Part 2

_Sjövall_. Se hänestä ei tule, jahka saatte tietää että hänestä tulee minun vävyni, että minä annan ainoan tyttäreni hänelle puolisoksi.

_Gråström_. Hän aikoo siis todellakin mennä komeliantskan kanssa naimisiin? No varroppas, minä kyllä paukutan naimahalun hänestä, minä!

_Sjövall_. Alussa minä ankarasti vastustin sellaista avioliittoa. Ajattelin näin: näyttelijättäret menevät tavallisesti naimisiin paronien, kreivien, lordien tai herttuoitten poikien kanssa -- mutta ei koskaan nahkurien poikien -- ei koskaan, herra! Mutta teidän poikanne on lahjakas, nerokas ja tyttärenikin pitää häntä sangen sievänä. Hän on varmaankin äitiinsä.

_Gråström_. Kiitoksia!

_Sjövall_. Ja niin minä päätin tehdä poikkeuksen yleisestä säännöstä -- päätin murtaa ennakkoluulon kahleet, sillä minä suuresti suosin aatelittomia ja sentähden minä annoin noille nuorille siunaukseni.

_Gråström_. Vai se siitä puhkesi?

_Sjövall_. Minun loistokas nimeni on kylliksi riittävä molemmille perheille... Kelpo ystäväni, minä siis unhoitan kaikki kiistat meidän välillämme, unhoitan että olette harjoittaneet ala-arvoista ammattia -- minä unhoitan kaikki.

_Gråström_. Myöskin ne 50 taaleria, jotka olette minulle velkaa?

_Sjövall_. Kaikki, kaikki! Ja minä sallin teidän laittaa nuoren parin kodin sellaiseen kuntoon, että se soveltuu minun tyttärelleni ja hänen taiteilijanimelleen, sekä vastaa niitä myötäjäisiä, jotka hän saa minulta -- joskus tulevaisuudessa.

_Gråström_. Niin etäisessä kuin mahdollista... niin justiin, sanoi Justeini. (Erikseen). Mikä hävytön lurjus! (Kovaa). Herra! kuinka te uskallatte puhua tuolla tavalla? Myötäjäiset, sanoitte... Olisipa hauskaa kuulla, minkälaiset ne myötäjäiset ovat?

_Sjövall_. Ne ovat sisäänpantuina, saan ilmoittaa.

_Gråström_. Sisäänpantuina -- - -- ja mihin?

_Sjövall_. Liikkuviin fondeihin... Ah, tietäkää, herra, että minulla on suuria kapitaaleja.

_Gråström_. Missä pankissa ne ovat?

_Sjövall_. Näettekö niitä suuria matkavaunuja tulliportin luona? Te haluatte tietää mitä minulla siellä on? Te saatte sen tietää.

3:s Laulu.

(Sävel: "I tornets djup...")

"Mull' onpi metsä, joss' on järvet, vuoret, Se kesät, talvet yhtä kaunis. Mull' onpi meri, joss' on salmet, saaret, Myös taivas pilvinen ja sateeton. On temppeli, se kullattua on puuta Ja ukkonen mi korvat kuuroiks' saa, On aurinko, on tähdet, neljä kuuta. On kaupunki ja uusi salama".

Niin, kaikki nuo on minulla ja sitä paitse puvusto semmoinen että voin vaatettaa kokonaisia kansakuntia, kuninkaita, jumalia ja jumalattaria...

_Gråström_ (Aikoo lähteä).

_Sjövall_. No mihin nyt? Luultavasti pappilaan kuulutusta ottamaan?

_Gråström_. Eikä, vaan raastupaan, ottamaan byysistuomiota teille ja sitte viemään poikaani tuntuvilla keinoilla kotiin. Luulette kenties olevanne tässä tekemisissä ymmärtämättömän pöllön kanssa, mutta minäpä näytän teille että minulla on nahkaa nenän päässä.

_Sjövall_. Mitäs kummaa se on nahkurille.

_Gråström_. Tämän talon isäntä on vanha ystäväni ja jahka hän tulee kotiin, heittää hän teidät, teidän kuunne, aurinkonne ja koko konkarongin ovesta pihalle, niin että hurahtaa!

