Chapter 2

HEINONEN (nauraa).

Sellaista se on kun nappaa kapteenin.--

LAITINEN.

Eikä tee lastakaan ilman todistajaa,--niin että saa eläkkeen.--

HEINONEN.

Tuletko plörölle.--(_nauraa_).

LAITINEN.

Hetken perästä. (_Heinonen pois). (Laitinen talliin). (Tyttöjen porstuan ikkunaan sytytetään lamppu_).

12:as KOHT.

Erkki, Nanna.

ERKKI.

Tulen huomenna sinua noutamaan heti, kun olen työstä vapaa.--

NANNA.

Tule!--

ERKKI.

Jos pian saisimme muuttaa omaan yhteiseen kortteeriimme.--Täällä on sinun ikävä asua. Lupaatko pysyä noista toisista erilläsi?!--Lupaatko?

NANNA.

Lupaan.

ERKKI (hyvästelee).

Hyvästi sitten huomiseksi. (_Pois_).

ALMA.

Laitinen!--(_menee talliin_). Nyt saatte oikein makeaa likööriä-- saatte vaikka samppanjaa, jos tuotte hyviä kundeja.--

LIISI (Nannalle).

Mitenkä morsian jaksaa?--Nyt rupeat siis lattiaa pesemään, parsimaan sukkia ja hoitamaan lapsia.--

ALMA.

Liisi on aikonut ostaa itselleen gramofoonin.--Me olemme aikoneet muuttaa uuteen huoneustoon Pietarinkadun varrella, joka on laajempi kuin tämä.--Se on toisenlainen kuin Erkin vahtimestarikamari jossain kivijalassa.--

LIISI.

Älä puhu kuuroille korville. Hän on nyt ylen onnellinen konduktöörineen, joka onkin oikeastaan herra--kivimuurin disponentti.--

NANNA.

Älkää viitsikö!--

13:as KOHT.

Vikstedt (tulee toimituksestaan).

ALMA.

Iltaa!

VIKSTEDT (ei vastaa).

ALMA.

Huomenna menemme Klippaniin.--

VIKSTEDT (vaikenee).

LIISI.

Eikö maisteri tahdo saattaa meitä--kun on pimeä?--Olisimme turvan puutteessa.--

VIKSTEDT.

Minä en ole teidän ystäviänne.--Olisi teidänkin syytä ajatella, mikä sielunne rauhaan sopii.

LIISI.

Sielumme rauhaan.--Sielun rauhan häiritsijänä voi olla monta seikkaa --eikä kaikkien sielun rauha häiriinny, vaikka olisikin syytä.

VIKSTEDT.

Jos te ajattelisitte, rakkaat lapset, hieman vakavammin.

ALMA.

Jos me ajattelisimme vakavammin menisimme hirteen, siksi emme mitään ajattele, vaan juomme ja laulamme.

VIKSTEDT.

Oi milloin Herra teidätkin etsii!?

ALMA.

Silloin kun hänellä on viisi markkaa taskussa.

VIKSTEDT.

Te ette ole ihmisiä--eikä teidän kanssanne maksa vaivaa väitellä.-- (_Pois_).

LIISI.

Voi enkeli Kaaprielia!--Sinä olet suuri Israelissa.--(_Nauravat_). (_Kuiskaa_). Puhellaan, että Vikstedt on Annalan Akun sulhanen--

ALMA (nauraa).

Aa'.--Se on sitä fiinimpää sorttia. (_menevät sisään_).

(Rosa Saiman kanssa yli pihan. Ensi kohtauksen ajan he seisovat ovellaan).

14:as KOHT.

Taube, Hisinger, Mikko.

MIKKO.

Tällaisella pihallako ne asuvat?! Tämähän on kuin navetan tausta (_nauraa_).

HISINGER.

Ole hiljaa.--

MIKKO.

Onko tuo Betlehemin tähti--joka meitä korvessa johtaa kolmea viisasta miestä?--

HISINGER.

Älä nyt viisastele.--

TAUBE (kolkuttaa Alman ovella).

ALMA.

Kuka siellä?

TAUBE.

Ystäväsi Georg!

ALMA.

Tulituu.--Odota hetkinen!--Me emme ole vielä oikein puettuja.--

MIKKO.

