Chapter 5

Olkaa siivolla,--muuten joudutte tekin edesvastuuseen rikoksen salaamisesta ja parittelusta.--Koska teidän tyttärellänne ei ole työpassia, täytyy minun vangita hänet irtolaisuudesta.--

LAITINEN.

Punnitkaa sanojanne.--

POLIISI.

Katsokaa tätä! (_näyttää lapun_). Te olette nyt kai vähemmän turskeja. --Teidän tyttärenne on nähty seurustelevan poliisin valvonnan alaisina olevien naimattomien naisten kanssa.--

OSKAR.

Se ei ole rikos.--

POLIISI.

Olkaa siivolla, sanon minä.--Teidän tyttärenne on nähty kadulla kulkevan myöhään yöllä.

OSKAR.

Sen tekee moni muu.--

POLIISI.

Hän on elänyt salavuoteudessa.--

OSKAR.

Siis kuulustelkaa sitä miestä, jonka kanssa hän on elänyt.--Eikö siinä seikassa lie aina kahta rikollista?!--

POLIISI.

Yhdentekevää kaksi tahi yksi! Yhteiskunta ei suvaitse haureusammatin harjoittamista.--

OSKAR.

Niin--silloin kun on kysymys köyhistä!

POLIISI.

Sekä vaatii, että kaikki sellaiset naiset, jotka sitä harjoittavat, ovat vangittavat ja lähetettävät lääkärin tarkastettaviksi, jott'eivät ne voisi tarttuvia tauteja levittää.--

OSKAR.

Vangitkaa samalla ne miehet, jotka naiset tartuttavat.--

SIGRID.

Älkäämme ketään syyttäkö. Mutta jos olen sairas, saanhan etsiä hiljaisuudessa lääkärin apua.--

POLIISI.

Ei se niin vaan saa tapahtua hiljaisuudessa, kyllä meillä sitten olisi hiljaisuudessa monta ruttopesää.--Teidän on heti tultava poliisikamariin.--

SIGRID.

Enkö saa nukkua yötäkään kotona.--

POLIISI.

Ei,--kyllä te pian karkaisitte.--Ja huomenna on teidät passitettava lääkäriin. Jos niskoittelette, pääsette Hämeenlinnaan.

SIGRID.

Oi hyvä Jumala!--

LAITISKA.

Oi Jeesus Kristus,--sinä joka pois otat maailman synnit,--katso armollisesti meidän puoleemme kuin katsoit, ryövärin puoleen ristin puussa.--

POLIISI.

Soh, mars!--Minulla ei ole aikaa kuunnella vikinäänne.--(_Sigrid ja poliisi pois_).--Unohdin toisen asiani,--talon isäntä, on sanonut teidät ensikuusta ylös--sillä te olette pitänyt luvattomia hyyryläisiä luonanne!--(_Laitinen on vaipunut alas, Oskar nauraa katkerasti_).

HENNA.

Sigrid joutuikin poliisikamariin enkä minä.--Onko hän sitte vielä onnettomampi kuin minä?--

ROSA.

Äiti!

(Esirippu).

Viides Näytös.

Annetten huoneustossa.

1:nen KOHT.

Lilli nukkuu sohvalla.

ANNETTE.

Noh Herranen aika!--Tytöt ovat juosseet tiehensä ja jättäneet lapsen tuohon nukkumaan ja ikkunan auki. Ovatko ne hapsakat juosseet kadulle, ja kuka tietää vaikka olisivat vielä loikkineet ulos akkunasta hameet kellollaan?! (_huutaa ikkunasta_) Rosa!--Airi!--Noh, mitä minä näen? --Rosa seisoo ja kaakattaa tuolla porttikäytävässä laivatokka työmiesten kanssa.--Rosa, lähdetkö heti siitä kotiin! Äitisi tarvitsee apua, niin ett'ei sinulla ole aikaa porttikäytävissä lorvailla! Tallusta heti sisään!--Tänne olet mokoma jättänyt lapsenkin yksin nukkumaan.-- (_Rosa sisään_). Siinä sitä nyt olet! Et ajattele yhtään äitiäsi, että vähän keventäisit hänen kuormaansa.--Isäsikin on vanha ja rintatautinen, ei se voi kunnolleen muuta, kuin hyyskänaluksia korjata ja siitä ei paljon apua lähde.--Veljesi on kuollut kurjan elämänsä takia. Toinen sisaresi on sairaalassa--ja toinen hulluinhuoneessa-- ja veljesi on ollut kerran kiini näpistelystä--pitääkö sinunkin kulkea samaa surkeuden tietä?--Mene edes palvelukseen.--Minun luonani tässä saat ensin harjaantua ja sitten pääset sisäpiijaksi vaikka hienoon herrasväkeen.--Älä siinä peiliin tirkistä!--Ei siitäkään lähde muuta kuin harmia.--Soh, nyt olet antanut lapsen nukahtaa, ullaantuu se nyt kun kotiin kylmässä viedään.--Silläkin raukalla on riisin alkua.-- Mitenkä Allan ja Saima jaksavat?

