Part 3

HAMAR (toivotonna). Mutta Jakobsen --?

TJOELDE. Hm, hm, hm! -- Jakobsen tekee hyvää. Minä tunnen hänet.

HAMAR. Hän on kelpo poika, senhän tietää jokainen; -- mutta hienossa seurassa --?

TJOELDE. Hm, hm, hm! -- Kirjoita vain Jakobsen!

HAMAR. Jakobsen! -- Kas niin! (nousee).

TJOELDE. Anna Skogstad'in mennä viemään sitä! Muista klo 3 -- täsmälleen! Pian! (huutaa hänen jälkeensä). Ja tule takaisin, jos täällä olisi vielä jotain.

(Hamar menee etumaisesta sivu-ovesta).

TJOELDE (yksin). Aivan totta! (ottaa kirjeen taskustaan). Lähetänköhän minä samalla tarkastelmani asianajaja Berent'ille -- --? Min'en tarvitse pankeilta apua. -- Mutta, se ei toki vielä ole aivan varma. -- Ja tarkastelma on kaikissa tapauksissa hyvin tehty! -- Konsuli Holst saapi nähdä sen; se voipi olla hyödyllistä; -- -- ehkä se häntä vähän kiusoittaakin. -- Paitsi sitä: Jos _en_ minä sitä lähetä, luulevat ne kenties minun olleen hädässä, kun sen lupasin, -- ja päässeen siitä nyt Lind'in kautta. Paras on lähettää tarkastelmani. (Hamar palajaa). Kuuleppas, anna hänen samalla viedä tämä kirje asianajaja Berent'ille, "Victoriaan".

HAMAR. Onko se kutsumus? Sitte meitä tulee kolmetoista?

TJOELDE. Ei se ole kutsumus. Kiiruhda, ennenkuin hän ehtii menemään! (Hamar jälleen pois).

TJOELDE (yksin). Oi, jospa nyt kaikki onnistuisi! Konsuli Lind'in voipi kyllä voittaa puolelleen! Ja hän pitää, hän pitää voitettaman! Mulla on (katsoo kelloon) kokonaista neljä tuntia ainoastaan häntä varten.

Näin täynnä toivoa en ole ollut -- -- en ainakaan -- -- -- (vaipuu mietteisin. Sitte hiljemmin). Toisen onnettomuus on toki toisinaan hyvä asia, suuri aalto, joka auttaa toista yli! Nyt on kaikkien huomio herännyt, kaikki kiiruhtavat pelastamaan omaansa, (huokauksella) -- niin, jospa nyt minä vain pääsisin kaikkine asioineni onnellisesti perille, -- niin ett'ei kukaan sitä huomaisi! Tämä pelko ja ahdistus! jok'ainoa yö, jok'ainoa päivä! -- -- Tämä epätieto, nämät keksinnöt, tämä salaileminen, tämä teeskenteleminen -- oi! Mutta nythän minä juuri jälleen olen uudessa samanlaisessa kohdassa! Tämä ilkeä vastaan Ottaminen -- --? Niin, niin, niin -- mitä _minä_ tahdon, sillä on aina kaksi puolta; -- -- mitä minä lasken, sillä viisi arvoa; minä elän ihmisten ja asioitteni keskellä kuni unissa! -- (toivotonna) Mutta tämä olkoonkin viimeinen kerta, -- viimeinen teeskentely, ja sitte -- -- loppu! -- Apuahan minä vain tarvitsen, -- ja nyt minä sitä saan! -- -- Niin, saankohan minä? Kas, siinäpä solmu! -- -- Jospa tästälähin saisin, -- oi, jospa saisin maistaa ainoankaan yön levollista, virkistävää unta ja herätä ainoanakin aamuna huoletonna! Istua pöytään vapaana, tulla illalla kotiin iloisella mielellä! -- Oi, jos jälleen saisin seistä maatilkulla, jonka kaikinpuolin voisin sanoa omakseni, -- vakaasti omakseni, omakseni, omakseni (polkien jalkaansa), -- voi, sitäpä tuskin saatan toivoakkaan, -- minä olen liian monta kertaa tullut petetyksi!

HAMAR (tulee). Kas niin!

TJOELDE. Kiusa ja kuolema -- kruutia! Häntä pitää kunnioittaa!

