli-yön aikana on alimmallaan. Lähellä tätä on toinen tähteikkö, _Boòtes_ nimeltä, jota Greekalaiset, niinkuin myös usein muitaki tähtiä, kuvailivat ihmisen haamulla. Tästä ymmärrämme, miksi Anakreon sanoo, että Arktos puoli-yön aikana kääntyy Boòteen käsivarrelle.

V.

V. 8. _Lyaios_ eli Bakhos oli viinojen jumala. Nimi Lyaios (Suomeksi _Kirvottaja_) lienee siitä alkunsa saanut, että viina kirvottaapi kielet.

VI.

V. 8. _Bathyllos_ oli nuori, kaunis poika, jota Anakreon erinomattain rakasti ja hyväili.

V. 11. _Kytheere_, jota myös nimitettiin _Kythereia, Kyypris, Afrodiite, Kallos_, on Kauneus, oli Zeus nimisen Greekalaisten pää-jumalan tytär, kauneuen esikuva ja rakkauen (Eròksen) äiti.

VIII.

V. 7. _Sen Teereuski tehnyt_. Teereus, kuningas Thraakiassa, oli nainut Proknen, Atheenan kuninkaan Pandiionin tyttären. Tällä Proknella oli sisar nimeltä Filomeela, jonka Teereus väkisin makasi. Tehtyä sen leikkasi hän Filomeelalta kielen suusta, jottei tämä muka taitaisi ilmi antaa tätä häpiätyötä. Sitten salpasi hän Filomeelan yksinäisehen mehtämökkiin. Mutta Prokne, saatua tieon tästä, pelasti sisaren, piilotti sen huoneessa, ja kostaaksensa Teereuksen julmaa kataluutta, hakkasi _Itys_ nimiseltä pieneltä pojaltansa, jonka hän Teereukselle oli synnyttänyt, pään poikki, keitti ruumiista ruan ja syötti sen isälle. Teereuksen rualla ollessa ilmestyi Filomeela ja viskasi hänen eteensä pojan verisen pään. Teereus tarttu nyt miekkaansa, ja ajo sisaria takaa. Mutta samalla Jumalat -- niinkuin satu kertoo -- muuttivat Teereuksen tarhapöllöksi. Filomeela, joka metässä oli onnettomuuttansa päivittänyt, muuttui yörastaaksi, ja Prokne pääskyseksi, jolla vielä merkiksi tapetun Ityksen verestä on punanen pilkku leuan alla.

IX.

V. 1, 2. _Yks' tappeluita Theeben, Frygein hokeepi toinen_. Frygein tappeluilla ymmärretään _Troian_ sotaa. _Tròas_, jossa tämä sota tapahtui, oli Vähän Frygian aluetta.

XI.

V. 2. _Niobee_ oli Tantalon tytär. Satu kertoo, että Apollo ja Diaana (molemmat jumalalliset olennot) nuolilla olivat ampuneet Niobeen kaikki lapset kuoliaksi, ja että se surusta oli muuttunut kiveksi. Luultavasti on tämä satu saanut alkunsa siitä, että Frygian kallioilla seisoi kivi, joka kaukaa kahtovalle näytti itkeväisen vaimon.

V. 4. _Pandiionin tytär_ on sama Prokne, josta jo ennen mainittiin. Lue VIII. v. 7.

XII.

V. 5. _seppeleitä eli kiehkuroita_. Ruot. _blomsterkransar_.

XVI.

V. 3. _Kroisos_ oli Lyydian rikkaueltansa mainio kuningas.

XX.

V. 5. _Muisku_ merkihtee samaa kuin _Suutelus_.

XXI.

_Euròpe_, jonka kuvaa Anakreon jollenkullen pojalle on tässä selittävinään, oli Sidonin se on Foinikian kuninkaan Ageenorin tytär. Tämän oli Zeus -- niinkuin satu kertoo -- miellyttänyt sillä keinoin, että hän muutti ihtensä härän haamuun. Euròpe, joka paimensi lehmiä Foinikian rannoilla, rupesi nyt tämän kanssa leikittelemään, ja nousi viimen sitä selkään. Mutta härkäpä lähti mereen uimaan, ja vei neion myötänsä aina Kreetan saarelle. Sinne tultua Zeus taas otti miehen muotonsa ja makasi Euròpen. Tämä synnytti lapsia, jotka sitte sanotaan kansoittaneen meiän hänen nimellänsä Euròpaksi mainitun mailman osan.

