Part 3

Ei kuollehella uskolla Saa ijankaikkist' autuutta. (Jaak. 2: 14, 20, 20) Jos rakkaus on uskon myöt', On siinä myöskin hyvät työt. (1 Joh. 3: 17, 18)

Jos Jesuksess' on elämä, Niin usko myös on elävä, Ja Henkikin sen todistaa. (Room. 8: 14-16) Ah, autuas, ken Hengen saa!

Ei oma elo elätä: Ei siinä ole henkeä. Ken hylkää Hengen Kristuksen, Se menee Herran ohitsen.

Omiinsa hukkuu kuollessaan, Ken tääll' ei huku omistaan. Ei Jesuksess' saa elämää, Jos kaikki oma pois ei jää. (Matt. 22: 11-13)

31.

Ei yhdessäkään toisessa ole autuutta.

(Sävel: Etkös ole, ihmisparka).

Vapaakaupunkihin viiteen (5 Moos. 19: 1-10) -- Kanssa niitten Rientäkäämme kiirehin, Jotka löysi lunastuksen, Pelastuksen --: Jesuksemme haavoihin! (Jes. 53: 5)

Sillä kuolo kolmenlainen, Uhkaavainen Ompi muutoin osamme, (Room. 6: 23) Vihastuupi kovin kerran Henki Herran, Kun ei muutu mielemme.

Kuolo pian silloin tulee, Kun en luule, Armon ajan lopettaa; Tuomion pitää pian aivan Herra taivaan; Raamattu sen opettaa. (Matt. 24: 36-51)

Ei nyt enää ole aikaa Tässä paikkaa Pahuudessa paatua: Nyt on aika synnin suosta Nousta, juosta, Kalliolle kohota. (Room. 13: 11, 12)

Ainoastaan hätäisiä, Rientäviä Auttaa Herra armoineen; Niitä, jotka tuskissansa Jesustansa Itkein etsii avukseen. (Ps. 50: 15)

Sillä ne on sopivaiset, Kelpaavaiset Saamaan hältä apua, Jotka uskoin isoo, janoo, Kaipaa, anoo Syntein anteeks saamista.

Herran kalliin veren hintaa Niiden rinta Silloin saapi tuntea; Silloin on he Golgatassa Katsomassa, Kuinka kuolee Karitsa.

Pyhän Hengen saa he siellä Sitte vielä, Joka varmaan vakuuttaa, Ett' on täysi maksu tuotu, Anteeks suotu Kaikki, mikä rasittaa.

Silloin sielu riemuin huutaa Eikä muuta Saata pyytää riemuissaan; Silloin elon virran juovat Vettä tuovat, Sulut kaikki avataan.

Kalliosta autuutemme, Jesuksemme Kyljestä ne virtaavat. (1 Kor. 10: 4) Elon vettä pakolaiset Parkuvaiset Riemuin niistä nauttivat.

Anoa ja avuks huutaa Tulee, muuta Tässä vielä tarvitaan. Oma viisaus on tiellä. Pyydä vielä: Jesus, joudu auttamaan!

Rakas Jesus, revi rikki, Halki, poikki Järjen juonet kaikkineen! Pyhä kätes perustakoon, Varustakoon Minut kaikkeen hyvyyteen!

Pyhä kätes pelastakoon, Puhdistakoon Mua aina pahasta! Suo sun kylkireikäs olla Aina mulla Sielun suoja suotuisa!

Siellä se kuin kyyhkyläinen Lentäväinen Levon, turvan löytää näin. Anna myös Sun jalkas vielä Taivaan tiellä Aina käydä edelläin!

Sillä se on varma, että Ei se pettää Voi, ei myös vie eksymään; Se vie suoraan kaikkialla, Polkee, tallaa Rikki vanhan käärmeen pään. (1 Moos. 3: 15)

Käärme -- niin, tuo tahtoo totta Vallan ottaa; Herra Jesus tappaa sen. (Ilm. K. 12: 9 ja 20: 10) Hartaasti, oi, sielu, siitä Häntä kiitä! Halleluja riemuiten!

32.

Tämän nykyisen ajan vaivat eivät ole sen kunnian vertaa.

