Part 11

39. Tehdä hyvää työtä sanan ankarimmassa merkityksessä ei voi yksikään taiteen harrastaja, ja hyvää työtä sanan tavallisessa merkityksessä, s.t.s. hänelle tai jollekulle muulle hyödyllistä työtä voi hän vain tehdä, jos hänelle on alun pitäin selvitetty, mikä hänelle on mahdollista, mikä ei; -- mikä on hänen saavutettavissaan, mikä ei; kun ikuisten tosiseikkojen ylevyys ja ankaruus ovat äärettömyydessään hänen eteensä asetetut. Ei haittaa ensinkään, jos hän pelästyy: ihminen on jo suuri, kun hän kykenee oikein pelästymään, emmekä ole järkeviä toivoessamme, emmekä käsitä mitään todellisesti, ennenkun toivomme on tehnyt meidät nöyriksi, ymmärtämisemme saattanut meidät kunnioittamaan. Väitänpä enemmänkin sanomalla uskaliaasti, että on vähemmän tärkeätä opettaa nuorille miehille, mitä he tekevät, kuin mitä he eivät kykene tekemään; tärkeätä on heidän antaa nähdä, kuinka paljon luonnossa on jäljittelemätöntä, kuinka paljon ihmisessä on sellaista, jonka vertaiseksi ei voi pyrkiä. Taidetta varten on oikein kasvatettu vain se, jolle kaikki työnsä on heikkona merkkinä ihanuudesta, jota hän ei kykene ilmaisemaan, ja heikko välikappale mittaamaan aina suuremmaksi kasvavalla ihailulla sitä ylipääsemätöntä kuilua, jonka Jumala on asettanut ihmiskunnan suurten ja pienten henkien välille.

40. Jos taide on teille pääasiana, niin olette taiteilijoita. Jos olette rahanne itse ansainneet, niin voitte olla saitureita ja koronkiskureita; jos olette kunnianne ansainneet, niin voitte olla kateellisia, ylpeitä, kurjia ja alhaisia, mutta sittenkin, _niinkauvan kun ette tahdo turmella työtänne_, olette taiteilijoita. Jos teillä sitä vastoin on raha pääasiana tai kunnianne, silloinpa saattaisitte olla hyvin armeliaita rahallanne, hyvin rakastettavia kunniassanne; mutta _ette_ kuitenkaan ole _taiteilijoita_. Olette käsityöläisiä ja palkollisia.

41. Monilla taiteilla ja kyvyillä on ensimmäisissä ja viimeisissä edistyksen asteissa, lapsuudessa ja kypsyydessä monet yhteiset piirteet; samalla kun keskiasteet eivät ole ollenkaan näiden tapaisia ja ovat kauvimpana oikeasta. Samoin on taiteilijan edistyksen laita siveltimenkin käyttämisessä. Näemme, kuinka vakainen lapsi aakkosista alkaen pakostakin vetää katkonaisen, epätäydellisen, riittämättömän viivan, joka hänen edistyessään tulee vähitellen lujaksi, tarkaksi ja varmaksi. Mutta hänen kypsyytensä aikana tämä tarkkuus ja varmuus vaihtuu taasen kevyeen ja huolettomampaan viivaan, joka monessa suhteessa on enemmän lapsuudessaan kuin keski-ijässään tekemänsä kaltainen, ja eroittuu siitä vain täydellisen vaikutuksen kautta, jonka se saavuttaa näennäisesti riittämättömin keinoin. Siten on usean asian laita. Ensimmäinen ja viimeisemme soveltuvat yhteen, vaikka erilaisista syistäkin; se keskimäinen aste se on kauvimpana totuudesta. Lapsuus usein pitää hennoissa sormissaan totuutta, jota miehen luja käsi ei kykene pitämään, mutta jonka saavutuksesta korkein ikä ylpeilee.

