Chapter 13
KULLERVO. Elä, taatto, tuota kuule, Suuren sortajan kiroja! -- Kuule sorretun sydäntä, Anna kuolla armottoman!
ILVO (kauhistuneena). Kuolenko --!
KULLERVO. Hyvinkin kuole! Sija on maassa mennehillä Mahtavimmankin venyä.
ILVO. Missä Ilmari ja Anja? Missä kaikki mun omani? -- Tuolle kostakaa, jumalat!
Kuolee.
KULLERVO (yksin). Hän nukahti. Siin' on loppu. Veikö mahtinsa keralla? Jäikö kunnia jälelle? Minkä käärme purtuansa, Kuoltuansa -- sen tämäkin Muistoja minulle jätti. -- Mutta nyt vapaana seison, Tien alussa, työn alussa, Itse käskijä omani, Itse käskyntäyttäjäni, Kypsi uusihin tekoihin, Kostotöihin. Salot laajat on samota. Nyt sotajalalla seison: Maailma minua vasten, Minä vasten maailmata.
Metsästä kuuluu: "Täällä, täällä! Hän on täällä!"
Nuo ovat isännän koirat, Nuuskivat mun jälkiäni. Tuot' en joukkoa vapise!
KAIKKI. Terve, Kullervo!
KULLERVO. Ei terve Teille koirille ikinä.
KOTRO. Näytät syttä synkemmältä, Mutta oivalla sanamme. Me sinua silmin, korvin Etsimme kuin kontiota. Luulin, että toivotonna Surman suuhun jo sukesit. Onni ett' elätkin vielä.
KULLERVO (kolkosti). Surman ei omaksi jouda Mies, jok' on tekoja tiine.
TUIRO (huomaa syrjässä Ilvon ruumiin, taantuen). Tuoss' emäntä! -- Kuollut.
Kaikki levottomina.
KULLERVO. Tässä Sen on kostaja komea. Mitä tahdotte minusta? Yksin tein tekoni; yksin Kirpeät hedelmät nautin. Vapisetteko pelosta, Kurjat orjat? Ilmarille Tästä viekätte sanoma, Nöyrästi matelevasti, -- Tuiro juokse ja valita! Sieltä niität orjan palkan.
MUUT (Tuirolle). Juoksisitko -- hirttäisimme!
TUIRO. Miksi syytätte minua? Missä kaikki on keralla, Siell' olen minäkin myötä.
KOTRO. Miksi, Kullervo, kiviä Sanoissasi viskot? Tuossa Sun veritekosi näemme. Illi meille syyn selitti, Ilvon ilkityön kun kertoi. Sun voittos', vapautesi Meidänkin on. Kuinka sulle Kuopan kaivaisimme? -- lausu!
KULLERVO. Kaikkiko selitti Illi?
MUUT. Kaikki kertoi.
ILLI. Kaikk' emännän Juonet kerroin.
KOTRO. Kuin sanottu, Ilkityön selitti Illi. Se vihamme pöyristytti, Jotta meist' oli jokainen Kostotyöhön valmis. Mutta -- Sulla jo teko on tuossa.
MUTRU ja KITKA. Kotro totta on jutellut.
MUTRU. Kullervo Kalervon poika, Nyt nopea neuvo keksi! Isännän kera välimme Auttamatta on rikottu. Selvä on ero seposta, Kaukana isännän armo. Kaikk' on vallat vastassamme. Ainoa pelastus meille: -- Yhtykäämme!
KAIKKI. Yhtykäämme!
KITKA. Mutta päätä tarvitsemme, Rohkeata, urhollista, Jolle selvä on uramme, Selvä yhteinen etumme; Joll' on tahto, taito, tarmo Läpi pulmien pujota. Hänessä omat halumme Meille vasta selviävät. -- Kullervo Kalervon poika, Nouse joukon johtajaksi!
KAIKKI. Joukon johtajaksi nouse!
KULLERVO. Minäkö joukon johtajaksi! Toivotteko? -- Tahdotteko?
KAIKKI. Johtajaksi! Johtajaksi!
