Part 18
Korkealla, hirsistä salvetulla aidalla ympäröitiin koko kumpu, 20-30 metriä ristiinsä, ja aitaan oli määräysten mukaan jokaisen erämaan isännän salvettava osansa, kolme, neljä syltä pitkä hirsileippo poikittaisine sidehirsineen. Vahva portti oli virran yläjuoksulle, sillä sinne käsin, vastavirran puolelle, eivät manalaiset niinkään seuranneet kalmistossa kävijää.
Aikojen kuluessa karttui pieni kalmisto täyteen hautoja ja hautapatsaita. Monella haudalla seisoi raudasta taottu, parin, kolmen korttelin pituinen, puupatsaan nenään isketty risti, jonka kourissa riippui isoja ja pieniä rautarenkaita; useasti oli nokassa vielä rautainen tuuliviiri. Ylitalon Kusto-vainaalla oli valkoiseksi maalattu pyöreä taulu. Mutta Olli Purasella, joka Pellon Purasesta viisi miespolvea takaperin oli tullut Ylimuonion ensimmäiseksi Puraseksi, oli itse laatimansa komea risti. Se oli neljä kyynärää korkea nelikulmainen pylväs, johon neljälle tuulelle oli isketty rautakourat, ja joka kouraan ripustettu kolmikorttelinen lauta. Lautoihin oli ukko itse "puukkotyylillä" kaivertanut "koko elämäkertansa". Oli pylväässä vielä "uskonsilmäkin", pieni pyöreä, kehystetty lasilevy, joka katsoi länttä kohden. Tuuli kun oikein puhalsi korkean tievan ylitse, helisivät ristien lukemattomat renkaat, ja viirit kilvan kitkuttivat, niin että kalmistosta kuului sekä iloinen helähtely että surkea voihke ja valitus joen toiselle rannalle asti. Mutta Olli Purasen elämäkertalaudat lapattivat ja heilahtelivat vain verkalleen, vakaisena katseli uskonsilmä, ja Ylitalon Kuston pyöreä taulu kumotti yli aidan kuin vainajan valkoinen lakki.
Vierekkäin joutuivat tievan multiin odottamaan Herransa tuloa sekä lappi että lanta. Joutui sinne suuri tietäjä ja Lapin kirkkojen rakennusmestari Vuopiokin ja moni muukin lapintietäjä; joutuipa Parkajoen muorikin, joka ei Akamellassa saanutkaan lepoa. Kotoiset huolet ahdistelivat muori rukkaa, niin että hänen täytyi heti nousta ylös ja köppäistä kotipihoilleen. Ajettiin muori kyllä säälimättä takaisin hautaan ja laitettiin arkunkansi lujilla rautakrookeilla kiinni, mutta muori tuli vielä sittenkin monet kerrat kotiinsa kummittelemaan. Vasta kun muuan raaka äijä meni ja manaten pyöräytti arkun vainajineen kumoon, ei muori parka päässyt enää pois haudastaan.
Parkajoen muori ei kyllä ollut ainoa Akamellan asukas, jolle ei hauta suonut lepoa. Sinne joutui kaikenlaista "Herrassa nukkunutta" kansaa, epäuskoisia äijiä, poronvarkaita ja suuria, väkeviä lovinoitiakin, ja niiden rauhattomat ja mahtavat henget eivät mahtuneet ahtaassa maakomerossa asumaan, vaan niiden täytyi päästä edelleenkin liikkumaan ja toimimaan. Akamella olikin pelottava paikka, niinkuin ainakin suuret kalmankentät, joihin kaikki kansakunnan sekä mahti että kurjuus lopuksi kootaan.