(Kiiruhtaa ulos).

_Sjövall_. Sukulaisuus minun kanssani ei näytä juuri huvittavan häntä.

5:s Kohtaus.

Sjövall. Theodor.

_Theodor_ (Tulee kiireesti). Mikä onnettomuus on isäni tänne johdattanut? Ja lisäksi on setä vielä ärsyttänyt häntä.

_Sjövall_. Sinä siis kuulit meidän kaksinpuhelumme?

_Theodor_. Kuulin -- nyt olemme joutuneet ojasta allikkoon.

_Sjövall_. Suuret taiteilijat ja suuret kirjailijat sotkevat aina asiansa, voidakseen ne sitten sitä helpommin selvittää.

_Theodor_. Mitäs nyt tehdään?

_Sjövall_. Pysyttele syrjässä näyttämön loppuun asti... minä levitän huhun että sinä olet heti lähtenyt kaupungista. Sillä jos ukko saisi tietää sinun olevan täällä, niin hän varmaankin viheltäisi minun tragedialleni.... isälläsi on hirveät, onnettomuutta ennustavat huulet.

_Theodor_. Mutta jos hän tuntee minut näyttämöllä?

_Sjövall_. Mahdotonta! Sinä olet minun johdollani muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi... mutta varroppas... varmuuden vuoksi voit hankkia vähän mustia villoja ja karstata itsellesi suuren poskiparran... sitten korkkaat otsaasi niin paljon kuin mahdollista... noin kaksi- tuumaiset silmäkulmat... nenäsi poikki vedät muutamia viiruja, niin näytät nykerönenältä... ja sitten vielä mustaa vahaa etuhampaihisi.

_Theodor_. Mutta hyvä setä, enhän minä voi näyttää hampaattomalta, kuin näyttelen nuorta, roomalaista ritaria.

_Sjövall_. Ei se tee mitään... se nuori roomalainen on ollut sodassa... jossain puunilaisessa sodassa, jossa kuula on lennähtänyt hampaiden väliin... ymmärräthän?

_Theodor_. Setä hyvä, eihän ruuti silloin ollut vielä keksittykään.

_Sjövall_. Ei se tee mitään; täytyy vähän idealiseerata.

_Theodor_. Mutta minun nimeni ei voi olla ohjelmassa.

_Sjövall_. No, ota joku toinen nimi... voithan kutsua itseäsi esimerkiksi: Rubini, Tamburiniksi tai Lunkentukseksi -- se on yhdentekevää.

_Theodor_. Mutta hän tuntee minut äänestäni.

_Sjövall_. Ota toinen äänikin; se tekee aina tragediassa hyvän vaikutuksen... Ah, tuossahan on päivällinen.

(Kaksi kyypparia tuo sisään ruokapöydän, jolla on useampia vateja ja pulloja).

_Theodor_. Sepäs näyttää komealta!

_Sjövall_. Minä tarjoon tänään juhlapäivälliset seuralleni.

_Theodor_. Mutta kuinka se on mahdollista?

_Sjövall_. Jumalalle ja teaatterin tirehtöörille ei ole mikään mahdotonta. -- Minä käytin isännän poissa oloa hyväkseni. Huushollerska sai kaksi seisomapilettiä ja kyypparit saivat luvan olla kappaleessa mukana ryöväreinä. Mutta meidän täytyy kiiruhtaa, ennenkuin isäntä tulee kotiin, sillä hän ja minä olemme vanhoja tuttuja.

6:s Kohtaus.

Edelliset. Ölander. Grip. Ek. Näyttelijöitä. (Kaikki seisahtuvat hämmästyneinä nähdessään ruokapöydän).

4:jäs Laulu.

Quodlibet.

(Sävel: "Robert Paholainen", I näytös).

_Sjövall_.

Terve, terve te nälkäiset ystävät taas! Pöytähän teidät kaikki pyydän.

Kuoro.

Mikä näky huumaavainen täällä Etehemme aukeekaan! Pöytä pilvist' ompi pudonnut.

_Sjövall_.

Nyt tuolit kaikki ottakaa, Ja herkkujani tyytyväisnä nauttikaa!

