# Kirot: Yhdeksan-katkelmainen unelma ## Part 1 Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/kirot-yhdeksan-katkelmainen-unelma-12838/index.md KIROT YHDEKSÄN-KATKELMAINEN UNELMA Kirj. Johannes Linnankoski 1908. HENKILÖT: URMAS, Mervien johtaja ORPA, hänen äitinsä HELJÄ, Urmaan vaimo MERTSI, veeni-valio EILA, veeni-neito URDIS, veeni-neito SÄTENE, Urmaan orjatar TAAKANKANTAJA ROUKA, mervi-vanhin HALLO, mervi-vanhin HORMA, mervi-vanhin HÄMERI, mervi-vanhin KOVAS, mervi KURKIA, mervi HORHOJA, mervi TAARO, mervi LYYLY, mervi IMARI, mervi TOSISININEN FLÖIDE, veeni-runoniekka TIETÄJÄ PUISMA, nuori mervi RIPSÄ, mervi-neito ILVI, mervi-neito VUORI-MERVI LAAKSO-MERVI VANHA MERVI NIITTY-MERVI VANHIMMAINEN VANHA UKKO VIERASMAJAN ISÄNTÄ VIERASMAJAN EMÄNTÄ VEITAAN SANANTUOJA JOLMA, orja JÖNKÄ, orja UVAS, orja VERONHALTIJA KAKSI MUUKALAISTA KAKSI TORVIMIESTÄ VEENI-VALLAKSIA VEENEJÄ MERVEJÄ KIIRIKKA-POIKIA NUORUKAISIA NEITOJA TIETÄJIÄ ORJIA KANSAA 1. VALA. _Kansan kokoontumispaikka Mervian valta-uhrilehdossa Laakso-Merviassa. Lehtoalanne, jonka oikealla reunalla on suurehko kivi, sen juuressa lähde ja takana puistikkoa--vasemmalla liepeellä kunnas, jolla kasvaa tammia, tuomia ja pihlajoita. Taustalla maankenkä kohoaa loivaksi mäenrinteeksi punervankeltaisine petäjineen ja solakoine kuusineen. Rinteen molemmitse sivuitse johtaa tiet, jotka yhtyvät lehdossa ja jatkuvat leveämpänä valtatienä etualan läpi vasemmalle. Siellä, kunnaan takana, on uhrilehto ja käräjämäki. Vasemmalla etualalla pieniä kiemurtelevia lehtopolkuja. On kevät. Puut keinuvat hiljaisessa tuulenvireessä, tuomet ja pihlajat ovat valkosissaan. Lehdossa vallitsee hiljaisuus. Sitten ääniä, huudahduksia ja iskujen mäjähdyksiä vasemmanpuoleisella tiellä. Tietä pitkin vierii lehtoon vinhasti visainen kiirikka. Sen jälessä juoksee neljä 16-17 vuoden ikäistä nuorukaista, päähineettömin päin, liehuvin hiuksin, kurikat kädessä. Muuan on täysikuntoisen miehen puvussa, toisilla vain lähelle polvia ulottuva paidantapainen mekko--vyö uumenilla, rinnukset avoinna. Juoksua, huutoja: Ohi vilahti! Iskekää, iskekää! Saavat kiirikan pysäytetyksi teiden yhtymäkohdassa. Mäen laella näkyy toisen joukon päät._ ENSIM. POIKA Oli se hiidenmoinen huipaus! TOINEN Myötä-maa. KOLMAS Nyt pane suuruksenvoimaa heittoosi, Jorri! JORRI _Heiluttelee kiirikkaa_: Panenpa, taatto avita, yhdeksän miehen voimat! _Viskaa_: Niin lentää kuin siipiorava! TOINEN POIKA Kuin ulvova susi--se oli heitto! _Mäen takaa kuuluu kova mäjähdys, kiirikka lentää ilmassa takaisin ja putoaa rinteen kohdalle tielle._ MÄELLÄ Kuulitteko? Metsä kimahti kun iskin! _Juoksevat kiirikan luo_: Niin mervit huhkivat! Veenit järveen! Ei armoa yhtään! LEHDOSSA Tuosta kivestä otamme vastuksen! _Juoksevat alaspäin_. MÄELLÄ _Kiirikanheittäjä_: Veenit järveen! Alta lutoa, päältä putoaa! Nyt varokaa kinttujanne! _Kuuristuu viskatakseen_. TORVIMIES _Juoksee toverinsa kera alhaalta