Part 2

_Taava_: Hyvä ihme! Sinutteletteko te kauppiasta? Jos hän nyt suuttuisi ja ajaisi teidät pois tuota kyytiä?

_Kalle_: Eikä aja. Risto ehkä voisi ajaa, mutta ei hänessä ole nyt siihen miestä.

_Taava_: No ihanhan tästä menee pää pyörälle.

_Kalle_ (Hymähtäen): Vai niin menee? No, jätetään sitte tämä sekainen juttu. Olisko emäntä ottanut mitä?

_Taava_: Tuoppiahan tässä piti lähteä katselemaan. Onko teillä minkäsorttisia?

_Kalle_: (Ottaa yhden hyllyltä) Sopivatko nämä posliiniset? _Taava_: Nuo ovatkin juuri paraan kokoisia. Mitä niillä olisi hintana?

_Kalle_: Tähän on merkitty 28 ja penniä. Se on nähtävästi ostohinta, liian alhainen muuten minun mielestäni. Saatte sen 35 pennillä.

_Taava_: Hyvä ihme, miten halpoja! Jos minä otan toisen vielä.

_Kalle_: Tässä on. (Silmäilee pohjaa.) Tämä on kai parempaa lajia, koska sille on merkitty hinnaksi 58 penniä. Mutta mitenkäs -- kyllä nämä sittenkin taitavat olla samoja tuoppeja. Toiseen on vaan merkitty varmaankin epähuomiossa väärä hinta.

_Taava_: Johan minä ajattelinkin, että eihän niitä miten niin halvalla.

_Kalle_: Otatte siis nämä kaksi?

(Aikoo kääriä paperiin).

_Taava_: Enpä tiedä oikein. Mitä se tekisi parilta?

_Kalle_: 70 penniä.

_Taava_: Ei, mutta parilta?

_Kalle_: Johan minä sanoin että 70 penniä.

_Taava_: Vai niinkö päin se hinta olikin väärä. Otan toki.

_Kalle_: Vieläkö muuta?

_Taava_: Ukko käski vielä tuoda muutamia puntteja paperosseja. Panee nyt vaikka kaksi punttia. Sen pitäisi riittää hänelle moneksi kuukaudeksi.

_Kalle_: Armiiroako?

_Taava_: En minä heidän nimistänsä tiedä. Eivätkö nuo lie yhdessä hinnassa?

_Kalle_: Ei ollenkaan. Minä panen nyt kaksi punttia Armiiroa. (Käärii paperiin.) Mitä muuta?

_Taava_: Enpä taida enää muuta. Paljoko minulta nyt menee kaikista yhteensä?

_Kalle_: 1:30 penniä.

_Taava_ (Kaivaa kukkarostaan setelin): Tästä saisi ottaa.

_Kalle_ (Etsii laatikosta): 8 mk ja 70 p:niä takaisin. Tässä olisi.

_Taava_ (Lukee rahat tarkasti ja pistää kukkaroonsa): Mutta kumma se on vaan se Riston juttu. Ettehän lie vielä ehtinyt kertoa siitä kellenkään?

_Kalle_: En muille kuin Mikon Liisalle. Hän läksi täältä vähää ennen kuin te tulitte.

_Taava_: Sillekö juoruakalle? Kas vaan! Tuli vastaan eikä virkkanut mitään koko asiasta. Kyllä se nyt juosta homsuttaa ympäri kylää ja valehtelee minkä kerkiää. Pitääpä joutua jälessä. Hyvästi!

(Menee kiireesti).

_Kalle_: Hyvästi!

(Sulkee oven).

_Markkanen_ (Tulee): Kuulkaa nyt Seppälä, ei se käy laatuun, että te täällä olette koko illan ja myytte koko minun varastoni polkuhinnasta. Teidän jutuillanne en pidä yhtään väliä; ne kyllä sitte yhdessä käännämme juoruämmäin valeiksi. Sovitaan nyt ensiksikin, mistä hinnasta annatte partani ja tukkani takaisin?

_Kalle_: En hinnasta mistään, niin totta kuin nimeni on Kalle Aabrahaminpoika Seppälä. Mutta minulla on yksi ehdotus. Tämä puotipojan virka alkaa minua vietävästi miellyttää. Enköhän vaan jääkin tänne ensi vuodeksi tiskimieheksi? Mitä arvelet, Iisakki?

_Markkanen_: Sinäkö puotimieheksi? Minulle? Tänne herrastelemaan kalliilla palkalla ja köyhdyttämään minut keppikerjäläiseksi! Siitä ei tule ikinä mitään.

