Part 2
Liian paksu, poikanen! Sinuhun mä suostu en. Kun mä laulan, kun mä tanssin, rinta riemuun ratkeaa. Rallalaa! Rallalaa!
_Remes_.
4.
Ostan talon upean, karjalauman lukuisan. Silloin kelpaa herrastaa, — muut ne tyhjän tarjoaa.
Aino.
Siihen tyytyy lintunen, kun saa pesän pienoisen. Kun mä laulan, kun mä tanssin, rinta riemuun ratkeaa. Rallalaa! Rallalaa!
_Remes_.
5.
Kunhan kaiken kuuntelet, niin et rimpuele, et! Haluatko, simasuu, kanssan karkelohon tuu!
_Aino_.
Kanssas käyden tanssikin kerän kanssa kierisin. Kun mä tanssin, kun mä laulan, rinta riemuun ratkeaa. Rallalaa! Rallalaa!
_Remes_.
6.
Joka tytön täällä saan, viisi kuusi kerrallaan. Kaikki neidit kaupungin saisin myös, jos tahtoisin.
_Aino_.
Ota heidät, ota vaan! Kadehti en laisinkaan. Kun mä laulan, kun mä tanssin, rinta riemuun ratkeaa. Rallalaa! Rallalaa!
_Remes_.
Hyvästi, sä hupakko, mull' on toiset tuumat jo. Kangaspuitten ääreen jää, parempata et sä nää!
_Aino_.
Kangaspuita polkea taidan sekä tanssia. Kun ma laulan, kun ma tanssin, rinta riemuun ratkeaa. Rallalaa! Rallalaa!
(Menee karkeloaskelin tuparakennukseen. Soitto jatkuu.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Remes. (Sitten) Marketta.
_Remes_. Sellainen heilakka! Rukkaset antaa ja pitää minua pilkkanaan! Liian paksu muka! Onko moista ennen kuultu! Mutta menköön, näsäviisas! Kyllä tämä poika tyttöjä saa, saa vaikka joka sormelle. Saadaanpas nähdä!
_Marketta_ (ovella tyhjä kahvitarjoilu kädessään). Aino, tule tanssiin! Minäkin joudun jo. Ka, kun juuri vilkaisin kamarin ikkunasta viedessäni vieraille kahvia, oli hän täällä. Menikö hän jo tanssitupaan?
_Remes_. Juuri juoksi. Marketta, oisit saanut tytön typykän paremmin kasvattaa. Olisi silloin nähnyt muutakin kuin nenänsä. Nyt se, nenäkäs, hyppii kenen nenälle haluttaa.
_Marketta_. Mitä sillä tarkoitatte, herra Remes?
_Remes_. Tarkoitan, että sisarenne virnastelee nyt kylän poikien kanssa tuvassa. Se ei ollenkaan sovi kunnialliselle tytölle.
_Marketta_. Kuinka puhutte siskostani? Aino kyllä tietää säilyttää kunniallisuutensa. Mistä niin olette suuttunut häneen?
_Remes_. Marketta, sinä olet järkevä tyttö, jonka kanssa voi puhua suoraan asioista. Eikö teistä ole hävytöntä, että sellainen mies kuin minä, jolla on rahaa enemmän kuin moni osaa uneksiakaan ja joka tahtoo tehdä onnelliseksi sellaisen tyttosen kuin Ainon, antaa hänelle kaikkensa, kysyn, eikö ole hävytöntä, että hän antaa rukkaset vasten naamaa? Mitä sanot siihen?
_Marketta_. Mutta, hyvä Remes, saattaahan hän olla sitä mieltä, että te ette tekisi häntä onnelliseksi.
_Remes_. Tiesin kyllä, että pitäisitte hänen puoltaan. Sillä niinhän aina teette. Mutta tahdon puhua isällenne, hän on suoranuottinen mies, ja kun hän sanoo: "Aino ottaa Remeksen", niin Aino ottaa Remeksen, ja silloin on leikki lukossa. Tuollaisesta saattaa aivan suuttua! "En tekisi onnelliseksi" — minä! Ei, sitä et saa ketään uskomaan.
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Edelliset. Sipi.
_Sipi_ (tulee itkusuin luvasta). Olen onnettomin ihminen maailmassa!
