Part 3

KOLMAS MERVI Juuri niin. Mutta ei hätää.--_Osottaa pirttiin päin_: Meidän miehiä on nyt tuolla enempi puoli.

KUUDES MERVI Ja on Urmas! Kyllä Urmas pitää pyörät raitteilla.

MUUT _Innostuneina_: Kyllä, kyllä! Se on meidän Urmas!

SEITSEMÄS MERVI Niin, kyllä meidän Urmas tietää mitä tekee! _Hytistelee_: Mennään--vilu tässä tulee!

TOINEN MERVI Ja minä arvelen että taitaisi olla kaikkein viisainta, kun menisi tästä eukon viereen, heh-heh--ei ainakaan kurpposet kuluisi, heh-heh-heh! _Räjähtävä kaikin hiljalleen nauramaan, menevät. Eräs veeni-ryhmä kiivaasti keskustellen._

ENSIM. VEENI En luota, en taar-avita! He vaikka itsensä myyvät, kun vaan kauppa tehdään mervaksi.

TOINEN VEENI No no, liika on liikaa!

ENSIM. VEENI Mikä on liikaa? Eivätkö he valtaan päästäkseen ole ryskänneet ja rynnänneet kuin metsäläiset.

KOLMAS VEENI Johtajana mies, joka ei mitään häikäile!

ENSIM. VEENI Ja tässä sitä ollaan! Kun olivat meidän miehet ohjaksissa, siivolla oli muronni--nyt likakärpäset loikkivat silmillemme.

TOINEN VEENI Liika on liikaa! Tosin Urmas on iskenyt ja keskinäiset kiistamme lienevät muronneja rohkaisseet, mutta olen minä tänä iltana nähnyt muutakin.

USEAT No...?

TOINEN VEENI Että olemme tässä asiassa yhtä ja että kansakin ymmärtää mistä on kysymys. Ilman Urmasta, luulen, se makaisi kiukaillaan, tänä iltana niinkuin kaksikymmentä vuotta takaperin.

ENSIM. VEENI Ja jos makaisi, mitähän siitä?

TOINEN VEENI Jos tästä tulisi jotain enempää, niin onkohan yhdentekevää maataanko täällä vai valvotaan?

ENSIM. VEENI Ja minä sanon: Jos tulee, silloin he kyllä makaavat tai pakoilevat metsissä. _Myrkyllisesti_: Ja mitä Urmaaseen tulee--no, perästä kuuluu mikä tuolla tänä iltanakin pitelee. Sanon vaan: koira on ketun sukua!

MUUAN MERVI _Sivukulkevasta mervi-ryhmästä kiivaasti_: Mitä sanot...?

USEAT VEENIT Hst!--Ei riitaa.--Lähdetään!

ENSIM. VEENI _Kiivaasti_: Sanon vaan että jos tuolla tänä iltana tehdään joku tyhmyys, niin se on teidän jumalanne Urmas, joka antaa Rajakorven muronneille!

USEAT MERVIT Häpeämätöntä!

ENSIM. MERVI Sano se vielä kerran, keltainen kukonpoika!

ENSIM. VEENI Sanon kerran ja kaksi--pois tieltä sininen nauris!

_Käyvät toisiinsa käsiksi, muitakin sekaantuu temmellykseen. Hälinää, huutoja: hiljaa, hiljaa, erotkaa! Kansaa juoksee joka taholta paikalle: mitä, mitä täällä? Riitelijät erotetaan._

MUUAN VEENI Että kehtaattekin tällaisena iltana!

RIITELEVÄ MERVI Mitäs hän mervejä solvaa!

MUUAN MERVI Mitä tahansa, hävetkää sanon minäkin! Tänä iltana ei olla veenejä eikä mervejä, vaan olemme kaikki Mervian miehiä.

KANSA Hyvä, hyvä! _Kansa hajoaa_.

ERÄS Tämä pitkä odotus ei ole hyväksi, kansa käy levottomaksi.

TOINEN MERVI Niin käy, niin käy...

ERÄS MIES _Kunnaan rinteeltä_: Kuulkaa Mervian miehet, kuulkaa!

KANSA _Alkaa pysähtyä ja kertyä kunnaan luo_: Kuka se?--Havohan tuo!--Eikä, Kovas on!--Hiljaa, kuunnellaan!

