Part 5

ENSIMÄINEN _Osottaa toiselle puolelle pöytää_: Ja nuo raukat aikovat antaa miekkansa! Jumal-avita, tästä puoleen ei vuorilla enää tarvita housuntekijää!

TOINEN _Vastakkaisella puolella pöytää_: Ja nuo raukat aikovat kaivaa miekkansa maahan--ne, jumal-avita, miehiä ovat! Mutta me pojat, me uskalletaan lyödä miekka pöytään ja sanoa: siin' on rauta, mutta--mies on täällä!

JOUKOSTA Hyvä, hyvä! _Naurua ja pakinaa. Isäntä tuo haarikat_.

KOLMAS Hei, terveeks pojat! Oli mitä oli, mutta meistä se nyt riippuu Mervian tulevaisuus! _Juovat innostuneesti. Laulavat:_

Heliheli, heliheli, heliheli hei! Vuorilla nuoria poikia suoria, heliheli, heliheli hei!

_Ulkoa kuuluu meluisia ääniä ja askeleita--ovi reväistään auki. Sisään ryntää mies, jonka pään ympärillä on verinen side. Hänen jälessään kaksi miestä kantaa verta valuvaa kolmatta, jälessä tulee vielä yksi mies. Vievät haavotetun penkille_.

ENSIMÄINEN TULIJA Näin nyt kävi, isäntä! Tulkaas apuun, että saadaan sidotuksi. Vettä emäntä, joutuun! Urmaan miehet hirtehiset! Väijyivät metsässä juuri kun rajan yli ajettiin. Sillä ne koiransielut ovat vannoneet, että Merviä on nyt Manan hurtille myytävä!

EMÄNTÄ Jumalat meitä armahtakoot! _Rientävät apuun_.

6. KUOHILAITTEN TANSSI.

_Urmaan pirtti.--Urmas ovenpuolella tervehtää Roukaa, Halloa ja erästä kolmatta vanhinta Hämeriä._

ROUKA Huonoa! Metsä-Merviasta on saatu tuskin kolmatta osaa.

URMAS _Kiivaasti_: Tuskin kolmatta saa...? _Nousevat sillanteelle_.

HÄMERI Minun kuulumiseni ovat vielä huonommat. Viiron kulmalta ei ole saatu sitäkään.

URMAS _Polkee jalkaa_: Mutta sen täytyy onnistua! _Kuin anteeksi pyytäen_: Istukaa, ystävät!--Minä en tätä ymmärrä...?

ROUKA Monet pienet seikat vaikuttavat. Jo vanhimpainpirtin polttaminen heitä suuresti rohkaisi. Sitten parjaus--

URMAS _Kuohuen_: Niin, se parjaus--sitä vastaan ovat jumalatkin voimattomat!

HALLO _Olkapäitään kohauttaen_: Parjaus ei paljon paina--toimekkaat miehet tässä kolttoset tekevät! Imari-heittiö Änetsässä on villinnyt kokonaisen kulmakunnan.

HORMA _Tulee kiireisesti_: Terve! Myöhästyin, vaan tuonpa sitten uutisiakin!

KAIKKI No...? _Nousevat uteliaina. Urmas käy vastaan._

HORMA Malttakaa, malttakaa! _Tervehtii Urmasta. Riemukkaasti_: Veenit lähtevät tästä maasta, ja ainiaaksi!

TOISET _Hämmästyneinä_: Mitä...? Älä!

HALLO _Nauraa myrkyllisesti_: Hyh hyh hyh hy-hy-hy... Vai sankarit käpälämäkeen, hy-hy-hy-hy-hy-hy-hy.

HÄMERI _Viipottaa kättään_: Jumalat tuulta purjeisiin pullistakoot!

URMAS _Joka on seisonut mietteissään, Hormalle tiukasti_: Leikkiäkö lasket, mies?

HORMA Kaukana siitä! Muuttavat aina Itariaan saakka. Ensimäistä alusta jo varustetaan ja tietoa levitetään kansaan.

URMAS Vai Itariaan...? _Raivostuneena_: Kun menisivät,--mutta he eivät mene! Sillä aluksissa ei kule ne maat, ne pirtit, kaikki se hyvyys, minkä he täällä ovat koonneet. Mutta: tietoa levitetään kansaan! Niin juuri, te maineensairaat suupaltit, se oli oiva temppu! Taas röyhkeys nousee, taas muutamia kymmeniä-satoja miekkoja maahan kaivetaan--koska sankarit pääsevät meren taa turviin. Horna!