Vielä pelottavammaksi tuli Akamella, kun uusien Manan matkamiesten saapuessa pieni Manala kävi niin ahtaaksi, että täytyi entisiä asukkaita karkoittaa pois. Vanhat puoleksi lahoneet arkut raastettiin luukasoineen, kaikkineen lepokammioistaan ja heitettiin aidan taakse kankaalle, ja toinen vainaja laskettiin sijaan. Joskus riistettiin jotenkuten säilynyt arkku entiseltä omistajaltaan ja annettiin se jollekin köyhälle kulkurille taikka lapinäijälle makuusuojaksi. Suuret röykkiöt luita, arkunraakkeja ja ahkiorajoja sekä rikkoutuneita hautaristejä kasautui kalmismaan vierelle. Koirat ja korpit sekä muut riettaeläimet raastoivat ja lennättelivät luita ympäri metsiä, ja niiden mukana taas joutui kalmanväkikin liikkeelle ja teki paikan rauhattomaksi.
Mutta sitten Akamella vasta oikein kolonnäköiseksi tuli, kun Muonio sekä Ruotsin puolen Muonionalusta, jotka ennen yhdessä saapuivat Akamellaan levolle, saivat kumpikin oman uuden hautausmaansa, ja vanha Akamella hylättynä jäi kokonaan hoidotta. Kammiohautojen kattolankut lahoivat ja putosivat alas, ja niin viimein kaikki haudat aukenivat kuin tuomiopäivän tullessa. Sieltä kattoparsien välistä, lahoneista arkuista, irvistelivät kolkot luurangot, siellä lapinäijät peskeissään, vanttuut käsissä ja poronkoipikengät jaloissa kellettivät ahkioissaan, siellä pienet lapsen luurangot makasivat komsioissa, siellä Vuopion tietäjänkin haamu täysissä vaatteissaan lepäsi. Ja hautausmaalla oli kaikkialla luita ja luukappaleita, pääkalloja, leukaluita, sääriluita, reisikontteja sekä ulkopuolella kalmistoa kasoittain vainajain jäännöksiä ja arkkujen jätteitä.
Akamella oli todellakin kamala kuolemankumpu.
Vanha tunturien kiertäjä lappi, joka oli erämaistaan ajettu tänne siunatun mullan lepoon, olikin häpeällisesti karkoitettu leposijastaan ja annettu riettaeläinten raastettavaksi. Eikä sillä, kastevesillä valettuna, ollut enää sijaa oman heimonkaan pyhällävuorella. Niin joutuivat erämaan kiertäjät vielä kuolemansakin jälkeen kulkemaan kodittomina.
Ja Akamella tuli yhä kammottavammaksi. Sen ympärillä liikkui häväisty vanhalappi ja kaikki levostaan häiritty kalmanjoukko, niin ettei kristikansakaan koskaan tahtonut päästä rauhassa kulkemaan ohitse. Syksyöisin näkymättömät henget ahdistelivat soutajaa joella, ja talvisin taas oli moni ajomies aivan pääsemättömissä niiden kanssa. Joskus asettui rekeen niin paljon näkymätöntä väkeä, että hevonen sai höyryten kiskoa, ja joskus ruvettiin miestä väkisin viemään kalmistoon. Väliin puuttui reki niin jykeäksi, ettei liikkunut ensinkään. Silloin täytyi riisua hevonen valjaista, katsoa längistä lävitse, pyyhkiä kuorma puhtaaksi ja ankarasti ärjäistä:
-- Pois kaikki liika väki minun reestäni!
Siitä vasta lähti reki liikkeelle.
Pitkät ajat oli Akamella koko paikkakunnan kammona. Tunturikansan haltijat liikkuivat kuin kostonhengessä. Viimein kuitenkin Muonionalustan kauppamies Kusto Forsström laitatti kalmiston kuntoon. Hän sai Saaren Tanelin, Jierisjärven miehen, hautaamaan luut kuoppiinsa ja polttamaan kaikki arkkujen ja ristien jätteet, maksoi miehelle hyvästi ja juotti hänelle viinaa. Luurangot kyllä sai Taneli kuopatuiksi, ja paukkuen paloivat kalmanvoimaa saaneet kappaleet, mutta ukkoon itseensä tarttui kalmanväki, niin ettei hän sen erän perästä enää ollut ennallaan, eikä tahtonut saada rauhaa missään. Viimein sama väki kävi Tanelin kimppuun Jierisjärvellä, väänsi niskat nurin ja ajoi kuolleena veneessä rantaan.
