Part 7

Maria kopia neito, tule meille tanssimaan! Mä annan sulle vanhan sulhon, vanhan sulhon, harmaapään.

Tähän vastasi Mari toisten tyttöjen kanssa laulamalla:

En taida tanssia enkä vissist veisata: vilu käsi, vilu jalka, vilu kaikki muu ihoni; ei oo voimaa säärissäni, käsivarsissa väkeä.

Nyt lauloivat tytöt puolestaan Toljalle:

Tolja sä kopia sulho, tule meille tanssimaan! Mä annan sulle vanhan piian, vanhan piian, homekorvan.

Tähän pojat vastasivat Toljan puolesta laulamalla:

En taida tanssia, enkä vissist jne.

Sitten pojat taas lauloivat Marin viereiselle tytölle samalla tavalla kuin Marillekin, johon tytöt vastasivat edellä kerrotulla tavalla.

Nyt tytöt lauloivat Toljan viereiselle pojalle samaten kuin Toljallekin, johon pojat vastasivat, niin kuin edellä on kerrottu. Näin pitkitettiin leikkiä siksi, kunnes jokaiselle oli laulettu ja vastattu.

Sen jälkeen alkoi Tolja laulaa toisten poikien keralla vastakkaisellensa Marille:

Mari kopia neito, tule meille tanssimaan! Mä annan sulle sulhon, nuoren sulhon, sulkkukengän.

Nyt tanssivat kaikki tytöt rinnakkain poikien luo ja peräysivät sieltä samaten jälleen paikoillensa laulaen tanssiessaan:

Taidan, taidan tanssia, sekä vissist veisata: lämmin käsi, lämmin jalka, lämmin kaikki muu ihoni; onpa voimaa säärissäni, käsivarsissa väkeä!

Paikalleen päästyä alkoivat tytöt laulaa:

Tolja sä kopia sulho, tule meille tanssimaan! Mä annan sulle nuoren sulhon, nuoren sulhon, sulkkusängyn.

Pojat tanssivat rinnakkain etuperin tyttöjen luokse ja sieltä takaperin paikallensa laulaen:

Taidan, taidan tanssia, sekä vissist veisata jne.

Näin pitkitettiin tanssia ja laulua vuoroin tytöt ja vuoroin pojat siksi, kunnes jokaisen puolesta oli laulettu ja tanssittu.

-- Nyt saamme käydä jotain istumaleikkiä, kun olemme koko illan hyppineet, virkkoi Tinnon Martti.

-- Käymme panttileikkiä ja Tinnon Martti saa olla panttien kokoojana, ehdotteli Tolja.

Siihen suostuivat kaikki ja koko leikkirahvas istautui penkeille ympäri tupaa. Martti otti rahin, jolle istausi keskelle nuorisoa, ja sanoi:

Sarvet, sarvet, lehmän sarvet

nostaen kätensä ylös. Toiset nostivat myös kätensä, vaan Tolja ei hoksannut niin pian nostaa käsiään. No, ei muuta kuin Toljan täytyi antaa pantiksi piippunsa, jonka Martti pisti hattuunsa. Sitten Martti taas sanoi:

Sarvet, sarvet, hevosen sarvet

ja nosti kätensä pystyyn. Lippolan Juhana ja Niemelän Kaisa, jotka istuivat vierekkäin ja keskenään kuiskailivat, eivät huomannetkaan mikä oli puheena, vaan ajattelematta nostivat kätensä.

-- Onkos hevosellakin sarvet, koska Juhana ja Kaisa nostivat kätensä? Pantti pois, hyvät ystävät, ei muu auta, huusi Martti.

Juhana antoi vyönsä ja Kaisa kampansa ja Martti korjasi ne hattuunsa.

Näin pitkitettiin panttien ottoa siksi, kunnes kaikki kotieläimet oli lueteltu.