KULLERVO. Siis vapaaksi, miehet, ensin, Pois kahle kalistakaamme, Sortajat kukistakaamme! Sitten taistelun, sotien, Ponnistuksien perästä -- Jos on onni matkassamme -- Meitä vartoella voipi Viljava kotoinen ranta. -- Aluksi omistakaamme Kontion kotitilukset, Metsän vahva valtakunta. Sieltä syöksymme kylille, Heikot, vahvat valloitamme, Anastamme aarrekirstut, Sen sikäli, tuon täkäli. Miekalla tuliterällä, Kuin sonni vihaisin sarvin. Puskemme ja puhkaisemme Vatsat halki valtiailta. -- Niin, jos seuraatte minua?
JOUKKO. Kaikki seuraamme sinua!
KITKA. Saalis ei pahaa tekisi: Saisi syödä täydeltänsä.
MUTRU. Saisi kullankin murusen, Josta on rikas rovea.
KOTRO. Hyvä, kun talon tapaisi, Kalavettä, kaskimaata -- Niistä sietäisi tapella.
KULLERVO (ikäänkuin itsekseen). Mutta mun kotini -- missä? -- Mitä toivon ja tavoitan, Heimoton, koditon koito? Olen kuin kirottu kirves, Jok' ei hyötyä hyväile, Vaan vahingon, raiskan vuoksi Puusta puuhun käy salolla, Suuret, pienet surmaellen, Kaataen kuningashongat, Ei omaksi onneksensa Eikä kansalle kodiksi. -- Koti! -- Surmattu sukuni! Veitseni! -- Kirottu kakku!
ILLI (joukosta erille astuen). Kullervo! Sinulle neuvon Kotisi -- sukusi löydät!
KULLERVO. Jos ivalla haastat, Illi, Niin isäni puukon tyngän Työnnän suustasi sisälle.
ILLI. Tee se, jos ivalla haastan, Ilvoon osoittaen: Tee kuin tuolle tuossa -- ammu.
KULLERVO. Kotini, sukuni löydän! Vanhempaniko elossa? Kun kerrot, rutosti kerro!
ILLI. Muistat eilisen elämän: Untamo keralla Väinön Kävi Ilmarin kotona?
KULLERVO. Tuon kirotun päivän muistan. Siit' emännän valta alkoi.
ILLI. Silloin kuuntelin kodassa, Kuinka raskasluontoisesti Unto Väinölle valitti, Että päivin on levoton, Öin uneton --
KULLERVO. Miksi? Miksi?
ILLI. Kun ajalla veljesvainon Hän sodassa sortuneissa Ei Kalervon päätä nähnyt.
KULLERVO. Ei nähnyt Kalervon päätä! -- Viel' enempi!
ILLI. Muut' en kuullut.
KULLERVO. Mutta missä on Kalervo, Missä mun sukuni suuri? Mulle neuvoa lupasit!
ILLI. Kerran iltamyöhäsellä Uunilla sokea ukko, Jok' oli paimen ennen ollut, Sun sukusi vainot kertoi: Kuinka Untamo kukisti Isosi Kalervon joukot, Sinut orjaksi anasti. -- Jo silloin sinua säälin. -- Mutta tarkoin hän takasi, Että on Kalervon perhe Elossa Lapin rajoilla, Köyhänä kalastajana. Tienkin hän opasti mulle Korven, vaaran, virran viertä, Kuvasi kalaisen rannan, Jossa on koti Kalervon. Sen sinulle neuvon -- lähde!
KULLERVO. Sukuni, Kalervon perhe Viel' elossa sortumatta! -- Majan aavistan matalan, Järven rannalla salossa, Kaskikaistalen sivussa; Näen nuotat kuivamassa, Ruuhen rannalle vedetyn. Aavistus opastajana, Sydämmeni harras kiihko Mun tuolle majalle viepi. -- Kuulitko mitä enempi?
ILLI. Jopa unhotin jotakin! -- Kuulin, kuink' iloitsi Unto, Kun emäntä sun alenti Paimeneksi. Ei avuksi Taatollensa sielt' ylene Poika; sammuva on toivo, Into, uskallus, yritys, Kosto, kuin vetehen soihtu, Voimatonna vaan sihisten Hiutuessaan. Niin iloiten uskoi Unto.
