Part 6

Kanoottinaiselle: Päällyspaita ja lyhyt hame flanellista. Flanellimekko, joka voidaan panna nappiin flanellipaidan päälle. Jalkineiksi sopivat keveät, vettä pitävät, rasvanahkaiset puolisaappaat, taikka myöskin pehmeät kengät, joita silloin tarvitaan kaksi paria. Alusvaatteita sen verta, että on kerta muuttaa, muuten muodoltaan mieltä myöten, kuitenkin siten, että ovat keveät ja mukavat ja antavat vapaasti liikkua. Kevyt sadeviitta gummikankaasta tai öljytystä palttinasta. Päähine samanlainen kuin kanoottimiehelle. Iso saali välttämätön. Puukko vyölle.

Muut tarpeet: Pieni ompelurasia kaluineen vaatteiden korjausta varten. — Kiniiniä ja ooppiumia (käytettäväksi lääkärin määräyksen mukaan). Side- tai muuta parantavaa laastaria sekä purkki vaseliinia tai lanoliinia. Tulitikkuja. — Kompassi, karttoja (maanmittaus-hallituksen karttalehtiä, joita on saatavana joka kirjakaupassa); Matkailija-yhdistyksen käsikirja. — Kanootin korjaamista varten (katso tuonnempaa) otetaan purjekangas-tilkkuja, vaskipilkkejä ja purkki gummisementtiä.

Eväs. Suuria ruokavaroja ei voida ottaa mukaan eikä tarvitakaan, kun joka päivä saadaan kyllä päivän tarpeet. Tee ja kakao ovat ainoat, joita ei missään tapauksessa pidä unhottaa. Muutamia purkkeja linnunsäilytteitä sopii myöskin kanoottiin ja ne monesti ovat hyvään tarpeesen, mutta voidaan tulla hyvästi toimeen ilmankin niitä. Kakaon ja teeri laittamista varten missä hyvänsä matkan varrella, etsimättä taloja, otetaan mukaan tarpeellisia talouskaluja.

Pakkaaminen. Se osa tavaroista, jota on suojeltava kastumiselta, asetellaan mukavimmin kahteen vaksikangas-pussiin, jotka voidaan hyvästi solmita kiinni, että niihin ei pääse vettä; toisessa pidetään joka päivä tarvittavia tavaroita, toisessa muita. Kartat, kompassi ja matka-käsikirja pidetään irrallaan kanootissa tai eri kotelossa, josta niitä on helppo saada käsille. — Jos on luukkuja kanootin sisään, säilytetään tavarat paraiten kannen alla, vaan muuten istuinsijassa sivukansien alla.

Selkänoja. Pitkällä matkalla istutaan kokoon asetellulla saalilla, niin että muuta istuintyynyä ei tarvita. Sitä vastoin ei voida tulla toimeen ilman mukavaa selkänojaa. Tavallisesti käytetään H:n muotoisia puutukea, joka irrallaan riippuu istuinsijan suun laidalla ja ruumiin kumarrusten tai oikenemisten mukaan liikkuu siinä. Tämän selkänojan korkeus on enintään 24 sm. Se poikkiliista, joka tukea kannattaa istuinsijan laidalla, kiinnitetään 8 tai 10 sm päähän nojan yläpäästä. Hienoa, korkkilastuilla täytettyä ja purjekankaalla päällystettyä tyynyä voidaan myöskin käyttää selkänojana.

Vara-airo sidotaan kannelle pitkin istuinsijan sivuliistaa, kuitenkin niin löyhästi, että se tarpeen tullen helposti saadaan siitä irti.

Kansivaate istuinsijan aukolle tehdään keitettyyn liinaöljyyn kastetusta palttinasta. Se leikataan ja asetetaan niin, että se soutaessa mukautuu soutajan ruumista myöten, mutta kuitenkin on niin irrallaan, että se ei kahlehdi häntä kanoottiin kiinni, jos se sattuisi kaatumaan. Maalle noustessa pitää voida panna se kiinni yli koko istuinsijan aukon, niin että se suojelee sateelta, vaikka kanoottia oi joka kerta kaadettaisikaan alassuin.