Kun ei tällä tavoin karttunut pantteja kylliksi Martin mielestä, otti hän toisen keinon pantteja kootaksensa. Hän alkoi laulaa istuessaan:

Aatamill oli seitsemän lasta, seitsemän eli kahdeksan; ei he tienneet mitä he tekivät, niin he tekivät, näin he tekivät Aatamin lapset kaikki,

ja nousi nyt äkkiä seisomaan. Toiset nousivat myöskin jokainen ylös, vaan Niemelän Simo jäi jäljemmäksi istumaan ja hänen täytyi antaa pantti. Sitten lauloi Martti saman laulun uudestaan ja kävi yhtäkkiä kyykkysilleen. Kuka ei kerennyt heti niin tehdä, sen täytyi antaa pantti.

Aikansa näin erilaisilla ruumiinliikkeillä pantteja koottuansa katsoi Martti hattuunsa ja sanoi:

-- Ei vielä piisaa, pannaanpas uudet keinot liikkeelle.

Sitten hän sytytti päretikun, käänsi palavan pään ylöspäin, antoi sen Toljalle ja sanoi:

-- Sinun tulee pitää tätä tikkua kädessäsi niin kauan, että ennätät sanoa:

Niks, naks repo kuoli, kuka nahasta rahan maksaa?

Anna se sitten vierimmäisellesi ja hän tehköön samaten ja antakoon seuraavalle. Kenen käteen tuli sammuu, hän antakoon pantin.

Tuli sammui Lahtelan Jaakon käteen ja hän antoi pantin. Jaakko sytytti uudestaan tikun palamaan, antoi sen Mäkelän Vapulle ja sanoi:

-- Sinun tulee sanoa yhdessä hengenvedossa:

Hattulan pappilan apupapin papupata pankolla pauhaa.

Jos erehdyt sanoessasi tahi tuli sammuu sinun käteesi, niin pantti pois. Anna sitten viereisellesi ja hän tehköön samaten. Tuli sammui Juotun Juopin käteen hänen väärin sanoessaan. Kun Martin hattu tuli pantteja täyteen, niin hän pyysi toisen hatun, johon pani uusia pantteja. Sitten hän sytytti päretikun, antoi sen Tinnon nuorikolle ja käski sanoa yhdessä hengenvedossa:

Ruokolahden nuoren lukkarin rukkaset repesivät.

Ken erehtyi sanoessaan, sen täytyi antaa pantti, samaten sen, jonka käteen tuli sammui. Vihdoin määräsi Martti sanottavaksi:

Reslareki, reslareen liisteet.

Se tuotti monta panttia, kun viimeinen sana sukkelaan sanoessa usealta meni väärin. Vihdoin kun pantteja kylliksi kertyi, lopetettiin panttien otto. Sitten alkoi Martti niitä jaella kutsuen Toljan määräämään ansiotyöt, joilla pantti saatiin takaisin. Martti otti hatusta pantin, antoi sen Toljalle, joka nosti sen korkealle kaikkein nähtäväksi ja määräsi ansiotyön. Ensimmäiseksi antoi Martti Toljalle vyön, jonka Tolja nosti korkealle ja sanoi:

-- Joka tuntee ja tunnustaa tämän omakseen, hänen täytyy sanoa kolme totta ja kolme valetta.

-- Se on minun, virkkoi Lippolan Juhana. Vähän aikaa mietittyään hän lausui:

Miehelään on neidon mieli, naisen mieli naimisihin, lapsen mieli leikkimähän.

Poika piili piikasia, havukka kylän kanoja, susi sian porsahia.

-- Mainiosti suoritettu, sanoi Tolja ja antoi pantin Juhanalle.

Sitten Martti antoi vöyliset Toljalle, joka näytti niitä ja sanoi:

-- Kuka tuntee ja tunnustaa nämä omakseen, sen pitää nauraa huohula valkeaksi.

-- Ne ovat minun, sanoi Tinnon nuorikko, meni uunin luo, otti tuhkaa liedestä ja viskasi sen nauraen uunin huohulaan, joka siitä tuli valkeaksi, ja niin hän sai panttinsa pois.

