Part 2
Kylae laeheni nyt laehenemistaeaen, sillae nuo kohtaukset, joissa olimme olleet laesnae, olivat tapahtuneet kylaen takalolla olevien talojen tienoilla. Jota laehemmaeksi tulimme itse kylaeae sitae vilkkaammaksi tuli liike ja ihmisiae tuli ja meni sivutsemme, mutta meillae ei heidaen kanssaan ollut mitaeaen tutustumista, sillae he eivaet naeyttaeneet olevan missaeaen tekemisessae toistensa kanssa.
Nyt juuri tulimme kylaen halki juoksevan joen yli viepaeaen lauttauspaikkaan. Suureksi ihmeekseni havaitsin, ettae lauttamiehenae oli tuo entinen hyvae tuttumme, aeskoeinen seivaesmies! Haen katseli meitae tuimasti, eikae naeyttaenyt pitaevaen ylipaeaesystaemme mitaeaen lukua. Ahteella seisoi paalu, jonka otsaan oli lasin taakse, katoksen alle naulattu kuvernoeoerin vahvistama lauttaustaksa. Kaevelin sen luo ja luin siitae kaikki matkustavien lauttaustaksat ja muut saeaennoet. Sen tehtyaeni kaeaennyin lauttaajan puoleen ja kysyin, jos paeaesemme yli. Mies ei puhunut eikae vastannut mitaeaen, mutta haen rupesi heti laittamaan lauttaansa reilaan ja me ajoimme hevosemme kaerryineen lautalle, ja niin aloimme hinata toiselle puolen jokea. Koko ylimenon ajalla ei lauttamies paeaestaenyt suustaan yhtaekaeaen sanaa ja mykkaenae kuin kivi otti haen toisella puolen jokea vastaan haenelle tulevat lauttausrahat! Naehtaevaesti haen oli pahalla tuulella siitae, kun tuo seivaes tuli haeneltae tuolla takalolla aesken niin vaeaeraellae vuorolla riistetyksi, ett'ei se ennaettaenyt toimittaa haenelle uskottua ja haltiallensa niin mieluista ammattiansa! Haen olisi kenties mielellaensae minulle nyt jo kostanut tuon aeskoeisen uhkauksensa, mutta se ei kaeynyt laatuun, sillae ihmisiae liikkui kaikkialla. Ennen kaikkea olisi haen tietysti kieltaenyt meitae yli viemaestae, mutta tuo patsas pahuus tuossa, jolla oli laki otsassa ja joka oli melkein sama jos se olisi naulattu lauttamiehen omaan otsaan, sehaen sen teki, ett'ei haen tohtinut estellae yli viemaestae, jos kohtakaan ei tuo taksa voinut estaeae haentae ynseyttaensae osoittamasta; haen tunsi siis tuon otsaan naulatun saeaennoen kautta hiukan lakiansa ja velvollisuuksiansa, -- hyvaepae sekin, mutta eipae olisi ollut mielestaeni miksikaeaen haitaksi jos haen olisi tuntenut molempia vaehaen enemmaenkin.
Pitaejaeaen pappila oli toisella puolen jokea, korkealla toermaellae aivan jokirannalla. Tuuhea puisto ympaeroeitsi pappilan kahdelta taholta, jonkataehden pappila kauniine maalattuine huoneineen naeytti tuon puiston laepi pilkistellessaeaen hyvin kauniilta.
"Voi kuinka tuo pappila on kaunis, kun sen ympaerillae on tuo puisto! Miks'ei kaikkien talojen ympaerillae ole samanlaiset puistot?" huudahti poika.
"Siks'ei kuin muiden talojen omistajien naeoessae on jotakin vikaa."
"Luulisipa tuon nyt sokeankin naekevaen, ettae tuonlaiset puistot ovat kauniita", intti poika.
