Chapter 3

HEINONEN.

Sitten tulin Helsinkiin.--Paljon olutta oli täällä--ja vähän viisautta.--Nuoren miehen elämä keikkui verstaan ja kapakan välillä. --

LAITINEN.

Kuin minun--roskien ja kapakan.--

HEINONEN.

Mitä sille voi.--Ei jaksa illalla lukeakaan--kun on koko pitkän päivän lestiä vastaan koputtanut----ottaa ryypyn ja nukkuu.-- Ploiskis!--

LAITINEN.

Nyt ne ottavat viinankin meiltä pois, sillä ne eivät soisi meille sitäkään iloa.

HEINONEN.

Antakoot meille sitten muuta iloa sijaan----mutta ilman iloa emme voi elää ei Jumaliste.--Skool pruur!

7:sä KOHT.

Fiina, Laitiska, edelliset.

SIGRID.

Mitä lääkäri sanoi?

LAITISKA.

Heikkoa verta on ollut Hennassa alusta pitäen.--Olin muka itse surrut liika paljon Hennaa kantaessani.--Se oli silloin kun isä makasi kuumesairaana.--Sitte olen kai itse säikähtynyt jotain--kai silloin kun tuo rakennusmestari tappeli meillä juovuspäissään niistä ajorahoista.--Siitä on Hennalle johtunut arka luonto. Heikkoa ruokaa syönyt--paljossa melussa elänyt.--Itse liikaa kerran säikähtynyt.-- Voisi parantua, jos ei koskaan mieli loukkaantuisi.--Mistä meikäläinen ottaa sellaisia kreivinnan päiviä?----Tohtori lupasi toimittaa hänet kuudeksi kuukaudeksi Lappvikiin.--

SIGRID.

Oh, sitä miestä!--

LAITISKA.

Ei tiedä, liekö se siitä.--

SIGRID.

Se on siitä.--Mitä olimme tuolle miehelle tehneet, että hän meille niin kovasti kosti?

FIINA.

Roisto oli koko mies. Mutta sellaiset ne ovat aina ne vanhat pojat! Nekö olisivat muka siveitä vielä mitä.--Elävät naimatonna, jotta saisivat enemmän liassa ryvetä.--Teillä on nyt raha tiukalla. Voisi Anttikin lainata, koska me muutenkin tullaan sukulaisiksi.--

SIGRID.

Te olette liika hyvä--mutta kyllä meidän täytyy itse asiamme järjestää.--

FIINA.

Älä vaan lainaa noilta katunaisilta!--Heidän rahansa on synnillä saatu.--

SIGRID.

Ei tiedä kuka synnillä rahansa mailmassa saa.--Kun en ole vielä Heinosen vaimo, en voi antaa vanhempien ottaa rahoja häneltä.

LAITINEN.

Aiotko vielä niskoilleni jäädä?--Meitä on 10 ilman sinua.--

SIGRID.

En sitäkään--vaan--odottakaa,--kyllä Annette täti lainaa.-- Kaikissa tapauksissa en voi ottaa vastaan vierailta ihmisiltä rahaa.--

LAITINEN.

Luuletko, että Annette antaa?--

SIGRID.

Tahdon tehdä työtä.--Itseäni voin ainakin elättää--ja Oskar voi antaa äidille----ja isä----

LAITINEN.

Kai et aiokaan huolia Heinosesta?! Se vielä puuttuisi.--

LAITISKA.

Laitinen--älä huuda--kyllä hän vielä suostuu.--

LAITINEN.

Se on ainoa keino.--Läksinryyppy Heinonen.--Kyllä minä saatan tytön luoksesi, jos en muuten niin tukasta vedän.

LAITISKA.

Fiina ei pane pahaksi Sigridin itsepäisyyttä.--Hän on niin lapsellinen.--

FIINA.

Noh!--En pane.--Mutta kyllä hänen huonosti käy, jos ei hän järkeänsä käytä.--(_Annette tulee, menevät_).

HEINONEN.

Tules meille Efraim, niin tarjoon sinulle--harjakaiset.--

8:as KOHT.

Edelliset, Annette (paitsi Laitinen).

ANNETTE.