KOVAS Asian jokainen tuntee. Eri mieliä ei myöskään ole siitä, mikä vastaus tässä on annettava--

KANSA Ei! Yhtä ollaan.

KOVAS Seikka on selvä kuin päivä. Tämä mekko on minun, tämä vyö ja puukko on minun. Jos joku teidän joukostanne kuitenkin julkeaisi tulla niitä minulta vaatimaan, niin tiedättehän mitä hänelle vastaisin?

KANSA _Riemuisesti_: Tiedämme! Hyvä, hyvä!

KOVAS Nyt sanovat naapurimme: meillä on kalan ja metsänriistan puute. Saattaa olla. Niinpä koettakaamme heitä auttaa. Antakaamme osa vuotuisesta verosta kalana ja metsänviljana, mutta Rajakorvesta emme luovu!--Mitäs sanotte, Mervian miehet?

KANSA Oikein! Hyvin harkittu!

KOVAS Jos heillä on mielessä mitä kielellä, niin tämä kelpaa. Jos ei, minä sanon: siellä punotaan juonien rihmaa! Mutta meidän vanhimpamme yhä istuvat ja harkitsevat. Mitä tämä merkitsee? Mitä he epäilevät? Ja niin on tässä miesten kesken tuumailtu, että lähettäisimme tuonne sisään muutamia tällä sanomalla: sanokaa suorat sanat suorassa asiassa, koko kansa on takana!--Kelpaako?

KANSA Juuri niin!--Kovas menköön!--Ja Havo mukana! Hyvä, hyvä!--Ja veenejä samoin! Herjöö ja Karkils! Hyvä, hyvä!

KOVAS Ja niin sanomme kuin puhuttu on--kansa vastaa?

KANSA _Innostuneesti_: Kansa vastaa!

KOVAS Että jos siksi kääntyy, tahdomme miekan terällä ja keihään tutkaimella omaisuuttamme puolustaa?

KANSA _Myrskyisesti_: Miekan terällä ja keihään tutkaimella! Menkää!

_Kovas kumppaneineen menee valtaovesta sisään. Kansa kokoontuu pirtin edustalle, jääden hiljaa puhellen odottamaan.

Kaksi muukalaista hiipii varovin askelin erään huoneen nurkkauksen takaa oikealta. Heillä on päällään pitkät tummat viitat ja päähuput alaslaskettuina, niin että vain osa kasvoja näkyy._

ENSIM. MUUKAL. _Kurkistaa_: Siellä ne ovat...

TOINEN MUUKAL. _Tarttuu äkkiä hänen käsivarteensa_: Soihtu, veli, soihtu!

ENSIM. MUUKAL. _Peräytyy hiukan_: O' varon, varon!--Hukka matka. Voimme heti kavuta ratsuille ja lähteä.

TOINEN MUUKAL. Nolo juttu!

ENSIM. MUUKAL. _Liikuttelee sormiaan_: Pitäisi kova kovaa vastaan!

TOINEN MUUKAL. Ei noita pelota.

ENSIM. MUUKAL. He' noita ... siellä sisällä!

TOINEN MUUKAL. Ei auta. Kansa päättää.

ENSIM. MUUKAL. Kiila, hyvä veli, kiila! Astumme esiin: vastaus? Miksi viipyy vastaus? Onko Muronnian ruhtinas koira? Ratsumme satuloidut--siellä tuhannet ratsut satuloidut, odottavat... No, itse ymmärrätte jos mitään ymmärrätte...

TOINEN MUUKAL. Ah sukkela pää, sukkela! Mutta kustas kulet? Et noista portaista tänä iltana.

ENSIM. MUUKAL. He' takatietä, takatietä--tule!

TOINEN MUUKAL. Aaah, hyvä veli! _Menevät kiireesti oikealle_.

KANSA _Pirtin luona_: Jo tulevat, jo tulevat! _Tulijat laskeutuvat portaita alas, kansa tungeksii kysellen ja soristen ympärillä._

KOVAS _Kunnaan rinteeltä_: Hiljaisuutta!--Varmaa vastausta ei meille annettu. Siltä toki näytti, että useimmat ovat samaa mieltä kuin kansa.

