Part 2

Siihen luottaa uskoni, Sitä Jesus antaapi Kaikki tarpeet hinnatta, Ansiotta, maksutta. (Jes 55: 1)

Emmekö siis iloiten Kiittäis Häntä, veisaten, Vaeltain myös vakaina Herran armon paisteessa!

Veisatkaamme riemuiten, Että kaikuu taivaasen, Jesukselle kiitosta, Kun Hän auttaa kuolosta!

Näin me käymme turvalla Herran tietä saarnalla Syntisiä kutsumaan Helmaan Isän armiaan.

Henkes, Jesus, meille suo, Rohkeutta, Voimaa luo! Sanas pyhä valkeus Olkoon sieluin viisaus!

Amen! Herra tekee sen, Sanoo Hän, suu totuuden. Amen, amen! Taivaasen Pääsen kauttas, uskon sen.

12.

Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Sinä raukka syntinen, Joka suret itkien, Joll' on sydän sureva, Omatunto pureva, Kanssani käy Golgataan Jesustamme oppimaan!

"Isä anna anteeksi!" (Luukk. 23:34) Näinhän Jesus rukoili Piinaajainsa puolesta, Nytkin vielä virkana Häll' on esirukous, Syntein anteeks anomus. (Room. 8: 34)

Jesus sitte saneli: "Vaimo, katso poikaasi, Joka sinut suojelee!" (Joh 19: 26) Niin Hän niitä hoitelee, Jotka Häneen turvaavat, Ristin alle seuraavat.

Ryövärille riemuisan Saattavi Hän sanoman: "Tosin tänään, sanon mä, Paratiisiin pääset sä". (Luukk. 23: 43) Niin Hän vielä riemuittaa, Autuudesta vakuuttaa.

Kuolon tuskiin tultuaan Tulisessa janossaan, Syntein etikan Hän joi, (Matt. 27: 48) Ilomaljan meille toi, Uuden liiton kalkista Juodaksemme autuutta.

Olkaamme siis vaivoissa Aina lohdutettuina! Vaikka mailma kiukuitsee, Sortaa, syyttää, solvaisee, Meill' on osa ijäinen Ansiossa Jesuksen.

13.

Tulevaista me etsimme.

Ai, sä köyhä sielu kurja, kuljetko vain yksin? Et, vaan Jesus itse kulkee kanssas käsityksin.

Jesus tahtoo sieluani autuaaksi auttaa, Sydäntäni paratuksi laittaa murheen kautta. (2 Kor. 7)

Jesus antaa pimeyden tulla ylitseni, Että sitte saman lyhdyn otan valokseni. (2 Piet. 1: 19)

Jesus sallii uskolleni koetukset tulla, Että voiton kruunu kallis kerran olis mulla. (Jaak. 1: 12)

Jesus käskee pysymään vain Hänen puheissansa, Ollakseni yksi Hänen oppilapsistansa. (Joh. 15: 4, 10, 12, Joh. 13: 35)

Kysykäämme paimenilta, miss' on Jesus vielä! "Karitsoitaan" -- vastaa he -- "Hän kaitsee ristin tiellä".

Ristin tie on oikea ja kuolettaapi lihan, Sillä liha himoineen ei pääse taivaan pihaan. (Ilm. K. 21: 27)

Uskoin, toivoin, rakastaen käydään ristin sotiin, Ja kun sodat päättyvät, niin tullaan taivaan kotiin.

Taivaan koto kaunis olkoon määränämme meillä, Niin jo tääll' on ristin alla riemu murheen teillä.

Kaikkein loppu läheneepi, matka päättyy pian, (1 Piet. 4: 7) Voiton virttä laulain siirtyy riemu surun sijaan.

Taivaan portit avattuina ovat meille kohta, Taivaan sali kirkkahana kunniasta hohtaa.

Uusi maa ja uudet taivaat odottavat meitä, (Ilm. K. 21: 1) Abraham hän syliin siellä korjaa väsyneitä. (Luukk. 16: 22)

Hurskauden vaattehilla puettuina saamme Seurata ja riemulauluin kiittää Karitsaamme. (Ilm. K 19: 6-8)

14.

Silloin näemme kasvoista kasvoihin.

(Sävel: Etkös ole, ihmisparka).

Jumalalle olkoon kiitos: Olen liitoss' Kanss' Immanuelini! Hän mun kallihisti osti, Ylös nosti, Kuolemasta kirvoitti.