uhrilehdosta, kohottaa molemmat kätensä_: Seis, tulimaisen vekarat! Vai kiirikkatalkoolla pyhään juhlapuistoon, juukelit! Kyllä minä opetan! _Pojat keskeyttävät kiirikanlyönnin ja kokoontuvat tienristeykseen_. Kurikat pois, kurikat pois, taikka lempo perii! _Pojat heittävät kurikat puitten väliin_. Ja minkäs olette näköisiä, kaskitontut? Tukka torholla, sarvet otsassa, mustat vaot poskilla--ne on juhlaväkeä! TOINEN TORVIMIES Ja paljain kintuin kuin karvakoipiset kyöpelit! MUUAN POIKA Jorrilla ei ole vielä housuja! TOINEN Eikä minulla. KOLMAS Eikä minulla. JORRI Mutta voimaa on että hartioita pakottaa! _Sylkäsee kouraansa_: Tules, mies, painimaan! ENSIM. TORVIMIES Kyllä sinut painitan! _Pojat syöksähtävät pakoon_. No, no... Mutta lähteelle naamanne pesemään, mustat kyöpelit! Ja sitten syrjään, kun ihmiset tulevat. _Menevät kiireesti taustarinnettä kohti_. ENSIM. POIKA Juhlan jälkeen jatkamme! TOINEN POIKA Ja housut pois joka mies että välähtää! _Menevät lähteelle päin_. TORVIMIEHET _Ovat nousseet rinteen laelle. He kääntyvät toinen itään, toinen länteen, kohottavat torvensa ja puhaltavat kaksijaksoisen toitauksen. Hiljaisuus. Sitten kuuluu jalankapsetta ja puheensorinaa--kumpaisellakin tiellä näkyy ryhmä lehtoon laskeutuvia mervejä_. [Miehillä on leveäreunuksiset liinamekot, lyhytvartiset paulakurpposet, valtoimilla hiuksilla matala, pyöreähkö lakki. Vyössä veitsi, tulustuhnio ja tulirauta. Naisilla liivi, naineilla naisilla lyhyt hihallinen vaippa. Tytöillä on tukka valtoimena tai leteillä, naineilla naisilla sykeröllä, hunnulla peitetty--kaulassa helmi- tai helynauhat. Olkasolkien vitjoissa tai vyössä riippuu kampa, pienet keritsimet, neulakotelo ja veitsi. Reunustuksissa, pauloissa, nauhoissa y.m. sininen väri vallitsevana.] LAAKSO-MERVI _Vasemmaisessa ryhmässä katselee oikealta tulevia vuori-mervejä, pysähtyy_: Kas!? _Heilauttaa iloisesti kättään_: Hei! VUORI-MERVI _Tuntee_: Hei hei! LAAKSO-MERVI Mistäs nyt tuulee, kun vuorikauriita laaksossa näkee? VUORI-MERVI _Hilpeästi_: Ka, vuorilta tuulee, vuorilta!--Terve kättä! _Kattelevat, käyvät yhdessä alaspäin_. LAAKSO-MERVI Ja mitäs vuorille? VUORI-MERVI _Synkistyen_: Harmaata! Rajariitaa ja veripäistä painia metsä-mervien kanssa, karhunmörinää, kaskensauhua--_sylkäsee_--ja kaarnanmaku aina suussa! LAAKSO-MERVI _Huokaa_: Jumalat eivät totisesti suoneet meille lihavata asuinsijaa. VUORI-MERVI Jumalainko syy vai ihmisten. Kaikki nousee ja paisuu kuin sienet sateella, mervan suku yksin kasvaa alaspäin kuin jäärän häntä. LAAKSO-MERVI No no, tokko alaspäinkään! VUORI-MERVI Alaspäin. Niin koikumme kuin nälkäiset kaarneenpojat suon ympärillä. Mutta ne teidän keltaiset kotikärppänne--ne lihoovat ja pesivät joka loukkoon. TOINEN LAAKSO-MERVI _Nauraen_: Onpa, lempo vie, pihkanmakua puheessasi! Ei ymmärrä laakson mies tuollaista. VUORI-MERVI _Pysähtyy, tuikeasti_: Ei ymmärrä? Niin, sen olen kyllä matkallani havainnut. _Osottaa erästä ohikulkevaa