Part 5

Ja kun lahden pääsivät jäälle, Poku tehtävänsä jo tarkoin ties: Lumitierat lensi, ja poijaks Oli käynyt harmajapäinen mies.

Punan nostaa poskihin tuuli, Veret vanhat nuorena kiehuvat, Lumitierain lailla jo tuuleen Murehetkin lentävät mustimmat.

Pekunoineen tuolta ja täältä Moni yhtyy naapuri kilpaan nyt; Poku poijallenpa se mieleen: Likimailleen yhtä ei päästänyt.

Poku kilpaan kiihteli varsat Sekä miehet Karjalan kaunihin; Hevosmiesten nosti se innon, Hepokunnon myös koko Suomenkin.

Nevan jäällä näytti se sitten, Miten eespäin rientävi Suomenmaa, Sekä Moskovan pajareille, Miten oivan meilläki kyydin saa.

* * *

Käsivars kun herposi herran, Tutun ään' kun kaikunut enää ei, Poku hiljalleen, alapäisnä Rauhaan herransa ruumiin vei.

Ja se meiltä muutaki silloin Veti rattaillaan ikipäivikseen: Elinvoiman äitini hellän Sekä nuoruus-aikani riemuineen.

Arvi Jännes.

Äiti ja lapsi.

Mökki matala on kankahalla; Kenen kurjan asuinmaja tää? Vaimo köyhä, raukeneva sairas, Asuu siellä poikasensa kanss'.

Kinostornit mökin ympär' seisoo, Rakentavat vinkan pohjaisen, Taivas kirkkahana kaarteleikse, Seiniss' paukkuu tammipakkanen.

Äyriä ei arkuss' äidin löydy, Huoneen kaarnaleipä kaikki on, Nälkäisenä tulisijall' istuu Äänetönnä pieni poikanen.

Äidin silmä häntä katsellessa Säälin kyyneleissä viruilee; Mutta viimein olkivuoteeltansa Vaisull' äänellä hän haastelee:

"Oma poikaseni, armahani, Sydämmeni kultakäpynen, Täytyypä mun lähettää sua käymään, Mieron kurjaa tietä astumaan.

"Tule tänne, puenpa sun päälles, Talven kylmäss' ett'et palele; Ota olallesi paimenlaukku, Siihen pannos antipalaset."

Vuoteen reunall' äiti huohottaen Poikaa varustelee matkahan, Ottaa kerran vielä sylihinsä Sydämmensä kultakäpysen.

"Ole oma, uljas poikaseni, Mieron kenkiä kun polkeilet, Toivo päivii parempia vielä, Majassamme onnen päiviä.

"Meill' on kohta kesä lämmin, kaunis: Viita soi ja linnut laulelee, Koska mansikoita poimeilemme Aholl' aurinkoisen paisteessa.

"Ole oma, kiltti poikaseni, Madollenkaan pahaa älä tee, Siivost' astu kylissä ja teillä, Muista aina taivaan Jumalaa."

Niinpä vaimo huohottaen lausuu, Poikaa kyyneleillä valellen; Lähtee poika tielle talviselle Emäntien armoa anomaan.

Kauan äiti häntä katselevi Mökin akkunaisen ääreltä, Kyynelvirta hänen helmaans' vuotaa, Povi painuu, sydän musertuu.

Katoo viimein hänen silmistänsä Metsän korpeen pieni matkamies; Äiti vuoteellensa kallistuvi, Taivaan korkeuteen rukoillen.

Kelmeällä reunall' eteläisen Päivän lamppu seisoo hymyten, Himmentyy ja sammuu lounaisessa, Kuumottavat latvat honkien.

Jo on tullut, myrsky vuorilt' ärjyy, Kaikkiall' on pauhu, pimeys; Pinta maan ja otsa kylmän taivaan Peittyy lumituiskun kierroksiin.

Mikä ääni hirveä nyt kaikuu Kankahalla majan ympäri? Petoin ulvominen herättääpi Kurjan vaimon vaisust' unestaan.

