Part 7

_Hedelmä_ (fructus, frukt), siittyneestä sikiäisestä valmistunut siemenholho, jolla on kolme eriosaa: _kota, istukka ja siemenet_. _epähedelmä_ (fructus spurius, falsk l. oäkta frukt), johon on yhteen kasvettunut hedelmään kuulumatonta lisäkettä lähellisistä kukka- tahi pohjus-osista. Semmoinen epähedelmä tahi epämarja (bacca spuria, oäkta bär) on e.m. mansikka. Sen mehevä aine ei ole muuta kun tursistunutta pohjusta, johon varsinaiset hedelmät ovat vajouneet. _siemenkota l. kota_ (pericarpium, fröhus l. frögömme), sikiäislehdeistä kasvettunut ja muodostunut kuori siementen suojaksi. Eri lehtien yhdyntäpaikkaa sanotaan _liitteeksi_ (sutura, söm l. fog) ja itsiä yhtyneitä lehtejä _laidoiksi_ (valvae l. valvulae, skal l. sidoväggar), joiden mukaan kota on _yksi-, kaksi-, kolmi- ... monilaitainen_ (uni-, bi-, tri ... multivalve, en-, två-, tre- ... mångskalig l. -väggig). _pesä_ (loculamentum, rum); pesiksi sanotaan siemenlokeroita. Ne ovat syntyneet sädejakoisista sikiäislehdeistä, joiden reunat ovat vastatusten kiertyneet ja niin yhteen kasvettuneet. Hedelmät semmoisten sikiäislehtien mukaan ovat _kaksi-, kolmi-, nelipesäisiä_ j.n.e. (bi-, tri-, quadriloculares etc., två-, tre-, fyrrummiga o.s.v.), ja itsekukin eri pesä saattaa olla joko _siemeninen_ (loculamentum fertile, fruktbar) tahi _siemenetön l. tyhjä_ (sterile, tom). _välikelmu_ (dissepimentum, skiljevägg), pesäin erotuskalvo eli välikuori, sikiäislehtien sisään kiertyneistä laidoista muodostunut. _istukka_ (placenta, trophospermium, spermophorum, sporophorum etc., fröfäste) se osa, jossa siemenet ovat kiinni istumassa. Se on joko _keski-istukka_ (pl. centralis, i midten af frögömmet) tahi _laita-istukka_ (pl. valvaris, på sidorna af frögömmets valvler). _itsenäinen_ (pl. libera, pl. centralis libera l. columella, fri) on istukka joka erin laidoista on keskellä kotaa. _kelmusäteinen_ (pl. centralis radians l. dissepimentalis, strålvis delad i utskott) on keski-istukka, kun siitä yltä ympärinsä lähtee välikelmuja laitoihin. _Keskipieleksi_ (columna l. axis centralis) sanotaan itseä runkoa. _laitavierinen_ (pl. valvaris haud dissepimentalis, fastväxt vid valvlerna utan utskott), kun istukka on suorastaan kodan laidassa. _keskilaitainen_ (pl. parietalis, fästad på midten af frögömmets valvler), keskelle laitaa kiinnitetty istukka. _liiteperäinen_ (pl. marginalis l. suturalis, fästad längs efter valvlernas kanter vid frögömmets fogar), pitkin liitteitä kinnitetty istukka. _laitakelmuinen_ (pl. valvaris dissepimentalis, utväxt uti skifvor eller strålar från valvlerna), kun laidasta lähtee sisään päin säteisiä välikelmuja, joissa siemenistukat ovat. _keskilaitaiskelmuinen_ (pl. parietalis radians, från midten af valvlernas väggar utväxt i strålar mot centern), kun vasta mainitut kelmut lähtevät keskilaidoilta. _väliseinäinen_ (pl. intervalvularis, mellan de motsatta frögömmevalvlernas kanter utväxt till ett skiljeväggsformigt fröfäste), kun kahden vastakkaisen laidan liitteistä kaksi sikiäislehteä ovat sisään päin halki kodan kasvaneet väliseinän tapaiseksi kelmuksi, jossa siemenistukat ovat. Toisinaan on tämä väliseinä keskeltä halki jäänyt, jolloin sitä sanotaan _rakoväliseksi_ (pl. fenestrata). _yksikotainen_ (fructus holocarpus, enkelgömmig), hedelmä jolla ei ole useampaa