Part 8

SANNAES (ei ole tunteiltaan kuullut mitään, nousee). Suokaa anteeksi! Kamppailu on ollut liian pitkä ja liian kova; se on masentanut minut!

(Kääntyy, tästälähin kovassa liikutuksessa).

VALBORG. Sannaes, menkäämme äidin luo!

SANNAES (perällä, poispäin kääntyneenä). Min'en voi, neiti, -- odottakaa -- --

VALBORG. Tuossapa ne jo ovatkin!

Seitsemäs kohtaus.

Entiset. Tjoelde. Rouva. Signe.

(Tjoelde tulee vaimoineen; Valborg rientää heitä vastaan, heittäikse äitinsä eteen).

ROUVA (hiljaa). Herralle kiitos ja kunnia! --

TJOELDE. (menee Sannaes'in luo, syleilee häntä). Poikani!

ROUVA. Vai niin, senkötähden Sannaes tahtoi matkustaa! Sannaes!

(Tjoelde viepi Sannaes'in rouvansa luo, Sannaes lankee poloilleen, suutelee hänen kättään, nousee heti ja menee jälleen perälle).

SIGNE (tulee). Äiti nyt on kaikki valmis!

ROUVA. Niin täälläkin!

SIGNE (on katsellut ympärilleen). Onko mahdollista!

VALBORG (häntä vastaan). Suo anteeksi, ett'en ole sulle mitään sanonut. Mutta minä tiesin, mikä kamppaus edessäni oli, -- ja olinkin jo vähällä sortua! -- Ja epävarmoja seikkoja ei juuri kernaasti kerrota.

SIGNE. Niin, _sinäpä_ olet osannut salata!

VALBORG. Pitkän kärsimyksen olen salannut en muuta!

SIGNE (suutelee häntä ja kuiskaa muutaman sanan; kääntyy). Sannaes! (häntä kohti). Vai olemme me siis lanko ja käly?

SANNAES (kainosti). Neiti, -- te --

SIGNE. Mutta eihän sitä sitte enää sovi sanoa "neiti" eikä "te"?

VALBORG (heti). Älä sitä kummastele. Hän kutsuu minuakin "neidiksi".

SIGNE. Mutta eihän se toki käy laatuun enää sitte, kun olette naimisissa?

ROUVA (Tjoeldelle). Mutta minnekkä ystävämme joutuivat?

TJOELDE. Berent on konttorissa. -- Tuolla hän seisoo!

BERENT (näkyy ikkunasta, katselee lornjetilla). Kyllä minä kohta tulen onnentoivotus-visiitille ystäväni Jakobsen'in kanssa (menee).

VALBORG (isänsä luo). Isä!

TJOELDE. Lapseni!

VALBORG. Ilman tuota kovaa päivää emme olisi tätäkään nähneet.

(Tjoelde puristaa äänetönnä hänen kättään).

Kahdeksas kohtaus.

Entiset. Jakobsen. Berent.

TJOELDE. Saanko esitellä tyttäreni sulhasen, hra Sannaes'in. (Tervehditään).

BERENT. Minä kunnioitan teitä, neiti, valitsemisestanne -- ja toivotan onnea koko talolle, jolla on tuommoinen vävypoika.

VALBORG (riemuten). Sannaes!

JAKOBSEN. Saanko minäkin, vaikka olen vain yksinkertainen mies, saanko minäkin sanoa: Poikonen on rakastanut teitä rippikoulu-ajoistaan saakka, ennemmin hän ei saattanutkaan. Mutta empä, toden totta, olisi luullut teitä niin älykkääksi, että olisitte ottanut hänet.

(Nauru).

ROUVA. Eräs täällä sanoo ruo'an jäähtyvän.

SIGNE. Saanko minä äitini puolesta seurata hra asianajajaa pöytään?

BERENT (tarjoten hänelle käsivartensa). Se on mulle suuri kunnia! -- Mutta morsiuspari etupäässä!

VALBORG. Sannaes --?

SANNAES (tarjoten Valborg'ille käsivartensa, kuiskaa mennessään). Ajatelkaapa: Me kävelemme käsi kädessä!

(Berent ja Signe sitten; Jakobsen viimeisenä).

TJOELDE (pysähtyy). Nanna, nyt olemme perustaneet elämämme totuuden pohjalle. Nyt tunnen siunauksen saapuneen huoneesemme.

ROUVA. Henning!