Part 9

Rämeen Matin kanssa oli Ilves-Heikki kerran metsänväkeä nostattanut erään rahojen varkaan päälle. Metsässä olivat petäjänkannon pihlajaisella, koivuisella ja pajuisella vanteella vyöttäneet ja ne vanteet koivukiiloilla lujittaneet. Sitten kerran päivässä olivat käyneet kiiloja tiukkaamassa, ja olipas viimein jo "väki" rahojen kätkijän lennättänyt sängystä laattialle.

Vähempiä tietäjiä oli ollut _Paakko-Teemu_, kylvettelijä ja tautien pesijä. Teemu oli ollut sukkelasanainen mies, jolla mökissään oli "uusi puoli" ja "vanha puoli" eli turpasmökki ja hirsiröttelö. Pirtin porstuan "lukkona" oli Teemulla ollut ampiaispesä. Siivosti kulkevalle vieraalle eivät ampiaiset olleet vihaisia, mutta jos ei siivosti kulkenut, olivat ne pian kimppuun käyneet.

Sitten oli ollut _Muuvin-Tiina_, joka oli osannut matojakin nostattaa, _Varvarin Liisa_, joka siankärsällä oli "maahisia painellut", "röhelennäisiä" pessyt, paiseita parannellut ja lehmiä metsänpeittoon laitellut, sekä _Pertaan muori_, joka vieläkin elää ja venymälankoja kolmivärisestä villalangasta solmielee yhdeksiin solmuihin yhdellä vetämällä.

Mutta melkein jokainen ihminen sitä osasi tarpeen tullen aina vähäisen loihtia ja taikoja tehdä, noin kotitarpeiksi. Metsään lähtiessä sanottiin:

"Peitä maa matos, penner pienet rikkasi"

Sitten ei mato näyttäytynyt. Jos tämä unehtui sanomatta ja mato nähtiin, "hävästiin" se niin, jotta sen täytyi pysähtyä:

"Seiso sinä, helevetin hevonen, tuli eesä, toinen takana!"

Ampiainen ei pistänyt, kun sanottiin:

"Pistä piikkis pihhaan, älä ihmisen lihhaan!"

Kuolleita raatoja, luita t.m.s. katseltaessa ja käsiteltäessä piti poistaa kalma:

"Tphyi, kalama, tartu puihin ja kiviin, älä minnuun!"

Kun "pahasilimäinen", pelättävä ihminen kävi talossa, niin viskattiin hänen jälkeensä tulista tuhkaa ja sanottiin:

"Pahas eellä, hyväs jälisä, käy itte keskivälisä!"

Sitten vedettiin vielä risti ikkunain ja ovien eteen.

Jos maitoa annettiin vieraalle, pantiin siihen pikku tilkkanen vettä taikka kipene suolaa, ettei karjanonni menisi mukana. "Ei veljellekään maitoa ilman ve'että annettu."

Tuhkaa kun otettiin liedestä pois, pantiin astiasta sitä jälleen vähän takaisin lieteen, jotta oli alku uudelle tuhkalle.

Jos tapasi jonkun jotakin varastamasta ja karjaisi:

"Työnsä työlle yllyttäköön, enemmän yöllä kun päivällä!"

täytyi sen henkilön aina varastaa.

Vasta poikineelle lehmälle ensimäistä heinävihkoa antaessaan sanoi emäntä:

"Syö suen suulla, haukkaa karhun hampahilla, pure Lemmon leukaluilla! Jos sinä hyvin syöt, niin minä paremmin annan!"

Toisillekin lehmille antoi emäntä samalla kertaa heinätukon "varpaisiksi" ja sanoi sille lehmälle, joka oli ensiksi poikiva: "sun vuoros nyt!"

Muutamat emännät osasivat _Paran_ synnyttää. Jossakin yksinäisessä huoneessa, esim. saunassa, he kaikessa salaisuudessa värttänästä, keträvarresta, puurohärkkimestä ja kapalovyöstä sen pohtimessa soudatellen synnyttivät, sanellen:

"Synny Para, synny Para, ei ole ketään näkemäsä, ei kuulemasa, saat puolen hengestäni ja sielustani!"

