Part 4

Kun hevosmiehet olivat heinät luhtiin ajaneet, niin naiset laskivat lehmät pihalle heinäkaristeita syömään. Kun halot oli kannettu tupaan, eläimet korjattu ja kaikki ulkotyöt toimitettu, kävi koko perhe tupatöihin. Naiset laittelivat ja kaulailivat omia, lastensa ja miesten vaatteita. Miehet hakkailivat joulutupakkansa, ken laudalla, ken tupakkapölkyssä. Ukko-Lauri jauhoi nuuskaa puisessa tupakkapullissaan. Saatuaan sen hienoksi hän seuloi sen hienolla jouhiseulalla, pani vähän poroa (tuhkaa) ja muutaman pisaran vettä nuuskan sekaan kostukkeeksi, hämmensi huolellisesti ja korjasi osan tuohiseen taulikkaansa ja loput nuuskasarveensa.

Isäntä vei viinarakon huoneesta kammariin ja kaasi siitä ensin lerikko-, pohja- ja törikköputelit täyteen, sitten tohvin vähän ylemmä kuin puolilleen, täytti sen siirapilla, pudisteli visusti sekaisin, ja niin oli makea- eli siirappiviina valmis. Sitten ilmoitti hän toisille miehille olevansa viinaa laskemassa, ja jokainen kuljetti taskulasinsa isännälle, joka kaasi vanhempain miesten taskulaseihin oikeata vaan nuorempain siirappiviinaa. Jokainen korjasi taskumattinsa huoneeseensa, ja isäntä pisti talon putelit kammarin kaappiin.

Tytöt puhdistivat ja kirkastivat lankaisilla räsyillä ja tuhkalla neljä vaskista ja yhden rautaisen kaksihaaraisen kynttilänjalan sekä lakkisen kynttiläkruunun ynnä kolme puista kynttilänjalkaa ja viimeiseksi kahdeksansärmäisen lasilyhdyn. Sitten he panivat saunan lämpiämään, keittivät saunan kodassa lipeän, jonka he valmiiksi saatuaan selvittivät kahteen saaviin, jotka nostivat saunaan ovensuuhun. Padan puhdistettuaan he panivat kylpyvettä varistumaan. Pojat hakkasivat kasvettuneen jäätikön kaivonkannelta jättäen runtukan ympärille jääkehikon, nostivat saunaveden, jonka kaasivat kotaan menevään ränniin, jota myöten se juoksi rännitiinuun, sitten hakkasivat ja puhdistivat kaivon korvalla olevan eläinten juottoakaan. Tytöt toivat tallinluhdista vastat, jotka he panivat rännitiinuun kostumaan.

Emäntä laittoi huoneessansa suuresta säästöpytystään kymmeneen puukuppiin voita joulun tarpeeksi. Mari-ämmä järjesteli ja luki lusikat sekä omalle perheelle että tuleville jouluvieraille varustaen liikoja lusikoita satunnaisia vieraita ja tahvananajajoita varten. Helka-ämmä kokosi kaikki talosta löytyvät neliskulmaiset puulautaset ja asetti ne järjestykseen tupasen parvelle (hyllylle).

Iltahämärissä korjasivat naiset omenapiirakkaat tupaseen ja siivosivat tuvan. Isäntä käänsi veljensä Yrjön kanssa suuren pöydän ylöspäin ja asetti sen paikoilleen. Antti keräili kaikki talossa olevat miesten veitset ja korjasi ne pöytänurkkakaappiin. Mauno-setä istutti kynttilät jalkoihin, joista isäntä vei toiset kammarin ikkunalle, vaan yhden kynttilän hän laski tuvan pöydälle ja sytytti sen palamaan. Yrjö ripusti kynttiläkruunun tuvan orteen, suuren pöydän kohdalle.

Tahvo tullen ulkoa tupaan sanoi:

-- Jouluvieraita tulee; taisi olla Savolaisen ukko emäntineen, joka ajoi pihalle.