_Remes_. Mikä nyt hätänä?
_Marketta_. Onko tapahtunut jokin onnettomuus?
_Sipi_. Aino ei tahdo tanssia kanssani, ei askeltakaan. Hän tanssii ainoastaan Eeron kanssa.
_Marketta_. Eikö se ollut sen pahempaa?
_Remes_ (itsekseen). Eeron kanssa! Tuon köyhän hiirenpojan! Ei, siitä vellistä ei voi tulla mitään!
_Marketta_. Sipi! Ole huoletta, kyllä hän tanssii sinunkin kanssasi. Tule vain mukanani tanssitupaan, niin saat nähdä.
_Sipi_ (yhä itkuissaan). Sitä hän ei tee! — Hän pitää Eerosta. Siitä koituu surmani.
_Remes_. Mistä tiedät, että hän pitää Eerosta?
(Soilla taukoo.)
_Sipi_. Vähästä viisas asian älyää. Hänellä oli äsken kukkia kädessään, mutta kun hän tuli tanssitupaan, ei hänellä ollut mitään. Kysyin silloin, mihin hän oli pannut kukkansa, ja hän sanoi — (Pillahtaa itkuun.)
_Remes_. Mitä hän sanoi?
_Sipi_. Sanoi antaneensa ne sille, josta enimmän pitää. Ja kun silloin katselin ympärilleni, näin ne Eeron napinlävessä. Oli lähellä, etten silloin kaatunut.
KYMMENES KOHTAUS.
Edelliset. Arvassalo (ainoastaan alussa). Kumpulainen.
_Kumpulainen_ (tulee Arvassalon kanssa). Mitä? Kaatunut?
_Arvassalo_ (kun isäntä pysähtyy). Minulla on jo kiire tanssitupaan! Kenties saan —? (Kumpulainen nyökäyttää kohteliaasti päätään ja Arvassalo menee.)
_Kumpulainen_. Oliko Sipi kaatumaisillaan? Mikä sinua vaivaa?
_Remes_. Olipa hyvä, että tulitte pitämään tytärtänne aisoissa —
_Sipi_. Hän vie hengen minulta —
_Remes_. Hän käyttäytyi minua kohtaan kuin näsäviisas poikaviikari —
_Sipi_. Siten uskollisuuteni palkitaan —
_Remes_. Minua ei ole siten kohdeltu kuunaan.
_Kumpulainen_. Mutta oletteko tulleet hulluiksi molemmat? Mitä kaikkea te höpötätte yhteen suuhun? Marketta! Mitä sitten olet heille tehnyt?
_Marketta_. Minäkö, isä?
_Remes_. Ei, hänestä ei ole puhe, vaan Ainosta.
_Kumpulainen_. Ainosta! — No, miksette sitten puhu suutanne puhtaaksi? Mistä häntä soimataan?
_Sipi_. Muistattehan, mitä vastasitte minulle eilen, kun sanoin, että Aino oli mielitiettyni.
_Kumpulainen_. Sait jotakuinkin järkevän vastauksen.
_Sipi_. Totta tosiaan! Vastasitte: "Kernaasti minusta nähden!"
_Kumpulainen_. Jos tyttö sinuun taipuu.
_Sipi_ (itkusuin). Niin, mutta nyt hän ei taivu!
_Kumpulainen_. Sama se minusta nähden.
_Remes_ (Sipille). Kositko Ainoa?
_Sipi_- Jumala tietää, että kosin.
_Remes_. Ooho! — Niin hullu ei hän toki ole, että sinut ottaisi.
_Sipi_. Hullu? Mitä sillä tarkoitat?
_Kumpulainen_. No, no, rauha maahan! Sanokaa, mitä pahaa Aino on teille tehnyt. (Remekselle.) Tehkää te ensin kanteenne.
REMES. Tein sen tyhmyyden, että pyysin häntä vaimokseni ja olin valmis ottamaan hänet osalle kaikesta omaisuudestani.
_Kumpulainen_. Ja mitä hän vastasi?
_Remes_. Saatte antaa anteeksi, jollen muista hänen kaikkia näsäviisaita sanojaan.
_Kumpulainen_. Nenäkkäintä kai oli, ettei hän huolinut teistä?
_Remes_. Niin juuri!