KULLERVO. Unto aikaisin iloitsi. Sammuiko merehen päivä, Kun se aallon alle vaipui, Vaikka siitä yö iloitsi? Yö surutta nukkui -- päivä Heräsi, yleni, loisti, Yön vallan kukisti tyyten. Innoissaan: Paista nyt Jumalan päivä Näiden poikien poluille! Jo nyt tiedän työalani, Tarkoitukseni tajuan. Mut aseita tarvitsemme. -- Täss' isäni puukon tynkä.
JOUKKO. Aseita, pojat, aseita!
KOTRO. Tässä meillä on aseita: Kirves, kuokka, tuima tuura. Näyttäen tuuraansa: Tällä ratkon rautasalvat, Lukot luhjon, puhkon päitä! Sullepa osoitan, Illi, Että miestä on minussa, Koti vallata vakava, Miekan taikka tuuran annat!
ILLI. Se näytä! tekoa toivon. Mut ase parempi hanki. Pian joutukaatte! Kohta Tääll' on Ilmari ja Anja.
KULLERVO. Vuoressa lukollisessa Yllin kyllin on aseita. Siis, pajalle miehet kaikki, Rannan kautta kaaritellen, Ettei seppo saa vihiä, Ennenkuin teko on tehty, Kuin Puhurin ryöstökulku Hallayönä halmehessa. -- Seuran pettäjät tapamme!
Lähtee oikealle puhaltaen torveansa; muut jälissä.
KOTRO (lähtiessään). Jänikset tapamme kaikki.
TUIRO. (erikseen, muista jättäytynyt). Kunpa voisi näin alussa Arvata edeltä kättä, Minne onni kallistuvi, Niin minäkin kallistuisin.
Seuraa toisia.
ILLI (viimeisenä, yksin). Arpani on lyöty: mieron Laaja selkä on kotoni, Sepon luona ei sijani Tästä päivin. -- Jo tulevat:
Poistuu. -- ILMARI ja ANJA parin TYÖMIEHEN keralla tulevat.
ILMARI. Täältä paimentorven kuulin, Eikä ihmist' ainoata. Karja vastahamme kulki, Mihinkä emäntä eksyi? Paimenen eväs on tuossa -- Missä paimen? -- Missä miehet? -- Työväkeni? -- Entä Illi? Siimeksessäkö venyvät? -- Ohi on päivällislepokin. Viihtyivät minulla ennen Väkijoukot vääntämässä, Vaikka tarvitsin satoja! Miehilleen: Tuolla työnne -- nyt käsiksi! Miehet käyvät toimeen palolla. Mikä on kumma työväessä --?
ANJA. Viisi, kuusi hallavuotta Ei kovemmin koskettaisi Kalevalan vainioita, Kuin tuon korkean emännän Tulo Ilmarin talohon: Kodistasi, kaunis veljyt, Siit' asti sopu hävisi, Siit' asti lumikeränä, Kylmänä, mojottavana, Kasvoista kovan emännän Työväelle päivä paistoi.
ILMARI. Sisko, liikoja latelet. Tunnen, kallis on sinulle Veljesi etu ja onni, Kunnia ja kuulu maine. Siksi muut mun rinnallani Näet varsin vaillinaisna, Heissä suurennat jokaisen Varjon -- varjelet minua. Maailmassa et minulle Näe naista vertahista. Mutta mun vikani sulle Näyttävät näkymätönnä, Kuin on varjot auringossa.
ANJA. Näen kylläkin vikasi: Olet liian armollinen. Mutta ilkimys on Ilvo.
ILMARI. Tuotako sanelet, sisko! Sinut lempeäksi luulin, Kuin sopi suvantolaisen -- Nyt vihasta kiehut! --
ANJA. Moiti! Oikeutta, lempeyttä Puolustan vihoihin asti.
Itkee.
ILMARI. Mulle Ilvo on alati Ollut lempeä, suloinen, Kuin valossa kukkaniitty. Aina toimeva, älykäs. Jos on ankara väelle, Se hänest' on oikeutta. Talon hyöty on hänestä Ylhäisintä.
ANJA. Väärä hyöty, Jost' on joukolle vahinko. -- Hänkö lempeä sinulle! -- Ylpeyttänsä sinussa Rakastaa kopea Ilvo. Etuansa, voittoansa Hän hakenut on sinussa. Hevostakin hyödyksensä Taputti ajajan kämmen; Maidon-ahnas lypsäjäkin Hyvitteli raavastansa -- Sen verran sinua Ilvo.