_Kalle_: Siitä täytyy tulla. Muuten -- kyllä tiedätte, mitä muuten seuraa. Kyllä me sovimme palkasta. En minä pyydä yhtään penniä liikaa enkä myy yhtään rusinaa alle kohtuullisen hinnan.

_Markkanen_: Voi päiviäni! Tässä olen pääsemättömissä. Mutta emmeköhän vielä ensin...

(Kello soi. Kauppias menee kamariinsa).

_Aapeli Rutanen_ (Astuu sisään): Mitä riivattua sinä olet ruvennut hulluttelemaan poika? Häh? Mikon Liisa tuli meille juoksujalassa ja toimitti että kauppiaan Risto on viety raudoissa linnaan varkaudesta ja että sinä olet palkkautunut tänne puotimieheksi ensi vuodeksi. Onko se totta?

_Kalle_ (Hämmennyksissään): Ei... ei... minulla oli vaan tarkoituksena...

_Aapeli_ (Koputtaa kepillään lattiaan): Valehtelet poika. Korventaustan Taava tuli juuri vastaani ja kertoi, että sinä olit myynyt hänelle paperosseja ja kaksi tuoppia puolesta hinnasta. Sanoi vielä sinulta kuulleensa, että Risto oli tapellut kauppiaan kanssa totilasin ääressä ja repinyt hänen naamansa verille niin ettei kauppias ollut uskaltanut tulla näkyvillekään, vaan oli ärjynyt sinulle ovenraosta. Mitä merkillistä tämä tietää? Kenen luvalla sinä lähdet kesken vuotta pois paikastasi ja rupeat toiselle palvelukseen? Häh?

_Kalle_: E-en minä...

_Aapeli_: Vai et? Kylläpähän siitä pian selvä saadaan. Onko kauppias tuolla kamarissa?

_Kalle_: E-ei, ei suinkaan...

_Aapeli_: Minnekäs hän sieltä olisi mennyt? Taava sanoi hänen juuri vast'ikään olleen siellä.

(Aikoo mennä kamariin).

_Kalle_: E-ei, vartokaa nyt isäntä. Minä menen käskemään.

_Aapeli_: Kyllä minä käsken.

(Tarttuu lukkoon)

_Kalle_ (Syöksyy ovelle, työntää isännän syrjään ja viskaa kiireesti valeparran kamariin. Ovi vedetään äkkiä kiinni sisäpuolelta ja kierretään reikeliin).

_Aapeli_: Mi-mitä peliä tämä on? (Koettaa turhaan avata ovea.) Kauppias hoi, avatkaa ovi! (Kolkuttaa.) Avatkaa ovi, sanon minä, olkoon siellä kuka hyvänsä! Avatkaa, taikka minä potkasen oven säpäleiksi!

_Markkanen_ (Tulee varustettuna valeparralla, mutta ilman valetukkaa): Jassoo, isäntä. Hyvää päivää! Tässä olisi tuoli, olkaa hyvä!

_Aapeli_: Päivää! (Lyö kättä.) Terveeksi! (Istuu.) Kuulkaas kauppias! Tässä mahtaa olla jotain nurin päin.

_Markkanen_: Jassoo, isäntä tahtoo puhua uudesta puotimiehestäni. Niin, asia on nyt sillä tavalla, nähkääs isäntä, että minä olen aikonut pyytää tätä teidän Kallea tänne toistaiseksi apulaiseksi. Liike kasvaa vuosi vuodelta, eikä kahdella hengellä tahdo oikein olla aikaa niin suureen hommaan. Minusta on Kalle erittäin sopiva tähän toimeen. Nuori, pulska mies, ja palvellut ennenkin isonpuoleisessa liikkeessä. Tänään annoin hänen leikin päiten koetella parin ostajan kanssa.

_Aapeli_: Mutta mitenkäs -- minä kuulin äsken ihmisiltä, että Risto olisi pantu pois, varkaudesta vai mistä lie ollut.

_Markkanen_: Kuka semmoisia kertoi?

_Aapeli_: Korventaustan Taava ja Mikon Liisa. Sanoivat kuulleensa tältä Kallelta.

_Markkanen_: Kun sinä viitsitkin, Kalle, narrata vanhoja ihmisiä! Mutta eipä siltä. Kyllä se saattoi olla tarpeenkin. Saavat nyt kerrankin nokkaansa nuo kiusottavat juoruakat. Hyvä juttu, heh heh. Sinä olet nokkela poika, Kalle, ja juuri semmoista minä tarvitsenkin. Mitä isäntä nyt arvelee asiasta?

