Part 27

-- Hm, puoli Intiaa näyttää olevan taipuvainen siihen. Toivoisinpa vain, ettei poika olisi kärsinyt mitään vahinkoa ja saisi toimia vapaasti. Niinkuin tiedät, olimme vanhoja ystäviä teidän yhteisen toivioretkenne alussa.

-- Se on siteenä välillämme. -- Laama istuutui. -- Nyt olemme toivioretkemme lopussa.

-- Eipä ollut ansiotasi, ettei retkeäsi katkaistu kokonaan noin viikko sitten. Kuulin, mitä sahiba sanoi sinulle, kun sinut kannettiin vuoteellesi. -- Mahbub nauroi.

-- Minä mietiskelin siihen aikaan muuta, ehkä vuorovettä. Tuo daccalainen _hakim_ keskeytti mietiskelyni.

-- Muuten olisitkin päättänyt mietiskelysi helvetissä, kun olet uskoton ja epäjumalan palvelija, huolimatta lapsellisesta yksinkertaisuudestasi, Mahbub ajatteli itsekseen. -- Mutta sanoppa nyt, punahattu, mitä nyt on tehtävä?

-- Tänä iltana, sanoi laama hitaasti, mutta äänessä värisi voitonvarmuus, -- tänä iltana hän tulee vapautumaan kaikesta synnistä niinkuin minäkin, sillä hänen ruumiinsa pääsee vapaaksi Elämän pyörästä. Minä olen saanut merkin -- Hän pani kätensä povessaan olevan rikkirevityn kuvan päälle --, että aikani on lyhyt, mutta tahdon hankkia hänelle turvan tulevienkin vuosien varalle. Muista, että olen saavuttanut tietoa, niinkuin ilmoitin sinulle kolme yötä sitten.

-- Sen täytyy olla totta, mitä muuan tirahilainen pappi sanoi, kun varastin hänen serkkunsa vaimon, että minä olen _sufi_ (vapaa-ajattelija), sanoi Mahbub itseksensä, paatuen herjauksestaan. -- Muistan kyllä jutun. Hän siis menee Jannatu l'Adniin (Eedenin puistoon), mutta miten? Aiotko surmata hänet vai hukuttaa hänet tuohon ihmeelliseen puroon, josta babu veti sinut?

-- Ei minua mistään purosta vedetty, sanoi laama yksinkertaisesti. -- Sinä olet unohtanut mitä tapahtui. Löysin sen Tiedon avulla.

-- Niinhän se olikin, sanoi Mahbub epäröiden, suuttuako vai laskea pilaa. -- Olin unohtanut tosiaankin mitä tapahtui. Sinä löysit sen aivan tietesi.

-- Ja kun sanot, että ottaisin hänen henkensä, ei se ole syntiä, vaan suorastaan hulluutta. _Chelani_ auttoi minut sille virralle. Hänelläkin on oikeus päästä synnistä ... minun kanssani.

-- Niin, hän tarvitsee kyllä puhdistusta. Mutta entä sitten, vanha mies ... entä sitten?

-- Mitäpä hänellä on väliä tässä maailmassa? Hän on varma Nibbanista, saanut valistuksen niinkuin minäkin.

-- Se on oikein sanottu. Pelkäsin, että hän nousisi Muhammedin ratsulle ja karauttaisi tiehensä.

-- Ei ... hänen täytyy lähteä opettamaan.

-- Ahaa, nytpä ymmärrän. Se onkin oikea ala tuolle varsalle. Tietysti hänen täytyy lähteä opettajaksi. Valtio esimerkiksi tarvitsee häntä kirjuriksi.

-- Sitä varten hänet on kasvatettukin. Minä saavutin ansiota antaessani varoja häntä varten. Hyvä teko ei milloinkaan kuole. Hän auttoi minua etsinnässäni. Minä autoin häntä taas puolestani. Oikea on Elämän pyörä. Tiedä se, sinä pohjolan hevoskauppias! Tulkoon hänestä opettaja tai kirjuri, ei sillä väliä. Hän kuitenkin saavuttaa vapauden lopuksi. Kaikki muu on harhanäkyä.

-- Mitäkö väliä? Kun minun täytyy saada hänet kanssani Balkhiin kuuden kuukauden kuluessa! Tulin tänne mukanani kymmenen hevosta ja kolme väkevää miestä tuon babu-jänishousun vuoksi, vapauttaakseni sairaan pojan väkivallalla vanhan noidan talosta. Ja nyt näyttää siltä, että täällä ollessani vanha epäjumalanpalvelija korottaa nuoren sahibin ties mihinkä taivaaseen ja minäkin olen jonkinlainen osakas siinä pelissä! Mutta hullu mies on mielistynyt poikaan, ja luultavasti minäkin olen melko lailla hullu.

-- Mitä sinä rukoilet? kysyi laama, hevoskauppiaan mutistessa omalla kielellään punaiseen partaansa.