Vaan en taida nyt näin kielin Enkä mielin Oikein kiittää Jumalaa. Sinua siis, oi, Jumalani, Auttajani, Pyhän Hengen tavaraa!

Sinua vain, oi, armon Herra, Jonkun verran Armos aamukastetta! Suuret, monethan kuin tähdet Ovat nähdä Armos vuoret, Jumala.

Joka anoo, että säästät, Että päästät Synnin siteist' irrallen; Joka kääntyy vääryydestä, Häijyydestä, Jesus, veres virrallen:

Uuden voiman sille annat, Käsiin kannat, Ett'ei surmaan syöksyä Täytyis sun, vaan synnin torjuis Eikä horjuis Myös pois kulmakiveltä. (Ap. Tek. 4: 11)

Jos ei synnistä saa estää, Puhtaaks pestä Herra Jesus verellään, Ei Hän saata tulla pahaan Asumahan, Vaan mä auttamatta jään.

Ylkää vastaan kulkekaamme, Ostakaamme Öljy uskon lamppuihin! (Matt. 25: 9) Suudelkaamme Poikaa vielä, (Ps. 2:12) Ett'ei tiellä Hylkäis häijyn hampaihin!

Usein täytyy mieleen tulla, Että mulla Paras ikä kuluikin Muiden mailman lasten kanssa, Kokonansa Turhuudessa pahimmin.

Vaan ei muu kuin armo Herran Vei mun kerran Elon tielle joukosta. Portti oli ahdas aivan: (Matt. 7: 14) Synnin vaivaan Sydän tahtoi haljeta.

Silloin hulluksi mä luultiin, Kun se kuultiin; Vaan se oli parhaaksein: Käännyin tieltä lavialta, Maailmalta Pelastin mä sydämein.

Elin Hengen köyhyydessä, Nöyryydessä. Elää tahtoi lihakin; Uskon kautta Henki voitti, Armo koitti Mulle vihdoin kuitenkin.

Eipä Jesus, sielun ylkä, Tuskaan hylkää Koskaan uskovaisiaan: Jos he Hänen luokseen tulee, Häntä kuulee, Niin Hän lisää armojaan.

Armon Henki kuljettakoon, Kiiruhtakoon Matkamiestä matkallaan Saastaisesta, katoovasta Maailmasta Kohden iki kotoaan!

Puhaltakoon purjeesenki Armon Henki, Että saavun satamaan! Pidä, Jesus, itse perää, Ylös herää Aaltoja asettamaan! (Matt. 8: 26)

Yli virran auta kerran, Henki Herran, Pakolaiset Baabelin, (Ps. 126: 1-4) Niin soi kiitos suloisella Kantelella Kautta koko Siionin.

Tiell' on aivan kirkas veri: Herran veri, Josta lapset laulelee. Karitsan myös katsehista Kaunehista Suloisaan he soittelee.

Niistä sielu riemastuupi, Kainostuupi, Niiden säihkyyn soentuu. Yljän armo kun on suuri, Niin hän juuri Kasvoillensa kallistuu.

15.

Jesus on minulle elämä.

Jesus on mun terveyteni, Häneen, Häneen luotan vain. Hänessä mä synneistäni Pelastuksen varman sain. Luota keneen tahdot sinä! Minä luotan Hänehen: Hän on autuus minullen.

Hän on autuus kautta ajan, Ajallisen elämän. Tämän kuolevaisen majan Kuolemattomaks saa Hän. Etsi ketä tahdot sinä! Minä etsin Jesusta, Rakastajaa rakkainta.

Hän on rakkaudestansa Aikaa kuollut edestän', Ylösnousemisellansa Antoi toivon elämän. Rukoile ket' tahdot sinä! Jesusta mä rukoilen: Hän on apu minullen.

Hän on paras auttajani Vaivoissa tään maailman. Hänen kauttaan tulevani Toivon iloon taivahan. Kulje kunne tahdot sinä! Taivahasen kuljen mä Raadollisna, köyhänä.

Siellä veisaan virttä uutta, Kiittäin aina Jumalaa. (Jes. 35: 6) Siellä tahdon oikein huutaa, Jotta taivaat kajahtaa. Veisaa mistä tahdot sinä! Jesuksesta veisaan mä; Armahin Hän ystävä.

Ei voi oma tieto auttaa Ahtaan portin läpitsen, Ei myös suuren opin kautta Siitä päästä sisällen. Kiitä ketä tahdot sinä! Jesusta mä kiittelen, Herran armost' iloitsen.

