Part 4
Melkein heti tulimme lauttauspaikalle ja lauttamies toi lauttansa, kun huomasi meidaet toisella rannalla. Kun haen tuli sille rannalle, jossa me olimme, tein haenelle aamutervehdykseni, mutta haen ei vastannut mitaeaen, katsella muljahutteli vaan ja naeytti hyvin vihaisen naekoeiseltae, kun me hevostamme ja muita kaluja toimitimme lautalle. Sitten laehdimme menemaeaen virran yli, joka onnistui hyvaesti. Koko ylimenommekaan aikana ei vaihdettu yhtaekaeaen sanaa ja toisella rannalla maksoin haenelle lauttausrahan; ja sanottuani jaeaehyvaeiset, ei haen vastannut siihenkaeaen mitaeaen. Tuosta mitaeaen huolimatta, laehdimme ajelemaan kotia kohden. Tiellae kylaen laepi kulkiessamme tapasimme vanhoja tuttujamme: tuo lauttamieheltae seipaeaellae uhattu mies oli tienvarrella panemassa aitaa, jonka lauttamiehen hevonen oli taas hiljakkoin saerkenyt. Haen paeivitteli ettae pitaeae vartioida yoetae paeivaeae vainioitansa, jos mieli saada saeilytetyksi kylvoensae tuolta pahalle tavalle oppineelta ja isaentaensae puollustamalta lauttamiehen hevoselta. Haen puhutteli ystaevaellisesti meitae ja pyysi ettae laehtisimme nyt haenen kotiinsa kaeymaeaen. Kun ei meidaen sopinut haenen pyyntoeoensae suostua, sillae meillae oli jo kotikiirut, pahoi haen hyvin sitae. Otimme haeneltae jaeaehyvaestit ja laehdimme. Ajettuamme kappaleen matkaa, tulimme ison kesantovainion kohdalle, jossa suuri joukko ihmisiae kaivoi, paitahihasillaan, isoa ojaa vainion halki. Tyoemiehet olivat tieltae ison matkan paeaessae, mutta eraes heistae tunsi meidaet tiellae ja alkoi juosta meitae kohden; me seisatimme hevosemme ja odotimme. Tuo tulia ei ollut kukaan muu kuin entinen tuttumme, tuo vaeaeryyttae kaersivae, joka ei saanut tunnotointa ja vaeaeraeae naapuriansa kaivamaan yhteistae, rajoja myoeden juoksevaa veto-ojaa. Haenen oli vaekinensae taeytynyt sitae ruveta kaivamaan, sillae se olisi kaivamatta ollen tuottanut vahinkoa viljelyksille. Haenkin puhutteli meitae ystaevaellisesti ja kyseli matkamme tarkoitusta. Haen aikoi lain kautta hakea oikeuttansa tuota uppiniskaista naapuriansa vastaan, joka ei mielestaeni ollutkaan ollenkaan vaeaerin niin julkeaa vaeaeryyttae kohtaan; haeneltaekin jaeaehyvaeiset otettuamme, laehdimme taas tuolle tutulle talottomalle taipaleelle.
Tultuamme taipaleelle ja tovin ajatuksissa oltuamme, sanoi poika yht'aekkiae:
"Miksi tuo lauttamies naeytti niinkuin haen olisi ollut vihassa meille?"
"Ehkaepae haen oli todestaankin vihassa".
"No minkaetaehden?"
"Luultavasti sentaehden, kun minae en antanut haenen seipaeaellae vahingoittaa haeneltae vaeaeryyttae kaersivaeae naapuriansa. Kenties haen olisi tehnyt murhan, jos haenen kostonpyyntoensae ei olisi tullut estetyksi ja niin tuo estaeminen kenties tuli suorastaan haenelle itselleenkin hyvaeksi, katsomattakaan sitae, ettae haen oli aivan vaeaeraessae".
"Sepae nyt on kumma kun ihminen saattaa suuttua aivan oikeasta asiasta!"
"Ihminen, joka on vaeaeryyttae taeynnae, ei suutukaan mistaeaen muusta niin nopeasti kuin oikeasta; haen ei kaersi eikae jaksa kuulla totuutta, sillae haenen sydaemensae aivoitukset ovat pahat. Me emme ole vielae monen hengen kanssa olleet puheisilla taeaellae ja kenties olemme jo saaneet useampia vihamiehiae kuin ystaeviae, varsinkin kun olemme julkisesti puhuneet kansakoulun puoleen; semmoista on maailman meno".
"Tuolla kokouksessa kansakoulun vastustajat puhuivat herroista ja muista virkamiehistae niin rumasti, ovatko herrat sitten niin pahoja?"