erinäistä tahi yhteen kasvettunutta kotaa, vaan ainoastaan yksi komero (paracarpum), syntynyt sikiäislehtien vieretysten yhteen kasvettumisesta. Komerossa kuitenki taitaa olla istukasta lähteneitä sädejakoisia, välistä muitaki, välikelmuja, jotka tekevät sen pesitteleväksi (sublocularis, nästan flerrummig) tahi _monipesäiseksi_. _keskisiemenisesti yksikotainen_ (fr. holocarpus centrispermus, enkelgömmig med centralt fröfäste, centralfröig), yksikotainen hedelmä keski-istukalla. Jos istukka on itsenäinen, niin hedelmä on yksipesäinen; kelmusäteisenä istukan ollessa, hedelmä tekeyy monipesäiseksi. _laitasiemenisesti yksikotainen_ (fr. holocarpus pleurospermus, enkelgömmig och sidofröig l. med sidofästade frön), yksikotainen hedelmä laita-istukalla, joka istukka miten milloinki saattaa olla joko laitavierinen, keskilaitainen, liiteperäinen, laitakelmuinen tahi väliseinäinen ja hedelmä sikäli yksipesäinen, pesittelevä tahi monipesäinen. _erikotainen_ (fr. schizocarpus, skiljdgömmig), kun hedelmässä on useampaa eri _hedelmystä_ (carpellum, carpidium, småfrukt l. karpell), jotka itsekukin ovat syntyneet istukan ympäri käpristyneestä ja reunoistaan vastatusten yhteen kasvettuneesta sikiäislehdestä. Kun sikiäislehdet aina ovat sisään päin sillä tavoin kiertyneet ja yhtyneet, niin ne siementen valmistuttua sisään päin aukeavatki. Tavallisesti hedelmykset erikotaisessa hedelmässä ovat kierteisesti ja erin toisistaan, mutta jos ovat kiehkuraisesti, niin välistä kasvavat yhteenki toinen toisihinsa, kuitenki niin löyhästi, että hedelmän valmistuessa jälleen eriävät. _monikotainen_ (fr. syncarpus, flergömmig), useammasta kiehkuraisesta hedelmyksestä eriämättömästi yhteen kasvettunut hedelmä. _yhdiskotainen_ (fr. gamocarpus, samgömmig), monikotainen hedelmä, jonka pohjus on lihavaksi, nahkeaksi tahi puutavaksi peitteeksi hedelmän päälle kasvettunut. Sen siemenet tavallisesti ovat _rippuvia_ (semina pendula, hängande). _yksinäinen_ (fr. simplex, enkel) on itsekukin yksikotainen hedelmä. _moniosainen_ (fr. compositus, sammansatt), eri-, moni-, tahi yhdiskotainen hedelmä. _kotelo_ (capsula, kapsel), monisiemeninen ja monilaitainen siemenkota eli hedelmä, syntynyt kiehkuraisista vierettäin yhteen liittyneistä sikiäislehdeistä. Kotelo ennenkun itse putoaa maahan luopi siemenensä mikä milläki tavalla _aukeamasta_ (dehiscentia, öppnande), kuin kohta tarkemmin selitetään. _liiteluomainen_ (capsula valvis dehiscens, uppspringande längs efter hela sömmarne af dess valvler från kapselns ena ända till den andra), kun kotelon laidat liitteistään lähtevät erin toisistaan joko latvasta tyveen tahi tyvestä latvaan päin. _rakoluomainen_ (c. rimis dehiscens, uppspringande med remnor), kun ilmautuu erinäisiä rakoja kotelon liitteisiin keskikohdalta molemmin puolin auveten. Laidat muuten jäävät toisiinsa kiinni. _hammasluomainen_ (c. dentibus dehiscens, uppspringande med tänder), kun kotelon laidat vaan latvasta eriävät ei ainoastaan liitepaikoista vaan keskisuontaki myöten. _läpiluomainen_ (c. poris dehiscens, uppspringande med små runda öppningar eller porer), kun kotelo saapi pieniä pyöreitä reikiä eli huokoja latvaan tahi sivuihin, joista siemenet lähtevät. _kansiluomainen_ (c. operculo dehiscens, uppspringande med lock), kun kotelo latvapäästä puhkeaa