"Niin sen outo luulisi, mutta niin se ei ole. Niinkauan kun ihmisellae ei ole oikeuden ja totuuden tuntoa, ei haenellae ole myoes kauneuden tuntoakaan. Helposti saattaa tapahtua niin, ettae jonka toinen ihminen pitaeae kauniina, toinen pitaeae sen rumana ja inhottavana. Tuossa pappilassa on monta vuosisataa asunut koulunkaeyneitae, sivistyneitae perheitae; heissae on kauneuden tunto kehittynyt ja varttunut polvi polvelta, silti tuo puisto tuossa. Toiset eivaet sitae vastaan naee puistossa muuta kuin raakaa, inhottavaa metsaeae, joka on kaikin mokomin haevitettaevae. Tunnenpa eraeaen tapauksen, joka parhaiten voipi sinulle asian selittaeae. Eraes herrasmies osti kerran eraeaen talon, rakensi siihen kartanon. Kartanon ympaerille ja taloon menevaen tien kahden puolen istutti haen kauniin puiston, joka oli koko kylaen kaunistus. Aikoja kului ja puu-istutukset kasvoivat isoiksi, mutta nyt kylaen epaerehelliset asukkaat rupesivat kesaeisenae aikana varastelemaan istutetuista koivuista kylpyvitsojen varpuja, ja kaikki puut olivat kylaen poika-viikarein puukkojurain alaiset. He kiskoivat koivuista tuohia, rapasivat niistae mahlaa ja muita puita he toekkeivaet puukkojurillaan ja kirvesnyrheillaeaen, joiden vallattomuuksien taehden moni puu kuivasi. Jos heitae joku vaehae vaehaevaekisempi meni haeaetaemaeaen tuosta epaerehellisestae tyoestaensae, haukkua tirstuivat he vastaan ja kaevivaetpae paeaellekin, kun vaan tohteivat. Mutta kun heitae joku vaekevaempi meni haeaetaemaeaen, kiitivaet he kohta kaepaelaemaekeen ja pian ei heitae naekynyt koko autiolla yhtaekaeaen jalkaa. Jonkun ajan kuluttua muutti tuon talon omistaja toiseen pitaejaeaesen ja talo joutui puu-istutuksineen toisen omistajan haltuun ja ensimaeiseksi tyoekseen hakkautti haen kumoon kaikki puu-istutukset! Ymmaerraetkoe nyt, minkaetaehden kaikilla taloilla ei ole puistoa?"
"Ymmaerraen: heidaen naeoessaeaen on iso, kovin iso vika."
"Aivan niin. Mitae edellisessae kertomuksessa kauneuden tunto oli rakentanut, sen raaka sokeus haevitti. -- Mutta sanopas minulle: mitenkaehaen olisit ajatellut, jos eilen olisit naehnyt taemaen puiston?"
"Luultavasti olisin ajatellut: kumma kuin noin liki taloa annetaan metsaen olla."
Tuo keskustelumme tapahtui hevosta aisoihin pannessamme lauttauspaikan rannalla ja muita kapineitamme jaerjestellessae.
Kun tulimme pappilan kartanon kohdalle, havaitsin ettae kartanolla oli paljon ihmisiae ja hevosia. Tavattoman vilkas liike naeytti olevan ihmisien kesken. He olivat kokouneet ryhmiin, joissa naeyttiin kiivaasti keskusteltavan ja kaikista naekyi, ettae mielet olivat kiihoituksissa. Juuri kun mieleni oli uteliaimmallaan tietaemaeaen mitae tuolla kartanolla on tekeillae, meni sivutsemme eraes mies, joka myoes naeytti rientaevaen pappilaa kohden aika vauhtia.
"Mikae kokous pappilassa?" kysyin tulialta.
"Kuntakokous."
"Mitae asioita on kokouksen kaesiteltaevinae?"
"Kansakoulun perustaminen", sanoi mies ja kiirehti kartanolle paeaetaeaenkaeaen kaeaentaemaettae.
"Ajetaan mekin kartanolle, paeaestetaeaen hevonen ja mennaeaen sitte kuntakokousta kuuntelemaan, ehkae siellaekin opimme jotain naekemaeaen ja tuntemaan", sanoin pojalle.
"Tehdaeaen niin."