Noh!--Mitä asiaa teillä on?--Tahdotteko kai jälleen lainata rahaa? --

LAITISKA.

Se olisi tarkoituksemme.--

ANNETTE.

Ja minun pitäisi kai jälleen lainata?----Minä en lainaa enää tällä kertaa.--Ensiksi minulla ei ole liikoja rahoja. Minä tulen vanhaksi, enkä voi liioin ansaita.--Toiseksi minulla on tytär, jonka aion kouluttaa ihmiseksi, ett'ei hänen tarvitse minun tavallani raataa elämässä--ja että hän joutuu kunnollisiin naimisiin jota ei ole minulle suotu.--Kolmanneksi--ei sulhaseni maksa liikoja, ett'en niitä elämääni tarvitsisi.--LAITISKA.

Meillä on ylen suuri hätä.

ANNETTE.

Enkö sitä ennustanut sinun ottaessasi Laitisen mieheksesi!? Ensin menee kaksi köyhää ja kokematonta yhteen----ja sitten syntyy lapsia kuin hiiriä.--Minun täytyy olla suora.--Luuletko, että kukaan tässä seisoisi vapailla käsillä ja melkoisilla varoilla, jos olisi synnyttänyt enemmän lapsia kuin mitä markkoja on kukkarossa.--

LAITISKA.

Kun Jumala niitä antaa.--

ANNETTE.

Jumalako?--Työmiesten tyhmyys ne mailmaan saattaa.--Millä nyt lapsianne elätätte?--Pitääkö minun ehkä vetää niitä perässäni--kuin kivikuormaa.--

LAITISKA.

Eihän lapsen synnyttäminen ole syntiä.--

ANNETTE.

Syntiä on että jää muille kuormaksi.--Sinä moitit minua siitä, että olen kevytmielinen. Minä en ruvennut ajurin vaimoksi nälkään kuollakseni. Minä synnytin lapseni sellaisissa oloissa, joissa se hyvin menestyy.--Älä pahastu, Mari, mutta mailma on kerran niin järjestetty, ett'ei hyvyydellä ja siveydellä pitkälle päästä.--

LAITISKA.

Kaikkien luonto ei anna myöten.--

ANNETTE.

Kaikkien! Nostakoot ihmiset minulle olkapäitään--on heidänkin niskoillaan sellaista, joille voi olkapäitään nostaa--pankkipetosta-- valtiollista kavaltamista.--Heillä on ollut vähempi pakko kuin minulla --heillä on sentään ollut ruokaa, juomaa, ja hyviä vaatteita.-- Minulla on ollut juoppo isä--olutkuski--itse olen yhteiskunnan uhri. Olisin minäkin elänyt kunnon ihmisenä, jos olisin voinut.--

LAITISKA.

Olisit elänyt kunnollisena neitsyeenä.--

ANNETTE.

Olisiko minun pitänyt elää ilman rakkautta siksi että olin halvasta ja köyhästä kodista?--Olisiko minun täytynyt kuihtua työmiehen vaimona? --Minä olen järjestänyt asiani parhaimman taitoni mukaan. Viktor ei ole minua nainut, mutta lapselleni hänen täytyy maksaa eläke--ja jos olen kärsivällinen, voi minusta tulla kaptenska.--Kun Viktor on kerran sotkeutunut minuun niin pelastakoon nahkansa miten voi, saatan ainakin estää häntä menemästä toisen kanssa naimisiin. Pitää käyttää edukseen kaikkia keinoja.--Niin--te olette rahapulassa.--On minulla viisi kolmatta markkaa.--Ei se pitkälle riitä--vaan en voi antaa enempää. --Viktor on luvannut ostaa oman laivan ja sitten menemme naimisiin, ja ehkä sitten minulla on antaa enemmänkin--mutt'ei nyt.--

LAITISKA.

Kiitoksia vaan tuhannesti. Tulee hyyrykin maksetuksi.--

ANNETTE.

Kuka Hennan puolesta maksaa sairaalaan?

LAITISKA.

En tiedä.--

ANNETTE.

Voisin antaa vähäsen--mutta--en voi pitkälle luvata.--

LAITISKA.