ROSA.

En tiedä!

ANNETTE.

Älä tirkistä peiliin, kuulithan sen jo kerran! Pue vaatteet siskosi ylle ja kanna se sitten kotiin.

ROSA.

Onhan noita saanut retustella.--Pääsisi kerran vapauteen!--

ANNETTE.

Oho?! Vapaudesta sinäkin jo lavertelet.--Opi sinä kunnolla lapsia hoitamaan kotona, niin osaat sitten edes joskus mailmassa omat kakarasi korjata sillä kai sinäkin jonkun miehen kaulaan itsesi ripustat.--Et sinä itse itseäsi viitsi elättää.

ROSA.

Täti voisi itse hoitaa lapsia.--Ja onhan tädillä----

ANNETTE.

(_lyö häntä korvalle_). Viisasteletko!?--Sinä et ole saanut minkäänlaista kasvatusta--toista on sentään minun Airini.

ROSA (itsekseen).

Airini!

ANNETTE.

Mitä mutiset.--Sukkelaan, me menemme pian nukkumaan, ja silloin pitää talossa olla kaikki hiljaa.--

ROSA.

Muuan herra kysyi tädin osoitetta.--

ANNETTE.

Mikä herra? Ja mistä sinä hänet tunnet?--

ROSA.

Hän kävi usein Alman luona vanhassa kortteerissa ja minä juoksin hänen asioitaan. (_nauraa_). Siksi hän tunsi minut, kun olin leikkimässä uuden kirkon alla ja kysyi missä Alma ja Liisi asuvat ja täti.--Nyt issikka seisahtui kadulla.--

ANNETTE.

Mene sinä, äläkä lörpöttele.--Mene kyökin kautta, se on lyhempi se tie.--Mitä siinä tollotat.--(_Rosa Lillin kanssa pois_).

2:nen KOHT.

(Soitetaan). (Annette avaa). Hisinger, Nanna.

HISINGER.

Hyvää päivää, rouva Annette.--Saako väsynyt täällä hetkeksi levähtää --suojassa mailman myrskyistä.

ANNETTE.

Olkaa hyvä!--Tässä olisi tuoli.--

HISINGER.

Pari hengenheimolaistani saapuu myöhemmin--ystävättäriensä seurassa. --Ette kai sulje heitä armonne ulkopuolelle, vaikka kyllä omavaltaisesti kutsuin heidät tänne luottaen Teidän tunnettuun suvaitsevaisuuteenne.

ANNETTE.

En suinkaan.--Herra on hyvä ja istuu.--Haluaako herra grööniä vaiko keltaista?

HISINGER.

Grööni maistunee aluksi parhaalta.

ANNETTE.

Ensi luokkaistako haluatte?

HISINGER.

Aina pitää olla sigilleerattua!

ANNETTE (nauraen).

Enkös minä sitä arvannut.

HISINGER.

Niin, niin. Itsestäänhän hyvä ihminen asian arvaa.

NANNA (juovuksissa).

Kuulkaa herra Hisinger, minä rakastan Erkkiä. Te ette saa tehdä minulle mitään pahaa.--Minä olen niin turvaton, ihmiset tekevät minusta pilkkaa,--eikä Erkki voinut minua suojella.--Ne siveät ihmiset olivat niin armottomat.--

HISINGER.

Jos näytät noin hapanta naamaa, en toista kertaa ota sinua mukaani.--

NANNA.

Se on minusta yhdentekevää!--En minä rakasta ketään.--Erkillä oli sentään kaunis tukka ja kauniit silmät.--

HISINGER.

