Chapter 4

Kyökissä.--Äitisi on myös täällä ja toi pesun. Annoin äidillesi ruusun troppia ja isällesi illallisen, kun olivat siniset vilusta ja nälästä. En minäkään jaksa teitä ijankaikkea elättää.--Kun Viktorin ja minun avioliittoni ei ole vielä varma,--ja minä pelkään pahoin, että se pakana jälleen saa häät lykätyiksi edemmäksi, että pääsee ulkomaille ja pois näkyvistäni.--Sellainen nahjus se on.--Kyllä hän minua muistaa silloin kun tarvitsee, vaan kun on puhe puolustaa minua sukulaisia vastaan ja vihdoin saada tuo avioliitto aikaan--silloin hän kömpii pakoon kuin myyrä.--Nytkin on hän juonut viisi päivää pääksytysten, eikä osaa enää järkevää sanaa suustaan laskea.--

SIGRID.

Jos hän rakastaa toista, niin laske hänet vapaaksi.

ANNETTE.

En--en ikinä!--Jos hän ei minua rakasta, ei hän saa toistakaan.-- Sen kiusan minä hänelle teen.--

SIGRID.

Se ei ole jalomielistä.--

ANNETTE.

Jalomielistä tahi ei.--Kun olen kerran hänelle kelvannut saan kelvata aina.--Ja minä saatan hänet vihkimäpallille,--saatan vaikka veri tulisi.--

SIGRID.

Onko sinulla muuta puhuttavaa täti?--

ANNETTE.

Ei muuta kuin, että laitatkin maisteri Vikstedt'in hyttiin kaksi sijaa.

SIGRID.

Kuka maisteri Vikstedt'in kanssa nukkuu?--

ANNETTE.

Eräs Aamurusko-yhdistyksen jäseniä, joka on hänen matkakumppalinsa.-- (_Sigrid menossa_).

ANNETTE.

Tuomari Hisinger tahtoo nukkua täällä,--sillä hänestä hytissä on liian kuuma ja ummehtunut ilma. Hän on puhunut siitä minulle.--

SIGRID.

Hyvä. Kyllä minä teen hänelle vuoteen tänne.--

ANNETTE.

Äitisi pesu oli tällä kertaa huonosti mankeloitu,--sano se hänelle.-- Sekin raukka ei jaksa enää kunnollista työtä tehdä.--

SIGRID.

Kyllä minä sanon.--(_pois_).

ANNETTE.

Olkaa hyvät ja astukaa sisään.--

6:es KOHT.

Vikstedt, Erkki, Nanna, koko joukko naisia.

VIKSTEDT (kukitettuna).

Te olette liian hyvät rakkaat ystävät.--Vähempi riittäisi.--Vien tervehdyksenne tovereillenne "Suuressa Lännessä".--

KÖÖRI (laulaa).

"Armaasta erotessa".--

VIKSTEDT.

Hyvästi--hyvästi--nuoret siskot ja veljet.--Kuinka ihana on kesän kirkkaassa aamuyössä kuulla laulun kaikuvan viattomilta huulilta, joilta ainoastaan hyveen ylistys kaikuu.--(_kööriläiset pois_).

VIKSTEDT.

Mihin menet?

ANNALA.

Haen matkalaukkuani.--

VIKSTEDT.

Palaa pian.--Hyttimme on valmistettu.--Herra Liimatainen!-- Tahtoisin puhua pari sanaa kanssanne kahden kesken.--Lähettäkää pois --neiti--en tunne nimeä.--

ERKKI.

Nanna Haglund. Ole hyvä ja poistu hetkeksi. Puhukaa.--

VIKSTEDT.

Meidän yhdistyksessämme on jäseniä, joiden siveellinen tunne on niin arka, että meidän on vaikea sitä loukata.--Nainen, jonka kanssa seurustelette.--

ERKKI.

On ollut langennut nainen oikein,--vaan nyt on hän muuttanut elämänsä.

VIKSTEDT.

Minä en tuomitse ketään--en, mutta kun se saattaisi muita loukata-- niin täytyy minun alistua yleisen mielipiteen alle.--

ERKKI.

Ymmärrän, minun morsiameni ei sovi enää tulla Aamuruskon kokouksiin.--

VIKSTEDT.