_Sipi_. No, sitä ei suinkaan voi ihmetellä.
_Remes_. Mitä sanot, Nauku-Matti?
_Kumpulainen_. No, no! Olettehan aivan kuin kukonpojat! Kuulkaapas sananen: Kaksi koiraa ei voi sopia yhdestä luupalasta. Pakoittaa en tyttöä tahdo. Voittehan molemmat näyttää hänelle parhaan puolen housuistanne. Jompi kumpi teistä saa hänet; kumpiko, sen saa hän päättää. Käykää nyt tanssitupaan ja viekää tyttö karkeloon. Pian kyllä näen, kumpaako teistä hän paremmin sietää. Kumpi saa lyhyen tikun, hän saa kolkuttaa toiseen oveen. Kyllä moinen tavara, kuin te, aina kauppansa saa.
_Sipi_ (itkusuin). Mutta hänhän ei tahdo tanssia muiden kuin Eeron kanssa.
_Kumpulainen_. Eeron! Kuivalaisen pojan! Ei, siitä leikistä ei tule totta. Menkää nyt ja taivutelkaa tyttölasta, niin asia kyllä menee latusilleen.
_Marketta_. Mihinkä sillä vieraalla herralla oli niin kiire?
_Kumpulainen_. Tanssihalu kutitti jalkopohjia! Varmaan tytöt pian ovat pyörällä päästään.
_Marketta_. Minun pitää mennä Ainon luo. Ettekö tekin tule, isä? Vieraat kaipaavat isäntää kamarissakin.
_Kumpulainen_. Tietysti tulen. Sen herran kanssa vain viivyin. Kaukovieraille täytyy olla kohtelias. (Remekselle ja Sipille.) Ettekö tekin tule mukana?
_Remes_. Heti. Tahdon ensin vähän puhua Sipin kanssa kahdenkesken.
_Kumpulainen_. Kuten tahdotte. Mutta pidelkää häntä hellävaroin. Hän ei kestä paljoa. (Menee Marketan keralla.)
YHDESTOISTA KOHTAUS.
Remes. Sipi.
_Remes_. Kuules, Sipi, lyödään rauhan kättä, voimme siitä hyötyä molemmat. Aino on sellainen huitukka, joka pitää haitukoista, se on helppo nähdä.
_Sipi_. Ei, hän ei pidä minusta.
_Remes_. En tarkoittanut sinua, vaan Eeroa. Tehkäämme heille pikku kepponen. Aino on sanonut, ettei hän tahdo tanssia muiden kuin Eeron kanssa. Toimittakaamme poika pois. Mitä arvelet?
_Sipi_. Pois? Kuinka se käy päinsä?
_Remes_. Menkäämme tanssitupaan, älkäämme olko niinä miehinämmekään. Mutta olkaamme yhdestä puolin. Minulla on omat tuumani. Kyllä tyttö vielä oppii ajattelemaan Remestä.
_Sipi_. Mutta sitäpä minä en tahdokaan. Tahdon, että hän ajattelee Sipiä.
_Remes_ (itsekseen). Pöllöpää! (Ääneen). Niin, niin. Sitä tarkoitinkin. Tulehan nyt. Aika rientää.
_Sipi_. Oi, jos saatte hänet ajattelemaan minua, olen onnellisin ihminen maailmassa. (Kuuluu soittoa.) Kuulettekos! Tanssi alkaa taas! Jos saatte Ainon tanssimaan kanssani, annan teille kauniin, suuren sian, jota olen lihoittanut koko vuoden.
_Remes_. Sanasta miestä, Sipi! (Menevät.)
KAHDESTOISTA KOHTAUS.
Aino (juoksee tanssituvasta Arvassalon seuraamana).
_Arvassalo_. Aino! Pikku Aino! Pysähdy! Älä juokse luotani!
_Aino_. Ei, en tahdo tanssia kanssanne, olenhan jo sanonut.
_Arvassalo_. En olisi ikinä uskonut että tuollainen soma Karjalan tyttönen voisi olla niin juonikas! Kuules soittoa, miten houkuttelevaa! Anna minulle kätesi, Aino, niin liitelemme lailla lintujen karkeloon. (Hän juoksee Ainoa kohden, Aino -pakoon; niin kieppuvat he ympäri pihaa.)