SÄTENE Sanantuoja Vuori-Merviasta kiireisellä asialla!

URMAS Anna astua! _Käy sillanteen reunalle_.

SANANTUOJA _Tulee pölyisenä ja hengästyneenä_: Olen Veitaan sanantuoja. Meidät yllätti onnettomuus--

URMAS _Kärsimättömästi_: Sen näen päältäsi! Etkö osaa kertoa?

SANANTUOJA Meiltä kaikki ryöstettiin Siiranteen ahteessa. Päällemme hyökkäsi aseellinen joukko--

URMAS Manala! Miksette pitäneet puolianne?

SANANTUOJA Meitä oli liian vähän. Emme arvanneet--

URMAS Tyhmät, pöllöt!--Missä isäntäsi, eikö hän uskaltanut itse tulla!

SANANTUOJA Isäntäni makaa haavottuneena. Yksi kuoli, kaikki muut ovat haavottuneet pait minä.--Minkä tiedon saan viedä isännälleni?

URMAS _Hurjistuneena_: Sen tiedon että hän on... _Malttuu_: Mene lepäämään, saat myöhemmin tietosi. _Sanantuoja lähtee._

Varro! Paljoko teillä oli?

SANANTUOJA Vähän kahdeksatta sataa.

URMAS _Huutaen_: Kahdeksatta sataa? Koko Vuori-Merviasta? Mitä te olette tehneet, miehet?

SANANTUOJA Kaikki mitä ihmisestä irti saa! Siellä tietäjät villitsivät.

URMAS Tietäjät..?--Saat mennä.

_Nousee korokesillalle, kiihtyneenä_: Tietysti, tietysti heidänkin pitää Hiittä palvella, kun maa on vaarassa!

HORMA Sen pahempi he ovat koskemattomat.

URMAS He eivät saa olla koskemattomat! Riistämme niskottelevilta uhrintoimituksen!

HALLO Ja siihen loppuu uhriannit, heidän hengenpitimensä--tepsii, tepsii!

ROUKA _Urmaalle_: Mutta, hyvä ystävä, eihän meillä ole oikeutta--

URMAS _Rajusti_: Sen oikeuden otamme, Mervian nimessä! Vastustus on murrettava--miekkoja, miekkoja, vaikka maan alta!

SÄTENE Kaksi orjaa pyrkii puheille!

URMAS Orjia...? _Katsoo kysyvästi toisiin_. No, anna tulla. _Käy sillanteelta alas.

Kaksi vanhahkoa orjaa tulee, kumartavat._

TOINEN ORJA Minä olen Jolma, Horhojan isäntäorja ja niinkuin orjain johtomiehiä ... tämä kumppani on Jönkä. Me tultiin puhumaan siitä, että asiat nyt ovat hullusti--

URMAS Orjainko asiat...?

JOLMA Niin. Muronni yllyttää ja lupaa vapauden--

URMAS _Kivahtaen_: Hullujako olette? Ovatko he vapauttaneet omat orjansa?

JOLMA Jaa, jaa, mutta se vapauden asia--

JÖNKÄ Siinä se juuri on solmu!

JOLMA Ja me kuultiin että sinä olisit sen puolesta, että orjat vapaiksi..

URMAS Minä olen sen asian puolella, mutta aika ei ole nyt sopiva.

JOLMA Meidän mielestämme se on nyt juuri kaikkein sopivin. Katsos, se vapauden ja vastaaniskemisen henki, joka nyt on maassa, on meissäkin--

URMAS _Kiivaasti_: Vastaaniskemisen...?

JOLMA _Välttelevästi_: Tarkotin että meidän keskuudessamme asiat ovat nyt niinpäin ... kuinka sanoisin ... että me emme tiedä mitä tuleva on...

URMAS _Nousee sillanteelle toisten luo. Neuvottelevat hiljaa keskenään, josta kuuluu ainoastaan katkonaiset: ei koskaan--täytyy, täytyy!_

_Palaa orjain luo_: Me otamme asian harkittavaksi. Ehdotamme että kaksikymmentäviisi täyttäneet pääsevät heti vapaiksi ja muut sitä mukaa kuin tämän ijän täyttävät. Siis kahdenkymmenenviiden vuoden päästä ovat kaikki vapaat.