Kyllä--vaan ette saa asua yhdessä hänen kanssaan.--Ja edullisempi olisi teille, suosiossa olevalle miehelle, että ylimalkaan välttäisitte kaikkia väärinkäsityksiä--sellaisia tekoja, jotka voisivat langettaa vaikka vaan varjon Teidän ja etenkin seuran päälle, jota palvelette.--

ERKKI.

Ihmiset moittivat siis minut siitä, että koetan todella teoissani osoittaa, että pidän prostitueerattua naista yhtä hyvänä kuin monta muuta n. k. siveätä neitiä, joita kuuluu Teidän seuraanne, joka on voinut kylläkin langeta, vaan jonka päälle ei ole varjo langennut, sillä hänen isällään on varaa hänelle kustantaa ilmaista lystiä. (_nauraa_).

VIKSTEDT.

Minä en teitä moiti--en,--vaan yleisö, joka ei ole taipuvainen liian rohkeihin uudistuksiin, ei hyväksy kylläkin jaloa vapaamielisyyttänne. --Ja me olemme riippuvaisia yleisöstä.

ERKKI.

Todella?!

VIKSTEDT.

On ollut puhe, ett'ette voisi olla enää Isänmaan asiamies eikä Aamuruskon taloudenhoitaja, siitä syystä että mainittu lehti ja seura on kansan edessä julistanut ajavansa ehdottoman raittiuden ja siveellisyyden asiaa. Siksi on ehkä paras, että teette juorut tyhjiksi. --

ERKKI.

Mitä pitää minun tehdä?

VIKSTEDT.

Erota tuosta naisesta.--(_paussi_).

ERKKI.

En ikinä.--

VIKSTEDT.

Siinä tapauksessa täytyy minun vaatia, että etsitte viipymättä toisen työpaikan itsellenne, sillä Teidän laisesti elävälle miehelle on Aamuruskon seura suljettu. Suokaa anteeksi.--Minun täytyy olla järkähtämätön. Oletteko nähnyt herra Annalaa? Hän on mies, joka ei ole antanut syytä moitteeseen.--

ERKKI.

Ei.--(_Vikstedt pois_).

7:äs KOHT.

ERKKI.

Nanna!--(_Nanna_). Kuulitko meidän keskustelumme?

NANNA.

En!--

ERKKI.

Tuota.--Minulla on vähän velkoja--ja ennenkuin voimme mennä naimisiin--täytyy--minun tehdä kovin työtä päästäkseni veloista. Ja koska onnettomuudeksi sattui tuo raitiotieläisten lakko, jossa hävisimme ja minä johtavana henkilönä sain auttamattoman lähtöpassin, niin-- voisitko jonkun aikaa--tulla yksin toimeen--esim. hankkisit itsellesi liinavaatteiden ompelua.--Minä muutan erään tuttavan pojan luo.--Sinä voisit hakea kortteeria muualta.--

NANNA.

Miksi?--

ERKKI.

Minä en voi nimittäin vielä mennä kanssasi naimisiin, sillä minut on sanottu Aamuruskon taloudenhoitajapaikasta ylös.

NANNA.

Miksi.--

ERKKI.

Siksi että en hyväksynyt maisteri Vikstedt'in matalaa elämän tapaa.-- Koeta olla järkevä, jos mielimme kerran tulla onnellisiksi.--

NANNA.

Liinavaatteita en ole koskaan neulonut enkä opi niin pian.--

ERKKI.

Hae palveluspaikkaa.

NANNA.

Sitä en saa.--Minulla ei ole papereita.

ERKKI.

Mene edellä kotiin--äläkä ole levoton.--Minä tulen jälestä, minulla on vaan jälellä vähän asioita täällä.--Koeta olla luja! Siinä on ainoa pelastuksemme. Näkemiin.

NANNA.

Minua niin ahdistaa. (_pois_).

ERKKI (soittaa).

(_Sigrid_).

ERKKI.

Minä pyydän sinun tekemään jotain hyväkseni. Kysy tädiltäsi, eikö Nanna saisi tässä laivassa siivoojan paikkaa pariksi kuukaudeksi.--Me emme voi mennäkään naimisiin.--

SIGRID.

Mutta miksi erootte?

ERKKI.

Raittiusseura ei tahdo, että sen virkailijan vaimo on entinen yleinen nainen ja siksi täytyy minun hakea itselleni toinen paikka--ja siihen menee aikaa.--

SIGRID.