Jos äitini näkisi minut ja neiti Hedengrén--jota minä hakkailen ja jolle lähetän ihanteellisia runoja.--Ei--mennään kotiin.--

HISINGER.

Ikävystymään.--

MIKKO.

Aivan oikein--siis yhdentekevää, missä ikävystyy.--Nyt se paratiisin ovi aukee, jossa Eevalla on kretonginen bebepuku yllä ja tiedon puun hedelmä Bolls'in muodossa houkuttelee.--Tämä on melkein traagillista. --(_menevät_).

13:as KOHT.

OSKAR (yksin laulaa).

Man känner ju lite hvar, hur det frestar ibland.--(_kolkuttaa Alman ovelle_) Alma, avaa kultaseni! Minä rakastan sinua!--Minä vien sinut hienoon salonkiin--siellä on elämä kuin silkkiä--me rakastamme toisiamme--emmekä välitä sydämettömistä isännistä.--Minä olen rikas. --Minulla on sata markkaa palkkaa kuussa.--Ja minä pidän sinua kuin tyttiä sylissä--sinä olet niin pehmeä ja lämmin--(_kaatuu portaitten viereen_). Uh!--Siellä oli vettä--atshii--haisee hevoselle-- ptyh!--Se ei maistukaan sampanjalta.--Sinä et ole vielä palannut kotiin, mutta minä odotan sinua tässä, vaikka koko yön.--Minua nukuttaa vaan niin hitosti.--(_aivastaa_). Se ei ole otökolonnia!

(Esirippu).

Toinen Näytös.

Laitisen kamari. Kapea, pitkulainen, pimeä ja matala huone. Päässä ikkuna, sen alla ruokapöytä. Vasemmalla perällä ovi, kolme porrasta ylempänä kuin lattia, ovesta näkyy kellarikäytävä, jossa on laudoista tehtyjä puuhuoneaitauksia. Oikealla kakluunihella ja ruokakaappi tyhjennetyistä tavaralaatikoista. Oikealla sänky, jossa Laitinen nukkuu humalaisena, ikkunan ja rampin välissä on sänky, jossa nukkuu Oskar. Perällä sänky. Keskellä lattiaa sijoja, joilla ovat nukkuneet Selim ja Rosa ja joilla vielä nukkuvat Allan ja Henna. Sigrid pukeutuu. Perimmässä sängyssä nukkuu Saima. Kätkyessä Lilli.

1:nen KOHT.

(Sanni neuloo, Oskar kääntelee sängyssä).

LAITISKA.

Herääppäs Oskar! Kello on jo kuusi ja sinun on oltava kello seitsemältä kirjapainossa.

OSKAR.

Anna minun olla! Pirusti tuo kone rämisee.

SANNI.

Kyllä lakkaan.

LAITISKA.

Ole niin hyvä ja jatka vaan. Nouse ylös Oskar.--

OSKAR.

Minua väsyttää niin saakelisti.--Täällä on niin hiton kylmääkin ja semmoinen tökötin haju. Aih!--Joko se sikurinliemi nyt on valmis?

LAITISKA.

Koht'sillään.

OSKAR.

Oi perkele!--Kyllä sinunkin rasvasi Sanni on kulunut, koska rukkisi niin rällää.

SANNI (tekee lähtöä).

Kyllä minä valmistelen makasiinissakin, ett'eivät sinun kuivat rustinkisi rapinasta murene! (_Menee_).

OSKAR.

Oli sekin viisaus ottaa tähän lättiin Sanni, tuo vanha kaappi, joka on kun pirun repimä rikkisen raato.--Vie sen näkeminen ruokahalunkin.-- Ja kieli sillä on aina poikkipuolin hampaissa vaikkei ole montakaan haisevaa tökköä kidassa.--Jaa-a--kanna täällä sitte korkealla ihanteellisuuden lippua!--Päänikin on sakea kun kloakin vesi.--Taas pitää mennä tuonne kirottuun painomustemyrkkyyn.--Joko se liemi on latkittavaa, että edes suolet selästä irtaantuvat.

OSKAR (hetken kuluttua).

En minä kauan tässä pystyssä kyki--saatte panna minut pian pitkäkseni. --

LAITISKA.

Miksi viivyt ulkona öisin?--Nukuit juovuspäissäsi portaitten vieressä vielä aamulla, kun menin ulos.--Onko se hyvää sinulle, jolla on keuhkotauti?