Siitä Para syntyi, harakan näköiseksi linnuksi muodostui ja kysyi: "mitä mä kannan?" -- "Kanna voita ja fiilin päällistä!" emäntä käski. Pirtissä uunin alla sitten Para piti asuntoa, emäntä sitä sinne ruokki, ja Para kantoi palkaksi emännälle voita ja kirnuun kermaa. Ja talo rikastui. Mutta paholaisella oli sitten puoli emännän sielua vallassaan.

Samoin taas isännät voivat "synnyttää" Tontun, joka toisien pelloilta, peninkulmienkin päästä voi kantaa kuhilaita isäntänsä riiheen. Tontulle laittoi isäntä riiheen "hyvät evväät". Niitä se yöllä sitten söi, kun oli kuormineen saapunut, kuljettuaan joskus aina "yheksän peninkulmaa ja yheksän myttyä seljäsä".

Kansan lääkintätaito.

Eipä ennen sairastettaessa kaupungin tohtoreita kaivattu. Oman saaren tietäjät ne monet taudit parantelivat, omat kotoiset konstit kyllä useasti auttoivat, omilla kotoisilla lääkkeillä, neuvoilla ja tiedoilla tultiin toimeen. Ja elettiin vain kyllä ennenkin, jopa vanhoiksi elettiinkin. Eikä niin usein sairastettu, kuin nyt.

_Veren juoksu_, haavan sattuessa, tyrehytettiin sanalla. Mutta jos ei paikalle sattunut pätevää sulkijaa, painettiin haavaa hopearahalla taikka tukettiin sitä "nurmennutturalla" eli "ämmäntussulla" tai taulalla. Haavaa sitten parannettiin poltetulla alunalla, viinalla, suolattomalla ropalla, tupakinlehdillä. Toiset keittivät ihrasta, pihkasta ja virtsasta "ploosterin" haavalle, toiset keittivät lääkettä "suvikuntasista" vesoista. Muutamat käyttivät palsamenrungosta liuvotettua lääkettä, ja niityllä otettiin heinäsirkka kiinni ja annettiin sen suustaan tirskauttaa haavaan ruskeaa nestettään. Haavallisena kylpemään mentäessä loihdittiin:

"Löyly kulta, lämmin kulta, tule haavoihini hauteheksi, kipiöihini paranteheksi!"

_Loukkaus_, mikä oli tullut esim. peukaloon, jotta oli mustanpuhuva, parannettiin "loukkausviinalla", jota tietäjät loihtien tekivät. Kun oli viinalla voideltu, pantiin vielä siihen ihraa ja karvaisella lampaannahalla käärittiin. Jos loukkaus oli puun satuttama, niin piti siitä ottaa pois "puun vihat": paineltiin kylmässä vedessä kastelluilla lastuilla ja loihdittiin.

_Ajos_ oli alussa punainen, "mutta siihen tuli pian pään paikka". Sitä paineltiin kolme kertaa raudalla, esim. semmoisella avaimella, jonka tekijää ei tiedetty, ja sanottiin:

"Tphyi, jos sinä kasvat, niin kasva Turun tuomiokirkon kokoiseksi, jos et kasva, niin painu maahan!"

_Paleltuneesta_ otettiin ensin pois "kylymän vihat", sitten keitettiin männynpihkasta ja virtsasta voide ja hakattiin ohut tuohi tai petäjänkuorilevy puukon kärellä "sen tuhannen seulaksi", siihen siveltiin voidetta ja pantiin paleltuneelle.

_Palaneesta_ ottivat loihtijat "tulenvihat" pois ja voitelivat sitä sorkkarasvalla, jota oli eläinten sorkista uunissa "räyvytetty". Käytettiin myös kermaa ja sokeria sekä "liintöljyä".

_Kengänhieromaan_ pyyhittiin tervaa ja paistettiin "valakiapaisteella" ja pantiin paperia päälle. Poltettiin myös kenkärajaa ja sitä tuhkaa tervaan tuhrittiin.