HAMAR. _Onhan_ meillä kruutia.

TJOELDE. Lähetä heti sana jollekkin tykkimiehelle! (menee).

TOINEN NÄYTÖS.

Sama huone. Keskellä pöytä, jolla on samppanja-pulloja sekä jälkiruokaa. Rouva, Signe, tyttö ja palvelia puuhailevat pöydän ympärillä. Oikealta kuuluu vilkas keskustelu, pari kertaa suuri nauru.

Ensimäinen kohtaus.

Rouva. Signe.

ROUVA (väsyneenä). Nyt pitäisi, mielestäni, kaikki olla valmis.

SIGNE. Tämäpä on pitkällinen päivällinen.

ROUVA (katsoen kelloonsa). Niin, jälkiruokaa varten jääpi ainoastaan puoli tuntia, jos konsuli Lind aikoo lähteä kello 5. (Ulkona hiljaa).

SIGNE. Nyt ne lopettivat! -- Kuulethan, ne nousevat pöydästä. (Kova hälinä ja keskustelu, tuolit lykätään sivulle -- ulkona). Tuossa ne jo ovatkin!

ROUVA. No, mennään me sitte sivulle.

(Tyttö perimmäisestä ovesta pois; Signe tukee äitiään, menevät. Palvelia aukasee samppanja-pulloja).

Toinen kohtaus.

Ensin tulee Tjoelde seuraten konsuli Lind'iä, jonka kuullaan vakuuttavan Tjoeldelle, että päivällinen oli oivallinen, ja tämän vastaavan, että se nyt oli sen mukaan, mitä pienessä maaseutukaupungissa voipi saada! Molemmat katsovat kelloonsa; on ainoastaan lyhyt puoli tuntia aikaa jälellä; Tjoelde pyytää häntä jäämään edes seuraavaan laivaan, mutta turhaan. Näiden kantapäissä kauppiaat Holm ja Ring kiihkeästi keskustellen puutavaroiden hinnoista; edellinen arvelee niiden vieläkin hälvenevän, jälkimäinen nousevan, ja aivan pian; puut ovat muka suora vastakohta hiiliin ja rautaan, jota jälkimäinen mitä kiivaimmin väittää. Heti näiden jälestä pappi, jota seuraa talon vävy.

Edellinen vakuuttaa jälkimäiselle, joka on vähän väsynyt nauttimisesta, ett'ei hänellä ole mitään tuota asiata vastaan, kun pitäjäläiset vain maksavat lailliselle papille palkan, joko he sitte käyttävät toista eli ei; -- sillä joka asiassa pitää olla järjestys, niinkuin juuri järjestys on pääasia Jumalan valtakunnassa. Hamar koettaa pistää sanoja Voilakasta sekaan, vaan onnistumatta. Samassa Knutzen ja Falbe kiistassa eräästä tanssiattaresta, jonka Falbe on nähnyt Hampurissa, ja joka hypähti kolme kyynärää korkealle, jota toinen ottaa epäilläkseen; mutta eihän siinä saata epäilys tulla kysymykseenkään, koska Falbe kerran on syönyt päivällistäkin samassa yhteispöydässä, kuin mainittu tanssiatar. Finne, Knudsen, Jakobsen heti jälessä. Jakobsenin kuullaan lupaavan päänsä pantiksi. Nyt on hänellä muka oikein, -- vaan toiset kuuluvat suurella innolla vakuuttavan, etteivät ollenkaan ole väittäneet asiata siksi, miksi Jakobsen on sen ymmärtänyt; -- mutta Jakobsen voipi vakuuttaa, että hän antaa peijakkaan sille, mitä he ovat väittäneet, ja että hänen isäntänsä on nerollisin kauppias; rehellisin mies koko maailmassa -- ainakin Norjan maassa. Ylä-tullipalvelia Pram kävelee yksinään syvissä, sisällisissä mietteissä. Kaikki puhuvat yht'aikaa.

TJOELDE (kilistää lasin reunaan). Herrani! (Äänettömyys. Ainoastaan Falben ja Jakobsenin ääni kuuluu vielä, heitä vaikitetaan). Hyvät Herrat! Valitettavasti kyllä, on päivällinen vienyt paljon aikaa -- --

KAIKKI (yhdestä suusta). Ei, ei!

