Part 4

Kiitos Herran olkohon! Kuningas Hän armollisin Kansansa vie lepohon Käsivarsin voimallisin, (5 Moos. 33: 27) Uskon teillä harjoittaa, Oikein opettaa, Tarpeess kurittaa, Läpi vaivan Iloon taivaan Ihmeisesti johdattaa.

44.

Tänäpänä.

(Sävel: Maa suur' ja avara).

Jo tänään, sielunen, Käy tielle kaidallen! (Hebr. 3: 13) Ei sulle lupausta Päivästä suoda muusta. Huomenna kenties tässä Et ole elämässä.

Jos niin et, sielu, tee, Kun Herra tuomitsee; Silmänsä tarkat ovat, Lain käskyt pyhät, kovat; (Ps. 95: 7, 8) On aika malttaa mieltä, Palata synnin tieltä.

"Ah, mistä alkaisin?" Halaja ensinkin Vain Isäs luokse tulla -- On leipää tarvis sulla -- (Luukk. 15: 17) Rukoillen Jesust' aina:

Hän voimaa sulle lainaa. Salaiset syntisi Myös laki kiroopi, (5 Moos. 27: 26) Niist' yltyy Herra vihaan; Siis älä luota lihaan, Vaan Jesus yksin auttaa Kuolonsa kalliin kautta.

Hän täytti koko lain; On rakkaus Hän vain. Siis ajattele sinä: "Jos Hänet hylkään minä, Niin tulen tuomituksi, Ijäti kirotuksi".

45.

Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?

(Sävel: Maa suur' ja avara).

Sanoa tahtoisin, Kuink' armon tavoitin, En ymmärrä vaan sitä, Miks Herra huolen pitää Minusta yli toisten Parempain, suurenmoisten.

Niin huono olen mä, Ett' alan nääntyä; Vaan sieluni kun nääntyy, Niin puoleeni Hän kääntyy, Katsahtaa, armahtaapi Ja sielun virvoittaapi.

Ja sielu riemuitsee, Riemuissaan laulelee. Vaan kun Hän armon salaa, Taas sielu sitte palaa Silmäämään itseänsä Ja viheliäisyyttänsä.

46.

Ole heidän käsivartensa varahin niin myös meidän autuutemme murheen ajalla!

(Sävel: Ah, sielun', anna vallit' Herran).

Murheella muistan elämääni: Se tähän ast' on kulunut Synneissä suuriss' alinomaa, Mä niissä olen riehunut. Nyt taakseni käyn katsomaan... Voi, jos ei mua oliskaan!

Mua pelko pyytää maahan painaa Ja murheen aallot vaivuttaa, Kun syntiä tein armon päälle, Yllyttäin vihaan Jumalaa. Parempi, jos en ollenkaan Olisi tullut maailmaan.

Oi, Herra Jesus, joko tunnet, Kuink' olen aivan saastainen, Puoleeni armokasvos käännä, Lepytä Isä vihainen! Rukoilen sydämestäni, Ah, armahda, oi, Herrani!

Maailma meitä pilkkaa, polkee, Se osa meille sallitaan; Vaan kerran päästään tuskan alta, Kun seuraamme me Sua vaan. Oi, Jesus, kuule taivaassa, Kun valitamme vaivassa!

Ei Jobin vertoo Itämaalla Havaittu Herran pelvossa: Hunajan hälle vuoret vuoti, Häll' oli riistaa, mainetta. Vanhuskin nousi, vaikeni, Kun saapui hän ja puheli.

Vaan ilma yltyi, pauhu paisui, Jo myrsky riehui raivoten, Ja paha henki ilman alta Sai Jobin suureen murheesen. Hän tuhkaan istui sairaana, Vaikk' oli Herran huomassa. (Jobin kirj. 1 ja 2 luku)

Niin lopun ajalla myös tällä Nyt villitykset pauhaavat; Ne myrskyn lailla raivoavat Ja kaikki maahan tallaavat; Myös paisuvia pahoja Myrkyllään nostaa saatana.

