Part 1

KOOTUT TEOKSET I: EDELLINEN OSA

Runoelmia

Kirj.

J. H. Erkko

1908 (1868-1885).

SISÄLLYSLUETTELO:

Vuodet 1868-1870.

Lukijalle 1 Kun vaan laulaa saan 2 Nyt mä laulan 3 Suomalaiselle 4 Kohtalosi, Suomi 7 Pohjan maalla 8 Itku laaksossa 9 Voitto 10 Hämäläisen laulu 11 Lapset kesällä 12 Hevospaimenet yömajalla 14 Maalleni 17 Aika 17 Jäiden lähtö 18 Taistele! 19 Palkattoman palkka 19 Vanhus 21 Lähtö 22 Juhannus 23 Sotilaan muisto 23 Ihmis-onni 25 Mainen kosto 26 Kiehkura 27 Kukalle 28 Siksi itken 28 Kaipaus 29 Etsin 30 Löysin toisen 31 Yhtyessä ja erotessa 31 Laula, kultani! 32 Nyt hän nukkuu 33 Silloinpa kesä minulla 34 Kahden tahto 34 Min' en huoli 35 Maailma ja sydämeni 35 Kahdenlaisia kukkia 36 Nuorelle taidemaalarille 37 Rukoukseni 37 Viinimalja 38 Pieni Katri 39

Paimenelta.

1 40 2 Paimenen laulu 41 3 42 4 Poikana 43 5-9 44-45 10 Kompastus 46 11-22 46-50

Vuodet 1870-1872.

Paimenelta.

23 Paimenet tulilla 51 24 53 25 Myrskyinen ja tyyni lampi 53 26 Marjatyttö 54 27-28 54-55 29 Paimentyttö 55 30-32 57 33 Armaani syntyaika 57 34 57 35 El' aina 58 36 Kevätlaulu 58 37 Tammen varjossa 59 38-43 60-61 44 Erhetyksiä 62 45 Pakeneva lohdutus 63 46 63 47 Kevytmieli 64 48-49 64 50 Äiti ja tytär 64 51-52 65 53 Paimen lähteelle 66 54 67 55 Murrettu seppeli 67 56 Viimeinen toivo 68 57 68 58 Tyytymättömät 69 59 70 60 Paimenen surma 70 61 71 62 72 63 Lyhyt kesä 72 64 Yön kuu ja tähdet 72 Lauluni 73 Silmäyksiä 74 Kullan luona 74 Sointu ja lempi 75 Yksin 76 Äiti ja morsian 76 Rakkahat laaksossa 77 Tytön muistikirjaan 79 Viina ja rakkaus 79 Perintömalja 80 Kuningatar 84 Pojari 90 Kärsin aikani 94 Kalju luoto 94 Enkel'-laulu 95 Perheen Jouluhartaus 97 Äidin haudalla 98 Lipulle kirkossa 99 Takkavalkean ääressä 100 Kamppiaiset 102 Olvilaulu 106 Toukokuun 1:nä päivänä v. 1870 107 Manaus 108

Vuodet 1872-1878.

Viimeistä päivää 110 Urhoin haudalla 111 Isänmaani 112 Palava kansa 113 Herännyt Suomi 114 Laulu Vuoksella 116 Tunnethan impeni? 117 Vangittu äiti 118 Neiti Iisa Asp'in haudalla 123 Lyhyt kesä 124 Tohtori R. Polén'ille 124 Armaansa kadottanut 125 Enkel' armahani 126 Helmin lähtö 127 Helmi 128 Yön kuu ja tähdet 129 Surevalle sulholle 129 Kuvan vaan 130 Eräs matka pohjanmaalta 130 Kesämuisto Lohjalta 132 Lempi 133 Pojan laulu 134 Hän 134 Syksyn tullen I. II. 135 Pohjatuulelle 136 Pohjatuulen tuomiset 138 Häilyvät saaret 139 Lemminkäisen laulu 141 Eloni 142 Joulutähti 142 Tähtien tanssi 143 Maapallo 144 Ei--jos 146 Tomussa 146 Hukka ja lintu 147 Pikku Ilma 148 Lapsen osa 149 Äiti lapselle 150 Kodista kotiin 150 Kuun sammuttajat 151 Taikavoide 152 Viinanpolttajan sanat 153 Hurjan viisastelua 154 Vyyhtynyt 155 Loisen poika 157 Määssääville suunsoittajille 158 Syrjähdys 159 Suku-etu 159 Uusi maailma 159 Päivän säde 161 Matka aurinkoon 162 Laulajan lapset 164 Kun kerta väsyn 165 Kas nyt en laula 166 Maantyttö 167 Mokoma lempi 168 Niittypuro 169 Tuettu pää 170 Vasen puoli 170 Kultaa 171 Aattehet 171

Paimenet.