_Aapeli_: Enpä tiedä. Ei taitaisi oikein passata näin kesken vuotta. Mutta eihän nyt ole enää kuin viikko köyriin. Menköön sitte vaikka Amerikaan minun puolestani.

_Markkanen_: Ei tietysti ollut tarkoituskaan ennenkuin köyrin jälestä. Ilman minä vaan annoin hänen koetella, kun sanoi hyvin kerkiävänsä.

_Aapeli_: Mitäpäs siinä tarvitsee minun mieltäni kysyä. Tulkoon vaan minun puolestani, en minä häntä rengiksi kaipaa. Laiskanlainenhan tuo on työtä tekemään.

_Markkanen_: Hyvä on. Se asia olkoon siis sinänsä. Olisiko isännälle mitä tarpeen? Nyt olisi hyvä ostaa kerralla yhtä ja toista, kun on Kalle mukana kantamassa tavaroita.

_Aapeli_: Eipä häntä lie erityistä tarvetta. Olisin minä kuitenkin katsellut jonkun parin hevosenkenkiä.

_Markkanen_ (Tulee nokkelasti näyttämään): Jaha hevosenkenkiä. Jääkenkiä?

_Aapeli_: Niin.

_Markkanen_: Tässä olisi priima tavaraa. Viisikolmatta penniä kappale, sehän niillä on tavallinen hinta.

_Aapeli_: Jos heitä ottaisi kahdelle hevoselle.

_Markkanen_: Jaha, kahdeksan kappaletta siis. Naulat myös?

_Aapeli_: Eipä taida enää olla entisiä.

_Markkanen_ (Käärii näppärästi pakettiin): 2:75 justiinsa.

_Kalle_: 2:60 riittää.

_Markkanen_: Mitä sinä taas puhut, tolvana? Sinäkö tässä hinnat määräät?

_Kalle_: Minä. Älkää maksako isäntä liikaa. Kuudessakymmenessä on aivan yllin kyllin tuommoisista nauloista. Eikö niistä vielä puuttunekin muutama.

_Aapeli_: So, so, Kalle, kuinka sinä puhut kauppiaalle tuolla tavalla? Mikä komentaja sinä tässä olet? Kyllä minä itsekin osaan tinkiä missä tarvitaan.

_Markkanen_: Se oli oikein, isäntä. Nenäkkäät nuoret miehet tarvitsevat aina välistä nenällensä.

_Kalle_: Annanko omalle nenällesi, Risto?

_Markkanen_: Höpise mitä höpiset! Milläs todistat?

_Kalle_: Tällä. (Ottaa taskustaan valetukan ja heittää sen päin kauppiaan silmiä.) Katsokaas tässä, isäntä, on se valetukka, jolla hän muuttaa itsensä milloin Ristoksi, milloin kauppias Markkaseksi.

_Aapeli_: So, siivolla, Kalle, taikka minä otan niskastasi kiinni ja nakkaan sinut pellolle. Mitä sekasotkua sinä puhut?

_Kalle_: Sanoin vaan, että tuo mies tuossa on suuri lurjus, joka, saadakseen paremmin nylkeä ihmisiä, tekeytyy milloin kauppiaaksi, milloin puotipojaksi, aina sen mukaan kuin kulloinkin luulee parhaaksi, ja sitä varten...

_Aapeli_ (Keskeyttää ärjästen): Valehtelet, roisto! Todista sanasi!

_Kalle_: Koetetaan. (Isännälle.) Olettehan huomannut, isäntä, että kauppias Markkasella on paljon tummempi tukka kuin se, mikä nyt törröttää tuon miehen päälaella?

_Aapeli_: En minä muista huomanneeni.

_Markkanen_: Siinä näit, lurjus. Ei valeilla pitkälle potkita. Tekisitte parhaiten, isäntä, jos oikopäätä potkisitte hänet ulos.

_Kalle_: Odottakaas vielä vähäsen. (Hyppää äkkiarvaamatta kauppiaan luokse ja tempaa hänen partansa irti. Ojentaa sen isännälle). Tässä nyt näette isäntä, kuka on valehtelija ja lurjus.

_Markkanen_ (Aikoo syöksyä Kallen niskaan): Tuki nyt suusi, petturi, ryökäle, konna...!

_Aapeli_ (Panee keppinsä väliin): Olkaa nyt siivolla kauppias, muuten saatte minun kanssani tekemistä. Näyttää kuin ei Kalle olisikaan aivan väärässä. Selittäkää asia, jos voitte, kauppias.