Jos vaikka aasit surmaisitkin Ja kamelitkin kuoletat -- Kun niitä rakastamme raukat --, Niin säästä sielut katalat! Sun tykös itkein huudamme, Lähetä Henkes luoksemme!

47.

Meidän Jumalamme tykönä on paljo anteeksi antamusta.

Nyt ihmettä tuhlaajapojasta kuullaan: Kun köyhyydessä hän nääntyy Ja verhoa puuttuvi hältä ja ruokaa, Niin isänsä luokse hän kääntyy. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon, Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Hän nousevi, jättäen laidunpaikan, Joll' äsken sikoja kaitsi, Ja käy isän armahan kotoa kohden, On lempeä, hoitoa paitsi. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon, Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Suin itkevin lausuvi hän isällensä: "Mua ottaos luoksesi vielä! Mun nälkää, janoa kärsiä täytyi, Ja vaipua tahdoin tiellä". Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

"Perintöni kallihin tuhlasin kaiken, Eläissäni tyhmien lailla; Kuitenkin armoja sulta nyt kerjään Mä väsynyt vierahill' mailla". Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

"Pojakses en pyydä, mut palvelijakses, Kun syntiä tein sua vastaan. Sun orjanas ainian mielisin olla Ja leivässäs ainoastaan". Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Vaan hänt' isä vastahan kauas jo juoksee Ja kaulahan lankeaapi Ja suudellen sylihinsäkin sulkee Ja huoneesen johdattaapi. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Nyt laittavi hän pidot lihavat sangen, Ja riemuita kunkin on määrä. -- Niin myös Isä taivahan syntisen ottaa, Jos tiensä hylkää väärän. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Hän on kuin paimen, mi laumahan lampaan Kadonneen korvesta saapi, Vie riemuiten olallaan sekä kaikki Myös ystävät riemuittaapi. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Oi, parhain Paimen, Sä rakkaudellas Etsiskele eksyneitä, Niin ett' olis riemua taivahat täynnä, Kun sinne sä noudat heitä. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Oi, johdata meitä, Sä Paimen hellä, Evankeliumin laidunmailla, Niin tahdomme Sinua ylistellä: Meilt' ei ole mitään vailla. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Taivaisehen lammashuoneesen sitten Autuina me siirtyä saamme Ja kanss' valituitten ja enkelitten Ylistää sua, Auttajaamme. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon, Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

48.

Etsikää Herraa, koska Hän löytää taitaan!

(Sävel: Herra, Luoja taivasten. " Veisatkaamme, veikkoset.)

Käänny, käänny, syntinen! Jumala on haluinen. Vielä nyt Hän armahtaa Ovellesi kolkuttaa. (Ilm. K. 3: 20)

Huomaa Herran kolkutus, Ota vastaan vaikutus Kääntymiseks sielulles, Autuaaksi tullakses!

Kuule! Jesus varoittaa, Huutaa, käskee, kehoittaa: "Kiiruusti tee parannus, Synneistäsi lakkaamus!" (Mark. 1: 15)

Jesus kärsei kuoleman, Avas meille taivahan, Päästi synnin kahleista, Elon antoi armosta.

Kuoloon ei Hän meitä sois, Synnistä vain pyytää pois, Vannoo itse kauttansa: "Pidän teistä murhetta".

Nyt on aika autuuden. Ota vaari, syntinen, Ymmärrä ja huomaa oi: Armon Jesus antaa voi!

Viel' on Herra armoinen; Riennä parannuksehen! Armon aika kiiruhtaa, Kuolemassa loppuns saa.

Jos et käänny milloinkaan, Vaikka kyllä kutsutaan; Jos vain itses paadutat: Vihaa vain niin kartutat.

Et saa sielun lepoa, Jos et etsi Jesusta, Joka synnin vioista Puhdistaa sun kaikista.

Lankee Herran jalkoihin, Puhkee kyynelvirtoihin: Särjetty sun sydämes Uhriks anna Jesukses!

Puplikaanin tavalla Ano hartaudessa: "Herra, ole armoinen, Olen suuri syntinen!" (Luukk. 18: 13)

Luota lunastuksehen, Ansiohon Jesuksen, Jotta kuva Luojasi Sinussa niin kasvaisi!