veeniryhmää_: Täällä Kreekan silkit huiskaa ja Aravian helmet paistaa, täällä ylpeä hymy huulilla heiskataan. Millä heiskataan? Meidän taljoillamme, sarvillamme ja linnuillamme, meidän kaskiemme ydelmällä! _Lähtevät eteenpäin_: Ja mitä me täällä juhlilla? Torkkuvaa karhuvaakunaamme näyttämässä, että sokeakin näkisi kuinka mervankarhu nukkuu! Jumalat varjelkoot kaarnanmaun nousemasta kesken juhlan suuhuni, silloin en----_Katoavat oikealle puiden väliin--teiden risteyksestä kuuluu naurua. Kansaa on yhä karttunut. Muuan ryhmä veeni-vallaksia hitain, rauhallisin askelin._ [Puku samantapainen kuin merveilläkin, mutta paljoa loistavampi, jopa hopealla ja kullalla kirjailtu. Useilla miehillä hopeavartainen tai metallikiskoinen kaularengas, naisilla samoin tai helminauha. Naisilla sitäpaitsi rannerenkaat, eräillä kultaiset tai hopeaiset ohimorenkaat, hameiden helmuksissa pieniä kellohelyjä, runsaasti vitjoja y.m. koristeita. Somisteissa y.m. päävärinä keltainen.] ENSIM. VEENI _Nauraa ylhäistä, hillittyä naurua_: Hah-hah-hah-hah-hah-hah! Etelän vesiltä, valtakansojen vilinästä tänne kotoisten kaskinärhiemme ja suokurppiemme juhlaan ... hah-hah-hah. Katsellaksemme kuinka he kerta vuodessa tuulettavat noita isiltä perimiään mekkoja ja sinisiä hetaleitaan--hah-hah-hah! TOINEN VEENI _Naurahtaen_: Eipä hullummasti! Mutta yksi asia, hyvät ystävät, meidän on aina myöntäminen. _Pysähtyy, osottaa eräitä ohikulkevia mervejä_: Katsokaas noita hartioita, tuonkin äijän-karilaan ja tuon toisen! Niillä totisesti on oma tehtävänsä tässä maassa. ENSIM. VEENI Niin, no niin. Mutta nämä yhteiset juhlat ja narrinkulkueet! Kevätuhrin voisi yhtä hyvin toimittaa paikallisissa lehdoissa ja vaalin toimittavat joka tapauksessa vanhimmat.--Vaikka se nyt on samantekevä! KOLMAS VEENI Minustakin ... jotain hupia heilläkin pitää olla. Kun lapsi on tyytyväinen lastu kädessä, älä virka mitään--voisihan se potkiakin. ENSIM. VEENI Nekö potkia, hah-hah-haa! Silloin ne varmaan potkivat toisiaan; hah-hah-haa! TOISET Hah-hah-hah-haa! _Häipyvät vasemmalle uhrilehtoon menevälle tielle._ _Muuan mervi-ryhmä, innokkaasti keskustellen etualan poikki oikealle._ VANHA MERVI _Nilkuttaa kainalosauvan varassa:_ Miehestä se riippuu, veljet! Kansa on kuin seisova vesi, jonka pinnalle pitkällä tyynellä jopa nousee haiseva keltainen kanajas. Mutta annas tulee tuulispää--pois on kanajas, vedet kuohussa pohjia myöten. Sellainen on mies, kansan tuulispää! TOINEN MERVI Sepä! Ei ole miestä--koko mervan suvun seitsemässä heimossa! KOLMAS _Vilkkaasti:_ Mitäs, miehet, Kiirosta arvelette? TOINEN Ajattele vanhaa kantoa! VANHA MERVI Ei se ajattelemalla löydy, veljet. Se on syntymästä ja iskee kuin haukka, kun hetkensä tulee. Kuka tietää--vaikka vielä tänään ilmestyisi! TOINEN MERVI Uhrilehdossa...? VANHA MERVI Loukas, joka liittualaiset löi ja sukumme nosti, lähti uhrilehdosta--niin on isäni kertonut. TOINEN MERVI Se oli Loukas! Kaski ei kasva