TJOELDE. Kunnioitettava vieraamme jättää meidät, sen pahempi, jo lyhyen puolen tunnin päästä. Suokaa sentähden sanoani pari sanaa, tarjotessani jälkiruokaa. -- -- Hyvät Herrat! Meidän seurassamme on tänään ruhtinas. Sanon: ruhtinas. Sillä jos on totta, että rahat hallitsevat koko mailmaa, -- ja se on totta, hyvät herrat! --

PRAM (nojaten käsillään pöytää vastaan, etumaisena, sanoo juhlallisesti, vaan tyynesti). Niin.

TJOELDE. -- niin on hän ruhtinas! Meillä ei ole ainoatakaan suurempaa yritystä, jota hän ei ole perustanut, -- tarkoitan, kirjoittanut nimensä alle!

PRAM (aikoen juoda Lind'in maljan). Hra konsuli, saanko kunnian!

USEAT. Hss!

TJOELDE. Niin, hyvät herrat, kaikessa, mikä toteutuu, on hänen nimensä.

PRAM. -- Hänen nimensä.

TJOELDE. Eikö hän siis ole ruhtinas?

KIMEÄ ÄÄNI. (Falben) On!

TJOELDE. Hyvät herrat! Nytkin vaikuttaa tämä nimi jälleen mahtavasti, voin sanoa luomisvoimalla oloihimme. Minä sanon, tällä hetkellä on hän maamme suurin hyväntekiä.

PRAM. Suurellista.

TJOELDE. Hälle malja! Kukoistakoon hänen elämänsä ikuisesti, olkoon hänen nimensä kuolematon Norjan maassa! Eläköön hra konsuli Lind!

KAIKKI. Eläköön hra Konsuli Lind!

(Kilistellään yleisesti).

TJOELDE (Hamar'ille, jonka vähän epähellästi vetää esiin, toisien katsoessa parastaan). Mutta minne jäi kunnia-laukaus?

HAMAR. (Kauhistuen) Totta sekin! (Syöksyy ikkunan ääreen, takaisin). Minull' ei ole nenäliinaa. Minä panin sen varmaankin takaisin tuonne pöydälle.

TJOELDE. Ota minun! (Etsii sitä). Sinuun ei voi vähintäkään luottaa! Nyt tulee kunnialaukaus myöhään. Nuhjus!

(Hamar viittaa hurjasti nenäliinallaan. Vihdoinkin kuuluu laukaus. Kauppiaat seisovat ryhmässä, desserti-lautaset kädessä).

HOLM. Tuo taisi tulla vähän myöhään.

KNUTZEN. Der prosit, der kommt spät -- --

RING. Kuitenkin on se hyvin merkillinen momentti -- --

HOLM. -- -- mutta hyvin odottamaton.

KNUTZEN. Tykkien jyrinällä näyttää isäntä mahtiansa miehelle, jota on vetänyt nenästä!

RING. Noo, --

TJOLDE. Hra Konsuli Lind suvaitsee hyväntahtoisesti esitellä maljan.

(Kaikki järjestävät itseään kunnioittavassa hiljaisuudessa).

LIND. Kunnioitettava isäntämme on mielistelevin sanoin esitellyt maljani. Siihen sanon ainoastaan, että suuret omaisuutemme uskotaan meille varsinkin siksi, että niillä edistäisimme ahkeruutta, neroa ja suuria yrityksiä.

PRAM (entisessä asemassaan). Jalot sanat!

LIND. Minä olen ainoastaan omaisuuden haltia, usein heikko ja lyhytnäköinen.

PRAM. Kaunista!

LIND. Mutta tuskin erehtynen, sanoessani, että hra Tjoelden suurellisella vaikutuksella, jota meidän kaikkien tulee kunnioittaa, on jykevä perustus ja pohja; sillä sitä ei tällä hetkellä voine kukaan päättää paremmin kuin minä. (Kaikki katselevat toisiaan kummastellen). Sentähden saatan sanoa, että hänen vaikutuksensa on tämän kaupungin, tämän seudun, tämän maan onneksi, -- jonka vuoksi se myöskin nerokkaisuudessaan ja voimassaan ansaitsee apua. Talon onneksi!