Älä anna saatanan, Lihasi ja maailman Itseäsi estellä, Kadotukseen vietellä!

Aika tääll' on lyhyinen. Sitä seuraa ijäinen Joko ilo enkelein Taikka parku perkelein.

Vapisten ja pelvolla Valvo armon aikana, (Fil. 2: 12) Ollaksesi oksana Jesuksessa tuoreena! (Joh. 15: 6)

Niin sä vältät helvetin, Pääset taivaan salihin. Suokoon tämän Jumala Armostansa suuresta!

Ijäisesti sitte me Häntä siitä kiitämme, Tahdomme myös palvella Enkelitten seurassa.

49.

Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

Sodassa olen ollut, (Joh. 7: 1) Terveenä sieltä tullut. Sain kyllä monta nuolta Rintaani, mut ei huolta, (Es. 6: 12, 16. 2 Tim. 2: 3) Kun Jesukselta haavat Voidetta hyvää saavat.

Hän on niin hyvä, jotta Parantaa palkinnotta. (Matt. 11: 28. Jes. 55: 1) Hän avun antaa mulle; Mä sanon: "Kiitos sulle!" En kyllin kiittää suulla Hänt' osaa muiden kuulla.

Riemuinen mull' on rinta; Minust' on kallis hinta: Mun Jesus osti verin, Min ristin alta perin; Tuo ei vain tyhjä juttu, Vaan kaikill' aivan tuttu.

Jumalall' olen rakas, (Joh. 3: 16) Sen Jesus täysin takas. Ja rikas olen aivan, Kun itse Herra taivaan Perinnön rinnallansa Suo valtakunnassansa. (Room. 8: 17)

50.

Elämänkertani.

Minä olen kaikki vahingoksi lukenut ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin.

Koska loppui kirkkovuos, Olin aivan synnin suoss'. Synnin tietty seuraus Kuolo on ja kirous. (Room. 6: 23. 5 Moos. 27: 26. 1 Moos. 3: 19) Pahoin pelkäsin mä niin, Joutunenko helvettiin.

Jesus syntyi jouluna; Siitä sain mä toivoa. Kristus oli kuvattu, Lunastajaks luvattu. Enkel' lausui taivaasta: "Rauha olkoon mailmassa!" (Luukk. 2: 14)

Vasta vuonna uutena Aukas suuni Jumala Laulamahan kiitosta Uudest' armoliitosta, Minkä maailmaan Hän toi, Mullekin siis osan soi,

Kun Hän sallei vuotavan Ensimmäisen pisaran Pyhää vertään, ostaakseen (Luukk. 2: 21) Mua sillä itselleen, Pelastaakseen sieluain, Puhdistaakseen ruumistain.

Järjen pitkäperjantai Minussa myös alkuns sai, Kidutti mun sieluain, Miten mailma Jesustain, Sanoi: "Jesus kuoli pois; Ken nyt sua auttaa vois?"

Näin se myös mun peljätti: "Suuret on sun syntisi; Sinua ei valita, Sull' ei suoda armoa". Kysyin: "Mistä avun saa?" Vaan ei ollut auttajaa.

Järki petti minua Kauan niinkuin kiusaaja, Tahtonut ei armoa Omistaa vain armosta. Pelastusta huusin, vaan Vastaust' en saanutkaan.

Järki tahtoi täyttämään Työt ja niitä näyttämään. Rukoilin: "Ah, Jumala, Mulle anna armoa!" Uskon voima oli pois; "Mistä sen saada vois?"

Sanottiin: "Sen Kristus suo;" Golgataan käy ristin luo, Ano lailla ryövärin: "Herra, muista muakin, Koska tulet voimahas Taivaan-valtakuntahas!" (Luukk. 23: 42)

Silloin vasta huomasin, Mitä tässä tarvitsin, Rukoilin kuin ryöväri. Jumala sen havaitsi, Tuli kohta auttamaan Avarasta armostaan.