OSKAR.

Ennen aikaani sittenkin kuolen.--Paras on, että se käy pian ja humussa.--Jos saisi tilkan viinaa.--Allan, mene pyytämään tytöiltä tilkka viinaa.----Älkää mutisko äiti,----en minä ilman viinaa pääse jalkeilleni.--Noh! Meneekö kukaan?

LAITISKA.

Minä menen itse--ett'ei tarvitse lasta herättää.--(_Pois_).

OSKAR.

Älä vie Sigrid sokuri-astiaa pois! Ei sitä höystettä talossa muutenkaan paljon suoda--anna edes sokuria tämän pippuriliemen kanssa.

SIGRID.

Tuo palkkasi kotiin, äläkä sitä juo, että on varaa ostaa--sokuria.--

OSKAR.

Pistele sinä!--Ole sinä helvetissä kirjapainossa parikin yötä, niin kyllä viina maistuu--ja ole sinä varma, että vaikkapa huomenna voit kuolla perinnölliseen rintatautiin, kyllä kaipaisit rakkautta.--Ilman sitä on elämä niin ikävää, ett'en huutaisi, jos joku uhkaisi ampua minut revolverilla.--Ja asu päälle päätteeksi 12 hengen kanssa samassa hökkelissä--joka haisee.

SIGRID.

Meillä ei ole varaa asua ilman hyyryläistä ja meidän täytyy sietää likaisten vaatteiden hajua, koska saamme niitten pesulla sinuakin elättää.--

OSKAR.

Älä nikota--taikken tuo ikinä yhtä penniä kotiin.--

SIGRID.

Äiti ja minä olemme sinua liika paljon hemmoitelleet. Olisimme heittäneet sinut kadulle, kyllä olisit oppinut kunnollisemmaksi.--

OSKAR.

Kadulla olen elämäni elänytkin, kerjännyt ja myynyt sanomalehtiä. En ole juuri vanhemmilleni kiitollisuuden velassa.

SIGRID.

Äiti on sinut kuitenkin synnyttänyt.

OSKAR.

Enpä liioin olisi halunnut saapua tähän matoiseen maailmaan--ainakaan en yhdeksän penskan vanhimpana veljenä.

SIGRID.

Ole solvaamatta äitiä--muuten sanon sinulle viimeisen kerran, jos et rupea elämään ihmisiksi, saat muuttaa kotoa pois.

OSKAR.

Oh! Oikeinko aiot poliiseilla ajaa?--

SIGRID.

Aion, jos siksi tulee.--

OSKAR.

Hyvä! Minä muutan ilman poliisia. Muutan peräti Alman luo.

SIGRID.

Luuletko hänen pitävän sinua ilmaiseksi?

OSKAR.

Rupean herrojen ulosheittäjäksi.--

SIGRID.

Vaikka siksikin, kosk'et neuvoista parane.--

OSKAR.

Kun kävelet kadulla fiinien tyttöjesi seurassa, saat nähdä veljesi taluttavan Almaa--(_nauraa_). Onpa se ammatti ja yhtä hyvä kuin moni muu. (_Laitiska_). Anna tänne viina. Se oli viimeinen tilkka, jonka juon tässä talossa (_pois_).

LAITISKA.

Riitelittekö taas?

SIGRID.

En voi enää kärsiä Oskaria.--Sinä häntä puolustat.--Sanot, että häntä on hyvyydellä parannettava.--Hyvyytesi hän palkitsee hävyttömyydellä, eikä ota omalletunnolleen, että hän syö *aikamies* meidän ruokaamme.--

LAITISKA.

Onhan parempi, että hän syö meidän ruokaamme, silloin hän ainakin pysyy kotona, ett'ei ulkona joudu yhä suurempaan surkeuteen.--

SIGRID.

Joutukoon! Ennemmin uhrautukoon hän, kuin että me syyttöminä surkastumme.--

LAITISKA.

Käskitkö hänen jälleen muuttaa?

SIGRID.

Käskin.

LAITISKA.

Herra tietää, mitä hän silloin hurjuudessaan tekee ja me saamme hänet sitten ikipäiviksi niskoillemme.--Hän on sittenkin oma veljesi, muista se.

SIGRID.

Minä tulen hulluksi kaikesta tästä!