Kuoro. (Ottavat tuolit)

Oi kiitos, kiitos, sekä kunnia! Nyt käymme istumaan!

(Kaikki istuvat)

_Sjövall_ (Syödessään; pullo kädessä. Sävel: "Bort allt hvad oro gör". Bellman).

Oi pullot ihanat! Nyt täysi, sitte puoli. Pois haihtui huoli Ja murhekin kuoli Kun ryypyn sai. Oi kun se viini taas virkistää, Pulloon jos aina sais tirkistää. Kyllä on makuisaa.

_Ölander_.

Mit' on se?

_Sjövall_.

Vasikkaa. Nyt ottakaa!

_Kaikki_.

On ihanaa!

_Sjövall_.

Kas nämä nestehet Jumalat itse loivat Ja meille soivat, Ne vahvistaa voimat; Siis maistakaa! Oi kun se viini taas virkistää, Pulloon jos aina sais tirkistää, Ei moitteen syytä.

_Ölander_.

Mit' on se?

_Sjövall_.

Se on pyytä. Nyt ottakaa!

_Toiset_.

On ihanaa!

_Sjövall_.

Siis maljat pohjahan! Harvoin kun saamme juoda, Voimme sen suoda, Näin riemua luoda Nyt seurahan. Oi kun se viini taas virkistää, Pulloon jos aina sais tirkistää. Ei suut saa seista.

_Ölander_.

Mit' on se?

_Sjövall_.

Makeista. Nyt maistakaa!

_Toiset_.

On ihanaa!

7:s Kohtaus.

Edelliset. Ravintolan isäntä,

_Ravintolan isäntä_.

Haa! Ma mitä nähdä saan?

_Sjövall_.

Ai! Perhana sun vieköön!

_Isäntä_.

Komedianttijoukko?

_Sjövall_ (Nousee).

Parhainta laatua!

_Isäntä_.

Vaan tyhjätaskuja.

_Kuoro_ (Matkien)

Tyhjätaskuja!

_Isäntä_.

Kaikki parhaat palat Nuo nyt ahmivat! Lihat, juustot, kalat Noin nyt luistavat, Yhtä haavaa.

_Sjövall_.

Kas tuon naamaa! Kaikki täällä haihtuvat.

_Isäntä_.

Kaikki yhtä haavaa Nuo nyt ahmivat.

_Toiset_.

Nähkääs tuota naamaa! Kaikki haihtuvat.

_Sjövall_ (Lähenee lasi kädessä isäntää).

Huonoja on nämät juomas Sitä et sa voine kiistää; Happamampaa kuin sun naamas, Kiitä kun sa pääset niistä!

_Isäntä_.

-- -- Kiitäkö! [2 kertaa.]

_Sjövall_.

Kun niistä pääsit vaan. [2 kertaa.]

_Ravintolan isäntä_.

Kyllä teille tien mä näytän!

_Kuoro_.

Vai tien sä näytät?

_R. isäntä_.

Teidät käräjissä käytän!

_Kuoro_.

Vai siellä käytät!

_R. isäntä_.

Siellä käytän!

_Kuoro_.

Hän on hauska!

_R. isäntä_.

Linnaan vien mä!

_Kuoro_.

Hyvin hauska!

_R. isäntä_

Vaadin teidät raastupaan!

_Toiset_.

Hän on hauska, tavallaan!

_Sjövall_ (Isännälle).

Ain' eläköhön meidän ystävyys! Oi terve taiteen suoja Vimmerbyys!

Kuoro (Ympäröivät isännän, kilistelevät hänelle lasejaan ja kujeilevat hänen ympärillään).

Kippis, kippis, Nyt viime maljan juomme -- Oivempaa ei ole isäntää. Kippis, kippis Ja kiitoksemme suomme -- Loppukoon jo viini hapan tää!

Terve nyt Sä taiteen suoja jalo, Mainees päivän lailla yletköön!

Kippis, kippis, Sä maamme kirkas valo. Kauan hän, hän kauan eläköön!

Toinen näytös.

1:nen Kohtaus.

_Sjövall_. Theodor. Josefiina. Grip. Ek. Näyttelijöitä ja Näyttelijättäriä. (Perällä, ensi penkillä) Gråström ja Ravintolan isäntä.

