Part 2

Pysy myrsky piilossa siiheks itses salaa, kunnes kallis kultani ulapalta palaa! Tuo noin syömeen rauha, kevät-aika lauha! Väisty armaan tieltä myös salakarin paasi, joka monen monta jo onnenpurtta kaasi! Ollos taivaan luoja, kultain purren suoja!

_Kalle_: Sinutpa saattaa lähtömme ihan suruisaksi.

_Vappu_: Lauloinpa vain muuten... Tai miksi ei! Sillä onhan Laatokka joka syksy uhrinsa vaatinut... Isänikin! -- Vaikka enhän nyt sentään usko, että se näitä teidän venekuntia kohtaa.

_Kalle_: Tutkimattomat ovat sallimuksen tiet! Tänään voi olla yhden, huomenna toisen vuoro mennä! Tai niinkuin tänään kohtaa yhtä onnettomuus ja toista onni. Niinkuin nyt sinua ja meitä.

_Vappu_: Niin! olihan se kai onni minulle... Mutta kiristääkö Karonen pahastikin teitä?

_Kalle_: Hm! -- Oh! -- eipä juuri! -- Ja sen vertaiset, joku tuhat! Kyllä hän ne saa, kun vain malttaa vähän odottaa. -- Mutta, kuules Vappu! emmekö me solmia nyt oikeen lemmenliittoa?

_Vappu_: Ha, ha, ha! -- Kuinka? Ja senkö tähden sinä nyt minua... kun minulla on rahoja ja sinulla velkoja?

_Kalle_: Ole nyt! Kuinka sinä nyt tuollaista... Vaikka nekin asiat nyt tähän sattuivat yhteen mylläkkään...

_Vappu_: Mikäs sinulle nyt vasta sen aatoksen päähän toi? Olethan minua melkeen viimepäiviin asti katsonut noin vain yli olkain...

_Kalle_: Ei se ole johtunut siitä, etten olisi sinusta jo kauan pitänyt! Mutta minä ajattelin vain, että jos sinä minua kuitenkin käyt vieromaan, kun minä olen nyt enemmän ikääni siellä kaupungeissa ollut. Niin sentähden en ennemmin sinua niin lähennellyt, kuin esimerkiksi Ylli... Vaan nyt, kun tulen jäämään tänne maalle, niin päätin suoraan kysyä asiasta.

_Vappu_: Vaan jos minä nyt sanon: ei, herra maisteri!

_Kalle_: Mutta sitähän sinä et sano "fröökinäni". (Kohottaa kätensä.) "Du bist wie eine Blume..."

_Vappu_: Siunaatko jo minua? -- Mutta jos sanon ei! ja että minulla on jo toinen katsottuna.

_Kalle_: Katsottuna voi olla vaikka kymmenen, mutta ei otettuna.

_Vappu_: Mutta, jospa minä katsomani myös sitte otan!

_Kalle_: Ethän nyt kuitenkaan minua noin ikään vain, kuin tavallisia maajusseja, harkitsematta ylenkatsone?

_Vappu_: Melkeen, minun täytyy... Kalle parka...

(Menee aittaan...)

_Kalle_: Vappu! -- älä nyt noin minua sentään surkuttele, vaikka jättäisitkin'... Mutta ethän sinä jätäkään... (Yrittää mennä aittaan.)

_Vappu_: Et saa tulla! (Työntää pois, panee oven hakaan.)

_Kalle_: Ha, ha, ha! -- Mutta Vappu! Oletko sinä hullu! Enkö minä nyt ole sinun silmissäsi edes tavallisen maakollon veroinen?

_Vappu_: Kollon? no, kollon veroinen kyllä... Mutta kolloista minä en huolikaan.

_Kalle_: Älä nyt viisastele... Mutta enkös vastaa edes tavallista maalaispoikaa?

_Vappu_: Totta kai!

_Kalle_: Mitäs sitte höpsit! -- Laske nyt sisään, niin juttelemme hetkisen oikeen järkevästi, ennenkuin me merelle lähdemme?

_Vappu_: Minun on mentävä jo kohta lypsämään...

_Kalle_: Ei tässä nyt kauaa viivy! (Aukaisee puukkonsa kärjellä ha'an.)

