Kylään tullessa

Part 3

Chapter 32,732 wordsPublic domain

Kun tulimme kahden kesken taipaleelle, vaivuin minae syviin ajatuksiini niistae kaikista mitae olin naehnyt ja kuullut eikae poika hennonnut haeiritae minua. Silloin tulin ajatelleeksi, kuinka suuri osa kansasta makaa vielae pitkaeae kansallis-unta ja kuinka he vastustavat omaa hyvaeaensae. Ajattelin, kuinka he ovat valmiit huutamaan, ettae heille tehdaeaen vaeaeryyttae, jota he saavat kaersiae -- joka luulo heillae lienee vaelistae oikeutettua, mutta useinkin tietaemaettoemyydestae syntynyttae epaeluuloa. Vaan kun heille tarjotaan tilaisuutta tulla tuntemaan lakinsa ja oikeutensa, ettae voisivat puollustaa niiden turvissa itseaensae ja ettae he tulisivat tietaemaeaen mitae he ovat velkapaeaet yhteiskunnalle ja yksityisille, niin silloin he nousevat raivoon omaa hyvaeaensae vastaan, silloin he tyoentaevaet pois tykoeaensae kaikki mahdolliset keinot heidaen oman itsensae auttamiseksi, silloin he rupeavat vihaamaan niitae, jotka heille sydaemestaensae hyvaeae suovat ja tekevaet tyoetae vaesymaettae heidaen eduksensa, heidaen kohottamiseksensa -- ihmiseksi. Silloin ajattelin minae: mikae lienee neuvona, ettae kansa tulisi tuntemaan -- puutoksensa, ettae haenen naeoestaensae kaikki vika loppuisi? Jos kuinkakin olisin hyviae vastauksia noille kysymyksille hakenut, en kuitenkaan muuta saanut kuin: "tee tyoetae ja kaersi." Niin, niin, ajattelin silloin: isaenmaan ystaevien tulee tehdae tyoetae, naeihin aikoihin ja vastuksiin katsomatta, tehdae tyoetae nurkumatta, vaesymaettae, tehdae tyoetae silloinkin kuin pilkkanauru, ylenkatse, parjaus, viha ja vaino ovat palkkana, tehdae semmoista tyoetae, jota tuon tyoen vastustajat ymmaertaevaet ja kaesittaevaet, sillae he ovat vielae niinkuin pikkulapset, jonkataehden heille pitaeae antaa pikkulapsen ruokaakin. Tuota tyoetae pitaeae tehdae varovasti; heille ei saa sanoa: te olette ymmaertaemaettoemiae, sillae he eivaet usko koska he pitaevaet itsensae hyvin viisaina. Heille ei saa sanoa, ettae te olette vaeaeraessae, sillae eivaet he sitaekaeaen usko, sillae sen minkae he kerran ovat kaesittaeneet, pitaevaet he ainoana oikeana. Mutta tuopa ei tapahdu, jos ei tunkeu itse kansan keskeen, jos ei opi tuntemaan heidaen tapojansa ja elaemaensae laatua, jos ei koe auttaa heidaen puutoksiansa ja saattaa heitae oikeuteensa. Kun tuo on tapahtunut, sopii isaenmaan ystaevaen ruveta kenties paeivaen valoon kaivelemaan kaikki puutokset ja epaekohdat ja ankarasti moittimaan vaeaeryyttae. Ja kussa tietaemaettoemyys ja siitae seuraava typeryys paisuu niin isoksi mielessaeaen ettae se uhkaa kansallisille ja yhteiskunnallisille eduille tulla vaaralliseksi, sinae taeytyy ottaa lujalle ja peruksellisesti kuvata ja paljastaa heidaen huonolla pohjalla olevat asiansa, ettae he naehden naekisivaet ja kuullen kuulisivat asiansa olevan vaeaeraen ja sitenkin oppisivat jotain ymmaertaemaeaen, jotain kaesittaemaeaen ja pitaemaeaen silmaensae auki.

Noita minae mietin ja ajattelin, ja kenties olisi syvempikin suru saanut vallan minussa, mutta tuon kolmannen osan aeaenestaeminen kansakoulun puolella tuolla kokouksessa oli suurena lohdutuksenani ja poisti kolmannen osan surustani.