ILMARI. Lyhyt on näkösi, sisko. Et ole arvannut etua, Rauhan liitto kun rakentui Pohjan ja Kalevan kesken. Rakkaudessa molemmat Voittavat ja antautuvat.
ANJA. Mutta miksi hän kivellä Kosti orjan erhetyksen?
ILMARI (huomaa Ilvon ruumiin). Taatto auta! -- Vaimoniko?! Tuossa! -- Murhattu! -- Verissä! Vaipuu ruumiin luo; Anja kauhistuen loittonee. Täm' on Kullervon tekoa, Kostoa kovaosaisen! Anja, vaaditko enempi?
Itkee.
ANJA (loitompana). Kullervon kamala kosto! Voi sua, Kalervon poika, Mikset murhannut minua! Tai miksei sylisi vahva Mua ryöstänyt iäksi? Tuoni, nyt ota minutkin, Paina virtasi mutahan Toivoton, iloton impi. -- Tuossa kiiltävää terästä! -- Kullervonko puukon kärki! Pistää sen vyötaskuunsa. Lähestyy arasti seppoa. Veljeni, sinua säälin. Soisin, sättisit minua. Moittisit monipahaksi, Kauas luotasi ajaisit -- Niin rumasti sulle haastoin.
ILMARI (ruumiin luona). Näinkö sorruit mun suloni, Pohjan tähti, täysi helmi, Kalevalan kaunis toivo, Suurten sulhojen ihanne -- Näinkö nyt manalle muutit! Nousten seisaalleen. Pois nyt kuokka! Tänne miehet! -- Kallis kantakaa kotihin!
1:NEN MIES (ruumiin luona). Tässä on rutosti käynyt.
2:NEN MIES (kuin edellinen). Käynyt on rutosti -- käännös Tehty Ilmarin talossa.
Nostavat Ilvon kantotangoille.
ILMARI. Suomen on sopu rikottu, Rauha särkynyt satoisa. Raatajat rikokselliset, Kurjat rankaisen kovasti. Jos ei järjestys palaja, Niin Kalevan kaikki urhot Nostatan sotajalalle. Nouse viisaus vakava Suomen joukon johtajaksi, Niin on oikeus perivä Maan ja rauha. -- Lähtekäämme!
ANJA (vähän jälessä, tarkastaen veitsen kärkeä). Voipihan rikotun puukon Seppo ehjäksi takoa -- Eikö rakkaus rikottu Taas elämän työpajassa Soveltuisi sointuisaksi?
Seuraa toisia.
KOLMAS NÄYTÖS.
Kalervon savupirtti. Seinillä ja orsilla aseita, metsäeläinten nahkoja sekä kalastuskojeita. ARMI ottaa lapiolla uunista piiraita, joita HIEPRA asettelee lautsoille ja pöydälle. KULLERVO astuu nyrpeänä sisään ja asettaa kalakontin selästänsä seinälle.
KULLERVO. Kalakontti tuoss' on tyhjä. Ei enempi mulle aalto Kuin metsä otusta anna. Hyvästi kalavetenne! Suotta Illi mun opasti Kalervon kotisijoille. Ei mun mieleni levoton Viihdy näillä työaloilla: Suurilla sotakedoilla Askaroivat aatokseni. Näitä auhtoja ahoja, Vesien kalakutuja Voipi viljellä Potero Isäni Kalervon kanssa. Suuremmat minun suruni. Jo sinulle, äiti, kerroin, Että tänne on tulossa Miesparvet eri kylistä, Sorretut, sotaiset orjat, Päiväläiset, palkkalaiset. Niillä korkeat kukistan, Suurväkiset, suursukuiset; Mutta poljetut poloiset Nurjan painon alta nostan.
ARMI. Siitä kerroit, poikueni.
KULLERVO. Sen sinulle yksin lausuin.
HIEPRA (erikseen, ivallisesti). Mitäpä sitä minulle.
ARMI. Mutta missä on isosi? Missä vanhin veljyesi? Olitte kalassa kaikki.
KULLERVO. Jäivät rannalle molemmat, Verkkoja levittelevät, Suutuksissa, myrryksissä, Kun en tarponut hyvästi!