Kristus huusi kuollessaan, (Luukk. 23: 46) Hätäännyin myös huutamaan. Järjen päivä pimeni; Uskon aurink' yleni; Toivon täysikuulla -- oi! -- Pääsijäinen riemun toi.

Hauta -- kas! -- nyt aukeni -- Pyhä halu virkosi --; Usko, Henki sanomaan Kiiltävissä vaatteissaan Riensivät; mä pelkäsin, Vallan maahan katselin.

Uskonut en uskovan' Sanantuojaa taivahan, Hiivin hautaan katsomaan -- Sanaa Herran tutkimaan --, Ja kun siellä katselin, Jo mä silloin itkinkin.

Jesus seisoi takanain, Kysyi minun itkuain. Sanoin: "Oi, en auttajaa, Jesustani, nähdä saa!" Silmän' oli soennut, Häntä en mä tuntenut.

Lauseista Hän Raamatun Näytti autetuks jo mun, Näytti omat haavatkin. Tuosta Hänet tunsinkin. Muillekin vein sanomaa: "Kaikki Hältä avun saa".

Maailma tuon huomaitsi, Hulluksi mun tuomitsi, Kuka lukemisesta, Kuka muusta puuhasta, Teeskelystä myös, ja niin Hautaa mulle kaivettiin.

Niin soi Herra heluntain. Pyhän Hengen silloin sain... Jumalan näin Jumalaksi, Tulin muista kamalaksi. Silloin saapui kreikkalaiset, Itseänsä kehuvaiset.

Arapialaisten suku Saapui, yllä oma puku; Sepä kerskui uskostansa, Oli rikas tullessansa. Tulivat myös kreettalaiset, Varsin valehtelevaiset.

Maailma -- Mesopotamia --, Synnin sumusta niin samia, Luuli minun lankeevaiseks, Viinast' aivan humalaiseks. -- (Ap. Tek. 2 luku) Mik' on Hengen vaikutusta, Mailmasta se hullutusta.

Vaan kun tuli kolminaisuus, Muut kaikk' oli katoovaisuus; Huusin kolminkertaisesti, Vaikka kuinka mailma esti:

"Jumalan kolm'yhteisen Kiitos olkoon ijäinen!"

51.

Älä niitä ensinkään pelkää, joita sinun kärsimän pitää.

Hengelliset matkaajat! Tyytyväiset, iloisat Olkaa kuormaa kantaissanne, Taivaan tietä kulkeissanne! Jesus itse johdattaa, Verellänsä vahvistaa. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. (Matt. 6: 19, 20)

Usein täytyy kulkea Kavalainkin joukossa, Jotka syvyytehen syytää, Multaan maahan kaataa pyytää, Julki hyviks näyttävät, Salaa päälle täyttävät. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Jos sun päälles tulevat Oudot, tuntemattomat, Niinkuin villieläväistä Sua häätäen, niin näistä Huuda Herraa auttamaan, Luota, turvaa Jumalaan! Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Jos sua valheen verkkoihin Kovin kiedottaisihin Omassakin kotonasi, Kärsi tuota puolestasi: Saatana ei saavuta, Vaikk' on hällä apua. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Jos sun köyhyys käsittää, Nälkä tahtoo näännyttää, Eikä auttajata sulla Ole eikä tahdo tulla, Turvaa silloin Jumalaan, Kaikkein apuun, auttajaan! Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Jos sun Latsaruksena Täytyy maata vuoteessa, Tyydy aina teihin taivaan! Älä suutu, väsy vaivaan! Kyllä murheen sumusää Pian poistuu, selviää. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Sieluas jos ahdistaa, Mieltäs soimaa, rasittaa, Jotta täytyy tuskitella, Sydämessäs valitella, Muista, että saatana Ampuu tulinuolia! Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Jos sua parvi pahoja Soimaa, sortaa aiheetta, Älä sentään huoli heistä, Ota vaari Herran teistä! Liiaksi se arkailee, Joka koiraa karkailee. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Kaikk' on paljon kärsineet, Jotk' on taivast' etsineet. Jos et sinä kärsi näitä, Et saa viettää taivaan häitä. Murheest' iloon saavutaan, Häpeästä kunniaan. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Ristin tie on talvitie, Joka suoraa päätä vie Halki soiden, poikki jäiden -- Kautta kiusausten näiden -- Jos sull' outo tie on tää, Niin on huono matkas pää. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Vaan jos hyvin päättyypi Maailmasta matkasi, Otetaan sua riemuin aivan Vastaan satamassa taivaan, Kussa saat sä todistaa: "Tääll' ei tarvis valittaa!" Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