Jos Henna saisi senverran hoitoa, ett'ei juuri raivohulluksi tulisi-- niin voisi tuo sitten itsekin ansaita ja takaisin maksaa.--

ANNETTE.

Ja Efraim--juo--tietysti--kuin ennenkin.--

LAITISKA.

Hän ei jaksa ilman sitä työtä tehdä.----Kun pitäisi ostaa uudenaikaisemmat roskatkin--kun vanhoilla ei saa enää kyytiä--siihen menee jälleen rahaa. Rosalla ei ole talvitakkia.--Kevätsaketissa täytyy Sigridin käydä.--Pienemmillä ei ole kenkiä.--Eikä Selim'illä vaatteita.--Niin se on että vaikka kuinka paikkaa, niin ei mikään vaate tahdo pitää.

ANNETTE.

Teillä ovat menot pohjattomat.--

LAITISKA.

Tämä huone on niin kylmä ja kostea, että kun lattialla seisoo, on kuin seisoisi jääkylmässä vedessä--eikä ole varaa puitakaan polttaa.--Ja kun ei tahdo päästä tuolilta seisomaan, jos joskus istahtaa, kun tuo leini tässä kylmässä vaivaa.

ANNETTE.

Sigridhän on morsian.--

LAITISKA.

Niin. Heinonen on säästäväinen ja ahkera mies--eikä liioin huikentelevainen--vanhemman puolinen.----Mutta Sigrid ei huolisi hänestä--tahtoisi muka nuorempaa.--Mutta millä sitä mies nykyään nuorena vaimoaan elättää?--

SIGRID.

Äiti voinhan vielä odottaa ja ansaita itse.

LAITISKA.

Itsesi voit tuskin palkallasi elättää--saatikka auttaa meitä.-- Heinonen on luvannut taata isääsi, jos hän nyt aluksi tarvitsee--ja kyllä me vanhat sitten tullaan toimeen, kun saadaan lapset pois kotoa. --

ANNETTE.

Aiotko sinä panna Heinosta vastaan?--Se nyt vielä puuttuisi.----

9:äs KOHT.

(Pihalta kuuluu riitaa). (Sigrid ulos).

LAITISKA.

Laitisen ääni. Hän ei vaan mahda riidellä isännän kanssa siitä hyyryvelasta?! Laitinen pitää, että saisimme asua tässä ilmaiseksi, kun ei ole mitään palkkaa tuosta kauheasta lumenajosta--ja kun on niin vaikea tulla toimeen.--

SIGRID.

Nyt ne viheltävät poliisia.--(_ulos_).

LAITISKA.

Laitinen on niin hurja viinapäissään ja viime aikoina se on kiukussaan juonut enemmän kuin tavallisesti--jos ei se vaan--

SIGRID (ovesta sisään).

(_Itkee). (Ulkona melua ja huutoa_).

LAITISKA.

Mitä on tapahtunut? (_ulos_).

ANNETTE.

Tappeleeko Laitinen?--Nyt ne vievät hänet poliisikamariin.--(_huuto taukoo_).

(_Alma, Fiina, Sigrid, Sanni, tuovat Laitiskan sisään_).

SANNI.

Älkää itkekö Laitiska.--Ei haava ollut hengenvaarallinen--vähäinen kuhmu vaan isännän päässä--suitsen peristä.--Ei Laitista tuomita kuin korkeintaan muutaman vuoden vankeuteen.--

LAITISKA.

Herra Jumala!--Millä me sillä aikaa elämme?--Ei meillä ole penniäkään säästössä. (_Sannille_). Ja sinut--sinutkin on isäntä sanonut ylös--Mitenkä hyyryni saan maksetuksi.--

SIGRID.

Täti!--Te tunnette ravintoloitsijoita. Toimittakaa minulle siivojan tahi tarjoilijan paikka--johonkin höyrylaivaan.--

ANNETTE.

Kyllä! Kunhan vaan voit itse kohtalostasi vastata.--

ALMA.

Vähät siitä, sillä kyllä tässä on rahaa hankittava.--

SIGRID.

On!--Ja keinolla millä tahansa.--

Kolmas Näytös.

Höyrylaivan peräsalonki. Uutimet ovat alhaalla.

1:nen KOHT.