JOUKOSTA _Äkäisesti_: Mitä hiiden mieltä he sitten voisivat olla!

TOINEN Sanoitteko lujaan?

KOVAS Lujemmin kuin aattelimme.

KOLMAS Mikseivät vastaa suoraan? On heillä suu!

KOVAS Olkaa levollisia. Päätös ei voi toisin olla. _Poistuu._

KANSA Ei, ei!

JOUKOSTA _Rajusti_: Ja jos on, niin puretaan, jumal-avita! Käräjämäelle, ja puretaan! Ja vanhimmat eroon!

KANSA _Myrskyten_: Oikein! Kansa vastaa! _Hajautuvat ympäri tanhuaa kiivaasti keskustellen._

KOVAS _Seuralaisilleen_: Totta puhuen ne tuskin olivat hyvillään että siellä kävimme.

TOINEN MERVI Niinkö...?

KOVAS Useat tosin nyökäyttivät meille päätä, mutta toiset istuivat muoto mustana niinkuin olisivat karpion karstaa syöneet. Ja Varsti, ovenvartija, kertoi että--

_Lyhyt torventoitaus vanhimpainpirtin portailta. Kansa rientää pirtin edustalle. Valtaovi avautuu ja portaille astuu joukko vanhimpia, kahden soihdunkantajan seuraamana. Syvä hiljaisuus._

VANHIMMAINEN Mervian miehet! Raskas on tämä päivä ollut niin meille kuin teille. Ja raskas on päätös, johonka olemme tulleet. Rauhallinen elo on kansalle rakas ja ystävälliset välit mahtavan naapurimme kanssa tuiki tähdelliset, niinkuin sen jokainen hyvin ymmärtää. Ja niin olemme me, tuntomme mukaan harkiten, tulleet siihen päätökseen että ruhtinaan vaatimukseen on tällä kertaa suostuminen. Ottakaa asia tyynesti, niinkuin me, jotka seikat tunnemme, olemme sen ottaneet. Ja nyt menköön kukin rauhassa kotiinsa. _Vanhimmat poistuvat, ovi sulkeutuu.

Haudan hiljaisuus, kansa seisoo kuin iskun tapaama. Hiljaisuutta yhä jatkuu, ihmiset katsovat neuvottomasti toistensa silmiin._

JOKU JOUKOSTA Mitäs tämä oikein oli...?

TOINEN Sanoiko se että on...?

KOLMAS Miksi he näin tekivät...?

USEAT Oliko se päätös...?

NELJÄS Miksi he meidät pettivät?

VIIDES Mitä nyt on tekeminen?

USEAT Vaadimme syyt tietoon!

YHÄ USEAMMAT Syyt tietoon!

KOKO KANSA _Myrskyten_: Syyt! Kuuletteko: syyt, syyt! _Äänetön hiljaisuus. Odottavat._

JOKU Mikseivät ilmota? Eikö ole ilmottamista?

USEAT Syyt! Syyt!

KANSA _Hurjasti_: Syyt! Syyt! Syyt! _Hiljaisempaa hälinää.

Valtaovi avautuu, portaille ilmestyy soihdunkantajat ja muuan vanhin._

USEAT Hiljaa, hiljaa! Se on Urmas, hiljaa!

URMAS _Hän on noin 50 ikäinen, mutta näyttää laihanterävine kasvoineen ja harvahkoine partoineen vanhemmalta. Alussa hiukan ärsyytyneesti, sitten lujan painokkaasti_:

Huudatte syitä, vaikka olisi teidän sopinut huutamattakin uskoa että vanhimpain päätös seisoo vakavan harkinnan pohjalla!

Mistä on kysymys? Kansan jokapäiväisestä toimeentulosta ja elämäntarpeistako? Ei, sillä jokainen tietää että Rajakorvesta riittää riistaa sekä meille että heille.

Onko kysymys Mervian sisällisestä olemuksesta, sen vastaisen elämän pohjasta? Ei, sillä Rajakorpi on syrjäinen eräalue, jota emme aijo koskaan asua.