Jukkonuora, vähintään 6 metrin pituinen, sidotaan kokkarenkaasen. Usein on nuora perärenkaassakin tarpeen.

Sieni. Kokoutuvan veden pois saantia varten pitää aina olla kanootin istuinsijassa käsillä pehmeä, pesusieni.

Yleisiä ohjeita.

Seura. Pitkille matkoille ei matkailijan pidä kanootilla lähteä yksinään, vaan vähintään on joku toinen hankittava kumppaniksi. Pitkillä matkoilla liikkuvan kanoottimiehen pitää osata uida. Jokainen vastaa itse omasta puolestaan.

Nopeus ja aika. Hyvällä ilmalla soutaa kanoottimies (ja nainenkin) helposti, ilman liikaa voimain ponnistusta, 30 tai 35 kilometriä päivässä. Vastatuuli vähentää nopeutta melkoisesti. Aikaa voidaan arvikoida kullekin matkalle siten, että luetaan 25 tai 30 kilometriä päiväksi. Käyttämällä höyrylaiva-kyytiä joillakuilla maikan osilla säästyy aikaa melkoisesti.

Matkakustannuksiksi varustetaan 1 tai 1 1/2 markkaa päiväksi; kaupungeissa ja höyrylaivoilla on menoja enempi. Rahat vaihdetaan hienoiksi.

Kanootin hoito. Rantaan laskiessa on katsottava, että kanootti ei raapiudu eikä hankaudu teräviin esineihin. Maalle vetäessä on sitä pidettävä kölinsä varassa, että kangas ei hankaudu. Yöksi käännetään kanootti alassuin. Jos siinä on luukut kanootin sisään, on ne avattava, että kosteus helpommin haihtuu pois ja kangas pysyy kuivana. Kanootti voidaan jättää mihin hyvänsä, yksin kaupunkien laitureillekin, vartioimatta. Mitä paremmin se on näkyvissä, sitä paremmin se säilyy vaaralliselta uteliaisuudelta; pienuutensa sitä suojelee kylliksi. — Ennen lähtöä pitkälle matkalle on kanootti voideltava vedenrajaa myöten sulalla talilla ja matkalla uudestaan silloin tällöin.

Paikkaaminen. Jos kanootin kankaasen tulee reikä, paikataan se yksinkertaisimmin purjekangastilkulla, joka kiinnitetään gummi-sementillä reiän päälle ja sitte voidellaan kokonaan samalla sementillä. Kanootin pitää olla paikatessa ihan kuiva. Että tilkku saataisiin vielä paremmin kiinni, leikataan se niin suureksi, että laidat ulottuvat lähimpiin liistoihin reiän kummallekin puolelle, joihin laidat naulataan kiinni vaskipilkeillä. Suurempi reikä, jota ei tällä tavalla saada hyvästi tuhotuksi, paikataan siten, että siitä (hätätilassa leikattua pitkin rihmoja sitä suuremmaksikin) pistetään sisäpuolelle puupala, joka, jos mahdollista, asetetaan liistojen varaan. Siihen sitte naulataan paikka niin, että laidat hyvästi painuvat päällekkäin puuta vasten. Gummisementtiä on nytkin käytettävä.

Kanootin kuljetusta maitse on tarkkaan valvottava. Lyhyet matkat (1 kilometrinkin) kantaa kaksi henkeä helposti kanootin olallaan. Pitemmät matkat on kuljetettava hevosella ja kärryillä. Silloin on tarkkaan katsottava, että kanootti ei täristessä hankaudu mihinkään terävään esineesen. Suojeluskeinoina käytetään heiniä, mieluisimmin heinäsäkkejä. Tavallisille kaksipyöräisille pitkille liistekärryille voidaan helposti sovittaa kolme kanoottia. Samoin Itä-Suomen nelipyöräisille kärreille. — Rautatiellä kuljettaessa ei tarvitse peljätä alusten vahingoittumista. Niitä on paras lähettää tavarajunassa. Matkustajajunaan voidaan niitä saada ainoastaan asemanpäällikön erityisellä suostumuksella, ja maksukin on silloin paljon suurempi. — Höyrylaivoilla, joita lämmitetään puilla, on kanoottia suojeltava kipunoilta, jotka tuota pikaa polttavat siihen reikiä.