_Vappu_: Kalle! Kuinka sinä olet ilkeä! -- Kun et antanut rauhassa etsiä isännän vyötä...

_Kalle_: No, nythän paremmin näet! -- Ja istutaan nyt tässä sängyn laidalla ja jutellaan, eli uhoillaan oikeen vakavasti...

_Vappu_: Minähän sanoin jo sinulle ihan vakavasti... (on lähdössä.)

_Kalle_ (käy häneen kiinni ja sulkee oven.)

_Vappu_ (kirkuu): Kalle! Kalle! mitä sinä oikeen meinaat? Et saa! laske heti pois! tai minä suutun sinuun tosissani!

_Kalle_: Eipä se siis äsken totta ollutkaan.

_Vappu_: Oli se! -- laske! -- suutun iäkseni! Noo! Kalle! Minä huudan, että koko väki tulee tänne... (kirkuu edelleen.)

_Ylli_ (tulee kalavehkeitä kantaen... Laskee ne maahan... Kuuntelee): Vappu! sinäkö se... Ja missä sinä... Oo! (Menee aitan ovelle, potkaisee auki.) Mitä! Kalle! päästätkö heti Vapun sylistäsi!

_Kalle_: Sen teen, mutta en sinun käskystäsi! (Tulee esille.)

_Vappu_ (seuraa): Mokoma kun pusersi ihan käsivarteni mustelmille... (Istuutuu aitan rapulle järjestämään pukuaan ja tukkaansa.)

_Ylli_ (on katsonut Kallea vihaisena): Mikä meininki sinulla oikein oli, roisto?

_Kalle_: Itse se olet! senkin maapässi! Ja minä luulen, ettei minun huoli sinulle tiliä tehdä!

_Ylli_: Vai luulet! -- Mutta, jos sinun pitää tehdä?

_Vappu_: Älä viitsi Ylli... Ja älkää kehdatko kumpikaan...

_Ylli_: Mutta hänen pitää pyytää sinulta anteeksi! (Kallelle). Pyydä anteeksi hävytön käytöksesi Vapulta, heti!

_Kalle_: Oh, niinhän komennat, kuin todella olisin käskyläisesi! -- Mutta ei minulla, hyvä herra, ole mitään anteeksi pyydettävää.

_Ylli_: "Hyvä herra..." -- Sinuthan herraksi on koulutettu! Vaan senkö tähden isäsi sen teki, että julkeammin kykenisit toisilta morsiamia ryöväämään?

_Vappu_: Pojat, jättäkää nyt jo!

_Kalle_: Morsiamia! Minä luulen, ettei Vappu vielä ainakaan sinun morsiamesi ole! Ja tuskin koskaan tuleekaan!

_Ylli_: Mutta jos hän on?

_Kalle_: Ei ole!

_Ylli_: Mutta jos on?

_Kalle_: Eihän mitä! -- Äläkä mulkoile siinä ja suurentele sieramias! Vai käsikähmää meinaat! No, katso silloin, ettei Karjalainen voi tehdä Pohjalaisen töitä!

_Ylli_: Sinäkö Pohjalainen! senkin ylen annettu narri! hampuusi-maisteri! entinen ylioppilas!

_Kalle_: Mies! (Vetäisee puukkonsa.) Tukitko suusi?

_Ylli_: Helapää se on minullakin, konna! (Kiertelevät toisiaan saadakseen iskeä.)

_Vappu_: Voi hyvät ihmiset! -- Apuun! Nämä pojat ovat menettäneet järkensä. -- Ylli! -- Kalle! Seis! (Menee käsin ensin Yllän, jolta saa puukon pois, ja viskaa sen aholle; silloin Kalle aikoo iskeä Ylliä, vaan Vappu ottaa häneltäkin aseen ja heittää pois.) Nyt mukiloikaa, jos ei teillä ole yhtään häpyä! (Pojat tappelevat. Sitte tulee Tiira ja Perttu, sekä Mari tuoden kalastusvehkeitä, ja samalla myöskin saapuu Pärssinen, Loviisa ja Mauno.)

(Perttu ja Mauno menevät erottamaan tappelijat.)

_Tiira_: Kalle... pojat... Mitäs te oikein...