Alma, Mikko.

MIKKO. (pää Alman sylissä).

Kun olin pikku poika, rakastin erästä tyttöä. Maailmassa ei ollut niin vaaleaa tukkaa, kuin mitä hänellä oli.--Minä en uskaltanut häntä puhutella--niin äärettömästi minä häntä rakastin.--

ALMA.

Missä hän nyt on?

MIKKO.

Naimisissa.--

ALMA.

Kenen kanssa?--

MIKKO.

Erään kaljupäisen professorin kanssa.

ALMA.

Rakastatko häntä vielä?--

MIKKO.

En tiedä.--

ALMA.

Sinä rakastat häntä,--vaan sinä et sitä sano.--

MIKKO.

Enhän silloin olisi sinun seurassasi.--

ALMA.

Oikeassa olet.--Minäkin olen ollut kerran rakastunut.

MIKKO (väsyneesti).

Kehen?

ALMA.

Hän oli perämies. Minä asuin pikkukaupungissa erään vanhan akan luona matalassa hökkelissä. Sain lukea paksua pipliaa ja puolata lankaa pitkät arkipäivät, kun akka kutoi.--Ainoa lysti oli, kun sunnuntai-aamuna akka osti kymmenenpennin rieskaleivän ja antoi minulle siitä puolen ja vieläpä kermaa kahvin sekaan, arkeoina pantiin siihen maitoa ja usein sain juoda kahvia mustana. Kun olin tuon leipäni syönyt pantiin päälleni kretongilänninki--se oli pyhähame talvellakin vaikka olisi ollut kuinka kova pakkanen. Arkeoina sain pitää vanhaa kulunutta sarka-hametta, joka oli tehty äitini vanhasta. Äiti oli olutpanimossa imettäjänä ja sitten lastenhoitajana ja osti itselleen kerran vuodessa uuden hameen ja antoi vanhan minulle. Tuossa ohuessa kretongipuvussa vei kasvatti-äiti minut kylmään kirkkoon. Se oli täynnään mustaan puettuja ihmisiä, jotka nyökyttivät usein päätään, kun pappi sanoi Jeesuksen nimen ja tuota nykyttämistä katsellessani ja papin saarnaa kuunnellessani tuli minun niin uni, että silmät kirvelivät ja päätä pakotti. Kun tultiin vihdoin kirkosta pois, ja mentiin kotiin, sain syödä tuoreita keitetyitä silakoita kesällä, talvella oli pala paistettua suolaista sianlihaa, niin pieni palanen, että yhteen suuhaukkaukseen mahtui. Sillä välillä söimme arkeoina perunoita, silakkalaukkaa ja palan kuivaa hapanta reikäleipää, joka aina oli vähän homehtunutta. Kun sunnuntaina olin syönyt silakkani, piti minun lukea postillaa, sillä akka ei nähnyt lukea itse--ja sitten sain mennä tunniksi katsomaan, kuinka muut lapset laskivat mäkeä kelkalla meidän kortteerikuntamme päässä. Minulla ei ollut kelkkaa enkä rohjennut sellaista uneksiakaan. Kun vilusta kohmettuneena tulin kelkkamäeltä kotiin mentiin jälleen iltakirkkoon kello 4 ja sen jälkeen kello 6 rukoushuoneeseen ja sitte nukkumaan, sillä aamulla piti puolata lankaa kello kuudesta viimeistään, että ehti saada riittävän määrän valmiiksi, ennenkuin meni kansakouluun. Tätä kesti neljätoista vuotta, kunnes kasvatti-äitini kuoli. Äitini ei ollut minusta paljon välittänyt, eikä hänellä ollut siihen aikaa eikä varaakaan. 100 markkaa antoi isäni äidilleni minun syntyessäni ja se meni äidin ylöspitoon ja ensi hoitooni. Sitten äiti meni imettäjäksi ja sai palkkaa 18 markkaa kuussa ja kun hän ei siksi enää kelvannut, sai hän 10 markkaa. Siitä hän maksoi minusta kymmenen markkaa kuussa ja koetti joskus haalia kokoon minulle vaatteita, kunnes hän meni naimisiin ja sai perheen, josta ei minulle mitään riittänyt. Kasvatti-äiti piti minua sitten armosta, kunnes lopetin 12 vuotiaana kouluni ja sain laputtaa mailmalle palvelemaan. Jouduin eräälle vanhalle leskirouvalle, joka pani minun tekemään aika-ihmisen töitä, ja kun en jaksanut märkää pyykkiä kantaa ämpärillä rantaan sotkettavaksi, sain selkään, vaan en uskaltanut siitä hiiskua sanaakaan, sillä rouva oli kaupungin vaivaishoidon johtokunnassa--ja kasvatti-äitini sai vaivaisapua. Jos olisin aikaan saanut rouvalle ikävyyksiä olisi hän kieltänyt kasvatti-äidiltäni tuon ainoan avun ja tulon ja hän olisi taas ottanut äidiltäni maksua elättämisestäni ja äidin mies olisi pidättänyt palkkani tahi kieltänyt minulta kirjaa palvelemista varten, niin kauvan kuin olin ala-ikäinen. Ja minun ikäiseni tyttö sai kiittää Luojaa, että sai palvella edes ruuasta. Minä sain toki 2 mkaa palkkaa kuussa. Pääsin vihdoin rippikoulusta--sieltä erääseen hotelliin keittäjä-apulaiseksi--sieltä höyrylaivaan. Sen laivan perämies lupasi naida minut.--Rakastin häntä ja toivoin itselleni kodin hinnalla millä tahansa.--Tuo mies petti minut, sain lapsen. Se kuoli kurjuuteen maalla.--Tulin Helsinkiin. Lastasin lankkuja Söörnääsissä, sain taudin siitä, en jaksanut enää kauemmin raskasta työtä tehdä--rupesin silittäjäksi, en kostunut liioin silläkään.--Tein kuin muut kaltaiseni--otin rahaa eräältä maisterilta, joka nyt on opettaja. Hän oli sukupuolitautinen, minä olin toki siitä taudista ennen vapaa. Hän ei puhunut minulle, mitä tautia hän sairasti. Minä en uskonut löytyvän niin katalia ihmisiä sivistyneitten joukossa, että tieten puhtaan ihmisen saastuttaisi. Hän toimitti minut päälle päätteeksi Vanhaan klinikkaan ihmisten merkattavaksi.--Sieltä palattuani pantiin minut poliisin rulleihin--jatkoin pakosta alkamaani ansio-etsintää. Nyt olen mikä olen.--Halveksitko minua!?

