Part 3

50. Mitä? Jos vielä lisäämme sen, jota oikeuden mukaan voidaan lisätä, nim. ettei ole mitään, joka niin houkuttelee ja niin vetää puoleensa jonkun asian, kuin yhtäläisyys vetää ystävyyteen, niin myönnetään varmasti olevan totta, että hyvät rakastavat hyviä ja vetävät niitä puoleensa ikäänkuin olisivat sukulaisuuden ja luonnon yhdistämiä. Ei, näette, mikään ole yhtäläisiänsä haluavampaa eikä voimallisempaa puoleensa vetämään, kuin luonto. Sentähden on, Fannius ja Scaevola, se ainakin varma asia, kuten luulen, että hyvillä on hyvien kesken hyväntahtoisuus aivankuin välttämätön, jonka luonto on määrännyt ystävyyden lähteeksi. Mutta sama hyvyys ulottuu myös yhteiseen kansaan. Sillä hyve ei ole epäihmisellinen, kauhea ja kopea, koska se tavallisesti suojelee koko kansoja ja parhaiten pitää huolta heistä; jota se ei varmaankaan tekisi, jos se olisi vieras yhteiselle ihmisrakkaudelle.

51. Myös näyttävät ne minusta, jotka hyödyn tähden muodostavat ystävyysliittoja, hävittävän ystävyyden rakastettavimman yhdistyssiteen. Sillä ei ystävän kautta saavutettu hyöty ole niin ilahuttavaa, kuin itse ystävän rakkaus, ja silloin käy se, joka on tullut ystävältä, mieluiseksi, jos se on suosiosta lähtenyt; ja kaukana siitä, että ystävyyttä kunnioitettaisiin puutteellisuuden tähden, päinvastoin ne, jotka voimiensa ja varojensa puolesta ja erittäinkin hyveen puolesta, jossa on enin turvaa, tarvitsevat vähimmän toista, ovat ystävällisimpiä ja hyväntekeväisimpiä. Enkä minä tiedä, lieneekö tarpeellistakaan, ettei ystäviltä laisinkaan puutu koskaan mitään. Sillä missä olisi minun mielisuosioni voinut töissä ilmaantua, jos ei Scipio olisi koskaan, rauhassa tai sodassa, tarvinnut minun neuvoani ja apuani? Ei siis hyödystä ystävyys ollut seurauksena, vaan hyöty ystävyydestä.

15 luku.

52. Ei siis pidä kuunteleman nautintoihin kokonansa heittäytyneitä ihmisiä, jos he joskus keskustelevat ystävyydestä, jota he eivät tunne kokemuksesta eivätkä tietopuolisesti. Sillä kuka, jumalten ja ihmisten uskollisuuden tähden, on sellainen, että hän sillä ehdolla, ettei rakastaisi ketään eikä itse saisi osaksensa rakkautta, tahtoisi olla yltäkyllin rikas kaikista tavaroista ja elää kaikenpuolisessa ylellisyydessä? Sillä sehän olisi varmaan hirmuvaltiasten elämää, jossa ei saata olla mitään uskollisuutta, ei mitään hellyyttä, ei mitään hyväntahtoisuuden luottamusta; kaikki vaan aina epäluulon-alaista ja täynnä levottomuutta, ei mitään sijaa ystävyydelle. 53. Kuka nim. rakastaa sitä, jota hän kammoo, tai sitä, jonka luulee häntä itseänsä kammovan? Heitä kunnioitetaan kuitenkin teeskentelyllä, ainoastaan jonkun aikaa. Mutta jos he sattumalta, niinkuin useinkin tapahtuu, ovat sortuneet, silloin saa huomata, kuinka köyhät he ovat olleet ystävistä, jota kertovat Tarqviniuksen sanoneen: vasta maanpakolaisena oppineensa tietämään, keitä hänellä oli luotettavia ystäviä, keitä epäluotettavia, kun ei hän enää kumpaisillekaan voinut osoittaa kiitollisuutta.