Maailman korpea matkustaissa murheinen on mieli; Vaan kun minä pääsen taivaasen, niin riemuun aukee kieli. (Ps. 126: 1-3)

Sidottuna kieleni täällä on ja kahlittu sangen kovin; Vaan kylläpä kahleet aukenee, kun pääsen taivaan hoviin. (Jes. 35: 6)

Mun usein pimeys saavuttaa nyt, kun olen täällä vielä; Vaan kirkkaus paistaa kaunoinen, kun kerran ollaan siellä. (Ilm. K. 21: 23)

Tuo kirkkaus, tuo ei himmenny vaan loistokkaana hohtaa. Odottaos, sieluni, hiukan vain, nyt ylkä jo saapuu kohta! (Ilm. K. 3: 11; 22: 30)

33.

Ell'ette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.

Mieli mull' on kirjoittaa Lasten nöyryydestä. Ketään ei voi pahentaa Puhe suinkaan tästä. Rakas sielu, neuvoa Vapahtajan kuule! Herran omaa puhetta Turhaks älä luule!

Lasten mieltä tuntemaan Pyydä Hengen valo; Heistä opi ainiaan Kuulijaisuus jalo! Jotk' ei vielä vastahan Ota pahennusta, Viittaa tielle taivahan, Kun teet parannusta.

Jos et muutu mieleltäs Lapsen kaltaiseksi, Nöyräks, siivoks, itsessäs Hyvään haluiseksi; Pahassa jos paadut vaan, Makaat synnin unta: Osakses ei tulekkaan Taivaan valtakunta.

Täten Jesus selittää, (Matt. 18: 1-4) Selitys se sopii. Käsitä, oi, sielu, tää, Lasten tavat opi! Parhaimmaksi nöyryyden Tahtoo Jesus näyttää, Tavat hyväin lapsien Ohjeeks siihen käyttää.

Että lapset nöyrät on, Senhän nähdä mahdat. Nöyryys saattaa suosion (1 Piet. 5: 5, 6) Sitä jos sä tahdot, Suostu ensin Jumalaan, Että Häntä halaat, Nöyryydessä ainiaan Herran perään palat!

* * *

Lapsista sä nöyryyttä Kahdell' lailla opi! Katso ensin _köyhyyttä_! Sehän oikein sopii: Alaston ja vaivainen Laps on puolest' luonnon, Pesemätön, saastainen, Tilan saanut huonon.

Isän, äidin rakkaus Tahi tuttavitten Onpi lapsen holhomus: Lapsi säilyy sitten; Mutta muutoin kuolemaan Raukka nääntyy aivan -- Sinä samoin surkeaan Turmeluksen vaivaan.

Mutta sua armahti Taivaallinen Isä, Puolehes^ katsahti, Antoi armon nisää, Verellä sun virutti, (Es. 5: 26. 1 Joh. 1: 7) Vaattehella peitti, (Hes. 16: 4-14. Luukk. 15: 22) Armostaan sun uudisti, Syntis kauas heitti. (Jes. 1: 18)

Täss' ei oma ansio Millään lailla auta: Synnin palkka tuomio, Syvä kuolon hauta. (Room. 6: 23) Mitä lapa myös ansaitsee, Kehdossa kun makaa? Millä hän sen palkitsee, Joka hyvää jakaa?

Laps on vielä voimaton: Itseään ei nosta. On myös sangen saamaton: Tarpeitaan ei osta. Vallan rakkaudesta Hän ne kaikki saapi. Samoin sielu armosta Armon omistaapi. (Joh. 1: 16)

Omasta ei voimastaan Koskaan käänny ketään. Jumala vain armostaan Parannukseen vetää. (Joh. 6: 44) Uskon voiman Jesus suo Niille, jotka pyytää -- Raadollisille, kun nuo Tuntee monta syytä.

Lapsist' ensin oppios Nöyryyttä siis tätä: Armo usko! Ansios, Koko itses jätä! (2 Tim. 1: 9. Es. 2: 9) Isä meill' on taivaassa Rakkauden lähde; Hän voi auttaa vaivassa Poikans ansion tähden. --

* * *

Toinen armas opetus Nöyryyteen on sitten Lasten nöyrä anomus Luona vanhemmitten, Kun he pyytää, valittaa, Asiansa laatii Ynnä tinkimättä saa, Mitä tarvis vaatii.

Laps on yksinkertainen Tässä nöyryydessään, Löytää aina vertaisen Vaikka köyhyydessään, Korota ei itseään Yli vertaistensa, Pitää nöyrän tavan tään Iloks omaistensa.