MIKKO.

En.--

ALMA.

Ei tämäkään elämä minua huvita, mutta kun en parempaakaan tiedä.--Jos minuakin joku rakastaisi.--

MIKKO.

Rakastanhan minä sinua!--

ALMA.

Rakastat! Vaan et mua nai.

MIKKO.

Kuule--jos tahdot tulla paremmaksi, autan sinua.--

ALMA.

Palvelemaan en pääse, enkä haluakkaan--neulominen on ikävää--mutta hierojaksi jos rupeisin.--Vaan kurssi maksaa 200 markkaa sekä ylöspito.--Sinulla ei ole siihen varaa.--Anna minun olla mikä olen. --Kyllä minullekin maailmassa sija löytyy.--

MIKKO.

Elämä on niin sekasotkuista.--

ALMA.

Juo konjakkia, niin tulet iloiseksi.--

MIKKO (kalveten).

Anna tänne.--

ALMA.

Vaan tuolla happamalla naamalla en tahdo sinua nähdä.--

MIKKO.

Olenhan minä iloinen.--

ALMA.

Olenhan minä iloinen.--Olet niin ikävä, kuin maahanpanijaiskaramelli. --En laske sinua enää koskaan luokseni.--

MIKKO.

Minä en ole enää ikävä--en.--

ALMA.

Lupaatko sen ihan.--

MIKKO.

Varmaan.--

ALMA.

Skool sen asian päälle!--(_juovat_).

MIKKO.

Sinulla on niin kaunis pusero.--

ALMA.

Eikö se somista vartaloani?--

MIKKO.

Erinomaisesti.--Minä rakastan sinua niin.

ALMA.