kahta samallaista viljaa. VANHA MERVI Turhaa aprikoimme--kun hetki tulee, se ilmestyy! Ja sinnes minä äijän-käkkyrä elän--elän ukko-avita kuin kuiva oravannahka orrella ja nilkutan tänne jok'ainoa----_Torventoitaus._ _Torvimiehet rinteen laella soittavat lehtoon päin kääntyneinä ilmotustoitauksen. Kansa pysähtyy._ ENSIM. TORVIMIES Veenien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat! _Kansa kokoontuu kiireisesti lehdon liepeille._ JOKU JOUKOSTA Kuka vaakunankantajana, airut? ENSIM. TORVIMIES Mertsi vaakunankantajana! _Joukosta huudahduksia: Mertsi? Fylkken Mertsi! Puheensorinaa._ _Oikeanpuoleiselta tieltä kuuluu rivakkaa, nopeatahtista astuntaa. Näkyviin sukeltautuu veeni-nuoriso, etunenässä tummakutrinen Mertsi-valio, kantaen varren nenään köynnöksistä punottua, keltaisin nauhoin somistettua veenien vaakunaa, joka esittää ilvestä. Tulijat astuvat 4-henkisissä riveissä, joka toinen nuorukaisia, joka toinen neitoja. Useiden hiuksia kiertää keltaisista kukista solmittu seppel. He tulevat iloisesti huudahtellen ja pysähtyvät tienristeykseen oikealle, jääden hilpeästi puhellen odottamaan._ MUUAN MERVI _Vastapäätä veeni-nuorisoa tovereilleen:_ Missä viipynevät meidän nuoret? MUUAN VEENI-NUORUKAINEN _Murtaen:_ Minkä sille mahtaa, ystävä, jos viivähtää puuropurtilon ääressä! _Naurua veenien joukossa._ MERVI _Astuu kiivaasti puoleen:_ Mitä...? Mitä sanoit? VEENI-NUORUKAINEN Ei mitään, ystävä kulta.. Puuro on hyvä ruoka, vallan hyvä! _Osa veeni-nuorisoa tirskahtaa hillittyyn nauruun._ MERTSI _Kääntyy päin:_ Veenit! _Torventoitaus rinteeltä._ TOINEN TORVIMIES Mervien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat! VEENI-NUORUKAINEN Nyt saamme piimää päälle! _Naurunpyrskähdys_. JOKU MERVI Ken karhuvaakunan varressa, torvimies? TOINEN TORVIMIES Ken...? _Katselee tietä pitkin_: Urmas karhuvaakunan varressa! _Vasemmaiselta tieltä kuuluu harvatahtista astuntaa ja keinuvaa verkkaista laulua. Joukon etupäässä kulkee Urmas, kantaen mervien karhuvaakunaa, jossa liehuu sinisiä nauhoja. Tytöt oikealla 2-henkisenä pitkänärivinä, nuorukaiset rinnalla vasemmalla. Useilla sinikukkainen seppel. Tytöt: Joutsen, joutsen, joutsenelintu, Pojat: allipa alliinpoika! Joutsenlintu jokea soutaa, aalloilla allinpoika. Joutsenlintu valkea lintu, allipa aallonkarva. Joutsen, joutsen salmelle saapi, allipa ruovon rintaan. Pysähtyvät vasemmalle, veeni-nuorisoa vastapäätä. Mertsi ja Urmas astuvat keskelle._ MERTSI _Tervehtii vaakunalla_: Veenien ilves tervehtii mervien karhua! Niinkuin kevättaivas on tummia hattaroita paitsi, niin olkoon elämämme, Valdun harjanteilta aina Peipen rannoille! Terve! VEENI-NUORISO Terve! VEENI-KANSA Terve! URMAS Mervian uudeksi onneksi kohotan mervien karhun! _Värähtäen_: Ehompi entistään olkoon elämämme, ei niinkuin isännän ja orjan, käskijän ja käskettävän, vaan niinkuin kahden vapaan liittoveljen. Mitä tänään on vajaa, se huomenna täyttyköön--sen jumalat meille