Part 2

— Ei! ärjäsi koiras niin hirvittävällä äänellä, että naaras pakeni matkan päähän eikä uskaltanut lähestyä ennenkuin prinssi oli poissa.

Tiikeri neuvoi lyhimmän tien prinsessa Labamin maahan, mutta se oli seitsemän tiheikön ja seitsemän vuorenselän takana, ja nuori prinssi luuli, ettei hän koskaan pääsisi sinne.

— Lähimmässä tiheikössä asuu täällä eräs fakiiri, pyhä kerjäläinen, ja hänellä on taikavuode, joka kulettaa teidät minne ikinä toivotte, ja säkki, joka antaa teille mitä vain haluatte, ja kivikuppi, joka täyttyy vedellä kun niin tahdotte. Kun saatte nämä esineet, on teidän helppo löytää prinsessa Labam.

— Voinhan kysyä tietä häneltä ja jättää hevoseni pantiksi.

Hän tapasi fakiirin istumassa puun juurella viidakon laidassa vuode toisella ja säkki ynnä kivikuppi toisella sivullaan.

Kun hän oli kuullut prinssin pyynnön, istui hän kauan aikaa syvissä mietteissä.

— Miksi etsitte prinsessa Labamia? kysyi hän sitten.

— Tahdon hänet puolisokseni, sanoi prinssi.

— Antakaa kätenne, minä katson silmiinne! sanoi fakiiri.

Hän teki niin ja jatkoi: — Lainaan teille nämä taikaesineet ja hoidan hevostanne, kunnes palaatte. No, laskeutukaa pitkäksenne vuoteelle ja tahtokaa prinsessa Labamin maahan.

Prinssi otti kivikupin ja säkin ja oikaisihe vuoteelle.

— Vie minut prinsessa Labamin maahan! sanoi hän.

Ja huii, huii! Poikki seitsemän vuorijonon ja yli seitsemän tiheikön kiidettiin minuutissa ja laskettiin maahan juuri ruhtinas Sutjeen valtakunnan rajalla.

Ruhtinas Sutjee oli prinsessan isä, ja hän oli antanut ankaran käskyn, ettei saanut antaa kellekään vieraalle yösijaa hänen valtakunnassaan. Niin monet kosijat olivat käyneet pyytämässä hänen tytärtään, että hän oli ihan väsynyt sanomaan aina: ei! ja määräämään heille mahdottomia tehtäviä.

Kun prinssi lähestyen erästä majaa tapasi vanhan vaimon ja pyysi yösijaa, sanoi tämä:

— Ruhtinas on sen kieltänyt.

— No, antakaa minun tuoda edes vuoteeni teidän puutarhaanne nukkuakseni siellä, rukoili nuori prinssi, — ja syökäämme suurusta yhdessä.

— Minulla on vain riisiä, sanoi eukko. Nuori prinssi pyysi niin hartaasti saada viedä säkkinsä majan pöydälle, ettei eukko hennonut kieltää.

— Säkki, sanoi prinssi, — tahdon jotakin syötävää!

Heti säkki avautui ja siinä oli komea suurus, kylliksi kahdelle, ja he söivät yhdessä kultaisilta lautasilta ja kultalusikoilla.

Kun he olivat syöneet, aikoi eukko mennä lähteestä vettä noutamaan.

— Ei ole tarvis, sanoi prinssi. — Kuppi, anna vettä!

Kuppi täyttyi heti ihanalla, kirkkaalla vedellä, joka kaadettiin puuastiaan, ja eukko huuhtoi siinä kultalautaset ja lusikat.

— Saatte pitää ne ominanne, jos annatte minun asua luonanne, sanoi prinssi. Hän pyysi kupin antamaan vieläkin vettä ja pesi sillä kätensä.

— Näettehän, sanoi prinssi, — kuppi antaa minulle vettä ja säkki kaikkea muuta mitä tarvitsen. Ne kuuluvat molemmat pyhälle fakiirille. Ja minä luulen, että hän suuttuisi, jos te heittäisitte hänen tavaransa pois huoneestanne yöksi.

— Jotkut ihmiset sanovat, että fakiirin viha on peljättävämpi kuin ruhtinaan, sanoi eukko kauan vaiettuaan.

— Ja tässä on kaksitoista kultalautasta ja kaksitoista kultalusikkaa, sanoi prinssi kehottavasti.

Eukko nyökkäsi ja kätki ne turvalliseen paikkaan vuoteensa alle.

— Olkaa vain täällä, mutta älkää antako ruhtinaan sotamiesten siepata kiinni itseänne.

Oli tullut ilta, mutta kun ei talossa ollut lamppua, istuivat he pimeässä.

— Ruhtinas ei anna kenenkään käyttää lamppua, sanoi eukko. — Hänen tyttärensä, prinsessa Labam, istuu palatsinsa katolla ja iltaisin loistaa niin että koko valtakunta valaistuu.

Hänen puhuessaan levisi huoneeseen lempeä, hopeanhohtoinen valo, ja pistäytymään ulos prinssi näki, että prinsessa oli juuri tullut katolle.

Hänen huntunsa oli hopeaharsoa, ja musta tukka valui jalkoihin saakka. Hänen hiuksissaan loistivat helmet ja hohtokivet. Hänen valossaan olivat aurinko, kuu ja tähdet sulautuneet yhdeksi.

— Hänen ihanuutensa muuttaa pimeyden valoksi ja yön päiväksi, sanoi prinssi. — Muurahaiskuningatar tiesi hyvin, etten minä koskaan häneen kyllästyisi.

Hiukan yli puoliyön prinsessa Labam seuralaisineen vetäytyi huoneisiinsa ja kaikki menivät nukkumaan.