Mutta, sanotte, on kysymys _omistuksesta_, ja se on kunniassa pidettävä! Niin on... _Miettii silmänräpäyksen_: Mutta mikä _on omaa_? Rajakorpi on meidän, mutta järvet ja metsät riistoinensa siellä ovat jumalain kuohuttamat--emme ole niiden tähden virsua hajalle astuneet. Näin voi myös ajatella, näin voi _naapuri_ ajatella. _Todella omaa_, sanon minä, on ainoastaan se, minkä kansa omin käsin raataa--kaikki täällä: pellot, kasket, niityt, pirtit ... kaikki. Se on asian ydin. Siksi antakaamme syrjäseikoissa myöten, voidaksemme sitä lujemmin pitää pääasiasta kiinni, ja Mervia on seisova entistä kokonaisempana todella omansa pohjalla. Mutta _niiden_ rajojen yli jos kuka kurkottaa, silloin sanomme: seis!

Tämä on vanhimpain ajatus. Täällä on puhuttu miekoista ja keihäistä. Täytynee siis huomauttaa, vaikka sen lapsikin ymmärtää, että meidän miekkamme ja keihäämme hukkuvat kuin näre muronnien asemetsän varjoon. Älkää kutsuko niitä tänne--sanon, ja ymmärtäkää puolesta sanasta--_viittaa kädellään etäisyyteen_:--voisivathan ne olla jo ojennetut! _Poistuu pirttiin.--Kansa seisoo hetken ääneti._

JOKU Se oli painava puhe!

USEAT Ei, ei! Ei kelpaa!

TOINEN Oliko se Urmas, joka noin puhui...?

KOLMAS Hornan henki se oli!

NELJÄS Kansa lupasi vastata!

VIIDES Voi onnettomuuden yötä!

KUUDES _Tukkaansa repien, itkunkiehuttamalla äänellä_: Aukasitte veräjät, aukasitte veräjät, pelkurit!

_Kansa on lähtenyt liikkeelle. Kutka repivät tukkaansa tai vaatteitaan, kutka polkevat raivoissaan päähineitään maahan, jotkut harmissaan itkevätkin. Yleistä sekasortoa ja huutoja kaikkialla._

VANHA UKKO _Kummun reunalla, pui nyrkkiä pirttiä kohti, raivoisasti_: Petitte, petitte, petitte, kurjat! Suku huononee! Isät tappelivat Liittuan rajalla--pirtinpituinen hirsi veressä ui--voittivat, miehiä olivat! Me tappelimme muronnien kanssa--veressä uimme, hävisimme, mutta miehiä olimme! Nyt pojat pelkäävät ongenpahlaa, ongenpahlaa, ongenpahlaa!

JOUKOSTA _Ristiin rastiin huutoja_: Kun Urmas sen kerran sanoo, niin se on niin! --Urmas hornaan!--Hiljaa!--Mervit pettivät! Koira on koira!--Suus kiinni! Veenit pettivät!--Hiljaa, kansa on yhtä!--Urmas-konna! Konnalla on konnan koukut!--Hiljaa!--Jumal-avita!--Taar-avita!

KOVAS _Kunnaan rinteeltä_: Hiljaa, hiljaa hurjat! Kansa on yhtä. Huomenna käräjämäelle joka mies--päätös kumoon!

KANSA Päätös kumoon! Kumoon! Kumoon!

JOKU Petturit eroon!

KANSA Eroon! Eroon!

JOTKUT Ei, ei!

JOKU Revimme pirtin!

KANSA _Yhtaikaa hurjasti--Toiset_: Revimme, revimme! _Toiset_: Ei, ei, ei!

4. RUUMISARKKU.

_Urmaan pirtti. Muuten entisellään, paitsi että seinät ovat verhotut taljoilla sekä erilaatuisilla ryijy- ja punontakudoksilla. Kiukaan edessä on suuri talja, jonka päällä muutamia matalia istuimia. Korokesillalla perällä vuoteen sijalla valtava raudotettu arkku, pöydän edessä matala rahi._

URMAS _Joka harmahtavine partoineen ja hiuksineen näyttää vanhettuneelta ja rasittuneelta, puhelee kahden oven luona seisovan matkapukuisen miehen kanssa. Omituisesti liikutettuna_:

Kiitän tiedonannoistanne. Ikävätkin viestit ovat tätä nykyä maalle tärkeät. Me ehkä taas pian teitä tarvitsemme--jääkää hyvästi! _Miehet kumartavat ja poistuvat.