Liisa ja Yrjö menivät vieraita vastaan. Liisa saattoi vieraat tupaan ja Yrjö jäi hevosta riisumaan. Tultuaan tupaan sanoivat vieraat sillan liitoksen kohdalla:

-- Hyvää iltaa!

-- Jumala antakoon, vastasi isäntä, meni vieraita vastaan, tervehti ja kysyi kuulumiset.

Vieras vastattuaan isännän kysymykseen otti poveltaan tuomislasinsa (taskumattinsa) ja ojensi sen isännälle, joka kiittäen otti sen vastaan ja vei pöydälle. Anni tuli siihen, tervehti vieraita likistämällä ja alkoi päästää vyötä auki Savolais-ukolta, joka ensin otti piippunsa ja tupakkakukkaronsa poveltaan, laski ne ikkunalle ja sitten vasta antoi aukaista vyönsä ja heittää päällysvaatteensa, jonka jälkeen hän istahti penkille. Sohvi riisui Savolaisen emännän. Koko talon perhe kävi vieraita tervehtimässä, ensin vanhimmat miehet, jotka kättelivät Savolais-ukkoa ja likistivät emäntää. Samoin tekivät nuoremmatkin miehet. Naiset likistivät kumpaakin vierasta.

Isäntä istahti Savolais-ukon viereen, otti pöydältä tuomislasin käteensä ja sanoi:

-- Tulkaa meidän miehet maistamaan vieraan tuomisia.

Heti kokoontuivat talon vanhimmat miehet vieraan luokse. Isäntä ottaen käteensä vieraan taskulasin nyökäytti päätään vieraalle ja sanoi:

-- Terve tulemastas!

-- Terve teillekin, vastasi vieras nyökäyttäen päätään.

Nyt maistoi isäntä vieraan taskulasin suusta, kiitti vierasta ja antoi taskulasin Mauno-sedälle, joka teki samanlaisen tervehdyksen kuin isäntäkin, ryyppäsi ja antoi taskulasin ukko-Laurille, joka antoi sen taasen vuorostaan Yrjölle. Näin kulki vieraan tuomislasi kaikkein vanhain miesten käsissä, vaan nuoremmat miehet eivät tulleet likitienoillekaan.

Sillä aikaa kun miehet maistelivat vieraan tuomisia, antoi Savolaisen emäntä tuomissäkkinsä talon emännälle, joka kiittäen otti sen vastaan. Tuomisina oli viisi ryynipiirakasta, yksi rukiinen ja kaksi otraista leipää, voiaski ja lammaskäpälä. Muut tuomiset emäntä jakoi naisille ja lapsille, vaan lihan korjasi hän talteensa.

Sitten toi isäntä kammarista lerikkopohjaputelin ja viklakinttupullin, tuli Savolais-ukon eteen, kaasi viinaa pullin täyteen ja ojensi sen vieraalle.

Vieras otti ryypyn käteensä, nyökäytti päätään isännälle ja sanoi:

-- Saas tästä! ja ryyppäsi.

-- Nauttios terveydekses, vastasi isäntä, otti tyhjän pullin vieraalta, meni Savolaisen emännän eteen, kaasi viinaa pulliin, ojensi sen vieraalle ja sanoi:

-- Maistakaas meidänkin vihavaa.

Vieras maistoi ja kiitti, jonka jälkeen isäntä korjasi ryyppyneuvot pöydänpään ikkunalle.

Kun Savolais-ukko pisti tupakkaa piippuunsa, niin Kaisa toi hänelle tulen päretikulla, jota hän piti ukon piipun päällä niin kauan että tupakka syttyi. Ukko nyökäytti päätään ja kiitti Kaisaa, joka vei tulitikun lieteen ja sammutti sen tuhkaan. Näin oli tyttöjen tapana tehdä kaikille vieraille.

Nyt tulivat toiset jouluvieraat: Kurrosen ukko, Mauno-sedän lanko emäntineen ja suutarin Pekka, Yrjön kälymies, myös emäntänsä kanssa. Heitä otettiin vastaan samalla tavalla kuin edellisiäkin vieraita.