Ensimäinen jakso

On ilta, pirtin istujat 172 Kun voisin 178 Aamulla 180 Kesäaika 181 Iltalaulu 185 Paimenten talvilaulu 186

Toinen jakso

Matkalla syysyössä 190 Karhun saarto 194 Palaus 197

Kolmas jakso

Pyhän aatto 200 Uneton 200 Valonsäteitä yöhön 201 Valvojaiset 202

Vuodet 1878-1881.

Maan ja taivaan tähdet 205 Tytöt lintuja 206 Elohon maan 206 Muutos 207 Kirkkomatka 207 Viipurin vapaaehtoisen palosammutuskunnan marssi 208 Käyntini immen haudalla 209 Runo, lausuttu suomalaisen lyseon perustamiskokouksessa 211 Turhako elämä? 215 Siellä ja täällä 216 Luomisen kevät 217 Puro 219 Syyslaulu vuonna 1879 220 Nuori vieras 221 Korkein 222 Nuori luistaja 224 Tulta lainaamaan 225 Laupeuden enkeli 226 Pikku Elli 227 Myllypuro 228 Ukonsyötti 230 Pöllön viisaus 230 Keisari Aleksander II riemujuhlassa 232 Kesäkirje maalta 237 Häpeissäni 239 Jumalan vika 239 Pettynyt 240 Anni 241 Uno Cygnaeus'en täytettyä 70 vuotta 242 Pietari Brahen juhlassa 244 Joulukuun 10 päivänä 1880 246 Isällemme 249 Leppärukki 250 Väinämöisen palaus 252 Surut 264 Leivän tähden 264 Paarmat 267 Haaksirikko maalla 267 Kielestä 270 J. V. Snellman'in juhlassa 270 Kevätlaulu 273 Onneton nenä 274 Puhdas tosi 275 Moinen maa 276 Pöytäpuhe 277 Nöyristy, ihminen 279 Rukous 281 Runovirtani 282 Kotoinen sydän 283 Kyyhkyn pojat 284 Konnan synty 286 Ei viisastunut 288 Matkakuvia 289 Kukkatarhassa 293 Niin mieti 295 Runottarelleni 295 Kuvain palvelus 296 Pettyneen lohdutus 297 Rakkaus 299 Sairaana 300 Tuoni ja elämä 301

Kesäpoimintoja

I Saimaan rannalta Karjalan ruusulle

Ruusun luonne 302 Taivaskuvat 303 Rauhaiset rannat 304 Louhipellot 304 Karjalan kukkulat 305 Kelle seppeltä 305 Kalastaja 306 Sinne jäitte 307

II.

Kevät aamu 308 Sade 309 Eräässä puutarhassa 310 Kaksi kosijaa 311 Kotilammen soutajat 311 Niinhän ennen 312 Niittäjälle 313 Nyt ja silloin 313 Siit asti 314 Yksinäinen 314 Muistoksi 315 Sinikaunokki 316 Hernekukka 316 Tuoksuheinä 316 Sopu luonnossa 317 Tyyni lampi 318

Vuosi 1882.

Elias Lönnrot 319 Kustavi Aadolfin muistojuhlassa 322 Kerran 325 Salon Silja 325

Vuosi 1883.

Tuutiessa 327 Pettäväistä 328 Varoitus 328 Ihme 329 Ihailua 329 Kuustoistavuotiaan laulu 329 Kalamies 330 Kansalaislaulu 332 Häälahja 334 Taivahasi 338 Äiti 338 Poimulehti 342 Oppia 343 Tuo iloa! 343 Maamiehenlaulu 343 Jouluaatto 344

Vuosi 1884.