Armo tekee eläväksi Hengellisen vaivaisen; Henki tekee väkeväksi Kulkemahan taivaasen. Kulje kusta tahdot sinä! Minulla on uskon tie, Jota Pyhä Henki vie.

Kun Hän johtaja on mulla, Läpi mailman osaan noin, Taivaalliseen majaan tulla Eloon autuaasen voin. Kuolo kulloin tahdot sinä! Minä kuolen alati: (1 Kor. 15: 31) Sellaista mun eloni.

16.

He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaiksi.

(Sävel: Jag gick mig ut en aftonstund).

Jesuksen kiitos, kunnia! Mun syntini Hän kantoi, Minulle soi Hän apunsa, Anteeksi synnit antoi Ja armon oven avasi Ja taivaan mulle lupasi, Tuon todeks vielä vannoi.

Hän ansionsa taritsi; En tohtinutkaan ottaa, Kun valheen henki kuiskaili: "Ei tuo nyt ole totta". En uskonutkaan, että saan Tällaisna luottaa Jumalaan Niin aivan ansiotta.

17.

Siitä me tunsimme rakkauden, että Hän on henkensä meidän edestämme pannut.

Sinä olet, Herra Jesus, rakkauden mehu; Siksi sielu mielellänsä rakkauttas kehuu.

Vaan en varsin hyvin mielin saata sitä tehdä, Ennenkuin Sä armostas suot rakkauttas nähdä.

Ah, siis anna rakkautes tulla mulle ilmiin; Vie mua paikkaan, josta saan sen nähdä uskon silmin.

Älä minuun viheliäiseen, rakkain Jesus, suutu, Vaikka multa vaivaiselta rakkautta puuttuu!

Totta suurest' armost' aina rakastatkin mua. Herra Jesus, auta, että rakastaisin Sua

Sielusta ja mielestä ja koko sydämestä, Vaikka itse alinomaa tahdon tuota estää!

Sinä olet rakastanut mua kuoloon asti, Rakastat nyt vielä yhä aivan hartahasti.

Rakkaudella kihlasit mun itsellesi; mutta Milloin mahdan siihen määrään saada vapautta,

Että koko sydämeni Sulle saatan antaa, Tieni, kulkun', elämäni, kaikki huomaas kantaa;

Että tyydyn rakkautees, jos se minne ikään Veis mun, ett'en itselleni enää eläisikään? (1 Piet. 4: 1, 2)

Usein tiesi luonnolleni kamalaksi näyttää; (Jes. 55: 8, 9) Vaan sen kaiken mielit minun hyväkseni käyttää.

Herra Jesus, anon, että tahdot Henkes kautta Rakkautes avaruutta tutkimaan mua auttaa!

Tee Sun rakkautes mulle oikein tuttavaksi, Kirkasta se sydämessän' aivan kirkkahaksi!

Rakkaudestas, Herra Jesus, olkoon kiitos Sulle! Kuuliaisuutta uutta Sua kuulemaan suo mulle!

18.

Kamalaa iloa.

Kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpaltiseksi tuttu.

Jesuksen kuolo katkera On mulla ilon aiheena. Myös iloitsen, kun tiedän sen, Ett' olen suuri syntinen. Nuo ilot kaksi kamalaa Minua aina lohduttaa.

Kuolosta Herran kuitenkaan En iloitse mä suorastaan, Vaan siitä, kun mä, kahleihin Tuomittu vanki helvetin, Vapaaksi tulla kokonaan Jesuksen kuolon kautta saan.

Kun etsein, kuka auttaa vois, Ei luista tauti mennyt pois; Ne poltti kuin luut Davidin: (Ps. 32: 3, Ps. 38: 3) Niiss' oli myrkky helvetin. Mut kallis veri Jesuksen Paransi luut ja ytimen.

Minusta oli ihme vaan, Ett' autuaaks näin tulla saan, Kun synnit oli kauheat Ja rikokseni raskahat. En voinut sitä uskoa, Ett' oli mulla auttaja.

Myös sitä ihmettelin niin, Kun Jesus tulee syntisiin Ja heidän kanssaan syö ja juo (Luukk. 15: 2, Ilm. K. 3: 20) Ja avun ahdistukseen tuo; Ei kenkään saata ilmoittaa, Kuin suuresti se lohduttaa.