"Koeta nyt siellae tarkata naekoeaesi, ettae tulisit aina enemmaen ja enemmaen naekevaemmaeksi, sillae luulenpa ettae tuolla kokouksessa ei siihen tilaisuutta puutu, sillae tietysti siellae ilmestyy monenkaltaisia mielipiteitae. Muutoin luulen tuon tarkastamisen tulevan suorastaan sinulle joksikin hyoedyksi, sillae luulenpa siellae meille avaantuvan uusia naekoe-aloja tuon kokouksen jaelkeen, jotka ehkae antavat aihetta keskusteluamme jatkamaan", esittelin pojalle.
"Kyllae koen katsoa ja kuunnella."
Niinkuin olimme aikoneet, teimme myoes: ajoimme hevosemme kartanoon, riisuimme sen ja laehdimme syoemaeaen. Itse menimme jo varasilta kokoushuoneesen ja valitsimme siamme johonki nurkkaan, josta helposti saattoi kaikki naehdae ja kuulla.
Kauan ei tarvinnut vartoa, ennenkun huoneesen alkoi keraeytyae vaekeae. Tuo aeskoeinen tuttumme -- seivaesritarikin tuli kiiluvin silmin kokoukseen, nyrkit ja hampaat yhteen puristettuina, samoin tuo vastahakoinen raja-ojan kaivajakin; he menivaet kiihkeaen naekoeisinae siihen joukkoon, joka oli toiselle puolelle huonetta kokoontunut eri ryhmaeksi ja jossa naeyttiin kiihkeaesti mutta hiljaa keskusteltavan. Hiljaisena ja ujoina tulivat jaelempaeae kokoushuoneesen sekae lauttamiehen seipaeaeltae haetyytetty mies, ettae haen, joka oli rajanaapurissaan tavannut niin vastahakoisen raja-ojan kaivajan. He istuivat hiljaisina penkeillae harvakseen istuvien ja mietteisinsae vaipuneiden naekoisien miesten keskelle; seipaeaellae uhattu mies kumartui heti istumaan paeaestyaensae, ja otti laattialta saapuvilla olevan pienen kuusen oksan, jota haen alakuloisen naekoeisenae pyoeritteli sinne taenne.
Vaekeae karttui aina enemmaen ja enemmaen ja pian oli kokoushuone aivan taeynnae.
"Onko teidaen kokouksessanne aina naein paljon vaekeae?" kysyin eraeaeltae mieheltae, joka sioittui aivan meidaen viereemme.
"Ei niitae ole muulloin monta miestaekaeaen", vastasi kysytty.
"Mikaes kumma taenne nyt on naein paljon vaekeae tuonut?"
"Kansakoulu-asia".
"Joko teillae on kansakoulu olemassa?"
"Ei; nythaen tulee kysymys sen perustamisesta".
"Vai niin! Puoltamaanko vai vastustamaan kansakoulua on naein lukuisasti paikalle saavuttu?" kysyin taas.
"Vastustamaan; piruko vielae tuon maksun niskoilleen ottaa", sanoi mies yrmeaesti ja laehti pois, ensin tuikeasti katsoen minua silmiin; naeyttipae siltae kun haen pelkaeisi, ett'en ole oikein yksimielinen haenen kanssaan kansakoulu-asiassa.
Ja tosiaankin, kun loin yleisen silmaeyksen kokoukseen tulleisin, huomasin aivan pian, ettae kansakoulua oli todellakin tultu vastustamaan. Sillae enin osa sinne saapuneista oli naehtaevaesti jo tullessaan itsensae varustanut vastustuskuntoon. Reillae oli pitkaeksi venyneet, murrollaan olevat ja vihaisen naekoeiset kasvot, jonkun nyrkit olivat puristetut kokoon ja tuosta kiihkeaestae, vaikka hiljaisesta keskustelusta havaitsin selvaesti, ettae heidaen mielensae oli kiihoituksissa jotain vastaan. Ettae he olivat yksimieliset jossain peri-aatteessa, naekyi aivan helposti siitae, kun he olivat kokoontuneet isoksi, tiheaeksi ryhmaeksi, jota joukon keskellae oleva eraes mies johti hiljaisella puheella, johon kuuliain hiljainen suostumus-murahteleminen tavasta yhdistyi. Tuohon ryhmaeaen oli myoes yhtynyt joukko pitaejaeaessae asuvia uskonnon kiivastelioita, jotka aivan helposti voi tuntea osaksi heidaen muista eroavain vaatepartensa vuoksi, osaksi heidaen oudosta tervehdystavastansa.
