Part 4

HELMI. ... että minä annan anteeksi.

HERTTA. Oikein!

HOLM. Jalosti!

KARPÉN. Voi se olla oikein sekin, vaikka en minä tiedä oikein, miksi.

SORMUNEN (joka on saanut kyyneleet silmiinsä, niistää päräyttää isolla punaisella nenäliinalla nenäänsä.) Tunsinhan minä sinut paikalla, Helmi muruseni! Minä olin hullu, minä olin kuollut, mutta minä elän jälleen. (Syleilevät toisiansa.)

HERTTA. Nyt minä ymmärrän kaikki. Sinä Tuure, vekkuli!

KARPÉN. Tjah! Valitettavasti meni minulta tällä lailla oiva juttu hukkaan. —

(Eteisen kello soi.)

KARPÉN. Se on kai minun eukkoni..

HOLM (joka on avannut oven.) Niin onkin.

MAGDA .(tulee.) Minua on kai jo odotettu?

HOLM. Tietysti — kauan.

MAGDA (astuu sisään konvehtilaatikko kädessä.) Mikä juhlallisuus! Pyydän anteeksi, että hiukan viivähdyin, mutta poikkesin Fazerille. (Antaa Hertalle laatikon.) Tahdon kiittää sinua, rakas Hertta, kaikesta, mitä nyt lakolla olet aikaan saanut.

KARPÉN. Sepä makea sovinto!

HERTTA. Kiitän itseni ja — kaikkien puolesta, joiden katkeruutta nämä meidän päivällisissämme voivat sulostaa. Toivon kuitenkin, että seuraava lakko voi vieläkin enemmän aikaan saada.

HOLM. Ihanat ovat toteutumattomat tulevaisuuden unelmat, mutta ihanin on todellinen nykyisyys. Sen tautta voinemme nyt käydä syömään, vai? (Kääntyy Helmin puoleen.)

HELMI. Kaikki on valmista.

KARPÉN. Ja nyt saamme siis nauttia meidän entisen Maijan valmistuksista.

MAGDA. Ja hän käypi itse meidän kanssamme pöytään.

HELMI. Jos rouva ensin sallii, että minä tässä esitän mieheni.

MAGDA. Se on totta! Olette naimisissa! — Te siis olette herra Sormunen!

SORMUNEN (puistaa rajusti Magdan kättä.) Minä justiin se olen. Varsin hauska tutustua.

HELMI. Mutta sitä paitsi minun pitää vielä pyytää rouvalta anteeksikin.

MAGDA. Mistä niin? En minä tiedä teidän mitään tehneen, rouva Sormunen.

HELMI. Kyllä. Minä unhotin tänään kiireessä, teiltä lähtiessäni, antaa takaisin nämä pestausrahat. (Antaa Magdalle kymmenen markan setelin.)

MAGDA. Ha-ha-ha-ha! Sen minä olin unhottanut kokonaan. Siitä pitäisi muuten oikeastaan minun pyytää teiltä anteeksi.

KARPÉN. Tämän oivallisen rahan (sieppaa setelin Magdan kädestä.) otan minä ja lahjoitan palvelijataryhdistyksen lakkokomitean hyväksi.

HOLM. Kylläpä oli asiasi täpärällä, veli Sormunen, kun jo pestausrahakin oli otettu.

SORMUNEN. Elä sano muuta, elä sano muuta!

HERTTA (joka sillä välin on tuonut salista kandelaaberit ruokapöydälle ja sytyttänyt kaikki kynttilät.) Kas niin, hyvä herrasväki! Kun ruoka lienee valmista, niin ei saa antaa sen jäähtyä.

HOLM. Jaha! Totuus on lausuttu. Minunkin emäntäni on siis valmis. — Tehkää niin hyvin: herra ja rouva Sormunen tähän keskelle.

MAGDA. Niin, kunniasijalle!

KARPÉN. Ja me muut ympärille. — (Kaikki istuutuvat paitsi Karpén, joka jää paikalleen seisomaan.) Ennenkuin minä istuudun ja voin nielaista yhdenkään palasen, täytyy minun vielä saada lausua sananen ja vierittää kivi sydämeltäni.

MAGDA. Mitä nyt vielä?

HOLM. Alku on kaunis ja lupaa äärettömän paljon.

KARPÉN. Yksi asia on vielä jäänyt sovittamatta. — Rouvani, joka pestasi Maijan, jonka me näin ikävällä tavalla, inhimillisesti nähden, liian lyhyen palvelusajan kuluttua olemme kadottaneet, on jättänyt Maijalle hänen palkkansa maksamatta. Semmoinen huolimattomuus on anteeksiantamaton niin kunniallisessa talossa, kuin meidän on, olletikin koska se voisi tietämättömässä tulevaisuudessa antaa aihetta uuteen lakkoon. Minä pyydän siis saada käyttää tätä ylen harvinaista tilaisuutta, joka ei uudistu edes joka mies- eikä naispolvenakaan, hyväkseni suorittaakseni arvoisan herrasväen läsnä ollessa tuon velan. — Korkeasti kunnioitettu nyt entinen Maijamme! Arvoisa rouva ja herra Sormunen! Kaikki ne rikkomukset, jotka me, rouvani ja minä, tämän päivän kuluessa, aivan tahtomattamme, olemme teille tehneet, pyydän minä samalla kertaa yhdellä iskulla ja niin hienotunteisesti, kuin mahdollista, saada sovittaa. Koska, nimittäin, tavallaan on minun syyni, että herra Sormusen kulkuneuvojen verhot ovat minun talossani hänen rouvansa taitavan käden kautta vahingossa tulleet turmelluiksi, niin muodoin, ja ottaen huomioon sen laskun sisällyksen, joka erehdyksestä, nyt loppuneen lakon tähden, on syntynyt ja tullut maksettavaksi esitetyksi, sekä sen johdosta tehdyn vastavaatimuksen, tahdon minä nyt kuitata meidän kaikkien kulut ja jalkavaivat repimällä hou... (rykäisee: hm!) tämän laskun rikki ja ojentaa käteni herra ja rouva Sormuselle. (Repii laskun ja puristaa Sormusta kädestä).

MUUT. Hyvä! Hyvä!

MAGDA. Tämän loistavan puheen jälkeen jätän minä Ruotsin matkani — ainiaaksi.

HOLM (nousten ylös.) Koska me nyt olemme kokoon tulleet ottamaan ensimäisen ryypyn, hyvät herrat, pidän minä isäntänä velvollisuutenani kiittää kaikkia rouvia, mutta etupäässä meidän ihanne-emäntäämme siitä ravinnosta, henkisestä ja aineellisesta, joka meille tänäpäivänä valmistettu on, — kun piiat ovat olleet lakossa. Eläköön jokainen ihanne-emäntä!

HERRAT. Eläköön!

SORMUNEN (pyyhkii suunsa ja nousee verkalleen ylös.) Minäkin puolestani uskallan vielä pyytää suunvuoroa, hyvä herrasväki.

MUUT. Sh! — Hiljaa! — Puhe!

SORMUNEN (suudella maiskauttaa Helmiä keskelle suuta.)

KAIKKI. Eläköön!