(Esiripun noustessa on esirippu teaatterissa ylhäällä, josta tilapäinen teaatterisali näkyy. Sjövall, puettuna kuninkaaksi ilman kruunua ja Grip, puettuna ylimmäiseksi papiksi, seisovat ensimmäisen kulissin vieressä, yleisön puoleen kääntyneinä; vastakkaisella puolella Näyttelijättäriä, papiksi puettuina. Theodor, Astolfina, roomalaisessa varuksessa, miekkailee näyttämöllä Ekin kanssa, joka on puettuna ryöväriksi. Josefina, prinsessa Kunigundana, makaa pyörtyneenä lähellä ramppia puupölkyn nojassa. Useita näyttelijöitä, ryövärin puvuissa, makaa siellä täällä Astolfin surmaamina. Yleisö aplodeeraa ja huutaa: hyvä, hyvä!)

_Sjövall_ (Taputtaa käsiään). Hyvä, hyvä! mikä suurenmoinen draamallinen effekti! (Gripille) Aplodeeratkaahan toki, ihminen! vai onko teillä lyijyiset käsivarret?

_Grip_ (Aplodeeraa ja huutaa). Hyvä, hyvä!

(Yleisö lakkaa aplodeeraamasta).

_Ek_ (Lopettaa taistelun).

Seis! sait haavan hyvän, Sulle sanon sen!

_Theodor_.

Menikö se syvään? Sit' tuntenut ma en.

(Taistelevat)

_Sjövall_. Varokaa ett'ette vahingoita toisianne.

_Theodor_.

Sa sait haavan hyvän Ain' asti suoleen!

_Ek_.

Ai! se meni syvään! Ma varmaan kuolen!

(Kaatuu)

(_Naisen ääni salongista_). Vettä, vettä! minä pyörryn!

_Sjövall_. Se oli huushollerskan ääni... mikä suuremmoinen effekti!

_Theodor_ (Polvistuu kaatuneen viereen).

Konna! nyt rosvon elos' päättyy ylväkäs, Nyt kuole ja makaa siin' sitten veressäs!

(Pistää hänet kuolijaksi).

(Salongissa huutavat toiset: "hyvä!" "hyvä!" -- toiset: "St! St!")

_Sjövall_ (Pilkistää näyttämölle). Mille ne hyssäävät siellä? Ovatko ne hassuja!

_Theodor_.

Ma taistelussa voiton sain, Vaan rintaani mun murhe painaa. Tuoss' lepää kaksi rinnakkain, Kuolleena tuo, tuo kohta vainaa. Voi, viha seuraa raskahasti Murhett' aina kuoloon asti.

_Sjövall_. Ihanat sanat! Herra tiesi mistä ne lienen saanutkaan. (Kuuntelee). Mitäs se on? Ei yhtään aploodia?

_Theodor_ (Lähestyy Josefinaa).

Oi Kunigunda, eloon jälleen herää kulta.

_Josefina_ (Alkaa tointua).

Sa elät?

_Theodor_.

Tottakai!

_Josefina_.

Ken riistää vois sun multa! Voi kauheaa! vaan verta, surmaa ma tässä nään! Sa ootko yksin tehnyt kaiken tään?

_Theodor_.

Ma kalvallani heiltä pois napsautin pään!

("Hyvä"-huutoja salongista).

_Sjövall_. Ahaa... arvasinhan että se vaikuttaa... bravo!

_Josefina_.

Nyt jalat pakoon nostakaamme.

_Theodor_.

Niin, pois, lehtoon kukkivaan.

_Josefina_.

Me siellä ruusumajass' asukaamme.

_Theodor_.

Tai mennään vuoren halkeamaan!

_Sjövall_ (Kovaa). Hyvä!... (vastapäätä oleville jäsenille). Aplodeeratkaahan toki, te siellä. (He aplodeeraavat).

_Ravintolan isäntä_. Mitä se on? Näyttelijät aplodeeraavat itse.

_Gråström_. Niin kuuluvat tekevän.

_Sjövall_. Ai saakeli! (Tuuppasee Gripia). St!

_Grip_. Minähän vaikenen kuin muuri.

