Part 6

Vastapäätä tätä tölliä oli kylän rikkain talo. Sen makasinit olivat juuri tien ohessa, täynnä kaikenlaisia vaatteita sekä muuta tavaraa.

Tässä varkaudessa oli osallisena ennen mainittu aatelismies. Talollisen uusi verkainen päällystakki sattui hänen osakseen.

Se päällystakki oli aivan mukava hänelle, jonka vaatteukset olivat hyvin rappiolle joutuneet, mutta saattoi hänen vihdoin vankeuteen ja ansaittuun rangaistukseen.

Kruununmiehistä Öst:m tietysti ei paljon pitänyt.

Öst:m oli saanut vihiä siitä että U:n nimismies hiljakkoin oli kantanut ylös rahoja, joita lienee ollut noin kolmatta tuhatta markkaa. Nimismies ei luullut Öst:a niin rohkeaksi että uskaltaisi murtautua hänen huoneesensa. Läksi siis turvallisesti pitemmälle matkalle jättäen rahat piironkinsa laatikkoon.

Öst:m, joka aina oli tarkka toimissaan, saapui kumppaninensa nimismiehen kartanolle ensiyönä lähdöstä matkalle, särki virkahuoneen akkunan ja ryösti rahalaatikon typi tyhjäksi.

Kun nimismies seuraavan päivän aamupuolella tuli kotiin, huomasi hän piironkinsa lukon särjetyksi ja rahat ryöstetyksi. Lattialla näkyi stearinikynttilän palasia ja tulitikkujen päitä.

Nimismies sai jälestäpäin suurimman osan rahoistansa takaisin, sittekun Öst. vankina ollessaan itse oli hänelle ilmi antanut missä rahat olivat talletetut.

Sittemmin teki Öst, kotoylläkön Kankaanpään nimismiehen tykönä, jossa ei kuitenkaan saanut rahoja saaliiksi, vaan kaikenlaista muuta tavaraa erittäin vaateparsia, joiden joukossa oli vallesmannin virkatakki, joka oli Öst:ille suureksi hyödyksi, kuten jo olemme nähneet, koska hän mieli näyttäydä kaikessa loistossaan.

* * * * *

Österholmin mielestä oli paikkakunnan provasteilla peräten paljon maallista tavaraa, jonkatähden melkoinen tasoittaminen tässä olisi paikallaan.

Saatuansa tiedon siitä että U:n provasti oli matkalle lähtenyt, päätti rosvokunta ottaa tutkiaksensa, sisältikö provastin piironki niinkään paljon rahoja kuin vallesmannin.

Provastin makuukamari oli huoneuksen toisessa päässä. Eräänä aamuna nähtiin piirongin lukko särjetyksi ja lattialla kynttilän palasia, samoin kuin vallesmannin tykönä.

Mutta piirongin laatikossa ei ensinkään ollut rahoja löytyvinä. Provasti oli ollut paremmin varoillaan kuin nimismies. Sen siaan sai Ö. täältä saaliikseen provastin tähtimerkit, joista toista kannettiin kaulassa, sekä muita pienempiä kultakapineita.

Joku aika tämän jälkeen käytiin tarkastamassa Euran provastin piironkia. Hänkin oli varovasti tallettanut aarteensa, jott'ei sieltäkään muuta saatu kuin joitakin kalliimpia kultakapineita.

Vähän jälestäpäin tuli Öst. eräänä talvi-iltana rajapitäjän kestikievariin ajaen komeassa kuurireessä, kalliit supinnahkaiset turkit päällä. Turkkia riisuttaessa oli emäntä suurella nöyryydellä avullinen.

Kun turkit olivat yltä riisutut, tuli muhkea herrasmies näkyviin tähtimerkit kaulassa ja rinnalla. Palkollisia uskoteltiin että matkustaja oli "toinen mies maaherrasta".

Eihän tarvinne selittää että virkatakki oli Kankaanpään nimismiehen ja tähtimerkit Ulvilaa provastin.

Nautittuaan muutamat oivalliset "tutingit" sekä runsaan illallisen, jossa toimessa emäntä yksin oli avullisena ja osallisena, joka aivan hyvin tunsi herrasmiehen ja jonka huostassa tähtimerkit ja provastien kultakapineet sittemmin löydettiin, läksi hän kestikievarista ja saapui siihen metsätorppaan, joka oli hänen tavallinen piilopaikkansa siinä pitäjässä.

* * * * *

Österholmin suurin rosvotyö oli postin ryöstäminen Hanninkylän kestikievarin ja Porin kaupungin välillä.