KAIKKI. Talon onneksi!

(Hamar viittaa, laukaus).

TJOELDE. Minä suuresti kiitän teitä, hra Konsuli! Olen syvästi liikutettu.

LIND. Tuo ei ollut muuta, kuin mitä todeksi tiedän, hra konsuli!

TJOELDE. Kiitos! (Hamar'ille) Panetko sinä kanuunat jyskymään isännän kunniaksi? Nahjus!

HAMAR. Joka maljallehan piti laukaus tuleman?

TJOELDE. No, sinä nyt olet semmoinen --!

HAMAR (its.). Kyllä minä tässä kauvemmin -- --!

HOLM. Se on siis toteutunut todellisuus?

KNUTZEN. _Fait accompli!_ Tuo malja vakuutti Tjoeldelle 100,000 spd. -- vähintäinkin!

RING. Tjoelde on ylen älykäs mies! Sen olen aina sanonut!

(Falbe näkyy kunnioituksella juovan Lind'in kanssa. Jakobsen tulee etu-alalle keskustelemaan Knudsenin kanssa).

JAKOBSEN (hiljaa). Siinä ei ole enemmän totta, kuin tuossa noin! (viite).

KNUDSEN. Mutta, hyvä Jakobsen, te ette käsitä minua!

JAKOBSEN (korkeammin). Käsitämpä, saakur' vie, käsitänkin, minä tunnen väkeni!

KNUDSEN. Älkäähän toki puhuko niin kovaa, ihminen!

JAKOBSEN (vielä korkeammalla äänellä). Mitä minä sanon, sen saapi joka ihminen kuulla.

TJOELDE (melkein samassa). Hra pastori on pyytänyt sananvuoroa.

JAKOBSEN (oikein kovaa). Pitääkö minun vaieta, kun mokoma saakelin -- --

TJOELDE. (Käskien) Hra pastori puhuu!

JAKOBSEN. Anteeksi!

PAPPI. Tämän talon sielunpaimenena on minun suloinen tehtäväni siunata lahjoja, joita niin runsaasti sataa isännälle ja ystäville; -- tulkoot ne sielun todelliseksi hyväksi ajassa ja iankaikkisuudessa!

PRAM. Amen!

PAPPI. Minä otan juodakseni kolpakon rakkaiden lapsien -- ihanien neitosten muistoksi, joiden tulevaisuuden olen liittänyt rukouksiini rippikoulunajoista saakka, -- tuosta unohtumattomasta ajasta, jolloin talo ja sielunpaimen niin sydämellisesti liittyvät toisiinsa.

PRAM. Ah, niin!

PAPPI. Kasvakoot ne edeskinpäin totisessa Jumalan pelvossa, nöyryydessä ja kiitollisuudessa rakkaita vanhempiansa kohtaan!

KAIKKI. Neiti Valborg, neiti Signe!

HAMAR (pelästyen). Pitääkö mun pamauttaa --?

TJOELDE. No, mene nyt --!

HAMAR. Kyllä minä tässä kauvemmin --!

TJOELDE (samassa). Minä kiitän teitä, hra pastori! Minä toivon, niinkuin tekin, että sydämellisyys joka tähän saakka on tässä talossa vallinnut lasten ja vanhempien välillä -- --

PAPPI. Niin, minun on aina ollut hupaista tulla tänne näihin hauskoihin -- --

TJOELDE. Saanko kunnian juoda kanssanne lasin?

PAPPI. Minä vakuutan; Champagne, Champagne on mainion jaloa.

LIND (Holmille). Mutta teidän sananne pahoittavat mieltäni. Tämä seutu, joka on niin suuressa kiitollisuuden velassa Tjoeldelle, palkitsee hänet niin muodoin ilkeimmällä kiittämättömyydellä?

HOLM (matalalla äänellä). Häneen ei voi koskaan oikein luottaa.

LIND. Todellakin? Olenhan minä kuullut häntä suuresti kiitettävän.

HOLM (kuin edellä). Te ymmärrätte väärin. Minä tarkoitan, hänen asiansa ovat -- -- --

LIND. Hänen asiansa? -- Kadehtimista! Usein kohdellaan aivan pahoin niitä, jotka toimeliaisuutensa kautta kohoavat toisia korkeammalle.