54. Vaikka ihmetyttäähän minua, jos hänellä, niin ylpeä ja julma kun hän oli, saattoi olla ketään ystävää. Ja niinkuin tämän äsken mainitsemani miehen tavat eivät voineet hankkia todellisia ystäviä, samoin useiden mahtavien valta sulkee pois uskolliset ystävyysliitot. Sillä ei onnetar ainoastaan itse ole sokea, vaan se tekee tavallisesti sokeiksi nekin, jotka se on sulkenut syliinsä. Jonkatähden he pöyhistyvät miltei kopeudesta ja röyhkeydestä, eikä mikään saata olla vaikeampaa sietää, kuin tuhma onnensuosikki. Ja sen saa todellakin huomata, että ne, jotka ovat ennen olleet laadullisia tavoiltaan, muuttuvat päällikkö- ja hallitus-virkojen sekä myötäkäymisten tähden, niin että he halveksivat vanhoja ystävyyksiä ja suosittelevat uusia. 55. Mikä taas on typerämpää, kuin varojen, voimien ja vallan puolesta enimmän voidessa muita itselleen hankkia, joita voidaan saada rahalla, niinkuin hevosia, palvelijoita, komeita vaatteita ja kalliita huonekaluja, mutta ei hankkia ystäviä, elämän parasta ja kauneinta niin sanoakseni huonekalustoa? Sillä kun he hankkivat muita tavaroita, niin eivät he tiedä, kenelle niitä hankkivat, eivätkä, kenen tähden puuhaavat, sillä kukin niistä esineistä on sen, joka voimiensa puolesta on etevämpi, mutta ystävyyden omistus pysyy kullekin hänen lujana ja varmana omaisuutenansa, niin että vaikka nekin olisivat pysyväisiä, jotka ovat ikäänkuin onnettaren lahjoja, kuitenkaan ei ystävistä tyhjä ja autio elämä voi olla hupainen. Mutta sen verran nyt siitä.

16 luku.

56. Nyt sitävastoin ovat määrättävät, mitkä ystävyyden rajat ovat, ja ikäänkuin rakkauden, niin sanoakseni, rajapylväät. Näistä, niinkuin näen, on kolme mielipidettä, joista minä en hyväksy yhtäkään: yksi että meidän tulee olla ystävätämme kohtaan samanlaiset, kuin itseämme kohtaan; toinen, että meidän hyväntahtoisuutemme ystäviämme kohtaan tulee vastata yhdenvertaisesti heidän meille osoittamaansa hyväntahtoisuutta, kolmas, että kuinka suureksi kukin arvostelee itse itsensä, niin suuressa arvossa pidettäköön hän ystäviensä puolelta.

57. Näistä kolmesta mielipiteestä en minä, sanalla sanoen, kannata yhtäkään. Sillä tuo ensimmäinen ei ole oikea, että nim. kukin olkoon ystäväänsä kohtaan sen mielinen, kuin hän on itseänsä kohtaan. Kuinka paljon todellakin teemme ystäviemme tähden, jota emme tekisi koskaan itsemme tähden! pyytää arvottomalta, rukoilla nöyrästi, toisinaan nuhdella katkerammasti jotakuta, ja ahdistaa kiivaammasti, jotka, kun on kysymys meidän omista asioistamme, eivät ole oikein soveliaita, ystävien asioissa ovat täysin soveltuvia. On myös useita asioita, joissa kunnon miehet luovuttavat ja sallivat luovuttaa paljon omista eduistansa, että heidän ystävänsä ennemmin nauttisivat niistä, kuin he itse.

58. Toinen mielipide on, joka määrittelee ystävyyden yhtäläisten kohteliaisuuden osoitusten ja mielialojen mukaan. Mutta sehän on ystävyyden vaatimista liian tarkasti ja pikkumaisesti tilille, että saatujen ja annettujen lasku olisi yhtä suuri. Rikkaampi ja runsaampi on minun mielestäni oikea ystävyys, eikä näytä pitävän niin tarkkaa tiliä siitä, ettei enemmän antaisi, kuin on saanut. Eikä nimittäin tarvitse peljätä, että jotakin variseisi ulos tai että jotakin valuisi maahan tai että jotakin enemmän, kuin on kohtuullista, kasattaisiin ystävyyteen.