_Aino_. En tule, en! En tule, en!
_Arvassalo_. Niin, veitikka, tahdot tanssia vain tuon sorjan pojan kanssa, joka kuului olevan runonlaulaja Kuivalaisen poika! Mutta minä olen vieras. Ei käy laatuun, että kieltäydyt tulemasta Kanssani tanssiin.
_Aino_. Kyllä käy.
_Arvassalo_. Minäpä sanon isällesi.
_Aino_. Olkaa hyvä.
_Arvassalo_. Marketta lupasi, että tanssit kanssani.
_Aino_. Niin, Marketta on kiltti sisko.
_Arvassalo_. Silloin et voi kieltäytyä.
_Aino_. Kyllä voin. Olen antanut sanani toiselle. Ja sana on sana, ja Karjalan tyttö on Karjalan tyttö. (Juoksee portista pois.)
_Arvassalo_. Veitikka! Aino, älä mene! (Juoksee jälkeen.) Et niin vähällä pääse.
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
Marketta. (Sitten) Kumpulainen. (Soitto jatkuu.)
_Marketta_. Mihinkä se tyttö juoksi? Aivan kauheaa, juostapas vierasta, hienoa herraa pakoon! Isä on kovin vihoissaan. Jollei hän ole mennyt aittaan.
(Menee aittaan, Remeksen makuuaitan viereiseen.)
_Kumpulainen_ (tulee). Senkin tenava. Mihinkä hän oikein juoksi. .... .
_Marketta_ (palaa aitasta). Siellä hän ei ole.
(Panee oven lukkoon ja avaimen taskuunsa.)
_Kumpulainen_. Kunhan saan hänet käsiin, niin opetan kyllä hänet käyttäytymään ihmisiksi.
_Marketta_. Älkää nyt olko niin vihainen, isä! Hän tulee kyllä pian. Menkäämme sisälle, ei hän malta olla kauan poissa tanssista.
_Kumpulainen_. Kyllä minä hänen korvansa kuumennan! — Onko kuultu moista! Tanssii muka Eeron kanssa vain! Ja häpäisee koko seudun helsinkiläisten edessä. Moisia hiivatin oikkuja! (Menee Marketan keralla.)
NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
Aino. (Sitten) Arvassalo.
_Aino_ (tulee juosten). Täällä ei ole ketään! Haha! Sainpas hänet puijatuksi. (Kurkistaa portista.) Ei näy, ei kuulu! (Juoksee tuparakennusta kohden.) Ei, siellä on isä, Sipi ja Remes, heistä en pääse. (Juoksee tyttöjen aitan ovelle aikoen mennä sinne.) Marketta on pannut oven lukkoon! (Juoksee kurkistamaan portista.) Siellä tulee hän! (Juoksee häthätää Remeksen aittaan.)
_Arvassalo_ (tulee juosten). Ei täälläkään! Mihinhän se pikku velho pujahti! Olen juossut kuin hullu. Hän varmaankin kiitää karkelossa runolaulajan pojan kanssa. Ei, minun täytyy viedä tahtoni perille. (Menee tuparakennukseen.)
VIIDESTOISTA KOHTAUS.
Eero (tulee tanssituvasta. Sitten) Remes ja Sipi.
_Eero_. Mihinkähän Aino meni? Näin, että hän juoksi ovesta ulos helsinkiläisen keralla. Sydämeni oli aivan pakahtumaisillaan, ja siitä pitäen on hän ollut poissa. Ei näy missään. Mitä tämä on? Voiko Aino olla petollinen minua kohtaan?
(Remes ja Sipi tulevat.)
_Remes_. Täällä hän on, yksin.
_Sipi_. Mitä teemme?
_Remes_. Vaiti! Olihan siitä sovittu.
_Eero_. Ajatukseni aivan tekevät minut hulluksi.
_Remes_. Mikä sinua vaivaa, Eero, näytät niin alakuloiselta?
_Eero_. Mitä se sinua liikuttaa, miltä näytän? Miksi aina hiivitte kinterilläni? En häiritse teitä, antakaa tekin minun olla rauhassa.
_Remes_. On kai minulla lupa liikkua talossa, jossa asun! Oletko sinä mitä maksanut taloon? Mutta jos Aino on luvannut tulla tänne pihalle luoksesi, menemme kyllä tiehemme.