Sen jälkeen seurasi piippu, jonka Tolja tunnusti omakseen, mutta hän ei kelvannut itselleen määräämään ansiotyötä, vaan Tinnon Martti käski hänet vetämään kolme hirttä. Tolja suoritti tehtävänsä siten, että veti otsallaan kolmen seinähirren poikki, ja niin hän sai panttinsa.

Sitten seurasi kampa, jonka omistaja käskettiin, jos se oli poika niin tytön kanssa, tahi jos oli tyttö niin pojan kanssa kävelemään käsikkäin ympäri tuvan kolme kertaa. Kamman tunnusti omakseen Niemelän Kaisa ja hän otti veljensä aikoen kävellä hänen kanssaan. Tätä ei Tolja sallinut, vaan käski Kaisan ottaa vieraan pojan. Kaisa otti heti paikalla ja arvelematta Lippolan Juhanan, jonka kanssa käveli kolme kertaa tuvan ympäri, ja niin hän sai panttinsa pois. Samalla tavalla kävi panttien lunastus siksi, kunnes kaikki olivat saaneet omansa.

-- Nyt voitte vähän aikaa tanssia, sitten saatte nähdä, mitä seuraa, sanoi Tolja leikkinuorisolle. Sitten jutteli hän vähän aikaa Tinnon Martin kanssa ja he menivät yhdessä tupaseen, jonne Mattilan Simo seurasi heitä. Siellä Tolja pukeusi mustaan viittaan. Ison tyynyn hän sijoitti vatsallensa ja sitoi sen vyöllä kiinni. Näin hän näytti paksuvatsaiselle. Elohurstista laitettiin kappa selkään ja paperista lipero leuan alle. Martti ja Simo tulivat edeltäpäin tupaan ja käskivät nuorison lakata tanssista sanoen kohta papin tulevan saarnaamaan. Heti kuuluikin kopina porstuasta ja Simo lukkarina alkoi laulaa saarnavärssyä toisten keralla:

Meidän pappi paaravatsa, hoi koleena! Kirkkoherra kirkaspöksy, hoi koleena!

Tämän laulun aikana nousi papiksi pukeutunut Tolja uunille, pani kirjansa uunin patsaan päähän, rykäisi pari kertaa, katsahti ympärilleen ja alkoi saarnata paukuttaa koko pitkän, runopukuun puetun saarnan jokseenkin viatonta sisältöä. Eikä sitä ollenkaan käsitetty kirkonmenon pilkkana, vaikka kenties joku arkatuntoinen nykyään olisi valmis sen siltä kannalta ottamaan. Vaikka runossa olikin moniaat kyllä sukkelat käänteet, jätämme sen sen tähden painamatta.

Tinnon Martti joka oli olevinaan suntio, nousi saarnan loputtua uunin rinnan penkille ja ojensi paperilapun Toljalle, joka sitä vähän aikaa katseltuaan alkoi lukea:

Terveenä kun olla saamme, sairaita myös muistakaamme: joista Auno Anolasta sairastaapi rakkaudesta jne.

Lopuksi hän lausui:

Naimisiin aikovat: Sinä ja minä, Liitosen Liisa, ja Kaurasen Kaisa, Paavolan Pentti ja Aution Antti, Aholan Auno ja Kokkolan Kauno.

Onni olkoon kaikill heill, jotka käyvät naimateill. Konttieukot kuolkoot pois, ettei nuorten tiellä ois.

Kuuloitus:

Herra vallesmanni tietää antaa näin: että hollikyytiä tulee seisomaan ensi lauantaina, joka on se 31 päivä sisäll olevaa joulukuuta, niinkuin seuraa:

Matti Muikkulainen Nipukkaniemeen yhell hevosell, Tuomas Työntäjäinen Vermalahteen kaheli hevosell ja Antti Alkajainen Kainalon keskievariin yhell hevosell.