Vähitellen sitten Akamellan väki asettui. Kun luurangot ja muut kalmankappaleet pääsivät jälleen mullan alle rauhaan ja sinne viimein lahoivat, uupui kalmiston väkikin ja vaipui maahan, eikä sillä ollut enää voimaa lähteä liikkeelle.
Niin pääsi Akamellan siunattuihin multiin kätketty, monia kovia kokenut, aina vainottu, vielä haudassakin halveksittu tunturien kiertäjäkansa vihdoinkin lepoonsa.
SANA- JA ASIASELITYKSIÄ
Sivu 5. Juovattaa, lapin tshuövvot = seurata jonkun perässä, noudattaa jälkiä.
" "Lapinkorveksi" nimitettiin entisinä aikoina lappalaisten koko asuma-aluetta, joka muinoin ulottui etelässä aina Kokemäenjoen ja Laatokan pohjoisten rantamaiden takalistoille.
" muistella, lap. muihtalet = kertoa asioita, tapahtumia, tarinoita.
" muistelus, lap. muihtalus = kertomus, tarina.
" äijiksi ja ämmiksi nimitetään Peräpohjassa ja Lapissa myös isoisää ja -äitiä.
6. palas, lap. palkes = polku.
7. asentokuusi = erämiesten tilapäinen oleskelupaikka, "asentopaikka". Kuusen juurella nuotiolla vietetään yö.
" "Kainuunmereksi" sanottiin entisinä aikoina Pohjanlahden pohjoisosaa.
8. kiveliö = asumaton suuri erämaa.
9. Hämeenkuotko, kuotko = rämeinen notkelma.
" Hämeenlantto, lantto = notkelma, pieni vesilampi (Kolari).
10. kaira = jokien tai jokihaarojen välinen alue.
11. lompolo, lap. luöbbal = pieni järvi, lampi, useinkin jokilaajentuma.
" kalakenttä = kalamiehen asentopaikka kalaveden äärellä.
" Köngäsen kalmisto. Pajalan kirkko ja kalmisto oli ennen, vielä Laestadiuksen aikana, 2-3 km Tornion- ja Muonionjoen yhtymäpaikasta ylös käsin, Tornionjoen etelärannalla, lähellä Köngäsen kuulua rautaruukkia. Kirkko on sittemmin muutettu 6-7 km ylemmäksi Pajalaan.
13. kurujärvi, kuru = tunturien taikka tievojen välinen notko, tuntureissa useinkin jyrkkäseinäinen.
" Halingonkoste, koste = aivan tyyni suvantopaikka, useinkin kosken alapuolella.
" lantalainen, lap. laddelas = talossa asuva, myös: yleensä suomalainen.
14. Porokodanmella, mella, lap. mielle = hiekkakumpu, tav. vesien rannoilla. "Semmoinen tuhkapaikka" (Kolari).
" kueri = taimen.
" Niesakero, kero = pyöreäpäinen tunturilaki.
" "risukalaksi" Lapissa ja Peräpohjassa sanotaan särkeä, ahventa, jopa haukeakin. Siika, taimen, lohi, rautu ja harri ovat vain "kalaa*. "Siika kalaa" enimmin pyydetään ja saadaan Lapin järvistä.
15. Tiukupulju, pulju = pyöreälakinen hiekkakumpu (käytetään varsinkin Kittilässä).
15. Kontiolaki, laki = paljas tasainen vaaran huippu, isompi kuin kero. Myös tunturissa on laki.
" Nilipäät, "pää" merkitsee myöskin jo paljasta tunturimaista korkeutta.
16. lapinkenttä = lappalaisten muinainen oleskelupaikka.
18. vuoma, murteellisesti "uoma", lap. vuobmi = suuri puuton suo, etelämpänä saattaa kasvaa vähän pikku karhakkaa.
" jänkä, myös jänkkä, lap. jiegge = räme, suo, mutta ei niin suuri kuin vuoma.
" tammi = jokeen rakennettu pato.