JOLMA _Korvallistaan raapien_: Se on joteskin pitkä aika. Me kuolemme ennen sitä me...

URMAS _Kiusaantuneena_: Mutta itsehän te pääsette heti! Hyvä jos saamme tähänkään suostumaan. Menkää, menkää, ja selittäkää tämä kaikille!

JOLMA _Kumartaa, hätäisesti_: Kyliähän me... _Jöngälle_: Niin, kyllä kai me ... _hiljemmin_: ei me muronnien kautta kuitenkaan...--Niin, kyllähän me koetetaan. Mutta ilmottakaa nyt pian, sillä me ... emme tiedä mitä tuleva on... _Menevät_.

URMAS Kaikki yhtaikaa, sakeana ja sekaisena kuin kevättulva! Vaikka minulla ei ole mitään vastaan, se vain vahvistaa sukumme voimaa.

HALLO _Olkapäätään kohauttaen_: Haaveilet, kuin runonruikuttaja kanteleen ääressä! Joukot ovat joukkoja ja pysyvät joukkoina. _Osottaa maahan_: Tuolla on niiden paikka, kansan varallisuuden maaperänä, josta se itse kohoaa korkeana ja kauvas näkyvänä!

URMAS Heitä--emme sovi siinä yksiin.--Mutta miekkoja, miekkoja!

ROUKA Paljoko meidän pitäisi vähintään saada?

URMAS Ainakin puolet.

HALLO _Lyhyesti_: On etsittävä kätköpaikat, on annettava palkkio niille, jotka ovat avullisia!

URMAS Oh jumalat tätä kurjuutta! _Lauhtuen_: Niin niin--onhan parempi että me etsimme, kuin että muronnit tulevat etsimään.

HALLO Mitä aijot ryöstettyjen miekkojen suhteen?

URMAS On koetettava saada takaisin.

HALLO Anna takoa yhtä monta sijaan--se on kohtuus!

HÄMERI _Ihastuneeena_: Oiva keksintö!

URMAS No niin, no niin--kunhan pääsemme rauhaan.

HALLO _Olkansa yli_: Antaisin saman tien takoa minkä kerkiävät!

URMAS _Kiivaasti_: Ei, siihen en suostu!--Mutta meidän täytyy vielä tänään kokoontua. Kutsukaa vanhimmat koolle, käyn itse tietäjäin vanhimman luona.--Näkemiin! _Toiset menevät._

_Urmas yksikseen_: Jumalat varjelkoot pientä joutumasta suuren jalkoihin! Se on kuin painajainen--ei saa edes huudetuksi.

_Nousee sillanteelle_: Kuinka pahuus on voimakas, kun se on kokonainen! _Katkerasti_: Te luopiot, te luopiot! Miksi te säritte minun aatteeni, miksi te tämän suvun uudelleen pirstasitte!

SÄTENE Joukko niitty-mervejä pyytää puheille!

URMAS Taas...? Ei hengähdyksen lomaa!--Niin niin, anna tulla! _Käy vastaan.

Joukko vanhoja miehiä tulee._

URMAS _Lämpimästi_: Tulkaa terveinä, kansan miehet!

VANHA NIITTY-MERVI Niin että sinä se sitten olet se Urmas. Emme ole koskaan nähneet, mutta kuultu on. Tulimme nyt näkemään ja puhumaan, kun emme ole enää elämästä selvillä.

URMAS _Kättelee_: Raskasta, raskasta on elämä. Istukaa! _Viittaa istumaan rahvaanpenkille, tuo itselleen istuimen kiukaan luota._

NIITTY-MERVI Puhumme sinulle niinkuin isälle. Luonnon järjestys on vierähtänyt, rajutuulet puhaltaa ja rankkasateet lankee, kuun ympärillä säärii kuuma sappi! Eilisvuotena poltti kuivuus, tänä vuonna vesi viepi. Jo keväällä tulvi Auree, nyt itse Ilmoka nousi ryntäilleen, kaikki niityt peitti--

URMAS Onko kansa joutunut hätään...?

NIITTY-MERVI Ei se hätä olisi pahin, toinen on pahempi. Sopu on hävinnyt, kiistan ja vainon henki sijalla. Tämä miekkajuttu oli pahin.

URMAS _Kiihkeästi_: Onko, onko annettu miekat...?