XXIV.

_Tettiks_ on lentävä sirkka, joka oleskelee puissa Aasian maalla. Tämän laulu oli vanhoin mielestä erinomattain kaunis.

V. 13. _Foibos eli Apollo_ oli soiton ja ampukeinon jumala.

XXVI.

V. 1. -- _ukko Afrodiiten_ se on _Heefaistos_, joka oli Kytheeren eli Afrodiiten aviomies ja taitava Seppä. Leemnon saarella oli hänen pajansa, jossa hän tako muien jumaloin tarpehia.

V. 8. _Aares_ oli sotien jumala.

XXVII.

_Lempi_ on tässä laulussa sama olento kuin _Eròs eli rakkaus_.

V, 3, 4. _saaha rukkaset_ on Ruot. _få korgen_.

XXX.

V. 1, 2. _kupeissa poltinmerkki Hevoilla ompi varma_. Greekalaisilla oli tapana polttaa merkit hevosihinsa. Muutamilla oli _koppa_ niminen merkki kupeessa, ja näitä nimittivät _koppatias_ eli _koppaforos_. Toisia nimitettiin _samforos_, ja niillä oli merkkinä C. Mitä näillä merkeillä osottivat ei tarkoin tietä; kukatiesi hyvää taikka huonompaa hevoslaatua.

Viiteselitykset:

[1] Suomen kielessä ei ole yhtään kirjainta eli puustavia, jolla olisi aivan sama ääni, kuin Greekalaisten _o_:lla, ellei _uo_ arveltaisi tätä ääntä paraite vastaavan. Mutta koska _uo_, kirjotettuna vieraassa sanassa, tekisi sen usein tuntemattomaksi, olen sen tähen tämmösiä muukalaisia nimiä koetteeksi kirjottanut näin: _Jònia, Eròs, Euròpe_; jotka nimet kuiten ovat aivan niin luettavat kuin; _Juonia, Eruos, Euruope_, Tätä olen tehnyt mainion vasta kuollehen Prof. Raskin mukaan, joka kirjotaissa Lapin ja Suomen kieltä seuraa aivan eri tapaansa. Pitkiä ääniä aa, ee, ii, oo, uu, yy, ää, öö kirjottaa hän á, é, í, ó, ú, ý, æ', ö', e.m. ottá (ottaa); ja äänet oa (ua), ie, uo, eä, (iä), yö, joita hän nimittää _Forslagsselvlyde_, merkitään häneltä näin: à, è, ò, æ`, ö`, (huom: ei grave-merkkiä) niinkuin tòli (tuoli). Lue Lappisk Sproglære af _R. Rask_. Köph. 1832. Tämä keino olisi minusta varsin sopiva, ja kirjottajoille paljo huokiampi.

[2] Polvi on _pitkä_ kahesta syystä: _luonnostaan ja positionin_ kautta.

a. _Luonnostaan_ pitkä on se polvi, jonka äänike (vokal) taikka on pitkä, se on, niinkuin tätä Suomen kielessä nykyjään merkitään, kaksinkertasena kirjotettu e.m. sanassa _paatuu_; taikka kaksääntäväinen (tveljudande), niinkuin sanoissa: _pouta, lyön, suora_.

b. _Positionin kautta_ pitkä polvi on se, jossa kaksi taikka kolme konsonanttia suorastaan seuraavat äänikettä, niinkuin sanoissa _putki, karttu_.

_Muistutetaan_: että Positio sanojen ensimmäisessä, kolmannessa, viiennessä, seihtemännessä j.n.e. polvessa, se on, niisä polvissa, joita _aksentolla_ puhutaan, aina tekee polven pitkäksi, niink. sanassa lóppumáttomámpiénki; vaan ei samati toisessa, neljännessä, kuuennessa, kaheksannessa j.n.e., jotka polvet ovat, miten sattuu, milloin pitkät milloin lyhyet (_ancipites_), niink. ónnéttomílle elikkä ón-|néttomílle.

Polvi on _lyhyt_, jossa äänike on lyhyt, se on, ykskertasena kirjotettu, ja jossa ei liion ole positionia e.m. sanoissa _tapa, puheli_. Muist: Tällainen polvi ei saa koskaan pitkänä piettää, muuten siitä usein, varsinki laulaissa, syntyypi erehys, niink. sanoissa _tuli ja tuuli_, _puhun ja puuhun_, _suren ja suuren_, ja muissa.