Timanttipuikkonen 346 Onnellinen 347 Kaksin 347 Dresdenin lammilla 348 Elben luona 348 Mokoma lokomotiivi 349 Utelias kuu 349 Avutoin 350 Elääkö Jumalas? 351 Herttuata nähdessä 351 Peipolle Elbellä 352 Kukkien mieleen 353 Miks eletään? 354 Kaivatessa 354 Lapseni nukkuu 355 Valheita 355 Hän jääpi 356 Onneton 357 Vaan kaksi 357 Nenistä aatelin 358 Huoleti 358 Eläintarhassa I-III 359 Unkarin tyttö 360 Kahlitulle 361 Itsenäiselle 361 Päivänruusu 362 Tytön muistiinpanoista 362 Kaksi kirsikkaa 363 Vastahakaan 364 Pikku tuikkehet 364 Salaisuus 365 Kerran itse 366 Onkimista 366 Häiriö 366 Ensi kemujen jälkeen 367 Risumummo 367 Vaihdos 368 Laula, murheeton! 369 Luona keisarin hovin 369 "Tiki tak" 370 Spartan nuorukaiset 370 Tapa 371 Syyskeväällä 371 Sukutuskat 372 Kulkija 373 Kadun varrella 374 Pelissä 375 Poikanen 375 Kansien tähden 376 Vanha mummo 377 Köyhä runsaus 378 Epäsointua 378 Nuoret 379 Kolme lintua 380

Vuosi 1885.

Nyt ja sitten 382 Peipolle Iisarilla 382 Pieni 383 Iisar 384 Suomenlahdella 384 Lapsonen 385 Runottarelle 385 Ensin ja nyt 386 Kiertokulku 387 Mikko 388 Laulun tosi 389 Henki 390 Egypti 391 Kukat Pinciolla 392

VUODET 1868-1870.

LUKIJALLE.

Täss' on virteni vähäiset, Lapselliset laulelmani! Suosit niitä vai vihannet, Ethän polkene poroksi. Kun et viihdy kuulemahan, Ohi korvaisi kuleta, Salli ilmoja samota, Koetella korkeutta: Kyll' on taivaalla tiloja Sävelille suuremmille, Saati pienen lehtolinnun, Lauluille vähäväkisen.

KUN VAAN LAULAA SAAN.

Vaikka minne joutunen, Sitä toivon, rukoilen, Että laulaa saan.

Onnellisna eläisin, Hyv' ois mökki pienoisin, Kun vaan laulaa saan.

Sodan pauhinassa ois Multa kuolon pelko pois, Kun vaan laulaa saan.

Mun jos kahlein vangittais, Vapaus rinnan valloittais, Kun vaan laulaa saan.

Sairaana jos vaikeroin, Silloinkin iloita voin, Kun vaan laulaa saan.

Haahmoin kanssa taistellen Murran henget manallen, Kun vaan laulaa saan.

Vietkö, Luoja, luokses mun, Soitan, tanssin eessä Sun, Kun vaan laulaa saan.

Vaikka minne joutunen, Sitä toivon, rukoilen, Että laulaa saan.

NYT MÄ LAULAN.

Nyt mä laulan! Kuunnelkaatte, Kuunnelkaatte kummallista!-- Täss' on seinät särkynehet, Katot maahan murtunehet, Lattiat lovistunehet, Rikki ruudut ikkunoista: Laulan seinät seisomahan, Katon päälle kaartamahan, Laulan lattian lujimman, Ruudut ikkunan ihanat.--

Viel' on seinät siivotonna, Katto noen karvallisna, Lattia lakaisematta, Peite puuttuu ikkunoilta: Seinät laulan loistaviksi, Katon kullan kiiltäväksi, Laulan silkit lattialle, Taivon ikkunan etehen.

Vielä laulan pitkän pöydän, Siihen peiton purppuraisen, Siihen kukkaset koreat, Kaunihimmat luonnon kaiken; Siihen mettä maljat täynnä Mehuisinta, makuisinta, Mit' on luonto lypsynynnä, Antanunna äidin rinta.