Koskista ja virroista kulku. Missä soutamalla voidaan päästä vastavirtaan, ei ole mitään muuta peljättävää kuin vastaan tulevat tukit ja alukset. Jos ei soutu riitä voittamaan virran kovuutta, koetetaan jukosta vetää kanoottia ylös pahasta paikasta. — Laskiessa alas virtapaikoista ei pidä yleensä varmasti luottaa rantalaisten ilmoituksiin eikä neuvoihin. Jos on korkeita ja kuohuvia aaltoja taikka kiviä laskettavassa koskessa, on aina noustava maalle tarkastelemaan. Jos päätetään laskea, pitää koko aika vakavasti katsoa eteen päin pitkin virtaa, ja soutaa tiheään ja voimakkaasti. Katsahdus sivulle, ohi tanssiviin rantoihin, huimaa. Jos koskesta paraikaa lasketaan tukkeja, ei tarvitse ajatella jäljestä tulevia, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat edellä. Jos sitä vastoin päätetään kiertää koskea maitse, voidaan kanootin kantamisia melkoisesti lyhentää käyttämällä hyväkseen rannoilla tavallista vastavirtaa, jota myöten voidaan soutaa ihan pahan paikan niskaan asti. Samoin on vastavirrasta etua, jos on kaksi koskea ihan peräkkäin. Jos silloin lasketaan ensimmäisestä, voidaan ajoissa kääntyä rannan vastavirtaan ja siten nousta maalle toisen kosken niskaan. Tässä on kuitenkin muistettava, että ei saa liian jyrkkään eikä liian aikaisin kääntyä, koska silloin kanootti voi helposti kaatua. — Viimeksi vielä huomautettakoon, että koskista ei pidä muiden laskea kuin aivan tottuneiden kanoottimatkailijain, jotka vähitellen ovat saavuttaneet taitoa harjoittautumalla ensin pienemmissä virroissa. Sillä koskenlasku ei ole vaaraton. Jos koskessa käy suuret aallot, niin siinä sitä paitsi saa hyvän kylvyn kuohuista.

Rajuilma. Kanootti kestää hyvästi myrskyäkin ja suuria aaltoja. Kuitenkin on soutu silloin raskas ja vaatii alinomaista suurta valppautta. Parempi siis on pyrkiä maalle kuin uhoitella luonnon voimia. Jos järvi äkisti rupeaa kovasti aaltoilemaan, täytyy pitää kanootti suoraan vasten tai myöten aaltoja. Syrjätuulta on kartettava.

Kaatuminen. Vaikka kaatumista ei tarvitse peljätä, jos vain tavallisella varovaisuudella ja ymmärtäväisyydellä kanoottia ohjataan, on kuitenkin säännöllisesti pidettävä jukkonuoran pää sidottuna esim. vyölle tai muuten vaatteihin. Sillä kuin joudutaan pois kanootista, se silloin ei jää ajelehtimaan aaltojen ja tuulen mukaan. Helposti se siten saadaan kiinni ja voidaan ratsastaa sen kölillä rantaan asti. Kovalla tuulella on raskas kääntää kanoottia ylössuin ja hyvin vaikea vähitellen päästä istuinsijaan. — Jos ei ole vara-airoa, on se ainoa airo, kuin muassa on, sidottava koskipaikasta kanoottiin hienolla, niin pitkällä nuoralla, että se ei haittaa soutua.

_Parempi on karttaa vaaraa kuin tahallaan antautua sille alttiiksi._