Silmaeilin muitakin huoneessa olioita. Ei mitaeaen kiihkoa, ei mitaeaen salavehkeitae, ei mitaeaen kuiskutuksia, eikae ennakkoneuvottelemisia naekynyt noiden hiljaisina penkeillae istuvien miesten vaelillae olevan; tyyni rauha naekyi vaan heissae vallitsevan, lieneekoe se ollut hyvaen omantunnon synnyttaemae vai tuntuiko taemae hetki heistae siltae kuin "ilta ennen tappiota"?
Samassa paikassa istui aesken seipaeaellae ahdattu mieskin, pyoerittaeen aeskoeistae havun lehvaeae sormiensa vaelissae.
"Oletteko kansakoulun suosia?" kysyin hiljaa eraeaeltae laehellaeni istuvalta mieheltae, joka hiljaisuudessa tarkasteli kokoukseen tulleita.
"Olen", sanoi mies lyhyesti ja ikaeaenkuin surumielisesti. Koko ajan vieressaeni istuessaan oli haen pyoeritellyt tulitikun kokoista paereentikkua hammastensa ja huuliensa vaelissae. Haen ei lakannut nytkaeaen sitae pyoerittelemaestae, eikae luonut silmiaeaenkaeaen pois tarkastelemisestansa minun tuota kysyessaeni; luultavasti arvosteli haen siinae puolueitten voimaa.
"Saatammehan sitten vapaasti haastella", sanoin haenelle.
"Saatamme, puhukaa vaan vapaasti".
"Mikae joukko tuo on, joka noin kiihkeaesti tuolla keskustelee erillaeaen muista?"
"Se on kansakoulua vastustava ryhmae; he ovat kaikin kokoontuneet, keraeaemaeaen kaikki valttinsa yhteen", sanoi mies ja pyoeritteli tikkuansa.
"Niinhaen minaekin arvelen, mutta onhan heidaen joukossaan jumalisiakin?"
"On".
"Kuinka se niin on?"
"Niinpae se on; Kristus ja Beliali sopivat siinae asiassa aivan hyvin yhteen."
"No, mutta mitenkae se saattaa olla mahdollista? Tiedaenhaen, joiden pitaeisi olla maailman valkeus, luulisi etukynnessae harrastavan valoa kansalle".
"Niinhaen sen luulisi, mutta niin ei ole. Milloin vaan on joku kysymys kansan valistuksen hyvaeksi, siinae he kokevat panna vastaan minkae vaan voivat ja silloin he sopivat varsin hyvaesti yhteen kaikkein jumalattomimpainkin kanssa, vaikk'eivaet he muulloin paljon seurustele heiltae luultuin maailman lasten kanssa."
"Vai niin! Sepae on ikaevae kristillisyyden merkki. Mutta luuletteko voittavanne kansakoulun?"
"Se on mahdoton, kun nuo vastustajat ovat niin tarkoin varustaneet itsensae taenne."
"Mitae toivoa teille tappionne jaelkeen jaeaepi?"
"Ei muuta kuin kaersiminen ja uudestaan yrittaeminen."
"Mistae mielestae kokouksen esimies on, pitaeaekoe haen paikkansa?"
"Haen on mies, joka ei vyoery eikae murene. Haen on harras kansakoulun ystaevae, eikae liisi siitae, vaikka vielae mitaekin tulisi. Useat kerrat ovat vastustajat koettaneet tehdae haenestae keppihevostansa ja saada haenet pois tieltaeaen, mutta aina ovat he saaneet pitkaen nokan."
Nyt juuri tuli esimies kuulutus kaedessae ja kokous alkoi. Ennen kansakoulukysymystae oli kaesiteltaevaenae joitakuita muita asioita, joita keskustellessa jo usein ilmestyi tarpeetonta kiukkua ja aeksiae.
Kirkkoherra tuli nyt kokoushuoneesen.