Niinkuin kirouksen kaupungista Vimmattujen sieluin kirkuna, Niinpä kaikuu susilauman ääni, Parku, meteli ja ähellys.

Tämän kuulee kauhistuen vaimo, Toki liikkumatta vuoteeltaan; Hikihelmet kylmät otsalt' kiirii, Kun hän hiljaisesti rukoilee:

"Pelasta mua täältä, korkein taivas, Pelasta myös pieni poikasein! Täällä aina ahdistua ja tuska, Siellä rauha iankaikkinen."

Niin hän hiljaisesti rukoileepi, Myrkyn riehuessa kankaalla, Villin petojoukon ulvoessa; Korkuudessa kuultiin rukous.

Tähtikirkas puol'-yön taivas kiiltää, Myrsky raueten jo hengittää; Äänetön, kuin lähde lehtilaaksoss', Sinitaivaall' loistaa kelmee kuu.

Vaaleana olkivuoteellansa Vaimo kuolon unta uneksuu, Kädet ristiss' kylmän rinnan päällä; Rukoukseen on hän nukkunut.

Vaaleana lumivuoteellansa Poika talvimetsäss' uneksuu, Kädet ristiss' vasten kylmää rintaa; Rukoukseen on hän nukkunut.

Kinoksella pieni poika istuu, Lumi kiirehellä kimmeltää; Kainalossa onpi paimenlaukku, Kaarnaleivän pala laukussa.

Tammipakkanenpa seisautti Sykkimisen vienon sydämmen; Mut nyt ollos huoletonna, poika, Kylmän, nälän tuskist' ainiaan.

Tähtikirkas puol'-yön taivas kiiltää, Hurja myrsky lepoon käynyt on. Äänetön, kuin lähde lehtilaaksoss', Sinitaivaall' loistaa kelmee kuu.

Kaksi tähtee, armahammat muita, Säteileepi taivaan kannella. Miks' niin ihmeellisen ihanasti Murheen laaksoon katsahtavat he.

Runotarpa kertoa nyt tietää: Kunnianpa kirkkaudessa Onpi äiti poikasensa kanssa; Alas katsovat he hymyten.

Mikä autuus tyyness' katsannossa, Sointo, rauha iankaikkinen! Menneet päivät kankahalla johtuu Heidän mieleens' unelmana vaan.

Aleksis Kivi.

Silmälasit.

Pohjanmaalla kaukaisella Asui vanha eukkonen Tilallansa rauhaisella Kanssa pienen tyttösen.

Stiina oli tytön nimi, Viisi kesää nähnyt vaan, Vielä peukaloaan imi Eikä surrut tapojaan.

Töistä mailman ikävintä Oli Stiinall' aapinen; Lukuhetket ankarinta Nuhdetta toi mummosen.

Lelut, kanat, kukot, muuta Oli mieless' ainiaan, Mutta kirjan oppii uutta Stiina yhä kammoi vaan.

Kerran mummon vieraisilla Ollessa vaan hetkisen, Istuu Stiina kotosella Mummon "lasit" koettaen.

Aapiskirja kädessänsä Lukea hän koettaa; Kova onni! -- hädässänsä Stiina "silmät" pudottaa.

"Rikki! voi, se oli pahaa -- Mitä mummo sanoopi? -- Eikä ole mulla rahaa -- Varmaan hän nyt toruvi."

Pieni sydän suruissansa Oli vallan katketa; Kyyneleitä murheissansa Silmät vuosi tulvana.

Mummo tuli, surumielin Tapaturman havaitsee, Mutt' ei sentään sanoin, kielin Käpyänsä toruile.

Vaan hän otti lempeästi Syliin oman kultansa, Itkein puhui suloisesti, Lohduttaen armasta.

Vaan ei enään Raamattua Mummo voinut lukea, Senpä Stiina huomattua Tuntee syvää surua.

Stiina alkoi mietiskellä, Pientä päätään vaivata, Eikö hän vois huojennella Rakkaan mummon huolia.