_Pärssinen_: Ha, ha, ha! Pojat koettavat kumpi heistä on toinen. -- Havaitsivat kumpikin ehkä vasta liian myöhään Vapun.

_Loviisa_: Hävetkää nyt kumpikin edes vähän! Ja samalle kalamatkalle pitää teidän juuri lähteä...

_Perttu_: No, siellä raitis meri-ilma kuumat mielet ja sydämet, maksat ja munaskuut, vilvoittaa.

_Mauno_: Niin! emmehän me, Perttu, vain noin hulluiksi Marin takia tulla?

_Perttu_: Johan nyt! (Panee kätensä Maunon kaulalle ja hyräilee):

Kaks on meitä kaunista ja tyyntä niinkuin vuori...

Mutta ottakaas nyt ryyppy joka ainut! Ja sitte minä vien lopun tuliaisiksi säästöön.

_Loviisa_: En minä vaan tahdo.

_Vappu_: Enkä minä!

_Perttu_: Mutta Mari maistaa, että pohja paistaa!

_Mari_: Kunhan vain haistaa. (Ryyppää.)

_Loviisa_: Eikä olisi hyvä kenenkään merelle lähtiessä ottaa...

_Pärssinen_: Ei tämä yksi ryyppy hukuta! -- Hukkuuhan sinne joka syksy ihan selviltäänkin monta miestä. (Ryyppää, ensin pyhkäistyään pullon suuta hihallaan).

_Perttu_: Niin! Ihan selvä oli, Vappu, isäsikin Inkisvainaa... No, Ylli, eikö kelpaa?

_Ylli_: Ei! (Kääntyy Vapun puoleen hiljaa haastellen.)

_Perttu_: No Kallelle kelpaa...

_Kalle_: Ainahan hyvä kelpaa! (ryyppää.)

_Tiira_: Minä en huoli... Otin jo äsken yhden ryypyn, kun sydäntäni pani niin pahasti... Anna Maunolle... Ja vie sitte pois... -- No, onko kaikki jo valmiina? Tyyni on ihan! Soutaa saavat pojat ja siinä sappensa lauhduttaa.

_Mauno_: Kun ei vaan tämä tyyneys olisi aikaa myrskyn edellä?

_Pärssinen_: Kylläpä siellä selemmällä tuulla tuhistanee nytkin, että saamme purjeetkin nostaa. -- Onhan nyt meidänkin venheessä vain kaikki mukana?

_Mauno_: Kaikki, kaikki!

_Pärssinen_: Hyvästi. (Huiskauttaa naisille kättään.)

_Ylli_ (on sanonut hyvästi äidilleen ja hyvästelee nyt Vappua): Siis, kuin puhuttu?

(Vappu nyökkää.)

(Ylli menee sitte hattuaan heiluttaen venheeseen.)

_Kalle_: Anna anteeksi minulle Vappu. (Kättelee.) Ja hyvästi nyt, näkemiin!

_Tiira_ (Pertulle): Joko veit sen pullon? -- Tai annakin Marin viedä! -- No, hyvästi! (Antaa kättä naisille.) Eihän sitä tiedä miten käy... Vie Mari sinä pullo...

_Kalle_: Ei, isä! Pullo otetaankin mukaan! Voihan kastuessamme joku vilustua ja silloin ON ryyppy hyvä. Ja sinunkin sydäntäsi voi käydä etomaan, isä. (Ottaa pullon pannen sen venheen kokkaan.)

_Perttu_: Niin, niin se onkin parempi, ennenkuin jätämme Marin, pukin kaalimaan vartijaksi.

_Mari_: Ole siinä! Kyllähän tuosta nyt olisin tainnut juoda.

_Loviisa_: Mutta ei taida nyt kunnian kukko laulaa, kun pullo mukaan tulee!

_Perttu_: Kyllä! Kun rohdot on mukana, niin nythän se vasta kiekuukin! (Nostaa pullon veneen kokasta:) Katsohan Mar' tuata!

_Kalle_: Minä lupaan tuoda nyt sellaisen lohen votkaleen, ettette ole moista ennen nähneet!

(Työntävät venheen... Naiset vilkuttavat... Perttu laulaa:)

älä itke kulta, kun merelle mä lähden, vielä sieltä poiskin tullaan! Tip, tip, tiputin, tap, tap, taputin, vielä sieltä poiskin tullaan! Kuin aallot purtta, mä palattuani, käsilläni sua lullaan! Sip, sip, siputin, sap, sap, saputin, käsilläni sua lullaan!