Vielä laulan lempilinnut: Sulhon sorjan, neidon nuoren. Kuvastinna katto heille, Seinät loistavat sulona, Leikiksensä lattiainen, Heille ikkunat iloksi, Pöytä kaunis kunniaksi. Kukkia min katselevat, Senpä taivon enkeliä; Minkä mettä maistelevat, Senp' on autuus sielussansa.

SUOMALAISELLE.

Vieläkö on urhoutta Suomalaisen suonissa? Saiko suku raikkautta, Saiko miehet miehuutta, Niinkuin oli isiemme Rinnan alla urhous: Armahalle Isänmaalle Kuolema tai vapaus!

Katso, kuinka sankaruutta Sukusi vaan kuvailee! Muista vielä muinoisuutta, Siellä kuva loistelee! Katso, kuinka kirkkahana Diamantti tirkistää, Luolastansa Kunniansa Taivahia kaunistaa!

Kuule kuinka sulokielin Laaksoin hongat laulelee, Hengäten ja hellämielin Toisillensa kertoilee: Oi kuin tässä verta vuoti, Sankarit kun sortuili, Tässä kansa Eestä maansa Kunnialla taisteli.

Astu tuolla ahoillamme!-- Siellä ruoho ruskottaa, Siellä veri isiemme Kukissakin kuiskuttaa: Kenen maa ja kenen valta? Eikö sen, min vuotanut Veri siihen Viimeisehen Pisaraan on pudonnut?

Katso, kuule koskiamme,-- Rauhaton on riehuna! Virroissamme, puroissamme Virtaa vesi kiehuna. Kaikkialla--koko luonto Sama sull' on muistutus: Elämälle, Kuolemalle Sankaruus on kaunistus.

KOHTALOSI, SUOMI.

Oletko jo löytänyt, sä Suomi, Satamasi, tyynen landekkehen, Miss' ei läiky laineet myrskyisinä, Rannoiltasi lyöden lohkareita, Sortamalla sulot suojastosi? Oletko jo löytänyt, sä Suomi, Laakson, missä kukkain, pensahitten Varjostossa vietät vapautta, Nautit ilon, elon hekumata, Mettinen kuin nurmen-kukkasista Mettä imee, ihaa kauneutta? Vaiko, Suomi, seisot kukkulalla, Kirjavana mihin kuvastaapi Onnesi sun taivas tähtinensä, Selvinnynnä epäilyksen säistä?

Mutta muista: meren tyynimmänki Syvyydess' on kätkyt kuohutarten, Petollisna mitkä mellastaapi, Kunnes tuovat myrskyn toivottoman Hävittämään rantas rauhalliset. Muista myöskin, miten mettiäinen, Uupunut mi onpi unehensa Mesikannun kultakupehilla, Tallatahan usein astujoilta Tahi ryöstää vieras väijyväinen Puhtahaksi parhaat aartehensa. Niinpä muista, koska kukkulalla Lujimpana luulet seisovasi, Selvinnynnä epäilyksen säistä: Vaara onpi silloin vaarallisin, Tuulet uhkaa yhä tuimempina, Vihurina puuskat vinguttaapi, Honkiakin ahtain alankohon.

Siispä taukoo unen horroksista, Jo nyt katso, ettei oikeutes, Oikea sun kätes kärventyisi Roviolla rojutavarana, Kuni kannel kultakielinensä Suomalaisen oli sortumillaan Muukalaisen mustakoppeliksi. Siispä nouse, silmää ympärilles, Suomalainen, tilaas tarkastele, Milloinki mi lienee kohtalosi! Vaappumatta seiso vastuksissa, Tyyvennessä aina torkkumatta Kuni vahti, maasi varjelia, Suojelia kansas, kunniasi!

POHJAN MAILLA.

Miksi täällä pohjan mailla Elon myrskyt mellastaa, Vaikka luonto laakson lailla Tyynen rauhan tarjoaa?

Suotta tänne muilta mailta Raatolinnut lentelee, Jalot joutsenet kun noilta Maamme soilta soutelee.

Suotta mustat korpit kauhun, Kavaluuden kantaa saa, Koska käet suoran laulun Lempi-äänin ilmoittaa.--

Näyttää kuin tää kallis kansa Orjuutehen poljettais, Näyttää kuin ei kunniaansa Suuremmaksi arvattais.