suokoot! Terve! MERVI-NUORISO JA MERVI-KANSA Terve! _Mertsi ja Urmas vaihtavat vaakunoita ja vievät ne yhdessä lähdekivelle, jota vasten asettavat ne vastakkain. Kansa hajoaa vilkkaasti, paikoin kiivaasti keskustellen. Mertsi, Urmas ja veeni-neito Eila tulevat puhellen lähteeltä._ URMAS Älä siitä enää, Mertsi! Tuskin tiesin itsekään mitä sanoin, mutta minun täytyi se sanoa. MERTSI Tiedän, muuten et olisi sanonutkaan. Ja kukapa ei mervi-kansalle hyvää soisi--mutta sinun vertauksesi, Urmas... _Pudistaa päätään_. URMAS Minun vertaukseni! Oliko se niin outo? _Miettii hetkisen_: Täytyykö olla mervi tuon kaiken tunteakseen? Olla nähnyt nuo äänettömät suot ja korvet, joissa suku suvun perään hiipuu yksinäisenä ja unhotettuna hautaansa? Ymmärtäisittekö paremmin erään toisen----_Häipyvät uhrilehdon tielle. Muuan veenivallas-ryhmä tulee kiivaasti._ ENSIM. VEENI Se oli hävytöntä! Oliko se vastaus tervehdykseen? TOINEN VEENI Rauhotu, ystävä! Ei kannata. KOLMAS Varsinkaan kun nuorukainen joko tavotti poikamaista mahtipontta, taikka se oli noita tunnettuja mietelmä-käenpoikasia, joita ne niin mielellään hautovat--tunnemmehan kansan luonnonlaadun. ENSIM. VEENI Se ei ollut sillä äänelläkään! Ja tuollaiset huuhkaimenpoikaset ovat nytistettävät heti paikkaansa. Annas tyhmän kansan kuullen---- _Entinen mervi-ryhmä sauvan varassa kulkevine vanhuksineen._ VANHA MERVI Mitäs minä sanoin: sammalen alla kytee, vedet liikahtelevat! TOINEN MERVI Urmaan mielessä totisesti läikähti. VANHA MERVI Poika iski kuin vanha mies. Minne hävisi hän--kättä tahtoisin kaapaista, minä vanha tervaskanto. Kas, Kiiro! _Viittaa vastaantulevalle mervi-ryhmälle:_ Kiiro! _Puhuvat alennetulla äänellä, vetäytyvät syrjemmälle. Mertsi, Urmas ja Eila palaavat, kulkien lehdon poikki oikealle._ MERTSI _Lämpimästi_: Nyt alan ymmärtää! _Pysähtyy, miettivästi_: Ei toinen alla, toinen päällä, vaan rinnakkain, lomakkain kuin sormet kahdessa yhteen liittyvässä kädessä--se oli kaunis ajatus! _Kuin itsekseen haaveillen_: Se oli todella kaunis.. Elää tuollaiselle ajatukselle.. URMAS Sanotko sinä, Mertsi, niin...? MERTSI _Mieleenjohtuman äkkivälke silmissä_: Mutta jos se ei olekkaan niin, Urmas! Eikö voi toisinkin syntyä lujaa kokonaisuutta? _Riemuisesti_: Voipi, voipas! Olen katsellut, kun isäni laivoja rakennetaan. Raskas tammipölkky anturaksi alle--niin aina pannaan. Vankat tervaksiset honkalaudat pohjaksi ja laidoiksi--alle. Mutta uljas, kevyt kuusi mastoksi päälle. Valkoisin purjein, huippu korkeuksissa ... se se on, joka näkyy, kulettaa, etäisille ulapoille johtaa! URMAS _Hymyillen_: Mutta kumpi riistan kantaa, mihin mastot nojaavat----_Torventoitaus rinteen laelta_. ENSIM. TORVIMIES Tietäjät saapuvat, kevätuhrin hetki on tullut! _Mertsi ja Urmas hakevat vaakunansa, kansa kokoontuu tienristeyksen molemmin puolin. Vasemmanpuoleista tietä saapuu hitain, juhlallisin askelin 9 tietäjää. He ovat puetut pitkiin, punaisella reunustettuihin valkoisiin viittoihin, rinnassa 6-säteinen kultatähti, päässä pienet, turkiksella reunustetut lakit. Ensimäisenä kulkee tietäjäin vanhin, kantaen hopeista maljakkoa. Häntä seuraa kaksi tietäjää taluttaen keskellään valkoista uhri-orhitta. Muut jälessä parittain, eräällä pitkä veitsi, toisella kirves vyöllä, kolmannella jousi olalla.