Talon tytöt korjasivat vierasten päällysvaatteet huoneeseen ja menivät sitten saunaan, jossa valmistivat kaikki reilaan, tulivat tupaan ja ilmoittivat saunan olevan kylvettävän. Sitten he riisuivat ensin jouluvierasten ja sen jälkeen omain ukkomiesten ja vanhain naisten jalat, solmisivat nauhoista yhteen kunkin sukat, jotka nostivat orrelle kuivamaan, ottivat kenkäin sisältä olkitullot, joilla pyyhkivät kenkien pohjat, ja korjasivat ne penkin alle. Vaimot antoivat miehilleen ja tytöt veikoilleen puhtaat palttinapaidat. Tytöt ottivat päreitä uunista ja menivät niiden kanssa saunaan, jossa puhalsivat valkean kiukaasta päreesen ja asettivat sen palamaan uunin eteen pistäen toisen pään uunin kivien väliin. Pojat juosta kipaisivat palttinapaidat kainalossa tyttöjen perästä saunaan, jossa viskasivat paitansa kainalostaan penkille ja menivät lautasille, kylpeä ropsivat vähän aikaa, tulivat alas ja istahtivat penkille. Tytöt pesivät lipeällä ja maasaippualla poikien päät, jonka jälkeen pojat menivät uudestaan lautasille, peseisivät, tulivat alas, panivat puhtaat paidat päällensä ja juoksivat tupaan. Sitten menivät vanhemmat miehet ja niiden perästä naiset lapsineen saunaan, jossa kylpeminen kävi samalla tavalla. Ainoastaan pienemmät lapset itkeä porasivat, kun heitä pestiin ja kylvetettiin.

Sillä aikaa kun naiset olivat saunassa, leikkasi Antti poikamiesten tukat. Vanhat miehet pitivätkin pitkiä tukkia. Tultuansa saunasta kampasivat kaikki päänsä niin hyvin talon perhe kuin vieraatkin. Tytöt veivät ulos miesten leikatut tukat. "Miesten tukka tuuleen, vaimon tukka valkeaan", oli sananparsi, jota tarkoin noudatettiin.

Kun kaikki olivat valmistuneet juhlaa vastaanottamaan, isäntä otti nutun yllensä, kuiskasi jotain Tuomaalle ja niin he menivät yhdessä ulos olkilatoon. Kumpikin otti kahmalollisen olkia, joiden latvat he sitoivat nupukalle, ja asettivat ne päähänsä sillä tavoin, että nupukka tuli pään päälle ja olkien tyvipuolet peittivät kokonaan yläpuolen ruumista. Ottivat sitten kumpikin olkikuvot vasempaan käteensä ja astuivat tupaan, jonne tultuaan sanoivat:

-- Hyvää iltaa!

-- Jumal antakoon, vastasi ukko-Lauri.

-- Mitäs te olette miehiänne ja kuta urohianne, kun niin eriskummaiset hatut ovat päässä? kysyi Mauno-setä.

-- Me olemme joulun tuojia ja ilosanoman ilmoittajoita. Suvaitaanko tähän taloon joulua ja jouluvieraita?

-- Sellaiset vieraat ovat meille tervetulleet; mutta kuinka kauan aikaa teidän joulunne kestää? sanoi Savolaisen ukko.

-- Hiiva-Nuutiin asti, vastasi Tuomas.

-- Hyvä on; antakaa sitten joulumerkit tänne, virkkoi Kurrosen ukko.

Isäntä otti olkihatun päästään ja ojensi sen ukko-Laurille, joka kiittäen otti sen vastaan ja pani pöydänpään nurkkaan pystyyn. Tuomas antoi jouluhattunsa Savolais-ukolle, joka myös kiitti ja nosti sen pöydänpäähän orrelle seinää vasten.