Käske sitten Erkin niillä kauniilla silmillään lumota ompelijatar, ett'ei hän muista lähettää laskuasi, niin ei minun tarvitsisi ollenkaan asiaan sekaantua.

NANNA.

Minä en ole aistillinen, mutta se kauppapalvelija vietteli minut eräällä kävelymatkalla--Viipurin puistossa,--kun olimme kahden kesken.--En ymmärtänyt pelätä.--Sitten tulin niin onnettomaksi,--ei kukaan minua säälinyt.--Hän matkusti pois koko kaupungista.--Lapseni on maalla, --se on kolmen vuoden vanha.--Tein kyllä työtä, elättääkseni sitä-- vaan en ansainnut kyllin.--Eräs esittelijäsihteeri hm! antoi minulle lisää rahaa,--sitten Erkki vapautti minut hänestä.----Erkki on niin uljas ja innokas työmies,--raitis ja vapaamielinen.--

HISINGER.

(_Annetten tullessa_). Juo Bollsia, niin tulet järkiisi.--Rouva Annette.--Puhukaa te jotain älykkäämpää.--Tuo Nanna puhuu kuin papin rouva pääsiäisenä.--

ANNETTE.

Vaan jos häiritsen--niin.--

HISINGER.

Minun rakkauteni on kyllin varmalla pohjalla ett'ei sitä kukaan voi häiritä.

NANNA.

Jättäkää meidät kahden kesken, kuulitteko!--(_Annette poistuu_).

HISINGER.

Mitä tämä merkitsee?--

NANNA.

Minun täytyy sanoa sinulle.--Minä en voi sinua rakastaa!

HISINGER.

Vai niin! Kaikesta päättäen, niin sinä aiot panna toimeen kohtauksen.

NANNA.

Minä olen niin onneton!

HISINGER.

Jos minä en voi sinua onnelliseksi tehdä, niin täytyy kai minun etsiä toista, jonka voin tehdä onnelliseksi.

NANNA.

Kyllä--kyllä sinä minutkin voit onnelliseksi tehdä.--Mutta minä näin Erkin tänään kadulla.--Hän oli laihtunut ja hänen silmissään oli niin outo kiilto.--Hän tietää, että minä oleskelen sinun seurassasi,-- että olen hänelle uskoton.--Mutta jaksoinko minä elää ilman suojaa--

HISINGER.

Lakkaa nyt ja juo.--

NANNA.

Juon--juon!--He sanovat, että se olisi Erkin onni, jos hän unohtaisi minut.--Kyllä hänellä nyt on oikeus minut unohtaa.--Minä olen hänet pettänyt.--Minulle tekee niin hyvää kuulla, että ihmiset kiittävät häntä ja moittivat minua.----Se antaa omalle tunnolleni rauhaa,-- sillä minä olen ollut häntä kohtaan sydämetön.--

HISINGER.

Ensiksi Erkki löytää pian paremman onnen, sopivamman naisen seurassa kuin sinun.--Ja toiseksi et sinä tulisi onnelliseksi työmiehen vaimona, sillä sinä et jaksaisi niin raskaasti raataa kuin sen täytyy, jolla on jo yksi lapsi ennestään ja kymmenen tulossa eikä miehellä ole sataa markkaa palkkaa kuussa. Voitte olla täysin tyytyväinen, että liittonne purkautui.--

NANNA.

En tiedä. Olet kai oikeassa.

HISINGER.

Noh, se on selvä.--Sinä olit äsken plenskassa ja siksi noin itkevällä tuulella.--Rouva Salmberg tuokaa piimää. Ei Nannaa saa nauramaan muulla kuin piimällä!--(_Annette sisään ja sitten ulos_).

NANNA (nauraa).

Sinulla ovat niin vaksatut, viikset tänään.--Haiset kuin hajuvesipullo.

ANNETTE (uudelleen sisään).

Joko Nanna nauraa?

HISINGER.

Nanna panee aina toimeen liikuttavia kohtauksia, kun hän on humalassa, --mutta sitten kun hänelle lupaa maitoa, tulee hän kohta virkeämmäksi ja visertää kuin peipponen.--(_Airi sisään_).

AIRI.

Ah!--Äidillä on vieraita.--

HISINGER.

Onko hän tyttärenne?

ANNETTE.

On. Hän käy yhteiskoulua.--

HISINGER.