Esimies luki kuulutuksesta asian ja niin oli tuo mieltae jaennittaevae kansakoulukysymys kaikkine kiihkoineen astunut esille. Pitemmaessae puheessa selitti puheenjohtaja, kuinka taerkeae olisi, ettae kansakoulu pantaisiin toimeen, kuinka kristillisen yhteiskunnan velvollisuus on katsoa, ettae nouseva kansa saa opetusta, josta me olemme tilinalaiset sekae Jumalan ettae ihmisien edessae. Haen selitti kuinka oppimaton ihminen on sokea, niin ett'ei haen tiedae eikae tunne velvollisuuksiansa Jumalaa, isaenmaata eikae laehimaistaan kohtaan, eikae myoeskaeaen niitae oikeuksia, joita haen on oikeutettu kansalaisena yhteiskunnalta saamaan. Haen pyysi ettae kokous pysyisi rauhallisena, jos kohtakin mielipiteet eroaisivat ja ettei yhteen aeaeneen meluttasi, mutta ettae yksi puhuisi vaan kerrallansa.
Katsoin seipaeaellae uhattua miestae, haen ei enaeaen pyoerittaenyt havun lehvaeae eikae vieressaeni istuvankaan paereentikku enaeaen pyoerinyt.
Monta kertaa jo esimiehen puhuessa ruvettiin huutamalla pauhaamaan, mutta haenen luja kieltonsa heidaet kumminkin hetkeksi asetti.
Kun puheenjohtaja lopetti puheensa, nousi kokouksessa semmoinen huuto ja meteli, ett'ei haen voinut sitae enaeaen hillitae. Jokaisella koulun vastustajalla oli nyt jotain hyvin taehellistae sanottavan tuota tapoja turmelevaa kansakoulua vastaan. "Meillae on jo oppia liiaksikin", aerjyivaet he. "Meillae on jo liiaksikin laiskoja herrarottia elaetettaevinae, emme tarvitse heitae enaeaen lisaeae. Kuka sitten tyoetae tekee, kun kaikki laiskoiksi ja herroiksi tulevat? Kyllae niitae on narreja ja roistoja jo kyllaeksi, vaikk'ei niitae koulussakaan opeteta", ja monta muuta semmoista kuului pauhun seasta.
Seipaeaellae uhattu mies koetti laempymaesti puoltaa kansakoulua, raja-ojan kaivamista pyytaevae samoin, turhaan, melu ja raa'at haukkuma- ja herjaussanat keskeyttivaet heidaet. Havun lehvae ja paereentikku putosivat lattialle; niiden omistajat olivat menettaeneet toivonsa -- kansakoulun saamisesta.
Seivaesritari otti nyt puheenvuoroa ja vastustajajoukko vaikeni niinkuin muuri, sillae he tiesivaet ettae mitae haen sanoo, se on niinkuin taivaasta pudonnut.
Haen selitti, ett'ei vielae koskaan koulunkaeynyt herra ole kylmaeaen metsaeaen taloa tehnyt, vaan koulun kaeymaettoemaet ovat monasti sen tehneet ja ett'ei sen surkeampaa eikae kansaa turmelevampaa, laiskuuteen, narreuteen ja jumalattomuuteen saattavampaa hanketta ole koskaan ennen kunnassa ollut, kuin tuo mokoma kansakouluhanke on!
Esimies huomautti, ettae jos ei haen ja muut koulun vastustajat opin hyoedystae mitaeaen tietaeisi, niin kansakuulu olisi jo senkintaehden tarpeellinen, kun yleinen asevelvollisuus tulee toimeen pantavaksi ja kansakoulun oppikurssin laepi kaeyneet paeaesevaet yhden vuoden vaehemmaellae palvelusvuodella kuin kaeymaettoemaet.
"Paljon parempi on ettae pojat ovat enemmaen aikaa sotamiehinae, kuin ettae he olisivat kansakoulussa, kaikkea pahaa oppimassa", sanoi tuo mielestaensae liiaksi oppinut vastustajain johtaja ja edustaja! (Suostumushuutoja).
Kirkkoherra pyysi nyt puheenvuoroa, mutta koulun vastustajain edustaja rupesi kuiskumaan, ett'ei kirkkoherran tarvitse puuttua eikae sekautua heidaen asioihinsa ja ettae haenen piti olla hiljaa. Esimiehen taeytyi kaikella kunnallislain ankaruudella saeilyttaeae kirkkoherran puhevaltaa, jonka haen viimein saikin.