"Tuhma ihminen luulee, ettae maailma seisoo heidaen sormiensa nenillae. He luulevat, ettae he ovat ne, jotka kaikki elaettaevaet, jotka kaikki pystyssae pitaevaet ja hallitsevat ja ett'ei herrat ole muuta vasten mailmassa kuin laiskana elaemaeaen ja olemaan muille rasituksena. Tuommoinen ajatustapa on peraeti vaeaerae ja suurimman ymmaertaemaettoemyyden synnyttaemae. Oikeastaan ei oikeain virkamiesten ja talonpoikien vaelillae olekaan mitaeaen eroitusta tyoen teon suhteen, sillae molemmat tekevaet tyoetae sekae itsensae ettae yhteisen hyvaen eduksi. Usein tekee raskasta henkistae tyoetaensae virkamies suuremmalla huolella, murheella, vaivalla ja ahkeruudella kuin kova tyoemies, joka paeivaensae tyoen paeaetettyae saa nukkua yoensae rauhassa. Usein tekee oppinut mies henkisellae tyoellaensae enemmaen hyoetyae isaenmaallensa ja ihmiskunnalle, kuin kovan tyoen tekiae, vaikka haenellae olisi sadat kaedet tyoetae tekemaessae. Yhtae tuhmasti on myoes se, jos joku virkamies eli niin kutsuttu herra katsoo rahvasta sentaehden yloen, kun haen on kovan tyoen tekiae, sillae kaikki kelvollinen tyoe on kunniallista ja se tulee yhteisen isaenmaamme hyvaeksi, tehtaekoeoenpae tyoetae sitten paeaellae taikka kaesillae".
Tuota viimeistae vastaustani seurasi pitkae aeaenettoemyys ja matka kului hitaasti ja ajatuksissa.
"Voi kuinka paljon minun naekoeni on selvennyt taellae matkalla, isae!" sanoi poika taas hetken aeaeneti oltuamme.
"Mitae sinae olet ruvennut naekemaeaen?"
"Olen naehnyt senkin, ett'eivaet kaikki ihmiset olekaan niin hyvaet kuin olen luullut".
"He olivat tuolla kokouksessa kovan kiihoituksissa jaennittaevaen asian vuoksi, jonkataehden ei sovi kansan keskinaeistae suhdetta mitata sillae mitalla, mutta paljon kumminkin puuttuu ihmisiltae totista rakkautta. Minua ilahuttaa kun ma huomaan, ettae todellakin on naekoesi parannut. Mutta ei sinun pidae niin ajatella, ettae sinae nyt olet kyllaeksi naekevae. Sinae olet nyt vaehaeisen osan tullut tuntemaan luonnon suuresta kuvakirjasta ja Jumalan suuresta korkeudesta, viisaudesta ja rakkaudesta ihmisiae kohtaan. Vaehaen olet myoes kaesittaenyt vielae tuota jalointa, Jumalalta luotua, mutta samassa oikullisinta -- juonikkainta naekyvaeisten kappalten seassa olevaa olentoa -- ihmistae. Kaikissa noissa on niin paljon tutkimista, kaesittaemistae ja oivaltamista, ettae ihmisen taeytyy koko ikaensae niitae tutkia, jos mieli on niistae jokukaan murunen selville saada".
"En minae niin luulekaan, ettae olisin jo kylliksi naekevae, mutta toivon ettae olen saanut hyvaen alun naekoeni selveaemiseen".
"Se tunto on oikea. Mutta tiedaetkoe nyt, mistae minae otan aineita kirjoituksiini?"
"Tiedaen: ihmissydaenten tuomista elaemaen kohtaloista ja heidaen menetystavasta Jumalaa ja laehimaeistae kohtaan".
"Aivan niin mutta mitae ajattelisit jos kirjoittaisin taemaen matkamme kaikkineen, mitae olemme naehneet, kuulleet, puhuneet ja tunteneet?"
"Siitae tulisi sievae kertomus".
"Minkae panisit kertomukselle nimeksi?"
"No, kylaeaen tullessa".
"Olemmehan naehneet ja kuulleet jotain itse kylaessaekin".
"Mutta enimmaen kumminki kylaeaentullessa", intti poika.
"Suostun. Minae kirjoitan kertomuksen kaikesta mitae olemme taellae matkalla havainnut ja panen sille ehdoittamasi nimen".
"Kirjoittakaa! Mutta pyydaen ettae annatte sen minun lukea, sitten kun kertomus on valmiina!"
Minae suostuin.
Nyt juuri tulimme koti-veraejaelle.
Kun paeaesin kotia rupesin kirjoittamaan taetae kertomusta.
Kertomuksen valmiiksi tultua, vein sen lupaukseni mukaan pojalle luettavaksi; poika luki sen aikojansa myoeden. Kun haen oli lukenut loppuun kertomuksen, tuli haen minun tykoeni loistavin silmin: "nyt minae vasta oikein kaesitaen mistae kertomuksissa aineita saadaan, koko elaemaen lavea tanner on taeynnae valmiita kukkaisia; kauniita, rumia, terveellisiae ja myrkyllisiae ja kirjoittajalla ei ole muuta tyoetae kuin ettae haen oppii ne tuntemaan ja ettae haen sitte jaerjestelee ne sievihin riveihin joihin haen vaeliin sovittelee myrkyllisiaekin kasvuja kauneimpain ja tuoksuvampain kukkien sekaan ja niin tuosta kirjavasta joukosta tulee kokonainen sarja. Jos Jumala suo minulle niitae voimia ja minun siihen ikaeaen tulla, ettae voin kansalleni kirjoittaa jotain, niin luulisin jo loeytaevaeni aineita", innotteli poika.
"Mistae kirjoittaisit silloin?"
"Ihmissydaemestae".
"Sen valopuolistako?"
"Ei, ei, vaan minae panisin piikkejae ruusuin sekaan ja muista valkean rinnalle. Kokonainen kuva minua aina on parhaiten miellyttaenyt ja semmoinen ei ole mielestae eksyttaevae", sanoi poika.
"Jospa Jumala sen soisi, ettae aikeesi kaevisi toteen!" sanoin pojalle ja pari kyyneltae nousi silmiin, jotka huolellisesti koin haeneltae salata.