Part 3

_Gråström_. Oletko sinä mielestäsi ihmisen näköinen, sinä? Et -- kalkkunakukon näköinen sinä olet. Mutta odotappas! Keppini kyllä opettaa sinut kotkottamaan! (Ryntää, keppi koholla, Theodoria kohti. Kaikki vetäytyvät kulissien taakse. -- Gråström ajaa Theodoria ympäri näyttämön. -- Theodor työntää Vestan alttarin itsensä ja isänsä väliin, jonka ympäri Gråström ahdistaa häntä).

(Aploodeja ja hyvähuutoja perällä).

_Sjövall_. Nyt hän pilaa kaikki tyyni! (Sotilaille). Seuratkaa!

(Kiiruhtaa sotilaitten seuraamana näyttämölle ja tarttuu Gråströmin kohotettuun käteen).

Sydämmetön julmuri ja isä tunnoton! Mik' omaan lapseesi saa noin sun vihastumaan?

_Gråström_ (Töpertyy).

_Sjövall_.

Ihmiset ja Jumalatkin saat sa kauhistumaan. Nyt rangaistus sua odottaapi armoton!

_Gråström_. Mitä piruja tämä on?

_Sjövall_.

Nyt poistu temppelistä sa julma kirosuu! Sen käsiin raudat pankaa ja jalkaan jalkapuu!

(Aika aploodit perällä. Sotilaat tarttuvat Gråströmiin asettaen miekkansa hänen rintaansa vasten).

_Gråström_ (Peloissaan). Aijotaanko minut surmata?!

_Sjövall_.

Nyt nuorten liitto siunaa vaan, Tai kahtia sa halkaistaan!

_Useat katsojista_. Hyvä! hyvä!

_Gråström_ (Kauhistuen). Minutko halkaistaan... apua!

_Sjövall_.

Hän on jo suostuvainen, Liittoonne taipuvainen. Nyt kiittäkäämme Vestaa pyhää, Hän tehnyt meill' on pelkkää hyvää!

(Näyttelijöille). Pian polvillenne! (Huutaa kulissiin). Sytyttäkää bengaalituli ja laskekaa hanhet alas! (Kaikki polvistuvat. Sotilaat pakoittavat myöskin Gråströmin polvistumaan).

Kuoro.

Vestan eessä polvillaan Siunausta rukoillaan.

(Kuoron laulaessa asettaa Vahtimestari ensi kulissiin bengaalitulta ja sytyttää sen).

_Sjövall_. Esirippu alas! (Väliverho laskeutuu; voimakkaita apploodeja).

(Sjövall ja Theodor auttavat Gråströmin ylös ja taluttavat näyttämön etualalle).

_Sjövall_. Sinä suuri mies! Sinä olet pelastanut minun tragediani!

(Syleilee häntä).

_Theodor_ (Suutelee isänsä kättä). Antakaa anteeksi minulle, isä!

_Josefina_. Älkää olko meille vihoissanne.

_Gråström_. Minä olen ihan päästä pyörällä.

_Ääniä perältä_. Gråström! Gråström esille!

_Sjövall_. Teitä huudetaan esille!... te olette onnenne löytänyt... tilaa!... esirippu ylös!

(Useimmat vetäytyvät syrjään. Esirippu nousee. Sjövall ja Theodor taluttavat Gråströmin esille. Josefina -- naisten seuraamana -- kiiruhtaa näyttämölle ja laskee laakeriseppeleen Gråströmin päähän. "Hyvä"-huutoja ja aploodeja).

(Väliverho lasketaan).

_Sjövall_. Mikä suunnaton menestys!

_Gråström_. Herra armahtakoon! Luulenpa tulevani hulluksi!

_Sjövall_. Se on neron ilmaus... kaikki sanomalehdet tulevat ylistämään teitä... koko Eurooppa tulee kumartamaan teitä!

_Vahtimestari_ (Sjövallille). Hanhia oli mahdoton saada alas.

_Sjövall_. Ei niitä tarvittukaan... herra Gråström tuli niiden sijaan.

5:s Kohtaus.

Edelliset. Ravintolan isäntä, sitten Ölander.

_Ravintolan isäntä_ (Kiiruhtaa Gråströmin luo). Vanha ystäväni Gråström... kukas olisi uskonut...

_Gråström_. Mitä ne sanovat?

_Ravintolan isäntä_. Että teidän vertaistanne ei löydy.

_Gråström_. Minuthan huudettiin esille.

_R. isäntä_. Ja seppelöitiin.

_Gråström_. Käsittämätöntä! Kaikki on kuin unta.

_Sjövall_. Uneksukaa te vaan sitä suloista unta... Oi! miksi te olette tuhlannut parhaat vuotenne nahkuriverstaassa?

_Gråström_ (Theodorille ja Josefinalle, jotka hyväilevät häntä). Rakkaat lapset!... minusta tuntuu niin kummalliselta... veri nousee päähän...

_Sjövall_. Se on nero, joka nousee päätä kohden!...

_Gråström_. Tämä on kovin kummallista... kuka olisi sitä aavistanutkaan?... myrskyistä suosiota minulle... Jos ei siihen muuta tarvita, niin...! (vie kädet päähänsä). Mitä tämä on? Luulen että minulla on oksia päässäni. -- --

_Sjövall_. Se on nero joka kasvaa ulos päästä. -- Niin suuri jo oppilaana... mikä jättiläinen teistä tulleekaan, jahka ehditte täysin kehittyä.

_Ölander_ (Aamunutussa ja hieman pöpperässä). Tilaa! minua huudetaan esille.

_Sjövall_ (Tarttuu Ölanderin kaulukseen). Katala!

_Ölander_. Niin, minä voin oikein koiramaisesti -- minä olin ihan terve maata pannessani, mutta herätessäni olin vuoteen omana.

_Sjövall_ (Syleilee Gråströmiä). Gråström!... tulkaa syliini kerta vielä! (R. isännälle). Te, herra, iloitkaa ystävänne kanssa (syleilee häntä) ja laittakaa oikein komea illallinen.

_R. isäntä_. Entäs maksu päivällisestä?

_Sjövall_. Pois kaikki turhamieliset ajatukset tänä juhlallisena hetkenä! (Theodorille). Syleile isääsi, poika! (Josefinalle). Tyttö, syleile appiasi!... Gråströmin ja Sjövallin nimet mainitaan yhdessä aina maailman loppuun saakka.

7:s Laulu.

Kunnia teitä seuraapi vaan, Panetus ei nimeänne paina. Puhtaana se kaikuu aina Kun se maailmassa mainitaan.

_Sjövall_ (Gråströmille).

Arvoisa mun auttajani, Yhdy tähän seurahani, Sull' on lahjat loistavat; Hiiteen nahkat haisevat! Mailma huutais ihmetellen Gråström ensin muokkas nahkaa, Onni hänet päätä pahkaa Näyttelijäksi potkaisi.

Kuoro.

Onni hänet päätä pahkaa Näyttelijäksi potkaisi.

Esirippu alas.