_Klihtuunit_, känsät jaloissa, tervattiin ja tulen loisteessa kuumennettiin.

_Madon panemaan_ käytettiin väkevää portaanpäämultaa, johon monasti vettä oli heitetty. Pantiin myös pahkakuppiin kuparia, hopeaa ja suoloja veteen ja kierrettiin ja pestiin kipeää kohtaa.

_Maahisia_ oli _lento- ja tulimaahinen_. Lentomaahinen tarttui niittymaiden ruostevesistä jalkoihin ja nousi ylemmäksikin. "Sitä oli ylön paljo seurakunnan keskuuvesa". Siihen käytettiin tervaa ja pikiöljyä sekä poroa ja hoideltiin tulen paisteessa. Voideltiin myös ammoniakilla, tärpätillä ja piiköljyllä. Tulimaahinen tarttui liedestä useasti lapsiin, mutta voi esiintyä myös aikuisissakin. Sitä pestiin vedellä ja vesi vietiin yhdeksän varaseipään juureen. Paineltiin myös turpailla, joita varaseipäiden juurista veitsellä leikattiin, ja taas pantiin paikoilleen. Jotkut painelivat siankärsällä.

_Ruusuksi_ sanottiin sitä, kun "tulimaahinen ampui pään puoleen". Siihen tehtiin lääke, jossa oli yhdeksänsistä ainetta: roppavoita, tulikiveä, nasinanmarjoja, katajanmarjoja, tupakkia, ruutia, alunaa, merihiiltä eli "vahingonvalakian hiiltä" ja tervaa. Pestiin sitä myös "ruusuve'eliä", jota oli laskettu 9 kertaa saunankiukaan läpi ja pantiin päälle "ruusutukko", jossa oli hamppua, tervaa, liitua ja tiilikivenjauhoa 9 kertaisesti.

_Koi_ oli joskus sormea syömässä. Silloin tehtiin "kointukko" eläimen emätinkalvosta tai rakosta ja sen sisään pantiin viinaa ja nasinanmarjoja. Jotkut pistivät koisormensa kiehuvaan veteen. "Piti röhki tupata".

_Syyhy_ voi tarttua toisesta ihmisestä, taikka metsästä ja useasti myös saunasta, jos ei oltu varoillaan. Pitikin, kun vieraaseen saunaan meni kylpemään, ottaa 3 vihdan lehteä lavoilta ja viskata laattiaan ja vetää risti istumakohdalleen. Toiset vielä sylkäsivät lavolle ja sanoivat:

"Tphyi, pois p--a altani, istun päälles!"

Syyhyyn keitettiin voidetta "lehemänkengäsä", kynnessä, 9:stä aineesta: roppavoita, ruutia, lampaan papanoita, katajanmarjoja, tulikiveä, veneenvoidetta [tervaa ei saanut sanoa tervaksi, vaan veneenvoiteeksi], tupakkaa, alunaa ja viinaa. Sanottiinkin: "yheksänlaista kuin syyhynvoiteesa". Saunanlöylyssä sitten syyhyä voideltiin.

_Rohtumia_ voideltiin sorkkarasvalla sekä kermalla. Tulesta tulleita rohtumia, "tulirakkoja",paineltiin tuhkalla. Otettiin kolme kertaa liedestä tuhkaa, joka kerta eri kohdasta, ja kastettiin veteen, painettiin rohtunutta ja pantiin tuhka paikoilleen. Kastettiin myös uuninluuta, kun uunia päästiin luutimasta, vesiastiaan ja sillä vedellä rohtunutta valeltiin kolme kertaa, välillä aina ilmaa kaapaisten sanottiin:

"Jos sin' oot tuulesta, mene tuuleen!"

Sitten:

"Jos sin' oot ve'estä, mene vetteen!"

ja:

"Jos sin' oot maasta, mene maahan!"