2:nen näytös:

(Konevitsan luostarisaarta aivan lähellä olevan saaren ranta-aukeama -- Toisella sivulla kalastajasaunan-röttelö. Tyyni kuutamoyö. Kuuluu pienten kirkonkellojen soittoa ja sitten munkkien iltakuoro.)

(Ylli sytyttelee nuotiota, kuunnellen hartaasti.)

(Stepan seisoo katsellen vähän syrjässä, tehden tuon tuostakin laulun aikana ristinmerkin.)

_Ylli_ (laulun vaiettua): Se kai nyt olikin viimeinen soitto ja messu tämän päivän konttoon vakituisilta Konevitsan asukkailta, veli Stepan?

_Stepan_: A, ei, ei hyvä veli! A sunnuntakia vasten koko yö valvotaan ja rukoillaan.

_Ylli_: Vai niin! -- Minä en ole tällä saarella ollutkaan vielä lauantai-iltaa. -- No, sittepä me vielä kuulemme pyhien veljien kaunista laulua, kun tämä meidän majailusaaremme on näin lähellä, vain kivenheiton päässä munkkien suuresta luostarisaaresta.

_Stepan_: A yöpymistä ja majailua varten ovat teikäläiset tähän tämän saunankin salvaneet. Ja vot, hyvä olla kun on näin kaunis ilma.

_Ylli_: Niin! -- Hyvä olla, kun ei olisi kultaa ikävä.

_Stepan_: A mutsosi on kotona?

_Ylli_: Niin on.

_Stepan_: A mie etupäässä sentähden näitä pyhiinvaellusmatkoja tekemään rupesin, kun kuoli kultani ja pikku pojuni. Tulen näin sieltä Salmista tänne luostariin rukoilemaan heidän sielujensa autuudeksi...

_Ylli_: Kauniisti tehty! -- Mutta tupakan saat, jos menet vielä sinäkin risuja ottamaan. (Tarjoaa tupakan.)

_Stepan_: A ei ole tapana tällaisilla matkoilla meidän polttaa, eikä viinaa, votkaa maistaa! Mutta yksi savu, ei se pahaa tee. (Sytyttää.) "Passiipa". Kiitos, hyvä poika. (Menee.)

(Ylli vaipuu kivellä istuen ajatuksiinsa, laulaa, alussa hiljaa):

Kaiho se täyttää rintani mun, kun luoksesi armas nyt pääse en sun, kaiho täyttää rintani karmas, kaiho karmas! Sua öin ja päivin mä ikävöin, sulle huokailen ja kyynelöin, kallis niin olet mulle sä armas, kallis armas!

Kun päivä on peittynyt purppuraan, ja kuuhut käy kylvämään kultiaan, kaiho luokses mun valtaa karmas, kaiho karmas! Kuin aaltonen rantaa sua ikävöin, kuin kukkanen päivää sua kyynelöin, kallis niin olet mulle armas, kallis armas!

(Nousee sitte verkkaan.) Lähdenpä myös oman risuosani noutamaan.

_Kalle_ (tulee juosten vastaan): Ha, ha, ha! (Kompastuu Yllin jalkaan.) Mitäs siinä jalkojasi toisen eteen pistät, senkin tolvana!

_Ylli_: Pistät, itse pistät! Katso paremmin, ettet kohti lennä kuin mikäkin sontiainen!

_Kalle_: Pidä nyt jo suusi, tai katso, ettet saa toden perään korvillesi!

_Ylli_: Pyh! (On menossa.)

(Iivan tulee.)

_Kalle_: Ka, sieltäkös sinä vasta...

_Ylli_: No, Ivan, et ollutkaan katumaveljesi Stepanin kanssa iltamessussa!

_Iivan_: A paljon oli munkkejakin poissa. Me pidämme täällä vahtia, ettei tuli pääse irti... Ja olemme seurana teille... Ja meillä on myös näin hauska!

_Ylli_: Niin, kun tupakkaakin saatte! (Menee.)

(Kalle seuraa hetken, kuulostaen; kääntyy sitte jälleen Iivanan puoleen.)