Ja siksi Nannan täytyy ruveta siivoojaksi.--Ihmiset ovat julmia.--

ERKKI.

Täytätkö pyyntöni?--

SIGRID.

Täytän.

ERKKI.

Kiitoksia Sigrid, sinä olet kunnon tyttö! Kun eivät vaan "Isänmaan" onnen valvojat kohtelisi sinua kerran niinkuin minua. (_Erkki pois_).

8:as KOHT.

VIKSTEDT (ulkoa).

Aku--niissä on minun yönuttuni?!--

SIGRID.

HISINGER (nauraa).

(_Kotvasen kuluttua_). Neiti! Kuulutteko tekin Valkonauha-yhdistykseen?

SIGRID.

En.

HISINGER.

Tuo aaveenhaamu maisteriksi, tulee kohta niin ihanteelliseksi--ett'ei juo edes vettä.--

SIGRID.

Se maistunee hänelle.--

HISINGER.

Itseturmelus on kielletty Suomen laissa.

SIGRID (vaikenee).

HISINGER.

Tietääkö neiti, milloin olemme huomenna Hankoniemessä?--

SIGRID.

Kello 7 aamulla.--

HISINGER.

Te ette kai ehdi paljon levätä?--

SIGRID.

En juuri.--

HISINGER.

Siivojan paikka höyrylaivassa ei ole kai hauska?--

SIGRID.

Kuin muukin!

HISINGER.

Olkaa hyvä ja tuokaa minulle kupillinen teetä.

SIGRID.

Voileivilläkö--vaiko muulla leivällä?--

HISINGER.

Kaviaarivoileivillä.--

SIGRID (tuo tarjottimen).

HISINGER.

Ettekö tahdo pitää minulle seuraa!--Istukaa.--Te näytätte niin väsyneeltä.--Oletteko kauan ollut täällä siivoojana?--

SIGRID.

Kaksi kuukautta.

HISINGER.

Missä te olitte ennen?--

SIGRID.

Tupakkatehtaassa.--

HISINGER.

Eikö tehtaassa ole pieni palkka?

SIGRID.

On.

HISINGER.

Täällä ansaitsette kai enemmän.--

SIGRID.

Kyllä.--(_aikoo mennä_).

HISINGER.

Istukaa vähän ja puhukaa.--Aikani käy niin pitkäksi.--

SIGRID.

Teillähän oli äsken niin hauskaa seuraa.--

HISINGER.

Ne olivat hauskoja tyttöjä, mutta hiukan levottomia.--Minä en pidä liian voimakkaista naisista.--

SIGRID (aikoo mennä).

HISINGER.

Minun on niin ikävä.--

SIGRID.

Minä luulen, että soitettiin.

9:äs KOHT.

Vikstedt, Hisinger.

VIKSTEDT.

Minä olen vanha mies ja haluan nukkua yöni rauhassa. Pyydän, että puhutte minun viereisessä hytissäni vähemmän kuuluvalla äänellä.

HISINGER.

Pyyntöänne noudatetaan, jott'ei teidän siveellinen unenne häiriytyisi. --

VIKSTEDT.

Mitä?

HISINGER.

Olettehan valkoisen nauhan ritari!

VIKSTEDT.

Hävytön mies!--Kaikkea Te ivaatte!

HISINGER.

Tuo nuori mies, joka teitä aina seuraa auttaa kai teitä siveellisessä taistelussanne.--

VIKSTEDT.

Ihminen, joka ei ymmärrä elämää eikä siveellisyyttä----

HISINGER.

--eikä sano väärää todistusta lähimmäistään vastaan.

VIKSTEDT.

Te olette------

HISINGER.

--parempi kymmenien käskyjen täyttäjä kuin Te.--Pahekin voi olla luonnollisempi kuin luonnoton hyve.--

10:es KOHT.

ANNETTE.

Täällä ei ole ketään.--(_soittaa_)--(_Sigrid_). Oletko nähnyt Viktoria?--Hänen hyttinsä ovi oli kiinni.--Kolkutin, vaan en päässyt sisään.--Kun ei vaan olisi tullut viinahulluksi.--

SIGRID.

Mitä sinä puhut täti?--

ANNETTE.