_Eero_. Tässä ei ole kysymystä Ainosta. Ken virkkaa hänestä sanaakaan, hän joutuu minun kanssani tekemisiin.
_Sipi_ (itkuissaan). Ei suinkaan hän ole luvannut tulla Sinulle, Eero? Onko hän? Silloin olen onnettomin ihminen maailmassa!
_Remes_. Ah, siitä, että tanssii yhdessä, on pitkä matka avioliittoon. Jos Aino menisi naimisiin kaikkien kanssa, joita liehittelee, niin olisipa hän urakassa. Ei, Eero parka, helsinkiläinen on siepannut sinulta palan suusta. Hän on Ainon kanssa katsomassa auringon laskua.
_Eero_ (ryntää häntä vastaan). Älä puhu enempää, muuten sinulla ei pian ole käsiä eikä jalkoja.
_Remes_. Katsos hittoa! Oh, eivät ne niin mene mäsäksi. Tule, Sipi! Tuollaiset vaaralliset ihmiset eivät saa käydä vapaina.
(He käyvät häneen käsiksi.)
_Eero_. Kaksi yhtä vastaan! Se on teidän kaltaistanne!
_Remes_. Emme tahdo sinulle pahaa. Luovutan vain kohteliaasti sinulle makuuaittani siksi aikaa, kun me pistäydymme Ainon kanssa karkeloon.
(He vievät Eeron puoleksi kantaen aittaan. Sipi pitelee ovea sillaikaa, kun Remes lukitsee oven ja pistää avaimen taskuunsa.)
_Eero_ (aitassa). Väkivaltaa! Auttakaa! (Vaikenee heti.)
_Remes_. Ha, ha! Sepäs kävi hyvin!
_Sipi_ (kuuntelee ovella). Hän on aivan hiljaa.
_Remes_. Ainahan mies asettuu. Mennään nyt tanssitupaan. Jos Aino nyt tahtoo tanssia, saa hän tyytyä muihin kuin Eeroon.
_Sipi_. Ha, ha! Hän näyttää viihtyvän siellä hyvin. (Kolkuttaa ovelle.) Pidä hauskaa Eero!
_Eero_. Kiitos!
_Remes_. Joko alat kesyttyä? — Mitä pidät olostasi, Eero?
_Eero_. Olen aivan ihastunut!
_Sipi_. Nauta — ha, ha, ha!
_Remes_. Vienkö Ainolle terveisiä!
_Eero_. Kiitos! Voin sanoa ne itsekin.
_Remes_. Ha, ha! — Näetkös, miten nätisti se kävi?
_Sipi_. Olette koko piru miehiänne, Remes! Olisipa mulla teidän päänne! Nyt tanssiin! Nyt tanssii Aino kyllä kanssani. Ha, ha, ha!
(Menevät tanssitupaan.)
KUUDESTOISTA KOHTAUS.
(Näyttämö on tuokion tyhjänä. Jo edellisten kohtausten aikana on maisemalla ollut yhä heleämpi iltaruskon kajo. Aurinko laskee nyt, ja iltaruskon loimo kultaa koko maiseman. Neljä tyttöä tulee käsitysten. He tulevat oikealta ja kulkevat aidan taitse laulaen vasempaan.)
Laulu n:o 6.
TYTÖT (neliäänisesti).
1.
Käy aurinko aaltoihin Koitereen, oi, Koitereen! Ja lauluja raikuvat rannat veen, oi, Koitereen!
(Neljä tukkipoikaa tulee toistensa käsikoukussa kohta tyttöjen jälestä laulaen.)
POJAT (neliäänisesti).
2.
Jos ihanat immet näit Koitereen, oi, Koitereen, jäät ainaaksi armaille rannoilleen, oi, Koitereen!
TYTÖT (näyttämön takana).
3.
Ja kukkaset rannoilla Koitereen, oi, Koitereen, ne nuokkuen katsovat kalvoon veen, oi, Koitereen!
(Aino ja Eero näyttäytyvät aitan ikkunassa.)
_Aino_ ja _Eero_.
4.
Kaks vankia rannalla Koitereen, oi, Koitereen, on samassa aitassa riemuikseen, vain riemuikseen.