_Sjövall_ (Pilkistää näyttämölle). Jatkakaa, jatkakaa!

_Theodor_ (Syleillen Josefinaa).

Me siell'...

_Sjövall_. Varo, varo, partasi putoo.

_Theodor_.

Me siell'... me siell'...

(Hätäytyy ja huutaa Sjövallille). Kuinkas sitten?

_Sjövall_ (Kuiskaten). Me siell' aamuin...

_Theodor_.

Me siell' aamuin... aamuin... (hätäytyy kokonaan) aamuin...

_Ravintolan isäntä_. Hän ei osaa läksyään.

(Yleisö murisee).

_Sjövall_ (Pilkistää näyttämölle, kuiskaa kovaan). Uneksimme.

_Gråström_. Morjens, Sjövall!

_Sjövall_ (Vetäytyy takaisin). Ai saakeli! jo näkivät!... Jatkakaa, jatkakaa!

_Theodor_.

Me siell' aamuin uneksimme, Uinahdamme turviss' Jumalain. --

_Josefina_.

Nousuun päivän havahdumme. --

_Theodor_.

Sen laskun näämme taakse kukkulain.

(Irtautuu Josefinasta ja huutaa).

Jos meidät, armas, joku erottais, Niin manalaakin vastaan tässä taisteltais!

(Vaipuu Josefinan syliin).

_Sjövall_. Ihanat sanat!... esirippu alas!...

(Väliverho laskeutuu aploodien kaikuessa. Sjövall kiiruhtaa näyttämölle ja huutaa maassa makaaville).

Ylös, hyvät herrat!... Nyt pitää kaikkien ryövärien pukeutua papeiksi. (Syleilee Theodoria ja Josefinaa). Jumalaista, lapsikullat, jumalaista!... Sijaa näyttämölle!... tästä seuraa tietysti esiinhuuto!

_Josefina_ (Pyytäen). Min' en tahtoisi mennä esille.

_Theodor_. Jos ei Josefina mene esille, en mene minäkään.

_Sjövall_. Teidän ei käy kieltäytyminen... minä isänä ja kappaleen tekijänä, seuraan teitä. Mutta mitä tämä merkitsee? (Kuuntelee). Ne eivät huudakkaan esille! (Pilkistää esiriipun reijästä). Mikä kiittämätön yleisö! (tulee takaisin). Siellä ne istuvat hyvin rauhallisina, nuuskaten ja piparkakkuja pureskellen... tämä on hirveätä!... tätä minä en kestä!...

_Josefiina_. Rauhoittukaahan toki, hyvä pappa!

_Theodor_. Kaikella muotoa, setä hyvä!

_Kaikki_. Hyvä herra tirehtööri!

(Ympäröivät hänet).

_Josefina_. Ja mitäpä siitä -- onhan meillä lappu luukulla.

_Sjövall_. Näillä Smålantilaisilla ei ole hitustakaan taideaistia!... mutta minä halveksin heitä! Sen, jolla on puoli Eurooppaa puolellaan, sen ei tarvitse välittää Vimmerbyyläisistä. -- Nyt kaikki paikalleen... viimeinen kuvaelma alkaa... Kuulkaas, vahtimestari!

_Vahtimestari_. Herra tirehtööri!

_Sjövall_. Niistäkää kynttilät ja tuokaa tänne kruununi.

_Vahtimestari_. Minä pelkään että kynttilät rampissa sammuvat ennen loppua.

_Sjövall_. Niistäkää hyvin varovasti.

(Vahtimestari menee puhdistamaan kynttilöitä).

_Theodor_ (Sjövallille). Kunhan ei vaan isä olisi tuntenut minua.

_Sjövall_. Mahdotonta!... hän luulee sinun olevan kaukana täältä.

_Josefina_. Olisi ollut paljoa parempi, jos Theodor olisi heti mennyt isänsä luo ja...

_Sjövall_. Ja että ukko olisi kieltänyt hänen esiintymästä... se siitä olisi seurannut ja me olisimme menettäneet täyden huoneen... Sinä olit oivallinen, tyttöseni!... Näitkös sitä viiksihuuli herraa, joka istui ensi penkillä, hän oli varmaankin joku diplomaatti...