Ei kukaan usko, että minullakin on surua. Onhan lapseni sentään omaa lihaani--enkä voi nähdä sen kärsivän.--Lapseni tähden olen riippunut tässä laivassa myrskyssä ja kylmässä,--lapseni tähden olen hymyillyt tuolle nautinnonhimoiselle roistolle, joka voi jättää oman lapsensa ilman laillista nimeä ja sen äidin ilman eläkettä----(_kuuluu revolverin laukaus_). Mikä pamahdus se oli?--

ANNALA.

Mistä kuului revolverin laukaus?! (_Hisinger ja muita matkustajia_).

ANNETTE.

Avatkaa tiirikalla kapteenin hytin ovi!--

ANNALA.

Onko kapteeni sairas?

VIKSTEDT.

Viinahulluko?

ANNETTE (itkee ääneen).

ANNALA.

Ampunut itsensä kuoliaaksi revolverilla!--(_Hisinger tuo Sigridin sisään_).

HISINGER.

Miksi tuijotatte noin?--Miksi hymyilette noin katkerasti?--Oliko hän sukulaisenne?--

SIGRID.

Hän oli perheeni ainoa tuki!

HISINGER.

Oletteko hyvin köyhästä perheestä?--

SIGRID.

Olen.--

HISINGER.

Ja teidän pitää yksin ylläpitää se?!--Ette jaksa!--Minä säälin teidän kohtaloanne.----Antakaa minun auttaa teitä.--Älkää peljätkö! --Antakaa minun auttaa teitä!--

(Esirippu).

Neljäs Näytös.

Laitisen huone.

1:nen KOHT.

Sigrid, Oskar (sängyssä).

OSKAR (yskii).

Olisit elänyt siivommin, niin olisit saanut elää kauemmin, sanoi Soinisen Viki minulle eilen. Hah! Pienenä poikana kun kyhjötin katukulmissa viluisena sanomalehtipakka kainalossa ja huusin ääneni painuksiin, silloin ajattelin, kun tulen suuremmaksi, silloin menen kouluun--tulen eteväksi--ei tarvitse enää peljätä sitä, että söin liian paljon, ett'ei toisille riittänyt ruokaa, eikä juosta itseäni hengähdyksiin kun ei ollut kyllin vaatteita yllä ruumiin lämpimäksi.-- Mutta kun tulin suureksi, olin sairas,--elämä oli tärveltynyt jo lapsuudessa.--Silloin makasin yöt unetonna vuoteellani ja kylmä hiki tunki ruumiista.--Tiesin että aurinko, ilma ja maan vehreys eivät kauan minua enää ilahuttaisi, että olin auttamattomasti tuomittu ennenaikaiseksi mullaksi.--Silloin rupesin juomaan, että ajatukset eivät olisi voineet minua kiusata. Silloin etsin rakkautta noilta naisraukoilta, jotka itse sairaina ovat armeliaat taudin saastuttamalle miehelle, jotta hän hetkeksi unohtaisi kauheat tuskansa.--Oi Sigrid, elämä on niin julmaa, niin masentavaa--niin kiduttavaa kuin raastettaisiin lihaamme tylsällä sahalla.--

SIGRID.

En jaksa enää valittaakaan.--

OSKAR.

Sinä olet voinut kohtaloa vastustaa.--Olet vahva luonteinen, olet lahjakas.--Mutta ajattele niitä, jotka ovat heikkoja, joiden elämän polkua lisäksi ei yksikään valon--eikä ilon säde ole koskaan valaissut, jotta ne siitä olisivat voineet elon voimaa ammentaa.--

SIGRID.

Älä puhu noin surullisia ajatuksia.--

OSKAR.

Rukoile Jumalaa niitten puolesta, joita sanotaan langenneiksi naisiksi ja joita mailma sortaa, vaikka se heitä himonsa uhrina käyttää.-- Rukoile minunkin puolestani, joka tässä kohtalon mujertamana kuolen,-- (_yskii_).--Maarian sairaalassa sanoi hoitajatar,--jos pääsisitte Nummelan parantolaan, tulisitte terveemmäksi.--Minä en voi enää koskaan tulla terveemmäksi.

SIGRID (silittää hänen päätään).

Oskar!

OSKAR.

Mitä?

SIGRID.

Olen ollut sinulle sydämetön.--Anna minulle anteeksi.

OSKAR.