2:nen KOHT.

Rosa, Edelliset, Poliisi, Selim.

ROSA.

Minä olen ihan märkä äiti.

LAITISKA.

Miten voit mennä kouluun?--Ota Sigridin villaröijy bluusin alle, niin et kylmisty.--Voi, voi on tuo sanomalehtien kantaminenkin aamulla kurjaa.--Kun on 20 asteen pakkanen tai pyryttää, eikä saketissakaan ole vuoria. Älä herätä lapsia, etteivät ne rupea itkemään.

ROSA.

Minä sain 50 penniä eräältä herralta.--

LAITISKA.

Mistä palveluksesta?

ROSA.

Se käski minun tulla hänen luokseen tänä iltana, kun hänelle tulee vieraita--ja minä passaisin.--

LAITISKA.

Sinä et mene.--

ROSA.

Minä tahtoisin saada kretongiesiliinan.--

LAITISKA.

Sinä tulet kyllä toimeen ilman esiliinaa.--

ROSA.

Se herra on niin hyvä.--

LAITISKA.

Sinä et mene häntä illalla passaamaan, kun minä en tahdo--kuuletko.--

ROSA.

Minä menen sitten Airin kanssa luistelemaan.

LAITISKA.

Et sinnekään.--

ROSA.

Pääsen minä ainakin kouluun.--

LAITISKA.

Sinä menet kouluun ja sillä hyvä----etkä koskaan enää tuo kotiin herrojen 50 pennisiä.--

POLIISI.

Asuuko tässä talonmies Laitinen!

LAITISKA.

Asuu.--

POLIISI.

Minä tulen isännän puolesta sanomaan, että jos ette tänään suorita velkaanne, saatte muuttaa talosta pois ja isäntä ottaa hevosenne takavarikkoon--ja toiseksi--isäntä ei suvaitse, että pidätte poliisirulleihin merkittyjä naisia talossa.--Aleksandra Sihvonen on n. s. prostitueerattu nainen.--Joko häädätte hänet talosta pois, tahi menette itse.--

LAITISKA.

Kyllä me koetamme toimittaa asiat.

POLIISI.

Se on paras. Hyvästi! (_poliisi pois_).

LAITISKA.

Laitinen! Hän on ihan humalassa.--Sigrid! Juokse sinä Annette tädin luo--ja pyydä häntä tulemaan tänne.--Annetilla on aina rahaa.-- Jätä tehdas tänään.--Minun täytyy toimittaa lapset kouluun.--Tuossa tulee Selim! (_Selim sisään_). Hänkin on vilusta ihan musta kasvoiltaan. --Tule ottamaan kahvia.--Pannussa on vielä tilkkanen.--(_Sigrid pois_).

HENNA.

Mitä tuo mies tahtoi?

LAITISKA.

Ei mitään erityistä.

HENNA.

Hän tuli hakemaan minua poliisikamariin! (_pukeutuu_). Hän on kuullut herrasväeltä, että minä olen huono nainen.--

LAITISKA.

Mihin sinä nyt aiot?

HENNA.

Minun täytyy mennä pakoon.----Kyllä hän vie minut vankeuteen.---- Voi äiti kulta, että sinulla pitää olla näin kurja tytär.----

LAITISKA.

Pysy sinä kotona. Ei tuo mies sinusta mitään tahtonut.--

HENNA.

Älä estä minua! Sinäkin olet liitossa hänen kanssaan.--Minä olen sinulle rasitukseksi ja siksi tahdot minusta päästä.--Älä murhaa minua!--

LAITISKA.

Rauhoitu nyt Henna. Minä en sinulle mitään pahaa tahdo.--

HENNA.

Minä en voi sille, että olen tällainen--Jeesuksen Kristuksen nimessä. --Minä olen viaton--vaan nuo miehet.--Kuuletko,--nyt he tulevat. --Roskat seisahtuivat pihalle.----Ei saa kiduttaa minua.--Sinä tapat minut.--(_Lapset heräävät. Lilli itkee_).

HENNA.

Älä myy minua noille miehille.--Ai--ai--ai--ai.--

LAITISKA.

Joutukaa pian kouluun lapset! Kyllä Henna on kiltimpi kun palaatte.--

SELIM (nauraa).

LAITISKA.

Mitä sinä naurat, Selim?

SELIM.