Siellä ilo, autuus on Täydellinen, loputon. Rientäkäämme! -- muutoin jäämme; Sinne, sinne pyrkikäämme Siihen iloon asumaan, Joka taivaass' annetaan! Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat.

52.

Ei rakkaus koskaan väsy.

Armon lapset ahdistetut, Jesuksehen istutetut, Teill' on tieto tunnossanne, Ett' on Jesus joukossanne, Maailmasta luopuneet, Jesuksehen juurtuneet.

Jesus antaa taivaan mannaa; Huutakaatte Hosiannaa! Iloitkaatte, riemuitkaatte, Kiitos Hälle veisatkaatte, Joka teitä virvoittaa, Synnin siteet kirvoittaa!

Auttamaan Hän tuli tänne, Näki teidät veressänne Puolikuolleena tiellä, Sitoi haavanne, vei vielä Majahan ja isännän Hoitoon antoi hyvähän. (Luukk. 10: 30-35)

Hän ne sanoo isänniksi, Käskee toisten korjaajiksi, Joille Hän suo valistuksen Ynnä Hengen todistuksen. Kaksi penninkiä nuo Monelle Hän vielä suo.

Kärsiä Hän käskee vielä Ajan, jonka Hän on tiellä; Palatessaan lupaa maksaa, Käyttää aina armotaksaa. -- Rakkaudesta toisia Hoitaissa ei suututa.

53,

Minä annan lahjaksi.

(Sävel: Jesus kunnian kruunun kantaa).

Kerjäläiset hengelliset, Toisianne rohkaiskaa, Kerjäämähän ruvetkaa Isannältä Jesukselta! Hän vain yksin lahjoittaa, Muilta emme mitään saa.

Kerjäläiset katuvaiset, Puhdistusta pyytäkää Ynnä uutta elämää Jesukselta suloiselta! Hän teit' yksin uudistaa, Verellänsä puhdistaa.

Kerjäläiset itkeväiset, Virvoitusta sielulle Pyytäkää ja mielelle Jesukselta armiaalta, Joka teissä Hengellään Muuttaa mielen tykkänään!

Kerjäläiset murheelliset, Joit' ei suinkaan huvita Tavaroineen maailma, Jesukselta Antajalta Uutta maata anokaa! (Ilm. K. 21: 1) Häneltä sen myöskin saa.

Kerjäläiset viheliäiset, Synnin tuntoon vajonneet, Toivosta jo luopuneet, Jesustanne Auttajaanne Pyytäkäätte hätähän! Ensin auttaa teitä Hän.

Kerjäläiset kaikellaiset, Jotka kulkee kerjuulla, Pyytäin armost' armoa Jesukselta laupeaalta, Häntä ylistelköötkin Sydämellään, suullaankin!

54.

Me olemme Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset.

Auta, Jesus, uskomahan, Kulkemahan Sitä tietä tasaista, Jota itsekin maan päällä Kuljit täällä: Rakastamaan opeta -- Niinkuin tulee -- lähimmäistä, Muista näistä Enimmän vain Sinua!

Auta, Jesus, kärsimähän, Tyytymätön Sinun tahtoos ainiaan; Toivossa suo risti kantaa, Itsen' antaa Sinun haltuus kokonaan; Apu ollos ilossani, Murheessani, Neuvo armoos luottamaan!

Auta, Jesus, itsellesi Omaksesi Veres kautta minua! Mua valittujes kanssa Kokonansa Maailmasta erota! Vahvista mun voimiani, Uskoani Läpi mailman kulkeissa!