_Eero_.
5.
On onnekkaat vangit ne Koitereen oi, Koitereen!
_Aino_.
Ei konsaan toivo ne vapauteen, Vapauteen!
(Arvassalo tulee tanssituvasta. Aino ja Eero vetäytyvät pois ikkunasta.)
_Arvassalo_.
6.
Maan kaunistus seutu on Koitereen, oi, Koitereen, kuin kaste on kaunistus kukkaseen, oi, Koitereen!
(Menee portista poikien ja tyttöjen jälkeen.)
_Tytöt_ ja _pojat_ (loitolla).
7.
Hämy illan jo rannoill Koitereen, oi, Koitereen, käy hiipien pensaasta pensaaseen, käy pensaaseen.
(Pari tyttöä tulee sisältä tuparakennuksen ovelle.)
_Tyttö_ (pyyhkien liinalla kasvojaan). Huh, kun siellä on kuuma!
_Toinen tyttö_ (samoin): Niin, aivan kuin saunassa!
_Miesääni_ (porstuasta). Mennäänkin välillä pihalle. (Huutaa tupaan.) Hei, nuoret! Tulkaa pihalle piirileikkiin!
SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
Kimari, Siitari, Virnes ja Nuorisoa.
(Tulevat tuparakennuksesta.)
_Kimari_. Hei, piiriin, hei, kiiriin, heipparallalei!
_Kaikki_. Piiriin, piiriin!
_Kimari_ (piirin keskellä). Mitäs lauluksi?
_Tyttö_. Kimari laulaa sen viime pyhäisen uuden laulunsa.
_Useat tytöt_. Laula, Kimari!
_Kimari_. Kyllä tukkipoika on sumalla tottunut vetämään!
Laulu n:o 7.
Pojat piirin keskellä ovat yksinänsä. On jo aika etsiä kunkin ystävänsä.
(Kukin poika ottaa tytön ja pyörittää.)
Silloin pojan mieli on iloinen ja huoleton, kun on riemunansa kulta rinnallansa.
_Tytöt_ ja _pojat_ (käsiään heilutellen).
Rallalalei, rallalalei, rallallallallei!
(Tytöt jäävät piiriin. Kimari laulaa saman laulun toistamiseen, »pojat» ja »pojan» sijaan vain tulee »tytöt» ja »tytön». Muutkin voivat toisella kertaa hyräillä mukana.)
KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Kuivalainen (tulee perältä).
_Kuivalainen_. Terveheksi, nuori parvi, terveeksi koko talokin!
_Kimari_. Terve, Kuivalainen! (Taputtaa käsiään, johon muitakin yhtyy, ja piiri hajoaa.) Jätetään tämä nyt, paras on vähän vilvoitella. Teitä, Kuivalainen, on jo täällä odotettukin. Ainakin me, tukkipojat, palamme halusta kuulla runojanne. Emme ole ennen kuulleet oikeaa runonlaulajaa!
_Kumpulainen_. Ei ole ukkopahan pajatuksesta, vanhan äijän ärjynnästä enää haudan partaalla. Uudet ovat laulut teillä, nuoret, enkä enää paljon muista niitä vanhojakaan.
_Kimari_. Teillähän kuuluu olevan runoja hevoskuormin. Kahdeksi, kolmeksi päiväksi oli riittänyt sille helsinkiläiselle rohvessyörillekin kirjoittaa.
_Kumpulainen_. Sinne lienevätkin runot huvenneet. Ken kaikki runonsa laulaa, tyhjän saa hän itse iloikseen.
(Siitari on edellisen keskustelun aikana vetänyt pullon povitaskustaan ja he ovat Virneksen kanssa naukkailleet. Toiset, varsinkin tytöt, osoittavat heille nyrpeyttä ja vastenmielisyyttä.)
_Pari tyttöä_. Laulakaa nyt niitä runojanne. Onhan niitä vanhojakin virsiä niin lysti kuulla.
_Kuivalainen_ (pilkallisesti). Liritelkää te vain rallatuksianne, hieprukat! Mitäs meidän vanhojen virsistä teille!
(Tytöt peräytyvät nyrpällään.)
_Kimari_. Huomaanpa, että vanhana tullaan äreäksi.