Yhteiskoulua!--

ANNETTE.

Neljännellä luokalla.--Hänellä oli hyvä pää,--siksi päätin kouluttaa hänet ylioppilaaksi. Sitten saa hän vaikka kansakoulun opettajattaren paikan,--niin ei hänen tarvitse raataa niinkuin minun on täytynyt.-- --Missä sinä olet ollut?

AIRI.

Toverini luona.

ANNETTE.

Luitteko läksyjänne?--

AIRI.

Ky-kyllä.--

ANNETTE.

Mene nyt kyökkiin syömään ja sitte nukkumaan--Odota,--minä tulen järjestämään ensin kyökkiä.--(_pois_).

HISINGER (nauraa).

Annette kouluttaa tyttärensä ylioppilaaksi--ehkä kansakoulunopettajattareksi.--

NANNA.

Te luulette ett'ei meikäläisistä voi tulla ylioppilaita kuin teikäläisistäkin, vaikk'ei meillä olekaan koti-opettajaa, joka vielä läksyt päähän pänttää, vaikka sitä jo koulussa kyllin jauhetaan. Olenhan minäkin läpikäynyt tyttökoulun ja Viipurin kauppakoulun----ja vielä täysin kiitettävillä arvolauseilla lähes kaikissa aineissa.

HISINGER.

Siksi oletkin kehittynyt sietämättömän monipuoliseksi. Ehkä Airikin kehittyy yhtä monipuoliseksi tässä kodissa.

NANNA.

Tässä kodissa!--Mihin hänen äitinsä hänet lähettää--ja millä varoilla?!----Jos kerran käytte itse tällaisissa kodeissa, vaikka olette ylioppilas ja valtion virkamies, niin miksi ei hyviä ylioppilaita voida tällaisessa kodissa kasvattaa.

HISINGER.

Ei riidellä--en minä ainakaan tahdo teidän arvon nousuanne vastustaa.

NANNA.

Emmekö me ole muka yhtä säädyllisiä kuin teikäläisetkin, emmekö me muka kelpaisi teikäläisillekin rouviksi!--Ketä pukee kärpännahka paremmin, minuako, vaiko esittelijäsihteerin rouvaa jonka isä on kultaseppä eikä osaa muuta kuin kiskoa rahaa meikäläisiltä väärennetyillä sormuksilla. Mutta koska olen köyhän työmiehen tytär, ette tahdo minua naida, sillä Te naitte rahaa! Niin juuri rahaa.

HISINGER.

Huuda nyt vielä, "alas kapitalismi", kuin sosialistit torilla!

NANNA.

Sanokaa te viisas mies, joka valtion virkamiehenä hoidatte yhteiskuntaa niin erinomaisesti, onko oikein, että meitä solvataan, vaikka me emme ole sen kummempia kuin moni hieno rouva, joka elää siveänä aviopuolisona rikkaan miehensä kanssa ja on samalla jonkun nuorenmiehen hutsuna.

Järjestäkää naisten elämä mailmassa toisin--antakaa meille kunnioitettu asema, niin meistä tulee ainakin yhtä hyviä vaimoja kuin teidänkin naisistanne--niistä itseviisaista farisealaisista-- kaikessa siveydessään.

HISINGER.

Sinä olet oikein hermostuttava tänään.

NANNA.

Hermostuttava, kun kerran puhun vakavasti,--kun kerran selitän, että minäkin olen ihminen.--

3:as KOHT.

Liisi, Taube, Mikko, Alma.

HISINGER.

Jumalan kiitos, että tulitte. Kun Alma on poissa, saarnaa Nanna etiikkaa.--Ja se on sangen epäterveellistä.--

LIISI.

Älä viitsi saarnata Nanna.--Ei elämä siitä kuitenkaan parane.--

ALMA.

Ei elämä parane muilla kuin töillä.--

MIKKO.

Kyllä Sanni teki työn.--Löi konstaapelia korvalle, kun tämä vaati häntä mukaansa poliisikamariin.--Siitä työstä Sanni istuu nyt Hämeenlinnassa.--

TAUBE.

Älkäämme turmelko ruuansulatustamme jännittävillä kertomuksillamme. Se tyyli on muuten vanhanaikuinen.--Viiniä pöydälle, tahi pöytä pellolle. --(_Annette_).

ANNETTE.