_Josefina_ (Pistää joukkoon). Diplomaatti Vimmerbyyssä -- niin!

_Sjövall_. Tuokaa tänne Vestan alttari!

(Vahtimestari ja jotkut valkeisiin viittoihin puetut Näyttelijät kantavat esille huonosti maalatun alttarin ja asettavat sen näyttämön toiselle puolelle).

_Vahtimestari_ (Tuo kultapaperisen kruunun).

_Sjövall_. Hyvä! (Tarkastelee kruunua). Mitä tämä on? Sanoinhan minä jo Falköpingissä että tämän kruunun pitää uudestaan kultauttaa.

_Vahtimestari_. Sellaista kultapaperia ei löytynyt koko kaupungissa.

_Sjövall_ (Panee kruunun päähänsä). No, minä asetan parhaan puolen etupuoleksi ja varon etten käännä selkääni yleisölle... (kääntyy) mutta peijakas! missä Ölander on?

_Ek_. Nukkumassa.

_Sjövall_. Onko hän hullu? hänhän näyttelee tyrannia viime kuvaelmassa!

_Ek_. Hän sanoi että hän ei astu näyttämölle, ennenkuin hän on saanut ne 20,000 taaleria, jotka tirehtööri on hänelle velkaa.

_Sjövall_. 20,000 taaleria? Piruko sitä miestä riivaa? 20 taaleria hänen on saatavaa, mutta aina kun hän on pöhnässä, näkee hän kaikki tuhatkertaisena. Menkää ajamaan hänet ylös!... Se ihminen tuottaa minulle vaan mieliharmia!

(Ek menee).

_Vahtimestari_. Herra tirehtööri, min'en ymmärrä mistä me saamme kuutamon tänä iltana... matkalla on kuu sattumalta ajettu rikki.

_Sjövall_. Liimatkaa palaset yhteen... tottahan ne riittää edes puolikuuksi... Mutta miks'ei pilviä ole vedetty ylös?

_Vahtimestari_. Pilvien päälle on satanut matkalla... ne ovat ihan likomärkinä.

_Sjövall_. No miks'ei niitä ole kuivattu?

_Vahtimestari_. Ei se auttaisi... koko taivas on pilalla...

_Sjövall_. Onko koko taivas pilalla? No sitten piru periköön kaikki kyytimiehet!... Mutta missä on sotajoukko?

_Vahtimestari_. Tuossa se tulee (pois).

(Kaksi näyttelijää, puettuina roomalaisiksi sotilaiksi, tulee).

_Sjövall_ (Sotilaille). Te asetutte samalle puolelle kuin minäkin ja seuraatte sitten minua näyttämölle... mitä melua siellä kulissien takana?

2:nen Kohtaus.

Edelliset. Ravintolan isäntä. (Ryntää sivulta Sjövallia vastaan).

_Ravintolan isäntä_. Kuulkaapas, herra! Aijotteko te petkuttaa minua, vai? Te lupasitte minulle rahat piljettiluukusta jo ennen päivällistä... mutta piljettien myyjä sanoi teidän kieltäneen hänen antamasta minulle äyriäkään.

_Sjövall_ (Arvokkaasti). Kuka te olette?... ja kuinka te rohkenette...

_R. isäntä_. Ei mitään verukkeita, herraseni... rahat tänne, taikka...

_Sjövall_ (Osoittaa kruunuansa). Tiedättekö kenen kanssa puhelette? Onneton! ettekö näe kuningasta edessänne?

_R. isäntä_ (Ahdistaen häntä). Kas niin, herra!

_Sjövall_. Sotilaat, viekää ulos tuo mies ja katkaiskaa kaula häneltä!

_R. isäntä_ (Peräytyen). Mitä pirullista leikkiä tämä on?

_Sjövall_. Kaula poikki paikalla!

(Sotilaat ahdistavat Ravintolan isännän ulos).

3:s Kohtaus.

Edelliset paitse R. isäntää.

_Theodor_ (Kiiruhtaa Sjövallin luokse). Minä kuulin nyt juuri että isäni oli koettanut tunkeutua näyttämön puolelle.

_Sjövall_. Ole sinä ihan rauhallinen!... Ei yksikään karhu pistä tänne nokkaansa.