42. Taiteesta ei pidä puhua. Ei kukaan kunnon taiteilija puhu tai ole koskaan paljon puhunut taiteestaan. Suurimmat eivät siitä puhu sanaakaan. Samana hetkenä, jolloin mies todellisesti työnsä käsittää, hän siitä vaikenee. Kaikki sanat ja selitteet käyvät hänelle tarpeettomiksi.

Suunnitteleeko lintu, miten se pesänsä rakentaa, rehenteleekö se, kun pesä on valmis? Kaikki hyvä työ tehdään varsinaisesti tällä tavalla, viivyttelemättä, vaikeudetta, suurentelematta. Jotka tekevät parasta työtä, heissä on sisäinen, tahdoton voima, joka sananmukaisesti lähenteleikse eläimen luonnonvaistoa, -- _eikä_ täydellisimmissä taiteilijoissa edes järki pakota pois vaistoa, vaan liittyy se vaistoon, joka on niin paljon jumalallisempi eläinten vaistoa, kuin ihmisen ruumis kauneudessa voittaa eläimen. Suuri laulaja ei laula vähemmällä vaistolla kuin satakieli, vaan päinvastoin suuremmalla. Suuri rakennusmestari ei rakenna vähemmällä vaistolla, kuin majava, vaan suuremmalla, synnynnäisellä muotoaistilla, joka tarttuu kaikkeen kauneuteen jumalallisella suoruudella.

43. Työsi yksin saat myydä, mutta et sieluasi.

ALKULÄHTEINÄ

Alkulähteinä on käytetty seuraavia teoksia:

Modern Painters (5 nidosta 1843-1860) I 2. 13. 16. 21. 38. 43. 48. 58. 59. 60. 61. 63. 65. 66. 67. III 18. 37. IV 9. 11. 12. 13. 14. 23. 24. 29. 30. 32. 33. 36. 41.

The Seven Lamps of Architecture (1849) I 8. 18. 20. 34. 46. 47. 56. 57. IV 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22.

The Stones of Venice (3 nidosta 1851-1853) I 10. 19. 83. 85. III 27. IV 25. 31. 34. 40.

Pre-Raphaelitism (1851.) I 4. IV 15.

Lectures on Architecture and Painting (1854.) I 36.

The Political Economy of Art (1857.) I 55. III 20.

The Elements of Drawing (1857.) IV 35.

The Two Paths (1859.) III 32. 38.

Unto This Last (1860.) I 6. 35. 44. III 1. 2. 3. 4. 6. 7. 8. 9. 10. 12. 19. 30. 33. 34.

Sesame and Lilies (1865-1869.) I 15. 25. 26. 27. 28. 29. 31. 37. 78. 80. 89. 90. 91. 92. II 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 9. 10. 11. 13. 14. 16. III 23. 25. 28. 29. 36. IV 5. 27. 42.

The Crown of Wild Olive (1866-1869.) I 5. 22. 39. 42. 49. 53. 62. 70. 75. 84. II 12. III 11. 14. 15. 21. 22. 24. 26. 35. IV 4.

Time and Tide (1867.) I 1. 23. 40. 41. 51. 52. III 13. 16. IV 43.

Lectures on Art (1870.) 1 9. 11. 24. 32. 45. 50. 64. 68. 86. 94. IV 1. 2. 6. 7. 10. 37.

Fors Clavigera (8 nidosta 1871-1884.) I 3. 7. 12. 14. 17. 30. 54. 69. 73. 76. 77. 81. 87. 88. II 8. 15. IV 8.

Aratra Pentelici (1872.) IV 28.

The Eagle's Nest (1872.) I 82.

Munera Pulveris (1872.) I 79. III 5. 17. 31.

Mornings in Florence (1875-1877.) I 71. 72.

Frondes Agrestes (1875.) I 33.

The Art of England (1883.) I 74.

On the Old Road (miscellaneous pamphlets, articles and essays) (1834-1884.) I 93. IV 3. 26, 39.

Luvut sulkumerkkien välissä heti teoksen nimen jälessä osoittavat teoksen ilmestymisvuotta.