_Kumpulainen_. Ja minä huomaan, että nuorina ollaan nokkavia. Mutta vasta maailman ranta se neuvoo nenäänsä pitemmälle näkemään.
_Virnes_. Mitä sillä meinaatte? Saa kai sitä sanoa sanansa, vaikkei mies olisikaan partana?
_Kuivalainen_. No, tosiaan! Ei ole haituviakaan, aivan kuin vasikan turpa! Niin, on aivan välttämätöntä, että sinäkin sanot sanasi. Sillä sinun ikäisesi nykymaailmassa ovat ylimpinä kukkoina tunkiolla.
_Virnes_. Mitä sillä meinaatte? Jos haluatte, kyllä minä näytän, miten parrasta saattaa vetääkin.
_Siitari_. Hyi, Virnes! Etkö häpeä räyhätessäsi vanhalle miehelle! (Tarjoo Kimarille pullon.)
_Kimari_. Hiljaa porsaat pussissa! Onko tämä nyt laitaa, että kun saa tilkan suuhunsa, alkaa heti rähistä ja hosua minnepäin ennättää. Te, vanha Kuivalainen, osaatte käyttää jumalanviljan paremmin. Eikös sopisi kieltä vähän voidella.
_Kuivalainen_. Ei tee pahaa pitkistä ajoista. (Ottaa.) Suurkiitosta, kostjumala!
_Kimari_. Kenties kieli alkaa vielä taipua lauluunkin?
_Kuivalainen_. Ainahan se vanha kieli tarvitsee verrytellä.
_Kimari_. Kuivalaisen kunniaksi! (Kulauttaa.) Ottakaapas vielä tästä, ja päästäkää sitten runonpäätä kuuluviin.
_Kuivalainen_ (otettuaan). Kostjumala! No, kyllähän minä muuten, mutta eipä tässä taida olla säestäjääkään, ja kannelkin jäi kotimökille.
_Kylän poikia_ ja _tyttöjä_. Me säestämme joukolla!
_Kuivalainen_. Liekö joukon joiunnasta? Ennen kyllä sai laulaja säestäjänsä, missä vain oli mailla mies kielellinen. Oli meillä kuin olikin, oli ennen siskoksilla lauluista siniset sillat, oli Viljon veljeksillä virsistä veno punainen. Menneet alkavat olla ne ajat, kaiholla me vanhat niitä vain muistelemme.
Laulu n:o 8.
Oli meillä kuin olikin, oli ennen aikoinansa siskoilla sininen silta, veikoilla veno punainen. Nousi tuuli tuulemahan, ilman ranta riehkimähän, tuuli puut havuttomiksi, kanervat kukattomiksi. Siitä taittoi siskon sillan, veikoilta venon hajotti, jätti veikot veen varahan, siskot siirrälti salolle, jätti sormet soutimiksi, kämmenet käsimeloiksi, hongan oksat huonehiksi, katajat kamariloiksi.
(Nuorista ovat enimmät menneet istumaan penkeille puun luo. Runon päätyttyä vallitsee kotvan harras hiljaisuus.)
_Tytöt_ ja _Pojat_ (näyttämön takana).
Yö vieno on rannalla Koitereen, oi, Koitereen! On aaltonen uinunut rantaan veen, oi, Koitereen!
YHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Kumpulainen, Marketta (ja muutamia muita tulee tuparakennuksesta).
_Marketta_. Kuuletkos, isä, Aino on varmaan siellä. Hän on ollut kävelyllä toisten tyttöjen keralla.
(Laulavat pojat ja tytöt tulevat pihaan Arvassalo mukanaan.)
_Marketta_. Eikö Aino ollut mukananne?
_Kaikki_. Ei.
_Marketta_. Herran tähden! Missä tyttönen sitten on?
(Kaikki nousevat.)
_Kuivalainen_. Mikä sinua vaivaa, Kumpulainen? Näytäthän aivan siltä, kuin olisit maasi myynyt ja rahat juonut.
_Kumpulainen_. Älä puhu mitään, pääni menee aivan sekaisin! Lemmon letukka!
_Kuivalainen_. Kuka letukka?
_Marketta_. Ainopa, häntä ei näy missään. Luulimme hänen olevan kävelyllä toisten tyttöjen kanssa, mutta he sanovat, ettei hän ollut mukana. Kunhan vain ei olisi tapahtunut mitään onnettomuutta!