" ruotukka = viinimarjapensas (Ribes rubrum L.).
" haleva = halava, "Raitaa ne kuttuvat halevaksi" (Kolari).
19. ajaa niittyä = raivata rantamaata niityksi.
" majavanhoito = majavanhavukset. "Hoiolla" tarkoitetaan kyllä yleensä muitakin tavaroita ja työkaluja. Myös "navettahoito" = navettarakennus kaikkineen.
21. Morottajan murhajuttu Kittilästä sekä Sodankylän Rovasesta.
" Koverijyrhämä, jyrhämä = syvä ja leveä suvantopaikka kosken alapuolella.
" takkahärkä = porohärkä, jonka selässä kannatetaan tavaratakkaa, kun ei voi ahkiolla ajaa,
" naakia, lap. njahkat = hiipiä väijyen lähelle.
22. outaseutu, lap. vuövte = metsäseutu.
" tieva, lap. tievva = hiekkakumpu t. -mäki. "Semmoinen töyrypaikka hiekkamaata" (Kolari),
" Saukkoriipi, riipi = pieni järvi, lampi (Turtola).
23. raunio = kankaita kiertelevä porojen (ja ennen peurojen) talvipolku.
" raismeita = jäännöksiä, jätteitä.
" aamu kahdeksan aika = suunta, jossa aurinko on aamulla 8:n aikana.
24. luova, lap. luövve = kasvien puiden ja korvakkojen varaan rakennettu katos ja telineistö tavarain säilyttämistä varten. Ks. siv. 105.
" lauttanen = yhden t. useamman patsaan päähän laudoista rakennettu lava, johon havuilla peitetään metsänsaalis t. muuta tavaraa.
" nili, lap. njalla = pitkän kannon (joskus kahdenkin) nenään laudoista t. pienistä hirsistä kyhätty pikku aittanen.
" "väkiajo", saatu Kittilästä.
" veturi = päreliisteistä tehty kevyt suksimiehen ahkio, jonka jukkonuora vedettäessä heitetään yli hartioiden.
" tokka, lap. tohkke = iso poro- t. peuralauma.
" suoravaranpuu, suovara l. suovero = suksisauvan rautapiikki.
" vitsajuksu = vitsasta tehty suksen varpaallislänkki kannantakaisineen. Lap. juvsah.
25. parttio = tokkaa pienempi joukko poroja t. peuroja.
" seurapyynti saatu Kittilästä.
26. rakkainen = louhikkoinen, kivinen maa t. kallio.
" Vittakallonrova, rova, lap. rovve = harvametsäinen t. paljas kivikkoinen korkea maa.
26. Suuresta porokaadosta, rutosta, kerrotaan Lapissa vielä kaikkialla. Tässä mainitut tiedot saatu Kittilästä Pokan Pekalta.
" Pokan Pekan peurakaato tapahtui "helmikuussa 1883".
" Savuaapa, aapa, lap. aahpe = suuri puuton suo, samoinkuin vuomakin.
27. peuraväljä = isoreikäinen suusta ladattava pyssy, jolla ennen peuroja sekä karhuja ammuttiin.
28. tuhkalappalainen, tavallinen nimitys Peräpohjassa, tarkoittaa aito lappalaista, joka asuu kodassa.
" "ristimätön kansa", myös hyvin tavallinen nimitys entiskansasta.
29. Päivä lienee ollut samaa lähtöä kuin kuulu Päiviökin.
" Pieska. Turtolassa vieläkin Pieska-nimisiä lantalaisia.
" Juncku-niminen lappalainen esiintyy Muonion kirkonkirjoissa 1800-luvun alussa.
30. Kaarkko (Kolarissa karkko) = karikko.
" ina = pieni nuotta, jolla järven selällä sukkelasti soutaen kierretään kalaparvi. Sitten vedetään nuotta rantaan apajalle taikka nostetaan veneeseen. Vedetään inaa myös joessa myötävirtaan.
31. kojama = uroslohi.