_Iivan_: A, hauska ja potra poika hänkin!

_Kalle_: Hm! (Puoli itsekseen.) Eipä kuulu vain myrskyä, vaikka onhan sitä jo toisinaan näinäkin päivinä tuulla tohissut aika lailla. -- Mutta mihinkäs se meidän juttumme tuolla katkesikaan? Niin, tuota... Mikä saattoikaan sinut sitte näitä pyhiinvaellusretkiä näin tiheään tekemään?

_Iivan_: Aa, ohoo! -- Se olisi pitkä ja synkkä tarina, jos sen oikein tarkalleen pakisisi. A siitä voisit oikeen vaikka kirjan kirjoittaa.

_Kalle_: Niin, jos tässä olisi kirjailija.

_Iivan_: A et ole, vaikka sanoit paljon kouluja käyneesi!

_Kalle_: Ka, en, kirjoitanhan kyllä mitä kirjoitan. -- No, kerrohan nyt tässä ajan kuluksi vaikka päällisin puolisin...

_Iivan_: No, jos sitte saakkunoin! A katsos, se on sillä viisiä, että mie olen murhamies! -- A säikähdit?

_Kalle_: Ha, ha, ha! Johan nyt! (Katselee.)

_Iivan_: A mitä katselet?

_Kalle_: Katson vain... Katson, joko ne äijät tuolta rannasta tulevat...

_Iivan_: A ei ne vielä... Siellä ne pakisevat omia vanhoja kalastusmuistojaan... -- Niin! -- A mie kilpakosijain takia murhamieheksi tulin. Ja katsos, se tapahtui tällä viisiä. Mie Ksenian, kauniin Kseniani kanssa vietin onnellisia iltoja siellä Donin rannalla. Mutta sitte se naapuriskylän priha, Kolja rupesi myös Kseniaa mielimään ja siellä kylällä käymään. Ja katsos! Oli sitte taas yks lauantai-ilta, näin ikää! Ja kaunis kuutamokin...

_Kalle_: Iivan, ettäkö ihan totta? Sinä valehtelet... Tai sinä... -- Mutta enhän ole sinulle vielä mitään sellaista kertonut. -- No, anna vain kuulua eteenpäin!

_Iivan_: A miten sie noin...? Ihan totta tämä kaikki. No, mihin se saakkuna jäi... Vot niin! -- Oli kaunis kuutamoilta... Ja se Kolja oli kerennyt viekotella Ksenian soutelemaan...

_Kalle_: Soutelemaan? -- Ah, niin, no, jatka!

_Iivan_: Niin, näets, kun mie satuin olemaan silloin vielä saunassa. -- Mutta sitte, kun mie sain sen kuulla, seurasin mie maata myöten heidän venettään... Kuljin pitkin lehtiköistä joen rantaa... Ja he kun laskivat maalle erääseen niemeen, niin silloin olin miekin siellä.

_Kalle_: Aha, maalla...

_Iivan_: Niin, ja mie piilottauduin sen puskan taakse, minkä toisella puolen he olivat käyneet pakisemaan ja lemmenpeliä pitämään. Ja siinä, kun mie kuulin heidän juttunsa ja näin jo monta heidän muiskailuaan. kohosi miulla veitsi ihan niinkuin itsestään hampaitteni väliin. Ja sitte, kun se roisto... niin... tuota Kolja rupesi minua vielä siinä Ksenialle panettelemaan ja kokonaan Kseniaa itselleen vaatimaan...!

_Kalle_: Niin silloin sinä iskit!

_Iivan_: Silloin mie otin veitsen, syöksyin heidän eteensä. Ja siinä tulisessa raivossa... Herra armahda... (Tekee ristinmerkin) työnsin mie veitsen erehdyksessä Ksenian rintaan...

_Kalle_: Ksenian? -- Ha, ha, ha!' --

_Iivan_: A mitä sie naurat? -- Niin se sattui... Ja. Kolja, kun sitä pakeni... Niin miekin sitte pääsin helposti karkuun... Kylällä ilmoitin vain lähtiessäni, että mie sen murhan tein, jotta ei syytä muiden peälle vieritettäisi... Ja Salmiin pakenin... Ja sitä tietä sitte näitä katumaretkiä tekemään jouduin. Sillä viisiin justii oli se miun juttuni... Jumala suokoon sen anteeksi... (Tekee jälleen ristinmerkin.) Ja on hän sen jo varmasti suonutkin... A rukoillut hartaasti olen...