59. Mutta tuo kolmas rajoitus on kaikkein huonoin, nim. että kuinka suuressa arvossa kukin itse pitää itsensä, niin suuressa arvossa tulee ystävien pitää häntä. Useinhan nim. on monissakin mieli liian alakuloinen tai toivo oman tilansa parantumisesta liiaksi vaipunut. Ei siis sovi ystävän olla häntä kohtaan sellaisen, jollainen hän on itseänsä kohtaan, vaan paljoa enemmän tulee ahkeroita ja vaikuttaa, että hän ystävänsä murtuneen mielen saisi virkistetyksi sekä herättäisi hänessä paremmat toiveet ja ajatukset. Niin ollen on toinen raja todelliselle ystävyydelle määrättävä, kun ensin olen maininnut, mitä Scipionilla oli tapana enin moittia. Hän ei sanonut saattavan löytyä mitään ystävyydelle vihamielisempää puhetta, kuin sen, joka oli sanonut niin olevan rakastettava, kuin jos joskus tulevaisuudessa vihaisi häntä. Eikä sanonut tosiaankaan voivansa myöntyä siihen, että uskoisi sitä, niinkuin luullaan, Biaan lauselmaksi, sen, jota on pidetty yhtenä seitsemästä viisaasta, vaan jonkun halpamaisen joko kunnianhimoisen tai kaikkia omaksi mahtavuudekseen käyttävän mielipiteeksi. Sillä kuinka voi joku olla sen ystävä, jonka vihamieheksi luulee voivansa muuttua. Vieläpä siinä tapauksessa olisi välttämätöntä, haluta ja toivoa, että hänen ystävänsä mitä useimmin hairahtuisi, jotta tämä antaisi hänelle useampia ikäänkuin kädensijoja tarttuakseen kiinni; päinvastoin olisi taas välttämätöntä hänen tuntea ahdistusta, tuskaa ja kateutta ystäviensä oikeista ja hyödyllisistä teoista.

60. Jonka vuoksi tämä määräys, kenen hyvänsä se onkin, on omansa ystävyyden hävittämiseksi. Ennemmin olisi ollut määrättävä, että käyttäisimme ystävyysliittojen hankkimisessa sellaista valppautta, ettemme koskaan alkaisi rakastaa sitä, jota voimme joskus vihata. Vieläpä, jos olisimme olleet vähemmän onnellisia valitsemisessamme, arveli Scipio olevan sitä mieluummin kärsittävä, kuin vihamielisyyksien aikaa ajateltava.

17 luku.

Minä kuulen siis, että on käytettävä näitä rajoja, että ensinkin ystävien tapojen tulee olla nuhteettomia ja sitte, että heidän välillänsä on kaikkein asioiden, tuumien ja aikomusten yhteisyys ilman mitään poikkeusta, että jos jostakin sattumuksesta niin tapahtuisi, että ystävien vähemmän oikeutettuja toivomuksia on autettava, jotka koskevat joko heidän henkeänsä tai mainettansa, niin on poikettava tiestä, jollei siitä vaan seuraa suurin häpeällisyys; on nim. olemassa määränsä, mihin asti ystävyydelle voidaan antaa vapautta. Ihminen ei suinkaan saa olla välinpitämätön maineestaan, eikä sovi vähäpätöisenä aseena asiain toimittamiseksi pitää kansalaistensa hyväntahtoisuutta; mutta sen hankkiminen imarteluilla ja liehakoitsemisella on häpeällistä; hyvettä, jota seuraa rakkaus, ei suinkaan ole halveksittava.

62. Mutta usein -- sillä minä palaan Scipioniin, joka puhui jokaisessa tilaisuudessa ystävyydestä -- valitti hän, että ihmiset kaikissa muissa asioissa ovat huolellisempia: he voivat sanoa, kuinka monta vuohta ja lammasta kullakin on, mutta kuinka monta ystävää hänellä on, sitä ei voi sanoa; ja noiden edellisten hankkimisessa ovat he huolellisia, ystävien valitsemisessa sitävastoin välinpitämättömiä; eikä heillä ole jonkinlaisia ikäänkuin merkkiä tai tunnustähtiä, joista voisivat päättää ne, ketkä ovat soveliaita ystävyyteen. On siis valittava hyviä, luotettavia ja vakavia ihmisiä, jonkalaisista on suuri puutos; ja vaikeaa on tosiaankin arvostella, jollei ole kokenut; mutta koettelemus on tehtävä itse ystävyydessä. Siten käy ystävyys arvostelun edellä ja kumoaa kokemuksen mahdollisuuden.