poikkitelaisesti niin, että päälimäinen osa, kuin kantena, putoaa pois. Semmoista koteloa sanotaan poikkipiirtoiseksi (c. circumscissa, kringskuren). _sisäluomainen_ (c. septicida, uppspringande längs efter väggarne), kun monipesäisen kotelon välikelmut eriävät kahdeksi, jolla tavoin ne yhteen kasvettuneet hedelmykset ensin lähtevät toisistaan irti ja vasta sitte puhkeavat sisään päin. On muistettava, että välikelmut alkusin olivat kahdesta sikiäislehdestä yhteen kasvettuneet, jonka tähden ne nyt taitavatki kahdeksi eritä. Hedelmykset välistä puhkeavat jo pudottuansa. _laitaluomainen_ (c. loculicida, uppspringande längs efter valvlernas midt), kun monipesäisen kotelon laidat puhkeavat keskisuonesta ulkopuolitse. _laitalähtöinen_ (c. septifraga, uppspringande genom lösryckning från skiljeväggarne), kun kotelon laidat eriävät keskipieleen kiinnijäävistä välikelmuista ja putoavat maahan. _tuppilo_ (conceptaculum, folliculus, fröhölsa l. baljkapsel), yksilaitainen ja yksipesäinen, pitkin sivua puhkeava pöyheämäinen siemenkota itsenäisellä istukalla. _tuppihedelmys_ (carpellum capsulare, kapsellik karpell), erikotaisen hedelmän kukin erinäinen osa muodostunut yhdestä sikiäislehdestä ja puhkeava sisäpuolelta liitteestä yksi- eli useampi-rivisillä siemenillä kodan laidassa. _pähkylähedelmys_ (carpellum nucamentaceum, nötartad l. nötlik karpell), yksisiemeninen, kovakuorinen, puhkeamatta putoava kierteisen erikotaisen hedelmän erinäinen osa. _otahedelmys_ (carp. rostratum, försedd med spröt), kun emi on hedelmyksen päässä jälillä. _Odaksi_ (rostrum, spröt) ylettäin sanotaan oramaista tahi neulamaista, suoraa sekä väärää lisäkettä jonkun osan päässä ja _odattomaksi_ (erostris l. muticus, saknande spröt) sitä osaa, jolla ei ole sellaista lisäkettä. _hillukka_ (acinus, stenbär l. småbär), pähkylähedelmä mehevällä päälyställä. Jos hillukoita on useampaa yhteen kasvettunut, sanotaan hedelmää _yhdysmarjaksi_ (bacca composita, sammansatt bär), e.m. vaarain. _palko_ (legumen, fröbalja l. ärtbalja), yksipesäinen, kaksilaitainen kota siemenistukalla ylimäisessä liitteessä, e.m. herneenpalko. Se puhkeaa molemmista liitteistänsä ja on toisinaan pesäjakoinen (subbilocularis, nästan tvårummig), kun alimainen liite on väliseinän tapaisesti sisään kääntynyt. _kiekurainen_ (leg. cochleatum, snäckvriden), kahteen eli useampaan kiekuraan kiertynyt palko. Muut palon erotussanat ovat ilmanki tavallisia jo ennestään tuttuja. _nivelpalko_ (lomentum, ledbalja), jolla tavallisesti joka siemenen välillä on nivel tahi _kannas_ (isthmus, vägg) ja joka ei puhkea liitteistä, vaan katkeaa nivelistä poikki. _litu l. litukka_ (siliqua, skida), kaksilaitainen ja tavallisesti kaksipesäinen pitkä kota, jolla on siemenet kahdessa rivissä vastakkain pitkin väliseinän tapaisen siemenistukan reunoja, ja jonka liitteet puhkeavat tyvestä latvaan päin. Auvettuansa laidat putoavat pois ja ohut kalvomainen istukka jääpi jälille tavallisesti emillä päässänsä. _lisko_ (silicula, kort skida), yhtä pitkä kun leveäki, tahi ei kuitenkaan paljoa pitempi litu. Se on _leveävälinen_ (silic. latisepta, med bred skiljevägg), kun väliseinä on yhtä leveä palon kanssa, ja _kaitavälinen_ (sil. angustisepta, med smal skiljevägg), kun väliseinä käypi aivan poikkiteloin palon leveyden suuntaa. Edellisessä ovat