Urmas nousee sillanteelle ja kävelee kuohuvan kiihottuneena edestakaisin. Pysähtyy_: Se vielä puuttui! Olen niellyt tyynenä kaikki ne sapet ja oksennukset, mitä he ovat päälleni syytäneet. Sillä ne koskivat ainoastaan minua, mutta nyt--_polkee jalkaa_--nyt!

_Käy kiivaasti kerran edestakaisin_: Millaista ihmeitten aikaa nämä kaksikymmentä vuotta ovatkaan olleet! Kaksikymmentä vuotta lisää, ja Mervia olisi seisonut lujana liitoksiltaan--pakosta, kutka eivät halusta! Kaksikymmentä vuotta lisää, ja nämä katalat salajuonet olisivat olleet mahdottomat. _Jää synkästi eteensä tuijottamaan._

HELJÄ _On tullut omasta suojastaan ja seisoo avoimen sivuoven luona. Hiljaa_: Urmas!

URMAS _Säpsähtää, koettaa tyyntyä_: Sinäkö, Heljä...? _Käy häntä kohti_: Olin niin ajatuksissani...

HELJÄ _Käy vastaan, hiljaisen värähtävästi_: Sinä olet nykyään niin paljon poissa... Ja kun olet kotona, niin täällä on aina muita ... miehiä, asioita--minun pirttini sinua turhaan odottaa.

URMAS Totta. Emme ole näinä aikoina joutaneet itseämme muistamaan.

HELJÄ _Lämpimästi_: Minä niin sydämestäni toivon, että tänään pääsisitte yksimielisiksi. Tuo onneton Rajakorven yö! Me emme tätä enää kestä, Urmas. Ja sinä olet ainoa mies koko Merviassa, joka voit kaikki liittää--

URMAS _Kuohahtaen_: Kaikki...? Tarkotatko veenitkin?

HELJÄ _Ihmetellen_: Tietysti... Sehän oli sinun elämäntyösi ajatus...

URMAS _Katkeran naurahtavasti_: Niin, oli, oli, oli, mutta... _Niellen kiihtymystään_: Sinun sydämesi voittaa järkesi, Heljä. Uskotko sinä että niitä, jotka ovat yksinpä sinua häväisseet ja »petturin-vaimoa» huudelleet, että niitä voisi yhdistää, vaikka itse Ukko pilvistä astuisi keskellemme? _Kääntyy närkästyneenä syrjin_.

HELJÄ Älä kiivastu, Urmas! Juuri sen vuoksi, että kaikki on niin... _Katsoo pitkään_: Mutta miksi sinä olet noin...? Onko jotain tapahtunut...?

URMAS _Astuu kiivasti muutamia askeleita edestakaisin_: Ei--ei mitään! Pieni viesti--

HELJÄ Mikä sitten...?

URMAS Ei mitään erikseen, puhumme toiste. _Lähtee taas astumaan._

HELJÄ _Kuin itsekseen_: Kun palaisivat taas ne entiset ajat! Sinä taas istuisit minun lieteni ääressä, minä taas ymmärtäisin ... eläisin. _Urmaaseen kääntyen, hiljaa_: Minä toivoin tästä päivästä niin paljon, Urmas. Minä aamulla kävin uhraamassa--

SÄTENE _Tulee ulko-ovesta_: Vieraat tulevat!

URMAS Hyvä! _Heljälle, liikutettuna_: Niinkö...? Niin, Heljä--tahdon olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Kun vaan _mervit_ pitävät yhtä, silloin ... niin, he tulevat.

HELJÄ _Nyökäyttää lämpimästi_: Niin, yksimielisyyttä ... kaikkien kesken. _Menee_.

ROUKA _Tulee Kovaksen, Kurkian ja useiden muiden kanssa_: Terveppä taloon!

URMAS Terve! _Käy vastaan, kättelevät._

ROUKA _Katsoo pitkään_: Mikä noin on mielesi liikuttanut, ystävä? Onko--

URMAS Oh, mielialat ovat tätä nykyä monet, mutta asiat samat! _Nousevat sillanteelle_: Ja uusia karttuu...

KOVAS Uusia karttuu!--Oletteko huomanneet orjainne keskuudessa mitään?