ARMI. Etkö tarponut hyvästi?
KULLERVO. En osannut.
ARMI. Viel' opitkin. Työ on neuvova tekijän. -- Kiitos pilvien pitäjän, Ett' on Kullervo kotona, Poikani komea, pulska! Vaikka vartomatta saavuit, Outona kuin kiertolainen, Niin sydämmessäni tunne Sinut aavisti omaksi. Silmäsi ja suumalosi, Kutrisi koreat poimut Sitten tuntoni tukivat. Nyt sukumme suurin toivo On kotona: -- haava suurin Sydämmessäni parani. Mut kipua toista tunnen: Siskosi, suloinen Terhi, Hän hävisi, missä liekkin, Taisi eksyä iäksi.
KULLERVO. Minullako toinen sisko, Tuota tyttöä parempi?
Kouristaa käsivarresta Hiepraa, joka parahtaa ja väistyy.
HIEPRA. Kovin on kehnoja tapoja Tuolla Kullervolla, äiti. Sanot veljekseni -- ennen Sotapässiksi sanoisin. Käypi kuin peto käsiksi, Näpistellen, kouristellen,
ARMI. Leikistä valitat, Hiepra. Puita uunihin aseta, Tulta laita!
Hiepra tottelee.
ARMI (asettaen pöydälle ruokia). Niinkuin lausuin, Sulla kaks oli sisarta, Kaunista, hyväsukuista. Toinen marjassa hävisi Kuumana kesäsydännä. Se äidin sydäntä särki. Minä tyttöä haeksin Vuoret, laaksot, metsät, rannat, Poropeurana samosin. Huutelin joka mäellä, Joka tuulelta kyselin, Kuulustelin kulkijoilta. Turha -- en tytöstä kuullut Ääntä enkä hiiskausta. Taisi mennäkin manalle.
KULLERVO. Miksi on onneton sukumme? Mikä on veremme vamma?
ARMI (kuin itsekseen). Meillä mahtanee veressä Kangastuksia asua. Ne haira-unihin vievät, Pettävät ja eksyttävät.
KULLERVO. Mut on muutakin minussa: Vuorenraskasta, tylyä, Imatrata riehuvata --
ARMI. Sit' elä kysele multa. Jumalten tekoja tutkit. Kenties on kova osasi Kiihkoissa hillittömissä, Ristiliekkien palossa, Himoissa hävittävissä. Kentiesi perintövaino Rauhan rosvosi sinulta.
KULLERVO. Rauha ei minun iloni. Sukuni perintö: vaino -- Siinä mun vereni herkku. Äiti, tuo sotisopani!
ARMI. Hillitse veresi kuohu! Tässä ruoka, syö levossa, Viihdy äitisi ilona.
HIEPRA. Se minulle riemun toisi, Kuka toisi Terhi siskon. Kovin on vieras veljekseni Kullervo, kamala, synkkä. Käypi kuin tulessa aina, Kuumetta, kihoa täynnä. Sinä syöttelet hänelle Kalakukot, porsaspaistit, Piirakat ja piimävellit -- Ennen sutta syöttelisin.
KULLERVO (kopristaa Hiepraa kädestä kuin edellä). Näin, susi, sinua lemmin.
ARMI (sovitellen). Siskon mieltä ei sinulla. Muista, aina on sinua Kotiliesi lämmitellyt, Oma vanhin vaaliellut. Veljesi sotaverona, Orjan kurjalla osalla Kasvoi kuin katajapehko Kuivalla kivimäellä Karkeaksi, kartuiseksi, Mutta mieheksi yleni.
HIEPRA (ivalla). Mieheksi -- hyvinkin miesi!
Lähtee ovesta.
ARMI (Kullervon ruokaillessa). Eipä kuullut Kullervoni Rakkauden rastaslaulun Kehtoansa kiikuttavan. Ei hyväilyt, hyssytykset, Sydämmen simainen kieli Orjan itkuja hivellyt; Vaan kova, vihainen vitsa Pienoisen verille pieksi Kolkon Untamon kotona.
KULLERVO (pyyhkien silmiään). Emo, laulusi lopeta!