KAHDESKYMMENES KOHTAUS.
Edelliset. Remes ja Sipi (tulevat tuvasta).
_Remes_. No, onko Aino täällä?
_Sipi_. Onko hän täällä?
_Kumpulainen_. Ei, herra paratkoon! Mutta malttakoonhan!
_Sipi_ (itkusuin). En elä enää hetkeäkään, jollei hän pian tule.
Kumpulainen. Hyi! Älä itke, Sipi, aika mies! Piru itkeköön, hänen silmänsä paremmin kestävät.
_Sipi_ (Kuivalaiselle). Se on kaikki poikanne syytä. Hän liehakoi Ainoa, ja Aino on mennyt hänen pauloihinsa.
_Kuivalainen_. Missä Eero on? Hän kai tietää, missä tyttö on?
_Sipi_. Ei, sitä hän ei tiedä.
_Kuivalainen_. Kuinka niin?
_Remes_ (Sipille). Suusi kiinni!
_Sipi_. Ah — minä vain — ajattelin.
_Kumpulainen_. Että olet pöllöpää.
_Kuivalainen_ (huutaa). Eero! Missä olet, Eero?
_Kumpulainen_ (Marketalle). Pääni alkaa kihistä. Eerokin poissa! Saattaisin vääntää tytön niskat nurin.
_Marketta_. Isä hyvä! Älä luule Ainosta mitään pahaa.
_Kimari_. Vai niin, vai! Että Eero ja Aino ovat lietsussa — hahaha! He ovat menneet katsomaan, onko aurinko tosiaankin mennyt jo mailleen.
_Kumpulainen_ (menee portille ja huutaa molemmille tahoille pitäen kättänsä suullaan). Aino! Aino!
_Kuivalainen_ (samoin). Eero! Eero!
_Kimari_. Huutakaamme joukolla!
_Kaikki_ (menevät portille ja huutavat). Aino! Eero!
YHDESKOLMATTA KOHTAUS.
Edelliset; Aino ja Eero (näyttäytyvät ikkunassa).
_Aino_. Kuka kutsuu?
_Eero_. Mikä hätänä?
_Aino_. Täällähän me olemme.
(Kaikki rientävät aitan edustalle.)
_Marketta_. Mutta Aino! Oletko siellä? ja Eero?
_Kumpulainen_. Tyttö! Mitä siellä teet? Heti pois sieltä! . . .
_Aino_. Kyllä, isä kulta, kun vain ette ole vihainen, mutta lupaatte, että saan Eeron.
_Sipi_ (Remekselle). Herran tähden, Remes! Sinä olet lukinnut heidät aittaan yhdessä! Sinä olet oikea nauta.
REMES. Pidä suusi! Me kiellämme kaiken.
_Kuivalainen_. Malta mieltäsi, Kumpulainen.
_Kumpulainen_. Kyllä minä näytän sinulle, mitä saat. (Aikoo mennä ovesta aittaan.) Mitä? Oletteko sulkeutuneet lukon taa? Mutta oletteko aivan järjiltänne?
_Marketta_. Hyvä ihme! Aino?
_Aino_. Isä! Avaamme heti, kun lupaat, että saan Eeron.
_Remes_ (Sipille). Tahtoisinpa nähdä, miten he avaavat, niin kauan kun avain on taskussani.
_Eero_. Isä hyvä! Puhu puolestamme Kumpulaiselle. Sinähän pidät niin paljon Ainosta.
_Kuivalainen_. Niin, minun lupaani eivät he kysy. No, viisi siitä! Kumpulainen, tämä on kirottu juttu. Ei ole muuta keinoa kuin suostua antamaan heidät toisilleen. Kaikki ovat nähneet heidät sulkeutuneina aittaan lukon taa.
_Kumpulainen_. Se ei minua liikuta! Minä en salli lasteni pakoittaa itseäni. Olen luvannut Remekselle ja Sipille, että jompi kumpi heistä saa hänet, kun hänet naitetaan.
_Aino_. Isä kulta! He eivät tahdo minua kumpikaan, ei Remes eikä Sipi. He ovat yhdessä teljenneet minut Eeron kera aittaan lukon taa päästäkseen minusta.