(Kello soi).

_Markkanen_: Suus kiinni, moukka!

(Aikoo mennä kamariinsa. Aapeli asettuu oven eteen.)

_Aapeli_: Ei, minä tahdon etisin selvän kaikesta.

(Kello soi taas).

_Markkanen_: Minä saan mennä milloin tahdon omaan huoneeseeni.

(Kelloa soitetaan rajusti).

_Aapeli_: Mene sinä Kalle avaamaan!

(Kalle menee).

_Markkanen_: Älä päästä ketään sisään, kuuletko!

_Kalle_: Päästän kun päästänkin. Ihmisten pitää saada tulla kauppapuotiin minä hetkenä tahtovat. (Avaa oven).

(Aholan Sohvi, Heikin Kaija, Kompelin Jeremiias ja muita ostajia tulee sisään. Tervehtivät. Kalle vastaa).

_Sohvi_: Piti oikein asian aikain käydä katsomassa, olisiko totta siinä mitä Mikon Liisa äsken jutteli kylällä. Siunaa ja varjele! Tuossahan Risto vielä onkin ilmielävänä! Ja Liisa kun kertoi, että kolme poliisia oli vienyt hänet tän'aamuna kruunun rattailla niin että paikat tärisi.

_Kaija_: Ja tiesi Korventaustan Taava lisäksi, että hän oli juovuspäissään mukuroinut kauppiaan puolikuoliaaksi ja siitä syystä viety Pietariin hirtettäväksi.

_Markkanen_: Mitäs niistä eukkohöperöjen juoruista. Tämä Kalle oli häijyyksissään virkkanut muoreille jotain sinnepäin, ja nämä heti hoilaamaan ympäri pitäjää päättömiä valeita. Mennään nyt kamariin isäntä, juttelemaan siitä asiastamme. Ole sinä Kalle taas sill'aikaa puotimiehenä.

_Aapeli_ (Vastahakoisesti): No mennään sitte.

(Markkanen avaa oven ja työntää isännän edellään.)

_Sohvi_: Vai siinä se koko juttu olikin! Mutta arvaanpa että siinä sittekin on jotain takana. Risto oli kuin puusta pudonnut ja Rutasen isäntä niin äkäisen näköinen. Sanottakoon mitä hyvänsä, mutta kyllä tässä on jotain kieroa, on vissiin.

_Kalle_: Olisiko Sohvilla mitä asiaa?

_Sohvi_: Pitihän minun tuoda emännälle rihmarulla yhdellä tiellä. Mutta eipä tässä kiirettä. Ei Risto taida joutua sieltä vielä vähiin aikoihin, näyttää siltä.

_Kalle_: Kyllä minä annan. Minkä numeroista tarvitaan?

_Sohvi_: Niin rihmaako? Ka kolmenkymmenenhän sitä käskettiin. Mutta mitenkäs te...?

_Kalle_: Tässä olisi. 15 penniä.

_Sohvi_ (Kaivaa taskujaan): No kun nyt emäntä uneutti siinä kiireessä rahan antamatta. Se Liisa tuli kanssa semmoisella touhulla ja elämällä, että pää ihan meni sekaisin. Olisko sinulla lainata?

_Kaija_: Kunhan ensin maksaisit vanhatkin velkasi. 10 penniä sokerista ja 15 pippurista ja...

_Sohvi_ (Matkien): Ja ja ja. Huuda nyt siinä kaiken maailman asiat! Se on aina tuommoinen, haukkuu toisen suut silmät täyteen kun lähimmäinen joskus pyytää auttamaan oikeassa asiassa.

_Kaija_: Siinä sen nyt näette. Enkös minä ole aina sitä sanonut? Juoksee nälinkuoliaana ympäri kylää kerjäämässä milloin neljänneksen kahvia, milloin palan sokeria, ja jos joskus kauniisti huomauttaa, että koeta nyt hyvä ihminen ajatella, millä maksaisit takaisin, niin sähähtää kuin kissa. Siinä sen nyt näitte.

_Sohvi_: Suus kiinni ja mene mökilles saamaan selkääsi Heikiltäsi! Joko se on selvinnyt viimeviikkoisesta humalastaan?

_Kaija_: Heikkikö? Joka on niitä parhaita työmiehiä kuin olla taitaa, eikä maistakaan kuin kerran vuodessa. Mimmoinen vaan lie sinun Eljaksesi? Tiedänpä hänestä yhtä ja toista, hänestä ja Seppälän Marista, mutta en tahdo tässä pilata lähimmäiseni hyvää mainetta.