ARMI (jatkaa). Sitte kuin isoksi kasvoit, Kasvoi ruoskakin isoksi, Raskas taakka raskaammaksi.
KULLERVO. Elä jatka, äiti kulta! Kyyneleitäni häpeän. Minunko pojan poloisen Piti onnesta iloita Äitini sydämmen luona.
ARMI. Nyt kotisuloa nauti! Näet lieden lämpiävän, Tuossa leivokset levällä. Tässä sun emosi vanha.
KULLERVO. Niinp' on tässä sun tukesi.
KALERVO ja POTERO tulevat sisään.
POTERO. Täällä se Kalervon toivo Syö emon makupaloja, Uunin lämpimän lekossa. Mut ei tarpoa osannut, Ei sopinut soutajaksi.
KALERVO (äkäisesti Poterolle). Suuta on sullakin enempi, Kuin tekoja, poika parka!
ARMI. Ei sopinut soutajaksi, Töihin suurihin sopisi.
KALERVO. Turhia uneksit, eukko. Joka on pientä pieneksinyt, Ei se suurihin sovellu.
ARMI. Ei ulapan haaksi voisi Kulkea kotivesillä! Pienen puukon veistotöihin Suuri säilä ei sopisi; Ei komea kotka viihdy Pääskysen pesätiloilla.
POTERO. Eipä se emoni mulle Syöttänyt sydänkeriä, Vaikk' olen raatanut ikäni Kalervon karuja maita, Suvet, talvet tarpoellut Verkkoja kotivesillä.
KULLERVO (julmistuneena Poterolle). Mihin kelpaisit katala!
KALERVO (on istunut verkon kudontaan). Pula on paha pojista, Hulttioista. Tuossa vanhin On veljessodan ajalta Raajarikko, ontujalka, Työhön heikko -- tuo Potero.
POTERO. Syttyikö sota minusta? Itse käskit -- tottelimme.
KALERVO. Jospa silloin ei olisi Sodittu ja suitsutettu Veljesten verivihoja, Niin nyt: -- ahjoa sisässä Teissä on sotatuleksi, Tulta vaaran valkeaksi.
KULLERVO. Siin' oletkin oikeassa.
KALERVO. Tuli Kullervo kotia, Ilmestyi kotipihalle Kuin tyly, levoton Tuoni, Hämmästytti ja peloitti, Kuin haudan takainen aave. Tuli kuin merestä miekka, Hyökyaaltojen ajama, Jota ei etsiä osattu. -- Mut on raiskattu, piloilla, Raajarikkoinen tavoilta, Kuin meren petojen veikko, Raju, myrskyinen, väkevä, Hillitön tajuttomasti, Kelvoton elämän työhön, Turmeltunut turmelija.
ARMI. Kalervo, Kalervo hurja! Vimmatust' olet vihassa. Oman poikasi kuvailet Kurjaksi, avuttomaksi. Mistä kiehut ja kohiset? Kuinka on kalassa käynyt?
KALERVO. Teljot rikkoi, airot katkoi, Nuotan tarpoi tappuroiksi, Kalat liivaksi litisti -- Järjetön koko tenava! --
Kalervon raivotessa on Kullervo repinyt tekeillä olevan verkon Kalervon käsistä.
Tässä viimeinen tuhonsa.
ARMI. Tuoko raivon toi sinulle, Ett' on poika puol'tekoinen, Ettei mierosta palannut Täydellisnä tähkäpäänä! Tee osasi, hoida häntä! Ei vihassa vilja kasva. Nuoren on ikä edessä Oppia osaamatonta.
KULLERVO. Kaikkiko mua vihaavat? Siskot, veljet, taattonikin, Sukuni, jota sureksin! Sinä yksin, äiti armas, Ystäväni muit' ylinnä. Annas, lyön lihattomiksi, Luuttomiksi kurjat luhdon. Karkaa isänsä kimppuun; Armi menee väliin. Pois välistä!
ARMI. Sun sukusi! --
KULLERVO. Ei ole sortajat sukuni, Väärät miehet veljiäni. Väisty, äiti!
ARMI. Mut isäsi! --
KULLERVO. En isäksi tunne tuota, Jolla ei isän sydäntä. Mitä antoi hän minulle? Elämän kiroja täynnä, Osattomat orjan päivät, Puukon -- Viskaa veitsen tyngän lattiaan. tuossa sen murena!