HOLM. Minä en suinkaan millään tavoin -- -- --

LIND (vähän nureillaan). Sitä en tarkoita. (Poistuu hänestä).

JAKOBSEN (jonka kanssa Tjoelde on juonut lasin). Hyvät herrat!

KNUTZEN (sivumennen Holm'ille). No, saapiko nyt tuo törkiö todellakin sananvuoron! (Lind'in edessä) Saanko, hra konsuli, kunnian juoda maljanne? (Useammat tahtovat puheella estää Jakobsen'ia).

JAKOBSEN (hirveän kovaa). Hyvät herrat! (Äänettömyys. Jakobsen jatkaa tavallisella äänellä; murteellisesti). Suotakoon yksinkertaisenkin miehen sanoa sananen tässä juhlallisessa tilaisuudessa.

Kun minä tulin konsuli Tjoelden palvelukseen, olin pieni piimäsuu, aivan köyhä; mutta hän on vetänyt minut loasta. (Nauravat) Minä olen nyt -- -- se, mikä olen, hyvät herrat! Jos siis kukaan voipi puhua konsuli Tjoeldestä, olen minä ensimäinen; sillä minä tunnen hänet. Minä tiedän, että hän on kelpo mies.

LIND (Tjoeldelle). Lapsilta ja päihtyneiltä -- --

TJOELDE (hymyillen). Kuulee totuuden!

JAKOBSEN. Moni on, joka sanoo yhtä ja toista, -- ja hällä on tietysti vikansa, hälläkin. Mutta kun minä olen näin hienossa seurassa, sanon ainoastaan: Tjoelde on, piru vieköön, paras koko tästä roskaväestä! (nauravat).

TJOELDE (ystävällisesti). No, no -- jo riittää, Jakobsen!

JAKOBSEN. Eipä riitäkkään. Sillä me olemme unohtaneet yhden maljan, vaikka olemme yllin kyllin syöneet ja juoneet jok'ainoa.

(Nauravat, Falbe taputtaa käsiään ja huutaa bravo).

JAKOBSEN. Niin, ei se ole mitään naurettavaa, se, sillä minä tarkoitan rouva Tjoelden maljaa, sitä emme ole juoneet!

LIND. Bravo!

JAKOBSEN. Minkälainen hän on vaimona ja äitinä, -- niin, minä sanon, mikä tosi on, hän tässä saapi toimitella ja puuhailla, on kivulloinen, kärsii eikä hiisku sanaakaan. Jumala häntä siunatkoon, sanon minä -- enkä enää muuta sanokkaan.

USEAT. Rouva Tjoelden malja!

PRAM. Hyvin -- Jakobsen!

(Ottaa hänen kätensä. Konsuli Lind lähenee, Pram väistyy kunnioituksella).

LIND. Saanko juoda kanssanne, Jakobsen?

JAKOBSEN. Kiitoksia paljon. Minä olen ainoastaan yksinkertainen mies.

LIND. Mutta kelpo mies, -- maljanne!

(Yleinen juonti, samassa näkyy pursi laskevan rantaan, verannan eteen. Kuusi miestä nousee ja tekee kunnioitusta airoilla meriväen tapaan. Sannaes seisoo perällä lipun alla).

HOLM. (Kuiskaa) Tjoelde tietää kyllä, mitä tekee; milloin kutsuu Jakobsen'in seuraan!

KNUTZEN. Kas pursi, pursi!

RING. Tjoelde on ylen älykäs mies; -- ylen älykäs mies!

(Naiset nousevat rappusia ylös oikealta).

TJOELDE. Hyvät herrat, erohetki lyö; naiset näkyvät tulevan sanomaan jäähyväisensä korkeasti kunnioitettavalle vieraallemme. Me kokoonnumme viimeisen kerran hänen ympärilleen, -- meidän ruhtinaamme! Hyvät herrat! Me kiitämme häntä, me kunnioitamme häntä, lausumalla kolme kertaa kolmet "hurra"!

(Huutavat yhdeksän kertaa '"hurra"; Pram puolen kymmenettä).

