Part 3

Vaivoin saattoi hän pidättäytyä huutamasta ääneen, sillä hirvittävä tuska viilsi hänen käsivarttaan. Hän oli vähällä pyörtyä äkillisestä kivusta, mutta hän puri huultaan ja puristi kätensä nyrkkiin peittääkseen tuskansa.

-- Voin kestää vielä enemmänkin, sanoi hän.

Tällä kertaa ylistettiin häntä ääneen. Loistavammin ei kukaan ollut suorittanut koettaan osastoon pyrkiessään. Hänen selkäänsä taputettiin ja päähine otettiin pois. Hän seisoi silmiään räpyttäen ja hymyillen onnittelevien veljien keskellä.

-- Vielä viimeinen sana, veli Mc Murdo! Olette jo vannonut vaitiolon ja uskollisuuden valan ja tietänette, että sen rikkominen rangaistaan viipymättä ja välttämättä kuolemalla?

-- Tiedän, sanoi Mc Murdo.

-- Ja te alistutte päämestarin määräyksiin kaikissa olosuhteissa?

-- Niin teen.

-- Siispä Osaston n:o 341, Vermissa, nimessä lausun teidät tervetulleeksi nauttimaan sen etuoikeuksista ja ottamaan osaa sen keskusteluihin. Kaatakaa laseihin, veli Scanlan, niin juomme arvoisan veljemme maljan.

Mc Murdon takki oli tuotu hänelle, mutta ennenkuin hän pani sen päälleen, hän katsoi tarkkaan oikeaa kättään, jossa tuntui vielä hirveätä tuskaa. Siinä oli selvä ympyrä, jonka sisällä oli kolmio, syvät ja punaiset niinkuin poltinrauta oli ne jättänyt. Pari hänen naapureistaan kääri ylös hihansa ja näytti omaa osastomerkkiään.

-- Meidän on kaikkien täytynyt se kestää, sanoi toinen, mutta eivät kaikki ole olleet yhtä uljaita kuin te.

-- Ei se ollut mitään, sanoi hän; mutta sitä poltti ja särki siitä huolimatta.

Kun maljanjuonti, joka seurasi jäseneksiottamisen menoja, oli toimitettu, yhdyttiin osaston asioita käsittelemään. Mc Murdo, joka oli tottunut vain Chicagon kuiviin keskustelunaiheisiin, kuunteli tarkkaavaisesti ja enemmän kummissaan kuin uskalsi näyttää.

-- Ensimäinen asia muistolistassa, sanoi Mc Ginty, on seuraava kirje Osaston Mestarilta Windlelta, Merton Countysta, Osasto 249. Hän kirjoittaa:

Hyvä Sir -- On annettava pistos Andrew Raelle, joka on hiilikaivosten omistajain Raen ja Sturmashin palveluksessa, lähellä tätä paikkaa. Muistanette kai, että teidän osastonne on velkaa meille vastapalveluksen, senjälkeen kun kaksi veljeä auttoi teitä poliisien jutussa. Jos lähetätte tänne kaksi reipasta miestä, pitää heistä huolen tämän osaston rahastonhoitaja Higgins, jonka osoitteen tiedätte. Hän ilmoittaa heille milloin tulee toimia ja miten. -- Veljenne

J. W. Windle, D.M.A.O.F.

-- Windle ei ole milloinkaan kieltäytynyt, kun olemme pyytäneet häneltä lainaksi miestä tai paria, emmekä mekään voi kieltäytyä. Mc Ginty vaikeni ja katsoi ympäri huonetta kylmillä pahanenteisillä silmillään. Kuka tarjoutuu tähän hommaan?

Useat nuoret miehet kohottivat kätensä. Päämestari katsoi heihin hyväksyvästi hymyillen.

-- Te, Tiikeri Cormac. Jos suoritatte sen yhtä hyvin kuin viimeisenkin, ette joudu kiikkiin. Ja te, Wilson.

-- Minulla ei ole pistoolia, sanoi vapaaehtoinen, joka ei ollut vielä täyttänyt kahtakymmentä.