Se ihmeisin on asia, Kun rakasti Hän minua Jo, kun en vielä ollutkaan Maailmaan tänne tullutkaan; (1 Piet. 1: 20) Enks siis voi Hänen minua Nyt rakastavan uskoa!

Lunastustyö mun Jesuksein On aina uusi sielullein; Siis enemmän kuin maailmaa Mä Häntä tahdon rakastaa Ja kiittää Häntä hartaasti Nyt täällä, sitten ijäti.

19.

Minä tahdon teitä jälleen nähdä.

Koska lupaat, armaan, Niin Sä tulet varmaan (Ap. Tek. 1: 11) Viemään minua Kerran kotia, Kallis Jesukseni, Apun', autuuteni, Toivon', eloni, Rikkauteni.

20.

Autuaat ovat, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.

Hän, Jesus, on alku, (Ilm. K. 1: 8) Ja Jesus on polku; (Joh. 14: 6) Sitä polkua kuljen mä näin (Joh. 10: 9) Ijankaikkista kotoa päin. Ja verensä kautta Mua aina Hän auttaa, Kun huudan: "Jo minä nyt jäin!"

Kun hätä on mulla, Hän tietävi tulla, Virvoitusta tullessa tuo, Ja siitä mun sieluni juo. Mull' on toivo ja pelko, Kun ei näy polku, Jos Hän sitä nähdä ei suo.

Mä murhehdin sitä, Ah, kuinka mä pitää Voin tallella sen tavarain, Kuin Jesukseltani sain. Se -- oi! -- pian puuttuu: Taas kaikki nyt muuttuu Mun toivoni pelvoksi vain.

Mä uudesti pyydän, Ja Jumalan sydän On valmis lahjoittamaan: Siis uuden armon mä saan. Ja -- oi suloisuutta! -- Kun Henkeä uutta Taas pyydän, jo senkin mä saan.

Me rukoelkaamme! Voi, valvoa saamme, Ett'ei Henki se sammuisikaan, Elon tietä kun matkustetaan! On tien joka haara, Täys pauloja, vaaraa Siis valppahat olkaamme vaan!

Se tie, se on kaita; (Matt. 7: 14) Siis, sieluni, laita Vapistuksella, pelvolla niin, (Fil. 2: 12) Ett'et joutuisi eksyksiin! Sua saatana, liha Niin suuresti vihaa (Ilm. K. 12: 12) Ja pyytävät kiusauksiin.

Ei maailma jättää Voi viettelemättä Tielt' elämän sieluakaan, Kaikk' ottais allensa vaan. Jokainen nyt luulee: "Kyll' autuaaks tulee", Vaikk'ei ole uskoakaan.

On -- uskoa Juutaan; Niin moni nyt suutaan Käyttääpi sen kerskumiseen Vaan synniss' on ehtimiseen. Se on Jesusta myydä. Moni ei edes pyydä Mitä Juudas palkinnokseen. (Matt. 26: 15)

Vaan harvassa huomaan Nyt uskoa Tuomaan: Hän pelkäsi toivoessaan, Kun ei nähnyt Jesustaan. Mut pelvon sen voitti Se usko, mi koitti, Kun haavoja koski hän vaan. (Joh. 20: 24-29)

21.

Juomarin ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän.

Kristityn vain nimi kyllä Kullakin on kristityllä: Mutta kristillisyys kuoli, (1 Piet. 4: 3) Siit' ei kenkään juuri huoli; Nythän se jo viinan kanssa Haudataankin kokonansa. Etkö ole nähnyt heitä, Kuin he kulkee harhateitä? Milloin ruumis hautaan kannetaan, Silloin viinaa juoden iloitaan, (Jes. 5: 11, 22) Vaikka sielu joutuu helvetin Tulijärven iki vaivoihin!

22.

Minun lampaani kuulevat minun ääneni.

Monet määkiväiset ei Ole oikeat lampaat: Petos, myrkky mielessä, Suussa suden hampaat.

Lampaan ulkomuotoa Yllään vain he kantaa; Vaan ei Jesus saanutkaan Sydänt' uutta antaa. (Matt. 7: 15-20)

Sydän uusi uudistaa Mielen kokonansa, Todistaapi muille myös Olemisestansa.

Itsessään on köyhä, ken Elää Jesuksessa. Hän ei enää eläkkään Itsehurskaudessa.