Hyvää iltaa, herra Taube! Hyvää iltaa tytöt! Kuka tämä nuori herra on? --

TAUBE.

Estetikan ja elämän tutkija--tätien yöhuoli, äitinsä sydäntauti, tyttöjen rakkausbasilli--civis academicus, 18 kesää nähnyt--ja hyvin mahdollisesti tuleva seurakunnan provasti Mikael Höijer.

ANNETTE.

Onko hän todellakin Mikael?--Noh mutta kyllä ne lapset kasvavat.--

TAUBE.

Oletteko tuttuja?--

ANNETTE.

Minä olen tuntenut Mikon ihan kapaloisena.--Voi kuinka hauska on nähdä Teidät noin suurena.--

MIKKO.

Oletteko te?!--

ANNETTE.

Minä olen ollut hänen imettäjänsä.--Voi, voi olen monta kertaa häntä pessyt ja paputtanut.

MIKKO.

Todella!--

ANNETTE.

Olen pussannut teitä sekä suulle, että--muulle.

TAUBE.

Noh, syleilkää toisianne oikein kokonaisuudessa.--(_Syleilevät_).

TAUBE.

Mikko, tarjoo samppanjaa mammallesi!--Löytyykö rouvalla?--

ANNETTE.

Kyllä--ja parasta sorttia.--

ALMA.

Sitten juodaan oikein Mikon malja?--

TAUBE.

Hänen miehistymisensä malja. (_Annette pois_). Vieläkö itket ensi lempesi esineen naimisiin menoa.--

MIKKO.

En!--

ALMA.

Etkä kanna rinnallasi hänen hiuksiaan.--Minä löysin kerran hänen kaulassaan mustan silkkinauhan ja siinä riippui medaljongi ja medaljongissa oli hiustuppo.--

TAUBE.

Oikein mustassa nauhassa! (_nauraa_).

MIKKO.

Älä viitsi. Olen aikoja sitten polttanut nauhan.--

ALMA.

Minä sen poltin ja Mikko nauroi.--Mikko nauroi alkuperäisyydelleen.--

MIKKO (nauraa).

TAUBE.

Skool! Mamka!--Nyt voit juottaa Mikkoon parempaa elämän nestettä,-- kuin muinoin Anna rypälemehua.--(_Laulaa_) Kärlek och vin dig gudarne gifvit, hjärta som klappar en tärna så varm,--ungdom och vällust fröjd uti lifvet glödande kinder och svällande barm.--

LIISI.

Mikko on jo saanut viikset ja hieman laihemmat posket.--Hän ei ole enää niin hiomaton, kuin ennen.--Förgyllning förgår men svinläder består.--

MIKKO.

Näin tänään Vikstedt'in.--Hän on päässyt koulu-ylihallitukseen,-- siveellisyytensä vuoksi.

TAUBE.

Koulu-ylihallitukseen, jossa oli se surullisen kuuluisa-- skandaalijuttu--oikea Harden-Moltke--kassationijupakka.

HISINGER.

Ah!--Mitäh!?

MIKKO.

Vikstedt oli niin laiha--ja hänen ystävänsä oli niin lihava.--

TAUBE.

Noh, nyt ymmärrän, miksi Vikstedt oli Annalan hyvä ystävä. Vastakohdat hakevat toisiaan.--Annala on viaton kuin imeväinen lapsi ja Vikstedt on 20:en vuosisadan sivistyksen loistokukka.--

HISINGER.

Annala on lihonut Isänmaan mädännäisyyden mustassa mullassa.--

LIISI.

Noh, hänen ei ole käynyt kuin Soinisen Vikin, joka isänmaan ja siveellisyysaatteen palveluksessa tuli yhä kalpeammaksi--joka nyt on mielenvikainen ja hulluinhuoneessa.--

TAUBE.

Ei ihmisen ole yksinänsä hyvä olla.--

LIISI.

Soinisen Viki meni rahojen vuoksi naimisiin pari kuukautta sitten erään rikkaan lesken kanssa, mutta hänen vaimonsa karkasi jo ensi yönä.--

TAUBE.

Voisin heille nauraa, jos en olisi Vikstedt'in kanssa samassa vekselissä.--

HISINGER.

Noh, nyt Taube rupeaa filosofeeraamaan, silloin olemme hukassa.--

LIISI.