_Kalle_: Hm! Vai niin! -- Vai niin onnettomasti kävi sinulle...

_Iivan_: Niin kävi, veli hyvä...

_Kalle_: Otahan toinen tupakka... (Tarjoaa.) Mitäs ajattelet! Luuletko että viimeinkin myrsky pian nousee?

_Iivan_ (Ottaen tulta Kallen tikusta): Varmasti! Koska pilvet jo noin ajelehtivat! Ja ankara myrsky siitä varmasti tuleekin, näin heratyynen jälkeen.

_Kalle_: Oo, niinkö? Mutta älä hiivatissa niin pahaa ennusta! Silloinhan voi kalliit pyydyksemme olla vaarassa. Meilläkin on nyt monen tuhannen verkot laskettuina. Ja viimeinen uusi verkko jo yksistään maksaa lähes 1000 markkaa... Vaikka hyväthän ne on sentään tuulet ja myrskytkin! Silloin saa myös paremmin saalistakin. Ja minäkin saanen sen oikein suuren lohen!

_Iivan_: A ihmisiä silloin hukkuu myös...

_Kalle_: Niin, niin, -- jos oikein raivo myrsky tulee... se on paha...

_Iivan_: A, en osaa sanoa, tuleeko se jo pian... Vaan vot! Senhän taatot, vanhat isänne paremmin tietävät.

_Kalle_: Eipä sitte lie hätää, koska eivät he jo ole tänne hätsättäneet. Mutta hyvä on, kun tuulemaankin käy! -- (Katselee.) Tahdotkos ryypyn?

_Iivan_: Vot veli! A siulla on?

_Kalle_: Onhan minulla vaikka mitä.

_Iivan_: A yks ryyppy menee, ei sitä kukaan huomaa.

_Kalle_: Anna kurahtaa! -- (Antaa, kaadettuaan kahvikuppiin.) Mutta se toinen poika, se Ylli, joka tästä äsken lähti, se meidän pitäisi myös saada naukku ottamaan. (Ryyppää itsekin.)

_Iivan_: A eikö hän ota? Mutta minkä tähden antaisit?

_Kalle_: No, katsos... Ei muun... kun... kun hän kerskuu aina sillä raittiudellaan.

_Iivan_: Aa, ahaa! -- Vain sen tähden! -- Tahtoo olla sitten sinua parempi! A vot! Tyhmä poika siinä suhteessa... Hyvää se tekee jokaiselle... Ei paljon juotuna, mutta vähän... maistettuna... A ottanee sitte hänkin, jos ei ennemmin, niin sitte kun vilustuu...

_Kalle_: No, ihan!

_Iivan_: Mutta silti miekin vielä puita teille tähän haen... A tässä on niin hyvä teidän kanssanne sitte pakista...

_Kalle_: Hae, hae! -- Tuossapa isäukko jo kompuroikin tänne...

(Iivan menee.)

_Kalle_: No, isäukko! Seuraako tyyntä myrsky?

_Tiira_ (tulee): Kenpä häntä vielä tiennee... -- Tästä vanhan verkon perästä voikin tehdä haavin... Missä Ylli? Oletko jo sopinut hänen kanssaan sen lähtökamppailunne?

_Kalle_: Sopinut! Mitäs sopimista siinä. Hän kun murjottaa, niin minä varjona vastaan!

_Tiira_: Älä ole lapsellinen! Äläkä tee enää uusia tyhmyyksiä.

_Kalle_: Oh! Älkää isä puhuko minulle enää noin! -- Mies minä olen, jos ken! Ja miehen töitä minä teen! Vapun 20,000 tähden kannattaa tehdä vaikka mitä! Ja pulska tyttöhän Vappu muutenkin on! -- Ja ennen kaikkea, meidän taloudellinen asemamme vaatii työskentelemään!

_Tiira_: No, jos saalista tulee yhtä runsaasti kuin tähän asti, niin onnistunut matka tämä oli...