USEAT Orjainko...? _Urmas kääntyy uusia tulijoita tervehyttämään, miehet jäävät hiljalleen puhelemaan. Urmas palaa Hallon, Horhojan y.m. kanssa._

ROUKA _Tulijoille_: Kovas täällä tietää kummia, miehet! Vuori-Merviassa kuuluu olevan jotain orjain kesken.

HORHOJA On laaksossakin.--Terve!--Kuisketta, supinaa ja salaisia silmäniskuja.

HORMA Outoja miehiä hiipii öisin heidän luonaan. Asiasta en vielä ole päässyt selville.

KURKIA _Painokkaasti_: Muronnien salaisia yllyttäjiä ovat--se on asia!

URMAS _Hämmästyneenä_: Ollaanko todesti niin pitkällä...?

KOVAS Niin pitkällä ollaan.

KURKIA Änetsän orjilla oli toissa yönä salainen kokous. Niissä haudotaan meille pahoja pajuja. Siksi olisi sinun ajatuksesi, Urmas, nyt toteutettava ja Mervian orjat vapautettava.

USEAT Orjatko vapaiksi...? No no!

TAARO Hätäilette pojat, sanon minä. Orjat ovat maailman ajan supisseet omia supinoitaan. Minulla on kolmekymmentä ostettua orjaa--kysynpä kuka ne minulle maksaa?

HALLO _Hiukan pistävästi_: Tahdon sitä pait huomauttaa, että puhe meikäläisistä orjista tuskin on paikallaan--moni ei enää edes polta heihin merkkiään.

KURKIA _Nuorekkaan tulisesti_: Se on heillä polttamatta! Sitä häpeällisempi että se poltetaan satojen omien veljiemme ja sisariemme otsaan, vaikka orjattarilla synnytettyjen!--Mutta mitä sanoo Urmas? Tämä on sinun ajatuksesi.

URMAS _Joka on seisonut mietteissään_: Hm, taas yksi asia.--Mutta istukaa, miehet! _Tulijat istuutuvat pöydän molemmin puolin raheille. Urmas yhä seisoo noja-istuimen vieressä_: Se oli minun nuoruuteni ajatus, mutta elämä usein tinkii rakkaimpiakin ajatuksiamme. Mervi ei saa tehdä mitään, ei vihasta eikä rakkaudesta, aina kysymättä mitenkä se vaikuttaa sukumme asiaan. Mikäli näinä taistelun vuosina aloimme orjia hankkia, sikäli varallisuutemme karttui ja asiamme voitti. Emme ole vielä kyllin varakkaita, ei ole taistelumme loppuun suoritettu. Asia olisi siis lykättävä tuonnemmaksi ja tyytymättömyyden aiheet mieskohtaisesti poistettava.

USEIMMAT _Innostuneesti_: Oikein! Hyvä! Urmas istuutuu. _Kovas ja Kurkia puhuvat hiljaa keskenään, Hallo tarkastaa heitä vaanivin katsein toiselta puolen pöytää._

KURKIA Niin, yksimielisyys ennen kaikkea--käykäämme asiaan.

URMAS Olemme joutuneet jatkuvien ahdistusten kiiraisiin. Siksi kutsuin teidät neuvottelemaan, ennenkun asia joutuu vanhimpain pirttiin. Mikä on, miehet, mielenne muronnien uusien vaatimusten suhteen?

TAARO _Huokaa_: Verojen korottaminen kolmannella osalla on aivan liian ankara köyhälle maalle--aivan liian ankara.

KOVAS Meidän mielestämme--puhun muidenkin vuori-mervien puolesta, sillä olemme asiasta tuumailleet--

HALLO _Purevasti_: Vai oikein te pidätte omia tuumianne siellä vuorilla...?

KOVAS Oi-kein ... ja se onkin hyödyllisempää kuin muutamanlaiset ihmettelemiset ja kyselemiset!--Meidän mielestämme on annettava jyrkkä epuu kumpaankin kohtaan. Emme halua veronlisäystä, ja vielä vähemmin voimme myöntää ahdistajillemme lupaa hankkia täällä maaomaisuutta, sillä mikä sen juonen takana on, arvaa helposti. Tämä on kantamme. Mutta ellei täyttä yksimielisyyttä muuten saavutettaisi, voisimme veroasiaa toki harkita, eri mieliä kun on omassakin keskuudessamme ja veenien jyrkän kannan tiedämme vanhastaan.