Syleile minua oikein paljon!--Vielä enemmän! (_nauraa_). Sinä olet vielä niin nuori et jaksa!--Minä voisin syleillä sinut kuoliaaksi.-- Kah!--Kuinka kalpenit.--Pikku poika.--

2:nen KOHT.

Taube, Liisi, Hisinger, Sanni.

TAUBE.

Madame Violante--ethän sentään tehne kaalia pikku Mikosta.

MIKKO.

Minä en ole mikään pikku Mikko.--

TAUBE.

Pianpa vartuitkin.--Tuossa tuonnoin olit vähällä itkeä.--

MIKKO.

Ole vaiti.--

LIISI (nauraa).

Itkeä.--Mistä syystä? Kertokaa!--

TAUBE.

Mikko ja minä olimme kerran viftillä.--Mikko oli hyvin surumielinen. --Hänen ensi lempensä esine oli mennyt naimisiin--kaljupäisen professorin kanssa.--Mikko päätti unohtaa surunsa toisen hempukan sylissä--vaan ilon ollen ylimmillään purskahti Mikko itkemään. Meidän täytyi antaa hänelle konjakkia lääkkeeksi.--

SANNI.

Oho!--Sitä ei enää uskoisi.--

TAUBE.

Sitten Mikko on ottanut lusikan oikeaan käteensä--ja nyt hän syö kaikkea ruokaa hyvin kiltisti.--

HISINGER (hermostuneesti).

Emmekö tilaa jotain!?

SANNI.

Tosiaan!--

TAUBE.

Soita sinä Mikko nuorimmaksesi!--Noh! Aleksandra Feodorovna!--Sinä, joka etsit täydellistä rakkautta tässä matoisessa maailmassa,--joko ystävämme Hisinger on se kulttuurikukka,--joka voi sieluasi tyydyttää. --

SANNI.

Me ymmärrämme toisiamme varsin hyvästi.--

TAUBE.

Viisi markkaako on taksa?--

SANNI.

Olkaa vaiti!--Minä en ole mikään tavallinen nainen!--

TAUBE.

Et! Sinä voisit olla vähintäin Cherlotte Corday, sillä sinussa on profeetan tyytymättömyys oleviin oloihin.--

SANNI.

Eivät ne ole kehuttavia.--

TAUBE.

Eivät, sillä voisit esim. vaatia, että riikinkukko tuotaisiin eheänä pöydälle, josta astuisi pieniä sokurienkeleitä ulos niinkuin Sabina Poppaean ruokapöydällä.--Alexandra Feodorovna--sinä etsit niin täydellistä tästä elämästä, ett'et huomaa mitä sikaruokaa syöt.--

SANNI.

Älä pistele!--

HISINGER.

Ei tappelua!

SANNI.

Älkää naurako, taikka heitän tämän lasin päähänne.--TAUBE.

Saisimme nähdä vaikuttavan draamallisen kohtauksen.--

SANNI.

Älkää sitä himoitko!--

TAUBE.

Onko sydämesi parantunut,--jonka kiittämätön insinööri haavoitti, joka niin sydämettömästi sinut petti viattoman enkelin. Jos minun sydämeni olisi ollut niin rikkirevitty kuin sinun, olisin parannellut sitä Graalin pyhässä temppelissä eikä meluavassa Helsingissä.--

SANNI.

Varokaa itseänne, muuten heitän tämän lasin päähänne.--

TAUBE.

Tahi ehkä ystävämme Hisinger on se Parsifal, joka sinun haavasi puhtaudellaan parantaa.

SANNI (heittäen lasin).

Siinä saitte.

HISINGER.

Vähempi riittäisi.--Mene tuonne rauhoittumaan.

SANNI.

Hän riidan aloitti.--(_Sigrid sisään_).

HISINGER.

Suokaa anteeksi neiti, nämä naiset leikkivät hieman.--Korjatkaa lasit! Minä maksan ne.--Olkaa hyvä ja tuokaa koko konjakki ja 6 pulloa seltteriä.--(_Sigrid pois_). Koeta olla ihmisiksi, muuten en voi mennä minnekään kanssasi.

SANNI.

Miksi hänen piti ärsyttää minua.--

HISINGER.

Eihän siksi tarvinne tapella.--

SANNI.