_Sohvi_ (Viskaa rahoja Kaijan kouraan): He! Siin' on rahasi, kitupiikki, ja vähän päällekin haukkumisen palkasta. Ei Sohvi niin köyhä ole, ettei hänellä olisi varaakin suuta hyvittää, ei vainen olekaan. Tuoss' on rullasta. (Nakkaa lantteja tiskille.) Hyvästi!

_Kalle_: Hyvästi! Mitä teillä muilla olisi asiaa?

_Kaija_: Eipä minulla niin asiaakaan, tulin muuten vaan kuulemaan, liekkö täällä asiat niin hullusti, kuin Taava kertoi.

_Kalle_: Entäs teillä Jeremiias?

_Jeremiias_: Ei häntä minullakaan niin erityistä. Ilman vaan poikkesin, kun akat tuossa niin suutaan soittelivat portailla.

_Kalle_: Nyt kuulitte Ristolta, mitenkä asia on. Ei siinä ole sen kummempaa.

_Kaija_: Vartoommahan tässä vielä vähän aikaa. Jos vielä hyvinkin kuulisi Ristolta jotakin.

_Kalle_: Ei Risto jouda tänne tänä iltana. Hänellä on tärkeitä asioita isännän kanssa.

_Kaija_: Ei taida kauppias olla kotona?

_Kalle_: Ei. Missä lie kylässä. Taisi mennä Kanniseen.

_Kaija_: Täytyy sitte lähteä. Hyvästi!

_Kalle_: Hyvästi!

_Jeremiias_: Minä tulen kanssa. Hyvästi!

_Kalle_: Hyvästi, hyvästi!

(Kaija ja Jeremiias menevät. Muut ostajat poistuvat samaten sanoen kukin hyvästinsä. Kalle sulkee oven.)

_Markkanen_ (Pistää päänsä ovesta): Joko ne menivät? Jopa näkyvät olevan tiessään. (Tulee puotiin, Aapeli perässä.) Kuules nyt, Kalle! Me olemme täällä sopineet sillä tavalla, että isäntä ostaa tämän liikkeen ja rupeaa kauppiaaksi. Sinä pääset kun pääsetkin puotipojaksi. Minä lähden tästä muille maille. Tämä on siksi kiero juttu, ettei siitä enää tule korjaamalla kalua.

_Aapeli_: Mutta minne sinä sitte aijot mennä? Jonnekin toiseen syrjäiseen pitäjään petkuttamaan ihmisiä niinkuin täälläkin? Ei, kyllä on parasta, että jäät tänne.

_Markkanen_: Mitä sinä puhut? Tännekö kauppiaaksi? Tässä pitäjässä on jo ilmankin kolme kauppiasta, joista jo yksi on liikaa. Ei, se on kerrassaan mahdotonta, sen ymmärrät itsekin, kun oikein asiaa ajattelet.

_Aapeli_: En minä niin päin ajatellutkaan. Minä tarkoitin, että sinä jäisit tähän liikkeeseeni puotimieheksi. Täällä tarvitaan hyvästikin kaksi miestä tiskin takana, kun en itse kuitenkaan talon hoidon takia ehdi pitämään kaupasta niin hyvää huolta kuin sinä ennen.

_Markkanen_: Puotimieheksi? Minä? Kuinka sinun mieleesikään voi juohtua semmoista? Ensiksikin se olisi minulle suuri häpeä ja toiseksi...

_Aapeli_: Eipä minun mielestäni mikään häpeä. Sinä olet kyllä tottunut olemaan puotipoikanakin, eikä ihmisten tarvitse tietää tästä vaihdoksesta mitään. Isäntä on myynyt liikkeensä minulle ja matkustanut pois, mutta sinä olet jäänyt tänne vanhaan toimeesi. En ymmärrä, miksei se sopisi. Sinä olet jo ehtinyt rikastua aivan tarpeeksi, etkä minunkaan palveluksessani köyhdy. Minä maksan hyvän palkan.

_Markkanen_ (Huoaten): Olkoon sitte menneeksi. Ei tässä näy muukaan keino auttavan. Voi päiviäni! Kaikkeen sitä joutuu tässä maailmassa.

_Kalle_: Mitäs sitte muuta kuin mennään juomaan hyvät harjakaiset tämän kaupan päälle. Eikös niin, Risto?

_Markkanen_: No mennään. Sehän tässä enää lie jälellä. Voi päiviäni!

(Menevät kaikin kamariin.)

Esirippu alas.