Ei niin--kuulkaa korven hongat!-- Isäin lahjaa tuhlata! Vielä seisoo seinät, tolpat, Käsivarret kahleitta!

Vielä huutaa hurme maasta, Kummut kutsuu vannomaan, Ääni toinen taivahasta Iskee tulen leimumaan.

Niinkun tomu tuulen tieltä, Väärät maasta haihtukoon! Ken se käyttää kyitten kieltä, Surma hänet sortakoon!

ITKU LAAKSOSSA.

Mä itkin laaksolossa, Keskellä kukkia: Ol' kukat kuivamassa, Ei noussut nuppia.

Ne kaatui kuihtumalla, Kuin korsi kuivunut, Mi poudan polttamalla On maahan murtunut.

Siin' istuin--ympärillä Ei linnut laulaneet, Kuin ennen kesäisellä, Käköiset kukkuneet.

Mun kieri kasvoilleni Taas kylmät kyyneleet, Kun katsoin kukkiani Eik' enää hymyilleet.

Ma Luojan laaksostani Jo luulin luopuneen, Sen lemmen kukistani Peräti poikenneen.

Vaan kuulin epäillessä Mä vienon hyminän, Ja näin, kun lemmitessä Loi enkel' elämän.

Nyt nurmi taaskin loisti, Kukatkin laaksossa Ne toisillensa toisti: On lempi Luojassa!

VOITTO.

Kuka voittaa vaivat kaikki, Kenpä kokee kuoleman?-- Taaskin maailmalle loisti, Niinkuin tähti Pohjolan: Kirkkahana, Karkaistuna, Kuin on kulta tulessa.

Se on armas Suomen kansa, Jolle apu Jumalan Mahtavalla voimallansa Tuopi voiton loistavan Taistelusta, Tuonelasta Kultakruunun kalleimman!

Kärsimykset kansan muuri, Taivaskin sen todistaa; Myrskyissäpä hongan juuri Haarojansa vahvistaa; Niinpä Luoja, Maamme suoja, Kansoamme kasvattaa.

Koska sitte kulta-aamu Meille koittaa kuoloton, Silloin soipi riemulaulu: Kansallamme voitto on, Toivottumme, Kaivattumme Päivä kirkas, sumuton.

HÄMÄLÄISEN LAULU.

On mulle Suomi suloisin, Vaan Häme siitäi kallihin! Sen tuskin tiedän vertaista, Niin kaunista, niin herttaista, Kuin kulta Hämeen maa.

Lempeitä laaksoin lehtoja Ja lintuin laulupuistoja, Ja marjaisia kankaitaan En unhoittaa voi milloinkaan, Oi Hämeen kallis maa!

Oi Hämeen pellot viljavat, Ja kasket kullan loistavat, Ja tuhannet sen tuomistot, Sen niityt, norot, varjostot, Ei maata vertaistaan.

Kuin taivas tääll' on loistoisa Ja iltatähti kultaisa, Ja ruskot yhtä runsahat, Syys-öiden sähköt leimuvat, Ja talvet suojaiset!

Ei impee missään rakkaampaa, Ei siveempää, ei jalompaa, Kuin Hämeen valkotukkainen, Tuo sinisilmä neitonen On ruskoposkineen.

Ja kansaa kussa löytänen Niin jäykkää kuin on Hämehen, Niin vakavaa, mi' auraltaan Ei suotta siirry milloinkaan, Halveksi säätyään.

Kun miestä missä tarvitaan, Maan eestä vaikka kaatumaan, Niin uljaita on uroita, On järkeä, on kuntoa, Jos toimeen tartutaan.

On mulle Suomi suloisin, Vaan Häme siitäi kallihin! Sen tuskin tiedän vertaista, Niin kaunista, niin herttaista Kuin kulta Hämeen maa.

5. V. 1869.

LAPSET KESÄLLÄ.

Kesätaisteluissahan pienet Viatonna vaan vierivät; He täyttävät kukkaiset niemet, Mesikankaita kierivät.

Ja lintujen kanssa he kilvan Vapavirttähän veisaavat, Varahin ja iltasin hiljan Tuoll' ulkona tanssivat.