NIITTY-MERVI On annettu ja on pidetty--kahakäteen on. Ja siinä se juuri on. Veli antaa, toinen pitää, naapuri luovuttaa, toinen kaivaa, vaimo on eri mieltä kuin mies. Osa poikiamme piileksii metsissä, pirttejä poltetaan --ja on huonoja miehiä joukossamme, käyvät vieraan asioita. Jumalat meitä armahtakoot!

URMAS _Kiivaasti_: Siinä nyt näette mihin veenien yllytys vie!

NIITTY-MERVI Ei ole veenejä nähty ei kuultu, vaan tämä eri mieli on meidän kesken. Sanottiin taas olevan jotain tulossa, niin käytiin kysymään että mitenkä ne asiat oikein ovat.

URMAS Tehän viivytte huomiseen?--_Nousee_: Niin, minä selitän illalla kaikki. Sanon nyt vaan, että mitään uutta ei ole tulossa--kun saamme tämän miekka-jutun loppuun, on rauha maassa. Mutta miekat on annettava! Ja teidän täytyy luottaa, sillä omat miehenne ovat nyt ohjaksissa.

NIITTY-MERVI _Nousevat_: Kyllähän me... Ja hyvä on, että on omat miehet. Mutta kun me emme tiedä mitä nämä omat miehet--

URMAS Niin niin, selitän kaikki illalla. Levätkää terveydeksenne! _Miehet menevät.

Urmas nousee sillanteelle_: Kaikki sekasorrossa! Voisin tehdä rikoksen, voisin takoa noita kirottuja miekkoja yöt päivät, voisin niitä varastaa ja ryöstää. Sen täytyy perille! Kärsimystä on, mutta pohja säilyy. _Miltei riemukkaasti_: Kauppareitit ovat nyt hallussamme, vanhimpainpirtissä ei ole enää yhtään veeniä--pohja säilyy, pohja säilyy! _Käy patsaan luo ottaakseen vyönsä ja päähineensä._

ULKOA _Kentältä kuuluu meluista puhelua ja hihkuvia huutoja, jotka yltyvät hurjaksi lauluksi ja tanssin töminäksi_:

Hah hah hah, hih hih hih, hauskoja poikia ollaan! Heh heh heh, hih hih hih, Mervian poikia ollaan--hih!

URMAS _Ryntää ovelle ja huutaa Sätenen_: Ketä ne? Mikä elämä siellä?

SÄTENE En tunne, näyttävät nuorilta miehiltä.

URMAS Kuinka ne uskaltavat!? Käske paikalla tiehensä!

HELJÄ _Tulee suojansa ovelle, hätäisenä_: Mitä ääniä ne? Ketä siellä, Urmas?

URMAS En tiedä. Lähetin juuri Sätenen poiskäskemään. _Ulkoa kuuluu hälinää, puheen sorinaa._

SÄTENE _Palaa_: Eivät lähde. Ne ovat miekanviejiä, ovat kauhean päihdyksissä.

ULKOA _Hurjasti_: Hah hah hah, hih hih hih, Mervian poikia ollaan! Heh heh heh, hih hih hih, Mervian puolesta ollaan--hih!

URMAS _Tuskaisena_: Mene, Heljä, omaan suojaasi! _Sulkee ikkunan juoksulaudan --huone käy hämäräksi. Käy korokesillalle ja laskee lakeisaukon sulkulaudan--huone käy miltei pimeäksi, vain lakeisaukon ja ikkunan seuduilla kumottaa heikot valovirrat. Ulkoiset äänet himmenevät, sorinan keskeltä kuuluu kuitenkin:_

MIEHEN ÄÄNI Hei, tulkaas tytöt karkeloimaan!

NAISEN ÄÄNI Teidän kanssanne!? Hävetkää--kuohilaat, miekkanne myyjät!

MIESTEN ÄÄNIÄ Mitä se sanoi...?--Jumal-avita!

NAISEN ÄÄNI Kuohilaita, kuohilaita! Miehuutenne myyneitä raukkoja!

MIEHEN ÄÄNI Tuosta saat, hornan kämäleuka! _Kuuluu kimeä naisen kirkasu._

MIESTEN ÄÄNIÄ! Se oli oikein!--Veenien koina!--Me ollaan Mervian miehiä, me ollaan Urmaan poikia--hih!

NAISTEN ÄÄNIÄ Kuohilaita, kuohilaita, kuohilaita!--Hyppikää, hullut!