Auta, Jesus, lähteissäni, Päästessäni Maailmasta pahasta; Suo mun tulla osalliseks, Perilliseks Kanssas itse taivaassa: Ijäti saan Sua kiittää Sitten siitä Armostasi suuresta.

55.

Ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa.

Herra tässä paikassa Onpi totisesti. (1 Moos. 28: 16) Mikä meitä Herrassa Iloitsemast' esti, Vaikka hulluiks herjataan Kaikki katuvaiset, Viisaiks julistetaan vaan Pahat paatuvaiset!

Ruumis, sielu iloitsee Lunastuksestansa, (Ps. 84: 3) Ansiosta kiittelee Yksin Jesustansa; Puolestamme vaivoissa Hän ol' ijäisissä, Päästi pahan pauloista, Itse helvetistä. (Kol. 2: 15)

Vaikka loppu maailman Käy jo lähemmäksi, Verivirta Karitsan Ei käy kylmemmäksi: Vielä voi se kirvoittaa Synnin kahlehista, Vieläkin se virvoittaa Mielen murehista.

Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä. Mailma katsoo oudoks tään, Kun ei ole nähnyt Eikä nähdä pyydäkkään, Mit' on Jesus tehnyt.

Kiittäkäätte Karitsaa Kaikki uskovaiset! Ylistystä veisatkaa Armon sukulaiset! Ynnä yhdell' äänellä Ylistäkää Isää Sekä Pyhää Henkeä, Joka voimaa lisää!

56.

Autuaita ovat ne ihmiset, jotka sinun pitävät väkenänsä.

Tänne, Jesus, sanaas pyhää Kokoonnuimme kuulemaan. Tykönämme pysy yhä, Auta yhteen saapumaan Meitä luokses mielessämme, Että mailmast' eriämme.

Pimeä on järki meillä Sielun silmä sokea, Johdata siis Henkes teillä; Siellä sielu valista! Mielemme sä uudistaos, Sydämemme puhdistaos!

Jesus, Isäs kunnian valo, (Hebr. 1: 3) Joka paistat ainiaan, Ole sielun ilo jalo, Johda rauhan satamaan! Silmät, korvat, suu ja kieli Hallitse ja koko mieli!

57.

Sinun Sanas on minun jalkaini kynttilä ja valkeus minun teilläni.

Sanastasi kiitän Sua, Jolla, Jesus, johdot mua. Anna minun kuulla sitä, Suo sen sielussani itää; Auta Sua rakastamaan, Lähimmäistä holhoamaan!

Selvä käskysi on meillä Kulkemahan rauhan teillä. Suo, ett' arkiona aina Sielu on kuin sunnuntaina Täytettynä Hengelläsi, Kuten Sinun templissäsi!

Suo mun elinaikanani Pitää huolta sielustani! Uskoin, toivoin auta vielä Kulkemaan mua taivaan tiellä! Uskovistas vaari ota, Kunnes päättyy synnin sota!

58.

Hän rakasti meitä ensin.

Jumala on rakkaus, (1 Joh. 4: 16) Jesus siit' on takaus. Mitä siis nyt puuttuu? Rakkautta meiltä myös Vaatii Herra uskon työss'; Siinä kaikki muuttuu.

Joka tahtoo Jumalaa Yli kaiken rakastaa, Ei hän huoli muista; Ruumiin joka jäsenen Tässä työssä rakkauden Alati hän suistaa.

59.

Anna ties Herran haltuun!

Mä kaikkeni: sieluni, ruumihini Tuon, Herra, sun haltuhus, huomahasi Mull' on ilo siitä Kun kaitset sä niitä Sun sauvallasi. (Ps. 23: 2, 4)

60.

Usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan.

Usko on se kirkko, Jossa sielu virkoo, Alkaa eloaan.

Halu on se jalka, (Ps. 42: 2, 3) Jolla sielu alkaa Ensin kulkemaan.

Toivo on se polku. Jota myöten kulku Ensin aljetaan.

61.

Avukses huuda minua hädässäs!