"Jopa se oli riitainen kokous!" sanoi poika yht'aekkiae, kun naeki ettae minae rupesin huomaamaan itsestaeni ulkona olevia esineitae.

"Niin se oli", sanoin.

"Minae olen naehnyt paljon taellae matkalla, vaikk'ei taemae ole ollut taemaen pitempi.

"Luultavasti nyt olet tullut vakuutetuksi siinae aamullisessa mielipiteessaesi, ettae kaikki ihmiset rakastavat toisiansa sillae rakkaudella, jolla Jumala on heitae rakastanut?"

"Ei niin. Olen ihmisistae saanut aivan paeinvastaisen kaesityksen."

"Minkaelaisen?"

"Ettae suuri osa heistae vihaavat toisiansa, siihen siaan kuin heidaen pitaeisi rakastaa; mutta miksi he niin tekevaet, sitae en ymmaerrae."

"He eivaet tunne vielae Jumalan rakkautta, sen taehden eivaet he voi rakastaa laehimmaeistaensaekaeaen."

"Miksi tuo kokous oli noin riitanen?"

"Siksi ettae siinae taisteli valkeus pimeyttae ja totuus valhetta vastaan."

"Miksi kansakoulua niin kovin kiivaasti ja haevyttoemaesti vastustettiin? Oppihan olisi kaikille ihmisille tarpeellinen."

"Sentaehden kuin heidaen naeoessaensae on vielae kovin paljon vikaa."

"Ja noita vastustajia oli niin paljon!"

"Kaksi kolmasosaa."

"Se on surullista."

"Se on tosi, ettae asia on surullista laatua, mutta niin se kumminkin on. Siitae selvaesti naekyy, ettae suuri on vielae pimeyden valta; suuri on vielae se tyoe-ala, joka jokaisella isaenmaan ystaevaellae on tehtaevaenae ja suuri on se voitto, jos he kerran voittavat totuuden voiton."

"Eikoe voisi mitenkaeaen saada niin, ettae yksikaeaen kansakoulu olisi joka pitaejaeaessae?"

"Ei sitae vielae taehaen asti ole saatu. Muutoin ei asia voi semmoiseksi tulla, kuin saamalla asetus, joka niin maeaeraeisi. Asia onkin ollut esillae valtiopaeivillaekin, mutta se ei ole mennyt laepi."

"Mikaehaen siinae on ollut syynae?"

"Luultavasti, etteivaet saeaedyt ole katsoneet asiaa niin taerkeaeksi, kuin monikin sen katsoo. He kammonevat myoes kaikkea pakollista, jonka he luulevat vaikuttavan vahingollisesti kansaan, vaikka ennestaeaenkin niitae loeytyy, esimerkiksi lukemiseen oppimisen ja rippikoulun kaeymisen pakot, eikae suinkaan niistae ole havaittu mitaeaen vahinkoa olevan."

"Miksi joillakin kansakoulun vastustajilla oli niin outo puku, jommoista en ennen ole naehnyt?"

"Muutamat ihmiset ovat asian kaesittaeneet siltae kannalta uskon asioissa, ettae heidaen on vaatteensa muuttaminen sen laiseksi, ettae he hyvin jyrkaesti ja silmaeaenpistaevaesti eroaisivat muista ihmisistae, jos heidaen on mieli taivaasen paeaestae; siitae ajatustavasta tuokin sinun mielestaesi niin outo puku on syntynyt".

"Auttaako tuo pu'un muuttaminen sitten ihmisen autuaaksi tulemisessa?"

"Ei, sillae Jumala katsoo sydaemeen, eikae vaatteisin."

"Mutta tuleehan ihmisen vaelttaeae ylpeyttae".

"Kaiketikin, mutta muista eroamaton vaate itsekullakin saeaetynsae ja arvonsa mukaan ei ole suinkaan mikaeaen ylpeyden merkki. Eikae se ole mikaeaen ansio Jumalan eikae ihmisten edessae, jos ihminen laittaa vaatteensa saeaedystaensae eroavaksi, olipa se sitten ylemmaes tai alemmas; ilman sitae ihminen saattaa ylpeillae missae pukineessa tahansa."

"Mistaehaen tuokin luulo on alkunsa saanut?"