Lapsi uskoo kaiken sen, Mitä vanhin sanoo, Ilmoittaa myös tarpehen, Mistä syystä anoo, Nälän, janon tunnustaa, Kuumat, kylmyydetkin, -- Silloin ruokaa, juomaa saa Varjon, vaattehetkin.

Ymmärräthän nyt jo nuo Ilman selitystä. Halun kai ne sulle tuo, Hyvään mieltymystä, Halun Herraan uskomaan, Mielen Hältä pyytää Tarpeet kaikki kohdastaan? Epäilyyn ei syytä.

Tarpees tyyni ilmi tuo, Uskoin ano niitä! Armo-istuimen käy luo! (Hebr. 4: 16) Ei Hän suutu siitä. Vaikka anot ahkeraan, Halus tunnustatki, Tylyst' ei Hän vastaakkaan, Armonsa suo ratki.

Seuraa, seuraa, syntinen, Taivaan tiellä lasta! Vaivaiselle köyhällen On se mielukasta. Sydämestä murheinen Vilppiä ei kanna; Käy siis tietä autuuden, Synti ylön anna!

Kanna syntis Herralle, Älä yhtään peitä; Tuomioon sun saattaa ne. Älä niitä heitä Lymyyn pois vain selkäs taa: Niill' on monta jalkaa; Pian sun ne saavuttaa, Vallan ottaa alkaa.

Lasten esimerkkihin Käänny sydämestä! Kuka kääntyy pikemmin Kuin laps vääryydestä, Jos hän vain saa aikanaan Nuhdeneuvon jalon? Sinä samoin käänny vaan Kautta armon valon!

Nuhteet erinomaiset, Neuvot, manaukset Antaa Herra vakaiset Ynnä liikutukset. (2 Tim. 3: 16) Älä mieltäs paaduta, (Ps. 95: 8) Kuule Herraa taivaan! Jos et kuule, joudutpa Ijäisehen vaivaan.

Laps myös kurituksellen Alttiiks itsens antaa, Nöyrin mielin isällen Käteen vitsan kantaa, Vikaa anteeks anoopi Vanhemmilta vielä, Kyynelissä kylpeepi Vaan ei vitsaa kiellä.

Ansaitsethan sinäkin Vitsaa Jumalalta; (Ps. 130: 3) Pyydä päästä kuitenkin Vihan vitsan alta; (Ps. 6: 2. Ps. 143: 2) Kanna vitsa Herrallen, Tuomit' itses anna: Ei sua rankaistuksehen Ansios mukaan panna. (Hebr. 12: 5-11)

Ano, että armoa Kurja sielus saisi, Kauhun sijaan sinua Herra riemuittaisi Isällisell' armollaan Kurituksen jälkeen Eikä armon-oveaan Panis sulta telkeen.

Hyvyytehen holhoa Tule aina lasta, (Matt. 18: 5) Tarkoin häntä varoa, Ett'ei maailmasta Pahennusta näkemään Sattuis vaarallista (Matt. 18: 6-14) Eikä pahaa tekemään Ilman holhomista.

Tarvis on myös sielulles Herran holhousta, Että saisit onnekses Hengen hallitusta. Jesus, joka sieluista Pidät hellän huolen, Nöyriks lapsiks opeta, Vedä kotipuoleen!

34.

Juudas.

Mitä antaa ihminen Sielunsa lunastukseksi?

Voi, kuin nekin vaarass' on, Jotk' on tulleet armohon! Jumalan jo Juudaskin Hyvin tunsi kylläkin, Vaan kuin vähään rahaan hän Hänet suostui myömähän! (Matt. 26: 15)

Ah, voi! Rahan rakkaus Onpi sielun kadotus. Maksun varsin pienen vain Juudas sielustansa sai, Takaisin hän senkin vei, Sieluaan ei saanut, ei.

Vielä mieli monella On kuin juuri Juutaalla: Pyytää pettää Jumalaa Mutta sielun kadottaa Rahaa rakastaessaan, Riistaa ahnehtiessaan.

Moni hyörii, pyörii vaan, Kuolevan ei uskokkaan Tänään, tänä vuonnakaan, Sit' on huono muistamaan, Mutta muistaa maailmaa, Kokoo tänne tavaraa.