Joulun tuojat heittivät olkikuvot kädestään lattialle sanoen:

-- Kas, näistä saatte joulukekoja laittaa!

Mauno-setä aukasi kupojen siteet kirveellä, otti pivollisen olkia, joiden latvat solmisi, viskasi sen ylös tyvipuolet edellä kurkiaisen ja laen väliin, jonne se jäi riippumaan. Viskatessaan hän sanoi:

-- Minä teen keon Niemen pellolle.

Toiset talonmiehet sekä vieraat viskasivat myöskin kekoja lakeen nimittäen kukin viskatessaan sen pellon tahi kasken nimen, johon viime syksynä oli rukiita kylvetty. Nuoret pojat, jotka eivät muuten saaneet kekojansa laessa pysymään, panivat päretikut olkien nuppuun ja nousivat penkille seisomaan, joten paremmin ylettivät viskata. Heidän kekonsa tulivat riippumaan tyvet alaspäin. Niitä nimitettiin ahopellon keoiksi. Sitten hajoitettiin jäännösoljet tuvan lattialle.

Kun kaikki toimet olivat loppuneet, käytiin illalliselle. Emäntä kantoi kolme isoa ruisleipää pöydälle ja asetti ne päällekkäin, jossa ne olivat koko joulunpyhät. Samat leivät korjattiin joulun kuluttua aittaan, ruissalvoon, josta ne otettiin ja syötiin vasta keväillä, touonalkajaisissa. -- Isäntä asetti rautaisen kaksihaaraisen kynttilänjalan leipien päälle ja sytytti kynttilät. Tytöt ja nuoremmat naiset kantoivat illallisen pöytään. Vieraita varten tuotiin kaksi voi- ja kaksi silakkakuppia sekä tyhjät puulautaset. Talonväelle oli aattolohko varustettu.

Kun ruoka oli saatu pöytään ja veitset ja lusikat varustettu, isäntä sanoi:

-- Nouskaas vieraat iltaselle!

Miesvieraat menivät pöydän taakse ja naiset pöydänpäähän. Isäntä kävi pöydän sarvennelle Savolaisen emännän viereen ja muut talonmiehet istautuivat ikänsä jälkeen. Talon naiset söivät eri pöydissä. Isäntä luki ruokaluvut ja ukko-Lauri aloitti veisata:

Suo Jumal meit tällä juhlall mieltäs myöten iloll olla. Suosioll, sovinnoll, rakkaull sinua ylistää sydämell, suull. Kiitos korkian Jumalan Jumala syntyi ihmiseks, jo Jumala leppyi ihmisill.

(Vvk. 127:9)

Kaikki ottivat veisuun osaa, niin hyvin miehet kuin naisetkin. Veisun loputtua pani jokainen kätensä ristiin, nojausi pöytään päin ja siunasi hiljaisuudessa.

Sitten isäntä otti ryyppyneuvot ikkunalta, kaasi viinaa putelista pulliin ja ojensi sen Savolaisen emännälle, joka maistettuaan antoi pullin vieressään istuvalle Kurrosen emännälle, joka siitä vähän maistoi ja antoi sen taas vuorostaan suutarin emännälle, joka istui hänen vieressään. Vähän maistettuaan suutarin emäntä ojensi pullin isännälle. Täytettyään pullin isäntä antoi sen Savolais-ukolle, joka nyökäyttäen päätään sanoi "saas tästä", kallisti ryypyn pohjaan ja ojensi sen isännälle takaisin. Samalla tavalla jaettiin ruokaryypyt sekä toisille vieraille kuin myöskin talon vanhemmille miehille. Isäntä itse ryyppäsi viimeiseksi ja antoi sitten ryyppyneuvot emännälle, joka jakeli ruokaryyppyjä vanhemmille naisille ja toi taasen neuvot takaisin ikkunalle. Mauno-setä otti veitsensä tupestaan, leikkasi leipää ja pani palasia ensin nais- ja sitten miesvierasten eteen. Yrjö leikkasi toisesta leivästä omille miehille. Isäntä nosti vadista lihapalasia ensin nais- ja sitten miesvierasten eteen lautasille. Vieraat ottivat veitset tupestaan ja alkoivat syödä.