"Ihminen on hyvin herkkae taipumaan siihen luuloon, ettae haenen pitaeisi jotain semmoista toimia ja tehdae, johon Jumala mielistyisi. Raamatussa loeytyy paljon esimerkkejae, kuinka Jumala on armahtanut ihmisiae, kun he ovat itsensae noeyryyttaeneet haenen edessaeaen. Muistathan piplian historiastasi, miten profeeta Jonan saarnasta Niniven asukkaat kaeaentyivaet ja katuivat pahoja tekojansa saekissae ja tuhassa. Juuri sitae noeyryyttae tarkoittavat ihmiset vaatteittensa muuttamisellakin".

"Historian muistan aivan hyvin; mutta siltaehaen se naeyttaeae, ettae vaate auttaa, koska ninivelaeiset saivat armon, kun he saekissae ja tuhassa katuivat syntejaeaen".

"Eivaet he sentaehden armoa saaneet, jos he sillae kerralla pitivaet tuhkaista saekkiae yllaensae, vaan senvuoksi, kun he noeyryyttivaet sydaemensae Jumalan edessae, sillae haen katsoo sydaemeen, niinkuin aesken jo sanoin. Tuota luuloa oli juutalaisissakin paljon Vapahtajan aikana fariseuksissa, sillae he myoes pitivaet muista kansalaisistansa eroavia vaatteita, josta Kristus heitae usein nuhteli. Raamattu sanoo: 'aelkaeaet leikatko teidaen vaatteitanne, vaan sydaemenne', osoittaen siten, ett'ei vaatteitten, vaan sydaemen muutos tekee ihmisen otolliseksi Jumalalle. Paavin uskoisissa maissa myoes ihmiset kokevat ansaita Jumalan armoa vaatteittensa muuttamallakin, jopa niinkin ankaroilla, ettae pitaevaet karva- ja jouhi-paitaakin paljaan ihonsa paeaellae".

"Jouhipaitoja paljaan ihonsa paeaellae!?"

"Niin vielaepae ruoskivat itseaensae veriin asti ja kantavat vapa-ehtoisesti raskaita kahleita. Tuossa on heidaen mielestaensae kaksi Jumalalle otollista tyoetae, nimittaein: vaatteitten halventaminen ja lihan eli ruumiin kurittaminen; tuommoisista alkuperistae laehteneitae lienevaet kaikki uskonnollisista syistae tulleet vaatteitten muuttamisetkin nyky-aikana. Muutoin ei ole tarpeellista sekauta kenenkaeaen vaateparteen; ainoastaan yloellisyyttae tulee vastustaa".

"Olivatko he uskonnon taehden vaatteensa muuttaneet, jotka tuolla kokouksessa olivat?"

"Luullakseni olivat".

"No, mutta minkaetaehden hekin sotivat kansan valistusta vastaan, vaikka heidaen pitaeisi edustaa kaikkea hyvaeae ja jaloa taeaellae ja sitten tulevaista elaemaeae?"

"Sentaehden kun heidaen naeoessaensae on jotakin vikaa".

"Mutta ovathan he useinkin hyvin kiivaita asiaansa puollustamaan".

"Siinaepae se on asia, ettae he pitaevaet oman kaesityskantansa ainoana oikeana. Muutoin ei ole kiivasteleminen mikaeaen oikean merkki. Uskonnon kiivastelioissa on monta eri lahkoa, joissa useinkin syntyy eksyttaeviae ihmisoppeja, ohjelmia ajatus- ja kaesitystapoja, jotka useinkin ovat tehneet lujinta vastarintaa ihmiskunnan edistymiselle. Ja jos he olisivat kuinkakin riitaisia keskenaensae oppinsa erinkaltaisista kappaleista ja tavoista, ovat he siinae kumminkin yksimielisiae, ettae vihaavat kaikkea maallista oppia ja tieteellisyyttae?"

"Sanoitte: lahko, mikae on lahko?"

"Lahkoksi kutsutaan meillae kaikkia ihmisistae muodostuneita ryhmiae eli joukkoja, jotka oppinsa ja kaesityksensae kautta eroavat joko asetuksiin perustetuista yhteiskunnallisista oloista, taikka jotka uskonnossa poikkeevat opilla ja elaemaellae lutherilaisesta valtiokirkon opista. Edellisiae sanotaan valtiollisiksi ja jaelkimaeisiae uskonnollisiksi lahkoiksi; edellisiae ei meillae, Jumalan kiitos! toki ole".