_Savipuolia_ parannettiin siten, että neulankärellä vetäistiin siihen "viisloppinen" yhdellä vetämällä, ja viimeisestä sorkasta vedettiin pitkin ruumista alas saakka ja neula heitettiin menemään.

_Plaattoja_ eli _överfläkkejä_, kesakoita, pestiin sammakonkudulla.

_Syylät_ ajettiin pois näin: tehtiin kolmesta lastusta, lepän-, koivun- ja haavanlastusta tuli ja siinä visapääpuukkoa lämmitettiin. Pestiin kolmasti syyliä vedellä ja sanottiin:

"Jos sin' oot maasta, niin mene maahan! Jos oot ve'estä, mene veteen! Jos oot kuumasta ve'estä, mene tuohon nuotioon!"

Sitten pantiin roppavoita päälle ja sillä kuumennetulla puukolla hangattiin. Sitten taas pestiin ja voideltiin, tehtiin se kolme kertaa.

_Liika_ oli ihon värinen kuhlu, joka liikkui nahan alla silmälaudoissa tai muuallakin ihossa. Sitä paineltiin visapäällä puukolla taikka puun kylestä leikatulla mallukalla, "puunliialla". Puunliikaa lämmitettiin ja sillä hierottiin kuun 3:na ensimäisenä torstaina.

_Kissannäppyä_ eli näärännäppyä, mikä oli silmäluomeen tullut, pyyhittiin kissanhännän nokalla, johon oli sylkäisty.

_Rikka_ jos meni silmään, otettiin pois nuolemalla, taikka oltiin hengittämättä, puristettiin toisella kädellä nenästä, toisella kohotettiin silmälautaa, jolloin rikka tuli itsestään pois.

_Siikanen_ jos menee silmään riihellä, niin syöpi se itsensä sisään ja tulee jostakin toisesta paikasta pois.

_Silmäpaskoon_ käytettiin "tissimaitua". Sitä piti saada semmoiselta ihmiseltä, joka oli tehnyt jalkalapsen.

_Hammasta_ kaiveltiin, jos sitä pakotti, "pyhän puun lastulla", jota saatiin ostaa apteekista. Tehtiin myös "hammassuoloja". Saunankiukaan päällä kahta kiveä kourasta kouraan vaihdeltiin ja niitä sitten lavoilla suolain päällä hiottiin vastakkain ja suoloja pantiin hampaankoloon.

_Kynsien juuriin_ tulee "lihapistoja", jos pyhänä leikkelee kynsiänsä. Leikatut kynsien palaset on pilkottava hienoiksi ja heitettävä uuniin, ett'ei piru saisi niistä tehdä venettä.

_Niveltyminen_ voi tapahtua kalvosessa tai nilkassa. Sitä hieroskeltiin ja sitaistiin siihen "venymälanka". Venymälankaan tarvittiin kolme eriväristä "hikilangan" [pesemätöntä villalankaa] palasta, johon samalla vetämällä tehtiin 9 solmua. Tekijä istui sitä tehdessään kynnyksellä -- voi istua vain tuolillakin -- vielä parempi, jos semmoisella kynnyksellä, jonka ylitse oli vainajaa viety, ja selkänsä takana teki solmut. Pertaan muori vielä luki luvut ja siunasi langat polvillaan uunin edessä. Muori loihti:

"Hiukahtu se Jeesuksella hevosen jalaka sivulla sen sinisen sillan, pääsä portaan punasen. Tuli kolome kunniallista vaimoa: Suoni-Liisa, Suurus-Marketta ja Rakennus-Valapuri-vainaja."

Myös niisiä tai vanhaa verkkoa, missä oli solmuja, käytettiin venymälankana.

_Kohtaus_ oli, "kun tuli oikein vilu ja tärisytti ja haukotutti ja teki pään kipiäksi ja venytytti ja kaskotutti". Pantiin laattiaan selälleen ja piekalla (leipälapio) mitattiin ristiin oikean käden sormista vasemman jalan varpaisiin ja sitten päin vastoin. Kumpi puoli oli lyhyempi, sitä venytettiin, ja taas mitattiin. Kolme kertaa piti mitata.