En ole minäkään elänyt kuin minun olisi pitänyt,--vaan köyhyys tekee ihmisen mahdottomaksi--ja ärtyisänä kiroo silloin kohtaloa.--Minun olisi pitänyt kai vaieten kantaa kuormaani säästääkseni teitä.--

SIGRID.

Sitä ei kukaan olisi jaksanut.--

OSKAR.

Nyt on katumukseni liian myöhäinen.--

SIGRID.

En ole minäkään voinut oikein kotiani suojella! Ja sinullekin olen ollut.--

OSKAR.

Ei se mitään.--Sinä olet kuitenkin antanut joka rovon kotiin vaikka itsekin olet usein ollut vaatteidenkin tarpeessa--ja nytkin jaksat palvella Annette-tädin kosteessa ruokalassa.--

SIGRID.

Älä puhu siitä.--En ole ollut mikään täydellinen sisar enkä tytär.

OSKAR.

Jo sekin on uhraus, että valvot ruokalassa yöt, jotta täti saisi pennin teen myymisellä.

SIGRID.

Ah!--

OSKAR.

Eikö ruokala kannata? Vai miksi huokaat?

SIGRID.

Olen niin väsynyt.

OSKAR.

Onko sinulla liika paljon työtä!

SIGRID.

Ei--ei!--Suren muuten vaan.--

OSKAR.

Ja vaikka asemasi on ollut niin vaikea, ei minun tarvitse sinun tähtesi koskaan luoda silmiäni maahan.--

SIGRID.

Et--et.--

OSKAR.

Jos minun se täytyisi tehdä, surmaisin sen miehen, joka sinut olisi siihen tilaan saattanut--tahi ampuisin itseni.----

SIGRID.

Älä surmaa ketään.--

OSKAR.

Jos sen saisin tietää,--surmaisin joka ikisen.--(_hourii_) mätää on yhteiskunta täynnä--veren pitää puhdistua--veren.--Me olemme kuolevaa sukupolvea.--

SIGRID (hoitaa häntä).

Onko sinun nyt parempi olla?--

OSKAR.

On.--Rintani vaan on niin ontto.

SIGRID.

Nuku--niin vaurastut.--

OSKAR (nukkuu).

Niin kova ei ole kohtalo, että se sinut sortaisi.--

SIGRID.

Nuku rauhassa veli.--Me olemme kaikki kohtalon uhreja kuin sinä-- kuolevaa sukupolvea----usko minua.--

2:nen KOHT.

Laitiska, Sigrid, Oskar (nukkuu).

LAITISKA.

Onko hän nukkunut?

SIGRID.

On.

LAITISKA.

Tohtorinna ei olisi maksanut 4 markkaa leiviskästä,--vaikka olin vaatteet niin kauniisti mankeloinut ja silittänyt.--

SIGRID.

Miksi sinä teet työtä, kun minä voisin rahallani sinua ylläpitää.--

LAITISKA.

Kyllä sinä ne rahat tarvitset itsekin!--Anna minun toimia niin kauan kuin jaksan.--Lapsetkin kun pitää saada kouluun ja Rosa neulomaoppiin, joten hän ei niin pian tuntuvasti ansaitse.--Selim on juoksupoika, hän syö itse tarkoin palkkansa ja kuluttaa meidän ansioista vaatteita.--Kun vuosi tahi pari on kulunut--niin Selim voi ansaita enemmän ja Rosa seisoo omilla jaloillaan.--Niin sitten lakkaan minäkin rehkimästä ja rupean lepäämään.

SIGRID.

Ja Henna on terveempi.--Eikö hänen pitäisi päästä näinä päivinä sairaalasta.--

LAITISKA.

Aivan niin.--Kuka tietää, vaikka hän tänä päivänä jo pääsisi kotiin. --Sitten häntä ei mikään täällä kotona hermostuta, kun isäkään ei vankeudesta päästyään juo, eikä Oskar ole häijy.--Hän on niin muuttunut.--Jos olisi aina ollut samallainen,--mutt'ei puhuta menneistä ajoista.--Olisin kai tullut liika ylpeäksi, jos kaikki elämässäni olisi ollut hyvin.--

SIGRID.

Älkäämme herättäkö Oskaria.--

LAITISKA.

Aivan oikein.--Kuinka Oskar on laihtunut.--Ei kai hänellä ole monta päivää enää elettävänä.--

SIGRID.