laidat litteitä ja leveitä, jälkimäisessä ne ovat venheemäisiä. _pähkylälisko_ (nucamentum l. silicula nucamentacea, nötskida), yksisiemeninen pyöreä, litteähkä, litteä tahi ohut lisko, joka putoaa aukeamatta. Leveäksi litistyneenä sitä myös sanotaan _siipiliskoksi_ (sil. samariformis l. alata, vingfruktslik). _nivellitukka_ (siliqua nucamentacea articulata, ledad nötskida l. ledbaljslik skida), kun litukka samoin kuin nivelpalkoki on jakaunut yksisiemenisiin pesiin, jotka kukin aukeamatta putoavat. _marja_ (bacca, bär) itsekukin aukeamatta putoava hedelmä, jonka siemenet ovat peitetyt mehevällä, tursealla aineella, ja istukat sekä välikelmut pehmeänlaisia, e.m. mustikka, karpalo, viinamarja. _Marjamaiseksi_ (fructus baccatus, bärlik) sanotaan erilaisia hedelmiä pehmeällä, mehevällä sisusaineella. _kurkka_ (pepo, gurkfrukt), marjamainen hedelmä 3-5:llä sisään kääntyneellä, yhteen kasvettuneella sikiäislehdellä ja useammalla laita-istukkaisella siemenellä, peitetyt mehevällä turpealla aineella. Muuta erotusta kurkan ja marjan välillä tuskin löytynee, kun se, että kurkka on laita-istukkaisilla, marja tavallisesti keski-istukkaisilla siemenillä. _omena_ (pomum, äpple) aukeamatta putoava monisiemeninen ja monipesäinen kota, jonka meheväksi päälysaineeksi verho kukkimisen jälkeen on turpunut ja kiinni kasvettunut. Välikelmut, tavallisesti ohuita, kalvomaisia tahi nahkeita, muutamissa lajeissa kasvavat kovaksi kuin luu, jolloin sen siementä sanotaan _kivekseksi_ (pyrene) ja hedelmää niiden mukaan _yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monikiveksiseksi_ (mono-, di-, tri-, tetra-, penta-, plejopyrenus). Muuten omena ulkomuotoansa on _palleroinen, pitkulainen, perunamainen_ (pom. pyriforme, päronlik), _napaniekka_ (p. umbilicatum, naflad) j.n.e. _kivi- eli luumarja_ (drupa, stenfrukt), aukeamatta putoava luutava kota mehevällä turpealla päälysaineella, enimmästi yhdellä, mutta välistä useammallaki pesällä ja siemenellä. Itseä kodan kuorta sanotaan _luuksi_ (putamen, sten) ja sen sisässä olevaa siementä _tumaksi_ eli _sydämmeksi_ (nucleus, kärna). Päälys muutamissa lajeissa on nahkea tahi kuivankälpeä, välistä suoninenki. Luumarjoja ovat e.m. kirsin ja tuomen marjat. _pähkinä_ (nux, nöt), aukeamatta putoava luukuorinen hedelmä tavallisesti yhdellä täyteläisellä siemenellä, e.m. pähkinäpuussa. Tammen ja erästen muiden puiden nahkeakuorista pähkinää sanotaan _terhoksi_ (glans, ollon). Erikotaisen hedelmän pähkinöitä sanotaan, miten jo edellä osotettiin, pähkylöiksi. _siipisiemen_ (samara l. semen alatum, vingfrukt), aukeamatta putoava, kälpeä, rutistunut, yksi- tahi harvasiemeninen hedelmä, jonka kota on yhdeltä taikka joka puolelta laajennut ja ohennut kalvomaiseksi tahi lehtimäisiksi lisäkkeiksi, e.m. vahteressa, saarnessa, jalavassa. _jyväsiemen_ (caryopsis, hinnfrukt), kuivankälpeä, yksisiemeninen, sileä, taikka pitkin sisäpuolta uurtoinen hedelmä, jonka ohut, kalvomainen, sikiäislehdestä muodostunut kuori kiinteästi peittää itsen siemenen, e.m. rukiissa, ohrassa, kaurassa ja heinäkasveissa yhteisesti. _jyväke l. kuorusjyvä_ (achenium, skalfrukt), kuivankälpeä yksi- tahi harvasiemeninen hedelmä yhteen kasvettuneella verholla kuorena, e.m. ohdakkeessa, putkessa, kuminassa. _kehäpäinen_ (achenium coronatum, fructus coronatus, semen