Hän vain elää armosta, Jonka Jesus antaa. Tarpeistaan hän pyyntönsä Jesukselle kantaa.

Oikeat lampaat Jesuksen Kulkee taivaan tiellä; Jesus heissä todistaa Elävänsä vielä.

Oikeat lampaat Jesuksen eivät pidä vihaa; Siks ei sois he muidenkaan Palvelevan lihaa.

Oikeat lampaat Jesuksen Elää uskostansa; Lausuvat myös totuuden Uskon-elostansa.

Oikeat lampaat Jesuksen Ovat muista hullut; Heit' ei tunne muu kuin vain Samaan tilaan tullut.

Oikeat lampaat Jesuksen Saavat viisauden Itse Jesukselta ja (Luukk. 21: 15) Mielen jalouden.

Oikeat lampaat omast' ei Huoli kunniastansa, Antavat sen mielellään Tavaransa kanssa.

Oikeoilla lampailla Jesuksen on mieli; (1 Kor. 2: 16) Sen he tuntee mielessään, Siitä puhuu kieli.

Oikeat lampaat laulavat Yksinkertaisesti Jesukselle kiitosta Ynnä vakaisesti.

Pettää eivät osaa he: Pyhä Henki auttaa Heitä lauluun Jesuksen Kalliin ansion kautta.

Laulua he tarvitsee Riemuksensa täällä, Taivaan tietä kulkeissaan Surun sumusäällä.

Mont' on murheen alhoa, Myöskin tulee joki Venheetön ja sillaton -- Yli täytyy toki!

Moni myöskin laulaa, ken Omin venein kulkee; Mutta laulu loppuu, kun Herra oven sulkee.

Mutta Herran valitut Kaupungissa taivaan Voiton virttä veisaavat Ihanasti aivan. (Ilm. K. 19: 6, 7. Ilm. K. 7: 9, 11)

Jesus, Pyhä Henkes suo, Joka mua auttaa Lastes seuraan suloiseen Veres voiman kautta!

Suo mun taivaan salissa Sua kiittää sitten Kanssa kaikkein valittuin Ynnä enkelitten!

Teille, lapset Jesuksen, Yhteisesti sanon, Nöyrimmästi armoa Isältämme anon.

23.

Me voitamme Hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

Sovinnosta soittaen, Herran Hengell' voittaen Maahan lyökäämm' maailma, Survokaamme saatana! Meitä Jesus johdattaa, Neuvoo, auttaa, vahvistaa.

Niin on kukin näkevä, Ett' on veri väkevä Niissä, jotk' on halussa Niinkuin ennen alussa. Rohkeasti, riemuiten Sodi, lauma piskuinen!

Minä veisaan iloiten: Siitä ilost' iloitsen, Jok' on Jesuksessani Mulla, ystävässäni. Jos sen muutkin tietäisi, Samaan riemuun rientäisi.

Osan, edes pienen vain, Ottaisi he ilostain. -- Sydämessä uskovain Asuu, johtaa Jesus vain. (Joh. 14: 23) Paljon on se sanottu, Mutta totuus puhuttu.

En mä mailman ilosta Huoli ilman Jesusta. Itse helvetissä en Syliss' itke Jesuksen. (Room. 8: 38 39. Ap. Tek. 2: 27) Joka Hänet omistaa, Hän sen tietää todistaa.

Eija! Mutta tavara Jesuksess' on avara. Maailma on ahdas, vaan Tuosta en mä huolikkaan. Ihmiset saa ahtaaks tään: Jumalist' ei kärsikkään.

Et sä, mailma, minulta Ensinkään saa kiitosta. Siitä kiitän taivaassa, Että pääsin sinusta. Iloitse sä täällä vain! Mull' on ilo Herrassain.

Mailma elää uskossaan, Kehuu siitä kulkeissaan, Huolimatta hädästä Sekä liiton verestä. Itse olet, ihminen, Kadotuksees syyllinen.

24.

Tämän maailman jumala on uskottomain taidot sovaissut.

Itse olet, ihminen, Syynä kadotuksees, Jos et turvaa Jesukseen (Joh. 3: 18, 36) Vaan sun parannuksees.

Jos sä turvaat uskoon Häneen, niin Hän auttaa Ja sun syntis anteeks suo Kuolemansa kautta. (Ap. Tek. 6: 31. 1 Joh. 1: 7)

Vaikka vasken heleän Lailla äänes soisi; Vaikka uskos ihmeitä Paljon tehdä voisi; (1 Kor. 13: 1, 2)

Vaikka paljon pyytäisit, Jos et armost' ano, -- Niin ei tekoos, pyyntöös Hän Amentansa sano.