Äiti--pannaanko teetä kiehumaan?

LAITISKA.

Meillä ei ole teetä.

SIGRID.

Minulla on.--Mutta ei sytytetä primuskeittiötä,--siitä tulee paha ilma,--eikä se ole hyvää Oskarille,--joka niin helposti tukehtuu.--

LAITISKA.

Mutta meillä ei ole puita.--

SIGRID.

Minä menen lapikaupasta ostamaan.

LAITISKA.

Mutta primuskeittiö tulisi halvemmaksi.

SIGRID.

Onhan minulla varaa ostaa puita. (_Sigrid ulos, kotvasen kuluttua takaisin_).

LAITISKA

(_joka on askaroinut sillä aikaa_). Ihmeellisesti Annette ansaitseekin ruokalassaan,--koska hän voi maksaa sinulle noin hyvät palkat.--Oli se sentään onni, että menit höyrylaivaan.--Miten olisimme muuten tulleet toimeen.--On Henna saanut olla surutta sairaalassa, että ehkä nyt on sen verran terve, että voi ainakin auttaa minua täällä kotona,-- ja Oskar on saanut lääkkeitä--ja lapset vaatteita--ja isäkin on lakannut juomasta, kun elämä on ruvennut näyttämään iloisemmalta ja helpommalta.--Saimme sinun avullasi hänelle uuden hevosen ja uudet rattaat.--Ja kotikin on tullut siistimmäksi, että kaikkien on niin hyvä olla omassa nurkassaan. Kun--maailmassa jotain osaa ja yrittää, kuin sinä, niin voi ansaita rahaa ja ilahuttaa niillä omaisiaan.--

SIGRID.

Aivan oikein, kun jotain uhraa.--

LAITISKA.

Oletko sairas?--Sinä olet ruvennut näyttämään viime aikoina niin kalpealta.--Sinä valvot öisin liian paljon.--Täytyykö sinun valvoa ruokalassa?

SIGRID.

Täytyy.--

LAITISKA.

On sekin ammattia jos ansaitseekin siinä rahaa.--

SIGRID.

Vesi kiehuu jo äiti.--

LAITISKA.

Eipäs!--

SIGRID.

Joku kolkuttaa ovelle.--

LAITISKA.

Mene avaamaan!--

3:as KOHT.

Fiina, edelliset.

FIINA.

Hyvää iltapuolta.--

LAITISKA.

Jumal'antakoon.--Fiina on hyvä ja istuu.

FIINA.

Vieläkö Laitiska tarvitsee sitä juomalasia,--jonka lainasitte meiltä? --

LAITISKA.

Kyllä,--mutta jos sen tarvitsette.--

FIINA.

Kyllä!--

LAITISKA.

Minä annan sen. (_Sigridille_). Mene ostamaan leipää.--(_Sigrid aikoo mennä_).

FIINA.

Ei minun puolestani.--Minä en juo teetä.

LAITISKA.

Emme nyt niin köyhiä ole, ett'ei meillä ole tarjota teille kupillista vettä.----Se on muuten Sigrid, joka tarjoo.--

FIINA.

Minä en missään tapauksessa juo teillä teetä, kiitoksia vaan paljon.--

LAITISKA.

Mikä kiire teidän on?--

FIINA.

Minun täytyy nyt vaan.--

LAITISKA.

Kuinka tahdotte!--

FIINA.

Hyvästi!--Kalpeaksi Sigrid on käynytkin.--(_pois_).

4:äs KOHT.

Laitiska, Sigrid.

LAITISKA.

Mikä sitä Fiinaa juoksutti--

SIGRID.

En arvaa.--

LAITISKA.

Fiina on tullut niin--lyhytpuheiseksi--sen Efraimin rikosjutun--ja sinun takaisin tulosi jälkeen.--Mitä se sinua motkottaa, koska Anttikin on saanut uuden morsiamen.--

SIGRID.

En tiedä. Onko Heinonen kihloissa?

LAITISKA.

On erään rikkaan muurarin ainoan tyttären 16 vuotiaan tytön kanssa.--

SIGRID.

Oh!--senkin tytön osaa.--

5:es KOHT.

Henna, edelliset.

LAITISKA.

Kas Henna!--Istu nyt ja juo kupillinen teetä.--Sinä olet niin terveen näköinen.--

HENNA.