Tämän jälkeen laulettiin seuraava:

Viimeiseksi pyytäisin isännältä lupaa kokoontua huomenna tähän tupaan pitämään pikkuinen leikki, sekä Mari, Helka ja Heikki, Pekka, Pärtty, Lauri ja Liisa: kyllä meillä väkeä piisaa?

Tähän vastasi Tinnon Martti:

Terve tultuanne tänne, ootte vasta, niinkuin ennen.

Tämän perästä vielä tanssittiin ja leikittiin muita leikkejä. Vihdoin lähtöringin tanssittuaan leikkinuoriso hajosi kukin kotiinsa.

Neljäs joulupäivä eli lastenpäivä eli viimeispyhä

Sisältö: Hiirisillä olo. Sikasilla olo. Seulanjuoksu. Parisilla olo. Neito kammiossa. Vanhan joulun loppu.

Jo ani varhain lastenpäivän aamuna teki lautamies lähtöä Törmälään, jonne lukkari ja suntio jo illalla olivat menneet, kun yhtäkkiä tulla tupsahti taloon vieraita kolmella hevosella: Holttolan kirkonmies emäntineen (lautamiehen appi ja anoppi) sekä lautamiehen lankomiehet, Saarelan ja Kalpiin isännät emäntineen, ja niin keskeytyi lautamiehen Törmälään meno. Vieraat otettiin sydämellisesti vastaan. Syödessä sanoi Savolais-ukko vastatulleille vieraille leikillään:

-- Mikä teitä nyt tänne kannusti, kun ette tulleet oikeaan aikaan? Toissa päivänä oli oikea Tahvana, eilen Lantus-Tahvana, vaan tänä päivänä ei enää ole mikään Tahvana.

-- Emme me tahvananajoon tulleetkaan, vaan tulimme joulutervehdykselle, vastasi Holttolan kirkonmies.

-- Se lienee toista vettä taarille, sanoi Savolais-ukko.

Päivän tultua, kun murkina oli syöty, sanoi Savolais-ukko toisille vieraille:

-- Ei tässä leikittä leipää saa syödä, vaan täytyy tässä jotain leikkiä pitää. Ei joulua ole joka päivä eikä toisin päivin pääsiäistä. Eilen vedimme sudennuottaa ja olimme paistisilla; käydään nyt vaikka hiirisille.

Tähän suostuttiin, ja talonväki sekä vieraat istaantuivat lattialle yhteen piiriin. Mauno-setä otti verkkokerän, jonka antoi Savolais-ukolle käyden itse piirin sisälle kissaksi. Savolais-ukko viskasi hiiren (verkkokerän) Holttolan emännälle, joka sen taas puolestaan viskasi miehellensä. Mauno-setä kissana tavoitti kyllä kaapata hiirtä kiinni, mutta kun hän yhdestä kohden tavoitti, oli hiiri jo kekkinyt (vierinyt) toiseen paikkaan. Viimein hän onnistui tapaamaan sen ukko-Laurin edestä. Nyt täytyi ukko-Laurin käydä kissaksi. Kaikki rehahtivat nauramaan, kun ukko-Lauri röymi köntyröi lattialla tavoitellen hiirtä. Mutta hän olikin siinä onnellisempi kuin olisi kukaan voinut uskoakaan. Mattilan isäntä näet aukaisi oven ja tuli tupaan. Kaikki katsastivat tulijata, ja ukko-Lauri kaappasi sillä aikaa hiiren Saarelan emännän edestä, jonka täytyi käydä kissaksi. Mattilan isäntä kutsuttiin myös leikkiin. Hän istausi piiriin ja alkoi laulaa nuorten siihen osaa ottaessa:

Juokse, juokse hiiri, ettei kissa miiri sua saavuttais. Älä pelkää mennä, mutta juosta lennä, ettei kissa sais.

Etsi pieni rako, jonne menet pakoon kissan kynsiä: ei hän sua säästä eikä poies päästä, hän on ynsiä.