Silloin prinssi istui vuoteellensa säkki kädessään ja sanoi:

— Vuode, vie minut prinsessan makuuhuoneeseen!

Vuode vei hänet heti prinsessan makuukamariin, missä tämä nukkui sikeässä unessa.

Prinssi ravisti säkkiänsä: — Anna minulle kaunis vaippa kirjailtuna punaisella, kullalla ja sinisellä.

Säkki antoi vaipan ja prinssi laski sen hiljaa prinsessan vuoteelle. Sitten vuode vei hänet takaisin vanhan vaimon majaan.

Seuraavana iltana prinsessa taas tuli palatsinsa katolle, ja hänellä oli valkoinen silkkihuivi koristeltuna jalokiviperhosilla. Siinä hän loisti vielä valoisampana kuin edellisenä iltana.

Kun prinsessa keskiyöllä oli mennyt huoneeseen, käski prinssi vuoteen viedä hänet sinne ja sanoi säkille: — Säkki, minä tarvitsen hyvin kauniin sormuksen!

Säkki antoi hänelle rubiineilla kaunistetun sormuksen ja prinssi pujotti sen hiljaa nukkuvan prinsessan sormeen.

Samassa prinsessa heräsi ja nousi istumaan. — Mitä te täältä haette? Kuka te olette? huudahti hän pelästyneenä.

— Olen tullut tänne siksi että rakastan teitä, vastasi prinssi.

— Älkää minua pelätkö! Antakaa kätenne ja kuulkaa, minulla on teille paljon sanottavaa.

Prinssi oli kaunis mies ja kun prinsessa kuuli hänen olevan mahtavan ruhtinaan pojan ja sai tietää hänen tuoneen sen kauniin vaipan edellisenä iltana, ihastui hän ja lupasi pyytää vanhemmiltaan, että he saisivat mennä naimisiin.

Prinsessa nukkui jälleen ja prinssi palasi vanhan naisen majaan.

Seuraavana aamuna ruhtinas lähetti noutamaan häntä.

— Sinä saat naida prinsessan, koska hän niin tahtoo, sanoi ruhtinas, — mutta ensin sinun on suoritettava minun määräämäni työt. Tässä on kahdeksankymmentä puntaa sinapin siemeniä. Sinun pitää puristaa niistä öljy pois yhdessä päivässä.

Prinssi poistui palatsista raskain sydämin.

— Kuinka minä voisin sen tehdä? Sehän on mahdotonta! sanoi prinssi.

— Aivan mahdotonta, sanoi vanha vaimo, — vain muurahaisarmeija sen voisi tehdä.

Nyt prinssi muisti muurahaiset. Ja samassa kun hänen ajatuksensa sattuivat niihin, tuli muurahaiskuningatar joukkoineen lattian alta.

Prinssi osotti heille sinappisäkkiä, jonka oli palatsista tuonut, ja sanoi:

— Ellen voi puristaa öljyä pois noista siemenistä huomisaamuksi, en saa prinsessa Labamia puolisokseni.

— Mene nukkumaan ja jätä työ meidän huostaamme! sanoi muurahaiskuningatar.

Seuraavana aamuna ei sinapinsiemenissä ollut öljyn pisaraakaan, ja prinssi vei säkin ruhtinaalle.

— Hyvä on, sanoi ruhtinas, — mutta yksi asia vielä. Minä olin vuoristossa eräänä päivänä ja vangitsin siellä kaksi paholaista ja suljin ne häkkiin. Ne olisivat tapettavat, sillä ne voivat muuten koska tahansa livistää häkistä ja tehdä kansassani pahoja. Jos voitte tappaa ne, niin saatte prinsessa Labamin.

Prinssi palasi vanhan naisen majaan ja kertoi, mitä oli tapahtunut. — Kuinka minä voisin surmata kaksi paholaista? Eihän minulla ole muuta asetta kuin metsästyspuukkoni, sanoi prinssi.

— Ettehän te voi niitä tosiaankaan tappaa. Siihen tarvittaisiin joukko tiikereitä, sanoi vanha vaimo.

Silloin prinssi muisti tiikerit ja samassa kun hän ne muisti, seisoivat ne hänen edessään.

— Vaimoni ja minä surmaamme paholaiset. Vie meidät ruhtinaan luo, sanoi tiikeri.

Tiikerien taistelua paholaisten kanssa kerääntyi katselemaan koko hovi, ja ruhtinas oli tyytyväinen päästessään paholaisista ja sanoi:

Nyt tahdon antaa tyttäreni teille, mutta on vielä eräs työ. Takokaa minun patarumpuani.

Missä se on?

— Taivaalla.

Se on vaikein kaikista töistä, sanoi prinssi ja palasi vanhan vaimon majaan. — Kuinka minä voisin takoa hänen patarumpuaan taivaalla?

— Tuhma olette, sanoi vanha vaimo. — Jos vuoteenne kuljetti teidät yli seitsemän vuoriston ja läpi seitsemän tiheikön, niin voinee se toki lennättää kappaleen taivasta kohti?

— Kas, kun en tuota muistanut! huudahti prinssi iloisena.

Hän istui vuoteelleen ja samassa se lensi ylös taivaalle ja siellä hän takoi patarumpua metsästyspuukkonsa päällä, niin että ruhtinas kuuli sen maahan saakka.

— Kaikki on hyvin, sanoi hän, kun prinssi palasi taivaalta, — häät pidetään niin pian kuin tahdotte.

Prinssi lähetti nyt vuoteen, säkin ja kivikupin fakiirille ja kutsun häihinsä. Kaikki rajamaiden hallitsijat tulivat juroihin, joissa prinsessa loisti kuin aurinko.

Häiden jälkeen prinssi vei nuoren puolisonsa omaan maahansa, ja kansa nimitti häntä siellä loistavaksi prinsessaksi.