Alma istuu kahden herran sylissä--roskissa.

LAITISKA.

Tulkaa pois ikkunan luota.

ROSA.

Alma kaatui--ja tuo herra--

LAITISKA.

Tulkaa pois sieltä! Ja menkää vähän sassiin kouluun.--(_Lapset lähtevät tirskuen ulos_).

LAITISKA.

Noh nyt ne lapset jäivät kumminkin tuota peliä katsomaan pihalla. Kyllä isäntä ajaa meidät lasten paljouden vuoksi talosta pois, vaan ei noita, jotka saavat kunnon ihmisen vapisemaan lastensa tähden--sillä on tuokin elämä opettavaa (_ovessa_). Lapset, menkää pian kouluun-- paikalla--kuuletteko.----Kaksi hienoa herraa ja ihan humalassa.-- Voi kun se toinenkin on nuori ja kaunis!--Herra varjele niittenkin äitejä.--(_Henna yhä valittaa_).

HENNA.

Nyt ne tulivat!

LAITISKA.

Pysy nyt siivolla.

LAITINEN.

Kita kiinni, taikka lyön.--

HENNA.

Murhaa--murhaa--

LAITISKA.

Olkaa hiljaa--ole hiljaa, muuten isä suuttuu.--

HENNA.

Päätäni polttaa.

LAITISKA.

Meneppäs nukkumaan Oskarin sänkyyn.--

HENNA.

Se tarttuu--paha tarttuu.----

LAITISKA.

Mene nukkumaan lasten viereen lattialle.--

3:as KOHT.

Sigrid, Edelliset.

LAITISKA.

Lupasiko Annette täti tulla?

SIGRID.

Lupasi.--Kello on jo yhdeksän.--En uskalla enää mennä tehtaaseen.-- Onko sinulla vaatteiden paikkuuta?

LAITISKA.

Onhan tuota aina.--

SIGRID.

Liisi ja Alma elämöivät tuolla pihalla äsken.

LAITISKA.

Lapsetkin sen jo ymmärtävät.--En saanut nukkua paljon tänä yönä kun roskien pyörät paukkuivat alinomaa kadulla ja pihalla puhuttiin.--Ja tuota ei isäntä moiti.--

SIGRID.

Onko Henna nukkunut koko ajan?--

LAITISKA.

Ei. Se on elämöinyt jälleen, sitte kun poliisi kävi täällä.--

SIGRID.

Kauheaa.--

LAITISKA.

Soo lapset--ylös--tänne tulee vieraita--(_lapset nousevat_). Voi, voi Lillin hame on ihan räsyinen.--Sinäkin kiipeät joka paikkaan.-- Älä revi sukkiasi Allan! Etkö voi saada niitä vähemmällä jalkaasi--Voi voi sinun kinttujasi Saima.----Tässä tekee ihminen syntiä vallan köyhyyden pakosta.--Rupee jo vihoittelemaan omille lapsilleen.--

LAITINEN.

Onko sinulla kahvia?--

LAITISKA.

Se on jäähtynyttä.--Minä keitän uutta, kun Annettekin tulee meille.--

LAITINEN.

Keitä pian sitten!

LAITISKA.

--Meidät on sanottu ylös--kun velka ei ole maksettu--ja tuo Sannikin asuu täällä--ja se on ollut tuollainen nainen.--Koettaisit saada jostain rahaa.--

LAITINEN.

Voinko minä nylkeä nahan selästäni.--

LAITISKA.

Sinä--

LAITINEN.

Joko se alkaa taas tuo vikinä?!----Ja sinä Sigrid toinen hapannaama. --Kyllä opetan teitä ulvomaan.--Enhän minä rupea täysikäistä ihmistä elättämään.--Tuossa tuli Hennakin kotiin. Olenko minä mikään kameeli, jonka selkään voi kaikkea lastata!

LAITISKA.

Älä huuda!

LAITINEN.

Enkö saa huutaa omassa huoneessani?--Menköön palvelemaan.--Se ei ole muuta kuin laiska. Tahi jos ei palvele--tehköön muuta--vaan minä en ainakaan rupea häntä perässäni vetämään.

LAITISKA.

Eihän hän voi kadulle kuolla.--

LAITINEN.