Terve minä olenkin. Tohtori sanoi, että olen lihonut neljä kiloa.--

SIGRID.

Se on hauskaa!--Joko sinä tulet kotiin jäämään.

HENNA.

Tulen.--Niin tohtori sanoi.--Minä otan palveluspaikan sitten kun ei äiti huoli minusta täällä kotona.--

SIGRID.

Jää sinä äidin luo tykkänään--Äiti kun on vanha ja kipeä, ei hän jaksa uutimia pestä ja pingottaa,--auta sinä äitiä.--

HENNA.

Jos äidillä on varaa pitää.--

LAITISKA.

On, kun Sigridillä on nyt niin hyvä paikka, että voi auttaa meitäkin.--

HENNA.

Onko Sigridillä palveluspaikkaa?--

SIGRID.

On.

HENNA.

Sellainenko, missä ei käy herroja?--

SIGRID.

Sellainen.--

HENNA.

Voisinko minäkin sitten sinua siellä auttaa.

SIGRID.

Kyllä minä autan itse itseäni.--

HENNA.

Sinulla on vissiin paha paikka,--koska olet niin kalpea.--

SIGRID.

Tuo tuli pesässä heittää niin pahan valon.--

OSKAR (herää).

Sinäkö Henna se olet?--

HENNA.

Minä.--Oletko kovin sairas?

OSKAR.

En. Olen vaan muuten väsynyt.--

HENNA.

Minun on niin lysti olla kotona, kun täällä puhutaan niin hiljaisella äänellä.--Ennen te huusitte niin.--

OSKAR.

Me huusimme nälästä.--

LAITISKA.

Mutta nyt on koko elämä muuttunut, kun Sigrid on saanut tuon hyvän paikan.--

SIGRID.

Älkää puhuko niin paljon siitä paikasta äiti.--Antakaa meille teetä. --Älkää panko pahaksenne. Te ette tavallisesti puhu paljon.--en tahtonut Teitä moittia--mutta minä olen hermostunut tänään.--

LAITISKA.

Niinkuin tahdot.--

6:es KOHT.

Rosa, edelliset.

ROSA.

Alma sanoi tuolla pihalla,--että--

LAITISKA.

Mitä sinä juokset Alman asioita?! Etkö muista että olen kieltänyt sinun juoksemasta noitten naisten asioita.--Jos minä sen vielä kerran kuulen --niin----

ROSA (hiljaa).

Alma käski Sigridin--

SIGRID.

Ole hiljaa!

LAITISKA.

Tule juomaan teetä--Rosa--

ROSA.

Kyllä tulen!--(_Sigridille_). Sinun pitää mennä Alman luo.--

LAITISKA.

Tuletko?--

ROSA.

Kyllä!

LAITISKA.

Mikä silkkinauha sinulla on kaulassasi? Mistä sen olet saanut?--

ROSA.

Olen löytänyt sen.--

LAITISKA.

Älä kaikkia löytökaluja kaulaasi tunge.--Anna tänne!--Se pannaan sellaiseen paikkaan, ett'et sitä ikinä löydä.--Ei mitään itkemistä.-- Niin kauan kun olet minun silmieni alla, et saa pitää tällaisia kaulassasi, etkä juosta kevytmielisten naisten asioilla.--Mihin sinä menet Sigrid?--

SIGRID.

Hiukan asialle.--(_pois_).

LAITISKA.

Tiedätkö missä Selim on?--Tuossa tulevat lapsetkin kotiin.--(_Allan ja Saima sisään_).

ROSA.

Missä Lilli on?

LAITISKA.

Lilli on Annette tädin luona.--Täti lupasi pitää hänet, kun minulla oli kiire pesulle.--Soo lapset, tulkaa syömään, sitte saatte mennä isän sänkyyn nukkumaan.--

OSKAR.

Onko sinulla teetä äiti?

LAITISKA.

On.

OSKAR.

Anna tänne!--(_Laitiska vie). (Oskar yskii_). Ei mikään pysy sisällä. --Se helpotti sentään niin, kun se liukui kuivaa kurkkua alas.--Onko sinulla tuli pesässä.--Kuinka se tuntuu suloiselta!.--

ROSA (hiljaa).

Alma lähetti terveisiä, että--

OSKAR.

En kaipaa enää kenenkään terveisiä.