-- Tämä on ensimäinen kerta, eikö totta? No, kerranhan teidän täytyy haistaa verta. Se on teille suuremmoinen alku. Mitä pistooliin tulee, niin odottaa se teitä, ellen erehdy. Jos ilmoittaudutte siellä maanantaina, niin on aikaa yllin kyllin. Teille pidetään komeat tervetuliaiset, kun palaatte.

-- Tuleeko mitään palkintoa tällä kertaa? kysyi Cormack, vanttera, tummahipiäinen, raa'an näköinen nuori mies, jonka julmuus oli hankkinut hänelle pilkkanimen "Tiikeri".

-- Vähät palkinnosta. Te teette sen kunnian vuoksi. Kukaties kun se on tehty, on muutamia dollareita raha-arkun pohjalla.

-- Mitä on tuo mies tehnyt? kysyi nuori Wilson.

-- Tosiaankaan ei teidän sovi kysyä, mitä mies on tehnyt. Hänet on tuomittu siellä. Se ei kuulu meihin. Meidän asiamme on vain suorittaa asia heidän puolestaan, niinkuin hekin vuorostaan auttavat meitä. Tästä puhuttaessa muistuu mieleeni, että kaksi veljeä Mertonin osastosta tulee ensi viikolla tänne suorittamaan jotakin työtä.

-- Keitä he ovat? kysyi joku.

-- On totisesti viisaampaa olla kysymättä. Jollette mitään tiedä, ette voi todistaa mitään, eikä mitään häiriötä voi syntyä siitä. Mutta ne ovat miehiä, jotka tekevät työnsä kunnollisesti.

-- Ja on jo aikakin! huusi Ted Baldwin. Ihmiset pääsevät luiskahtamaan käsistä. Vast'ikään viime viikolla torjui päällysmies Blaker kolme meidän miestämme. Olemme olleet jo kauvan hänelle velkaa, ja hän ansaitsisi kyllä saada täydellisesti ja rehellisesti takaisin.

-- Minkä? kysyi Mc Murdo kuiskaten naapuriltaan.

-- Panoksen hirvipyssystä, huusi mies äänekkäästi nauraen. Mitä arvelette menettelytavoistamme, veli?

Mc Murdon rikoksellinen sielu oli jo omaksunut turmeltuneen seuran hengen, seuran, jonka jäsen hän nyt oli.

-- Pidän niistä, sanoi hän. Tämä on oikea paikka rohkealle miehelle.

Muutamat niistä, jotka istuivat hänen lähellään, kuulivat hänen sanansa ja paukuttivat niille käsiään.

-- Mitä se on? kysyi mustatukkainen päämestari pöydän päästä.

-- Tämä meidän uusi veljemme sanoo, että menettelytapamme ovat hänen mielensä mukaiset.

Mc Murdo nousi seisomaan.

-- Haluan sanoa, arvoisa Mestari, että jos miestä tarvitaan, pidän kunniana auttaa osastoa.

Tämä herätti suurta mieltymystä. Aavistettiin että uusi aurinko pilkisti esiin taivaanrannalta. Muutamien vanhempien mielestä oli se tapahtunut hiukan liian nopeasti.

-- Minä ehdotan, sanoi kirjuri Harraway, puheenjohtajan lähellä istuva vanha harmaapartainen mies, jolla oli korppikotkaa muistuttavat kasvot, että veli Mc Murdo odottaa, kunnes osasto näkee hyväksi käyttää häntä.

-- Tietysti, sitä tarkoitinkin. Olen valmis.

-- Teidän aikanne tulee kyllä vielä, sanoi puheenjohtaja. Merkitsemme muistiin, että te olette halukas ja uskomme, että teette kunnollista työtä tällä seudulla. Tänä yönä on pieni juttu, johon voitte ottaa osaa, jos haluatte.

-- Odotan jonkun aikaa jotakin arvokasta.