Moni, miten Juudaskin, Tavaransa takaisin Maailmalle lahjoittais, Jos niin avun sielu sais. Mailma vastaa hänellen Kuten papit Juutaallen:

"Mitä siihen tuleekaan, Katso itseäsi vaan!" Murhe tulee suuremmaks, Mailma sangen kamalaks. Viimein tulee kuolema, Hirttää murheen nuoralla. (Matt. 27: 3-5)

35.

Älä käy tuomiolle palvelijas kanssa!

Mä olen suuri syntinen Ja rikon Herraa vastaan. En muuta saata tehdä, en, Kuin pahaa ainoastaan, Sentähden luodut päälleni Kovasti kaikki kantaa. Ei auta hyvät tekoni.

Kanteensa saatan' antaa; Hän lausuu: "Herra Jumala, Tuomitse paha palvelija Seuraani kadotukseen, Ijäiseen ahdistukseen! Kuvasi pois hän vaihetti, Katalan kaupan teki, Synneissä oikein lainehti, Vaikk' kiivautes näki".

Ja taivaat, tähdet kantelee Mun päällen'. päivä sanelee: "Säteeni sulle jalon Toi lämpimän ja valon". Maa, vesi, ilma sanovat: "Tarpeekses meiltä tulivat Sinulle ruoka, juoma, Tuhannet lahjat kaikki muut -- Ne kukin Luojan luoma --, Eläimet kedon, yrtit, puut Sun palveluksees suotiin, Sä niiden herraks luotiin. Vaan väärin käytit valtasi; Siis hävitköön se peräti!"

Ja tuli tuima anoo: "Hän poltettakoon minussa!"

Kaikk' ilman tuulet sanoo: "Hän meissä saisi kulua."

Maa, meri ahnas janoo Ja nielis kokonahan Kuin Koran joukon pahan. (4 Moos. 16: 1-35)

Ah, kunne kurja kuljenkaan, Ah, kussa avun, armon saan?

36.

Ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs.

En paeta Voi, Jumala, Kun uhkaa lakis pyhä. (Nah. 1: 6) Mun näet läsnä, kaukana, Mun tieni tunnet yhä. (Ps. 139: 1-12) En seisoa Voi vakaana Edessä Herran hurskaan. Mua armahda, oi Herra!

Mä vapisen, Kun katselen, Kuin syntejä on mulla; Jos vaikka kuinka tahdon, en Voi lohdutetuks tulla. Ne kirjassas On muistossas Jokainen järjestänsä. Mua armahda, oi Herra!

Kenenkä saan Mä auttamaan Nyt tässä tuskassani? Rintaani kyllä lyön mä vaan (Luukk. 18: 13) En pääse pahastani. Ah! Surkeus Ja ahdistus Sydäntä sangen vaivaa. Mua armahda, oi Herra!

Oi, Isäni, Sä Poikasi Soit edestäni kuolla. Ah, ole aina kanssani, Mun kurjan pysy puolla, Mua opeta, Näin lopeta Mull' ovat turhat murheet! Mua armahda, oi Herra!

Oi suloinen Sä Jesunen, Sun veres kallis, pyhä On turva, vaha vakainen Kaikessa hädäss' yhä. Suo, että vaan Siit' avun saan, Niin kuolemall' en kuole! (Joh. 11: 25) Mua armahda, oi Herra!

37.

Ei mikään taida meitä Jumalan rakkaudesta erottaa.

Henki julkein, Täällä kulkein, Näki Jobin elämän Iloiseksi, Suloiseksi, Suuttui siitä enemmän. Ja hän soimaa: "Siitä voimaa Sinuun luottamaan hän saa; Vaan jos sallit Lahjas kalliit Hältä pois, hän lankeaa".

Herra soikin. Saatan' saikin Nähdä jumalisuuden Pysyväksi, Kestäväksi, Vaikka tahtoi kaataa sen. (Jobin kirja)

Niin nyt vielä Sen, mi tiellä Kulkee uuden elämän, Herra totta Hoitoons ottaa Vaaroiss' aina enemmän.

Tietä taivaan Me nyt aivan Ensi kertaa kuljemme, Maailmasta Katoovasta Taivaan riemuun riennämme.

Kyllä kaataa Monta saatan'; Ylös, ylös uudestaan! Ollaan hartaat Sanan karttaa Selvää, tarkkaa tutkimaan!

38.

Maailmassa on teillä tuska.