URMAS _Lyhyen kuivasti_: Toivon ettemme puhuisi veeneista, vaan asiasta!

KOVAS _Sovittavasti_: Unohda, Urmas, nuo veenien häpeämättömyydet! Nehän ovat enimmästään olleet ajattelemattomien poikasten tekoja.

HALLO _Pistävän ivallisesti_: Mielestäni se »veeni» puhui liiaksi hyvää mervaa, joka vaati käräjämäelle vanhimpia erottamaan--kuka »poikanen» lie ollutkaan!

KOVAS _Nousee kiivaasti_: Hallo! Miksi pistelet peitetyin sanoin? Jokainen tietää että se olin minä. Enkä sitä häpeä--päinvastoin: jos silloin käräjämäellä kävimme, meidän ei nyt tarvitsisi tässä istua! _Istahtaa. Tyyntyneenä_: Äläkä sinä, Urmas, välitä tuommoisista--et ole ennenkään.

URMAS Enkä välitä nytkään. _Iskee nyrkkinsä pöytään_: Mutta siitä minä välitän, että he itse tahtovat kulkea omia polkujaan--meidän selkämme takana!

MUUT Mitä...? Mitä se...?

URMAS _Nousee tulistuneena_: Minä kysyn: tietääkö kukaan, onko kukaan osallinen niissä salaisissa sopimuksissa, joita paraikaa hierotaan Veenian kanssa?

MUUT Ei! Sopimuksia Veenian kanssa...? _Useat nousevat kiihkeästi liikutettuina._

ROUKA Onko se mahdollista!?

URMAS On. Puoli hetkeä sitten sain tarkat viestit. He aikovat vielä kerran tehdä tässä maassa hyvät kaupat! Veenia auttaa meitä muronneja vastaan --Veenia saa korvaukseksi pienen veron--ja vuosikymmenen päästä veenit ovat tämän maan ainaisia isäntiä. Manala! _Lähtee kiihtyneenä astumaan. Monet muutkin nousevat liikkeelle._

HALLO _Riemukkaasti_: Joko nyt uskot, Urmas!

KOVAS _Huoahtaen_: Se ei ollut heidän ensimäinen, tokko viimeinenkään kolttosensa!--_Urmaalle_: Mutta kutka ovat puuhan takana? Nuo samaiset nulikatko?

URMAS _Tuimasti_: Onko Karkilskin nulikka?

KOVAS Ei, se myönnettäköön. Entä muut?

URMAS Enimmästään nuorempia, mutta salajuonet ovat käymässä!

KOVAS Sanoisinpa: muutamien hullujen puuhia, joista ei tule mitään--kun vaan me olemme yhtä. Käydään rauhassa tuumimaan!

URMAS _Pienen, jännittävän äänettömyyden jälkeen_: Hyvä! Tahdon olla niinkuin heitä ei olisi olemassa. _Istuutuu, samoin muut._

KURKIA Ja minä voisin sinulle, Urmas, kertoa että siellä on monta kelpo miestä, jotka ymmärtävät työsi ja tajuavat nykyisen ajan.

HALLO Minusta tuntuu niinkuin täällä olisi eräitä, joilla on hyvin ikävä noiden »kelpo miesten» seuraa!

ROUKA _Harmistuneena_: Ei kelpaa tämä, käykäämme asiaan!--Kovas on esittänyt vuori-mervien kannan.

TAARO Kovas on, ja komiasti--kaikki vuori-mervit ovat komioita. Mutta minä, vanha mies, tahtoisin sanoa kaikille komioille: karhua ei ole äimällä pistelemistä!

USEAT Oikein! Karhua ei ole pistelemistä!

URMAS Kovaksen kanta on miehen kanta. Mutta voimmeko me veronalaiset asettua sille kannalle--nyt on siitä kysymys?

KOVAS Voimme. Vero on vero eikä velvota muuhun!

URMAS Entä seuraukset?

KOVAS Seuraukset! Rajakorven asiassa meitä petettiin pelottamalla. Niin tässäkin. Tänään maata, huomenna mekko, ylihuomenna miekka. Ei!

URMAS Mutta jos saamme ryöpyn niskaamme--tiedät kuinka käy.