MIEHEN ÄÄNIÄ Mitäs me tuommoisista!

TOINEN Niin, iloitaan pojat! Hauskempi onkin näin--hah hah hah...

_Hurjasti_: Hah hah hah, hih hih hih, urheita poikia ollaan! heh heh heh, hih hih hih, miekkojen viennistä tullaan--hih!

HELJÄ _Joka on hämyssä katsellut kuinka Urmas kävelee etualalla ja väänteleksen tuskissaan, menee kiireisesti ulos. Laulu ja tanssi taukoo. Kuuluu hetkisen puheen sorinaa, sitten kaikki vaimenee hiljaiseksi. Heljä palaa ja työntää ikkunan juoksulaudan syrjään: heikko valo virtaa huoneeseen. Astuu sitten Urmasta kohti, joka istuu pää käsien varassa sillanteen reunalla:_

Älä ole enää murheellinen, Urmas! He jo menivät...

URMAS _Kuin itsekseen:_ Ja sittenkin on parempi että he hyppivät, kuin että täällä hyppisivät muronnien asestetut pedot.

HELJÄ _Läheten:_ Epäilemättä.. He sitäpaitsi olivat päihdyksissä..

URMAS Me olemme kaikki päihdyksissä! Tämän kansan sisus on sairas.

HELJÄ _Liikutettuna:_ Niin, sairaita me olemme. Ystävämme Lyylykin----_Keskeyttää pelästyneenä._

URMAS _Kavahtaen:_ Mitä Lyylystä...?

HELJÄ _Välttäen:_ On .. sairastunut... Luultavasti sentään paranee.--Minun täytyy nyt lähteä, Urmas...

URMAS _Lujasti:_ Miksi salaat minulta jotakin? Tahdon kuulla--tule, Heljä!

HELJÄ _Tulee vitkaan ja istuutuu hänen luokseen alimmalle korokeaskelmalle. Hiljaa:_ Ystävämme Lyyly on ... surmannut itsensä mielenhäiriössä...

URMAS Lyyly...? Manalla? Omin käsin?--Jumalat, millaisia uhreja tämä aika vaatii!

HELJÄ _Silittää hiljaa hänen kättään, katselee pitkään:_ Me olemme kaikki ajan uhreja. Kuinka sinä olet vanhettunut, Urmas! Kuinka kansasi kohtalo on sinut harmaaksi purrut.

URMAS _Kuin havahtuen_: Olenko minä jo niin vanha...?

HELJÄ _Silittää hänen kättään_: Me olemme jo vanhoja.

URMAS Mutta mihinkä meidän nuoruutemme on mennyt? Milloinka me olemme itsellemme eläneet?

HELJÄ _Silittää hiljaa_: Silloin kun olemme eläneet muille...

SÄTENE _Tulee_: Rouka-vanhin!

URMAS Saata sisään! _Nousevat_.

ROUKA _Katselee oudostellen ympärilleen_: Onpa täällä hämärä...?

URMAS Hämärä, ystävä, ympäröi meitä joka taholla!

ROUKA Totta puhut--Muronniasta on taas saapunut sanantuojia!

URMAS ja HELJÄ Taas...? _Jäävät kuin kivettyneinä paikoilleen._

ROUKA _Hiljaisen kiivastuneesti:_ Taas! Tahtovat lähettää eri veronhaltijan, joka kerää verot. Nahat ja taljat muka alamittoja. Mutta se on ilmetty vale! Tarkastin jok'ainoan omin käsin, ennenkun ne laitettiin. Kavaluus, kavaluus takana! Tästä täytyy tulla loppu!

URMAS _Vääntelee neuvottomana käsiään:_ Ja kuitenkin..

7. ALASTOMAT VETÄJÄT.

_Ilmoka-järven ranta--sillä kohti missä Namangan kannas erottaa sen Lautu-järvestä. Paikka on aukea, molemmin puolin harvahkoa metsää. Oikealla metsän laidassa järveen juokseva kuivunut puron-uoma, jonka aukeanpuoleisella reunalla etualalla kasvaa muutamia puita ja pensaita. Itse lahdelma aukeaa takana tyynenä ja rauhallisena, oikea ranta loivasti yleten, vasemmalla kuusikkoa kasvavan vaaran korkea rinne. Jonkun matkaa selälle päin keskellä lahdelmaa on pieni saari, jonka oikeanpuoleista kuvetta kulkee kiireisesti kaksi soutuvenettä, eellimäisessä paitsi soutajia myös pieni keulapurje.