_Pistos_ kun oli, niin siihen tehtiin "pistosvettä" siten, että vettä kaadettiin 9 kertaa läpitse jostakin reijästä, esim. jakkaran istuimen läpitse, ja juotiin sitä vettä.

_Reväsin_ saattoi hartiat kipeiksi sekä sydänalan araksi. Siihen tekivät tietäjät "reväsinviinaa".

_Rouhaus_ oli selässä ja siihen tarvittiin madonnahka, joka pantiin airokkaan nahan sisään ja sidottiin paljaalle iholle vyötäisille.

_Pöhötys_ jos sattui ja "altisti henkiä", keitettiin kuorituista katajanjuurista vettä ja juotiin.

_Sisusvikoihin_ ja _vatsankouristuksiin_ keitettiin mustikoita taikka johanneksenkukan keltaisia nuppuja maidossa. Nautittiin myös "pursinkurttiviinaa" taikka vettä. [Pursi, eräs juolukannäköinen väkevähajuinen kostean maan kasvi.]

_Yskään_ keitettiin ja juotiin "kanervavettä" [kanerva, suopursu], vatukanlehtiteetä, koivunpakkulavettä.

_Kylmääntautiin_, vilutautiin keitettiin maidossa "seinäkeltoja", joita vanhoissa seinissä kasvoi, ja juotiin sitä. Myös kahvin seassa nautittiin etikkaa.

_Keltataudin_ lääkkeeksi käytettiin maitoa, jossa oli keitetty Johanneksen kukkia ja keltakukkia. Ellei se auttanut, keitettiin puuro, johon ainekset, jauhot, suolat ja voi oli kerjätty 9:stä talosta. Sen verran vain kerjättiin, jotta kaikki kerralla voitiin keittää ja taas kaikki kerralla syödä.

_Rupulia_, isoarokkoa sairastavaa paineltiin sikokarsinan pahnoilla.

Lastenkin tauteihin ja hoitoon oli lääkkeensä ja neuvonsa. Jo heti, kun lapsi oli syntynyt, varasivat lastenmuorit sen siunauksella kolmiyhteisen jumalan nimeen ja panivat sekä lapsen kapalokseen että äidin päänpieluksiin kirjanlehtiä. Toiset tekivät varoja jo myös "hammasmatua" vastaan: painelivat lapsukaisen hampaattomia ikeniä kovasimella, millä teräkaluja hiottiin. Sitten kun lasta kylvetettiin, piti hänelle erittäin pirauttaa kolmasti pikku tilkkanen "osalöylyä", jotta ei lasta "umpilöylyssä" kylvetetty, muiden löylyssä pelkästään. Lapsen pesuveteen "krapattiin" kultaa, hopeaa ja vaskea. Ja pesuvesi vietiin pihalle aina samaan paikkaan, semmoiseen, mihin ei oltu ruumiin pesuvesiä kaadettu.

_Sampailla_ kun lapsi oli elikkä oli _troskisuu_ hänellä, niin annettiin "troskimaitua". Oli tuotu Oulusta Salmen suusta "troskeja", näkinkenkiä; niitä "krapattiin" maitoon ja annettiin lapselle.

Kun suu oli _nahaton_, pantiin sammakko suuhun.

_Harjaksia_ tuli lapseen, jos äiti "valtavana", raskaana ollessaan oli pieksänyt sikoja, tuli oikein karjunharjaksia, kovia piikkejä, jotta lapsi niiden takia kovasti huusi. Tehtiin nisujauhotaikina ja vähän siirappia pantiin sekaan ja sitä hierottiin lapsen selkään kiertiäisiksi. Sitten paineltiin vaatteella ja "harjakset" tarttuivat siihen.

_Napa_ kävi joskus visvomaan, kun nuora oli leikattu. Silloin äiti kasteli alunaa suussaan ja pyyhki sillä kipeää kohtaa. Jos napa oli iso, niin pantiin nasinanmarjoja "kretaan" ja sillä voideltiin.

