Part 4

Tässä vaikeni lude hetkeksi ja vaipui mietteisiin. Taiteilija, joka sillä ajalla nosti henkseleitään ja teki heraldisia tutkimuksia, valmistautui nyt tekemään korjaustöitään. Hän katseli kultaisia aloja, sylki (aatelkaas -- sylki) ruostepilkulle, otti nenäliinansa ja alkoi hieroa. Turhaan!

-- Tuokaa tänne pesuriepu! huusi hän eräälle rouvalle. Ja suopaa!

Muutamien vastaväitteiden jälkeen sai hän pyytämänsä tavarat. Mutta kaikki hänen yrityksensä olivat turhat.

-- Tämä täytyy kullata! mumisi hän, löi värilaatikon kannen kiinni ja astui alas.

* * * * *

-- No, entä miten kävi meidän ystävämme, kysyi nuori lude, joka tahtoi tietää kertomuksen lopun.

-- Tehdas meni myttyyn, yhtiö hajosi, ja meidän entinen ystävämme joutui hunningolle.

-- Niin, mutta hänen kilpensä riippuu vielä muistojen temppelissä.

-- Aatelisuus on perinnöllistä kuten rikos!

-- Entä rikos sitten?

-- Seuraa aikanaan!

-- Claris majorum exemplis. Esi-isien loistavien esimerkkien kautta. Mitä?

-- Ei, ei sitä tietä!