-- En mitään, mutta nyt ymmärrän, että poika, varmana paratiisiin pääsystään, saattaa toistaiseksi jäädä hallituksen palvelukseen, joten mieleni on levollisempi. Minun täytyy lähteä hevosteni luokse. Minä en kuulu sinun uskokuntaasi, punahattu, jos välität niin vähäpätöisestä seikasta...

-- Ei se mitään merkitse, sanoi laama.

-- Niinpä minäkin luulin. Senpä vuoksi ei sinua, synnitöntä, vasta pestyä ja melkein kokonaan hukutettua miestä liikutakaan, vaikka sanon sinua hyväksi mieheksi, oikein hyväksi mieheksi. Me olemme nyt keskustelleet neljänä tai viitenä iltana, ja vaikka olenkin hevoshuijari, voin sittenkin nähdä pyhyyttä hevosten jalkojen ulkopuolellakin. Niin, voinpa vielä nähdä, kuinka tämä koko maailman pikku ystävä tarttui aluksi käteesi. Kohtele häntä hyvin ja salli hänen palata muiden ihmisten luo opettajaksi, kun olet ... viruttanut hänen raajojansa, jos se nyt on soveliain lääke varsalle.

-- Miksi et itsekin lähde Tielle ja seuraa poikaa? Mahbub tuijotti hämmästyneenä tuon kysymyksen suurenmoisesta hävyttömyydestä, jonka hän olisi rajan tuolla puolen maksanut jollakin vielä tuntuvammalla kuin käden isku on. Mutta samassa ehdotuksen huvittavaisuus selvisi hänen maailmalliselle sielulleen.

-- Hiljaa, hiljaa, askel kerrallaan, niinkuin rampa valakka Umballan kuoppaseuduilla. Minä saatan tulla paratiisiin myöhemminkin -- siihen suuntaan pyrin -- ja siitä olen velassa sinun suurelle viattomuudellesi. Oletko milloinkaan valehdellut?

-- Miksi hyväksi?

-- Oi Allah, kuule häntä! Miksi hyväksi, sanoo hän... Etkä milloinkaan ole vahingoittanut ketään?

-- Kyllä, yhden kerran -- kynäkotelollani -- ennenkuin sain viisautta.

-- Vai niin. Luulen saavani yhä parempia ajatuksia sinusta. Sinun opetuksesi ovat hyviä. Sinä olet ainakin yhden miehen käännyttänyt väkivallan tieltä. -- Hän nauroi hillittömästi. -- Hän tuli tänne, aikoen ryöstää talon. Hän aikoi lyödä, tappaa ja ryöstää ja sitten viedä pois mitä halusi.

-- Se olisi ollut suurta tyhmyyttä!

-- Niin, ja suuri häpeäkin. Mutta hän mietti, nähtyään sinut ja muutamia muita ihmisiä, ja luopui siitä, ja nyt hän tyytyy lyömään suurta lihavaa babua.

-- En ymmärrä.

-- Allah estäköön sen! Muutamat ovat väkeviä tietojensa puolesta. Mutta sinun voimasi on suurempi.

Kiristettyään vähän vyötänsä hevoskauppias lähti taloon päin, ja laama palasi ainakin sen verran todellisuuteen, että katseli miehen leveätä selkää.

-- Tuolta mieheltä puuttuu kohteliaisuutta, ja häntä pettävät harhanäyt. Mutta hän puhui hyvää oppilaastani, joka nyt saa palkintonsa. Minun täytyy nyt suorittaa rukoukseni... Herää sinä, onnellisin kaikista! Herää! Se on löytynyt!

-- Olen nukkunut sata vuotta. Missä...? Pyhä mies, oletko _sinä_ ollut täällä kauan? Minä lähdin katsomaan sinua, mutta (hän nauroi unisena) nukuin matkalla. Nyt voin hyvin. Oletko syönyt? Lähdetään taloon. Siitä on monta päivää, kun palvelin sinua. Onko sahiba antanut sinulle riittävästi ruokaa? Kuka on hieronut jalkojasi? Mitenkä on terveytesi ... miten vatsa ja niska ja korvien suhina?

-- Kaikki on mennyt. Etkö sinä tiedä?

-- En tiedä mitään, paitsi etten ole nähnyt sinua hirveän pitkään aikaan. Mitä minun pitäisi tietää?

-- Onpa ihmeellistä, ettet saanut tietoa siitä, vaikka ajatukseni koko ajan suuntautuivat sinuun.

Pitkä keltainen käsi ojentui käskevästi. Kim veti jalkansa kuuliaisena viittansa peittoon.