ROSA.

Vai niin! Siellä oli niin kaunis joulukuusi. Minä sain niin paljon makeisia kuin vaan jaksoin syödä.

LAITISKA.

Sinä olet niin raukea Oskar.--Tahdotko toisen kupin teetä.--

OSKAR.

Minusta on niin ihanaa nähdä tuo tuli pesässä.--Se on niin rauhoittava kuin jouluaamuna kirkossa kynttiläin valo.

LAITISKA.

Menkää nyt lapset nukkumaan.--

ROSA (riisuu nuoremmat).

Voi jos saisi puhtaan paidan.--

LAITISKA.

Sitten saat, kun äiti joutaa pesemään.

ROSA.

Tämä on niin likainen.--

LAITISKA.

Ei jouda pesemään.--Koeta nyt pitää sitä.

SELIM (tulee).

LAITISKA.

Vihdoin tulit.--Tuossa on leipää ja potaatteja!--

SELIM.

Kylmiä potaatteja!--Eikö teillä ole muuta En minä huoli.--Onko teillä kuppi teetä?--Se edes lämmittää.--

LAITISKA

(_ottaa takin taskusta paperossin_). Mitä tämä on?--

SELIM.

Kauppias antoi.--

LAITISKA.

Kauppias ei anna lapsille tupakkaa. Sinä olet ostanut sen omilla rahoillasi tahi varastanut.--Kumman olet tehnyt?--(_Selim ei vastaa_).

LAITISKA.

Vai sellaisia sinä jo polttelet ja annat rahasi kulua nenän alla.--Se sai olla ensimäinen ja viimeinen kerta,--muista se!--

SELIM.

Äiti!

LAITISKA.

Kyllä minä otan kaikki pahat kujeet pois ruumiistasi.--

OSKAR.

Ole kiltti ja tottelevainen äidille Selim! Saat sen muuten kerran katkerasti katua.--

SELIM.

Kyllä minä asiani itse ymmärrän.--

SIGRID (takaisin).

LAITISKA.

Menetkö jo?

SIGRID.

Annette täti oli lähettänyt sanan--että--

LAITISKA.

Kyllä minä muuten pitäisin työstäsi,--mutta kun sinun täytyy mennä aina yöksi sinne rehkimään,--se tuntuu niin ikävältä.

8:as KOHT.

Laitinen, edelliset.

LAITINEN.

Isäntä on sanonut meidät ja nuo tytöt ylös,--sillä siveellisyyspoliisilta on tullut käsky, että tuollaisia ei saa löytyä useampia samassa talossa.--Mutta mitä meillä on sen asian kanssa tekemistä, sitä minä en ymmärrä.--Poliisi kyseli muuten mitä sinä teet Sigrid--ja minä vastasin, että olet tarjoilijana neiti Annette Salmberg'in ruokalassa,--se hävytön nauroi ja sanoi, että kyllä ne ruokalat tunnetaan.--Olisin suuttunut jos olisin ollut juovuksissa,-- kun lisäksi Fiina nauraa tirskui rappusten vieressä ja Antti tirkisti ovensa raosta--

SIGRID.

Hyvästi nyt--Ah!--Poliisi!

9:äs KOHT.

Poliisi, edelliset

POLIISI.

Asuuko täällä Sigrid Laitinen?--

SIGRID.

Ei!

LAITISKA.

Miksi poliisia pelkäät! Kyllä--täällä asuu Sigrid Laitinen.--Hän on tyttäremme.--

POLIISI.

Mitä ammattia hän harjoittaa?--

SIGRID.

Menkää!

POLIISI.

Vähän tyynemmin hyvä neiti!--Vastatkaa siivosti kysymyksiini, muuten saatte kovemman rangaistuksen.--

LAITISKA.

Mistä?! Onko hän varastanut?

POLIISI.

Ei! Kyllä muitakin rikoksia tehdään maailmassa.--Teillä ei siis ole ammattia?

LAITISKA.

Hän on ollut tarjoilija höyrylaivassa ja nyt auttaa hän neiti Annette Salmbergia hänen ruokalassaan.

POLIISI.

Sellaista ruokalaa ei ole olemassakaan.--

LAITISKA.

Mitäh!?--(_Oskar nousee sängyssä_).

OSKAR.

Te valehtelette!

POLIISI.