Vähän aikaa syötyä isäntä otti vierestään penkiltä olutkapan, joi ensin itse ja pitäen vasemmalla kädellään kapanuurteesta kiinni tarjosi sen Savolaisen emännälle, joka vasemmalla kädellään otti kapan korvasta vastaan ja oikealla kädellään antoi kättä isännälle sanoen "terve!" johon isäntä vastasi "terve teillekin!" Juotuansa antoi Savolaisen emäntä samalla tavalla olutkapan viereisellensä, ja niin kulki olutkappa kädestä käteen ympäri pöydän. Sitten isäntä otti taas ryyppyneuvot ja antoi sekä vieraille että omille vanhoille miehille silakkaryypyt. Taas vähän aikaa syötyä laittoi isäntä olutkapan kulkemaan ympäri pöydän samalla tavalla kuin ensi kerrallakin. Sitten isäntä jakeli taas viinaa hampaiden huuhtojaisiksi. Viimeiseksi isäntä laittoi kolmannen kerran olutkapan kulkemaan ympäri pöydän.

Kun kaikki olivat syöneet, luki Mauno-setä "Kiitos ruuan jälkeen", jonka jälkeen Savolaisen ukko alkoi veisata toisten keralla:

Tule toivottu turva tänn neitseen synnyttämist näyttämään ihmeeks ihmisten maailmall, se syntymys sull sopei, Jumal.

(Vvk. 111:1)

Sitten kaikki panivat kätensä ristiin, nojausivat pöytään päin ja sanoivat itsekseen "kiitos Jumalan!", jonka jälkeen jokainen nousi yhtä aikaa pöydästä ja vieraat sanoivat "suur kiitosta!", johon isäntä vastasi "terveydekses".

Kun ruoka oli korjattu, tytöt toivat tupaan olkikuvot, joista tehtiin vuoteet lattialle. Olkien päälle hajoitettiin puhdas hursti ja päänalaisiksi pantiin päänaluslaudan päälle ensin pitovaatteita ja sitten pillin (ruokojen) päistä tehdyt pussit (tyynyt). Isäntä toi aitasta lampaanlihaa, jonka pani savivateihin yöksi uuniin paistumaan. Mauno-setä varusti pöydälle savivadin, jonka sisään pani kynttilänjalan ja sytytti siinä olevan kokonaisen kynttilän yöksi palamaan. Sitten kävivät kaikki levolle.

Joulupäivä

Sisältö: Aamurukous. Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Karjan konstaaminen. Kahvinjuonti. Hartaushetki.

Jouluaamuna kukon ensi kerran laulaessa kävi ukko-Lauri ulkona sekä tähysti Otavaa ja muita taivaan merkkejä. Tupaan tultuaan hän niisti hyppysillään kynttilän, nuuskasi ja kävi jälleen makaamaan. Kun kukko toisen kerran räpsytteli siipiään ja huusi "kukko kiekuu", nousivat sekä vieraat että talon perhe vuoteeltaan. Makuutilat korjattiin, alusoljet sidottiin kuvoille, työnnettiin penkin alle ja laitettiin päänalaislaudat eteen.

Tytöt laittoivat pesuvettä vanhaan puuvatiin, jonka he panivat pienelle rahille ja asettivat sen ovenpieleen ukko-Laurin sängyn päähän, panivat raavaan saavin rahin viereen ja saippuapalan rahille sekä pyyhikkeen sängyn laidalle. Savolais-ukko pesi ensin silmänsä: hän otti vettä vadista, pesi kätensä saavin päällä ja samaten silmänsä ilman saippuata. Samaten tekivät toiset vanhemmat ihmiset, vaan nuoremmat pesivät saippuan kanssa. Silmiänsä pyyhkiessään vanhemmat ihmiset lyykistäysivät ja siunasivat itsensä. Sitten kukin kampasi päänsä.