" marras = tavaton taikka oudolla tavalla saatu kala, joka saajalleen ennustaa kuolemaa. "Marras" on myös iso metsä- t. vesilintu, kun se tulee lähelle kartanoa.
" Joukahaisvaara, joukhainen = joutsen.
32. Marjetta esiintyy lantalaisen sukunimenä Ylitorniolla.
" Korkealiete, liete = leveä matala hiekkaranta.
" syrjäkämmen = kämmenenleveys.
34. raito, lap. raido = useampia poroja valjastettu ja sonnustettu riviin peräkkäin.
35. vyölliskoukku = koristeltu messinkinen koukku, jonka renkaassa riippuu avaimia. Nähdään joskus vieläkin vanhan emännän vyössä.
40. Raappana-niminen vanha talo on Kemijoen varrella Rovaniemen Muurolassa.
" korttoakos = pahuustako. Peräpohjol. kiroussana.
41. ohjakkeet = ohdakkeet.
42. vistottaa = pelottaa, kauhduttaa.
43. luhtaheinikko = saraheinikko.
44. houvi = vouti.
46. lihatontta = kiveliöissä asuva, ihmisiä syövä tarinain jättiläinen.
47. "tuli tylsä eteen" = tuli neuvottomaksi. Tavall. peräpohjolainen sanontatapa.
48. niittykarkea = kuivanmaan niitty, kyntämättä heitetty pelto saanut ruveta itsestään heinää työntämään.
" Sieppijärvellä vieläkin kehuskellen kerrotaan Kurun emännän kesäpäivän töistä.
48. Hukkuneeseen ei saa koskea eikä hänen kuultensa puhua hukkumisesta. Hukkunut kuulee sen ja pelästyy, eikä enää virkoa henkiin. Tavallinen kansan käsitys Peräpohjassa ja Lapissa.
50. maikkua = kalat hyppivät ja visehtivät veden pinnalla.
52. kesäkirkko = kesäinen pyhäpäivä, jolloin pitäjän kaukaisinkin perukka saapuu kirkolle. Kittilässä on kesäkirkko pari viikkoa ennen Jaakon päivää, heinäkuun toisena sunnuntaina.
53. peräkana = veneen peräkärki, myös pohjapuun käyrä peräjatko. Samoin "keulakana".
" nuoskariepu, nuoska = huono vene. Kolarissa: luoska.
" muotkia = vetää vene maata myöten järvestä toiseen.
54. kalakosio = iso kalarove, kori. Lap. kuössi.
" Nostetun käärmeen lähettäminen nostajansa "kaulahuiviksi" on hyvin tavallinen tietäjän temppu.
55. Sauvon maa = Savo.
56. Rajakinastelujen muistona on Kelontekemäjärvessä vielä Rajakivenkari. Kiven sanotaan ennen olleen Lapin ja lannanmaan rajana, Lappi alkoi kivestä pohjoiseen.
57. Kalojensampi l. Kalojenvanhin = mahdottoman suuri kala, on nähty useammassa muussakin Lapin järvessä. Kolarissa: Järvensampi.
59. Taalo = paikkakunnalla käytetty nimitys lappalaisten Stallosta.
60. Lappalaisen ja Stallon välinen ottelu hyvin tavallinen tarina-aihe Lapissa.
" yhtä kalkki = sama se. Tavallinen myöntämistapa näillä mailla.
61. polvipuolellensa = toiselle polvelleen.
65. Tavaton lumen tuiskuaminen ahdisti Vuontisjärveltä pois toisenkin rohkean uudisasukkaan, Vuontis-Heikin, joka viime vuosisadalla siellä yritteli tulla toimeen.
" korvaninkin = korvanikin. Kittilässä tavall. taivutustapa. Niin esim. "kirjaninkin", "sauvaninkin".
66. korvalakk: = lakki, jossa on alas käännettävät korvukset.
" kielo = vanha tavall, peräpohjolainen mitta.
" jokijärämä = syvä tyven jokilaajentuma kosken alla.
67. kuukkahainen, kuukkeli = kuusanka (Perisoreus infaustus).