Kun lapselle ilmestyi ensimäinen _hammas_, "pieksettiin" lasta niin, että se kävi itkemään. Siitä ei lapsi enää toisia hampaita saadessaan ollut kipeä.

_Hammas_ kun lähti suusta, viskattiin se uunille ja sanottiin:

"Ota lukki luinen hammas, anna rau-rautanen sijaan!"

_Korvat_ kun vuosivat, pantiin niihin rintamaitoa taikka jäniksenvettä.

_Eltta_ oli lapsessa, kun se oli "väiväröinen, jotta kitui". Silloin sidottiin hänelle kaulaan "elttapussi". Se tehtiin punaisesta vaatteesta pikku pussuinen ja sen sisään 9:nlaista ainetta; pirunpihkaa, kamvärttiä, lukin verkkoa ja elävä hämähäkki navetankatosta, tulikiveä, mettiäistä, nasinanmarjoja, nokea saunankatosta ja löökiä. Mustalla nauhalla sidottiin pussi lapsen kaulaan.

_Puristustauti_ jos ilmeni lapseen, poltettiin lapsen paita kodassa padan alla.

_Painajainen_ ilmestyi useasti jo lapsiinkin "huuattajana". Painajainen oli semmoinen painava, joka tuli monenlaisista pelästyksistä, taikka oli taas joku paha ihminen sen lähettänyt, taikka voivat pahat kuolleet, ja hyvätkin, jos niitä oli pahoin kohdeltu, esiintyä painajaisena. "Semmoset hurmahenget, kirouksen alla olevat henget lepää päällä. Ja kun on semmonen ilikiä ihiminen, jolla on paha haltia, niin se kun kattoo lasta, niin se tarttuu." Jos lapsella oli painajainen, vedettiin sen ylle kapaloksen päälle isän housut ja pantiin lapsi vasempaan kainaloon makaamaan. Keitettiin vielä kuparikattilassa vettä, johon raaputettiin kultaa, hopeaa ja vaskea, ja vedellä pestiin lapsi. Lopuksi lapsen vuode "tulitettiin". Tehtiin tuli pankolle ja sen päällä tilavaatteita liikuteltiin ja kätkyt kierrettiin tulella. -- Painajaista myös loihtimalla ajettiin pois:

"Kenen oot asiamies, niin mee isäntäs iltaselle, emäntäs einehelle, pahas eillä, hyväs jälisä, käy itte keskivälisä! Keuhkonsa kiertyköön, maksansa maatukoon, suusta ulos, sieramista sisään, yheksän kertaa päänsä ympäri."

Sitten "karehuttiin" ja paukautettiin jollakin aseella oveen.

Eläinten tauteja oli myös varsin useita.

_Köhä_ oli tavallisin hevosen tauti. Sitä hoideltiin "kulumuilla", tallin ylisiltä kerätyillä heinänsiemenillä ja -varisteilla, myös viinalla sekä ohrilla, joita kiehutettiin vedessä ja säkissä ripustettiin hevosen päähän.

_Nori_ oli joskus hevosessa nostaen kuhmuja. Ilves-Heikki oli parantanut norin vetämällä linnun jouhiansoja kuhmujen läpi niin, että märkä pääsi pois vuotamaan, sitten vedellä hautomalla.

_Letty_ oli paha tauti, eläin heittäytyi maahan ja vyörytteli ja helposti kuolikin. Lääkkeeksi annettiin väkevää kahvia taikka suolavettä ja suolamaitoa, joskus ampiaiskennoa ja kivihiiltä. Kauvan kestävään "pitkään lettyyn" tehtiin yhdeksänlainen lääke: poltettuja hampunrohtimia, pääskysenpesää, käärmeen kettä, kahvia, viinaa, nasinanmarjoja, maitoa, virtsaa ja pirunpihkaa.

_Umpitauti_ eli umpiletty, vesiumpi, voitiin paraiten parantaa, kun noudettiin "pappilan trekoolista päärseliruohoja", joita vedessä keitettiin ja juotettiin.