_Theodor_. Se olisi onnetonta, jos hän pääsisi asiain perille.

_Sjövall_ (Huutaa ulospäin). Vahtimestari!

_Vahtimestari_ (Näkymätönnä, vinniltä). Kuulen, herra tirehtööri?

_Sjövall_. Mitenkä on hanhien laita? -- Muistakaa vaan laskea ne alas lopussa.

_Vahtimestari_. Nuora on katkennut.

_Sjövall_. Solmitkaa kiinni!

_Vahtimestari_. Siin' on jo niin monta solmua ennestään.

_Sjövall_. Sitä lujemmaksi se tulee!... miks'ei uhritulta sytytetä? kaikesta täytyy minun huolehtia. (Ottaa rampista kynttilän ja sytyttää tulen alttarilla). Kyvykkäin ihminen tässä maailmassa on sentään maaseututeaatterin tirehtööri.

(Taustalla kuuluu jalkain töminää).

_Josefina_. Isä hyvä, eikö voida aloittaa?

_Sjövall_. Minä odotan herra Ölanderia. Onpas siellä suurijalkaista yleisöä. -- Missä on ukkonen?

_Grip_ (Pelti kädessä). Minun kädessäni.

_Sjövall_. Entäs salama?

_Grip_. Tässä naulassa!

(Jalkain töminää).

_Theodor_. Me emme voi odottaa kauemmin.

_Sjövall_. Mutta tyranni ei ole vielä täällä... minä lähetin juuri Ekin häntä hakemaan.

(Jalkain töminä jatkuu).

_Useat näyttelijät_. Alkakaamme! alkakaamme!

_Josefina_. Ehtiihän herra Ölander tulla kuorolaulun aikana.

_Sjövall_. Missä on ylimmäinen pappi?

_Grip_. Täss' ollaan.

_Sjövall_. Tilaa! tilaa! (Asettuu sotilaitten kanssa entiselle paikalleen. Kaikki muut rientävät vastakkaiselle puolelle, niin että näyttämö jää tyhjäksi). Esirippu ylös! (Väliverho vedetään ylös. Orkesterin soittaessa kummallista marssia kulkevat näyttelijät näyttämölle: ensin naiset, sitten miehet. Heidän jälissään Theodor ja Josefina morsiuspuvussa, viimeisenä Grip. Saatto kulkee muutaman kerran näyttämön ympäri, jonka jälkeen he asettuvat molemmin puolin näyttämöä. Theodor ja Josefina asettuvat alttarin eteen. Sjövall -- ensi kulississa -- puhaltaa niktipillillä salamaa ja paukuttelee rautapellillä ukkosta. -- Nyt aloittaa oikea orkesteri. Kaikki polvistuvat).

Laulu n:o 6.

Kuoro.

Vestan eessä polvillaan Siunausta rukoillaan.

_Sjövall_ (Laulaa kuorossa mukana, lyöden tahtia; yht'äkkiä alkaa hän seuraavan kupletin):

Mestarin työt' on tää tragedia, Sellaist' ei löytyne toista. Tuskinpa Ruotsin akademia Saisikaan aikahan moista.

Kuoro.

Vestan eessä polvillaan Siunausta rukoillaan.

_Sjövall_.

Rahoja, mainetta mulle se tuo, Kunniaa kosolta hankkii. Rahat mä kaikki -- talletin jo, Kansallis-Osake-Pankkiin.

Kuoro.

Vestan eessä polvillaan Siunausta rukoillaan.

_Sjövall_.

Kohtapa varmaan rinnassani Stanislain tähti jo loistaa

Kuoro. (Basso):

Vestan eessä tässä Siunausta rukoillaan!

_Sjövall_.

Sitte kun kuolen, niin haudallan, Patsaskin uljaana paistaa.

Kuoro. (Nousevat).

Vestan eessä polvillaan Siunausta rukoillaan.

_Sjövall_. Ihanaa!... Jumalallista!... hm?... eikö yhtään aploodia?... hirveän epämusikaalisia ihmisiä täällä Vimmerbyyssä!

_Theodor_ (Lausuu).

Oi Kunigunda! mi riemu täst' itää, Kun morsianna saan sua rinnallain pitää!