"Onko uskonnon lahkoista koskaan mitaeaen hyvaeae?"

"Kuin ne kumminkin ovat perustetut kristilliselle pohjalle, on niistae usein paljonkin hyvaeae. Sillae vaikka muutamissa opinkappaleissa ovat saaneet toisellaisen kaesityksen kuin evankelislutherilaisen valtiokirkon oppi on, siivoontuu heidaen ulkonainen elaemaensae kuitenkin ja siitaekin on jo yhteiskunnalliselle elaemaelle suuri voitto. Ja vaikka he alussa ovatkin vaelistae hyvinkin vaeaeraellae tolalla, tasaantuvat ja lauhkenevat he ensi kiihon ja hourion sivu mentyae ja usein puhdistuu heidaen elaemaensae puhtaaksi ja syvaeksi kristillisyydeksi. Pitkaellisen rauhan aikana veltostuu totisinkin kristillisyys, mutta kun lahkolaisuus rupee liikkumaan, valpastuvat ihmiset tutkimaan omaa tilaansa ja sillaekin tavalla on lahkolaisuus hyoedyksi; mutta niin kauvan kun lahkolaisuus on lahkolaisuutena, ei voi sitae uskonnon perustuksena pitaeae".

"Mikae on oikea uskonto?

"Se, joka on perustettu pyhaeaen raamattuun ja joka pitaeae sen ytimen eli hengen kaikkinensa elaemaensae ohjeena ja toivonsa perustuksena, eikae pyri sitae selittaemaeaen, mestaroimaan, kaeaentelemaeaen ja vaeaentelemaeaen oman pimeaen lahkolais-mielensae jaelkeen."

"Ovatko uskonto ja tiede yleiseen ristiriidassa?"

"Ei voi kieltaeae, etteivaet ne ole jo ammoisista ajoista olleet toisiansa vastaan, voimatta kumminkaan toisiansa kumota."

"Miksikaehaen se niin on?"

"Harva ihminen on taeydellisesti kehittynyt sekae uskonnossa ettae tieteissae ja semmoista kehittymistae voimme pitaeae puolinaisena. Siitae aivan helposti seuraa, ettae toinen ihminen on enemmaen kehittynyt uskonnossa, toinen tieteissae. Kun nyt niin kerran on, pitaeae kumpikin puolue toistensa kaesitystavan tarpeettomana ja omansa semmoisena, johon ei enaeaen mitaeaen lisiae tarvita. Semmoisessa puolinaisessa kehitystilassa ollessaan uskonto ei kaersi, ettae tiede pyrkii kaikkialla tutkimaan, kaesittaemaeaen ja selville saamaan luonnon salatuita ja suuria ihmeitae, siis Jumalan luomisen viisautta. Semmoinen uskonto luulee siten ryoestettaevaen Jumalalta kunnian ja halvennettavan Haenen suuruuttansa, vaikka ihminen senkin kautta oppii vaan enemmaen ja enemmaen tuntemaan Luojansa ihmeellistae viisautta ja rakkautta ihmisiin, kunnioittamaan ja rakastamaan Haentae enemmaen ja samassa myoes laehimmaeistaeaen. Kristillisyydettae kehittynyt tiede ei taas tyydy mihinkaeaen muuhun, kuin siihen, minkae haen on kaesittaenyt ja katsoo sentaehden yloen kaikki uskonnolliset pyrinnoet ja harrastukset joutavina ja ahtaina haaveksimisina."

"Miks'eivaet ne voi toisiansa kumota, vaikka ovat toisiansa vastaan?"

"Siksi eivaet, kun kumpikin on muuttumatoin totuus ja totuutta ei voi mikaeaen kumota."

"Uskonto vai tiede on enemmaen hyvaeae tehnyt ihmiskunnalle?"

"Vaikka uskonto ja tiede ovat niin kauvan seisoneet toisiansa vastaan ja vielaekin seisovat, niin kumpikin on tehnyt paljon hyvaeae ihmiskunnalle, samassa kun ne ovat toisiansa auttaneet tuossa suuressa tyoessae."