Kissa peto häijy aina sua väijyy, pyytää surmata. Vaikka olet arka, niskaasi hän karkaa, tahtoo murhata.

Ole varovainen, eläin pikkarainen. Älä nakerra lihaa eikä leipää, älä myöskään reikää salvoon kaverra.

-- Kah, mistäs sinä olet sellaisen laulun saanut, jota ei kukaan vanha osaa laulaa, ainoastaan nuoret? kysyi Kalpiin isäntä.

-- Meidän lapsilta minä sen opin, kun he laulavat sitä melkein joka päivä, vastasi Mattilan isäntä.

Aikansa leikittyään ukkomiehet nousivat ryypiskelemään ja tupakoimaan; nuoret vielä jatkoivat leikkiä kauemmin.

-- Minä läksin kutsumaan sekä tämän talon isäntää kuin myöskin kaikkia vieraita meille päivälliselle, tehkää niin hyvin ja älkää kutsua ylenkatsoko, sanoi Mattilan isäntä.

-- Mutta meitä on niin paljon, kun on kuudesta eri talosta vieraitakin, vastasi Savolais-ukko.

-- Se ei tee mitään; sen hauskempi, mitä enempi, virkkoi Mattilan isäntä.

Vähän esteltyään menivät kumminkin kaikki vieraat sekä talon isäntä emäntineen Mattilaan päivälliselle ja palasivat sieltä vasta iltahämärissä, ja uudetkin vieraat jäivät taloon yöksi. Heidän tullessaan Mattilasta oli talonväki ynnä naapurin nuoriso sikasilla Niemelässä. No ei muuta kuin suurennettiin piiri ja vastatulleet kävivät yhteen leikkiin. Yrjö sattui silloin olemaan sikana piirin sisässä. Hän koetteli tunkeilla ulos piiristä, mutta piirissäolijat seisoivat niin liki toisiaan, ettei siitä ollut helppo päästä pois. Piirissäolijat lauloivat:

Huis sika metsään, ole kaiken kesää, tule jouluks kotiin: tuo puolaa tullessas punaisesssa pussissa, sinisessä silkissä, koriassa kontissa vaskisessa vadissa, kultaisessa kupissa, maalatussa maljassa. Saisit lapset syödäkseen, marjahuttuu keittääkseen, marjaviinaa juodakseen.

Vihdoin Yrjö sattui Saarelan isännältä pääsemään piiristä ulos, ja Saarelan isännän täytyi käydä siaksi. Häntä ahdistettiin ulos piiristä ja laulettiin sama laulu kuin Yrjönkin sikana ollessa. Leikkiä pitkitettiin siksi kunnes käytiin illalliselle. Illallisen perästä kävivät vanhemmat ihmiset makaamaan, vaan nuoremmat läksivät joululeikkiin Tinnoon.

Leikkipaikassa leikittiin jo ennen kerrotuita leikkejä. Tavallisesti aloitettiin joululeikit aina vastakkaistanssilla; sitten seurasi piiritanssi ja sen perästä muita leikkejä, joskus, mutta ei aina, siinä järjestyksessä kuin minä olen kertonut. Järjestys riippui kokonaan johtajasta. Niinpä nytkin viimeispyhäiltana otettiin muiden leikkien ohessa myöskin seulanjuoksu.

-- Käydäänpäs nyt seulanjuoksua, ehdotteli Tinnon Martti. Minä käyn oikeaan ja akkarapukkani käyköön vasempaan päähän. Vaan pienemmät tytöt ja pojat pysykööt poissa. Kenen kädet laukeavat, se pääsee leikistä pois.

Nuoriso kävi seisomaan, tyttö pojan ja poika tytön viereen, ottaen toisiaan käsistä kiinni. Kun kaikki oli valmiina, alkoi Martti tanssien mennä oikean rintaman sivua ja hänen viereisensä seurasivat häntä järjestyksessä. He kulkivat hyppien koko kaarteen rintaman etupuolitse laulaen:

Tilli lilli likkasii, tilli puna poski: kyllä näyttäät nätille, vaan ei oo lupa koskii.