_Kalle_: Hm! -- Niin! -- Minä ajattelen vallan toista! -- Hm! -- Niin, minä en tahdo nähdä sitä, että sinä olet kaikki minun tähteni hävittänyt! Minä tahdon koettaa uhrauksesi edes jollakin lailla hyvittää! Kävi sitte miten kävi!

_Perttu_ (tulee): Eiköhän sittekin meidän uusi verkkoräätymme vain tullut lasketuksi liiaksi saaren pohjoispuolelle?

(Pärssinen ja Mauno seuraavat.)

_Pärssinen_: Älä lörpöttele! Jos tuuli nousee, niin käy se tuonne rantaan päin, ja silloin se on, kuin meidänkin pyydyksemme hyvällä paikalla, vastarannalla. -- Mutta ei taida enää noista meidän maivoista olla maanantaina...

_Mauno_: Parasta se onkin vain verkkoja hoidella.

(Ylli ja Stepan tuovat puita, jääden nuotion luo, johon toisetkin ovat istuutuneet.)

_Ylli_: Myrskyäköhän nuo pilvet kokoilevat?

_Pärssinen_: Hyväksi kalasadoksi se vain on tavallinen tuuli! -- Sa'a sa'a ja tuule tuule, ettei hevosen kelloa kuule; sanoi mustalainenkin, kun kynti.

_Tiira_: Mitäs ne Mauno ja Perttu meinaavat, kun eivät edes tupakoi?

_Kalle_: Maria varmaan muistelevat.

_Mauno_: Niin, sehän se on! Ha, ha, ha! Ikävähän tässä kohta päälle pakkaa...

_Perttu_: Ikävä, ikävä armasta akkaa! --

_Iivan_ (tulee): A. vot! Tässäkin on hyvää tervasta...

(Perttu istuen vähän kauempana laulaa hajauttaa):

Kulu tunti nopsaan ja vieri päivä joutuin, että jo kävisi mun kultain luokse soutuin, hän myös ikävöitsee, laulaa, kyynelöitsee, miks luo en joudu jo, miks luo en joudu jo!

_Pärssinen_: A vots siun! Kuulehan Perttua!

(Perttu jatkaa... kuin edellä puolileikillä):

Vielä kallis armas sä lyhyt hetki vuotas, kohta saavun, enkä mä lähde enää luotas; vieri tunti joutuin, jo että kävis soutuin onnein valkamaan, onnein valkamaan!

_Pärssinen_: A vots! Siinä oli sinulle Mauno! Etkö käy jo mustankipeäksi?

_Mauno_: Mitä vielä...

_Tiira_: Mitä vielä! Ha, ha, ha! Arvelee Mauno! Ja suottapa se olisikin. Sillä samallahan tuo Pertun veisu oli sinunkin tunteesi ilmaisu.

_Pärssinen_: No niin! He, he, he! Nyt osasit oksaan, Simo! -- Mutta melkeenpä tässä tuli kaiho ja uni kellekin... Hohhoi! Pitääkin lähteä vähän nukahtamaan, että jos unissaan vaikka omansa näkisi...

_Tiira_: Ha, ha, ha! -- Oletpa sinä nyt taas leikkisä, Juna! -- Mutta mennäänpä vaan, jos ei muuta, niin vetäsemään pienet nokkaunet...

_Pärssinen_: No, pojat! Ettekö seuraa esimerkkiä tekin? Riittäähän se, jos yksi tai kaksi valvoo, jos hirmumyrsky tulisi.

_Tiira_: Eiköhän noilla ole se neljänkuninkaan raamattu ensin luettava!

_Kalle_: Niin! Käydääs norria, pojat!

_Pärssinen_: Siinä oli! Norria... Niinhän sitä mekin, ennen nuorena... Mutta tuosta pelinorristasi johtui pienet norrikupit minulle mieleen...

_Kalle_: Ka, tahdotteko? Onhan siellä sisällä kiehunutta vettäkin...

_Pärssinen_: No, -- kunhan paljaaltaankin vähäsen... Häikkäläinen! Taisin tuolla kalliolla äsken vähän vilustua... (Maistaa, antaa Tiiralle.)

_Tiira_: No, voinhan tuota Marin viisiä, vähän haistaa...

_Kalle_: Ottakaa, ottakaa isä, oikeen aimo kulaus, -- kun näin hyvin olemme saalistakin saaneet.