Ei muuta kuin Vain suurin suin Ne naurun, pilkan pahan Osakseen saa, Jotk' ilmoittaa Uskonsa Jumalahan. Jos Herran Henki vaikuttaa, Niin mailma aina ahdistaa Ja hengen perään kysyy. (1 Piet. 4: 12-14) Apuna, Jesus, pysy!

Tiedänpä mä: Kuin kerran sä Mun ostit verelläsi, Sä saatanan Ja maailman Myös voitat kädelläsi. Siis Jesus rakas, laupeas, Suo armos mulle armostas, Vie vihdoin iloon taivaan! Mä muutoin hukun aivan.

39.

En ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi.

Ken Jumalast' ei luovu, hän Lapsesta vanhaan isähän Useinkin ihmetellä saa, Mitenkä Herra johdattaa (Ps. 37: 25) Jo ensin täällä ajassa Ja viimein vielä taivaassa.

Oi rakkautta Jumalan! Hän antoi Poikans ainoan. (Joh. 3: 16) Se oli sana alussa Vaan ilmoitettiin lihassa. (Joh. 1: 1, 14) Lihaksi tullut Jumala On yksin mailman auttaja.

Me halajamme taivaasen Perässä Herran Jesuksen. (2 Kor. 5: 8) Hän rukoilee myös tähtemme: "Oi Isä, ota tänne ne, Joill' on jo mieli muuttunut Ja syntiin, mailmaan suuttunut!" (Joh. 17: 24)

Hän Isän tykö tultuaan Lähetti Henkens maailmaan Omistaan vaarin ottamaan, Taivaasen luokseen tuottamaan. Siis olkaamme, me murheiset, Kuitenkin aina iloiset! (2 Kor. 6: 10)

Pois maailmasta luopuneet On Jumalasta juopuneet, Ei mailma heitä tunnekkaan; He tuntee tuskin toisiaan, Käydessä tiellä kovalla, Kun silmät viel' on peitossa. (2 Kor. 3: 15, 16. 1 Sam. 16: 17)

Uus virsi Vapahtajasta Jo alkaa täällä ajassa. Sen perussäveleenä on Jesuksen kuolo viaton, Ja siin' on selvin näytetty, Ett' on jo kaikki täytetty.

Nyt luonto, järki pimenee, Vaan sielun silmät aukenee, Ja pyhät halut nousevat, (Matt. 27: 45) Ne Herraa kunnioittavat. Myös halkee silloin sydämet, Ne olkoot vaikka kiviset.

Vaan tekopyhä pakenee, Hän varsin pelkää, vapisee. Hänellä oma pyhyys on; Hän tästä siis on osaton. Hän elää omass' uskossaan; Ei Herra häntä tunnekkaan.

40.

Valvokaa ja aina rukoilkaa!

Sielu rukoilee Sekä riitelee Vastaan himoja, (Gal. 5: 17) Joita saatana Siina virittää, Pyytää piirittää, Kun et huomaitse; Siis sä rukoile!

Mailman iloissa Salaa saatana Aina vaikuttaa, Pyytää saavuttaa Sielun satimeen, Iloks itselleen. Muista, sielu, se! Valvo, rukoile! (Luukk. 21: 36)

Mailma kavaltaa, Voi sun langettaa. Viel' on elossa Käärme kavala, Eevan pettäjä, Alast' jättäjä. On siis tarvista Aina rukoilla. (1 Tess. 5: 17. Luukk. 18: 1)

Ole valvova Kaikiss' oloissa! Älä lihaa vaan Päästä valtaamaan! Mailmaa meluineen Karta kaikkineen Hengess' iloitse, Valvo, rukoile!

Mailmaa ihailleet Saavat kyyneleet Kyllä perässä Aina hädässä: Mailma auttamaan Ei sua saavukkaan. Siis sä hylkää se, Aina rukoile!

Mailman onnea Sitä tavoita, Paljon lupaavaa, Kaikki ottavaa! Mailman tavara Myös on katoova. Unhota siis se, Aina rukoile!

Mailman kunnia, Myrkky makea, Älä tuotakaan Etsi ollenkaan! Ei se sammuta Sielun janoa. Jätä pois siis se, Aina rukoile!

Aika kiiruhtaa, Elon lopettaa. Siis sä aikanas Valvo asias! Huono lihan työ (Gal. 5: 19-21) Hylkää: joutuu yö. (1 Piet. 4: 3, 7) Muista, muista se, Valvo, rukoile!