He huutelevat hymyhuulin, Kuin Lemmetär armahallen, Ja virvaten vinkuvat tuuliin, Min kaiku kuin kantelehen.

Kuin ehtoisen auringon loisto Kesätaivahan kuvaelee, Niin laps'ajan lauhkea muisto Sydämessäni sykkäelee:

Se kultainen aika jos vielä Olis mullakin muinoinen, Niin saisin nyt nauttia siellä Sulolempeä lapsuuden.

Vaan mennyt se on kuni varjo, Se kuivunut kukkakin on; Sen taivas ei loistoa tarjoo, Muu mennyt--muisto vaan on.

Mut toivon tok' kevähän toisen Ja toisenkin lapsuuden, Kun saan kera kukkain moisten Ilon, onnen ja autuuden.

HEVOSPAIMENET YÖMAJALLA.

Useissa paikoin maatamme on yleisenä tapana vartioida synkeinä syys-öinä hevosia kaukaisemmilla niitty- ja hakalaitumilla.

Kuunteles mi kumma melske Kuuluu korvessa!

Sydänyö on--äänten helske Sointuu korvissa. Hongat jyskää, Vuoret ryskää, Kallioilla louhet kaikuu, Äänen aallot raivot raikuu: On kuin telme korkeain Tapiolan jumalain.

Lähemmäksi astukaamme Syytä tutkimaan, Miksi luonto levot Yökkö riehtoo, Siivin liehtoo

Vastahamme; huuhka huutaa, Kamalasti korpeen kuutaa Tuike tulen kalpean, Liekkiväisen valkean.

Tähdet tuikkaa taivahalla, Pohjo leimuaa; Sähkön tulet korkealla Säihkyin remuaa. Soitto torven Läpi korven Kuusen latvast' äänen antaa Kohti taivon kaukorantaa: Poika puussa toitottaa, Torvi korven kai'uttaa.

Havumaja kuusen alla Tuossa tehty on. Majan eessä polttaa puita Poika pelvoton. Liekki liehuu!-- Veri kiehuu Suoniss' urhon rauhatonna, Huutaa hän vaan vallatonna, Niinkuin toinen torvellaan, Kuusessa mi raikuttaa.

Kuluu hetki; huutaminen, Torvi taukoaa, Mutta kellot hevosien Soipi sekavaan.---- Susi ulvoo! Hirmu valvoo! Vaara uhkaa elukoita!-- Syöksee päälle, vaan ei voita! Hevot hyppii hirnuen, Tulvaa pojan tulillen.

"Nouse!" huutaa puussa toinen, "Riennä tappohon! Luotiani täältä voinen Syöstä petohon!"-- "Nousta voinen", Virkkoi toinen. "Ei nyt tässä pelko auta-- Onhan tuossa vahva rauta; Sillä koen vastustaa, Minkä peto puolustaa."

Silloin sieppaa majastansa Poika kirvehen, Juosten rientää rohkeasti Suden jälkehen. Ähkää, puhkaa!-- Peto uhkaa Raatain pojan muserrella, Vaan jo kaatui ulvehella: Luoti lensi kuusesta, Kirvehestä iskuja.

Ylpehinä oiva työstä, Pojat saalistaan Rientävät nyt keskiyössä Kilvan kuorimaan.-- "Korpimaahan Karheahan Luusi, peto, lasketahan-- Tapporahat maksetahan Meille kihlakunnalta," Kuului hautasaarnansa.

Aamun tullen aurinkoinen Loisti taivaaltaan.

Väsyneinä pojat nautti Unta vuoteellaan. Hampaan luske, Ruohon ruske Nurmell' äänen saada koitti, Puut ne huokui, linnut soitti, Juhla tyyn' ol' luonnossa, Melske öinen tauonna.

MAALLENI.

Nuotti: Ur svenska hjärtans djup en gång.

Oi Suomi, isän, äidin maa! Ei sua vieras sortaa saa, Ei vallat vääryyden: Kun olen jäsen kansasi, Sull' elän, kuolen, Suomeni, Tää ota heikko uhrini, Sä maani armainen.

AIKA.

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä: Kun aamua odotan, puoless' onpi jo päivä, Kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta; Vaan illoin siintävi silmiin aamuinen taivas. Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä.