Part 5

_Ilmisiittiö_ (planta phanerogama, fanerogam), kukallinen kasvi selvästi erotettavilla siittimillä. _salasiittiö_ (pl. cryptogama, kryptogam), kukaton kasvi puuttuvilla tahi epäselvillä siittimillä. _kukka_ (flos, blomma), se kasvin osa, joka tekeyy siittimistä ja niiden katteista ennen puhkeamista. _kukanalku_ (flos virgineus, outvecklad blomma), puhkeamaton. _luomet_ (perianthium, blomhylle), ne lehtimäiset osat, jotka ovat siitinten kattamista varten, ja jotka, kun niillä ei ole varsinaista siittämisen tointa, monessa kasvissa puuttuvat; ne ovat _verho_ ja _terä_. _verho_ (calyx, blomfoder), ulkopuolinen, lehtimäinen, tavallisesti vehreä luomiosa. _terä_ (corolla, blomkrona), sisämäinen, hennompi, erivärinen luomiosa. _hede_ (stamen, ståndare), siitinten uros- eli koiraspuoli, siittämisen eli hetimisen jälkeen menehtyvä. _emi_ (pistilla, pistill), siitinten naaraspuoli, siitämisen jälkeen, ainakin tyvipuolellansa, pysyvä hedelmän valmistumiseen saakka. _täysinäinen kukka_ (flos completus, fullständig blomma), jolla on kahdenkertainen luomi (perianthium duplex, dubbelt blomhylle) s.o. sekä verho että terä. _vaillinainen kukka_ (flos incompletus, ofullständig blomma), jolla on vaan yksinäinen luomi (perianthium simplex, enkelt blomhylle). _terätön_ (flos apetalus, kronlös), vaillinainen kukka vehreällä luomella. Sanotaan myös semmoisella kukalla olevan _yksinäinen verhomainen luomi_ (perianthium simplex calycinum, enkelt blomfoderlikt hylle). _verhoton_ (flos acalycinus, blomfoderlös), vaillinainen kukka terämäisellä väriluomella, ja sanotaan senlaisella kukalla olevan _yksinäinen terämäinen luomi_ (perianthium simplex corollinum, enkelt kronlikt hylle). Verhottomalla kukalla ja täysinäiselläki, jos sen verho ei ole vehreä, on myös toinen tavallinen nimi: _kupu_ (perigonium, blomkalk). _luometon l. alaston_ (flos nudus, naken) on se kukka, jolla ei ole verhoa eikä terää, vaan paljaat siittimet. _täysineuvoinen_ (flos hermaphroditus l. bisexualis, samkönad l. tvåkönad), jolla on sekä heteet että emit, kuin kaikissa tavillisissa kukissa. _erineuvoinen l. yksineuvoinen_ (flos diclinus l. unisexualis, skiljdkönad l. enkönad), kun eri kukissa on, missä vaan heteitä, missä emiä, s.o. ne ovat taikka _hedekukkia_ (flores masculi, hanblommor) taikka _emikukkia_ (flores feminei, honblommor). _neuvoton l. tyhjä_ (flos neuter, könlös l. gallblomma), kun kukassa ei ole emiä eikä hedettä. _yksisopuinen_ (planta monoclina, samkönad) on se kasvi, jolla on kaikki kukkansa täysineuvoisia. _erisopuinen_ (pl. diclina, skiljdkönad), erineuvoisilla kukilla. _yksikotinen_ (pl. monoica, sambyggare), kun yksi ja sama kasvi on erisijainen, s.t.s. muutamissa kukostuksissa tavataan vaan hedekukkia, toisissa emikukkia. Jos sillä samassa kukostuksessa on hede- ja emikukkansa erillään, sanotaan sitä _sekaneuvoiseksi_ (pl. androgyna, androgynsk). _kaksikotinen_ (pl. dioica, tvåbyggare), kun saman lajin yhdessä kasvissa ei tavata kun emikukkia, toisessa ei kun hedekukkia. _sekasopuinen_ (pl. polygama, mångbyggare), kun yhdellä kasvilla on muutamat kukkansa täysineuvoisia, toiset erineuvoisia. _erilehtinen_ (calyx eleuterosepalus, fribladig) on verho, kun sillä on useampaa erinäistä lehteä. Niitä itsekutaki silloin sanotaan _verholehdeksi_ (sepalum, blomfoderblad) ja mikäli niitä on, sanotaan verhoa _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtiseksi_ (c. di-, tri-, tetra-, penta-, polysepalus, två-, tre-, fyr-, fem-, mångbladig). _yhdislehtinen