--Kansa kahden puolen tervehtii kättä sydämelle painamalla ja liittyy jatkona kulkueeksi, nuoriso vaakunoineen edellä, muut jälessä. Menevät uhrilehtoon. Lehto hetken tyhjänä. Parvi hilpeätä mervi-nuorisoa palaa takaisin._ ENSIM. NUORUKAINEN Mitäs me siellä--uhri on ikävä! TOINEN NUORUK. Vaalit samoin. Kävellään täällä. ENSIM. NEITO Kun päästäisiin pian kisakentälle! No, ei se kauvan kestä. TOINEN NEITO Saas nähdä, pojat, kummatko tänä vuonna keihäsveikassa voittavat? KOLMAS NUORUK. No mervit, sen tietää näkemättä! TOINEN NEITO Älä yhtään! Lujille se otti viime kerrallakin. KOLMAS NUORUK. Lujille? Se ei ole totta! Ei mervi anna koskaan veenille perää, ei vaikka taittuis! TOISET NUORUK. Ei! ENSIM. NEITO Mutta mitäs se Urmas sanoi--kuulittekos te, pojat? ENSIM. NUORUK. Etkö sinä muka kuullut? ENSIM. NEITO Ka kuulin, mutta ymmärsittekös? Se ei ollut tavallista. ENSIM. NUORUK. Mitä lie ollut olevinaan! TOINEN NEITO Minusta siinä oli joku pistos. Äänikin oli sen makuinen. TOINEN NUORUK. _Nauraen_: Pistospa pistos. Ne olivat niitä Urmaan ja Mertsin välisiä pistoksia! Komia tyttö! ENSIM. NUORUK. _Lyö näppiä_: Nyt sanoit! _Juhlallisesti_: Mitä meidän välillämme tänään on vajaata, se huomenna täyttyköön--se on yhtä paljon kuin häitä vailla, hah hah hah! _Räjähtävät kaikin pitkälliseen nauruun_. _Uhrilehdosta kuuluu torventoitotus._ TOINEN NUORUK. Nyt se on tehty! Nyt käräjämäelle soitetaan. ENSIM. NUORUK. Kierrämme tuolta sillaikaa. _Menevät oikealle puistikkoon.--Uhrilehdosta palaa muutamia vanhuksia, mennen esilehdon läpi pois. Mertsi, Eila ja eräs kolmas veeni-neito Urdis tulevat kiireisesti uhrilehdosta ja poikeevat kunnaan rinteelle vasemmalle._ EILA _Mertsille, joka rientää edellä_: Miksi tänne, Mertsi? Lähempänä olisi ollut parempi. URDIS Niin, kuullutkin paremmin. MERTSI _Kääntyy--omituisessa, jännittyneessä mielenvireessä_: Kuuleehan tännekkin ... ja näkee ... yhtä hyvin... Tulkaa, Eila ja Urdis! _Saapuvat kunnaan laelle muutamien puitten alle. Ihastuneena_: Katsokaa, paremmin näkee! Kuinka kauniilta käräjämäki tänne näyttää! Eikö näytäkkin, Eila? EILA Mertsi on oikeassa! Kuinka juhlallisina vanhimmat istuvat puolipyörössä paasillaan. MERTSI Niinkuin suuri ratsunkenkä mäen rinteellä! URDIS Ja kansa alempana kahden puolen kuin leveät hokkaimet. Onko mervejä noin paljon enemmän kuin meikäläisiä...? MERTSI On, mervejä on monta vertaa-- EILA Hiljaa! Vanhimmainen nousee puhumaan. _Kuuristautuvat kuuntelemaan_. Neljän vanhimman on vuoro erota... Kiltje ... ja Anno ... ja--Mertsi, sinun isäsi on yksi! MERTSI Minä tiedän. URDIS _Jännittyneenä_: Ketähän