Seuraavana suvena sunnuntaipäivänä kello 11 e.p. oli posti kulkeva kaupunkia päin. Juuri Ulvilan ja Eurajoen pitäjien rajalla oli pitkä vastamäki. Tämän mäen varrelle oli rosvokunta asettanut hakomajan parin syllän paikoilla valtatiestä. Paikalla kasvoi pienenpuolisia kuusia niin taajaan, ett'ei kenkään voinut huomata hakomajaa. Likimmäiseen asuntoon oli tästä pari virstaa.

Kello on 11:sta, postikello kuuluu ja pian tulee hevonen näkyviin, kulkein vastamäkeä verkalleen. Samassa kuuluu pyssyn laukaus ja hevonen uupuu samassa kuolleena maahan. Ampuja oli tähdännyt niin tarkkaan, että luoti sattui hevoisen päähän.

Postin kuljettaja ja kyytimies, jotka pelkäsivät seuraavan laukauksen koskevan heitä, pakenivat henkensä perästä Rimpialhon torppiin, josta puolen tunnin perästä palasivat miehissä.

Postilaukut olivat poissa, rosvot samaten. Laukku löydettiin sittemmin metsästä kappaleen matkaa maantieltä. Erinäiset kirjeet ja paketit olivat laukuissa koskematta, mutta rahakirjeet ja vekselit ryöstettynä.

Se oli vekselien kautta kun Ö. sittemmin joutui kiinni ja sai ansaitun rangaistuksensa.

Tämän loistavan urotyön perästä, joka tietysti antoi suuret osuukset mainiolle osakeyhtiölle, ei kuulunut enään rosvoretkistä mitään. Pienet varkaat nyt puolestaan astuivat esiin siinä toivossa, että heidän pienet askareensa pantaisiin Österholm'in päähän.

Nyt vihdoin ruvettiin oikein miehissä Österholmia takaa ajamaan, mutta kaikki yritykset olivat kauan turhia, vaikka palkinto oli määrätty kiinniottajalle.

Vihdoin ruvettiin hokemaan, että Ö. öisin kävi erään entisen kauppiaan luona, saadakseen hänen ottamaan toimittaaksensa vekselien lunastuksen.

Kauppamies lykkäsi asian aina edemmäksi ja ilmoitti vihdoin kaupungin hallitukselle että Ö. paraikaa oli hänen tykönänsä.

Maistrati lähetti paikalle kolme poliisimiestä. Paljoa enemmän väkeä tietysti olisi tarvittu tämmöiseen vaikeaan yritykseen, kun kaksi julkirosvoa oli kiinni otettava. Minulle on selitetty ettei useampia saatu kokoon.

Poliisit astuivat sisälle huoneesen, jossa rosvot oleskelivat, mutta kynttilät sammutettiin pikaisesti, jotta oltiin pilkkopimeässä.

Täällä nousi nyt kova melske; veitsiä ja pyssyn tyviä käytettiin molemmin puolin. Rosenblom'in onnistui hypätä akkunasta ulos. Myöski Ö. pääsi viimein pihalle ja oli juuri hyppäämäisillään aitauksen ylitse kadulle, kun poliisi sai hänen jalasta kiinni ja toinen löi häntä pyssyn tyvellä päähän, jotta Ö. meni pyörryksiin.

Poliisit olivat niin pahasti haavoitetut että sairastivat monta kuukautta elämän ja kuoleman vaiheilla. Samoin oli Österholmin laita, jonka pää oli niin särjetty, että hänen täytyi puolen vuotta venyä tautivuoteella.

Tällä aikaa kävi hänen tykönänsä pappeja ja muita ihmisystäviä, jotka hänen hyväkseen lukivat pyhää raamattua sekä muita hengellisiä kirjoja.

Ö. sanotaan olleen aivan kiitollinen hyville ihmisille heidän helleydestään häntä kohtaan sekä kokonaan muuttaneen mielensä.

Tässä mielentilassa tunnusti hän kaikki rikoksensa ja antoi ilmi missä rahoja vielä oli talletettuna.

Pitkien tutkimusten perästä sai Österholm vihdoin tuomionsa: hän oli koko elinaikansa pidettävä vankeudessa.

Ennenkun hän lähetettiin vankeuteen, vietiin hän kuvattavaksi Charles Riis'in luo. Satuin tulemaan sinne juuri kun Ö. oli lähtemäisillään atelieristä.

Ö. näytti silloin aivan alakuloiselta. Lieneekö tuo vähäinen kuvauskone peloittanut häntä, joka ei koskaan ennen ollut mitään pelännyt?

Näin päättyi tämä surullinen drama, joka monta vuotta oli puoleensa vetänyt paikkakunnan asujanten suurinta huomiota.