Aurinko juuri laskee, palaen keltaisena vaaran puitten takana ja valaen niiden lomitse kultavirtaansa maiseman hiljaiseen tyveneen._

VIESTINVIEJÄ _Juoksee järven rannalta, niemekkeen takaa vasemmalta vinosti aukean poikki etualaa kohti oikealle_: Voi turman päivää!

_Vastakkaiselta puolelta metsästä kuuluu risahduksia ja kiireistä juoksua._

ÄÄNI _Metsässä_: Hei hei, tännepäin!

TOINEN ÄÄNI _Taempana:_ Onko järvi siellä?

ENSIM. ÄÄNI Uoma näkyy--joutukaa! _Puiden välissä vilahtaa juoksevia asestettuja miehiä._

VIESTINVIEJÄ _Juoksee aukeanpuolelta uomaan:_ Hei! Sieltähän jo tullaan..

ENSIM. TULIJA _Syöksyy metsästä uomaan:_ Hei! Mitä on tapahtunut?

TOINEN TULIJA Tytöt tajuttomina kylään juoksivat..

KOLMAS Onko se totta...?

VIESTINTUOJA _Epätoivoisesti käsiään heilutellen:_ On. Tuho on tullut!

ÄÄNIÄ METSÄSTÄ Tänne, tänne! _Yhä useampia juoksee paikalle._

VIESTINTUOJA Teidän metsällä ollessanne tulivat, vaativat tytöt veroriistoja kannaksen poikki kantamaan. Sitten--

UUSI TULIJA Mitä on, kuinka on?

ENSIM. TULIJA _Malttamattomana:_ Mitä sitten?

VIESTINTUOJA Sitten veronhaltijan venettä vetämään kannaksen yli Laudusta Ilmokaan--

JOKU Häpeämätöntä!

VIESTINTUOJA Alasti pakottivat, sotamiehet riisuivat--

JOUKKO _Raivostuneena:_ Alasti...? Hirtehinen! Julkikonna!

VIESTINTUOJA Vetohihnoista vetivät--konna itse taljoilla veneessä--pitkä vaateruoska kädessä. Sillä viskoi alastomia--nyki--nauroi--

JOUKKO _Hurjana:_ Rietta! Hirtehinen! Surma!

JOKU _Uoman pohjaa tarkastellen:_ Tästä ovat kulkeneet, anturan jälki näkyy!

VIESTINTUOJA Tuolla rannassa muut pääsivät--Ilvin raastoivat taljoille--

JOUKKO _Yhtaikaa:_ Hornansusi! Maksa maalle! Vielä näkyy veneet! Jousenne, jousenne, joutukaa! _Lähtevät juoksemaan järvelle päin._

JOKU _Huutaen:_ Hei, tuolla on jotain! _Osottaa aukealle._

USEAT Mitä!? _Kääntyvät._

VIESTINTUOJA Tuhojen tuho! _Juoksevat kaikin aukealle._

_Siellä kolme miestä, joiden vaatteet valuvat vettä, kantaa järveltäpäin kuollutta tyttöä. Tytön alastoman ruumiin yli on levitetty pieni vaate--märät hiukset lepäävät epäjärjestyksessä rinnoilla. Kantajain jälessä kulkee toinen tyttö, ainoastaan hame ja paita verhona. Hän peittää käsillään kasvojaan ja itkeä tyrskyttää hiljalleen._

USEAT _Kauhistuneina:_ Ilvi!?

TOISET Kuollut...?--Mitä tämä!?

ENSIM. KANTAJA Hukuttautui, tyttörukka. _Laskevat ruumiin maahan vasemmalle._

TOINEN KANTAJA Järveen syöksyi. Juuri saavuimme paikalle, kun tämä toinen juoksi hulluna rannalla. Ei ollut venettä--kahlaamalla etsimme--henki poissa.

PUISMA _Juoksee erään seuralaisen kera oikealta, huutaa kaukaa:_ Missä on Ilvi? Onko kukaan Ilviä nähnyt?

JOKU Jumalat poika-parkaa armahtakoot!