Kun Martti pääsi nuorikkonsa kohdalle rivin päähän, nostivat nuorikko ja hänen viereisensä Tolja kätensä ylös, luullen Martin, kuten tavallisesti tapana oli, menevän heidän käsiensä alaitse, vaan Marttipa ei siitä mennytkään, mutta pujahti tuvan ovesta ulos, ja koko leikkirahvas pitäen lujasti toistensa käsistä kiinni seurasi häntä järjestyksessä. He juoksivat tanhuanpuolimmaisesta porstuanovesta ulos, ympäri tuvan ja tulivat pihanpuolimmaisesta porstuanovesta takaisin ja asettuivat tuvassa entiseen asemaansa. Nyt vasta Martti teki kierteen uudestaan ja meni nuorikkonsa ja Toljan käsien alaitse ja kiersi koko kaarteen takapuolitse paikallensa.

Nuorikko alkoi vuorostaan tanssia oman rintamansa sivuitse ja laulaa:

Nyt tuleepi meitin vuoro talla, ralla, ralla, kuin kylälle kyydin vuoro, talla, ralla, ralla.

Koko kaarteen etupuolitse kierrettyään he tulivat Martin luokse, joka viereisensä Lahtelan Liisan kanssa nosti kätensä. Siitä nuorikko ynnä häntä seuraava nuoriso meni kaarteen taitse takapuolitse paikalleen.

Nyt kävivät Martti ja hänen nuorikkonsa kaarteen ulkopuolelle seisomaan ja Liisa johdatti joukkoa samaten kuin Marttikin pujahtaen Toljan ja hänen viereisensä tytön käsien alaitse. Tolja taasen vuorostaan meni samalla tavalla Liisan ja hänen viereisensä pojan käsien alaitse. Sitten kävivät Tolja ja Liisa kaarteesta ulkopuolelle seisomaan, Tolja nuorikon ja Liisa Toljan eteen.

Kaarteen päihin jääneet johtivat taas vuorostaan joukkoa, samaten kuin edellisetkin, ja kävivät sitten ennen päässeiden luokse jonoon. Tällä tavalla jono kasvoi kasvamistaan ja kaarre väheni vähenemistään siksi, kunnes kaikki vihdoin tulivat samaan jonoon, poika tytön ja tyttö pojan viereen. Mäkelän Vappu jäi viimeiseksi kaarteesta yksinään jäljelle.

Nyt järjestettiin jono keskelle lattiaa ja Vappu, tullen Lippolan Juhanan eteen, joka seisoi jonon etupäässä, sanoi:

-- Hyvää iltaa!

-- Siinä on silta, jos tahdot, niin tallaa päälle, sanoi Juhana ja kysäisi samalla:

-- Mitä kuuluu?

-- Takaa tuulee, eestä löyhöttää, vastasi Vappu.

-- Mitäs läksit? kysäisi taas Juhana, johon Vappu vastasi:

Kävin minä, kun kävinkin siemeniä seulomahan. Seula suljahti kädestä, läksi villi vieremähän. Sitä olen etsinnynnä, kysellyt kylä kylältä, vaan en ole löytänynnä

Tähän vastasi Juhana:

Seulas kekki keikutteli meidän ovesta sisälle. Meidän ehtoisa emäntä keksi seulan kekkiväisen. Otti seulan sylihinsä perämaalta, penkin alta, taikinapytyn takanta. Seulan seinälle asetti naulaan peräkammarihin. Käyös sieltä katsomahan.