LIND. Minä kiitän, hyvät herrat! Aika on tärkki; mun täytyy ainoastaan sanoa jokaiselle erityisesti jäähyväiseni! Hyvästi, arvoisa rouva! Vahinko, ett'ette kuullut mainiota maljaa, joka Teille esitettiin!! Tuhannen kiitosta tästä kerrasta! Suokaa anteeksi! vaivanne minun tähteni! -- Jääkää hyvästi, neiti!! Valitettavasti kyllä ei mun ollut kunnia heti tutustua kanssanne, te näytätte niin iloiselta! Mutta kun, niinkuin sanoitte, pian tulette kaupunkiin. -- -- --

SIGNE. Niin on mun kunnia tulla tervehtimään rouvaanne?

LIND. Tuhannesti kiitän -- tervetuloa! (Valborg'ille) Neiti, ettekö voi hyvin?

VALBORG. Voin.

LIND. Te näytätte niin totiselta? (Kun ei Valborg vastaa, vähän kylmästi). Hyvästi, neiti! (Hamar'ille) Hyvästi, hra -- -- hra -- -- --

TJOELDE. Kavalleria-luutnantti Hamar.

LIND. Niin, tehän äsken puhuitte mulle hevosesta, -- talon vävy! -- Anteeksi etten -- --

HAMAR. Ei tee mitään!

LIND. Hyvästi!

HAMAR. Onnea matkalle, hra konsuli!

LIND (kylmästi Holm'ille). Hyvästi, hra kauppias!!

HOLM (erinomaisen kohteliaasti). Sydämestäni toivotan onnea hra konsulin matkalle!

LIND. Hyvästi, hra tullin yläpalvelia!

PRAM (pitää hänen kättään, tahtoisi sanoa jotain; vaikenee. -- Vihdoin). Saanko luvan kiittää Teitä tästä -- tästä -- -- -- saanko luvan kiittää Teitä tästä -- tästä -- --

LIND. Te olette varmaankin kelpo mies!

PRAM (helpommalla mielellä). Ompa iloista, että olen! Kiitos!

LIND (Knutzen'in edessä). Hyvästi, hra kauppias -- -- --

KNUTZEN (äkkiä). Knutzen --

PRAM. -- - z:lla.

LIND (Knudsen'ille). Hyvästi, hra -- --

KNUDSEN. -- -- myöskin Knudsen.

PRAM. -- -- s:llä.

LIND (Falben edessä). Hra --?

FALBE. Hra Falbe -- asiamies Falbe.

LIND. Hyvästi, hra asiamies Falbe! (Ring'ille) Hauskaa, nähdä hra konsulia noin terveenä, ja raittiina!

RING (kumartain syvään). Samalla tavoin!

LIND. Hyvästi, hra pastori!

PAPPI (pitäin hänen kättään, juhlallisesti). Saan toivottaa Teille onnea ja menestystä, hra konsuli -- --

LIND. -- Kiitos! (pyrkii pois).

PAPPI. -- matkallenne vieraille maille vaarallisten merien ylitse, hra konsuli!

LIND. Kiitos! (kuin ennen).

PAPPI. Saan toivottaa teille tervetuloa takaisin, hra konsuli -- --

LIND. -- Kiitos, paljon kiitoksia! (kuin ennen).

PAPPI. -- -- rakkaaseen syntymämaahan, tähän maahan, hra konsuli, joka Teissä -- --

LIND. Niin, anteeksi, hra pastori, mutta aika kiiruhtaa.

PAPPI. Saan kiittää Teitä tästä päivästä, hra konsuli, tästä yhdessäolosta, tästä -- -- --

LIND. Ei kiittämistä! Hyvästi! (Jakobsen'in edessä) Hyvästi, Jakobsen, hyvästi!

JAKOBSEN. Hyvästi, hra konsuli! -- Minä ole tosin ainoastaan yksinkertainen mies; mutta saanenhan toki minäkin toivottaa onnea matkallenne!

LIND. Saatte, Jakobsen. -- Hyvästi, Finne! Kuuleppas -- sananen! -- (Hiljaa) Sanoithan asian ajaja Berent'in -- -- (vie hänet sivulle).

TJOELDE (Hamar'ille). Muista nyt jäähyväislaukaukset! -- Älä, älä, älä! Älähän nyt heti ryntää päätäsi seinään; odotahan kunnes pursi laskee rannasta! -- Taas olit tekemässä tuhmuuden!