Voinko minä rahaksi muuttua?--Mene ostamaan olutta Sigrid.--Älä mullittele, taikka minä opetan kuka on isäntä talossa!--Riipu sinä pentele issikan roskissa pyryssä ja pakkasessa yöt ja päivät--voitko silloin elää viinatta?--Hevosellanikin ovat paremmat päivät kuin minulla.--Tuleeko siitä kahvia?! Velkaa minä en maksa en.--Sanon isännälle--ett'ei ole paljon jos saan asua ilmaiseksi tällaisessa rottaruumassa.--Porstuakin on kuin kylän tanhua--talvella on lunta täynnä, keväällä vettä. Saisi maksaa vähän enemmän vaivastani.--Saan ajaa hänen moskansa pihalta--ja la'aista jokapäivä kadulta herrojen papyrossin pätkiä. Minä sanon sen isännälle että konna kerjäläistä nylkee.--Älä vikise ämmä.--Minä en pelkää--sanon sen isännälle vasten naamaa--olen minä ihminen minäkin.--En ole ainakaan ketään hyyryllä rosvonnut kuin hän! Tuleeko sitä kahvia--tahi pitääkö minun mennä kohmettuneena talliin?!--

LAITISKA.

Koht' sillään lämmitän primuskyökissä--

LAITINEN.

Siitäkin lähtee sellainen haju.--

LAITISKA.

Menkää pihalle leikkimään lapset.--Ei tänne mahdu--(_lapset ulos_). Antaa Hennan maata lattialla.--

LAITINEN.

Ylös sanon minä--ei täällä mampselleja kasvateta.--

LAITISKA.

Anna hänen nukkua.--

LAITINEN.

Ylös--

HENNA.

--Isä tappaa minut.--Hyvät ihmiset auttakaa.--Isä tappaa minut-- (_juoksee ulos_).

4:äs KOHT.

Alma, Liisi, Sigrid myöhemmin.

ALMA.

Herra Jestans! Jos ette laita tuota hullua talosta pois, niin tulemme kaikki hulluiksi.--

LATTISKA.

Onko sinun hyvä olla Laitinen, kun tämän aikaan sait?

LAITINEN.

Ihminen minäkin olen--ja ihminen suuttuu. (_menee ulos_).

HENNA.

Minä en tule sisään--en! Isä tappaa minut.--

FIINA.

Henna tulee nyt.--

SIGRID.

Menkää hakemaan issikkaa.--Minä vien hänet lääkärille.--

LIISI.

Voi voi tätä kauhistusta.--

HENNA.

He tappavat minut.--Oi he tappavat minut.--Hyvät ihmiset auttakaa. --

LAITISKA.

Minä ja Heinosen Fiina lähdemme häntä viemään lääkärille.--Jää sinä kotiin Sigrid.--(_Huuto taukoo_).

Sigrid, Alma, Liisi.

ALMA.

Mistä tuo tauti on oikeastaan alkunsa saanut?

SIGRID.

Se on niin surkeaa--ett'ei sitä jaksa kertoa.--Henna on sen minulle kertonut.--Se on tullut säikähtymisestä.--

LIISI.

Mistä niin voi yhdellä kerralla säikähtyä--että tulee hulluksi?

SIGRID.

Jos on arka ja hienotunteinen--niin voi.

ALMA.

Niin!--Muutamat tulevat hulluiksi, kun heidän tunteitaan loukataan. He eivät voi luontoaan muuttaa, kuin monet muut.

LIISI.

Kerro nyt Sigrid!--

SIGRID.

Henna oli aivan nuori--hän on aina ollut kovin heikko.--Eräänä päivänä tuli meille matkamies--eräs isän tuttava--rikas talollinen maalta.--Ei meillä koskaan otettu matkamiehiä yöksi, mutta kun tämä oli auttanut isää joskus hätätilassa--rahalla--niin isä otti hänet yöksi meille.--Hän oli vanha poika.--Me nukuimme kaikki samassa huoneessa.--Sisareni heräsi yöllä.--En voi sitä kertoa.--Tuo mies hänet säikytti.--Siitä asti on Henna ollut kovin hermostunut.-- Rippikoulussa hänelle sattui, että eräs pojista.--Se teki hänet hullummaksi.--Nyt hän pelkää miehiä ja luulee, että jokainen näkee hänen päältään, miten hänelle on tehty.--Selma sisaremme vei hänet palvelukseen Pietariin.--Siellä hän palveli eräällä kenraalilla-- mutta eräänä aamuna se kenraali--oh!--Sisareni tuli yhä hullummaksi. --Hän ei saisi elää kaupungissa, missä alituiseen kuulee ja näkee kaikkea pahaa--vaan meillä ei ole varaa lähettää häntä maalle tahi johonkin sairaalaan.--Se on niin surkeata.--

ALMA.

Kyllä olen kurjuutta kokenut ja kurjuudesta kuullut puhuttavan, vaan en moista ole voinut aavistaakaan.--Mitenkä monella tavalla voi ihminen tulla ikipäiviksi onnettomaksi.--Oh sitä ihmistä, joka sen aikaan saa.

LIISI.

Älä nyt huuda, kyllä tässä ihminen muutenkin hermostuu.--

SIGRID.

Isä juo.--Iso-isä joi, kun oli olutkuskina ja oli pakotettu ottamaan osan palkastaan oluessa.--Ei paljon ole jäänyt kodin tarpeeksi.-- Henna ei voi ansaita.--Minunkin ansioni ovat niin epävarmat kun terveyteni on niin ja näin. Mahorkkatupakan tomu tahtoo minut tukehuttaa.----Äiti on leinitautinen.--Annette täti ajattelee Airia, eikä hänellä ole liikoja rahoja.--Hänen sulhasensa ei suuriakaan summia hänelle maksa ja vaikka täti sitä uskoo ei ole varmaa, että hän tädin nai.

ALMA.

Meilläkään ei ole liikoja rahoja, vaan tässä on sinulle viisi markkaa-- ensi hätään.--

SIGRID.

Kiitoksia--Anna anteeksi--jos olen joskus.--

LIISI.

Me olemme äreitä ihmisiä--minä tiedän sen--mutta olot pakoittavat. --Jos tahdot apua----tule meille.--Hyvästi Sigrid.--

ALMA.

Tule meille joskus kahville--käske äitisikin.

SIGRID.

Kyllä--kyllä.--(_tytöt pois_).

5:es KOHT.

Heinonen, Sigrid.

HEINONEN.

Laitinen on tallissako?

SIGRID.

On!

HEINONEN.

Noh!--Ei minulla juuri hänelle asiaa olekaan.--

SIGRID.

Istukaa.--Äiti tulee kai pian.--

HEINONEN.

Ei minulla hänellekään mitään erikoisempaa asiaa ole----(_rykii_).-- Minulla on joltisen hyvä liike.--Puhdasta jää kahdeksan sataa markkaa vuodessa.----Paikkaamisella minä ansaitsenkin enin--sillä kun työväellä ei ole varaa ostaa kalliita kenkiä, täytyy antaa kenkiä halvemmalla--siksi ei se uusien jalkineiden teko kannata--kun en ole mikään fiini suutari.--Eikä ole varaa pitää oppipoikaa.--Kyökissä on asunut nuoria miehiä--niin että Fiina on keittänyt ruuan siellä, mutta nukkunut verstaassa.--Se on hiukan kylmä se verstaa että vesikin jäätyy joskus lattialla, mutta kun tottuu. Panisimme nuoret miehet pois --jos Sigrid tahtoo, tahi jos ei----

SIGRID.

Mitä minulla on teidän nuorten miestenne kanssa--tekemistä?

HEINONEN.

En ole mikään nuori--enkä kaunis mies.--Suutarintyö ei tee poskia punaisiksi--eikä nuorena ole varaa mennä naimisiin.--Niin minä olen tuumaillut, että--Laitiskakaan ei ole sitä vastaan--minä naisin Sigridin.--

SIGRID.

Nyt en jaksa ajatella.--

HEINONEN.

Sigrid voi puhua Fiinan kanssa. Fiina tuntee paremmin tällaiset asiat kuin minä.--Niin kyllä meidän täytyy pitää Fiinan luonamme, vaikka olemmekin naimisissa, sillä Fiinalla ei ole muutakaan kotia eikä hän jaksa palvella.--Onhan hän vähän itsepäinen ja kärttyisä--vanha piika--hänellä ovat jalatkin aina auki--mutta kyllä Sigrid voi tulla hänen kanssaan toimeen.----Fiina neuloo sitten kengän päällyksiä masiinalla.----Kyllä Fiina on vähän suulas ja äkäinen ihminen-- mutta nuorten täytyy olla kärsivällisiä vanhempien kanssa.--

SIGRID.