KOVAS Se ei ole niinkään tiettyä! Linnota sinä, Urmas, salaa Valdun rotkot--siellä on kiviä. Päästä sinä orjat vapaiksi--

TAARO Siitä ei tule mitään!

KOVAS Päästä sinä orjat vapaiksi, anna ase käteen, ja me emme ole mikään kourallinen mekään!

JOTKUT _Innostuneesti_: Emme, emme!

LYYLY Ei aseita, ei aseita, nuoret miehet! Kaikki on jumalien sallimuksesta. Kärsimyksien ja kovien koettelemusten kautta he sallivat meidän näille onnen maille kulkea. Kuinka nyt voisivat meidät hyljätä.

URMAS Väkevä on aseiden voima, mutta on toinen väkevämpi. Se on kansan _sisällisen yhteistunnon voima_. Siihen ainoaan olen nuoruudestani luottanut. Lietsokaamme se voima niin väkeväksi, että jos todella joku muronni tänne pyrkii, kukaan mervi ei myy hänelle maata, ja jos joku myy, niin ne tulokkaat me sulatamme itseemme niinkuin raudan tulisessa ahjossa.

KOVAS Samaa voimaa mekin tarkotamme. _Ojentaa nyrkkinsä_: Mutta tuolla, jo käsivarren päässä, eikä vasta sitten kun polkevat jo ryntäitämme. Usko minua, Urmas: kansa, joka ei mitään uskalla, menettää lopulta uskon itseensä.

URMAS Ei, juuri sitä uskoa me tahdomme hiljaisuudessa lietsoa! Mutta kun tunnen käsivarteni liian heikoksi, silloin on minun tieni _varovaisen viisauden tie_.

HALLO _Näppiä lyöden, välähdys silmissä_: Se oli johtajan sana, Urmas! Hiisi on väkevä, mutta hiittä voi vetää nenästä. _Kumartaen_: Tehkää hyvin!--mutta selän takana huolehdimme ettei kukaan myy tilkkuakaan, sieppaamme saaliin aivan nenän edestä. Ja niin me, pieni orava, painiskelemme älyn voimilla metsien suurimman korpikarhun kanssa, hypellen ehjinä oksalta oksalle. _Useat nyökäyttävät ihastuneina päätään._

KOVAS _Kääntyy syrjin Halloon, Urmaaseen päin. Liikutuksesta värähtäen_: Viisaus, Urmas, niinkuin edessämme nähdään, vie ... »oravanpoluille»! Urmas! Sinä tämän suvun nostit ja kokosit, älä nyt päästä painumaan ja hajoamaan. Tahdon muistuttaa mitä kerran käräjämäellä lausuit--olin silloin lapsi, mutta sieluuni se jäi. Tahdon muistuttaa mitä vanhimpainpirtin portailla lausuit siitä, koska sanoisimme »seis». Se aika on nyt tullut. Sano »seis», ja kansa seisoo ympärilläsi! _Jotkut osottavat hyväksymistään._

KURKIA Ja jos omia voimiamme epäilemme, voimme aina selkämme tueksi tehdä aseliiton läntisten naapuriemme Liittuan ja Kasarrian kanssa.

URMAS _Nousee liikutettuna_: Ette näy vieläkään minua käsittävän, ja vaaran suuruuden te liiottelette. Minä sanon »seis», vaikka toisella äänellä kuin te haluaisitte. Kaiken vieraan tuen minä hylkään, sillä lännen ystävyys on meille vaarallisempi kuin idän kavaluus! Kaiken kunnian kiillon ja aseiden kalistuksen minä jätän veeneille, sillä he voivat mennä samaa tietä kuin ovat tulleetkin, mutta meille tämä maa on ainoa paikka maailmassa. Kaiken varomattoman uhmailun minä hylkään, sillä me emme enää tahdo työntyä verisinä ja revittyinä uusia soita ja korpia kohti. Lyhyesti: alistumme välttämättömyyteen, kunnes onnellisempi päivä koittaa!

USEAT _Innostuneesti_: Hyvin puhuttu, hyvin!

KOVAS _Liikutettuna_: Onko tämä sinun järkähtämätön mielesi, Urmas?

URMAS On. _Pitkähkö äänettömyys._