Työhön ryhtyi hartahasti, Koko syksyn tutkien; Joulu tuli, sujuvasti Luki Stiina mummollen.

Nyt ei mummo "lasiansa" Enään yhtään tarvinnut, Hänen lasisilmiksensä Oli Stiina muuttunut.

Minna Krohn.

Vanha mummo.

Kasteli kukkaa vanha mummo, Kukkaa ikkunalla. "Missä on tyttösi, vanha mummo?" -- "Kaukana maailmalla."

"Tiedätkö millä hän kulkee tiellä, Vaivainen mummo kulta?" -- "Tiedä en, -- maailma taisi niellä, Taikka jo peittaa multa.

"Kastelen kukkaa, armastani, Muistelen tyttölasta, Tuskinpa jälleen puhdastani Löytänen maailmasta."

J. H. Erkko.

Kehrääjä-äiti.

Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää.

"Pois aurinkoiseni läksi, pois, Oi, jos pian taas hänet nähdä vois!

"Ihanainen hän oli, kaunoinen, Oli puhtoinen kuni pulmonen.

"Samanlaisena jos hänet nähdä sais, Oi, aurinkoiseni jos palajais!"

Ja rukki se hyrräten, pyörien käy, Mut armasta poikaa vaan ei näy.

Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää.

"Iloitse, äiti, kun poikasi Jo mainehen siivillä kiitävi."

"Ylistetty luoja!" ja viuhuen Nyt rukki se hyrrävi pyörien.

-- "Hän luokses saa, kotimatkall' on, Mut niinkuin syksyn puu alaston."

-- "Ylistetty luoja, kun vaan hänet saan!" Mut rukki se tyyntävi vauhtiaan.

-- "Oi äiti parka ja vaivoinen Sun kuollut on poikasi kaunoinen".

-- "Ylistetty luoja, kun puhdas nasaa Hän äidin helmahan taas nukahtaa."

Eik' enää rukki se hyrräten käy, Eik' enää kyynel vierivän näy.

P. Cajander.

Asiallisia selityksiä.

Pispa Henrikin Suomen apostolin, murhasi suomalainen talonpoika _Lalli_ Köyliönjärven jäällä Tammik. 19 p, 1158.

Annikki ja Kesti. Keskiajalla, jolloin Suomen kauppa paraasta päästä oli Hansalaisten käsissä, pitivät saksalaiset kauppiaat täällä asiamiehiä, jotka syksyllä tulivat tänne kauppahuoneen asioita ajamaan, vaan keväällä palasivat kotimaahansa.

Klaus Kurki, Laukon herra, oli Ylisen Satakunnan tuomari. Hänen julma tekonsa lienee tapahtunut vuosien 1470 ja 1480 vaiheilla.

Kaupin linna. Kansantarinan mukaan tapahtunut Marttilassa Varsinais-Suomessa.

Birger Jarlin linna perustettiin 1249.

Ilkka. Jaakko Pentinpoika Ilkkalainen, kotoisin Ilmajoelta, oli talonpoikaiskapinan päällikkö Nuijasodassa. Klaus Fleming'in vouti Abraham Melkiorinpoika mestautti hänet Ilmajoen kirkolla 1597.

Hannu Krankka, kotoisin Limingasta, oli niinikään talonpoikaispäällikkö Nuijasodassa. Sai Tarharannan kahakassa mainitun Abraham Melkiorinpojan vangiksi.

Jaakkima Verends. Sotaherra, jolla oli virkoja ja läänityksiä Suomen ja Liivin maalla. Kohteli talonpoikiaan Suomessa aivankuin maaorjiaan Liivinmaalla. Kuoli Riiassa 1623.

Hakkapeliitta oli suomalaisen soturin nimitys 30-vuotisesssa sodassa. Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin tappelussa lähellä Leipzigiä Saksanmaalla 6. p. Marrask. 1632. Runoelma on sepitetty saksalaisen aiheen mukaan.

Taneli Luukkonen oli etevin sissipäälliköistä Ison-Vihan aikana. V. 1713 kerrotaan hänen tehneen Viipurin ja Pietarin välillä hyökkäyksen muutamaan aateliskartanoon, missä Pietari Suuri par'aikaa söi päivällistä.