HAMAR. Kyllä minä tässä kauvemmin -- --

TJOELDE. (Lind'ille, samassa kun tämä ottaa hänen kätensä). Hyvästi hra konsuli! (hiljaa) Ei kenkään voi kiittää teitä niinkuin minä tästä käynnistänne. Te yksin ymmärrätte -- -- --

LIND (vähän kylmemmin) -- -- ei kiittämistä hra konsuli! Onnea asioillenne! (Sydämellisemmin) Hyvästi kaikki! -- Kiitoksia seurasta!

(Palvelia on etäällä tarjonnut hänelle hänen hattuansa, antaa nyt Sannaes'ille hänen päällysvaatteensa. Lind astuu purteen).

KAIKKI. Hyvästi, hra konsuli, hyvästi!

TJOELDE. Vielä kerran: hurra!

(Hurraahuudot ja kunnialaukaukset yht'aikaa. Pursi poistuu. Viitataan).

TJOELDE (syöksyy takaisin). Eihän mulla olekkaan nenäliinaa, tuo tölhö on -- (huomaa Valborg'in) Miks'et sinä viittaa?

VALBORG. Min'en tahdo.

TJOELDE (katsoo häneen, sanomatta mitään; sieppaa pöydältä servietin kumpaankin käteensä, rientää takaisin, viittaa huutaen). Hyvästi!

SIGNE. Me seuraamme häntä -- mennään sillalle!

KAIKKI. Niin, niin!

(Kiiruhtavat oikealle. Pram viimeisenä).

TJOELDE (palajaa ylös jälleen). Näin asianajajan tulevan, (Valborg menee oikeanpuolisesta ovesta, Tjoelde esiin, viskaa servietit pöydälle, heittäikse tuolille). Oi -- voi! -- Mutta tämä olkoonkin viimeinen kerta! -- Nythän minun ei enää tarvitse! Nythän minun ei enää tarvitsekkaan! (nousee väsyneenä) Niin totta: Asianajaja!

_Muutos_.

(Pitää käydä sukkelaan. Vasemmalla konttoripulpetti, sen päällä kauppakirjoja ja papereita sisässä myöskin; oikealla kamiini, niin korkea, että mies saattaa nojata sitä vastaan. Nojatuoli kamiinin vieressä, puoleksi sen edessä. Pöytä oikealla etu-alalla; pöydällä tolppo ja kyniä. Kaksi nojatuolia, toinen aivan pöydän ääressä, käännetty ulospäin, toinen pöydän vieressä. Kummallakin puolen pulpettia ikkuna, ovi perälläpäin kamiinista. Perällä ovi, joka viepi toisiin konttorihuoneisiin. Kellonnuora. Kummallakin puolen ovea tuoli. Perimpänä vasemmalla polvi-rappuset oikotienä makuukamariin).

Ensimäinen kohtaus.

Tjoelde. Asianajaja Berent (perältä).

TJOELDE (totisena). Anteeksi, että saatan teidät tänne. Tuolla toisella puolla on kaikki epäjärjestyksessä päivällisseuran jälkeen.

BERENT. Minä kuulin, että täällä oli ollut seura.

TJOELDE. Konsuli Lind Kristianista.

BERENT. Vai niin.

TJOELDE. Olkaa hyvä, istukaa.

BERENT (panee pois hattunsa ja päällyslakkinsa tuolille oven pieleen. Tulee vitkaan esiin, istuu pöydän ääreen, niin että se on hänen sivullaan, ottaa papereita povitaskustaan).

TJOELDE (on istunut hänen viereensä toiseen nojatuoliin, tarkastelee häntä huolimattomasti).

BERENT. Nyt on saatava vankka alku-paikka määrätäksemme omaisuuksien arvot, varsinkin kiinteäin.

TJOELDE. Luonnollisesti.

BERENT. Saadaksemme sen, pitäisi kai tarkastaa ne kauppahuoneet, joilla on useimmanlaatuiset toimet, useimmat omaisuudet.

TJOELDE. Epäilemättä.