63. On siis viisaan asia, hillitä niinkuin vaunuja, siten myös hillitä hyväntahtoisuutensa vauhtia, että niinkuin koeteltuja hevosiakin, siten ystävyyttä käyttäisimme hyväksemme jossakin määrässä ystäviemme luonteen tutkittuamme. Toiset huomataan useinkin, kun asia koskee pientä rahasummaa, kuinka ovat epävakaisia, toiset taas, joita pieni raha-asia ei ole voinut liikuttaa, tunnetaan, kun on kysymys suuresta rahasummasta. Mutta jos on löytynyt joitakuita, jotka katsovat halpamaiseksi pitää rahaa parempana, kuin ystävyyttä, niin mistä löydämme niitä, jotka kunniapaikkoja, esivallan virkoja, sota- ja hallitustoimia sekä valtaa eivät aseta ystävyyden edelle, että kun toiselta puolelta nämät ovat asetetut esille, toiselta puolelta ystävyyden oikeus, eivät tahtoisi mieluummin noita edellisiä? Ihmisluonto on heikko halveksiaksensa valtaa, ja vaikkapa sen ovatkin ystävyyden laiminlyömisellä saavuttaneet, niin luulevat menettelynsä jäävän huomaamattomuuteen, koska ystävyyttä eivät muka laiminlyöneet ilman tärkeää syytä.

64. Sentähden on vaikeinta löytää todellisia ystävyysliittoja niiden joukossa, joilla on kunniavirkoja ja julkisia toimia. Sillä mistä löytää sellaisen, joka asettaa ystävänsä kunniaviran omansa edelle? Mitä? jättääkseni nämät mainitsematta, kuinka raskaalta, kuinka vaikeilta näyttävät useillekin onnettomuuksien osallisuudet? Sellaista, jotka niihin alentuvat, ei ole helppo löytää. Vaikka Ennius sanoo oikein: "Luotettava ystävä koetellaan epäluotettavissa asioissa", niin todistavat kuitenkin nämät kaksi seikkaa sangen useat syyllisiksi kevytmielisyyteen ja heikkouteen, joko jos he omissa myötäkäymisissänsä halveksivat ystäviänsä tai näiden vastoinkäymisissä hylkäävät heidät.

18 luku.

Joka kumpaisessakin tapauksessa on osoittautunut lujalta, vakavalta ja horjumattomalta ystävyydessä, hänet tulee meidän lukea hyvin harvinaiseen, ja vieläpä melkein jumalalliseen ihmislajiin kuuluvaksi. 65. Mutta kestäväisyyden ja vakavuuden tuki, sen, jota me etsimme ystävyydessä, on luotettavaisuus, sillä ei mikään ole kestävää, joka on epäluotettavaa. Paitsi sitä on hyvä valita yksinkertainen, hyvänsävyinen ja yksimielinen, s.o. sellainen, jota samat asiat liikuttavat; joka kaikki koskee uskollisuuteen. Sillä muuttelevainen ja mutkikas mielenlaatu ei voi olla luotettava, eikä sekään, jota eivät samat asiat liikuta eikä ole luonnostaan samanmielinen, saata olla joko uskollinen tai horjumaton. Lisättävä on siihen, ettei hän saa iloita syytöksien tekemisestä tai uskoa, jos niitä on tehty; joka koskee siihen, jota jo kauvan olen käsitellyt, nim. vakavuuteen. Ja niin toteutuu se, mitä alussa sanoin, ettei ystävyyttä voi olla, paitsi hyvien ihmisten kesken. Sillä kunnon miehelle, jota myös saa sanoa viisaaksi, kuuluu velvollisuudeksi pitää mielessänsä nämä kaksi seikkaa ystävyydessä: ensiksi, ettei saa olla mitään valheellista eikä teeskenneltyä, sillä avonaisesti vihaaminenkin on paremmin jalolle ihmiselle sopivaa, kuin otsansa peitossa ajatuksensa salaaminen, toiseksi, ettei ainoastansa jonkun tekemiä syytöksiä torju takaisin, vaan ettei itsekään ole epäluuloinen, ajatellen aina jossakin suhteessa olevansa ystävänsä puolelta loukattu. 66. Tähän lisäksi tulkoon herttaisuus puheessa ja käytöksissä, joka ei suinkaan ole vähäpätöinen ystävyyden sulostus. Juroudella sitävastoin ja ankaruudella jokaisessa asiassa on kyllä silläkin kunnian-arvoisuutensa, mutta ystävyyden tulee olla lauhkeampi, vapaampi ja suloisempi sekä kaikkeen kohteliaisuuteen ja sievätapaisuuteen taipuvaisempi.

