Part 54

-- Kas tässä, rakas Athos veikkoseni, tämä on luonnollisesti sinulle tuleva.

Athos hymyili tuota tavallista, kaunista, miellyttävää hymyilyänsä.

-- Ystäväni, Athokselle tämä on liian paljo, kreivi de la Fère'lle liian vähä. Pidä valtakirja omanasi; se on sinulle tuleva. Ah, Herra nähköön, sinä olet sen kylliksi kalliilla hinnalla ostanut!

D'Artagnan lähti nyt Athoksen luota ja meni Porthoksen luokse.

Hän tapasi Porthoksen komeaan loistavaan univormuun pukeutuneena, peilin edessä seisomassa.

-- Ahaa, sanoi Porthos, vai sinä se olet, rakas ystävä! Kuinka sinun mielestäsi tämä puku minua somistaa!

-- Verrattomasti, sanoi d'Artagnan, mutta minä tulen ehdottamaan sinulle toista, joka somistaa sinua paremmin.

-- Mitä? kysyi Porthos.

-- Muskettiluutnantin pukua.

D'Artagnan kertoi Porthoksellekin kardinaalin ja hänen välisen keskustelun ja sanoi, ottaen valtakirjan taskustaan:

-- Kas tässä, ystäväni; täytä tuo paikka nimelläsi. Ja tule kelpo päälliköksi minulle.

Porthos silmäili valtakirjaa, ja jätti sen sitten d'Artagnan'ille hänen suureksi hämmästykseksensä.

-- Niin sanoi hän, tämä olisi minulle sangen mieleinen, mutta minä en voisi kylliksi kauvan nauttia tästä suosiosta; sill'aikaa kuin teimme retken Béthuneen, kuoli herttuattareni mies, niin että, rakas ystävä, koska vainajan raha-arkku ojentaa minulle syliänsä, niin minä nain lesken. Minä koettelen juuri sulhaispukuani; pidä sinä luutnantinvaltakirja, ystäväni, pidä se omanasi.

Ja hän antoi sen d'Artagnan'ille takaisin.

Nuori mies meni Aramiksen luokse.

Hän tapasi hänet polvillaan rukoustuolin edessä, otsa painettuna rukouskirjaa vasten.

Hän kertoi kardinaalin ja hänen välisen keskustelun ja otti kolmannen kerran valtakirjan taskustansa.

-- Sinä, meidän ystävämme, meidän valomme, meidän näkymätön suojelijamme, sanoi hän, ota sinä tämä valtakirja; sinä olet ansainnut sen paremmin kuin kukaan viisaudellasi ja neuvoillasi, jotka aina ovat saattaneet onnellisiin päätöksiin.

-- Ah, ystäväni, vastasi Aramis, meidän viimeinen seikkailumme on minulta kokonaan poistanut elämisen ja miekan käyttämisen halun. Tällä kertaa on päätökseni peräytymätön; piirityksen jälkeen menen minä latsaristien veljeskuntaan. Pidä sinä valtakirja omanasi, d'Artagnan; asemiehen ammatti sopii sinulle, sinusta tulee urhoollinen ja kelpo kapteeni.

Kyynelsilmin ja ilosta loistavana palasi d'Artagnan Athoksen luokse, joka istui vielä pöydässä lopettelemassa viimeistä malagaansa.

-- No, sanoi hän, hekin hylkäsivät tarjoukseni.

-- Niin, ystäväni, sillä ei kukaan ansaitse sitä paremmin kuin sinä.

Ja hän otti kynän ja kirjoitti d'Artagnan'in nimen valtakirjaan ja antoi sen sitten hänelle takaisin.

-- Nyt minulla ei ole ketään ystäviä enää, katkeria muistoja vaan!

Ja hän antoi päänsä painua kämmentensä väliin, jolloin kaksi kyyneltä valui alas pitkin hänen poskiansa.

-- Sinä olet nuori, vastasi Athos: sinun katkerilla muistoillasi on kylliksi aikaa muuttua suloisiksikin.