"Kuinka se on ymmaerrettaevae, ettae kaksi vastakkain olevaa asiaa saattaa toisiansa auttaa yhdessae ja samassa asiassa?"

"Mikae olisi uskonto ilman tiedettae ja mikae olisi tiede ilman uskonnotta? Mitae olisivat he voineet tehdae ihmiskunnalle yksistaensae, jos eivaet olisi auttaneet toinen toistansa? Jos ihminen olisi kuinkakin tieteellisesti oppinut, mistae saisi haen lohdutuksen murheelliselle sydaemellensae, raskaalle ja polttavalle omalletunnollensa, kun semmoinen paeaelle tulee, jos ei olisi kristin-uskoa, joka voipi haenelle sitae tarjota ja antaakin? Uskonnotta olevat oppineetkin ihmiset, semmoisen haedaen tullessa, lopettavat paeivaensae tavallisesti itsemurhilla -- raukoilla ei ole mihin he turvaisivat --; se on ijankaikkinen ja ajallinen vahinko. Mutta joka seisoo lujalla uskonnollisella pohjalla, haen ei horju, vaikka vielae mitaekin tulisi, vaan loeytaeae turvansa uskonnossa ja haenen sydaemensae noeyrtyy, uskontonsa vahvistuu ja elaemaensae parantuu ankarassa murheen paetsin koetuksessa ja niin saeilyy haen siunaukseksi ihmiskunnalle.

"Suuret ja voimalliset valtakunnat muinoin olivat korkealla sivistyksen kannalla, mutta eivaet voineet pystyssae pysyae, kun eivaet tunteneet kristin oppia, vaan palvelivat mykkiae epaejumalia, sillae heiltae puuttui vahvin perustus, nimittaein kolmi-yhteisen Jumaluuden kuva. Jos taas katsomme nykyaikaa, havaitsemme aivan pian, ettae ne kansat ja valtakunnat, jotka kristin uskoa tunnustavat, ovat korkeimmalla tieteittenkin kannalla, jonka vuoksi he ovat etunenaessae astumassa ja tieteitten valolla ohjaamassa muita pimeydessae vaeltavia pakana-kansoja. Taestaekin jo naekyy, ettae kristin-oppi on tehnyt ihmiskunnalle paljon jo uskonnollistakin hyvaeae, puhumattakaan siitae, mitae se tulevaisessa elaemaessae voi ihmisille antaa. Vahvana totuutena siis pysyy se, ett'ei mikaeaen ulkonainen oppi, olkoon se kuinka korkea tahansa, ole taeydellinen sivistys, jos ei se ole kristillisyyteen perustettu.

"Jos taas katselemme asiaa toiselta kannalta, niin taeytyy kysyae: mikae olisi ihmiskunta ja itse uskontokin ilman tiedettae? Sillae juuri tiede on uskonnonkin saattanut siihen valkeuteen, jossa se nykyaeaen on, samaten kun uskontokin on tiedettae edistaenyt."

"Kuinka se on ymmaerrettaevae?

"Pyhaet kirjat, se on: koko pyhae raamattu on kaeaennetty monelle eri kansojen kielille, joka on tapahtunut tieteen eli opin avulla, sillae oppimatoin ihminen ei siihen kykene. Aina jonkun ajan takaa on Jumala heraettaenyt oppineita miehiae kuulemaan haenen tahtoansa ja naemae ovat tehneet uudistuksia ja parannuksia kristin-uskoon sekoitettujen ihmisoppien ja saeaentoejen taehden harhaantuneessa kristin-opissa, ja niin he ovat kohentaneet ja oikealle saattaneet horjuvan kristin-opin. Sinae tunnet osaksi Lutheruksen, koska tiedaen ettae olet lukenut haenen elaemaekertansa. Jos ei haen olisi ollut oppinut mies, ei ikaenae haen olisi voinut kukistaa paavin valtaa, eikae puhdistaa ihmisopeilla turmeltua uskoa. Oppineista miehistae on myoes perustettu kristillisen kirkon hallinto kaikissa kristillisissae maissa; jos sen hoito olisi oppimattomien kaesissae, niin menisi se pian mullin mallin, juuri sen vuoksi, kun ei heillae olisi perustettua tietoa missaeaen. Pian alkaisi silloin ihmisopit ja samassa lahkolaisuuden sairaudet juurtua kristin-oppiin ja turmelisi sen puhtauden.

