Part 2

SERAHVIINA (katsahdettuaan Samuliin, joka tekee hänelle merkkejä, että niin on laita ja että hän tunnustaisi asian). Niin no, tuota... No, jos ne kerran ovat sen nähneet ja todistaneet, niin olkoon menneeksi, (peloisasti vilkaisten Jeremiakseen.) Saatanhan minä sen sitte tässä oikeuden edessä sanoa sen asian, kuinka se oikeastaan oli...

TUOMARI. Niin, niin, sinun pide tunnusta kaikki eike sala miteen.

JEREMIAS (alkaa seuraavan puhelun aikana yhä enemmän nolostua) ja SAMULI (käy yhä uljaammaksi).

SERAHVIINA (hätäisesti ja vilkkuen vuoroin Jeremiakseen, vuoroin Samuliin). Tunnustanhan minä... Niin, tuota... Kun minulla alkoi kahvit loppua... ja rahat loppui... ja Jeremias markkinoille käkesi... niin minä pyysin hänen sen porsaan myömään, siitä kun ei muuta ollut, kuin vastusta vaan. Mutta eihän se räähkä tehnyt sitä, vaikka kuinka penäsin; ilman otti ja läksi. Ja kun Samuli paraaksi osui meidän kautta kulkemaan — kirkolle oli justiin menossa — niin minä pyysin hänen, kun kahvit loppui ja kiusallanikin — miks' se Jeremias sitte mulle kiusaa teki?! — niin minä pyysin hänen, kun Lackmanin rouva kuului ristiäisiksi porsasta tahtoneen, ottamaan ja viemään Lackmanin rouvalle porsaan kaupaksi ... Ja niin sen sitte Samuli minun pyynnöstäni otti ja veikin...

TUOMARI (Samulille). No, miks'ei sine site sitte ennen sanonut?

SAMULI. Kun se Serahviina pyysi, ett'en sitä sanoisi...

TUOMARI (Serahviinalle). Mik' sine sen teit?

SERAHVIINA (itkusuin ja peloisasti katsahtaen Jeremiakseen). Johan sen kuuli herra korkea laki ja oikeus. Enhän minä tuolta Jeremiakselta uskaltanut. Semmoinenhan se on, että ehkä oisi minut tappanutkin, Jumala sen tietää. Katsokaa, katsokaa, kuinka julmasti se nytkin minuun mulkoilee. — Vaan täytyihän se minun nyt tunnustaa, ett'ei Samulia olisi syyttömästi vankeuteen pantu eikähän se Jeremias nyt ainakaan tässä oikeuden edessä uskalla mulle mitään tehdä...

JEREMIAS (vihoissaan huutaen). Mutta se ei oo totta. Se valehtelee kaikki, tuo Paapelin lohikäärme. Kaikki se turmelee juonillaan...

TUOMARI. Hiljaa, mine sanon! Ulos! Mene ulos! Mändylin, för ut honom! Kunnioitust' mine sano, oikeuden edess'!

SILTAVOUTI ja PERSKA (saattavat julmistuneen Jeremiaksen ulos eteiseen).

SERAHVIINA. Niin, voi, rakas herra herrassyötinki, antakaa sille edes ankarat nuhteet, ell'ette siitä eroa voi antaa. Enhän minä tohdi sen kanssa muuten kotiinkaan mennä...

TUOMARI. Hyve, hyve! Saatte astukaatte ulos. Oikeus otta asian punnita ja langetta tuomio lakin mukaan.

SAMULI. Jaa mutta kyllä minun täytyy sille pyytää edesvastausta kunnianloukkauksesta, kun mut näin syyttä on varkaaksi laittanut.

TUOMARI. No, no, no! Mite joutavia! Astukaa ulos, mine sano.

SERAHVIINA ja SAMULI (vääntäytyvät vitkalleen ulos, jotakin keskenään kuiskaten).

Seitsemäs kohtaus.

Tuomari, lautamiehet ja siltavouti.

TUOMARI (nousee nauraen paikaltaan kävelemään). No, mites lautakunta meina teste jutust'?