Kun minä suutun,--en tiedä mitä teen.--(_Sigrid sisään_).

HISINGER.

Olkaa hyvä!

MIKKO.

Onneksesi Edvard!--

LIISI.

Pääsette Parisiin--te onnen myyrä.--

ALMA.

Ovatko naiset kovin kauniita Pariisissa?--

TAUBE.

Eivät kauniimpia kuin sinä Belladonna!

ALMA.

Aina te osaatte imarrella.--

LIISI.

Minusta ne ovat niin teeskenteleviä.--

TAUBE.

Oletko käynyt Parisissakin--Mrs Siddous.

LIISI.

Olen, ja asunutkin siellä kolme kuukautta.--

TAUBE.

Parlez--vous français, madam?

LIISI.

Ma foi, minä pyydän.--

ALMA.

Mille baisers.--

MIKKO.

Mikä franskalainen konversatiooni.--

ALMA.

Mitä sinä Sanni motkotat tuolla?--Edvard siitä vaan hermostuu.--

SANNI.

Minä en kärsi, että minua loukataan.--

MIKKO.

Sanni on oikeassa,--Hänellä on periaatteellinen luonne,--eikä sitä saa loukata.--

SANNI.

Älkää naurako,--taikka minä teille opetan.

LIISI.

Soo--soo juo nyt.--onhan tämä eron hetki sinulle ja Edvardille.-- Silloin pitää itkeä sovussa.--

SANNI.

Minä en välitä Edvardista--enkä mistään.

TAUBE.

Potra akka tuo Sanni.--Minä en uskaltaisi häntä rakastaa,--sillä hän repisi silmät päästäni.

SANNI.

Sitä ei teidän tarvitse pelätä, sillä en kajoisi hohtimillakaan teihin!

LIISI.

Tilatkaa toinen pullo konjakkia--herra Hisinger.--

ALMA.

Ja minulle lasillinen madeiraa.--

TAUBE.

Ja Sannille kobbelia.--

MIKKO.

Että hän tulisi vähän makeammaksi--

SANNI.

--jotta saattaisin ihmisille vatsataudin niinkuin te kömpelöillä vitseillänne!

ALMA.

Älkää lörpötelkö.--Juokaamme lähtömalja.

TAUBE.

Sanni ei kelpaisi eduskuntaan. Hän ei ole hituistakaan poliitillinen.

SANNI.

Niin minä en ole kaunopuheliaasti vapaamielinen--vaan minä vaadin tekoja.

LIISI.

Älkää politikoiko.

MIKKO.

Niin, rakkauden jumala on liberaali, ulkopuolella puoluetaistelusta-- kuin kaikki hallituksen henkilöt.

ALMA.

Älkää meitä kokonaan unohtako Pariisissa hienojen tuttavienne piirissä, herra Hisinger.

TAUBE.

Alma raukka suree, ett'ei itse ole syntynyt Pariisissa.--Olisi hän ainakin tukkansa tähden yhtä kuuluisa kuin Cléo de Mérode--

ALMA.

En tiedä--vaikka olisinkin.--

TAUBE.

Ainakin olisi sinulla varaa pitää frisööri.--

ALMA.

Näytänkö minä siis niin kampaamattomalta?

LIISI.

Nyt eroatte herra Hisinger meistä.--Missä nurkassa minäkin asun kun palaatte.--Käykää katsomassa.--

HISINGER.

Jos sopii.--

TAUBE.

Tulkaa nyt jo! Kello käy jo kahtatoista.--Ja liikkeenne ovat sulettavat ennen yhtätoista siveellisyyssääntöjen mukaan, jotta vanhoille piioillekin jäisi hiukan kaupanteon tilaisuutta--sillä he kadehtivat teitä.

ALMA.

Mikko--mene edellä ja vihellä issikkaa meille.--Minä en ainakaan viitsi kävellä.--

MIKKO.

Sanasi on lakini--madonna Alma.--

LIISI.

Me odotamme sinua Sanni--minun luonani.--TAUBE.

Hyvästi Hisinger.--Pian saat kulkea uusia uria vanhalla rakkauden tiellä.--

LIISI.