-- Voitte kuitenkin tulla mukaan tänä yönä, niin saatte helpommin tietää, mitä me merkitsemme tässä yhteiskunnassa. Ilmoitan siitä myöhemmin. Sillävälin -- hän vilkaisi paperiinsa -- on kokoukselle esitettävä pari seikkaa. Ensiksikin kysyn rahastonhoitajaltamme, miten on pankkitilimme laita. Jim Carnawayn leskelle on maksettava eläke. Hän kaatui osaston työtä suorittaessaan ja meidän on pidettävä huoli siitä, ettei hänen leskensä kärsi puutetta.

-- Jim ammuttiin viime kuussa kun hän koetti tappaa Chester Wilcooxin Marley Creckista, selitti Mc Murdon naapuri.

-- Varat ovat hyvät tällä hetkellä, sanoi rahastonhoitaja pankkikirja edessään. Toiminimet ovat olleet viimeaikoina anteliaita. Max Linder ja Kumppani on maksanut viisisataa saadakseen olla rauhassa. Walkerin Veljekset lähettivät sata, mutta minä palautin sen omalla vastuullani ja vaadin viittä. Jollen kuule heistä mitään keskiviikkoon mennessä, täytyy heitä rangaista. Meidän täytyi viime vuonna polttaa heidän tavaroitaan ennenkuin he tulivat järkeviksi. Sitten on Läntinen Hiili-yhtiö maksanut vuosiveronsa. Meillä on kylliksi rahaa täyttääksemme muutamia sitoumuksia.

-- Mitä kuuluu Archie Swindonista? kysyi muuan veli.

-- Hän on myynyt kaivoksensa ja poistunut paikkakunnalta. Tuo vanha piru on jättänyt meille kirjeen, jossa hän sanoo ennemmin olevansa vapaa kadunlakaisija New Yorkissa kuin mahtava kaivoksenomistaja pakkoveronkiskureitten vallassa. Oli hyvä hänelle, että hän jätti seudun ennenkuin kirje joutui meidän käsiimme! Arvaan, ettei hän toistamiseen uskalla näyttää naamaansa tässä laaksossa.

Vanhanpuoleinen mies, jolla oli sileäksi ajellut, ystävälliset kasvot ja hyvä otsa, nousi seisomaan pöydän päässä, puheenjohtajaa vastapäätä.

-- Herra rahastonhoitaja, sanoi hän, saanko kysyä, kuka osti tämän miehen omaisuuden, jonka olemme karkoittaneet paikkakunnalta?

-- Kyllä, veli Morris. Sen on ostanut Merton Countyn Rautatieyhtiö.

-- Ja kuka osti Todmanin ja Leen kaivokset, jotka samaten joutuivat viime vuonna myytäviksi?

-- Sama yhtiö, veli Morris.

-- Ja kuka osti Mansonin ja Shumanin ja Van Deherin ja Atwoodin rautatehtaat, jotka kaikki on hiljattain myyty.

-- Ne osti kaikki Länsi Gilmertonin Yleinen kaivosyhtiö.

-- En ymmärrä, veli Morris, sanoi puheenjohtaja, mitä meitä liikuttaa kuka ne osti, kosk'eivät he voi viedä niitä mukanaan paikkakunnalta.

-- Kaikesta kunnioituksesta huolimatta teitä kohtaan, arvoisa Mestari, arvelen, että se liikuttaa meitä paljonkin. Tätä menettelytapaa olemme nyt jatkaneet kymmenkunta vuotta. Olemme vähitellen karkoittaneet kaikki pienkapitalistit seudulta. Mikä on seurauksena? Me saamme heidän sijaansa suuria yhtiöitä kuten Rautatieyhtiö ja Yleinen Rauta-yhtiö, joiden johtajat asuvat New Yorkissa tai Philadelphiassa eivätkä piittaa ollenkaan meidän uhkauksistamme. Me voimme kiristää rahoja heidän paikallisilta pomoiltaan, mutta siitä on vain seurauksena, että toisia lähetetään heidän sijaansa. Ja me teemme sen vaaralliseksi itsellemme. Pienkapitalistit eivät voi meitä vahingoittaa. Heillä ei ole rahaa eikä valtaa. Niinkauvan kuin emme rahainkiskomisella rasita heitä liikaa, pysyvät he meidän vallanalaisuudessamme. Mutta jos nuo suuret yhtiöt huomaavat, että meistä on heille haittaa, eivät he säästä vaivoja eivätkä kuluja kukistaakseen meidät ja saattaakseen meidät oikeuden käsiin.