nyt valitaan? EILA Käskevät vanhimpain ehdottaa... Hst! _Varottaa kädellään_. Jötra ja sinun isäsi uudestaan ... ja Nordvi ja Serker-- MERTSI _Hiljaa_: Miksei yhtään merviä...? EILA _Kääntyy säihkyvin silmin_: Mervejä!? URDIS _Katselee_: Mervit ovat levottomia... Joku puhuu... Kukahan se mahtaa olla? MERTSI _Kuuristuu lähemmä_: Minä luulen ne sanovat sitä Kiiroksi-- EILA Kuinka jöleästi, kuin karjanpaimen! MERTSI _Kuuntelee jännittyneenä, toistaa itsekseen_: Kaksi merviä. Ei ole vanhimpainpirtissä yhtään merviä... Se on oikeus ja kohtuus-- EILA _Kiivaasti_: Karjahattu! Nyt veenit suuttuvat. Näittekö kuinka päät kohoutuivat? MERTSI _Varottaa_: Vanhimmainen puhuu... EILA Kuinka ylhäisenä hän seisoo! Nyt hän nostaa kätensä päätökseen: koska kukaan ei ole Kiiron ehdotusta puolustanut-- _Käräjämäeltä kuuluu jymeä joukkohuuto: Tyytymättömyyttä on_! MERTSI _Vääntelee käsiään_: Mitäs nyt...? URDIS Joku nousee veenienpuoleiselle kansankivelle. Aikooko hän puhua? EILA Se on Leijet! _Kuuntelevat_: Noin veeni puhuu! _loistaa_: »Tyytymättömyyttä on» ... mutta ei häpyä... Maailman takaperäisin heimo... Raaka metsäläis-kieli ... teidän joutsenlaulunne, unilaulunne-- MERTSI _Tulistuen_: Tuo on liikaa! EILA Naulankantaan joka sana! _Kuuntelee, toistaa painokkaasti_: Kukaan ei estä... Missä kokeneet miehenne? Astukaa nokisilta pankoiltanne alas. _Riemastuneena_: Hyvä, hyvä! Jokos häpeätte! MERTSI _Hiljaisen jännittyneenä_: Eikö mervien puolelta kukaan vastaa? URDIS Joku vanha mervi sanoo jotain. EILA Katsokaa kuinka äkäisesti hänen silmänsä mulkoilevat kulmapehkojen alta! Kuin vihainen vuoritonttu, hah hah! Veenit nauravat ... ja mervit seisovat noloina... _Äänettömyys_. MERTSI _Huudahtaa äkkiä_: Kuka se oli...? Mitä hän? URDIS Se oli mervien puolelta-- EILA Veenit vaativat hänet kivelle. »Poikanen kivelle!» ... ja nauravat. _Jäävät jännittyneinä odottamaan_. MERTSI _Huudahtaa_: Urmas!? EILA Urmas, hah hah!... Katsokaa, katsokaa kuinka neuvottomana hän seisoo... Kaikki nauravat. _Mertsi vetäytyy hämillään puunrungon taa_. URDIS Jo puhuu! _Toistaa_: Meillä on oikeus puolellamme. Jokaisen heimon pää on valitsematta oikeutettu... Niin oli ennen... Kuka muutti?... Kuka polki isäin säännön? EILA Varo! Veenien nyrkit kohoovat. MERTSI Hän puhuu niin vakuuttavasti! _Kuuntelee, toistaa_: Mitä te olette?... Sirpale ... kauppiaita, laivanrakentajia, ammatintaitajia ... itse kutsuimme... Ei hallitsemaan, vallitsemaan, polkemaan, pilkkaamaan, nauramaan... Tämä on Mervia ... mervit ovat perisuku-- EILA Se on vale! _Käräjäkummulta kuuluu voimakas: Astu alas_! EILA _Harmistuneena_: Hän ei tottele! URDIS Nyt meikäläiset ryntäävät esiin, voi voi! EILA _Jännittyneenä_: Joku vanhin vaatii puheenvuoroa-- URDIS Sinun isäsi, Mertsi! MERTSI _Tuskaisena_: Isä!? Mitähän hän...? URDIS _Kuuntelee_: Suostuu luopumaan ... että sovinto syntyisi-- MERTSI _Riemuisesti_: Isä on aina oikea! _Käräjämäeltä huuto: Ei yhtään! Toinen huuto: Kaksi miestä!