Missä te viivytte.--Ei saa mennä puun ja parkin rakoon.--

TAUBE.

Ei vaan--(_kuiskaa jotain Liisille, joka nauraa). (Pois_).

3:as KOHT.

Hisinger, Sanni.

SANNI.

Sinä suutuit minuun Edvard,--vaan minä en voi itseäni hillitä.--Älä halveksi minua siksi.--

HISINGER.

En minä sinua halveksi.--

SANNI.

Minä pidän sinusta kuitenkin niin paljon.--

HISINGER.

Hyvä--Sanni--tässä annan sinulle pienen jäähyväislahjan--300 mk. Olemmeko kuitit.

SANNI.

Olemme!

HISINGER.

Älä muista minua vihalla.--

SANNI.

Olenko minä sinua vihannut. Minä olen niin rikkirevitty, ett'en jaksa mitään selvää ajatella.--Minäkin olen kerran rakastanut,--vaan minä en kelvannut rakastetulleni vaimoksi, sillä hän oli insinööri ja minä vaan työmiehen tytär.----Raivosin ja itkin--koetin hänet unohtaa-- heittäydyin hurjaksi, vaan sekään ei auttanut.--Sitten kylmenin elämälle kokonaan.--Nyt on sieluni kuin sammunut hiillos, hetken se hohtaa, vaan jälleen se mustana häämöittää.--Siksi en voi koskaan olla onnellinen.----Rakastinhan minä sinua--mutta en ollut sittenkään tyytyväinen.--Olimme sentään hyvät ystävät,--eikö niin?--

HISINGER.

Hyviä ystäviä.--

SANNI.

Ja kuitenkin.--Niin hyvästi nyt, olet ehkä iloinen,--että pääset minusta.--En sitä sure.--Minä en pyydä mitään elämältä.--

HISINGER.

Hyvästi sitte.--

SANNI.

Hyvästi.--Käy toki vielä katsomassa.

HISINGER.

Minä saatan sinut ainakin laivasillalle ja toimitan sinulle ajurin.-- (_pois_).

4:äs KOHT.

(Sigrid sisään, hän korjaa lasit. Hisinger takaisin).

HISINGER.

Te tahdotte kai siivoa täällä.--Minun pitää kai poistua.--

SIGRID.

Kuin tahdotte. (_Hisinger pois_).

5:es KOHT.

Sigrid, Erkki, Nanna.

SIGRID.

Nanna! ja Erkki!

NANNA.

Niin! Me läksimme laivalle saattamaan maisteri Vikstedt'iä, joka lähtee Ameriikkaan siveellisyysasiaa tutkimaan.--Oi kuinka ilta on kaunis!-- Katso--ulkona paistaa kuu merellä, kuin sulatettua tinaa--(_kuuluu laulua, naiskööri laulaa "Sua tervehdin"_). Nyt ne laulavat maisteri Vikstedt'ille.--Tule kuuntelemaan.--Kaikki Aamuruskon laulajanaiset ovat saattamassa maisteri Vikstedt'iä.--Hän on niin hieno mies.--

ANNETTE.

Täälläkö olet Sigrid! Äitisi tahtoo sinua tavata.--

NANNA.

Jää sinä tänne, niin me menemme laivasillalle--saamme kuulla-- maisteri Vikstedt'in puhuvan nuorisolle.--

SIGRID.

Siveellisyysasiastako hän puhuu?

NANNA.

Mitenkä muuten, kuinka meidän on tehtävä veljellisesti työtä kaikkien langenneitten naisraukkojen parantamiseksi.--Hyvästi siksi kunnes puhe on päättynyt.--

ANNETTE.

Isäsi on päässyt vankilasta eilen.--Hän on täällä ja pyytää rahaa vaatteisiin.--

SIGRID.

Kyllä minä annan.--

ANNETTE.

Mistä annat?--Se heittiö veljeksesi on kokonaan muuttanut tyttöjen luo.--Siellä se juo ja tuhlaa kaikki rahansa.--Ei hänellä ole monta tervettä päivää enää jälellä. Maarian sairaalaan saa muuttaa.--

SIGRID.

Minä menen tapaamaan isää.--Missä hän on?--

ANNETTE.