Näitä turmiota ennustavia sanoja seurasi äänettömyys ja kaikkien kasvot synkistyivät ja synkeitä katseita vaihdettiin. Niin kaikkivaltiaita ja voittoisia he olivat olleet, että pelkkä ajatuskin mahdollisesta kostosta oli kadonnut heidän mielestään. Ja kuitenkin ajatus vavahdutti huolettomimpiakin heistä.

-- Minun neuvoni on, jatkoi puhuja, että meidän on hellitettävä ohjia pienkapitalisteihin nähden. Sinä päivänä kun heidät kaikki on karkoitettu, on tämän seuran valta murrettu.

Epämiellyttävät totuudet eivät ole suosittuja. Kuului vihaisia huudahduksia, kun puhuja oli istuutunut. Mc Ginty nousi pilvi otsalla.

-- Veli Morris, sanoi hän, te olette aina ollut turmionennustaja. Niin kauvan kuin osaston jäsenet pitävät yhtä, ei mikään voima Yhdysvalloissa voi heitä loukata. Emmekö ole tarpeeksi usein kokeneet sitä oikeussalissa? Luulen, että suuretkin yhtiöt huomaavat, että on helpompi maksaa kuin taistella, samoin kuin pienet yhtiöt. Ja nyt veljet -- Mc Ginty riisui mustan samettilakkinsa ja viittansa puhuessaan -- on tämä osasto päättänyt asiansa täksi illaksi, lukuunottamatta muuatta vähäpätöistä juttua, josta mainitsen erottaessa. Nyt on tullut veljellisen seurustelun ja huvittelun hetki.

Kummallinen totta tosiaan on ihmisluonto. Nämät miehet, joille murha oli jokapäiväinen asia, jotka kerran toisensa perästä olivat surmanneet perheenisän, miehen, jota kohtaan heillä ei ollut mitään mieskohtaista tunnetta, ajattelemattakaan katumusta tai säälimättä hänen itkevää vaimoaan ja avuttomia lapsiaan, saattoivat heltyä kyyneliin kuullessaan tuntehikasta ja surullista musiikkia. Mc Murdolla oli kaunis tenori ja jollei hänen ennemmin olisi onnistunut hankkia osaston suosiota, olisi hän ehdottomasti saanut sen laulettuaan heille "Mä porraspuulla istun, Mary" ja "Allan-järven rannoilla." Ensimäisenä yönä oli uudesta tulokkaasta tullut veljien suosikki, jolle kaikki ennusti ylennystä ja vaikutusvaltaa. Tosin vaadittiin muitakin ominaisuuksia kuin hyviä seurustelulahjoja ennenkuin oli ansiokas Vapaa Mies ja näistä hän antoi esimerkin ennenkuin ilta oli lopussa. Whiskypullo oli monta kertaa kiertänyt miehestä mieheen ja miehet olivat tulistuneet ja valmiit väkivaltaisuuksiin, kun heidän päämestarinsa vielä kerran kääntyi heidän puoleensa.

-- Pojat, sanoi hän, tässä kaupungissa on muuan mies, joka tarvitsee läksytyksen ja teidän on pidettävä huoli siitä, että hän saa sen. Puhun James Stangerista, Heraldin toimittajasta. Oletteko nähnyt, kuinka hän taas on kirjoittanut meitä vastaan?

Kuului hyväksymisen muminaa, jota moni kirous säesti. Mc Ginty otti sanomalehden taskustaan.