_ URDIS Urmas aikoo jatkaa. _Käräjämäeltä: Alas! Sitten: Ei, jatka!_ MERTSI _Voitollisesti_: Hän jatkaa! _Toistaa_: Tahdon jatkaa vaikka-- EILA _Intoutuneena_: Nyt aikovat vetää hänet alas! Oikein, suurisuinen kaarneenpoika! MERTSI _Värähtäen_: Se on häpeällistä! Miksei hän saisi-- URDIS Mervit uhkaavat: jatka! MERTSI Kuinka varmana hän seisoo! _Toistaa_: Se on kerran sanottava! Kirous ... veeniläisyyden kirous... Valta, rikkaus, oman heimon etu, suuret orjajoukot, kauppareitit, kalavedet, tämän poljetun suvun polkeminen... Ovatko orjat elämänaatos? Ovatko--_Mertsi nojautuu kiihkeästi liikutettuna puuhun. Äänettömyys_. _Toistaa taas hiljaa_: Muronnien veronalaisuus painaa... Jos vaino-ajat tulisivat... Kuka iskisi?... Tekö? Olette kuin kaarna laineilla!... Mekö? Teidän rikkautenne hyväksi, teidän vallanhalunne hyväksi?... Kiitos! _Mäeltä kuuluu hälinäisiä ääniä. Mertsi painaa molemmin käsin ohauksiaan. Eila on vetäytynyt syrjemmäksi, heristää kiivaasti nyrkkiä_. _Mertsi toistaa jännittyneenä_: Heimojen kuopus... Mutta emme aina... Tänäpänä jännitämme mieskuntoisuutemme jousen! Kaksi miestä! Odotamme vastausta. _Käräjämäeltä kuuluu pitkäaikaista hälinää_ URDIS _Hätääntyneenä_: Veeni ja mervi käyvät toisiinsa käsiksi ... kansa juoksee... Voi jumalat ja kaikki hyvät haltijat, nyt tulee tappelu! MERTSI _Tyyntyen_: Ne jo erotettiin... Vanhimmainen vaati hiljaisuutta... _Kuuntelevat_. EILA _Toistaa värähtävällä äänellä_: Semmoisiin käsiinkö kansakunnan kohtalo?... Ei, raakuuden edestä emme väisty... Julistan vanhimpain ehdotuksen päätökseksi. _Mäeltä jyrisevä: Emme hyväksy! Sitten hälinää_. EILA Nyt veenit lähtevät. He ovat vihaiset. MERTSI _Taempana_: Se on kurjaa! Eikö kukaan sovintoa yritä? URDIS Suurin osa mervejäkin menee-- EILA Tuolta luikkivat häpeissään metsän läpi! _Mertsi on kääntynyt erilleen, silmät kyyneleissä. Veenit tulevat vinhasti uhrilehdon tietä ja kulkevat esilehdon läpi oikealle. Useat repivät seppeleet hiuksistaan ja heittävät ne maahan. Huudahduksia: Raakalaiset--Juhlan häpäisijät--Urmas hirtehinen--Nulikka--Kyllä vielä opetamme!_ EILA Joudu, Mertsi! MERTSI _Seisoo tuskaisena etualalle kääntyneenä_. EILA Mertsi! MERTSI _Yhä tuskaisempana--kääntyy, astuu pari askelta, pysähtyy_: Ei ei ... menemme jälemmin. EILA _Kiivaasti_: Miksi? URDIS _On kääntynyt taas käräjämäelle katselemaan_: Mervit ovat siellä vielä... Urmas seisoo yksin... Nyt tulee muita... Puhuvat kiivaasti... Urmas... _huudahtaa_: mitä hän tännepäin tulee...? _Mertsi ja Eila rientävät kunnaan laelle_. URDIS _Osottaa_: Tuolla! Hän tulee uhrikivelle päin. EILA _Vetäytyy äkkiä taapäin, huudahtaa kauhistuneena_: Oh! Mikä tuo on? MERTSI Missä...? EILA _Osottaa aivan lähelle, käräjämäen puoleiselle kunnaan rinteelle_: Tuo... Kuinka pelottavan näköinen! MERTSI Ah, kuin metsän peikko! Kuinka hänen silmänsä palavat. _Vetäytyvät takaperin, mutta kurkistavat kuitenkin uteliaina_.