BERENT. Näillä seuduin ei ole ketään, jonka asiat tarjoisi niin monta etua tarkastelmillemme, kun juuri teidän. Onko teillä mitään vastaansanomista jos panisimme teidän liikkeenne tarkastelmamme alku-paikaksi?

TJOELDE. Ei millään muotoa.

BERENT. Saanko luvan tehdä muistutuksia ja kysymyksiä, jotka koskevat yksityisiä kohtia teidän tekemässänne kalkylissä?

TJOELDE. Kuten tahdotte.

BERENT. Te tunnette tietysti omaisuuksien arvot paremmin, kuin minä.

TJOELDE (kumartaa kohteljaasti).

BERENT. Ryhtyäksemme siis johonkin, -- ottakaamme ensin _likimmäiset_ omaisuudet; ne paraiten ilmaisevat seudun hinnat. Siis esimerkiksi Mjölstad'in metsä. Te olette pannut sen 84,000 spd:n arvoiseksi.

TJOELDE. Olisin ehkä voinut panna se 100,000:kin spd:n arvoiseksi. Mutta tämmöisissä laskuissa pitää ottaa vähän huomatakseen mahdollisesti pikainen rahaksimuuttaminen -- --

BERENT. -- niin, sanomattakaan väkinäinen. Minä olen aivan teidän mieltänne. -- Kuitenkin olette pannut Mjölstad'in metsälle, minun mielestäni, liian suuren arvon.

TJOELDE (huolimattomasti). Vai olen.

BERENT. Te maksoitte siitä 50,000 spd.

TJOELDE. Neljä vuotta sitten. Silloin saikin helpommalla.

BERENT. Siitä ajasta olette myönyt sieltä enemmän kuin 100,000 spd:n edestä.

TJOELDE. Ken sen on sanonut?

BERENT. Konsuli Holst.

TJOELDE. Siitä ei konsuli Holst tiedä mitään.

BERENT. Tässä suhteessa pitää olla hyvin varova.

TJOELDE. Luonnollisesti. Tuossa laskussani on kaikki tyydyttävästi lueteltu -- siinä perustus.

BERENT. Sitä en epäile; -- mutta sitte olette pannut hinnat jotenkin korkeiksi?

TJOELDE. Nykyajan _kaikkein_ kehnoimpia hintoja ei toki voine ottaa perustuksekseen; ne ovat luonnottomat.

BERENT. Pankit tuskin ottanevat muita lukuun, -- kuten jo alusta pitäin suostuimmekin.

TJOELDE. Niin, eihän koko arvo-luettelo ollenkaan koske minuun; mutta ne, joihin se koskee, vastustelevat varmaankin.

BERENT (sitä huomaamatta). Minä luulen siis, että vähennämme nuo 84,000--50,000:ksi.

TJOELDE. 50,000:ksi! (Hymyilee). Olkaa hyvä!

BERENT. Saman määrän mukaan voinemme tuskin arvata Stavmetsää kalliimmaksi kuin 20,000 spd.

TJOELDE. Anteeksi --! Vaikka tämä personalisesti on mulle samantekevä, -- mikä on mokoman vähennyksenne tarkoitus?

BERENT. Tarkoitukseni on pitää pankkeja varmoina saamisistaan vastaisissa suhteissa -- sentähden nykyiset, halvimmat hinnat.

TJOELDE. Minä saan sanoa, noin menetellen joutuu koko rannikon liikemiehet häviöön.

BERENT (naurahtaen). Siis täytyy meidän sekin vielä nähdä.

TJOELDE, Niin, minuun se ei koske; -- mutta ovatko pankit itse varoillaan?

BERENT.. Tähän saakka ovat pankit vaaratta, mutta edeskinpäin pysyäkseen, pitää niiden ensin eroittaa varmat epäiltävistä.

TJOELDE. Kun kohteliaisuudesta kysyitte minun mielipidettäni, tahdoin ainoastaan huomauttaa teitä.

BERENT (kumartaa). Laivanveistimön tarpeineen olette laskenut 60,000 spd:iin.

50

TJOELDE. Siihen liittäen kaksi puolivalmista laivaa.

BERENT. Mutta jotka niin keskeneräisinä tuskin löytänevät ostajaa?

TJOELDE. Vai niin?

BERENT. Te tiedätte paremmin kuin minä, että jokainen nykyaikoina on varoillaan.