KALERVO. Terä murtunut oletkin, Et ehjäsisuinen urho.
KULLERVO. Kuin koko Kalervon heimo. Mitä säästitkin minulle? Korven kolkon, viljattoman, Maata, vettä kansatonta. Paras sulta on perintö: Kosto, kosto Untamolle! Siksi viel' elossa viihdyn.
POTERO (väistyy nurkkaan verkkotyö kädessä). Paras soppehen paeta, Tästä tuisku on tulossa.
ARMI. Kuulitko mit' on povessa Kullervolla?
KALERVO. Kuulin kyllä. Taisin tuimaksi ruveta, Näin kun syyttelin sinua. Kentiesi sotahan synnyit, Sukukoston suorijaksi. Siis isäsi neuvo kuule: Ensin käy Lapissa, poika! Ne veljessodan edellä Mulle maksoivat veroa. -- Lappi valloita, veroita, Rikastu, kokoa joukko Ympärillesi ylevä. Sen avulla vasta voitat Untamon veriset urhot, Suoritat sukusi koston.
KULLERVO. Neuvosi himolla ahmin, Minkä oikeaks' älyän. Mikä on minusta väärä, Sitä inholla hyleksin.
ARMI (kuin itsekseen). Miksi taaskin veljesvaino? Sitä kun kuvittelenkin, Niin sisuksiani syöpi Kuin vihateräinen veitsi, Muistot kauheat heräävät. -- Toki muuta en tajua Sovitusta arvokasta Kuin veren verestä, koston.
KULLERVO. Meill' on yhteistä jotakin.
KALERVO. Yhteistä viha verinen.
ARMI. Mutta syyttömiä säästä! Et opettajaksi huoli Sutta, ilvestä, repoa, Et verenhimosta riehu Etkä surmasta iloitse, Vaan iloitset oikeudesta, Väärästä vihassa kiehut. Siksi väärä mahti murra!
KULLERVO. Siksi Untamon kukistan Majoinensa, mantuinensa, Hävitän sukuni syöjän.
ARMI. Kun eläimen pienimmänkin Tapat, sit' elä kiduta. Ihmistä enemmin sääli.
KULLERVO. Säälisinkö säälitöntä?
KALERVO. Nainen ei sotaa älyä. Säälikö sukuas' Unto, Kun hävitti viljat, karjat, Naiset, lapsetkin tuhosi, Kartanot poroksi poltti? Tee kuin on setäsi tehnyt!
KULLERVO. Muilta en ota tekoja, Toisten toimiteltavia. Omat mulla on tekoni, Täältä ne sikisi, syntyi Syvältä sisimmästäni. Nyt ne pyrkivät paloksi, Miehen päästä miekan päähän. Emo, tuo sotisopani! -- Miekan vyölleni varustan. Sen olen takonut itse Sepon suurimman pajassa. Tuolla keihäs, jousi, viini, Nuoleni vihaiset, vinhat. -- Ne sepon pajasta ryöstin. -- Edellistä lausuen pukeutuu varuksiinsa. Nyt olen sotajalalla. Vainoveikot kun tulisi, Näyttäisin sukuni voiman!
ARMI (autettuaan Kullervon varustautumista.) Kun kerran sotia käynnet, Niin sieltä palatessasi Tuo kotihin kaunis rauha, Muodossa hyvän miniän, Oman Suomesi sukua, Joka on liukas liikunnalta, Aina ahkera käsiltä Eikä riitoja rakasta. -- Tarvitset sukusi jatkon.
KULLERVO (erikseen). Anja, oisitpa omani! Nyt sun näyttäisin emolle.
KALERVO. Kunpa en riutunut olisi, Harmennut, hatarajalka, Kanssasi tulisin, poika.
POTERO. Min' en vain sotia suosi Enkä jättäisi taloa. -- Ethän vaatine, isäni? -- Jalkoja minult' ei riitä Silvottavaksi enempi. Kaks on kättäni -- satakin Kättä työmme tarvitsevat. Hupsu tahtonee tapella. Ei sodat sotien lopu, Jos n'ei hilliten häviä.
HIEPRA juoksee läähättäen sisään.