Katso kaunista Maata, taivasta, (Ilm. K. 21: 1) Kunne kulkevat Kaikki hurskahat Läpi maailman Korven kamalan! Turvaa Jesukseen, Ryhdy rukoukseen!

Pidä tallessa Taivaan tavara, (Ilm. K. 3: 11) Älä tavaraan Vaihda katoovaan! Halut häijyt lyö, Estä lihan työ, Mutta Hengen työt (2 Gal. 5: 22, 25) Tee vain päivät, yöt!

Valvo alati Tässä työssäsi; Riennä sotimaan Vähäks aikaa vaan, (Es. 6: 11-18) Niin saat kruunun sa, (1 Kor. 9: 25) Palmut kauniit ja (Ilm. K. 7: 9) Taivaass' ijäti Kiittää Herraasi.

41.

Rukous.

Vanhurskaan rukous voi paljon, koska se totinen on.

Kaikkinaisen kiusauksen Kautta käy tie rukoukseen. Aivan taivaan avaimeksi Hurskaat rukouksen keksi. Tuulen voiman on se vienyt, Sen on monen koetus tiennyt.

Sudeltakin suun se sulkee: Susi suistettuna kulkee. (Dan. 6: 10, 21, 22) Kalliotkin se asettaapi, Vuoret myöskin musertaapi, Särkee varsin vasaralla, Aivan käsin koskematta.

Avaa vankihuonehetkin, (Ap. T. 12: 5-10 ja 16, 25, 26. I Kun. 17: 17-23) Herättääpi kuollehetkin, (Ap. T. 9: 36-41) Halkaisee myös meren vedet, (2 Moos. 14: 10, 15, 16, 21, 22) Sitoo Herran vihan kädet. (2 Moos. 32: 7-14) Josua jo aikanansa Soti rukouksellansa. (Jos. 10: 12-14)

Aurinko siit' alallansa Seisoi ihastuksissansa. -- Rukous on uskon silta, Jota myöten joka ilta Mennä voimme kevyisesti Yli suruin iloisesti.

Syleillä myös Jesustamme Voimme rukouksellamme. Rukous on myös se tykki, Jolla tappaa vielä nytki Uskovainen viholliset, Ulkonaiset, sisälliset. (Es. 6: 11, 18)

Rukoile, niin Herra kuulee! (Ps. 50: 15. Joh. 16: 23. Matt. 7: 7) Rukoile, niin palaa, tuulee! (1 Kun. 18: 36-38. 2 Kun. 1: 10) Rukoellen Eljaan henki Herralta sai satehenki. (1 Kun. 18: 42-45. Jaak. 5: 17, 18) Kun sua ohjaa Henki taivaan, Täyttyy pyyntös varmaan aivan.

Riemuvuoden pasuunalla, Uskon äänen huminalla Jerikossa muurit raukes, Jotta joka paikka aukes. (Jos. 6: 12-14, 20) Eljas rukoili, ja veipä Kaarne hälle lihaa, leipää. (1 Kun. 17: 1, 6)

Daniel ei nälkään kuolla Saanut Baabelissa luolaan: Habakuk kuin vahva tuuli Ruokaa toi; näin Herra kuuli. (Baab. lohik. 31-38) Kananean voima totta Anoen ties avun ottaa. (Matt. 15: 21-28)

Hän, hän anoi monen kerran, Kunnes heltyi sydän Herran. Sarpatiss' ol' leski kanssa, Jauhopivo vakassansa; Rukoillen hän nautti niitä, Eikä loppuneet ne siitä. (1 Kun. 17: 10-16)

42.

Ei puheessa, vaan voimassa.

Oikea uskon elämä Ihmisess' on elävä; Ei se ole puheessa, Se on yksin voimassa. Jolle Herran Hengen suo, Uuden luonnonkin Hän luo. (Kol. 3: 10)

Joka elää Hengessä, Hän saa voimaa, väkeä. Uutta kieltä puhutaan, Missä luonto uus on vaan: Sit' ei mailma ymmärrä, Sitä järki käsitä. (1 Kor. 2: 14)

Eriseurat siittää se, Kun ei Henki hallitse; Siksi, rakkahani, te Rakentakaa uskonne Aina Herran Hengessä, Sillä Hän on väkevä.