Joka luottaa Herraan taivaan Alla ankarankin vaivan, Aina Herra häntä kuulee, (Ps. 65: 3) Häpeään ei siis hän tule.

Vaikka mailma tahtois niellä, Hän vain kestää, pysyy tiellä. Herra hälle voimaa antaa, Käsissään Hän hänet kantaa. (Ps. 91: 12) Kuka voikaan voittaa sitä, Jonka puolta Herra pitää? (Room. 8: 31) Ei hän huku minkään kautta; Itse Herra häntä auttaa.

62.

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on ijankaikkinen elämä.

Hartaasti halaa sydämen', Ett' kallis veri Jesuksen Niin sielussani vaikuttais, Ett' oikein Hänet nähdä sais, (Joh. 20: 27-29) Ja taivuttais niin mieleni, Ett' tuosta kiittäis kieleni; Mä sitte jo maan päällä -- kas -- Olisin aivan autuas. (Luukk. 1: 45)

63.

Minä teen sinun valituksi murheen pätsissä.

Hyvin Herra kaikki teki: Silloin, kun Hän hyväks näki, Pani surun suitsimiksi, Pahat päivät päitsimiksi, Ajoi niillä viisaasti, Synnin orjan seisahti. (2 Kor. 7: 10. Matt. 5: 4)

64.

Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on suloinen!

Kyllä Herra huolen pitää: Kasvattaa sen, mikä itää, Sijallaan suo satehen, Antaa aamukastehen, Armosta myös poutaa antaa, Kasvun korjuusenkin kantaa.

Herra on mun kaitsijani, (Ps. 23: 1) Jesus edesvastaajani; (1 Joh. 2: 1) Hän on minut ostanut, Tielle käymään nostanut, Avun aina mulle tuottaa. Häneen, sieluni, saat luottaa.

Mua johdattaa Hän vielä Kaitaisella taivaan tiellä. Järki ei voi johdattaa, Sielun sairaaksi vain saa. Pois siis, järki, jää nyt siitä! Siinä ei sun neuvos riitä!

Tule, Pyhä Henki, täytä Herran työ ja apu näytä, Synnin haavat sitele, Hellin hoida, pitele; Anna usko, kuuliaisuus, Rakkaus: uskon ominaisuus!

Kiitos armon antamastas, Käsissäsi kantamastas! Kiitos Sulle ijäinen! Rakkaampaa en tiedä, en! Kiitos voiton Ruhtinaalle, Korkeimmalle Kuninkaalle!

65.

Kasvakaamme kukin täydeksi mieheksi!

Sitä suloisuutta, oi, Jonka Herra antaa! Tuntea vain ne sen voi, Jotka sitä kantaa. Riemun henki heiluttaa Uskovaisiansa Kuni äiti lastansa Käsivarsillansa.

Äiti tahtoo lastansa Siten suuremmaksi. Samoin tahtoo Jumala Lastaan autuaaksi, Että mies siis tulisi Hengen mitan mukaan, (Es. 4: 11-16) Taivaan tietä kulkisi, Eikä hukkuis kukaan.

Tämä Hengen huvitus On myös tarpeellinen, Että näkyis erotus, Ken on hengellinen; Eihän Henki vaikuta, Jos ei sitä ole, Eikä ilman tarvista Koskaan Henki tule.

Jotka nousta tahtovat Turmeluksen suosta, Henkeä he anovat Auttajakseen tuosta. He sen hyvin näkevät, Ett'ei itse jaksa, Eikä omat väkevät Voimat mitään maksa.

66.

Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä.

Ruumihini riemuitsee Herran hyvyydestä, Sieluni myös iloitsee (Ps. 8: 43) Armon kyllyydestä Nyt jo täällä vaivassa, Mitä sitte taivaassa, Miss' ei mikään estä!

Siell' on kiitos aina suuss': "Oikein Herra kosti". (Hebr. 10: 30. Room. 2: 6) Siell' on virsi aina uus, Että Jesus osti Viheliäisen syntisen, Helvetin perillisen Helvetistä nosti.