ARMI. Mikä tuska on tytöllä?
HIEPRA (hätäisesti). Oi isoni, oi emoni! Uusi on tuho tulossa: Kuin vihainen hurttaparvi, Sata miestä miekallista Vierähti ylitse kasken, Sen rähisten, tuon kohisten, Tänne ryskäen tulevat. Suussa soittivat sanoja: "Kullervo Kalervon poika". Ei hyvää se huuto tiedä.
POTERO. Kullervon keralla kosto Käy Kalervon kantapäillä.
HIEPRO. Varjele vakainen luoja!
KALERVO. Sepon miehiä ovatko, Vaiko Untamon uroita? Kullervolle. Ehkä etsivät sinua. Mun sukuni surmannevat. Aseihin joka elävä! Kirves, keihäs, miekka!
Muut, paitsi Kullervo ja Armi, hapuilevat hätäisinä aseita.
KULLERVO (levollisesti). Maltu, Rauhoitu, Kalervo vanha, Tässä on sukusi turva.
KALERVO (pelokkaana). Turvaksi sinua toivoin -- Taisit tulla turmioksi.
Parvi miehiä, erilaisissa asevaruksissa, astuu sisään; KOTRO, MUTRU, KITKA, TUIRO ja POURU etupäässä, ILLIkin keralla.
KOTRO. Terve, kaukainen Kalervo! Kullervo ylinnä terve!
MUU JOUKKO. Kullervo ylinnä terve!
KULLERVO. Terve teillekin, toverit, Karkulaisten kaunis joukko!
JOUKKO. Vapaita olemme kaikki!
KULLERVO. Valloillanne -- ei vapaina. Puoliorjia olemme. Silloin meillä on vapaus, Kun on kullakin osansa, Toisen toista sortamatta. Sortajat kukistakaamme!
JOUKKO. Sortajat kukistakaamme!
KOTRO. Tässä parvi on tukeva, Kovan, katkeran kokenut, Työmiestä joka alalta, Sotaorjat, ostokansa, Joukko vankka valmihina, Kun on tarvis taistelua Vapauden, toivon tähden.
JOUKKO. Vapauden taistelua!
MUTRU. Kullervo, kuleta meitä Ryöstölle rikasten miesten, Kullan kiiltävän jaolle. Aika on varsan vaivatunkin Helat helkkyvät pidellä.
KITKA. Kulta on kukka väärän vallan Kullervo, kuleta meitä Ruokapöydälle jalolle! Kun on vatsa vahvistettu, Pääkin pystyssä pysyvi.
TUIRO. Kullervo, kuleta sinne, Miss' on piikoja pidellä Taikka korjata kotihin. Mikä on miehelle vapaus Vailla vaimon kahlehia.
POURU. Kullervo, kuleta sinne, Missä murramme ikeemme, Missä käskijän kädestä' Ruoskan riistämme iäksi!
KOTRO. Kullervo, kuleta meitä, Kautta taistelun tulisen, Isännäks' oman kotimme.
KULLERVO. Paljon toivotte. Minulla Yksi vain on toivo: -- kosto. Miehet, seuratkaa minua, Luottaen, lujalla mielin. Min' olen syntynyt sotihin, En rauhan rakennustöihin. Elämä minua hylki, Potki pois joka polulta, Ryösti mun joka osani. Nälässä hivuessani Minulle kiven kurotti. Rakkautta kun halusin, Voitin hurjat herjaukset. Kun kurja kotia etsin, Löysin suortuvan sukua, Mutta en suvun sydäntä. -- Mitä nyt hukata voisin.
ARMI (itkien). Äitisi hukata voisit.
KULLERVO. Sulle, äiti, on parempi Surmassa suloton poika. -- Kotro, kuulitko seposta? Hän onko sotajalalla?
KOTRO (vetäen Illin esille). Astuhan esille, Illl! -- Tässä on vakoilijamme, Hän voi kertoa seposta.
KULLERVO. Tiedätkö jotakin, kerro!
ILLI. Siihen viikot vierähtävät Ennenkuin aseissa seppo. Aluksi suru ajeli Neuvotonta miespoloista. -- Olihan emäntä kuollut, Työväki ase kädessä --
KULLERVO. Niistä ei enempi. -- Jatka! --