_Tiira_: Oikeus ja kohtuus paras... (Maistaa.)

_Kalle_: No, joka mies, kuin sotamies! (Ottaa ensin itse, antaa sitte Maunolle ja Pertulle.) No, Ylli, sinäkin! -- Mitäs siinä nyt enää murjotat? Sovitaan jo pois! -- Ollaan nyt tasa! (Lyö olalle Ylliä.) Emmehän me mitään naukumaijan poikia olla kumpikaan.

_Ylli_: En ota ryyppyä.

_Kalle_: Mutta pelaamaan käyt! No, kas niin! -- Mutta te mustat korpit, sieluveljet, varmaankaan ette syle lasiin? Sinä et ainakaan Iivan?

_Iivan_: A, hyvää se on, harvoin saatua. (Juo.)

(Tiira ja Pärssinen ovat poikain sovinnon nähtyään aikoneet jo mennä saunaan, -- mutta katsovat sitte pilviä.)

_Tiira_: Herättäkäähän sitte... jos tästä myrskyksi herkiää...

_Pärssinen_: Niin! -- Ja tulneeko siitä vielä meidänkään nukkumisesta mitään... kunhan lojomme...

(Iivan ryypättyään, hyräilee, rlpatskan askelia ottaen):

Isäntä ja piika salaa vain halaa ain... isäntä ja piika...

_Pärssinen_: Kas, kas! -- No, pistähän sinä vielä ensin ripatskaksi.

_Iivan_: A ei ole soittoa, taljankaa...

_Kalle_: No, sinä et huoli Stepan.

_Stepan_: A, kaks tippaa...

_Kalle_: Sitähän minäkin! (Antaa.)

(Stepan yrittää maistaa hyvin varovasti, jolloin Kalle käy pulloon kiinni kallistaen rohkeasti.) Noin se pitää! Ha, ha, ha!

_Stepan_: Poika! Johan sinä parrallekin!

_Iivan_: Ja maahan Jumalan viljaa! (Ottaa puunlehden, jonka päälle on viinaa pirskahtanut, lipaisten sitä.)

_Kalle_: Ota tuosta vielä, niin sittehän se tanssi menee laulaenkin. (Antaa uuden ryypyn Iivanalle.)

_Iivan_ (juotuaan): A vot! Harasoo! (Ottaa ripatskan askeleita.) Laulahan sinä Stepan!

(Stepan laulaa kämmeniään paukuttaen ja seuraten tarkkaan tanssivan Iivanan jalkoja.)

Isäntä ja piika salaa vain, halaa ain. Isäntä ja piika halaa ain!

Mustasukkaisena renki näin, henki päin. Mustasukkaisena henki päin!

"Piian ilmi annan", suhkas tän, uhkas hän... "Piian ilmi annan!" uhkas hän.

Silloin piika lemmen tälle toi, hälle soi, silloin piika lemmen, hälle soi!

(Kaikki nauravat.)

_Pärssinen_: Ha, ha, ha! -- A vot siun! Mutta taitaapa vain jäädä Pertultakin noin sorjasti jalalla panematta.

_Mauno_: No, Perttu porhaltaa polkkaa sitä paremmin.

_Pärssinen_: No, pitäkäähän te nyt sitte vielä lystiä. (Menee Tiiran kera saunaan.)

_Perttu_ (Mauno ja Ylli, jotka ovat jo istuutuneet peliasentoon): No, Kalle, tuuppas Kalle!

_Kalle_ (panee pullon syrjään): Tääll' ollaan! Sanoi haudankaivaja, kun kaivamaansa hautaan putkahti.

_Mauno_: Entäs te hurskaat veljet, tuletteko?

_Stepan_: A me katsomme tässä vaan näinikää päältä.

_Iivan_: Mutta tupakan, jos annatte...

_Ylli_: Tuossa, polttakaa... (Pannee laatikon kivelle.)

_Stepan_: A tulta saammekin tästä... (Sytyttää nuotiosta ruokopillillä. Kuuluu taas joku munkkien kuoro.)

(Kaikki kuuntelevat... Perttu harvakseen sakaillen lehtiä.)

(Iivan ja Stepan tekevät tuon tuostakin ristinmerkkejä.)