Minä vastaan huomenna.--

HEINONEN.

Se on siis Sigridin mieleen, että--

6:es KOHT.

Laitinen, edelliset.

LAITINEN.

Hyvää huomenta Heinonen--Pannaanko plöröksi?--Minulla on vielä Matissa.

HEINONEN.

Kiitos.

LAITINEN.

Meneppäs ostamaan lisää ollutta Sigrid.--

HEINONEN.

Minä pistouvaan.--(_Sigrid pois_).

LAITINEN.

Emme juomatta ole vaikka isäntä lupaa panna ryöstölle hyyrynvelasta.-- Vaan minä en maksa sitä--en.--Tulkoon seitsemän poliisia minua haastamaan oikeuteen--ennemmin juon rahat kuivaan kurkkuun--kuin annan ne mokomalle saituri pomolle.--Iloita mekin saadaan--koska isäntä ansaitsee 10,000 vuodessa meidän selästämme ja juo samppanjaa-- ja asuu viidessä huoneessa yksin rouvansa kanssa ja meitä on 12 ihmistä samassa hökkelissä, eikä sitäkään meille suoda.----Kippis!

HEINONEN.

Kippis!

SIGRID (takaisin).

Älä juo isä. Sinä olet juonut monta päivää yhtä mittaa----yölläkin olit niin levoton.--

LAITINEN.

Juon etten kuule teidän mankumistanne enkä pelkää isäntää--sillä viina antaa rohkeutta. Kippis!

HEINONEN.

Kippis!

SIGRID.

Ja tekin Heinonen!

HEINONEN.

Enhän nyt koko mailmaa juo, vaikka hiukan maistan.--Täytyy sitä sulhaspoikana--sulasta ilosta.----Noh--kyllä minä olen juomatta, jos tahdot.--

LAITINEN.

Juomattomia ihmisiä on vaan hautuumaalla--Kippis!--

HEINONEN.

Hyvästi nyt!

LAITINEN.

Onko sulla yksipunttisen taipumuksia!--Ei naisväki voi elää ilman meitä, kyllä taipuvat.--Minkä miehen Sigrid luulet saavasi, jos et Heinosta ota.--Et kai sinä herrojen helluksi rupea.

SIGRID.

Vaikka miksi, ennenkuin juoppoa miestä ottaisin.--

LAITINEN.

Jää siis vanhaksi piiaksi.--

HEINONEN.

Minun täytyy mennä työhön.--

LAITINEN.

Juo nyt! Lökäpöksy on juomatta triijausmatkalla.--HEINONEN.

Mutta jos tulee peräti frii maanantai.--

LAITINEN.

Pidetään sitten kippi tiistai.--Noh--skool.

HEINONEN.

Skool.--

LAITINEN.

Niitä lapsiakin on niin saakelisti siunattu meille, että kiittää Jumalaa, kun yhdestä tyttärestään pääsee. Vielä pojista on talliin apua mutta Herra auta, kun on talossa 7 likkaa.--Ennenkuin noille kaikille on saanut miehen--on hulluheikki helkkarissa. Pitäisi flikkalapset.-- Miksi siunataan liika paljon naisväkeä mailmaan?----Minun on niin paha olla että pyöryttää.--Ploiskis Heinonen.--

HEINONEN.

--Ikävä tuo minunkin elämäni on ollut.--Seitsemän vuotiaana läksin kotoa suutarinoppiin. Aamusta klo 3 sai näyttää päreellä tulta mestarille.--Palkasta ei ollut puhettakaan--mestarin akka keitti vanhoja perunia ja kaksi sipulia niitten joukossa höysteeksi päivälliseksi.--Velliä keitettiin maanantaina pata täyteen--sitä lisättiin vedellä kunnes oli ihan hullinkia ja hapanta kuin ryssän kaali ja sitä sitten syötiin niinkauan kuin kesti.--Mestarilla oli viisi lasta--akka neuloi kengänpäällyksiä--lika kävi yli pään--luteet söivät yöllä--minkä nahkaani päivällä olin pistänyt.--Seinä oli punaisena.--

LAITINEN (ihan päissään).

Skool.--