Joka pyhän Hengen saa, Ei se mieli seisahtaa: Muitakin se matkahan Tahto tielle taivahan; Hänessä on rakkaus, Se on uskon omaisuus.

Miss' on tämä omaisuus, Kuulijaisuus siinä uus; Parempi se uhria, (1 Sam. 15: 22) Lausuu Herran profeetta; Rakkaus myös täyttää lain, (Room. 13: 10) Kuin jo lasna kuulla sain.

43.

Raadollisten ilosta Herrassa.

Iloitkaa aina Herrassa! Ja taas minä sanon: iloitkaa!

Surulliset Siionin, Mesekissä muukalaiset, Majoissa kun Kedarin, Täytyy olla asuvaiset; (Ps. 120: 5) Sielut, jotka armoa Halaa Jesuksen, Sielun sulhasen: Iloitkaamme Murheissamme; Kanssamme on nytkin Hän. (Matt. 18: 20 ja 28: 20)

Kaikkinainen huonous, Jossa morsian riutuu, räytyy; Oma suuri turmelus, Jota aina tuta täytyy; Vaivat tämän elämän, (2 Kor. 4: 17) Paha maailma, Itse saatana: Ei ne tästä Ilost' estä, Ett' on Ylkä seurassa. (Room. 8: 18, 38, 39)

Viheliäisyys peljättää Ynnä tunto turmeluksen. Kuorma kyllä väsyttää Alla monen koetuksen. Vaan kun, sielu, uskossa Tässä vaivassas, Heikkoudessas Herraa alat' Etsit, halaat, Heti on Hän apunas. (Ps. 50: 15)

Armon Henki kirkastaa Veren armon turvaksemme, Haavain turviin pakottaa Pakenemaan hätinemme. Ja ken sinne pakenee, Avun aina saa: Jesus armahtaa, Murheen retken, Himmin hetken Sijaan Herrass' ilon saa.

Taivahan tien kaidan sen, Jota uskovainen kulkee, Epäusko sydämen Toisinansa varsin sulkee, Aivan umpeen tukitsee. Jesus avaa sen; Häntä, sielunen, Kiitä, mennen Niinkuin ennen Tietä myöten iloiten!

Vaivaloisuus rasittaa, Kun niin sielu horjahtelee; Sydän pahaa uhkuaa, Pelkää taas ja ajattelee: "Nyt jo Herra hylkäs mun". (Jes. 49: 14) Vaan kun vaivassaan Armoj' anomaan Sielu ryhtyy, Silloin yhtyy Jesus häntä tukemaan.

Horjuvassa haahdessaan Sielu raukka kilvoittelee, Meren aalloill' ollessaan Sinne tänne horjahtelee, Pelkää haaksirikkoa, Toivoo satamaa Mutta unhottaa, Että aivan Hyvin laivan Itse Jesus johdattaa.

Kiusauksin saatana Tahtoo uskon aivan kaataa, Tulisilla nuolilla Epäilykseen sielun saattaa. Mut kun sielu Jesusta Avuks huutaa vaan, Apu annetaan, Armo koittaa, Sielu voittaa Veren kautta voimakkaan. (Ilm. K. 12: 11)

Murheen pätsiin heitetään Sielu, ruumis kokonansa, Armo aivan peitetään, Tuomio uhkaa hirmuillansa, Tuskat ruumiin runtelee, Soimaa tuntoa, Kuolon kauhuja Saa vain nähdä Eikä tähdä Kuin vain lopun hirmuja.

Vaan kun sielu tuskassaan Avuksensa Herraa huutaa, Turvaa yksin armoon vaan, -- Silloin Herra kaikki muuttaa: Murheen pätsist' auttaa pois, Sielun lohduttaa, Mielen virvoittaa, Sanan kautta Uskoon auttaa, Ruumiin tuskat lopettaa.

Jumalassa riemuitkaa Hänen johdatuksestansa, "Herran kiitos!" veisatkaa Hänen ihmeavustansa, Toivossa myös iloitkaa: Murheet Mesekin, Majat Kedarin Vaihtuu maahan Rakkaampahan, Taivaallisiin majoihin! (Luukk. 16: 9)

Rakas Jesus, vahvista Vaarain alla sieluamme, Kuolemassa kirvoita Syntisurkeudestamme, Hengess' auta valvomaan, Uskoss' ainiaan Sielun turvaamaan Rukouksin, Anomuksin Yksin ristinkuolemaan!