LAUTAMIEHET (myöskin keskenään nauraen nousevat kaikki seisomaan).

ASIKAINEN. Kyllä se vähän niinkuin lystikkäältä näyttää koko tää kanne.

JULKUNEN. Syyttömäksihän se Samuli jää.

LÖTJÖNEN. Akan vehkeitä näkyy olevan...

KATTILA. ... ihan persiist' sitä samaa minäkin meinasin.

PAUKKU. Kyllä se minusta tuntuu niinkuin Jeremias turhan päiten vaan olisi koko jutun alkuun pannut. Ja siltähän se kuulustaa tuntevien puheestakin, ett'ei sillä Serahviinalla mahda sen kanssa kovinkaan uljaat herranpäivät olla.

PERSKA. No ei maar.

JULKUNEN. Syy kai se on sysissä jos on sepissäkin.

KATTILA. ... ihan persiist' sitä samaa minäkin...

ASIKAINEN. Ja Samuli sotkurina yhteisessä pyykissä...

PERSKA. Selvähän se on.

KATTILA. ... ihan persiist' sitä samaa minäkin...

TUOMARI (istuutuen jälleen paikalleen). Tietty! Yhteinen kalaasi! Niin kumotaan kanne ja kulungit kuittakoon asianosaiset (alkaa kirjoittaa päätöstä).

LAUTAMIEHET (istuvat vähitellen).

TOLVANEN. Jaa, mutta vaatihan se Samuli edesvastausta kunnianloukkauksesta.

JULKUNEN. Eiköpähän se tämä juttu loukkaa melkein yhtä paljon Serahviinan ja Jeremiaksenkin kunniata.

ASIKAINEN. No se on vissi.

PAUKKU. Ja on maar' niitä kunnianloukkausjuttuja tarpeeksi muutenkin nykyaikaan. Mitä vähempi kullakin kunniata, sitä pikemmin se, näet, loukkaantuu.

KATTILA. i... ihan persiist' sitä samaa minäkin...

TUOMARI. Ja onhan siin' jo kylle kantajall', ett' hen saa maksa todistajain jalkavaivat.

LAUTAMIEHET. Onhan... Tietysti... Mitenkäs...

TUOMARI (joka sillä välin on kirjoittanut päätöksensä valmiiksi, soittaa kelloa). Mändylin kallar in!

SILTAVOUTI (avaa eteisen oven). Sisään! sisään! Serahviina, Jeremias, Samuli.

KAISA JA AAPO (astuvat sisään).

Kahdeksas kohtaus.

Kaikki.

(Serahviina asettuu keskelle, Jeremias ja Samuli kummallekin puolelle häntä, Kaisa ja Aapo ta'emmalla).

TUOMARI (lukee). "Peetös: Kihlakunnan Oikeus on ottanut temen asian tutkittavaksi; ja koska kantaja ei ole voinut neyttee kannettansa toteen, niin se kumotaan, mutta asian laadun vuoksi kulungit kuitataan asianosaisten velille, minke ohessa kantaja velvoitetaan vaaditussa suhteessa suorittamaan todistajille 15 markkaa jokaiselle, johon viele liseteen temen pöytäkirjan lyhennysotteen lunastus ja kaikki muut ulosotosta syntyvet kulut, ell'ei maksua heti hyvelle toimiteta." (Nousee paikaltaan.) Saatte astukaatte ulos! (Menee perälle.)

LAUTAMIEHET (nousevat myöskin samalla ylös).

Yhdeksäs kohtaus.

Edelliset, paitsi tuomaria.

SERAHVIINA, JEREMIAS ja SAMULI (seisovat kotvan noloina ja katsellen toisiaan).

KAISA ja AAPO (kuiskaavat tyytyväisinä jotakin keskenään).

LAUTAMIEHET (nauravat ja vaihtavat keskenään muutamia sanoja).

SILTAVOUTI (avaten eteisen oven). No, menkää ulos nyt!

SERAHVIINA (Jeremiakselle, toinnuttuaan uudestaan). No? Oletkos tyytyväinen nyt? Piti paraaks! Kukas sun käski suotta aikojasi käräjöimään ruveta?!