"Muutoin jos ei tiedettae olisi, ei meillae olisi jaerjestettyae valtiolaitosta, ei lakia eikae oikeutta, ei rautateitae, laivakulkua, sananlennaettimiae, ei koneita eikae tehtaita, sanalla sanoen ei mitaeaen, vaan me olisimme alkuperaeisessae tilassamme, niinkuin muutkin villikansat. Mikaeaen kansa kokonaisuudessaan ei ole vielae koskaan kaeaentynyt totiseen kristillisyyteen, jonka vuoksi pahuus ja vaekivalta on jaeaenyt enintae osaa ihmisiae hallitsemaan ja noita hillitsemaeaen ja kurissa pitaemaeaen ovat lait ja oikeudet sekae niiden oppineet hoitajat, johtajat ja valvojat hyvin tarpeelliset. Mutta lakeja hoitamaan ei kykene muut kuin tieteellisesti oppineet miehet. Muutoin voipi ulkonainen oppi ja tiede korjata paljon niitae ihmisiae, jotka eivaet ole tosi kristityitae, vaan ovat jaeaeneet himojensa valtaan, sillae opin avulla voivat he tulla jaerkeisopillisesti eroittamaan hyvaen paljasta, oikean vaeaeraestae, kunniallisen tyoen vaeaeraestae teosta, ja sen avulla heidaen turmeltunut elaemaensae parantuu yhteis-kunnallisen elaemaen eduksi."

"Miks'eivaet uskonto ja tiede sitten voi hyvaessae sovussa auttaa tuota yhteistae ja suurta tehtaevaeaensae ihmiskunnan hyvaeksi?"

"Siihen kysymykseen on jo vastattu silloin kun selitettiin: minkaetaehden uskonto ja tiede ovat ristiriidassa keskenaensae. Kummassakin haarassa enemmaen kehkeyneet ihmiset tekevaetkin tuota suurta tyoetae hyvaessae sovussa ja tuo tyoe se on, joka kumpaakin vie enimmaen eteen paein."

"Mikae se arttikuulus on, jota eraes koulun vastustajia niin usein kaeytti mahti-sananaan?" kysyi poika, kaeaentaeen siten keskustelun pois entiseltae tolalta.

"Sitae en tiedae. En koskaan ole tieteellisissaekaeaen nimityksissae naehnyt kaeytettaevaen semmoista sanaa, ennen vanhaan oli Kreikan maalla Aristoteles niminen viisaus-tieteiliae, jonka nimi vaehaen vivahtaa yhdenkaltaiselta tuon haenen mielestaeaen niin mahtavan arttikuulus sanan kanssa, mutta asian luonto jossa haen tuota sanaansa kaeytti ei osoittanut, ettae haen olisi Aristotelesta tarkoittanut. Joku aika takaperin, kun suomenkieli oli vielae viljelemaetoentae, kutsuttiin asetuksien erinaeisiae lukuja: artikkeleiksi, mutta asian luonto ei osoittanut, ettae haen sitaekaeaen olisi tarkoittanut! Sentaehden ajattelen minae, ettae haen koki hapuroida jotain tiede-sanaa, osoittaaksensa siten luultua isoa oppiansa, jota haen sanoi itsellaensae liiaksikin olevan hakeaksensa siten puolueeltansa kunniaa ja luottamusta, sillae haen on sen johtaja".

Pojan uteliaisuus olisi noussut hyvinkin korkealle, mutta nyt juuri loppui taloton taival ja kylae tuli, jonkataehden keskustelumme taeytyi lopettaa.

Meidaen olikin pysaehtyminen eraeaesen saman pitaejaeaen taloon, jossa tuo kuntakokouskin oli ollut; siihen taloon matkamme tarkoituskin oli.