Mauno-setä toi neljä kynttilää, joiden paksummat päät hän hiuotti pärevalkeassa, istutti ne kynttiläkruunuun ja sytytti palamaan. Isäntä toi kynttilät naisten pöydille, pankonpäähän ja kiukaan (uunin) rinnan ikkunalle ja sytytti ne palamaan. Myös joululeipien päällä olevat kynttilät sytytettiin.

Sitten isäntä istausi pöydän päähän, otti vaskisankaiset silmälasinsa, lipaisi kielellään kumpaakin lasia molemmin puolin, kuivasi ne pyyhkeellänsä ja nosti nenällensä. Otti sitten suuren virsikirjansa, lataili sitä vähän aikaa ja käänsi muutamain lehtien kolkat kaksin kerroin. Toiset miehet, niin hyvin vieraat kuin omatkin, tulivat yksi toisensa perästä pöydän ympärille samaan järjestykseen kuin syödessäkin. Naiset ja lapset asettausivat seisomaan ympäri tupaa penkkien viereen. Nyt isäntä nousi seisoalleen ja jokainen seurasi hänen esimerkkiään. Mauno-setä aloitti veisata

Ilon kans veisatkaamm. (Vvk. 126)

Tähän yhdisti jokainen äänensä. Virren loputtua istausivat kaikki miehet pöydän ympärille, panivat kätensä ristiin pöydälle ja kumarsivat päänsä käsiensä päälle. Naiset kävivät polvilleen penkkien viereen lattialle ja panivat kätensä ristiin penkille kumartaen päänsä käsiensä päälle. Isäntä luki virsikirjastaan "Rukouksen armon ja hengen lahjasta oikein rukoilla", "Kristuksen syntymisestä", "Rukous kirkkoon mennessä", "Isä meidän" ja "Herran siunauksen", jonka jälkeen Yrjö aloitti veisata "O kuinka olen iloinen", johon toisetkin ottivat osaa.

Rukousten jälkeen naiset kantoivat ruokaa pöytään: kahdenlaista leipää, rukiista ja otraista, ja kahdenlaisia piirakkaita, joita tuotiin tuohivakoilla, toisessa omena- (potaatti-) ja toisessa oikeita (ryyni-) piirakkaita, jotka pantiin päällekkäin pöydälle. Emännät toivat voita, kuusi kuppia suurelle ja kaksi kuppia kullekin naisten pöydälle. Isäntä otti uunista liha-astiat, jotka naiset kantoivat pöydälle: suurelle pöydälle neljä ja pienille pöydille yhden astian kullekin pöydälle. Ruuan siunaaminen ja ruokailu kävi samalla tavalla kuin aattoillallakin sekä koko joulunpyhinä.

Syödessä tuumailtiin kirkkoon menosta. Mauno-setä ehdotteli, että kun nyt on kahdeksan hevosta, viisi omaa ja kolme vierasta, ja jouluna tavallisesti käypi rekeen henki kaplaalle, niin johan sillä tavoin pääsee jokainen kykenevä henkilö kirkkoon. Poikamiehet panivat tätä vastaan sanoen tahtovansa ajaa sisarensa kanssa kukin. Vanhat taas puolestaan vastustivat poikien tuumaa, mutta isäntä sanoi:

-- Antaa nuorten rihata, nythän heillä on se aikakin.

Vihdoin sovittiin niin, että kolmeen rekeen tuli kaksi ja kahteen neljä henkeä kuhunkin sekä kolme henkeä kuhunkin vieraan rekeen.

Ruualta päästyä tuotiin kirkkovaatteet tupaan lämpiämään. Tytöt toivat vierasten ja toiset naiset omain miesten sekä omat vaatteensa. Lapset itkien pyrkivät keralle, vaan heidät luvattiin viedä vasta silloin kirkkoon, kun "leppä tulee lehdelle ja punainen paarma laulamaan".