Gezelius nuorempi, Turun piispa 1690-1718. Nuorukainen Taneli Juslenius, joka tässä mainitaan, oli sittemmin professorina ja piispana innokkaimpia Suomen kielen, kansanrunouden ja historian tutkijoita.

Eräs nälkätalven kuvia 1867 vuoden lopulta.

Scipio Africanus nuorempi oli Roomalainen sotapäällikkö, joka valloitti Kartaagin kaupungin vimmatun vastustuksen jälkeen 146 e. Kr. Curtio syöksyi auvenneesen maanhalkeamaan pelastaakseen isäinmaansa. Murcio Scaevola yritti surmata etruskilaisten kuninkaan Porsennan; kun häntä uhkauksilla koetettiin saada tunnustuksiin, pisti hän oikean kätensä leimuavaan uhrituleen, osottaaksensa, miten vähän hän kuolemaa ja kidutuksia pelkäsi.

Ferencz Renyi oli unkarilainen kyläkoulun opettaja, joka otti osaa 1848-vunden vapautussotaan ja eli mielipuolena vielä 30 vuotta tässä kerrotun tapauksen jälkeen.

Munkazcy on maailman kuulu unkarilainen taidemaalari.

Muutamia sanain selityksiä.

S. 1. Kaalimaa = Gaelin maa, Wales Englannissa.

S. 2. Evätä = kieltää, varoittaa; piltti ja vantti (Ruots. pilt ja fant) = poika; maatajouhi -- jonka häntä maahan ylettyy; suvikunta = suven vanha.

S. 3. Lastat = liisteet; harmi = harmaa hevonen; kynnäppäinen = tehty kyynäppää- l. jalavapuusta; virma = lauma; purtu = hevosen syöttäminen.

S. 4. Pannahinen = kirottu.

S. 6. Laapuri = keihäs; lyly = vasen suksi; vuolake = ohut leipäpala; kalhu = oikeanpuolinen lyhyempi suksi; kaljama = paljas jää, iljanko.

S. 8. Nousiaiset = luult. joku uhri, joka onnellisesti päätetyn matkan jälkeen heitettiin maahan.

S. 9. Kiltti = ylpeä; hytyrä = hattu; himahella = sitä ääntä osottava, jolla hieno lanka l. kieli menee poikki.

S. 10. Reista = houkutus; valski = petteliäs; korko = kukkula.

S. 11. Puolapuu = telalaitos, jolle laiva vedetään maalle; veskoroida = tehdä t. puhua turhaa.

S. 12. Sukkuinen = luult. sulkkuinen s.o. silkkinen; vietinki = joutilas iltahetki.

S. 14. Keito = paha.

S. 17. Kaiehtia = kaiteella valmistaa, kutoa; näätämiesi = näätämies, lanko.

S. 19. Valjutella = jäähdyttää.

S. 20, Västärä = puu-ikkuna.

S. 21. Liikkiö = kinkku; karpio = 10 kappaa.

S. 23. Kemppi = erinomainen.

S. 26. Valju = onneton.

S. 27. Kultata = kaltata s.o. kuumalla vedellä polttaa, niin että korvat lähtee.

S. 28. Elki = paha tapa.

S. 29. Ymmärkki (ruots. himmelrike) = taivaan valtakunta.

S. 31. Kontu = luult. suuret Konnun kylät liki Kaarostan eli Oranienbaumin kaupunkia Inkerissä; vaarus = itseensä luottava; vointua = vaipua; nartsia = käydä narisuttaa.

S. 32. Kaivata = saattaa.

S. 33. Kutvatukka = kiharatukka; junia = liittyä yhteen.

S. 34. Ummiskenkä = nahkakenkä.

S. 35. Pasmakka = kenkä.

S. 99. Vinkka = vinha.

S, 100. Vaisu = tuskainen.

S. 102. Ähellys = äherrys, ähkyminen; kiiriä = pyöriä.