JEREMIAS. Elä mökätä senkin...! En kehtaa sanoakaan mikä oot. Kuulivatpahan sen nyt kaikki, minkälainen ruoja sin'oot. Ja itsepähän tuo oot syypää kaikkeen!

SERAHVIINA (itku kulkussa). Minä?! Syypää?! Kuulithan kuka tässä tuomittiin.

JULKUNEN (astuen väliin). So, so! Hiljaa! Ei saa täällä riidellä! Menkää pihalle riitelemään!

ASIKAINEN ja PAUKKU (menevät nauraen ulos oikealle).

AAPO. Niin, elkää riidelkö, vaan hellittäkää hyvällä pussianne, että pikemmin kotiin päästään!

KAISA. Niin justiin. Kolmekymmentä markkaa meille yhteensä. Kuulittehan; viisitoista markkaa jokaiselle. Onhan se lisänä rikka rokassa kuuliaisiksemme, Aapo.

SERAHVIINA (epätoivoissaan). Niin, voi, hyvä ihme! Kolmekymmentä markkaa ja vielä rotokollarahat lisäksi. Mistä ne otetaan?! Mistä ne otetaan? (nyyhkyttää ja pyynkii silmiään hihaansa).

KAISA. Juo vasta vähemmin kahvia, hi, hi, hi, hi!

SERAHVIINA. Elä räkätä...!

JEREMIAS. Oikein, Kaisa! (Vilaisten vihaisesti Samuliin.) Ja juota vähemmin muille!...

SERAHVIINA (yhtä itkusuin). Vieläkö sinäkin uskallat...? Omaan käheään kulkkuusihan ne markka-pahat viinana valuvat.

JULKUNEN. No, so! Ulos menkää! Sanottiinhan se jo. Mäntyliini, kyörätkää nää ulos!

SAMULI (joka on tämän aikaa puhellut Lötjösen ja siltavoudin kanssa; kynsien korvallistaan). Senkin mokomat porsaan syöttäjät! Vielä minutkin sotkivat likarapakkoonsa. Ja kulungit maksaa? Mistä hyvästä? Maksakoon Serahviina itse! (Tekee vihaisen liikkeen kädellään ja menee ulos oikealle.)

LÖTJÖNEN (menee Samulin jälestä).

KAISA (Aapolle). Ha, ha, ha, ha! Mistä hyvästä?! Vielä kysyy, mistä hyvästä?! "Kukas sun käski konkariksi ruveta?!" Ha, ha, ha, ha!

SERAHVIINA (huomattuaan Samulin menneen ulos). Samuli! Samuli! Elä Herran tähden jätä! Voi, joko sekin nyt suuttui?! Enhän minä tohdi tuon Jeremiaksen kanssa yksin kotiin mennä! Joko se jätti? U-hm! U-hm! (Itkee kallotellen.)

JEREMIAS. Oletko tuossa karjumatta!

KAISA (nauraen). Henttuaan itkee!!

AAPO. Elä ulvo, vaan maksa pois rahat!

LAUTAMIEHET ja SILTAVOUTI (koettavat tyynnyttää ja saada heidät menemään ulos).

Kymmenes kohtaus.

Serahviina, Jeremias, Kaisa, Aapo, Siltavouti, Julkunen, Kattila, Perska, Tolvanen ja Tuomari.

TUOMARI (huutaen peräovelta). Ette saatte huuda lakituvass'! Menke ulos! Miks'ei lautamiehet aja ulos he? Mändylin, kör dem pä dörren!

LAUTAMIEHET ja SILTAVOUTI (painavat Serahviinan, Jeremiaksen, Kaisan ja Aapon yhdessä ryhmässä ulos eteisen ovesta). Ulos! Ulos!

SERAHVIINA (itkee kovaan).

JEREMIAS (ärisee vihoissaan).

KAISA (nauraa).

AAPO (huutaa: "Jalkavaivoja") ja TUOMARI (paiskaa peräoven kiinni).

Esirippu alas.