Mari-täti lupasi myös lähteä kirkkoon ja meni huoneesta kirkkovaatteitaan noutamaan.

-- Kenenkä rekeenhän Mari-täti varustaiksee, koska aikoo kirkkoon lähteä? kysyi Eerikka.

-- Luullakseni tuumaa hän käydä sinun rekeesi, vastasi Savolais-ukko.

-- Mutta minäpä en ota enkä rupea jouluaamuna vanhojapiikoja vetelemään, sanoi Eerikka äkäisesti.

-- No, ei vainen sinun tarvitsekaan, lohdutti ukko. Minä en menekään kirkkoon, vaan isäsi menee minun hevosellani Mari-tädin ja ämmäni kanssa.

Sillä aikaa kun kirkkomiehet, naiset ja vanhemmat miehet laittausivat, pojat sytyttivät pari pärettä ja menivät niiden kanssa riiheen, jossa jokainen sitoi kulkusen (kalkalon) länkien harjustimeen. Sitten he valjastivat hevoset pihalla ja köyttivät kellon aisaan kukin, tulivat tupaan ja pukeusivat. Isäntä toi kammarista punaisella viinalla täytetyt taskulasit, jotka jakoi vanhoille naisille kirkkoevääksi. Vanhat miehet pistivät kukin oman taskulasinsa povelleen kirkkoon lähteissään. Emäntä kantoi ison joukon piirakkaita pöydälle, josta vaimot ottivat ken pari ken kolme piirakasta keralleen antaaksensa kirkon luona tahi kirkossa sukulaisilleen ja tuttavilleen tuomisia. Kun kaikki oli saatu reilaan, läksivät kirkkomiehet ajamaan: nuoret edellä kelloissa ja kalkaloissa ja vanhemmat perästä.

-- Kanna maa, älä katkea, tuota meidän nuorten prameutta, virkkoi emäntä ulkoa tultuaan. Oikein kauhistuttaa tuo kellojen ja kulkusten romina.

-- Niin sitä ajoimme mekin ennen hempeimmillään ollessamme, vaikka emme nyt enää sellaisista välitä. Ja mitäpä vanhain ilosta, kunhan vain saapi leipää ja lämmintä, virkkoi Savolais-ukko vastimeksi.

Menomatkalla ajoivat kirkkomiehet maltillisesti, tasaisilla ja myötämaissa ajettiin juosten vaan vastamaissa käyden. Kun useampia kylän teitä yhtyi yhteen, niin karttui pitkä jono kirkkoväkeä. Vastamaissa nousivat miehet astumaan, tupakoimaan ja toistensa taskulaseista maistelemaan.

-- Taitaa ensi kesänä Jumala antaa hyvän vuoden, kun metsä on jouluna noin ryöpeä, sanoi Tinnon Heikki tultuaan Niemelän lautamiehen luokse pitkässä Korisevan rinnassa ja tarjoten taskulasinsa lautamiehelle.

-- Suotavahan tuo olisi, vastasi lautamies ryypättyään. Ikävää sekin on, kun maamiehen vaivat ja toivo turhaan raukeavat, niin kuin tästä muutamia vuosia takaperin, jolloin halla vei viljan ja saatiin syödä pettua, vehkaa, nevettiä, karpeita ja jos jotakin törkyä.

Yhtäkkiä pysähtyivät hevoset niin, että olivat vähällä toistensa rekeen kompsahtaa.

-- Mitä siellä tapahtui? kysyi lautamies edellisiltä kirkkomiehiltä.

-- Ei muuta mitään, vaan sepän Matilta katkesi saverikko, vastattiin lautamiehelle.

-- Mölö on aina mölö, tiuskaisi lautamies. Eikös hän, sen vetelys, olisi saanut kotonaan katsoa kapineitaan, niin etteivät ne olisi kirkkotiellä ripsahtaneet. Kääntäkää hänet tiepuoleen, näpelöiköön siellä vaikka koko joulun aisansa tyyriä!