Yksi turvaa Jesukseen Ilman katumusta, Toinen uskomatta vain Tekee parannusta.

Näin nyt jumalisuus on Juuri jutuks tullut; Joiss' on Henki Jumalan, Ne on muista hullut. (1 Kor. 2: 14)

Vihdoin viepi perkele Silmätkin pois päästä: (Luukk. 22: 31) Silloin tiedottomaksi Tullaan niinkuin häästä.

Himohauhalt' toisellen (4 Moos. 11: 31-34) Moni kokee juosta, Syöksee sielun ijäisen Kuolon hautaan tuosta.

25.

Heräjä sinä, joka makaat, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!

Herää, herää, älä makaa; Nouse, käänny Herran luo! Nouse, ole valpas, vakaa, Ett'ei nielis synnin suo! Armon ajan suloiset Päivät, hetket viimeiset Ovat vielä kädessäs, Ijäisyys on edessäs.

Ijäisyydestä ei kukaan Ole koskaan palannut, Sitä toivonut vain hukkaan; Sen on Jesus sanonut. (Luukk. 16: 26) Sillä näin on säädetty: Kaikk' on sinne jätetty. Se on päätös Jumalan, Muuttumaton ainian.

26.

Vanhurskaan pitää elämän uskosta.

Jos sä Hengen uutisista Täällä maistat suloisista, Pidä mitä sulla on!

Ett'ei kruunuas vie kukaan, Ett'et itse joudu hukkaan, Pidä mitä sulla on! (Ilm. K. 3: 11)

Tuomari on tulossansa Kaikkein pyhiensä kanssa. (Juud. 1: 14) Pidä mitä sulla on!

Joka kätens auraan laskee, Kyntääkkin sen Jesus käskee. (Luukk. 9: 62. 2 Tim. 2: 5) Pidä mitä sulla on!

Syvään kynnettämän pitää, Sitte siemen juurtuin itää. (Matt. 13: 5, 6, 20, 21) Pidä mitä sulla on!

Kyllä silmät kyyneliä Vuotain kastaa siemeniä. (Ps. 126: 5, 6) Pidä mitä sulla on!

Herran ijestä ken kantaa, Sille voimaakin Hän antaa. (Matt. 11: 29, 30) Pidä mitä sutta on!

Kengät jalkaan taivaan tiellä Käyville Hän lupaa vielä. (Luukk. 15: 22) Pidä mitä sulla on!

Sormuksen myös sormeen antaa: (Luukk. 15:22) Näin he Hengen lahjat kantaa. Pidä mitä sulla on!

Pidä lamppus palamassa, Ole valpas valvomassa! (Matt. 25: 1-13) Pidä mitä sulla on!

Penseän, jok' uinahtaapi, Jesus suustaan oksentaapi. (Ilm. K. 3: 16) Pidä mitä sulla on!

Valvo siis ja rukoele! (Luukk. 21: 36) Itse Hän niin kehoittelee. Pidä mitä sulla on!

Tietämättä tulee hetki, Milloin alkaa kuolon retki. Pidä mitä sulla on! (1 Tess. 5: 2, 3. Matt. 24: 42-44. Ilm. K. 3: 3. Luukk. 21: 35)

Vaan ken rupee rukoukseen, Ruvetkoon myös parannukseen. (Matt. 15: 8) Pidä mitä sutta on!

Eihän paitsi parannusta Herra kuule rukousta. (Jaak. 4: 3) Pidä mitä sulla on!

Pahaks sanoi aikaa Paaval' Pahempi se tällä haavall'. Pidä mitä sulla on! (Es. 5: 16. 1 Tim. 4: 1. 2 Tim. 3: 1-8)

Pahempi se ihmisistä, Jotka eivät huoli mistään. Pidä mitä sulla on!

Parannusta ei tee kukaan, (2 Piet. 3: 3) Armon aika kuluu hukkaan, Pidä mitä sulla on!

Monta ajalla nyt tällä Eksyy opill', elämällä. (Matt. 24: 11, 24-26) Pidä mitä sulla on!

Uskovia -- kyll' on noita, Vaan niin harvat oikeoita. (Jaak. 2: 19, 26) Pidä mitä sulla on!