Minä en filosofeeraa--ainakaan ääneen. Se vaan kuluttaa hermoja,-- eikä muuta maailman menoa.--

ALMA.

Minut filosofiia saa haukottelemaan.--

NANNA.

Minut se saa itkemään.--

ANNETTE.

Ja minut murhahaluiseksi.--

TAUBE.

Noh, noh lakataan sitten.--Murha on sitä vaarallista uutta muotia.--

ANNETTE.

Se on vanha muoti.--

HISINGER.

Maljanne rouva.--Teitä emme me ainakaan murhaa, sillä viininne on mainiota, kotinne aistikas ja ystävänne herttaiset. Terveydeksenne.

TAUBE.

Mutta rouva Salmberg te olette vaan muuttanut asumaan bortom all ära och redlighet.--Me ajoimme Mikon kanssa vanhaan paikkaan Merimiehen kadulle,--naputimme ovelle--eräs vanha piika avasi.--

ALMA.

Se oli Fiina.--

TAUBE.

Ja löylytti meitä pahanpäiväisesti.--Pyysimme anteeksi, että olimme erehtyneet, mutta hän sanoi, että poliisin on vangittava kaikki, jotka häiritsevät kunnollisten ihmisten yörauhaa, ett'ei enää ole kainoinkaan nainen suojattu. Kaikki eivät siinä huoneessa olleet kuitenkaan yhtä kainoja, sillä näin minä ovenraosta ainakin yhden naisen paljaat sääret.

LIISI.

Se nainen oli Heinoskrämpän nuori vaimo.

TAUBE.

Fiina, se vanha kaappi sekoitti oluet ja viinat yhteen.--Puhui Sigridistä ja vankilasta ja veljensä avioliitosta ja Laitiskasta ja veljen murhasta ja isän juoppoudesta,--jonka jälkeen eräs mieshahmo uhkasi meitä revolverilla ja akka heitti vettä perässämme sitä parhain tuoksuvinta.--ikkunoihin ilmestyi naamoja, luullen meitä kai salapoliiseiksi tahi murtovarkaiksi.--Me peräydyimme hyvässä järjestyksessä, astuimme issikkaan ja rupesimme miettimään uutta sotajuonta.--Silloin eräs pieni tyttö huusi: päivää--joka huuto kaikui kuin apujoukon huuto voitetuille. Se oli--Rosa--ketterä laihasäärinen otus, joka aina vilkasi kamarin ovesta, kun toi olutta Alman kyökkiin.--Hän sanoi, että asuitte täällä, vaan neuvoi ensin Liisin luo, sillä hänen tädillään ei ole vakituisia hyyryläisiä.-- Ymmärsimme yskän--etsimme mylady Liisin ja hänen gouvernanttinsa. Ja nyt olemme täällä.--

NANNA.

Joku kolkuttaa! (_Annette ulos_).

TAUBE.

Kotitarkastus!--Onko teillä kiellettyä kirjallisuutta?--

ALMA.

Ei, ainoastaan rakkauden kirjeitä.

ANNETTE (takaisin).

Sigrid on palannut vankilasta,--mutta ei ole ollut kotona koko päivään,----eikä ole vieläkään saapunut.--Erkki kysyi minulta, oliko hän täällä, sillä hänen äitinsä on kovin levoton.

HISINGER.

Sinun ihanteesi ja sosialistisi Nanna! Se haiskahtaa jo vähän ruudille. --

NANNA.

Etsikö Erkki häntä?

ANNETTE.

Kai mar! Koska näytti niin hätääntyneeltä ja kalpealta.--

MIKKO.

Onko hän Sigridin sulhanen?--

TAUBE.

Ei. Erkki on kieltäytynyt kaikista inhimillisistä tunteista.--Hän vaeltaa ympäri Helsinkiä kuin uusi Vapahtaja, sokeita näkeviksi tekemässä, nilkkuja tukemassa ja köyhille saarnaamassa sosialismin evankeliumia.--

HISINGER.

Sitten kun Vikstedt eroitti hänet raittiusseurasta Nannan tähden, niin hän meni työväenyhdistykseen, julisti sotaa yhteiskuntaa vastaan, vaikka itse puolusti rauhan aatetta, rupesi sosia_listiksi_, anar_kistiksi_, a_teistiksi_, materia_listiksi_ ja internatsuna_listiksi_, mutta ei juristiksi.--

TAUBE.