19 luku.

67. Mutta tässä kohdassa nousee eräs vaikeanpuolinen kysymys: ovatko uudet, ystävyyttämme ansaitsevat, ystävät joskus asetettavat vanhojen edelle, niinkuin meillä on tapana pitää nuoria hevosia parempina, kuin vanhanpuoleisia. Ihmisarvoa alentava epäilys! sillä ei ystävyydessä saa, niinkuin muissa asioissa, tulla kyllästyminen kysymykseen. Jota vanhempia ystävyyssuhteet ovat, sitä miellyttävämpiä, niinkuin vanhojen viinien, tulee niiden olla, ja totta on, mitä sananlaskussa lausutaan: "Monta mittaa on suolaa yhdessä syötävä, ennenkuin ystävyyden palvelus on tullut täytetyksi".

68. Jos taas uudet ystävyydet tarjoavat toivoa, että ikäänkuin menestyvissä oraissa hedelmä osoittautuu, niin eivät ne todellakaan ole hyljättävät; mutta vanha tuttavuus on kuitenkin sille tulevalla paikallaan säilytettävä, sillä vanhuuden ja tottumuksen voima on sangen suuri. Vieläpä mitä juuri hevoseen tulee, jota äsken mainitsin, jos ei muutoin mikään estä, niin ei ole ketään, joka ei mieluummin käyttäisi sitä, johon on tottunut, kuin harjaantumatonta ja uutta. Eikä ainoastaan tämän suhteen, joka on eläin, vaan niihinkin katsoen, jotka ovat elottomia, on tottumuksella suuri voima; koska meitä ilahuttavat itse paikatkin, yksin vuorisetkin ja metsäiset, joissa olemme kauvemmin oleskelleet.

69. Mutta tärkeintä on ystävyydessä olla yhdenvertainen alhaisempansa kanssa. Usein nim. on eräitä jaloja etevyyksiä, jollainen oli Scipionin meidän niin sanoakseni laumassamme. Ei koskaan asettanut hän itseänsä Philuksen, ei koskaan Rupiliuksen, ei koskaan Mummiuksen, ei koskaan alhaisemman säätyisien ystäviensä edelle. Qvintus Maximus veljeänsä, yleensä erinomaista miestä, joka kuitenkaan ei suinkaan ollut ensinkään hänen kaltaisensa, kunnioitti hän, koska tämä oli vanhempi, ikäänkuin ylhäisempäänsä, ja halusi, että kaikki hänen omaisensa voisivat olla hänen kauttansa yhä enemmän kunnioitettuja.

70. Ja tätä tulee kaikkien tehdä ja noudattaa, että jos ovat saaneet hyveen, neron tai varallisuuden etevyyden, jakaisivat niitä omaistensa kesken ja antaisivat saada osaa läheistensä niistä, että jos ovat syntyneet alhaisista vanhemmista, jos heillä on joko sielunlahjojensa tai onnensa puolesta heikompia sukulaisia, parantaisivat niiden tilaa ja olisivat heille kunniaksi ja arvollisuudeksi. Niinkuin sadussa ne, jotka jonkun aikaa sukuperänsä ja säätynsä tuntemattomuuden tähden ovat olleet palveluksessa, kun ovat tulleet tunnetuiksi ja huomatut olevan joko jumalien tai kuningasten jälkeläisiä, säilyttävät kuitenkin rakkautensa paimenia kohtaan, joita useat vuodet ovat luulleet isiksensä. Tämän tulee varmaankin tapahtua vielä paljoa enemmän, kun asia koskee oikeita ja varmoja vanhempia. Sillä suurin neron ja hyveen sekä kaiken etevyyden hedelmä saadaan silloin, kun se käytetään läheisimpänsä eduksi.

20 luku.