-- _"Laki ja järjestys!"_ Tämä on otsakkeena. _Hirmuhallitus Rauta- ja Hiiliseudulla_. Kaksitoista vuotta on nyt kulunut ensimäisistä salamurhista, jotka todistavat rikoksellisen järjestön olemassa-olon keskuudessamme. Siitä päivästä lähtien nuo rikokset ovat jatkuneet, kunnes ne nyt ovat saavuttaneet huipun, joka tekee meistä sivistyneen maailman häpeäpilkun. Siinä tarkoituksessako suuri isänmaamme vastaanottaa helmaansa muukalaisen, joka pakenee Euroopan tyranniutta? Siksikö, että he itse sortaisivat miehiä, jotka ovat antaneet heille turvapaikan ja jotta muodostuisi hirmuvaltaisuuden ja laittomuuden valtio itse vapauden tähtilipun pyhien poimujen varjossa, tila, joka herättäisi meissä kammoa, jos lukisimme siitä jossakin Idän vanhoillisimmassa yksinvallassa. Miehet ovat tunnetut. Järjestö on yleisesti tunnettu. Kuinka kauvan siedämme sitä? Voimmeko ikuisesti elää -- -- Olen varmaankin lukenut tarpeeksi tuota moskaa! sanoi puheenjohtaja laskien sanomalehden pöydälle. Näin hän kirjoittaa meistä. Nyt kysyn teiltä, mitä sanomme hänelle?

-- Hänet on surmattava! huusivat useat hurjat äänet.

-- Minä vastustan sitä, sanoi veli Morris, mies, jolla oli kaunismuotoinen otsa ja sileäksiajellut kasvot. Sanon teille, että koettelemme liian kovasti tätä laaksoa ja että voi tulla aika, jolloin itsepuolustukseksi kaikki liittyvät yhteen musertaakseen meidät. James Stanger on vanha mies. Hän on kunnioitettu kaupungissa ja paikkakunnalla. Hänen sanomalehtensä kannattaa kaikkea, mikä on kelvollista tässä laaksossa. Jos tämä mies surmataan, syntyy tässä valtiossa mieltenkuohu, joka päättyy vain meidän kukistumiseemme.

-- Ja kuinka saattavat he meidät kukistaa, mr Varovainen? huusi Mc Ginty. Poliisinko avulla? Puolet heistä olemme lahjoneet ja toinen puoli pelkää meitä. Vai tuomioistuimenko ja tuomarin avulla? Emmekö ole ennenkin sitä kokeneet ja mitä siitä on tullut?

-- On olemassa Tuomari Lynch, joka saattaisi ratkaista asian.

Yleinen suuttumuksen huuto tervehti näitä sanoja.

-- Minun tarvitsee vain kohottaa sormeni, sanoi Mc Ginty, niin kaksisataa miestä tekisi puhdasta jälkeä tässä kaupungissa päästä päähän. Sitten hän äkkiä korotti ääntään ja rypisti peloittavasti tuuheita mustia kulmakarvojaan. Kuulkaahan, veli Morris, olen jo jonkun aikaa pitänyt teitä silmällä. Teissä ei ole itsessänne rohkeutta ja te koetatte lannistaa muidenkin rohkeuden. On oleva onnettomuuden päivä, veli Morris, kun teidän oma nimenne tulee muistilistaan ja minä luulen, että minun pitäisi se panna siihen.

Morris oli käynyt kalmankalpeaksi ja hänen jalkansa näyttivät pettävän kun hän vaipui tuoliinsa. Hän kohotti vapisevin käsin lasinsa ja joi ennenkuin saattoi puhua.

-- Pyydän anteeksi, arvoisa Mestari, teiltä ja kaikilta veljiltä tässä osastossa, jos olen sanonut enemmän kuin minun olisi pitänyt. Olen uskollinen jäsen -- te kaikki tiedätte sen -- ja pelkoni, että osastolle voisi tapahtua pieninkin onnettomuus, saa minut puhumaan pelokkaasti. Mutta minä luotan enemmän teidän arvostelukykyynne, arvoisa Mestari, kuin omaani ja lupaan etten enää tuota mielipahaa.