Noh, siksi hän vaalii Sigridiä, kuin sisartaan, antaa osan palkastaan Laitiskalle, auttaa Laitista tekemään lantakuormia,--tuudittaa heidän nuorinta vesaansa uneen, piirtää vauvoja vanhemmille,--opettaa laskentoa pojalle, kantaa ruokaa Hennalle sairaalaan.--Ja mulkoilee silmillään minua joka kerta, kun tulen häntä vastaan kadulla.--

MIKKO.

Oikea profeetta.--Mutta kukaan ei ole profeetta omassa maassaan, niin ei myös pyhä Eerikkimme.--

HISINGER.

Kunhan hänellä vaan ei olisi Browning revolveria yllä.--

TAUBE.

Ei ajatella niin repäiseviä asioita.--Muistetaan vaan rakkautta.-- Laula meille jotain Liisi.--

LIISI

(_laulaa muitten kanssa_). Onhan se rakkaus sukkela tauti, riivaa se meitä, riivaa se teitä--varkahan tavalla se vaanii ja lyö, olkohon päivä tai olkohon yö.--Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä.

KÖÖRI.

se rakkaus--se rakkaus--

LIISI.

Torpparipoikasen päässä se teuhaa, köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan, viekkaan ja vanhan se pauloittaa. Hulivili hurjankin ansaan se saa. Tuuman se tuo jok'ei vuosihin lakkaa.

KÖÖRI.

se rakkaus--se rakkaus--

LIISI.

Yrtit ja noidat ne sille ei mahda, Kerjuri hupsuli on kainalokulta. Hitto sen ties', mikä lie mikä ei, Lampolan Jaskankin hirtehen vei.-- Niinhän se on kuin öljyä, tulta.

KÖÖRI.

se rakkaus--se rakkaus.

(_naurua_).

ERKKI (ulkoa)

(_kiihkeää koputusta_). Avatkaa ovi!--Avatkaa, taikka me murramme sen auki.--Sen me voimme nyt tehdä tässä tapauksessa, sillä siellä asuu Sigridin täti, joka tuntee minut. Avatkaa!

ALMA.

Pullot pois!--Muuten joudumme kiikkiin,--jos heidän mukanaan on poliiseja.--(_kaikki hyörivät_).

ANNETTE (lähentelee ovea).

Se on Erkki!--

TAUBE.

Vai Erkki!--Minkä Jairin tyttären hän aikoo täällä kuolleesta herättää?

NANNA.

Minua hän etsii?--

HISINGER.

Älä pelkää.--Minulla on myöskin Browning revolveri!

ANNETTE (ulkoa).

Älä häntä tänne tuo!--

ERKKI.

(_Sigridin ruumis. Muita miehiä_). Hän oli kateissa aamusta saakka. Vanhempansa luulivat hänen olevan täällä. Minä kävin katsomassa, mutta sain kieltävän vastauksen. Poistuessani täältä näin teidät tuossa meren rannalla ryhmässä jotakin ympäröiden. Kuin salama leimahti minussa aavistus siitä, minkä nyt selvänä totena näemme edessämme. Sattumalta tapaukseen joutunut lääkärikään ei voinut merestä nostetulle mitään muuta kuin meille todistaa: "Hän on kuollut."

NAISET.

Kuollut.--Sigridkö kuollut!--

ALMA.

Kuka on syypää?!

ERKKI.

Kysytte syyllistä!--Se on nykyinen yhteiskunta. Missä määrin toiset elävät ylellisyydessä, samassa määrin toiset uupuvat puutteeseen, aina kuolemaan saakka. Sigrid Laitinen tuossa on meille taas yksi todistus.

(_Laitiska tulee_).

HISINGER.

Mennään pois!

ERKKI.

Menkää ja ainaiseksi! Jos toimisimme elämässä niin kuin te, niin ampuisimme teidät ja koko teidän yhteiskuntanne, vaan sitä emme tee, sillä tulevaisuus kehityksen kulusta on sittenkin meidän, meidän, jotka te olette syösseet kellarikerroksen kurjuuteen.

LAITISKA.

Sigrid--onko hän kuollut?--Elämäni, elämäni! tarkoin sinä minulta onnen ryöstit.--Miksi pitää minun vielä tämäkin kalkki juoda!

(Esirippu).