71. Niinkuin siis niiden, jotka ovat ystävyys- ja sukulaisuus-suhteessa ylhäisempiä, tulee asettua alhaisempiensa tasalle, samoin ei sovi alhaisempien pahoittaa mieltänsä sen vuoksi, että heidän omaisensa ovat joko luonnonlahjojensa tai onnensa tai arvollisuutensa puolesta heitä etevämpiä. Mutta sangen useatkin näistä joko valittavat aina jotakin tai vieläpä sättivätkin, ja sitä enemmän, jos luulevat itsellään olevan jotakin, jonka voivat sanoa tapahtuneen heidän avullansa ja ystävällisellä toimellansa sekä omalla ponnistuksellansa. Todellakin vihattava ihmisten laji, jotka sättien kertovat avun osoituksiansa, vaikka niitä tulisi sen muistella, jota kohtaan ne ovat osoitetut, eikä sen kertoa, joka ne on osoittanut. Samoin kuin siis niiden, jotka ovat ylhäisempiä, tulee alentua ystävyydessä, tulee heidän myös tavallaan kohottaa alempiansa. Sillä sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka tekevät ystävyydet tukaliksi, kun he luulevat itseänsä halveksittavan, joka melkein ei tapahdu paitsi niille, jotka myös arvelevat itsensä halveksittaviksi; ne ovat siitä luulosta eivät ainoastaan sanoilla, vaan myös itse työllä vapautettavat.

73. Mutta kullekin on jaettava niin paljo, kuin ensinkin itse voit toimittaa; sitte myös, kuinka paljon se, jota rakastat ja autat, voi kantaa. Sillä ethän sinä, vaikkapa olisit kuinkakin etevä, voi saattaa kaikkia omaisiasi korkeimpiin kunniavirkoihin, niinkuin Scipio voi Publius Rupiliuksen toimittaa consuliksi, mutta hänen veljeänsä Luciusta ei voinut. Mutta vaikka voisitkin valmistaa toiselle mitä tahansa, niin on kuitenkin katsottava, mitä hän voi kantaa.

74. Yleisesti ovat ystävyysliitot arvosteltavat sitte, kun ymmärrys ja ikä on jo vakautunut ja vahvistunut, eikä, jos jotkut nuoruudessaan ovat harrastaneet metsästämistä tai pallon heittoa, ole otaksuttava, että ne ovat hänen läheiset ystävänsä, joita silloin saman harrastuksen elähyttäminä he rakastivat. Sillä tavallahan nim. lastenhoitajat ja -saattajat vanhuuden oikeudella voisivat vaatia enimmän hyväntahtoisuutta; -- niitä ei kyllä sovi unhoittaa, mutta eräällä toisella tavalla tulee heitä kunnioittaa. -- Muutoin eivät ystävyyssuhteet voi kestää järkähtämättöminä. Erilaiset tavat nim. tuovat mukanaan erikaltaisia harrastuksia, joiden erinkaltaisuus purkaa ystävyysliitot; eikä siihen, minkä tähden hyvät ihmiset eivät saata olla jumalattomien, eivätkä jumalattomat hyvien kanssa ystäviä, ole olemassa mitään muuta syytä, paitsi koska heidän välillänsä on niin suuri, kuin ikänä saattaa olla, tapojen ja harrastusten eroitus.

75. Täydellä syyllä voidaankin antaa ystävyysliittojen suhteen se neuvo, ettei jonkinlaisella hillitsemättömällä hyväntahtoisuudella, jota usein tapahtuu, estettäisi ystävien tärkeitä etuja. Sillä ei, kääntyäkseni satujen piiriin, Neoptolemos olisi voinut valloittaa Trojaa, jos olisi Lykomedesta, jonka luona oli kasvatettu, tahtonut kuulla, kuu tämä useilla kyynelillä esti hänen matkaansa; ja usein sattuu tärkeitä asioita, että on erottava ystävistä, ja joka tahtoo estää niistä, koska ei voi helposti kestää kaipausta, se on heikko ja herkkä luonnostaan ja juuri sen tähden liian vähän oikeutta noudattava ystävyydessä.

76. Ja sen vuoksi on jokaisessa asiassa mietittävä, mitä vaaditaan ystävältä ja mitä sallitaan itseltänsä heidän saavan aikaan.

21 luku.

On myös jonkinlainen vahinko ystävyysliittojen lakkauttamisessa välttämätön: sillä jo viisasten likeisistä tuttavuuksista laskeutuu puheeni tavallisiin ystävyyssuhteisin. Ystävien viat putkahtavat usein esille, milloin itse ystäviä, milloin muita vastaan tehdyt, joiden häpeä kuitenkin tulvehtii ystäviin. Sellaiset ystävyysliitot ovat siis seurustelun hellittämisellä pois huuhdottavat, ja -- niinkuin kuulin Catonin sanovan -- ratkottavat enemmän, kuin toisistaan revittävät; jollei joku erittäin sietämätön vääryys ole leimahtanut ilmi, niin ettei ole oikein eikä kunniallista, eikä voi olla mahdollista muutoin, kuin että oitis vieraantumisen ja eroamisen täytyy tapahtua.