-- Hyvin hyvä, veli Morris. Minä itse olisin pahoillani, jos minun tarvitsisi antaa teille läksytys. Mutta niin kauvan kuin minä olen puheenjohtajana, täytyy meidän olla sanoissa ja töissä yksimielinen osasto. Ja nyt pojat, jatkoi hän katsoen ympärilleen, sanon teille, että jos Stanger saisi sen, minkä hän ansaitsee, tulisi siitä enemmän harmia kuin mikä on tarpeen. Nuo toimittajat vetävät yhtä köyttä ja jokainen valtion sanomalehti vaatisi poliisia ja sotaväenosastoa tänne. Mutta luulen, että voitte antaa hänelle vakavan varoituksen. Otatteko sen toimeksenne, veli Baldwin?

-- Tietysti! sanoi nuori mies innokkaasti.

-- Kuinka monta miestä haluatte?

-- Puolitusinaa ja kaksi ovea vartioimaan. Tulkaa te Gower ja te Mansel ja te Scanlan ja kaksi Willabyn veljestä.

-- Lupasin, että uusi veli saisi tulla mukaan, sanoi puheenjohtaja.

Ted Baldwin katsoi Mc Murdoa silmiin, jotka ilmaisivat, ettei hän ollut mitään unohtanut eikä antanut anteeksi.

-- No, hän saa tulla jos haluaa, sanoi hän. Se riittää. Mitä pikemmin suoritamme työmme sitä parempi.

Seura hajaantui huutaen ja hihkuen ja hyräillen laulunpätkiä. Ravintolassa oli vielä paljon väkeä ja useat veljistä jäivät sinne. Pieni joukko, jolla oli tehtävä suoritettavanaan, meni kadulle ja kulki kaksi ja kolme ryhmässä katukäytävää pitkin, jottei olisi herättänyt huomiota. Yö oli hyvin kolea, puolikuu loisti kirkkaasti tähtirikkaalla pakkastaivaalla. Miehet pysähtyivät ja kokoontuivat pihamaalle, joka oli korkeaa rakennusta vastapäätä. Sanat "Vermissa Herald" olivat kultakirjaimin luettavana kirkkaasti valaistujen akkunoiden välissä. Sisältä kuului latomokoneiden kalske.

-- Kuulkaapas, sanoi Baldwin Mc Murdolle, te voitte jäädä tähän ovelle pitämään huolta siitä, että tie on vapaa. Arthur Willaby jääköön kanssanne. Te muut tulette minun mukanani. Älkää pelätkö pojat, sillä toistakymmentä miestä on valmiina todistamaan, että me olemme juuri tällä hetkellä Liittotalolla.

Keskiyö oli lähellä ja katu oli autio paria kulkijaa lukuunottamatta, jotka olivat matkalla kotiin. Joukko kulki kadun poikki ja Baldwin ja hänen miehensä työnsivät auki sanomalehden toimiston oven ja hyökkäsivät portaita ylös. Mc Murdo ja toinen jäivät alas. Ylhäältä kuului huuto, avunhuuto ja sitten jalkojen töminää ja kaatuvien tuolien kolinaa. Hetkistä myöhemmin harmaahapsinen mies hyökkäsi huoneesta ylimmälle porrasastuimelle. Hänet saavutettiin ennenkuin hän ennätti kauvemmas ja hänen silmälasinsa putosivat kilisten Mc Murdon jalkojen juureen. Kuului voihkaus kun hän kaatui. Hän oli vatsallaan ja puolitusinaa keppiä kolahti vastakkain kun ne sattuivat häneen. Hän vääntelehti ja hänen pitkät laihat jäsenensä värähtelivät iskujen sadellessa. Toiset lakkasivat lopulta lyömästä, mutta Baldwin, helvetillinen hymyily julmilla kasvoillaan, kolhi miehen päätä, jota tämä turhaan koetti käsivarsillaan suojella. Hänen valkeissa hiuksissaan oli veritahroja. Baldwin seisoi yhä kumartuneena uhrinsa yli, ja löi missä vain näki suojattoman paikan, kun Mc Murdo juoksi portaita ylös ja sysäsi hänet syrjään.