PUISMA _Saapuu luo, naulautuu kauhistuneena paikkaansa:_ Siis totta!? _Heittää jousensa maahan, syöksyy ruumiin ääreen:_ Ilvi, Ilvi! _Parkasee:_ Kylmä! Minä tulen hulluksi! Ilvi, Ilvi! _Hypähtää ylös:_ Missä konna? Läpi maksan ammun, miekkaan seivästän! _Tempaa jousensa:_ Ääh--siellä vielä näkyvät! Kosto! _Lähtee juoksemaan rantaan päin._

USEAT Kosto, kosto! _Juoksevat mukana._

PUISMA _Työntää nuolen valmiiksi viritettyyn jouseensa, tähtää._

JOKU Hullu! Ei yllä puoliväliinkään.

PUISMA _Laskee jousensa, hurjana:_ Niin, hullu, hullu, ja hulluksi minä tulen! Vene vesille! _Lähtee juoksemaan rantaan._

TOINEN Ei ole venettä rannassa!

KOLMAS Vene Laudusta!

JOUKKO _Kiihkeästi:_ Vene Laudusta!

PUISMA _Juoksee takaisin, heittää jousensa:_ Aseet pois! Joutuun!

JOUKKO Joutuun, joutuun! _Heittävät aseensa sikin sokin kentälle, juoksevat uoman vartta oikealle. Kantajat ja eräitä vanhempia miehiä jääpi._

MUUAN JÄÄNYT _Huutaa:_ Ottakaa Jousseron seitsenhankainen! _Toisille:_ Jo tuli elämästä loppu!

ENSIM. KANTAJA Loppu. _Toisille kantajille:_ Lähtään, ilta joutuu! Nostavat Ilvin, lähtevät oikealle.

RIPSÄ _Käy jälessä, itkee ääneen._

TOINEN JÄÄNYT Tyynny, Ripsä--ei se itkusta parane, tyttöparka! _Jälelle jääneille raivostuneena:_ Nyt hornan verisusi temmeltää keskellämme! Veroja riistää kaksin verroin, uusilla uhkaa, tyttäremme raiskaa..

ENSIMÄINEN JÄÄNYT Entäs Imari, uljas poika? Niin telotti kuin koiran. Entä Kovas, Kurkia ja Herjöö? Siellä viruvat Muronnian tyrmissä parhaat miehet!

MUUAN VANHUS _On istahtanut kivelle, syvän värähtävästi:_ Kyllä olemme nyt alasti riisuttuja joka mies. _Osottaa kädellään:_ Katsokaa noita vesiä ja vaaroja!.. Mikäs olisi eläessä täällä.. Mutta kuinka elämme?.. Niinkuin hornan tulisen lammen partaalla!

ENSIMÄINEN _Kiivaasti:_ Ainakaan tuo konnien konna ei enää puolen hetken päästä ole elävien ilmoilla!

KOLMAS Mutta aatellaanpas, miehet, onko se sentään harkittu teko?

NELJÄS _Tuimasti:_ Mitä tarkotat!?

KOLMAS Tarkotan että hirmu on muronnien päämiehiä ja ruhtinaan lähettämä--että voimmeko me Laudun miehet noin vaan käydä kaulukseen?

USEAT _Korvallistaan raapien:_ Jaa .. jaa .. Asialla on monta puolta..

TOINEN Horna teidän puolianne! Henki hengestä!

ENSIMÄINEN Jospa sentään olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille?

KOLMAS Niin on tehtävä--pojille on puhuttava järkeä.--Kas, taitavat jo tulla!

_Nuoret miehet tulevat rajusti uomaa pitkin, vetäen miltei juoksujalassa suurta venettä molemmin puolin hangoista._

ENSIMÄINEN MIES _Viipottaa kättään:_ Hei, pojat!

MUUAN VETÄJISTÄ Ei nyt ole aikaa! _Kiidättävät veneen vinhasti rantaan. Vanhemmat miehet rientävät jälessä._

ENSIM. VETÄJÄ Neljätoista ja melamies!

TOINEN VETÄJÄ Kaikki jouset veneeseen! _Jotkut juoksevat aseita hakemaan._

ENSIM. MIES On harkittu niin, että tämä tuuma onkin jätettävä toiseen kertaan. Olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille.

VETÄJÄT Mitä...?--Urmaanko pakeille, Jumal-avita!--Ei, me isketään!

TOISET Ei ei!