" Anundi Sarre, rikas Muonion lappalainen, ks. siv. 72.
70. porokaarre, lap. karde = aitaus, jossa porojen erottaminen toimitetaan. Niiden johtoaidat, vuomenot, ovat useinkin hyvin pitkät.
71. jutama-alue - maa-ala, jota lappalainen (t. lappalaiset) porotokkineen vuodet ympäriinsä kiertää, jutaa.
" jutaa, lap. johtet, ks. edell. Myös jalkaisin kulkijat, pitkämatkalaiset "jutavat". "Mitäs meillä hätää, mutta te, jotka olette jutamassa."
" saivo, lap. saivva, ks. lukua "Saivo ja kaltio".
72. valkkopunainen = vaaleanverevä.
" puokkuaitta = pieni aitta kantojen nenässä (Muonio).
72. Tuohikodat, riuvuista rakennetut, tuohella päällystetyt keilakodat olivat entisten raitiolappalaisten asuntoina.
" raitioida = paimentaa poroja.
" raitio, lap. raihte = poropaimen.
73. Ennen rajansulkemista 1852 saivat Suomen ja Norjan lappalaiset vapaasti jutaa laumoineen kahta puolta rajaa.
74. rahakiisa = raha-arkku, lipas, lap. kiisa. Lapinkodan kiisat ovat tavallisesti pyöreähköjä t. pyöreäkulmaisia, sivut tehty ohuesta lautalevystä taivuttamalla.
" porojen lypsinkaarteessa oli lappalaisilla erityiset vasakarsinat, joihin vasat lypsinajaksi suljettiin ja annettiin niille sinne koivunlehdeksiä syötäväksi.
75. väärti = tuttava, kestiystävä, hyvin tavall. vieläkin Lapissa.
" suivakka, lap. tshuöivak = vaalakka poro (Kolarissa suivakko).
" poronkopara = poronsorkka.
" pikkukynsi = sorkan takakynsi, jonka pientä luuta ennen vanhat ukot käyttivät piipunrassina.
" kortto = pilaus, paha silmäys. Käytetään myös kirosanana.
76. jalo = etevä, mainio. Hyvin tavall. Peräpohjan ja lantalais-Lapin sana.
" näökäs = hyvännäköinen, komea.
" kälmi = ovela, viekas, sukkela.
" ottinki = pitkäkäs, pyöreä, leilinkaltainen astia.
" rouvot, lap. rouhko = nahkavällyt.
77. valitko = valkoinen poro.
" "kristitty" = laestadiolaisen uskonsuunnan tunnustaja. He nimittävät itseään kristityiksi ja uskovaisiksi, muita suruttomiksi, uskottomiksi.
78. suota = joukko. Kolarissa: "Iso suota hevosia." Porojoukkoa ei sanota suodaksi.
" väylä = pääjoki. Tornion-Muonion jokivarsien asukkaat nimittävät tavallisesti näitä jokia vain "väyläksi".
79. liikutuksissa oleminen = uskonnollinen hurmiotila, aivan tavallinen laestadiolaisessa uskonsuunnassa.
80. "Valkoinen-Isä", ks. siv. 152.
" kalakaara, lap. kaare -- nelikulmainen matala kalakaukalo.
81. kiva = kova, tiukka. Tässä: kimakka.
" paahkilas, myös: paahalas = paholainen. Lappal. kiroussana.
" "Suikkien palas" = jutama-alue, palkinen, jota Suikit poroilleen kiersivät, ja porot saivat palkia.
" juonto = jono.
" räkkä, ks. siv, 98-99.
" rykimäaika, lap. rahkat-aike = porojen kiima-aika, tapahtuu Mikkelin aikoina ja kestää parisen viikkoa.
82. Marakatt-nimisiä lappalaisia esiintyy Enontekiön kirkonkirjoissa 1700:n vaiheilla, samoin Kitti-nimisiä.
83. pirrikota = keilakota.
86. peurakorva = merkitsemätön vasa t. poro, jolla on ehyet korvat kuin villipeuralla.