-- Te tapatte miehen, sanoi hän. Lakatkaa!

Baldwin katsoi häneen kummastuneena.

-- Te kirottu! huusi hän. Kuinka te käytte väliin -- te, joka olette uusi tulokas Osastossa. Väistykää! Hän kohotti keppinsä, mutta Mc Murdo oli ottanut esiin pistolinsa.

-- Väistykää itse! huusi hän. Minä merkitsen kasvonne, jos lyötte minua. Eikö ollut päämestarin määräys, ettei miestä saisi tappaa, mutta nythän te olette tappamaisillanne hänet.

-- Hän puhuu totta, sanoi joku miehistä.

-- Hitto vie, teidän on parasta kiiruhtaa! huusi mies alhaalta. Akkunoihin alkaa syttyä valoja ja viiden minuutin kuluttua on teillä koko kaupunki kintereillänne.

Kadulta kuului jo huutoja ja pieni latoja-joukko oli kerääntynyt eteiseen ja koetti rohkaista mieltään ryhtyäkseen toimimaan. Jättäen toimittajan voimattoman ja liikkumattoman ruumiin portaitten päähän, ilkiöt hyökkäsivät alas ja kulkivat nopeasti pitkin katua. Päästyään Liittotalolle toiset heistä sekaantuivat väenvilinään Mc Gintyn ravintolassa, ja kuiskasivat tarjoilupöydän ylitse pomolle, että työ oli hyvin suoritettu. Toiset, ja niiden joukossa Mc Murdo, poikkesivat syrjäkaduille ja menivät kotiinsa.

IV LUKU.

Kauhun laakso.

Kun Mc Murdo heräsi seuraavana aamuna, oli hänellä täysi syy muistaa osaston jäseneksi pääsyään. Hänen päätään pakotti juominkien johdosta ja hänen käsivartensa, johon osastonmerkki oli poltettu, oli kuuma ja turvonnut. Kun hänellä oli oma erikoinen tulolähteensä, kävi hän epäsäännöllisesti toimessaan. Niinpä hän nytkin söi myöhään aamiaisen ja jäi aamuksi kotiin kirjoittaen pitkän kirjeen eräälle ystävälle. Jälkeenpäin hän luki _Daily Heraldin_. Eri palstalta, joka oli viime hetkessä pantu lehteen, hän luki "Väkivaltaa _Heraldin_ toimistossa. Toimittajaa julmasti loukattu". Siinä oli lyhyt selonteko asioista, jotka hän tunsi paremmin kuin kirjoittaja. Se päättyi lausuntoon:

Asia on nyt poliisin käsissä, mutta saattaa tuskin toivoa, että heidän ponnistuksensa tuottavat parempia tuloksia kuin ennenkään. Muutamat miehistä tunnettiin ja on toivoa, että heidät saadaan todistetuksi syyllisiksi. Väkivallan alkuunpanijana oli, -- sitä tuskin tarvitsee sanoakaan, tuo häpeällinen seura, joka on pitänyt tätä yhteiskuntaa niin kauvan vallanalaisuudessaan ja jota vastaan _Herald_ on niin pelottomasti taistellut. Mr Stangerin monia ystäviä varmaankin ilahuttaa kuulla, että vaikka häntä on julmasti ja raa'asti lyöty ja hänen päänsä on saanut ankaria iskuja, ei hänen henkensä ole kuitenkaan vaarassa.

Alempana kerrottiin, että Hiili- ja Rautaseudun poliisivartio Winchester-kivääreillä asestettuna oli hankittu suojelemaan toimistoa.

Mc Murdo oli laskenut sanomalehden käsistään ja sytytti piippunsa kädellä, joka vapisi edellisen illan hurjisteluista, kun ovelle koputettiin ja hänen emäntänsä toi hänelle kirjeen, jonka muuan poika oli juuri tuonut. Siinä ei ollut allekirjoitusta ja sen sisältö oli seuraava:

"Haluaisin puhua kanssanne, mutt'en kernaasti tekisi sitä teidän luonanne. Tapaatte minut lipputangon luota Miller Hiilissä. Jos tulette sinne nyt heti on minulla jotakin sanottavaa, joka on teille tärkeätä kuulla ja minulle puhua".