TOISET Vene vesille! _Työntävät._

TOISET Ei! _Pitävät vastaan._

TOISET Vene vesille, taikka tässä tulee--

TOISET Ei! _Syöksähtävät uhaten vastakkain._

MUUAN VETÄJÄ Malttakaa, malttakaa! Aatelkaas sentään, pojat, tämä on arka paikka. _Kiistelijät asettuvat._

MUUAN VANHA MIES Eikä äkkipikaista tekoa saa takaisin. Käydään ensin vanhimpain puheilla; ellei sieltä apua, sitten nytistetään.

USEAT Olkoon niin.

JOKU Hornaan vanhimmat!

PUISMA _Joka on tällä välin hakenut jousensa, tulee juosten ja tarttuu rajusti veneeseen._

JOTKUT _Pidättävät._

PUISMA _Julmistuneena:_ Kynnet irti!

PIDÄTTÄJÄT Ei, maltu hurja!

PUISMA Kynnet irti, taikka tulee lihaa!

PIDÄTTÄJÄT Ei!

PUISMA _Tempaa miekan huotrastaan:_ Niin tulkoon lihaa! _Huitoo miekallaan hurjana. Jotkut tarttuvat häneen takaapäin ja vääntävät miekan pois._

PUISMA _Reutoo raivona toisten pidellessä:_ Kurjat, raukat, petturit!

VANHA MIES Poika on vietävä kotiin rauhottumaan. _Kiertävät tuppivyön Puisman käsien ympäri. Kaksi miestä lähtee viemään. Osa jääneitä seisoo alakuloisena, toiset synkkinä, kolmannet ovat kääntyneet voimattoman harmistuneina selin._

PUISMA _Raivona metsänlaidassa:_ Jumalat kirotkoot, Tuonen mustat kaarneet nokkikoot!

ÄLYTIKKA _Joka on sillaikaa saapunut veneellä niemen taitse vasemmalta rantaan, hilpeästi:_ Hei pojat, hei! Mikäs nyt on hätänä? _Hypähtää ketterästi rannalle._

VANHA MIES Kirous ja hulluus on hätänä! Verohurtta miesten poissaollessa tuli kylään, tyttäremme valjasti alasti venettään vetämään, yhden tärväsi, että raukka järveen juoksi--pojat tahtoivat kostaa.

ÄLYTIKKA Ei tuhmuuksia pojat, ei tuhmuuksia!--Hm, tytöt, hm... Katsokaas, se oli omaa tyhmyyttänne kaikki tyyni. Annas lähettää nuoria hempukoita ihraista roikaletta vetämään--katsokaas, äly, äly joka asiassa! _Huomaa miesten vyöllä miekkoja_: Aah, noin paljon miekkoja! Tästähän tulee oikein sievä saalis..

MUUAN KESKI-IKÄINEN MIES Taitaa tulla! _Tarttuu häntä kaulukseen rajusti:_ Mikä olet miehiäsi?

ÄLYTIKKA Noh noh, ystävä!--Ettekös te Veitaasta ole kuulleet? Tosisininen isänmaan mies, neuvoo tyhmälle kansalle älyä, kerää miekkoja enemmän kuin kukaan koko Merviassa--

KESKI-IKÄINEN _Tarttuu molemmin käsin_: Hyvä on, jo riittää keruusi! _Toisille_: Tämä »Älytikka» on yksi niitä hirtehisiä, jotka tämän hornan ovat meille valmistaneet. Minun sanani on: hirteen!

JOUKKO _Vapautuneen hurjana_: Hirteen! _Joku_: Veroista ja miekoista! _Toinen_: Imarista ja Ilvistä! _Kolmas_: Kaikesta kurjuudesta! _Neljäs_: Puunkylkeen kaikki lemmon tikat! _Käyvät raivostuneina käsiksi._

ÄLYTIKKA No no, ei sentään leikkiä lasketa!

ERÄS Ei--ala astua!

TOINEN _Tuo rannalta pitkän hihnan:_ Tässä on naru, veronhaltijan vetohihnoja!

JOUKKO _Hurjan riemuisena:_ Hyvä, hyvä, hyvä!

ÄLYTIKKA _Silmät pyöreinä, rukoilee hätääntyneenä_: Oikeinko te tosissanne? Tyhmyyttä, tyhmyyttä! Mervian hyväksi olen kaikki tehnyt, yöt päivät kulkenut! Jos toisinpäin on älykkäämpää, tehdään toisin--

KESKI-IKÄINEN _Karjasee kauheasti_: Ei mitään porutikkaa! _Vievät kiireisesti metsään vasemmalle._