Kirkkoherra nousi seisomaan ja piti laempymaen puheen koulun puollustukseksi, jossa puheessa haen selitti, kuinka pimeys ja tietaemaettoemyys vajottaa ihmisen raakuuteen ja ettae raakuudesta syntyy orjuus, joka taas synnyttaeae tirannisuuden. Haen selitti kuinka ihminen jo luomisessa luotiin oppivaiseksi ja oppia tarvitsevaiseksi koko elaemaensae ajaksi ja vertaili ihmisten keskinaeistae suhdetta oppineena ja oppimatonna. Haen puhui kokemuksistaan, kuinka ison vaelin haen on huomannut rippikouluunkin tullessa niiden vaelillae, jotka ovat kansakoulussa olleet ja niiden, jotka eivaet ole olleet. Edelliset tietaevaet toki jotain Jumalastakin ja haenen pyhaestae sanastansa ja antavat tarkkoja vastauksia uskonnollisiin kysymyksiin, jota vastaan jaelkimaeiset ovat kuin puusta pudonneita.
Kun kirkkoherra lopetti puheensa. aerjaesi tuo mahtava puolueen johtaja: "Tuo saarna nyt ei maksanut mitaeaen, siitae ei valistunut kukaan. Meillae on jo oppia liiaksikin. Eikae missaeaen koulussa ole yhtaeaen arttikuulusta, jossa oikeita tapoja ihmisiin istutettaisiin, sillae kaikki koulun arttikuulukset (mitae haen lienee noilla 'arttikuuluksillaan' tarkoittanut, koulujen luokkia, lukutunteja, oppiaineita vai mitae, on minulle ja kukaties sinullekin tuntematoin asia) tarkoittavat laiskuuden oppia, joka ei kelpaa mihinkaeaen. Herroista ei ole muuta hyoetyae, kun ettae he kasvattavat isoa vatsaa ja sitte kun sen saavat, ovat he tiellae itsellensae ja muille. He eivaet muuta katso kuin ettae saisivat vaan vatsansa taeytettae ja ovat sitten valmiit katsomaan muita ihmisiae yloen". Ja haen nousi oikein seisoalleen mittailemaan kuinka isoja vatsoja herrat kasvattavat.
Se oli mieluinen puhe vastustaja-joukolle. Suostumushuutoja kuului ja he oikein ilosta hykertelivaet kaesiaensae. Erittaeinki se seikka naeytti heitae hyvin miellyttaevaen kun heidaen johtajansa on oppimatonnakin niin oppinut, ettae tiesi "arttikuuluksetkin". Eraes vastustaja, jolla ei ollut aeaentoevaltaa, oli heistae taaempana josta haen kuunteli ja katsoi vastustajain vehkeitae ja mielilauseita, suu toerhoellaeaen: ho, ho ho, ho, hooo! nauraa hohotti haen aina, kun heidaen puheensa ja kaeytoeksensae tulivat raaimmilleen.
"Kyllaehaen se kuuluu kaikista teidaen puheistanne, ettae liiaksi teillae on oppia", sanoi kirkkoherra hiljaa ja huokasi; luultavasti tunsi haen sillae hetkellae kipeaesti sydaemessaeaen, kuinka paljon kansa vielae enemmaeltae osalta tarvitseisi valoa, ollakseen ihmisenae.
Nyt ei enaeaen koetettukaan kumota koulun vastustajain perusaatetta, sillae kokemus oli jo opettanut, ettae se oli turhaa tyoetae. Sillae niinkauan kuin ihminen on niin alhaisella kannalla ett'ei haen oikeutta vaeaeryydestae, totuutta valheesta eroita, eikae tunne paremman elaemaen tarvettakaan, niinkauvan on mahdoton haentae saada peraeaentymaeaen vaeaeristae mielipiteistaensae. Taessae ei ole vielae millaeaen jaerjellisellae puheella siaa, ja heidaen kanssaan juuri toteentuu tuo vanha sananlasku: "yksi tyhmae vastaa yhdeksaen viisasta."