Niinkuin ennen olen maininnut, viivyimme siinae useampia viikkoja ja asiamme loppuun ajettuamme, laehdimme paluu-matkalle kotiin. Tiellae mennessaemme esittelin pojalle, ettae kaevisimme kuntakokouksen esimiehellae, jolta luultavasti saisimme lisaetietoja tuosta merkillisestae kuntakokouksesta. Poika tietysti suostui ehdottomasti esitykseeni ja niin ruvettiin kyselemaeaen haenen asuntoansa ja sen tietoon saatuamme, ajoimme sinne. Kun sinne tulimme, otti haen ystaevaellisesti meidaet vastaan ja kehoitti jaeaemaeaen yoeksi heille. Kun oli jotenkin iltapaeivae, suostuin minae esitykseen, senkin taehden, ettae olisi ollut paremmin aikaa puhellaksemme asioita. Isaentae toimitti hevosellemme ruokaa ja suojaa ja vei meidaet huoneesen, jossa meitae se yoenseutu vieraanvaraisesti kestittiin. Isaentae naekyi olevan noita niin kutsutuita sivistyneitae talonpoikia, sillae haenellae oli melkoinen kirjasto ja useat sanomalehdet, ja haenellae oli runsaasti tietoja yhteiskunnallisista ja valtiotaloudellisista asioista. Haen harrasti saada kansallensa valoa, sillae haen kaesitti, ettae kansa vielae enemmaeltae osalta haparoitsee pimeydessae ja tietaemaettoemyydessae ja ettae on mahdoton kenenkaeaen paeaestae oikeuksiinsa, jos ei kansaa itseae saada ensin tuntemaan kuinka paljoa se vielae on vailla, jonka tunnon jaelkeen sille valo kumminkin kelpaisi.

Puheltiin ensin niitae ja naeitae ja tultiinpa viimein puhelemaan tuosta viimeisestae kuntakokouksestakin.

"Tuolla kokouksessahan he kaeyttivaet itsensae niin haevyttoemaesti teitae kohtaan, ettae te voisitte saada heidaet langetetuiksi suuriin sakkoihin", sanoin haenelle.

"Kyllaehaen se niin olisi, mutta sitae en tee, sillae se on suurin viisaus kaersiae tyhmiae; tyhmae ihminen ei viisastu rankaisemalla ja sakottamalla, mutta haenelle pitaeae toimittaa valoa. Minae annan heidaen kirkua ja kiemuroida omassa tuhmuudessaan ja tuota tehdessaeaen he kietovat itsensae yhae lujemmalle oman tuhmuutensa verkkoon ja niin he takertuvat omiin pauloihinsa, joita he ovat muille virittaeneet: siinae on heille sakkoa kyllaeksi", lausui isaentae jalomielisesti. Vivahtipa tuo puhe mielestaeni siihen jaloimpaan lauseesen mitae on maailmassa koskaan kuultu nimittaein: "Isae anna heille anteeksi, sillae eivaet he tiedae mitae he tekevaet." Tuo isaennaen puhe miellytti minua niin, ettae olin vaehaellae tarttua haeneen syliksi kiinni.

"Eikoe tuo hyvin harmita teitae, kuin kaikkenne koette panna liikkeelle, tehdaeksenne hyvaeae heille ja he yhtaekaikki osoittavat kiittaemaettoemyyttae hyvyytenne edestae ja vielaepae vainoakin?" kysyin haeneltae.

"Ei yhtaeaen, sillae niin on maailman tapa ollut ja on vielae eteenpaeinkin, ettae he tuolla tavalla ovat palkinneet hyvaentekiaensae. Ei mitenkaeaen saa ihminen itsellensae sukkelampaa viha- ja vaino-miehiae, kuin tekemaellae heille jotakin hyvaeae, siis heidaen vihansa ja vainonsa on paeinvastoin iloni ja lohdutukseni, sillae se osottaa, ettae minaekin olen jo kortta vetaenyt isaenmaan yhteiseen pesaeaen, kansan eduksi", lausui isaentaeni, naehtaevaesti liikutettuna.

Kertoelmassani olen unohtanut mainita, ettae olimme olleet yoetae tuossa talossa ja ettae viimeiset puheemme olivat eineen jaelkeen.

Kun ei meillae ollut enaeaen mitaeaen tekemistae talossa ja kun aamu oli jo hyvaesti kulunut, laehdimme me pojan kanssa samoamaan kotoamme kohden, samaa tietae, jota olimme tulleetkin.