" vaadin, lap. vaahtsham = täysikasvuinen naarasporo, porolehmä.
87. Lassi Koffelo eli 1760-1840. Jaukat elivät 1700-luvun lopulla. Olli Kurvander eli 1779-1846.
88. kuopa = lyhytvartinen sukka.
" poron vatsalaukku, oikeast. kuninkaankypäri, "tshalmas", jossa maito juoksutetaan ja sittenkuin hera on kaadettu pois, kuivataan.
" juomukaali, lap. juöbmo = suolaheinä (Rumex).
" Porojen lukumäärä merkittiin "pykälyspuihin*, nelikulmaisiin palikkoihin, joissa oli sekä omistajan että raition puumerkki ja vuosiluku. Härät merkittiin reunasta toiseen ulottuvalla pykälällä, "kisuraporot" (naaraat ja nuoret porot) puolipykälällä sekä vasat pisteillä reunapuoleen.
89. lahtiruno, runo, lap. rodno = vaadin, joka ei joka vuosi tee vasaa.
" tolppa = 25 äyrin raha.
91. kietkam, lap. kiedkam -- kätkyt, komsio.
93. pissihaukka = hiiripöllö. Saanut nimensä höyhenistänsä ruskeista ja valkeista täplistä, "pisseistä".
94. suommuorra l. suovvumuorra = savupuu, kodan pieljipuita ylhäällä yhdistävä puu; ulottuu räppänäaukon poikitse. Ks. kuvaa sivulla 107, siinä näkyvät käyrät pieljipuut, niitä yhdistävä suommuorra sekä kotariuvut.
" ruijanraanu = paksu, musta- t. ruskearaitainen villainen raanu. Ruijan lappalaiset kutovat niitä varsin yksinkertaisissa raanupuissa ja myyvät Alattion markkinoilla. Raanuja nähdään alhaalla Kolarissa ja Kittilässä asti.
95. roukauskattila = kattila, jossa toimitetaan nuottien ja verkkojen värjäys, roukaus.
" kinnipeski = vanha peski, josta karva on nivonut pois.
" kantosatula = länkien kaltaiset ohuet koivukäyrät, joiden varaan ripustetaan poronselkään kannannainen.
97. hirvas, lap. sarves = kuohitsematon urosporo.
" ajohärkä = kuohittu poro, jota käytetään ajamiseen.
" urakka, lap. orehk = toisella vuodella oleva urosporo.
" vuonnilo, lap. vuönjal = toisella vuodella oleva naarasporo.
" vuorso, lap. vuövers == kolmannella vuodella oleva urosporo.
" Kotakentältä keksivät porot kotaväen vedenheittopaikkoja ja niitä ne nuoleksivat sekä jyrsivät.
99. saulakantekijä, lap. saulaka = poron nenäsaivartaja.
" kurmuntekijä l. pottaposka, lap. kurbrna = poron ihosaivartaja.
101. tolvata, lap. tolvastet = poro tolvaa, juoksee kovasti.
" nulkata, lap. njolkastet = poro nulkkaa, juoksee hiljalleen.
102. taurota = kala keittäessä kypsyy komeaksi ja antaa paljon rasvaa.
103. tauro = kalan makeus ja rasvaisuus. "Tauroa" keitetään niin, että kala paloitellaan kylmään veteen ja pannaan hiukan suolaa sekaan. Sitten keitetään hiljaisella tulella niin kauan, että kaikki vaahto katoaa. Rasva kuoritaan rautakauttaan ja käristetään tulella, ja siihen sitten syötäessä kastetaan tauronutta kalaa.
" Norjan-Lapissa kyllä näkee joissakuissa lappalaistaloissa "Nuortta-Nasten" (= Pohjantähti).
105. kollostaa = sonnustaa raitoporot peräkkäin toisiinsa kiinni. (Kolarissa:
" lapinkollos" -- porot peräkkäin sonnustettu kiinni samaan rihmaan.)