Kokous oli nyt tuon oivallisen koulun vastustuspuheen taehden tullut niin meteliseksi, ettae oli mahdoton enaeaen mitaeaen jaerjellistae toimeen saada. Jokainen koulun vastustaja koki nyt oikein tuimalta syytaeae mielilauseitaan koulua, koulun suosioita, kirkkoherraa ja esimiestae vastaan. Esimies teki huutamalla aeaentoe-esityksen ja ilmoitti ettae aeaenestys aljetaan. Vastustajat vaikenivat heti, sillae he pitivaet varmana asiana sen, ettae he aeaenestyksessae voittavat. Koulun puolesta aeaenestaejissae ei ollut yhtaeaen, joka olisi kuulunut mihinkaeaen uskonlahkoon, vaan he olivat kaikki niin kutsutuita "suruttomia"! Kummallista!!
Kun aeaenestys oli paeaettynyt, julisti esimies, ettae koulun vastustajat olivat voittaneet noin kolmannen osan aeaenivoitolla, joka tieto naeytti tuovan erinomaisen tyytyvaeisyyden kokouksen enemmistoeoen.
Esimies kirjoitti itse poeytaekirjan. Kun haen luki sen tarkastettavaksi, nousi taas aika meteli kokouksessa, sillae haen oli poeytaekirjaan ottanut kokouksen enemmistoen perusaatteita. Koulun vastustajat kaeaereentyivaet esimiehen ympaerille ja rupesivat aeyvaestaemaeaen: "noita lauseita ei saa ottaa poeytaekirjaan; ei niitae ole lausuttu koulua vastustaessa; meitae haevaeistaeaen hallituksen edessae", ja monta muuta semmoista huusivat he ja vaativat nyrkin kovuudella, ettae heidaen koulun vastustusperusaatteensa pyyhittaeisiin poeytaekirjasta pois.
Esimies sanoi: "Minkae minae kirjoitin, sen minae kirjoitin. Enkae minae ymmaerrae missae muussa tarkoituksessa te olisitte noita raakoja mielipiteitaenne lausuneet kuin juuri kansakoulua vastustaessanne; ja mitae parempia teidaen tarvitsee olla hallituksen edessaekaeaen, kun te olette yhteiskunnallisissa oloissamme. Se mikae on kerran kirjoitettu, sen taeytyy pysyae. Sillae ne lauseet, joita te pois tahtoisitte poeytaekirjasta, ovat juuri teidaen omia lauseitanne, jotka rupeavat nyt jo teitae itseaennekin kammottamaan, jonkataehden tahtoisitte ne tehdyiksi hyvin sivioeiksi, ettae itse saisitte naeyttaeytae hurskaina, ulkokullatun tekokuorenne alla".
Koulun puoltajat tekivaet vastalauseensa paeaetoestae vastaan ja esimies merkitsi sen poeytaekirjaan; he ilmoittivat myoes valittavansa ja vaativat otteen kokouksen paeaetoeksestae.
Koulun vastustajat rupesivat uhkaamaan esimiestae: he aikoivat haeneltae ottaa viran, kunnian ja "paennaen" pois, tuon kauhean rikoksen taehden muka, kun ei haen ruvennut poeytaekirjaa sotkemaan heidaen mielensae mukaiseksi! He eivaet kirjoittaneet poeytaekirjan alle, mutta koulun ystaevaet tekivaet sen, vaikka se oli heille tappopaeaetoes ja vaikk'ei heille enaeaen jaeaenyt muuta toivoa jaelelle kuin vetoominen hallituksen kansan parasta katsovaan tahtoon.
Kokous hajosi nyt ja merkillistae oli, ettae koulun vastustajat laehtivaet kokouksesta pois paljon pahemmalla omalla tunnolla kuin koulun puoltajat, vaikka he saivat niin tuntuvan tappion.
Meidaen matkamme maeaerae oli mennae aina eteenpaein; siis sanottuani jaeaehyvaeiset tuolle kokouksessa olleelle puhetoverilleni, laehdimme pojan kanssa matkalle, jolla viivyimme useampia viikkoja.