77. Mutta jos taas joku tapojen ja harrastusten muutos -- niinkuin käy tavallisesti -- tapahtuu tai valtion puolueissa on tullut erimielisyys; sillä minä en puhu enää, niinkuin vähää ennen sanoin, viisasten, vaan tavallisista ystävyysliitoista, niin on varottava, ettei näyttäisi siltä, kuin eivät ainoastaan ystävyysliitot olisi lakkautetut, vaan vihamielisyydetkin alkaneet. Sillä ei mikään ole häpeällisempää, kuin käydä sotaa sitä vastaan, jonka kanssa on tutun-omaisesti elänyt. Qvintus Pompejuksen ystävyydestä oli minun tähteni eronnut, niinkuin tiedätte, Scipio; erimielisyyden tähden taas, joka vallitsi valtiossa, vieraantui hän virkaveljestämme Metelluksesta, kumpaisenkin teki hän vakavasti; arvokkaisuudella ja ilman katkeraa mielen loukkausta.

78. Jonkatähden ensimmäiseksi tulee ahkeroita, ettei tule mitään hajaannuksia ystävien kesken; mutta jos jotakin sellaista on tapahtunut, niin on huolehdittava, että ystävyysliitot näyttäisivät pikemmin sammuneilta, kuin tukahutetuilta. Mutta vältettävä on, etteivät ystävyydet käänny raskaiksi vihamielisyyksiksi, joista torat, herjaukset ja loukkaukset syntyvät. Joita kuitenkin, jos ovat siedettäviä, on kärsittävä ja se kunnia jaettava vanhalle ystävyydelle, että syy tulee sen osaksi, joka tekee vääryyttä, eikä sille, joka kärsii siitä.

Kaikkia näitä vikoja ja ikävyyksiä vastaan on yksi ainoa välttämis- ja varovaisuuskeino se, ettei aleta liian nopeasti rakastamaan eikä ansaitsemattomia henkilöitä.

79. Ystävyyttä ansaitsevia taas ovat ne, joissa itsissään on perustus, minkä tähden heitä rakastetaan. Harvinainen laji! Ja todellakin kaikki, mikä on erinomaista, on harvinaista, eikä mitään ole vaikeampi löytää, kuin sitä, mikä lajissaan on kaikin puolin täydellistä. Mutta sangen useita on, jotka eivät inhimillisissä asioissa tunnusta mitään hyväksi, paitsi mikä on voittoa tuottavaa, ja rakastavat ystäviänsä -- ikäänkuin eläimiä -- niitä enimmän, joista toivovat saavansa suurimman hyödyn.

80. Niin ollen puuttuu heiltä tuota kauneinta ja luonnollisinta ystävyyttä, jota itse kauttansa ja itsensä tähden halutaan, eikä heillä ole itsellään esikuvaa itsestänsä, tunteaksensa, millainen ja kuinka suuri tämä ystävyyden voima on. Sillä jokainen rakastaa itse itseänsä, ei, että saisi itse itsestään jotakin rakkautensa palkkaa, vaan koska jokainen on itselleen itsensä tähden rakas. Mutta jollei tätä samaa soviteta ystävyyteen, niin ei todellista ystävää löydetä koskaan; sillä se on ikäänkuin toinen "minämme".

81. Tämä jos osoittautuu luontokappaleissa, lentävissä, uivissa, maa-elävissä, kesyissä ja peto-eläimissä, nim. ensiksikin, että ne rakastavat itsiänsä -- sillä se syntyy yhtaikaa jokaisen kanssa, jossa henki on -- toiseksi, että ne etsivät ja haluavat kaltaisiansa, joihin liittyisivät ja sen tekevät ne sellaisella kaipauksella ja tunteella, joka on ihmisellisen rakkauden kaltainen, kuinka paljoa enemmin tapahtuu se luonnon puolesta ihmisessä, joka sekä rakastaa itse itseänsä että etsii toista, jonka sielun hän yhdistää oman sielunsa kanssa niin, että se vaikuttaa kahdesta miltei yhden.

22 luku.