Vappu meni jonon toiseen päähän, jossa Tinnon Martti oli seulana. Päästyään Martin luo tavoitti Vappu häntä kiinni, vaan Martti lähti juoksemaan jonon ympäri minkä ennätti ja Vappu kipaisi perästä. Näin juostiin jonon ympäri aika vauhtia, eikä Vappu saavuttanut Marttia, vaikka kaiken voimansa pani liikkeelle. Vihdoin keksi Vappu keinon: hän pyörähti ympäri, juoksi Martille vastaan ja otti hänet syliinsä. Vappu kävi Juhanan eteen jonon etupäähän. Martti rupesi seulan etsijäksi ja hänen nuorikkonsa jonon toisessa päässä oli seulana. Martti kysyi ja Vappu vastasi edellä kerrotulla tavalla. Sitten läksi Martti tavoittamaan nuorikkoansa, joka juosta vitmasi edellä minkä vain ennätti. Näin pitkitettiin leikkiä siksi, kunnes jokainen oli sekä seulana että seulan hakijana.

-- Kaikkihan tässä jalat herpoavat (väsyyvät), käydään nyt jotain istumaleikkiä, sanoi Tinnon nuorikko.

-- Käydään parisille, ehdotteli Tolja.

Siihen suostuivat kaikki, ja pojat valitsivat parikseen sen tytön, jonka kukin halusi. Sitten käytiin penkille istumaan tyttö pojan ja poika tytön viereen.

Tolja otti naulasta vyön, jonka hän punoi letiksi ja tuli Mattilan Simon luokse, joka istui Tinnon nuorikon vieressä. Tinnon Martti seurasi Toljaa palava kynttilä kädessä.

-- Haluatko vaihtaa? kysyi Tolja.

-- Nyt on Simo sillä päällä, se myöpi ja vaihtaa, vastasi Simo.

-- Kuinka paljon pitää välirahaa olla? kysyi Tolja.

-- Kuusi markkaa, vastasi Simo ja ojensi kätensä.

Tolja löi letillä Simon kämmenelle kuusi kertaa. Martti näytti tulta ja kävi ympäri koko leikkinuorison sanoen:

-- Meillä on ja annetaan, jos loppuu niin lainataan; valitse parasta.

Simo katseli vähän aikaa, meni Lippolan Juhanan luo, joka istui Niemelän Kaisan vieressä, ja otti Juhanan kädestä kiinni. Mitään virkkamatta Juhana nousi ja meni nuorikon viereen istumaan. Simo istausi Kaisan viereen. Martti ja Tolja seurasivat Juhanaa, jolta kysyivät:

-- Tahdotkos vaihtaa?

-- Jospa häntä vaihtaisi, vastasi Juhana ojentaen kätensä. Minä tahdon viisi markkaa väliä.

Tolja löi Juhanan kämmenelle viisi kertaa ja Juhana meni jälleen entiselle paikalleen, otti Simon kädestä ja Simon täytyi nousta. Juhana kävi Kaisan viereen istumaan.

-- Peri hyvä maa omasi, nuorikko sanoi nauraen Simolle.

-- Siltä se näyttää, vastasi Simo ja kävi nuorikon viereen istumaan.

-- Vieläkös Simo vaihtaa? kysyi Tolja.

-- Enkä vaihdakaan enää, vastasi Simo.

-- Näytä sitten rakkautesi, käski Tolja.

Simo laski kätensä nuorikon kaulaan ja sillä se oli tehty. Tolja ja Martti menivät Juosun Juopin luokse, joka istui Niemelän Sohvin vieressä. Juoppi sanoi vaihtavansa ja laittoi Lippolan Juhanan Kaisan vierestä Sohvin viereen. Juhana taas puolestaan vaihtoi ja meni Kaisan viereen uudestaan. Nyt punastui Kaisa ja kuiskasi jotain Juhanalle korvaan.

Kun toiset pojat näkivät, että Juhana niin mielellään tahtoi istua Kaisan vieressä, he vaihtoivat ja ajoivat Juhanan pois. Kun Kaisa oli Juhanalle kuiskannut, ei hän enää mennytkään Kaisan viereen, vaan istui missä sattui.