Monta kuolee uskossansa Vaan ei elä uskostansa. (Habak. 2: 4) Pidä mitä sulla on!

Moni kuolee himoissansa, Kun ei eroo himoistansa. Pidä mitä sulla on!

Näin jo täällä eläissänsä Lopettaa hän elämänsä. (Jaak. 1: 15. Room. 6: 23) Pidä mitä sulla on!

37.

Ei jokaisen, joka sanoo minulle: Herra, Herra, pidä tuleman taivaan valtakuntaan.

Ei niin huonoa, Halpaa, vaivaista, Jok' ei Jesuksen Kelpaa taivaasen. (Matt. 5: 3)

Surutonna vaan Älä luulekkaan Sinne pääsevän Pahan, ilkeän! (Ilm. K. 21: 27)

Se on uskon työ, Joka maahan lyö Vihollisiaan Hengen miekoin vaan. (Es. 6: 17)

Järjen oma tie Taivaasen ei vie; Sillä maailmaa Järki rakastaa. (1 Joh. 2: 15)

Vaan ei uskoa Ole kaikilla, Jotka luulossaan Ovat uskossaan.

Monet luulevat, Että uskovat; Vaan ei tuomiollaan Herra tunnekkaan. (Matt. 7: 22, 23)

28.

Jolla Jumalan Poika on, hänellä on elämä.

Onneton on käsi se, Joka luottaa lihaan, Kun ei liha himoineen Pääse taivaan pihaan. (Jer. 17: 5, 7. Ps. 118: 8)

Sillä liha himoitsee Aina Henkee vastaan. (Gal. 5: 17) Lihan himo vieroittaa Sielun Jumalastaan.

Mutta meidän menomme On jo taivahissa (Fil. 3: 20) Eikä enää huviaan Löydä katoovissa.

Mailma kaikki katoaa Hänen himoinensa. (1 Joh. 2: 17) Pian huonon lopun saa Hänen suuruutensa.

Vaan se, joka Herrassa Elää ja myös uskoo, Hänelle on koittanut Taivaan aamurusko.

Aamuruskon perästä Alkaa uusi päivä: Iloon synnin hädästä Päästään; surut jäivät. (Ilm. K. 21: 4)

Usko armost' eläväs Vielä kuollessaskin! Jesus on sun elämäs Jälkeen kuolemaskin. (Joh. 11: 25)

Täysin täytti Jesus lain, Kun Hän tuli lihaan; (Matt. 5: 17, 18. Room. 10: 4) Minäkin siit' osan sain; Leppyi Isän viha.

Kolme täällä todistaa: Henki, vesi, veri: (1 Joh. 5: 8, 11) Jesus minut omistaa, Sielu taivaan perii.

Teurastettu Karitsa, Kiitos Sulle aina! (Ilm. K. 5: 12) Synnit ei nyt minua Enää yhtään paina.

29.

Joka tahtoo maailman tietävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.

(Sävel: Etkös ole, ihmisparka).

Mailma, sinust' eron ottaa Tahdon, jotta Et sä pettäis minua. Erokirjas on jo tehty, Kun on nähty Sulla sulaa petosta.

Sinä etsit maailmasta Katoovasta Itsellesi iloa; Paras riemu olis mulla, Jos mä tulla Eroon voisin sinusta.

Sinä itses koristelet, Peseskelet; Minä pesen kyynelin. Jumala ne leiliins lukee, (Ps. 56: 9) Minut pukee Hurskauden vaattehin. (Luukk. 15: 22)

Kunniassas kuljet sinä, Mutta minä Pyydän sulta pilkkaa vain. Elon ehtoo kohta tullee; Silloin mulle Kunnian suo Jumalain.

30.

Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta.

(Sävel: Sun haltuus, rakas Isäni. " Kun aamull' uuden päivän näen).

Niin moni taivaan-toivonsa Kadotti kuolon virrassa, Piteli kyllä poveaan, Ei löytänyt vaan ollenkaan.

Näin taivaan portist' taivaan tie Helvettiin vielä monta vie. Voi uskoa kavaltavaa, Mi sielun viimein kuolettaa!

Se Jesuksess' ei elänyt Eik' elossa siis säilynyt. Ei tullutkaan se kuulosta Vaan varsin harhaluulosta. (Room. 10: 17)

Siis kukin koetelkohon, Häll' usko eläväkö on; Sill' ilman uskon henkeä Ei usko ole elävä. (Joh. 6: 63)