Jälkiliite.

Kun La Rochelle ei saanut Buckingham'in lupaamaa Englannin laivaston apua, antautui se vuoden piirityksen perästä; Lokakuun 28 päivänä v. 1628 allekirjoitettiin antaumuskirja.

Kuningas palasi juhlallisesti Pariisiin Joulukuun 23 päivänä samaa vuotta. Hänelle valmistettiin riemujuhla, ikäänkuin hän olisi kukistanut viholliset eikä ranskalaisia. Hän tuli kaupunkiin Saint-Jaques'in esikaupungin kautta viheriäisten kunniaporttien lävitse.

D'Artagnan astui uuteen arvoonsa. Porthos erosi palveluksesta ja nai seuraavana vuonna rouva Coquenard'in; tuo niin hartaasti haluttu raha-arkku sisälsi kahdeksan tuhatta livreä.

Mousqueton sai komean livreen ja nautti onnea, jota hän koko elämänsä oli uneksinut, nimittäin seista kullattujen vaunujen takana.

Tehtyänsä matkan Lothringiin, Aramis katosi kokonaan ja lakkasi kirjoittamasta ystävillensä. Rouva de Chevreuse'n kautta saatiin sittemmin tietää, että hän oli mennyt Nancy'n luostariin.

Bazin oli otettu maalliseksi veljeksi.

Athos pysyi muskettisoturina d'Artagnan'in päällikkyyden alaisena vuoteen 1631, jolloin hän, käytyänsä Roussillon'issa, otti myöskin eron palveluksesta, sanoen syyksi että hän Roussillon'issa oli perinyt pienen tilan.

Grimaud seurasi Athoksen mukana.

D'Artagnan taisteli kolme kertaa Rochefort'in kanssa, ja haavoitti häntä yhtä monta kertaa.

-- Luultavasti minä tapan teidät neljännellä kerralla, sanoi hän ojentaessaan Rochefort'ille kätensä, nostaaksensa häntä jaloilleen.

-- Sitten on parempi sekä teille että minulle, ett'emme taistele enää, vastasi haavoitettu. Saakeli! Minä olen teidän ystävänne enemmän kuin luulettekaan, sillä aivan ensi kohtaamisestamme asti olisin voinut ottaa teiltä hengen, jos vaan olisin maininnut sanankaan kardinaalille.

He syleilivät toisiansa, tällä kertaa vapaasta tahdosta ja täydellisessä sovinnossa.

Planchet sai Rochefort'ilta kersantin paikan henkivartiossa.

Herra Bonacieux eli hyvin levollisena, ei tiennyt vähintäkään minne hänen vaimonsa oli joutunut, eikä suuresti välittänytkään sen tietämisestä. Eräänä päivänä oli hän niin varomaton, että muistutti kardinaalia olemisestansa. Tämä antoi vastata hänelle, että hän pitäisi huolen hänen vastaisesta toimeentulostansa.

Niinpä, kun hän seuraavana päivänä kello seitsemän iltasella lähti kodistansa, mennäksensä Louvreen, ei häntä enää nähty Fossoyeurs'in kadulla. Niiden ajatus, jotka luulivat parhaiten asian tietävänsä, oli että hän jossakin kuninkaallisessa linnassa sai elatuksen ja asunnon Hänen anteliaan Ylhäisyytensä kustannuksella.

FOOTNOTES:

[1] Tiedämme kyllä ettei _milady_-nimitystä käytetä muutoin kuin sukunimen kanssa yhteydessä. Mutta käsikirjoituksessa oli se sillä tavoin, emmekä tahdo ottaa sitä muuttaaksemme.

[2] Espanjalainen kultaraha.

[3] Johannes Krysostomos.

[4] Ranskan peninkulmia.

[5] Häpeällisestä rikoksesta rangaistuille naisille poltettiin siihen aikaan liljanmuotoinen merkki olkapäähän.

[6] Katolilainen katumusveisu.

End of Project Gutenberg's Kolme muskettisoturia, by Alexandre Dumas