Tolja ja Martti kävivät pari parilta rivin loppuun asti. Kun pojat olivat kyllikseen vaihdelleet, tuli sitten tyttöjen vuoro vaihtaa. Tinnon nuorikko aloitti. Kaisa ei mennytkään Juhanan viereen koko vaihtoaikana, vaan istausi Sikasen Martin viereen rivin päähän. Kun kaikki olivat vaihtaneet ja Kaisa oli viimeinen vaihtaja, niin hän meni silloin vasta Juhanan viereen ja jäikin siihen istumaan.

Kun vaihteleminen oli päättynyt, Martti istausi nuorikkonsa viereen, otti kukkarostaan pienen rahan, pani sen huuliensa väliin ja käski nuorikkonsa ottaa sen suullansa, jonka toinen tekikin ja antoi sen taas viereisellensä pojalle samalla tavalla. Martti ja Tolja seurasivat rahan kulkua kynttilän kanssa. Ken episteli ottaa rahaa, se sai lettiä. Kaisa ensin vähän epakoisi, vaan kun näki letin jo ojennettuna, otti sukkelaan rahan Juhanan suusta ja niin antoi ensimmäisen muiskun sulhasellensa. Kun raha oli koko rivin kulkenut päästä päähän, päättyi parisilla olo.

-- Nyt saatte vähän aikaa tanssia, sitten otamme taas uudet leikit, sanoi Tinnon Martti.

Sillä aikaa kun nuoriso huvitteli itseään tanssilla, Martti ja Tolja pystyttivät puut peränurkkaan ja laittoivat hurstista kammion, johon jätettiin pikkuinen ikkuna. Kaikki reilaan saatuaan sanoi Tolja:

-- Kenellä naisista on kimein ääni itkeä, se käyköön neidoksi kammion.

Naiset tuumailivat vähän aikaa keskenään ja sanoivat sitten:

-- Mäkelän Vappu käypi neidoksi kammioon; mutta te saatte määrätä muut toimitusmiehet.

Tolja määräsi Tinnon Martin isäksi, hänen nuorikkonsa emoksi, Lahtelan Martin veikoksi, Perätalon Riitan siskoksi, Juosun Juopin sedäksi, Mattilan Aunon tädiksi, Mattilan Simon enoksi ja Lippolan Juhanan sulhoksi. Törmälän Mikko pääsi linnan voudiksi ja Tolja sitten kävi linnan päälliköksi ja istuutui pöydän päähän. Vouti sai ehdotella ja toimitella päällikön käskyjä. Neidon sukulaisista käveli kukin vuoronsa "pitkin meren rantaa" (uunin rinnan väliä). Laulettiin:

Neito istuu kammiossa, itkee ja huokaa; näki isänsä kävelevän pitkin meren rantaa.

Neito: Hyvä isä, rakas isä lunasta mua täältä!

Isä: Millä mä sun lunastan, kun on vähän varaa?

Neito: Onhan sulla kolme ruunaa: pane paras pantiksi.

Isä: Ennen mä luovun tyttärestäin, ennen kuin parhaasta ruunastain.

Neito istuu kammiossa, itkee ja huokaa, näki emonsa kävelevän pitkin meren rantaa.

Neito: Hyvä emo, rakas emo, lunasta mua täältä!

Emo: Millä mä sun lunastan, kun on vähän varaa?

Neito: Onhan sulla kolme lehmää: pane paras pantiksi.

Emo: Ennen mä luovun tyttärestäin, ennen kuin parhaasta lehmästäin.

Neito istuu kammiossa, itkee ja huokaa, näki veljensä kävelevän pitkin meren rantaa.

Neito: Hyvä veikko, rakas veikko, lunasta mua täältä!

Veikko: Millä mä sun lunastan, kun ei ole varaa?

Neito: Onhan sulla kolme miekkaa: pane paras pantiksi!

Veikko: Ennen mä luovun siskostani, ennen kuin parhaasta miekastani.

Neito istuu kammiossa, itkee ja huokaa; näki siskonsa kävelevän pitkin meren rantaa.