-- Kuule minua! Minä tuon uutisia! Etsiminen on päättynyt. Nyt tulee palkinto... Näin. Kun olimme vuoristossa, turvauduin sinun voimaasi, kunnes nuori oksa taipui ja melkein taittui. Palattuamme vuoristosta olin huolissani sinun puolestasi ja murehdin muitakin asioita sydämessäni. Sieluni haaksi kulki ilman päämäärää. En voinut nähdä Olevaisuuden syytä. Senvuoksi annoin sinut tuon hyvän naisen hoitoon. En nauttinut mitään ruokaa enkä juonut vettä. Mutta vieläkään en nähnyt Tietä. He tahtoivat pakottaa minut ottamaan ruokaa ja huusivat oveni takana. Senpä vuoksi muutin asumaan puun onkaloon. En vieläkään ottanut ruokaa enkä vettä. Istuin mietiskellen kaksi päivää ja kaksi yötä irrottaen mieleni kaikesta ja hengittäen säädetyllä tavalla... Toisena yönä -- niin, suuri oli palkintoni -- vapautui viisas sieluni tyhmästä ruumiista. Tätä en ollut milloinkaan ennen saavuttanut, vaikka olin ollut sitä lähellä. Ajatteleppa, mikä ihme.

-- Tosiaankin ihme! Kaksi päivää ja kaksi yötä ruuatta. Missä sahiba oli? jupisi Kim.

-- Niin, sieluni vapautui ja liitäen kuin kotka ei nähnyt enää Teshoo laamaa eikä ketään muutakaan. Niinkuin vesipisara kiertää takaisin veteen, niin minunkin sieluni liihotti takaisin Suuren Sielun yhteyteen, joka on kaiken yläpuolella. Sillä hetkellä näin sisäiseen katseluun vaipuneena koko Intian Ceylonista vuoristoon ja omaan Such-zenin vuoristooni saakka, näin kylät kaikki yht'aikaa ja yhdessä paikassa, sillä ne olivat sielussani. Silloin tiesin, että sieluni oli päässyt ajan ja paikan ja asioiden harhanäystä vapaaksi, ja silloin tiesin olevani vapaa.

-- Näin sinun makaavan vuoteellasi ja näin myöskin sinun putoavan vuoren rinnettä epäjumalan palvelijan kanssa, kaikki yhdellä kertaa yhdessä paikassa, sielussani, joka oli tullut, kuten sanoin, kosketukseen Suuren Sielun kanssa. Näin myöskin Teshoo laaman ruumiin maassa ja daccalaisen _hakimin_ polvistuvan hänen vieressään huutaen hänen korvaansa. Sitten sieluni oli aivan yksin enkä nähnyt mitään, sillä kaikki asiat olivat minun, kun olin saavuttanut Suuren Sielun. Ja minä mietin tuhannen tuhatta vuotta, ilman intohimoa ja täydellisesti ymmärtäen asioiden alkusyyn. Sitten kuului ääni: "Mitä pojalle tapahtuu, jos olet kuollut?" Ja silloin sääli sinua kohtaan horjutti minut jälleen ja sanoin: "Minä palaan vielä _chelani_ luo, jottei hän kadottaisi Tietä."

Ja silloin sieluni, joka on Teshoo laaman sielu, jälleen irrottautui Suuresta Sielusta. Ja silloin ääni huusi: "Virta! Käy virralle!" Ja minä katselin maailmaa, joka oli entisensä kaltainen, ja selvästi näin Vasaman virran jalkojeni juuressa, ja niinkuin kotka vapaaksi päästyään riensin virralle. Minä panin syrjään kaikki maailman asiat sinun tähtesi. Näin virran allani, ja astuessani siihen sen vedet peittivät minut, ja katso, olin jälleen Teshoo laaman ruumiissa, mutta vapaana synnistä, ja Daccan _hakim_ nosti pääni virran vedestä. Virta on täällä! Se on tuon mango-lehdon takana -- juuri täällä!

-- Allah Kerim! Olipa hyvä, että babu oli saapuvilla! Kastuitko aivan likomäräksi?

-- Mitäpä siitä olisin välittänyt? Muistan, että _hakim_ huolehti Teshoo laaman ruumiista. Hän veti sen pyhästä vedestä, ja sen perästä tuli hevoskauppias mukanaan paarit ja miehiä; he panivat ruumiin paareille ja kantoivat sahiban taloon.

-- Mitä sanoi sahiba?

-- Minä mietiskelin tuossa ruumiissa enkä kuullut. Ja nyt etsiminen on lopussa. Sen ansion vuoksi, jonka olen saavuttanut, on Vasaman virta täällä. Se puhkesi maasta esiin jalkojemme juuressa, niinkuin olen sanonut. Olen sen löytänyt. Sinä sieluni poika, olen temmannut sieluni takaisin vapauden kynnykseltä, vapauttaakseni sinut kaikesta synnistä -- niinkuin itsekin olen vapaa ja synnitön. Oikea on Elämän pyörä! Ja varma on vapahduksemme. Tule!

Hän pani kätensä ristiin syliinsä ja hymyili niinkuin sellainen hymyilee, joka on saavuttanut pelastuksen itselleen ja rakkaalleen.