106. "parhaimmuksia" = parhaimpia. Peräpohjassa ja Lapissa kuulee monesti lantalaistenkin käyttävän laatusanojen superlatiivia lappalaiseen tapaan, esim,: "suurimus", "pienimys", "nuorimus".
" varsinaappu, lap. nahppe, ks. siv. 113.
111. veiki, lap. vaike = iltapuhde, klo 4-5:stä 10-11:een illalla.
112. taajoa = leikkiä, telmätä.
" purkapeski = komea peski, tehty pehmeästä vasannahasta, jonka karva ei ole vielä ennättänyt kasvaa pitkäksi ja karkeaksi. Vastakohta "pöykkyri" = karkeakarvainen peski.
113. Nuorten poronvaihto on jo varma merkki naimiskaupan toteutumisesta. Tyttö ja poika vaihettavat keskenään ajokkaita ja sitten lähtevät ajelemaan.
116. sati = saati, saatikka.
" ruveta uskoa tunnustamaan = ruveta "kristityksi" ja ottaa uskonveljiltä synninpäästö.
117. porokiekerö = lumitanner, jonka porot jäkäliä kaivaessaan ovat kokonaan sotkeneet ja tallanneet kovaksi.
119. äijältä otti jo seitsemänsataa (kruunua palkkioksi).
" Seitsemänsataa poroa selällään (oli teurastettuna).
" Onko näissä äijän taljoissa... = seteleissä.
" kalppinokka = pilkkanokka.
" juroa = pysyä liikkumatta, jurottaa. Myös poro juroo, heittäytyy maata eikä lähde liikkeelle millään.
122. Joikauksen selostelu saatu suureksi osaksi Enontekiöstä Salmo Näkkälä järveltä, "Hukka-Salkolta", osa lantaiaismieheltä Mikko Hetalta sekä yhdeltä ja toiselta lappalaiselta ja lannanmieheltä. Joikaukset sekä tässä luvussa että jo edellä olleet on saatu "Hukka-Salkolta", Lassi Ketomellalta, Mikko Hetalta y.m. Kaapin Jounin ja Jounin Niilan joiut ovat inarilaiselta Pikku-Hannun pojalta. Useat joikaukset joiattu suoraan suomeksi, toiset ensin lapiksi, mutta sitten joikaajat sanoneet sisällön suomeksi. Vanhan-Vasaran joikastukset Muoniosta ja Kolarista.
123. Ies-Pieti = Pietari Vasara, Kaaressuvannon lappalainen, Laestadiuksen aikaisia eteviä sananjulistajia, kulki ahkerasti saarnamatkoilla Lapissa ja Peräpohjassa; kuoli 80-vuotiaana viime vuosisadan lopulla.
124. Jounia siinä joiataan, Joikaajan tavall. sanontatapa, tarkoittaa, että joiattavan koko persoona on joiattavana. Ihmistä voidaan joiata, samoinkuin rakastaa, haukkua, vihata.
" elämäkerta = oleminen, toiminta.
" sauva sauvostelemaan = kova menemään, sukkela hiihtämään.
125. raamikas nuotti = komea, uljas nuotti.
126. seppä = mestari, taitava.
127. Orjes-poika = Ruotsin lappalainen. Lap. orjes, oarjes = eteläinen.
128. suhka = suku.
" unipeski = laiska nukkuja.
129. palkistunturi = tunturi, jonka tienoilla porot liikkuvat jäkälämailla, palkivat.
" myötäle, vastale = myötämaa, vastamaa.
" Ounastunturin joikauksessa luetellaan tunturin lakeja sekä kuruja.
133. kolttahirvas = koltalta, Kuollan lappalaiselta saatu urosporo.
" servakka, lap. sarves = hirvas.
" nulppo, lap. nulhppo = sarveton poro.
" hirttyä = kuristua kuoliaaksi. Raitoporo helposti hirttyy, jos se toisten vetäessä kaatuneena laahautuu mukana.
134. lappalaista hoitoa = lappalaista sisältöä, käsityskantaa.
136. ummuksissa = tiedotonna, tainnoksissa.
137. ruukaltaa = kiirehtiä, mennä sukkelaan.