_Ampumatauti_ oli kaikkein pahin. Siihen useasti kuolikin paikalla ja "paljehtui" kovasti ja sydämen puoli oli musta kuin kuolleella verellä. "Se oli nuoli, joka ampui syämen kautta." Siihen ei tiedetty mitään muuta kuin "ommaa vettä astiaan ja kaataa suuhun".

_Väiveitä_ kun oli eläimissä, niin tuhkaa seulottiin selkään ja sitten pestiin pois. Myös eläväähopeaa pantiin korvien juuriin sekä poltettiin päresoitolla korvien neniä ja palanut karsta raaputettiin karvojen juureen.

Lampaat ja vasikat kun eräässä talossa kerran olivat sairastelleet ja kuoleskelleet, tapettiin lammas ja lyötiin pää pois kirveellä ja verta sivuttiin ovipieliin ja räiskyteltiin ympäri ovipieliä. Toisessa talossa taas oli talonmuori, kun eläimet eivät tahtoneet menestyä, kantanut sairaan vasikan pellolle, tehnyt suuren rovion ja polttanut vasikan, käytellyt polttouhrina. Sitten haudannut tuhan peltoon.

Oli sitten omat kotoiset hierojat ja kupparit ja suonenavaajat, jotka monista pahoista päästivät. Kun jäsenet olivat jäykät, niin hierojat niitä norjentelivat, kun taas hartioita repi, jalkoja pakotti ja päätä pyörsi, niin imetettiin kuppasarvia milloin mihinkin. Muuan isäntä oli tavannut panettaa 15 sarvea: niskaan 1, hartioihin 8, ristiluille 2 ja kumpaankin jalkaan 2. Toinen ukko taas, täysiverinen vaari, oli tarvinnut -- 32 sarvea. Selkään oli pantu sen kuin mahtui, sitten niskaan, käsiin ja jalkoihin ja jokapaikkaan. "Nyt onkin aika lahti eesäs!" olikin tavannut kupparille sanoa. -- Pakottavia sääriä toisinaan "kassattiin". Kuppiveitsellä hakattiin pitkin säärtä hienoja haavoja usea rivi, ja niistä tihkuva veri pyyhkittiin päreen reunalla pois. Suonen avaajat taas suoniraudallaan availivat veritiehyeitä ja laskivat pois "liikaa verta", kun ensin olivat sitoneet jäsenen avattavan kohdan yläpuolelta. Suonenavaajia oli ennen ollut Nilkku-suutari ja Pekkalan Maijastiina, "iso ämmä". Hierojia ja kuppareita oli useita vanhoja ämmiä.

Kansanrunous ja vanhat leikit.

Pitkinä talvisina iltapuhteina, kun tervasroihun paisteessa taikka päretulen tuikkeessa pirtissä työskenneltiin, kun lepattava valo hämärissä nurkissa kummitteli ja naisväen rukit karsinapuolessa hyrisivät, silloin "iltakauvet vanhat ukotkin istuivat ja arvottelivat toisiansa ja koettivat saaja Hymälään". Paljon olikin heillä ennen arvoituksia, yksi keksi yhden kumman, toinen vielä mokomamman muisti. Käytiin siinä taivaasta alkaen matalaan maantiehen asti kaikki luotolaisen käsitepiiriin kuuluvat asiat ja esineet. Sille, joka ei arvannut, sanottiin:

"Hyh, hyh, hyh, hyh, Hymälään, Hymälän koirat haukkuu! Mene, piikani, poikani kattomaan, misä vieras tulee!"

Pantiin eteen esim. tämmöisiä arvoituksia:

"Kamppi seisoo kankaalla, kaheksalla kantapäällä."

Se oli tuulimylly, samoin:

"Neljä neittä perävilikkaa juoksee, eivätkä koskaan toisiansa sauta."

Saunan kiukaasta sanottiin:

"Ämmä loukosa, sata haavaa pääsä."

Uunin luutimisesta:

"Lato täynnä lampahia, pöyrypää ulos ajaa."