Sepän Matti käänsi itse hevosensa tiepuoleen, jossa hän ohjaksien peristä laittoi saverikon. Jokainen sivumenijä pisti hänelle jonkun pilkkapuheen mennessään.

Kirkon luokse päästyä riisuttiin hevoset ja mentiin pitäjän tupaan lämmittelemään. Tupa oli väkeä ja tupakansavua aivan täynnä. Ulos ja sisään marhaaminen saattoi koko väen liikkeelle. Rautin Pekko ja Pellisen Jaakko olivat jo täydessä seilissä ja pitivät suurempaa melua kun toiset.

Aamukellojen soitua alkoi rahvas mennä kirkkoon, jossa sadoittain paloi kynttilöitä. Aamuvirren jälkeen meni kaksi pappia alttarille yllänsä kirjavat messuhaat. Unilukkari (suntio) käveli ympäri kirkkoa paikasta toiseen kädessä pitkä ruohonpäinen keppi, jonka päässä oli rengas. Hän ajoi sillä koirat ulos kirkosta ja havahdutti saarnavärssyä laulettaessa Huutsen Simon, joka herättyään alkoi laulaa "halee, halee". Sitten suntio kömpi ylös parville, jossa pitäjän väkevimmät pojat Kiisken Juni ja Ryönin Mahaili puijasivat reunapuulla koettaen työntää toisiaan penkistä pois. Suntion kehotuksesta he asettuivat paikalleen ja olivat alallansa. Kun rovasti saarnatessaan näki muutamain miesten torkkuvan, hän torui ja sanoi:

-- Virren alla virkku ja saarnan alla torkku, ei se ole oikeaa Jumalan palvelusta.

Saarnan aikana meni joukko poikia ulos kirkosta. Suuret pojat tiedustelivat toisiltaan, missä olisi tyhjiä tupia, joissa sopisi joululeikkiä pitää. Pienet pojat soittelivat aisakelloja saadakseen tietää, kenellä parhain kello oli. Sitten he alkoivat viskellä toistensa hattuja; vihdoin seurasi tukkanuotan veto ja tappelu. Pörö Pentti, Pohjalaisen Noska (Niilo) ja joitakuita muitakin ukkoja oli istumassa pitäjäntuvassa, jossa he viipyivätkin koko kirkkoajan maistellen toistensa taskulaseista, tupakoivat ja haastelivat niitä näitä.

Kirkosta päästyä tarjoilivat vanhat miehet sukulaisilleen ja tuttavilleen "vihavaa" taskulaseistaan. Nuoremmat naiset antoivat myöskin toisilleen joko piirakan, otraisen tahi kotipellon kasvuisen vehnäleivän taikka osan siitä. Vanhemmat naiset maistelivat toistensa punaista viinaa.

Sitten valjastettiin hevoset ja lähdettiin ajamaan kotiin. Jäälle päästyä jokainen käänsi hevosensa tiepuoleen ja alkoi ajaa kilpaa, niin ettei tielle jäänyt muita kuin joku ukon kötys. Kilpaajat ajoivat ensin ravia, vaan kun se ei piisannut, niin sitten täyttä laukkaa. Miehet hosuivat hevosiaan selkään ja naiset pitelivät hurstutta kasvoinsa edessä, ettei lumi ja jää päässyt silmiä sokaisemaan. Maamatkalla ajettiin hiljaa, mutta jäälle taas päästyä ajettiin kilpaa. Kiusallista oli Mustanlammin ja Vekaruksen välisellä taipaleella, kun Vilhon Pekka-ukko sattui eellimäiseksi ja hän niin kuin vanhat miehet ainakin ajaa lutusti hiljalleen. Jäälle päästyä sai ukko jäädä yksinään tielle mankimaan. Katsellessaan hurjaa ajoa sanoi Pekka emännällensä:

-- Joka mies jouluna ajaa, se mies, ken pääsiäisnä.

Jättäkäämme kirkkomiehet kilpailemaan ja katsahtakaamme jouluaamun kotitoimia.