_Sjövall_. Ölanderia vaan ei kuulu.

_Josefina_.

Rinnallas' elää on riemuisaa! Sua seuraan vaikk' koskeen kuohuisaan!

(Muutamia hyvä-huutoja perältä).

_Sjövall_. Aha!... innostus kohoo... täytyy auttaa sitä.

(Puhaltaa salamaa ja rummuttaa peltiä. Kaikki kokoontuvat näyttämön toiselle puolelle. Theodor ja Josefina jäävät alttarin eteen).

_Grip_ (Lähestyy ja ojentaa siunaten kätensä).

Te nuoret, elämän myrskyistä voiton saaneet, Sen luodot ja karit ootte luotsata tainneet. --

_Sjövall_. Voi sitä Ölanderia! Levottomuus ihan tappaa minut!

_Grip_.

Jumalain sijassa siunaan ma teitä Ja toisillenne teidät nyt heitän. -- --

_Sjövall_. Nyt kuuluu aseiden kalsketta näyttämön takaa. (Sotilaille) Aseitten kalsketta, kuuletteko! (Sotilaat kalskuttavat aseitansa). Nyt pitäisi tyrannin rynnätä sisään ja murhata morsiusparin, mutta häntä ei näy, ei kuulu. Enhän minä voi samalla kertaa olla murhaavana tyrannina ja siunaavana kuninkaana. (Huutaa kiivaasti näyttämölle). Lausukaa siunaus uudestaan, mutta hitaammin!

_Grip_.

Jumalain sijassa siunaan ma teitä...

_Sjövall_ (Kuin edellä). Vielä hitaammin!

_Grip_.

Ja toisillenne teidät nyt heitän! Mut vait! meit' joku lähestyy. --

_Sjövall_. Mutta hän ei lähesty, se raato!

(Näyttelijät katselevat hämmentyneinä toisiaan ja yleisö alkaa levottomana kuiskutella keskenään).

_Ek_ (Pilkistää sisään vastakkaiselta puolelta). Herra tirehtööri! Ölander nukkuu kuin kivi.

_Sjövall_ (Epätoivossa). Tyranni nukkuu!... minä olen hukassa!... Herättäkää hänet ja sanokaa että hän saa kaksi resettiä ensi kuussa.

(Ek poistuu).

_Useat katsojista_. Mikä on? Mikä on?

_R. Isäntä_. Kaunista komeleijaa!

(Tyytymättömyyden hälinää salongissa).

_Sjövall_. Jospa minä keksisin jonkun toisellaisen lopun... Kerta vielä siunaus!

_Grip_.

Jumalan sijassa siunaan ma teitä...

_Sjövall_. Kirottu Ölander!

4:s Kohtaus.

Edelliset. Gråström.

_Gråström_ (Tulee samalta puolelta, jonne Ek poistuu). Toden totta -- on tuo tuossa minun poika viikarini... minä tunsin hänet sittenkin...

_Sjövall_. Nahkuri!... mitäs tästä nyt tulee?

_Grip_.

Ja toisillenne teidät nyt heitän...

_Gråström_ (Ryntää näyttämölle ja Theodoria kohti). Sainkos sinut vihdoinkin kiinni! Oletko mielestäsi käyttäytynyt kuten pojan pitäisi... olisit, totisesti, ansainnut kiroukseni.

(Yleisö perällä aplodeeraa).

_Sjövall_ (Aplodeeraa). Hyvä! hyvä!... hän pelastaa minun tragediani!

_Theodor_. Rakas isä...! (Tekee seuraavana aikana rukoilevia liikkeitä isälleen).

_Gråström_. Jos äitivainajasi näki sinut tuollaisena venkaleena, niin hän varmaankin kääntyisi haudassaan.

(Yleisö perällä aplodeeraa).

_Sjövall_. Mainiota!... Yleisö luulee tuon kuuluvan näytelmään.

_Gråström_. Sinä vetelehtijä! Sitäkö varten olet saanut oppia italialaista kirjanpitotaitoa, että nyt kummittelet tuollaisena tarhapöllönä?

_Sjövall_. Ai, ai! tuo ei ollut draamallista!