Kuutamosta:

"Jänes juoksi jäätä myöten, kultakuppi kainalosa."

Harjasta:

"Lyhyt akka lylleröinen, paksu pää palleroinen, kaiken kansan korvesta kokuaa."

Lehmän sarvista:

"Haapa Hallelan mäellä, koivu Kollan kankahalla, juuret yhteen juttaa eikä latvat laukiakkaa."

Sormuksesta:

"Onneton, ponneton, pohjaton, kanneton, ja tuoretta lihaa täynnä."

Vihdasta:

"Kyynärä karvaista, pivo paljasta."

Useasti myös hämärä pirtti ja pienistä ikkunoista tuijottava musta yö toivat muistoon monet kummitusjutut, kertomukset "joutavan väen" ja manalaisten liikkumisista, vuoripeippopakinat ja haltijatarinat sekä muut tarinat ja sadut, joilla iltaa lyhenneltiin. Ulkona myrskyävä meri ja Takarannalta kuuluva pauhu saattoivat esille taas monet haaksirikkotarinat sekä kesäiset Ruotsinrannan pyyntiretket muistoineen. Niitäkin välillä vaihteeksi haasteltiin.

Mutta muiden työskennellessä ja tarinoidessa soudattelivat äidit lastaan kätkyessä ja lauloivat tuutilaulun toisensa jälkeen. Olikin laulavilla äideillä niitä muistossa, jotta laulaakkin: yhden kun lopettivat, jo toisen alottivat. Vanhaa tuttua "nurmilintua" voivat laulella:

"Nuku, nuku, nurmilintu, väsy, väsy, västäräkki, kyllä sinun Herra herättää, Maria maata panettaa, koivunoksa oikaisee, vittanvarpu virvottaa, lämmin leipä lepyttää, kalakukko kiekuttaa!"

Lauloivat myös:

"Uni-Matti ulukua kysyy, unenpoika porstuasta: onko lasta kätkyessä, pientä peitetten sisäsä?"

Olivatpa oppineet katkelman ikivanhasta luomisrunostakin. Lauloivat lasta tuudittaessaan:

"Pääskyläinen päivälintu, lenti koko kesäsen päivän, haki lehtua levätäksensä, mannerta maataksensa, löyti kiven lipon. Laiva kaatui kalliolle, kiven lippo palliolle, josta kasosi kaunis saari, uhkea metsä siihen saareen. Pääskyläinen päivälintu taas sai hakia pesän sijaa, taas sai lentää kesäsen päivän, ennenkuin sai pesän sijan."

Paikkakunnaisiin aiheisiin oli sovitettu tuttu "pium paum":

"Poum paum polarinkello, pium paum pilarin kello, Kivijärven kirkonkello, Sunijärven suuri kello, Läntisjärven lämppäkello, Kortesjärven koria kello, papinlesken lehemän kello, lukkarin muorin Lumikin kello, Raution muorin mustan kissan tiuku."

[Tuutulaulussa mainitut pikkujärvet ovat saarella.]

Isompaa lasta "köröteItiin" polvella ja laulettiin:

"Körö körö kirkkoon, pappilan muorin penkkiin, ruskialla ruunalla, harmajalla hevosella!"

Vielä hauskuteltiin lapsia kaikenlaisilla leikkilauluilla. Semmoisten aiheet olivat usein aivan paikkakunnallisia. Esim.:

"Ensimäinen oli Eskon Villu, toinen oli Toikin Ruupe, kolomas oli Kokki-Olli, neljäs oli Nevanperä, viijes oli Virpi-Iikka, kuuves oli Kuuston Jussi, seittemäs oli Sepän Heikki, kaheksas oli Kanto-Aata, yheksäs oli Yyrin Matti, kymmenes oli Kynä-Antti."

Samoin tunnettu "mikä yksi":

"Mikä yksi? minä täsä. Mikä kaksi? kaksi silmää pääsä. Mikä kolome? kolome jalakaa pannusa. Mikä neljä? Neljä tissiä lehemällä",