Mc Murdo luki kirjeen kahteen kertaan hyvin kummastuneena, sillä hän ei voinut aavistaa mitä se merkitsi ja kuka sen oli kirjoittanut. Jos se olisi ollut naisen käsialaa, olisi hän voinut luulla että se oli alku johonkin seikkailuun, joita hänellä oli ollut yllin kyllin elämässään. Mutta se oli miehen käsialaa ja sitäpaitsi sivistyneen miehen. Lopulta hän hiukan epäröityään päätti ottaa selon asiasta.

Miller Hill on huonosti hoidettu julkinen puisto aivan kaupungin keskuksessa. Kesällä se on suosituin huvittelupaikka, mutta talvella se on aivan autio. Sen huipulta ei näe ainoastaan rumaa, epäsäännöllisesti rakennettua kaupunkia, vaan kiemurtelevan laaksonkin lukuisine kaivoksineen ja tehtaineen, jotka mustaavat lumen sen molemmilla laidoilla, ja metsäiset ja lumenpeittämät selänteet sen molemmin puolin. Mc Murdo nousi kiemurtelevaa polkua, jota ikivihreä reunusti, kunnes saapui aution ravintolan luo, joka on kesähuvittelun keskuksena. Sen vieressä oli paljas lipputanko ja sen luona oli mies lakki painettuna otsalle ja takinkaulus kohotettuna. Kun tämä käänsi kasvonsa, näki Mc Murdo, että se oli veli Morris, sama, joka edellisenä yönä oli herättänyt päämestarin suuttumuksen. He vaihtoivat liiton merkin kohdatessaan toisensa.

-- Halusin vaihtaa muutaman sanan kanssanne mr Mc Murdo, sanoi vanhempi mies puhuen niin epäröiden, että huomasi hänen puhuvan arkaluontoisesta asiasta. Olitte ystävällinen, kun tulitte.

-- Miksi ette pannut nimeänne kirjeen alle?

-- Täytyy olla varovainen herraseni. Näinä aikoina ei tiedä mitä saattaa tapahtua. Ei milloinkaan tiedä, kehen voi luottaa ja kehen ei.

-- Tietysti voi luottaa osaston veljiin?

-- Ei, ei aina sanoi Morris kiivaasti. Mitä tahansa sanomme tai ajattelemmekin, näkyy tulevan tuon miehen, Mc Gintyn korviin.

-- Kuulkaa, sanoi Mc Murdo tuimasti, kuten hyvin tiedätte, vannoin minä vasta viime yönä uskollisuutta päämestarillemme. Kehoitatteko minua rikkomaan valani?

-- Jos otatte sen siltä kannalta, sanoi Morris surullisesti, voin ainoastaan sanoa olevani pahoillani siitä, että vaivasin teitä tänne. Asiat ovat hullusti, kun ei kaksi vapaata kansalaista voi uskoa toisilleen ajatuksiaan.

Mc Murdo, joka oli hyvin tutkivasti katsonut toveriaan, hellitti hiukan katsettaan.

-- Tietysti puhun vain omasta puolestani, sanoi hän. Olen uusi tulokas, kuten tiedätte, ja minulle on kaikki täällä outoa. Minun ei sovi puhua, mr Morris, ja jos aijotte sanoa jotain, niin kyllä minä kuuntelen.

-- Ja kielitte sen pomo Mc Gintylle, sanoi Morris katkerasti.

-- Siinä teette todella minulle vääryyttä, sanoi Mc Murdo. Omasta puolestani olen uskollinen osastolle ja sen sanon teille suoraan, mutta olisin kurja, jos kertoisin jollekin toiselle, mitä te luottamuksella minulle puhutte. Minä en vie sitä kauvemmaksi, vaikka ennakolta ilmoitan teille, ettette saa minulta apua, ettekä myötätuntoa.