Part 5

MAHLOW. Tuomas, pyydä herraa tulemaan. (Tuomas menee peräoven kautta pois. Mahlow tulee eteen ja lausuu itsekseen vapisevalla äänellä:) "Kavahtakaa itseänne, ett'ette itse kerran kerjäläisenä seiso kerjäläisen edessä!"

15:s Kohtaus.

Entiset. John.

MAHLOW. Veljeni! | | Yht'aikaa. EMILIA. Isä John! |

JOHN. Niin, veljesi, -- niin, isä John! -- Ja mitä pitää minun?

MAHLOW (Joka tuskin voi olla seisoallaan, runneltuna:) Se ei ole minulle tällä hetkellä mahdollista -- vaiheseteli maksaa.

JOHN. Ei se kuulu minulle, mutta pojalleni, Ernst Herbig. -- Toisella puolella on siirtäminen.

ERNST (Kummastuneena:) Minulle?

JOHN. Niin, sinulle, poikani. Minä olen myynyt kaavasi Englannissa 20000 taalerista -- tämä vaiheseteli kuuluu sinulle! Se on vähäinen palkinto työstäsi -- ja herra von Mahlow ei tule sinulta minuuttiakaan pidättämään sitä rahan-summaa.

ERNST (Repien vaihesetelin palaisiksi:) Minä hävitän mitättömäksi joka velan meidän keskemme. -- Minulla on vaan yksi ehto -- vaan yksi rukous teille, herra von Mahlow!

MAHLOW (Syrjään:) Se on liian paljon!

ERNST. Antakaa tyttärenne käsi minulle!

EMILIA. Isä, velka, jonka tähden aivotte uhrata minut, on maksettu!

JOHN. Sinulla ei muuta keinoa enään ole, sillä tiedä: Sänder Brysselissä on häviöllä -- saamisesi häneltä ovat kadotetut. Nuo molemmat Londoonin kauppa-talot, joilta sinulla oli suuria summia saamista -- nekin ovat häviöön joutuneet ja vetävät sinut kanssansa kadotukseen.

MAHLOW. Oi Jumalaani! (Vähän vai'ettuaan:) Ja mitä minulle jääpi?!

JOHN. Poikasi -- ja kerjäläis-sauva! -- (Vähän vai'ettuaan:) Veli, katso minuun -- katso ympärillesi! Silmäsi sattuvat kolmeen ihmiseen -- joilta olet kieltänyt sydämmesi! -- Olet minua, kun huonossa nutussa, kerjäläisenä -- mutta rikkaalla sydämmellä, sydämmellä täynnä rakkautta, tulin sinun luokses -- olet minua, kerjäläisenä, ajanut ovelle! -- Minä olin unhottanut, mitä sinun tähtesi olin kärsinyt -- minä tulin ja tahdon sinun kanssas ja'ata, jos sydämmelläsi olisi ollut vaikka säken veljellistä rakkautta. Olin pettynyt! -- Sinä olet halveksinut isäsi rehellistä nimeä. -- Sinä kannat äitisi kylmän veren, hänen kylmän sydämmen rinnassasi -- joka minua, heikkoa lasta, on voinut rääkätä -- niin piti sinun myöskin kantaman hänen nimensä. -- No hyvä, sukulaisuuden, joka meitä toiseemme sitoi, olet musertanut ja kieltänyt, ja kylmäkiskoisena ja kyynelittä seison minä onnesi tomuksi palanneitten paikkojen edessä!! -- Sinulla ei ole kellekään nuhdetta tekemistä: "sillä joka ihminen on onnensa seppä!" -- Kuitenni ne, joita olet rääkännyt, ylenkatsonut ja solvaissut, tarjoovat sinulle itse nyt vielä kätensä sovinnoksi. (Näyttää sormellaan Ernstiä:) Katso tähän, tässä seisoo jalo mies, jolta olet sokeassa vihassasi ryöstänyt hänen rehellisen nimensä -- jonka sinä sokeassa ylpeydessäsi tahdoit pettää elämänsä onnesta -- jolta olet rakkaan sisaren murhannut! Jalomielisenä repii hän velka-kirjan palaisiksi, jonka olet ulos antanut, jalomielisenä uhraa hän sen, joka tekee häntä silmissäsi sinun yhden-kaltaiseksesi, pelastaakseen sinut! -- Sinä olet naurannut hänelle ja viskauttanut häntä ovelle, kuin hän, työmies, uskalsi ojentaa likaisen kätensä tyttärellesi. -- Työ on häntä tehnyt sinun laiseksesi, ja tiedä, veljeni: se se on, joka, niinkuin pyhäin kirkkaus, ympäröitsee suuren maan, joka kannattaa maailman! -- Valta-istuimen kunnian-taivaan alla, sen portailla, olet häntä löytävä, niinkuin työmiehen majassa -- (kulissien takaa kuuluu laukaus.)

MAHLOW (Niinkuin heräten unesta:) Mitä se oli? Se oli laukaus! Pian, pian, etsikää taloni läpi!

TUOMAS (Tulee peräovesta:) Armollinen herra, laukaus tuli nuoren herran huoneesta!

MAHLOW (Hyysähtää ja lankee tuoliin:) Oi Jumalaani! -- Poikani kuollut!!! (Vähän vai'ettuaan tuijottaen ympärilleen:) Ei kyyneltä silmissänne -- ihmisellinen sääliväisyys on kuollut! (Noustessaan ylös -- vähän vai'ettuaan:) Minulla ei ole enään mitään täällä tekemistä. Kerjäläis-sauva kädessä, lähden minä vieraasen maahan tehdäkseni työtä! (Hetken ääneti:) Asukoot ahkeruus ja työ tästä alkaen näissä huoneissa! (Menee Emilian luokse, ja panee hänen kätensä Ernstin:) Rakastakaatte toisianne ja tehkää työtä, silloin ei onni teitä milloinkaan jätä! (Kääntyy lähteäkseen.)

JOHN. Niin poikani, tee työtä! Sillä työ on maan suurin voima!

Loppu.