coronatum l. sem. marginatum, försedd med frökrona), on jyväke, kun sen latvapäähän on yhteen kasvettuneesta verhosta jäänyt pieni ympyräinen palle eli _kehä_ (corona, rand l. frökrona). _haivenpäinen_ (achen. papposum, fructus papposus l. semen papposum, försedd med fruktfjun), kun verhokuori jyväkkeen latvasta jakauu hienoiksi haiveniksi (pappus, fruktfjun l. fröfjun). _paljaspäinen_ (achen. calvum l. semen calvum, naken), kun verho on niin jyväkettä myöten kasvettunut, että päässä ei ole kehää eikä haivenia. _varreton_ (pappus sessilis, oskaftad), on haiven, joka ei millään lailla haarau, _varrellinen_ (stipitatus, skaftad), kun tyveltä yhdessä ylempänä haarauu; _vareinen, vihneinen l. kovasukainen_ (aristatus, styfborstig), _pehmytsukainen_ (setiformis, mjukborstig), _hapsimainen, sulkajakoinen_ (plumosus, fjäderlik), _yksi-, kaksi-, kolmi-, monikehäinen_ (uni-, bi-, tri-, multiserialis, en-, två-, tre-, flerradig), kun on yhdessä kehässä, tahi useammassa sisätysten, _lähtevä_ (deciduus, snart affallande), kun pian lähtee jyväkkeestä ja _pysyvä_, kun pysyy vielä varisneessaki jyväkkeessä. _kaksoisjyväke_ (diachenium, achenium bipartibile, polachenium, cremocarpium, dubbel skalfrukt), sarjakukkaisien verhokuorinen jyväke, joka valmistuessa halkeaa kahdeksi jyväpuolikkaaksi (mericarpium, carpidium, carpellum, semen, delfrukt) yhdellä latvaan asti halkeavalla _istukalla_ (columna l. carpophorum). _liite_ (commissura, fröfog), puolikasten yhdistyspaikka. _maha_ (latusculum, insida), liitesivu. _selkä_ (dorsum, rygg), ulkopuolinen sivu. _harju_ (costa l. jugum, ås), korkeampi pitkin selkää päästä päähän kulkeva naarmu. Harjuja on tavallisesti viisi kummallaki puolikkaalla, nimittäin _keskiharju_ (costa centralis, midtås), kaksi _väliharjua_ (costa intermedia, mellanås) ja kaksi _sivuharjua_ (c. lateralis, sidoås), jotka viimeiset saattavat olla joko _kulmaharjuja_ (costae marginales, kantåsar) taikka _vieriharjuja_ (c. intramarginales) kulman vieressä. Välistä on näiden _emäharjujen_ (juga primaria) välissä toisia pienempiä _väliharjuja_ (juga secundaria), jotka arvellaan olevan jäännöksiä sen kuoreksi kasvettuneen verholehden keskisuonesta, kun emäharjut ovat eri lehtien liitepaikkoihin ilmauneet. Harjut välistä ovat _piikkisukaisia_ ja välistä ovat ne levenneet ohuiksi lehtimäisiksi kalvoiksi, _siipiharjuiksi_ (c. alatae, vingade). Kun harjua ei tunnu ollenkaan sanotaan jyväpuolikasta _sileäksi_ eli _harjuttomaksi_ (mericarp. ecostatum l. ejugatum). _vako_ (vallecula, åsdäld), kahden harjun välipaikka. _litteämahainen_ (orthosperma) on se sarjakasvi, jonka jyväpuolikkailla on litteä, tasainen maha. _uurtomahainen_ (campylosperma), sarjakasvi, jonka jyväpuolikas mahasivulta on pitkin uurrettu (latusculum longitudinaliter sulcatum, längs efter fårad). _onsimahainen_ (coelosperma), kun sarjakasvin maha on onteva (latusc. saccato-concavum, säcklikt urhålkad). _öljysuoni_ (vitta, oljerand), musta, päältä päin usein näkymätön juova jyväpuolikkaassa kulkeva pitkin vaon pohjaa, sisältävä eri makuista ja hajuista haihtoöljyä. Välistä on useampia öljysuonia yhdessä vaossa, jonka jälkeen vakoa sanotaan _yksi-, kaksi-, kolmi-, monisuoniseksi_ (uni-, bi-, tri-, multivittata). Toisinaan taas ei olekkaan öljysuonta s.o. vako on _öljysuoneton_ (vallecula evittata). _siemen_ (semen, frö), se hedelmän osa, joka sikiyneestä siemenaiheesta on valmistunut uutta samanlaista kasvia kantamaan. Sillä on kaksi eri osaa: _sydän_ ja _kuori_. _kuori_ (integumentum, omklädnad) jakaaupi kahteen osaan, jotka ovat _pinta_ (testa l. membrana externa, yttre skalet) tummempi näköänsä, ja _aluskuori_ (tunica, tegmen l. membrana interior, kärnhud), pinnan alla ja sydämmen ympärillä oleva vaalea kuorikalvo. Näiden välillä tavataan toisinaan erinäistä ainetta, _välikerta_ (mesospermium, mellanlager), ja muutamat luulevat pinnassakin olevan kaksi kuorikertaa, varsinaisen pinnan ja sen päällä _keden_ (epidermis, öfverhud). _paljas_ (semen nudum, naken); paljaaksi on yksinäistä siementä kutsuttu, kun sen kota on niin likinäisesti siihen yhdistynyt, että on kuin kuorena sen päällä. _kehrämäinen_ (s. discoideum, kakformig) on siemen pyöreänä ja litteänä, _virnamainen_ (lenticulare, linsformig) pyöreänä tahi soikeana ja litteähkänä, _pallistettu_ (marginatum, kantad), kun sillä on erilainen viiru ympärillään, _nöhtämäinen_ (scobiforme, filspånlik), kun se on hyvin pieni, pitkulainen, hilpainen j.n.e. _sydän_ (nucleus, frökärna) on joko kokonansa siitinaihetta tahi siitinaihetta valkuaisen kanssa. _valkuainen_ (albumen, fröhvita) on siemen-sydämmen eriosa, jota ei kuitenkaan kaikissa tavata, ja aineensa vuoksi on se tavallisesti valkea ja milloin turpea eli lihava, milloin _rustomainen_ (corneum, hornartad), milloin _jauhomainen_ (farinosum, mjölgrynig) j.n.e. Sijansa vuoksi siitinaihetta suhteen on se joko _yltäympärinen_ (alb. periphericum, omslutande växtämnet), _keskellinen_ (centrale, liggande i midten af växtämnet) tahi _vierellinen_ (laterale, liggande vid sidan af växtämnet). Yltäympärisessä valkuaisessa on siitinaihe _keskellinen_ ja keskellisessä _yltäympärinen_; vierellisenä ollessa on siitinaihetki _vierellinen_. _valkuallinen_ (semen albuminosum) on se siemen eli sydän, jolla on valkuaista, _valkuaton_ (exalbuminosum), jolla ei ole. _siitinaine_ (embryo, växtämne), siemenen pääosa, josta uusi kasvi itäessä ilmaantuu. Siinä on kolme erittäin tarkastettavaa osaa: _ide, sirkus ja silmä_. _ide_ (corculum, brodd), johonka kuuluu juuriaine eli _juurukka_ (radicula l. rostellum, rotämne) ja _sirkkaruoti_ (cauliculus l. scapellus, hjertbladsstängel), jotka siemenessä yhdistettynä itäessä eriävät, toinen alaspäin juuren, toinen ylös varren aluksi. _suuntamukainen_ (embryo orthotropus l. erectus, upprätt) on siitinaine, jos on suora ja siemenen mukaan, juurukka siemenen kantaa päin. _vastasuuntainen l. takaperoinen_ (antitropus l. inversus, omvänd), kun siitinaineen juurukka on siemenen latvaa päin. _kaltto_ (heterotropus, sned), siitinaine, joka ei ole siemenen mukaan. _taaskääntöinen_ (amphitropus, nedböjd), kun siitinaine on luokkamaisesti kaaristunut ja sen molemmat päät ovat siemenen kantaa päin. _sirkus_ (cotyledo, hjertblad), kasvin jo siemenessä perustettu itäessä ilmaantuva sirkkalehti. _sirkkalehtinen_ (planta cotyledonea, hjertbladsväxt) on se kasvi, jolle itäessä ilmaantuu sirkkalehti. _kaksisirkkainen_ (pl. dicotyledonea, dikotyledon), joka itää kahdella vastataisella, tahi niinkuin havupuut useammalla säteettäisellä sirkkalehdellä. Jälkimäisiä saattaisi myös sanoa _monisirkkaisiksi_ (pl. polycotyledoneae, polykotyledoner). _yksisirkkainen_ (pl. monocotyledonea, monokotyledon), se kasvi jolla on vaan yksi sirkkalehti, ylen harvoin kaksi, ei vastatusten, vaan perätysten. _nouseva_ (cotyledo epigaea) on se sirkkalehti, joka itäessä nousee maan päälle näkyviin, n.k. tavallisesti kaikkien kaksisirkkaisten. _nousematon_ (c. hypogaea), sirkkalehti, joka jääpi maahan ja muutenki vaillinaiseksi, n.k. tavallisesti yksisirkkaisissa. _laitajuuruinen_ (embryo pleurorhizeus) on siitinaine, jonka sirkukset, laidoin siemenen leveyttä myöten, ovat päälystöillänsä (sisäpuolillansa) vastatusten eli _vastapuoliset_ (cotyledones adcumbentes, liggande bredvid hvarandra) ja juurukka _taaskääntöisenä_ (reflexa, tillbakaböjd) makaava pitkin molempain sirkusten laitaa eli _laidallinen_ (radicula marginalis l. lateralis, kantliggande). _selkäjuuruinen_ (notorhizeus) on siitinaine, kun sirkukset poikkiteloin siemenen leveyttä ovat päälitysten eli _päälittäiset_ (incumbentes, liggande ofvan hvarandra) ja taaskääntöinen juurukka makaa toisen sirkuksen selällä eli on _selällinen_ (dorsalis, ryggliggande). _suoralaskuinen_ (orthoploceus), kun sirkukset ovat vastalaskuisia (conduplicatae, hopvikna), ja juurukka ulkomaisen kulmassa s.o. _kulmallinen_ (angularis, vinkelliggande). _poikkilaskuinen_ (diplecolobeus), keskeltä taaspäin kääntyneillä s.o. _taaskääntöisillä_ (medio replicatae, på midten tillbakaböjda) sirkuksilla ja selällisellä juurukalla. _kiertosirkkainen_ (spirilobeus), _sisään kiertyneillä_ (spirales l. spiraliter involutae, spiralformigt inrullade) sirkuksilla ja selällisellä juurukalla. _silmä_ (gemmula, cauliculus l. plumula, stamknopp l. bålämne), siitinaineen kolmas osa, josta kasvin varsi lähtee, ja jolla kaksisirkkaisissa on sijansa sirkusten välissä, yksisirkkaisissa sirkustupekkeen sisässä. _esikkolehti_ (folium primigenum l. primordiale, första örtbladet), se suoraan silmästä ilmaantuva ensimäinen kasvilehti. _napa_ (hilum, fröärr l. nafvelgrop), se paikka siementä, josta se kodassa on kiinni ollut. Napapuolta sanotaan siemenen _mahaksi_ (venter, buk) ja toista puolta _seläksi_ (dorsum, rygg), välikohtia _sivuiksi_ (latera, sidor). _napalappu_ (strophiolum l. caruncula, nafveltäcke), nystyrämäinen tahi käsnämäinen lisäke, joka lähtevä napasuonesta tahi istukasta erästen kasvien siemenissä peittää navan. _siitereikä_ (micropyle l. foramen germinationis, rothål), pienukainen, usein näkymätön reikä siemenen kuorikalvoissa, navan päässä, jäännöksenä siitä reiästä, josta siitinneste kulki siemenaiheesen. _napapilkku_ (chalaza, nafvelfläck), se paikka siemenen aluskuorta, josta napasuoni käypi sisään, muutamissa siemenissä kohdastaan navan alla, toisissa vähän syrjässä, ja tavallisesti kiinteämpi, vehreä, keltainen tahi ruskea. _napaviiva_ (raphe, nafvellinie), napasuonen saattama tavallisesti vieripaikkoja korkeampi viiru navan ja napapilkun välillä niissä siemenissä, joissa ovat erillään. Se lähtee aina toiselta puolen napaa, kun siitereikä on toisella. _siemenvaippa_ (arillus, coma, desma, fröhylle), muutamissa siemenissä tavattava napasuonen ulkopuolinen leveäminen siementä vasten. Siemenen valmistuessa vaippa toisinaan muuttuu _tukaksi_ (coma, fröhår) ja siementä sanotaan siitä _tukkaiseksi_ (semen comosum l. crinitum).