l. yksilehtinen_ (c. gamosepalus l. monosepalus, sambladig) on verho, jonka lehdet ovat kasvettuneet yhtenäiseksi lehdeksi. Yhdislehtistä verhoa sanotaan myös _yhdisverhoksi_. _torvi_ (tubus, pip), yhdislehtisen verhon kokonaan yhteen kasvettunut alimainen, tavallisesti soukempi osa. _laide_ (limbus, bräm), yhdislehtisen verhon ylempi erinäisempi, tavallisesti leveämpi osa. _nielu_ (faux, svalg l. pipöppning), torven ja laiteen välikohta. _ehytlaitainen_ (calyx integer, helbräddad) on yhdislehtinen verho päähän asti yhteen kasvettuneilla lehdeillä. _hammaslaitainen, halkoinen, liuskainen, lohkoinen_ j.n.e. on sillä erotuksella, kun sanat osottavat, yhdislehtinen verho, jonka erilehdet eivät ole päähän asti yhdessä. _huulimainen_ (c. labiatus, läppformig) on yhdislehtinen verho kahdella eripitkällä huulten tapaisesti toinen toistansa vastaan asettuneella liuskalla, joilla samoin kuin nielullakin on erotussanansa yhteisiä niiden kanssa, joita terästä vastapäin selitetään. _kahdenkertainen_ (c. duplex, dubbel), lisäverhoinen verho. Kahdenkertaisena varsinaista verhoa sanotaan _sisäverhoksi_ (c. interior, inre) ja lisäverhoa _ulkoverhoksi_ (c. exterior, yttre). _kiinteisiä_ (sepala clausa, tillslutna) ovat verholehdet, kun makaavat kiinni terässä ja laidoilla toisissansa. _ylöspäisiä_ (s. erecta, upprätta), kun erillään terästä ovat pystössä. _ulospäisiä_ (s. patentia, utstående), kun enemmin eli vähemmin ulottavat terästä. _alaspäisiä_ (s. reflexa, tillbakaböjda), kun kukkiessa ovat kääntyneet terästä peräänpäin. _lisäkkeisiä_ (s. appendiculata, försedda med bihang), kun verholehdet juureltansa lähettävät ulottavaisia eriliuskoja. _kannustettuja_ (s. calcarata, försedda med sporrar), kun joka verholehti on kasvettunut oramaiseksi, tyhjäsisuiseksi niin kutsutuksi kannukseksi. _yhdislehtinen l. yksilehtinen_ (corolla gamopetala, sambladig), _erilehtinen_ (c. eleuteropetala, fribladig); _torvi, laide, nielu_ ovat merkintönsä vuoksi, kuin edellä verhossa. _terälehti_ (petalum, kronblad) erilehtisen terän kukin eri lehti. _kanta_ (unguis, klo), terälehden soukempi tyviosa. _lapa_ (lamina, skifva), terälehden leveämpi osa, joka saattaa olla _ehytlaitainen, halkoinen, liuskainen, hammaslaitainen, nyhälaitainen, ripsinen_ j.n.e. _ripsuinen_ (lamina fimbriata, fransad) on terälapa, kun on jaettu pitkiin varsin soukkiin siekaleisiin, _yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtinen_ (corolla mono-, di-, tri-, tetra-, penta-, polypetala, en-, två-, tre-, fyr-, fem-, mångbladig) on terä erilehtiensä mukaan. _epäyhtinen_ (c. heteropetala, till en del fribladig, till en del sambladig) on se terä, joka osiksi on eriosiksi yhdislehtinen. _tasamukainen_ (c. aequalis, likformig) kun terän liuskoista, koloista tahi lehdeistä toinen ei ole toistaan suurempi. _epämukainen_ (c. inaequalis, olikformig), vastahakaan edellistä. _suunnallinen_ (c. regularis, regelbunden) on itsekuki tasamukainen terä ja epämukainenki terä, jos sen laidekolot tahi lehdet ovat yhdenmuotoisia ja jossain suunnallisessa järjestyksessä välillään. _epäsuuntainen_ (c. irregularis, oregelbunden), terä joka ei ole suunnallinen. _torvimainen_ (c. tubulosa, rörformig), yhdislehtinen terä, jonka laide on melkein erottamaton torvesta. _pikarimainen_ (c. cyathiformis l. cylindrico-campanulata, bägarlik), vähän avarammalla laiteella, k. ed. _suppilomainen_ (c. infundibuliformis, trattlik), vieläki väljempi laiteelta k. ed. _kellomainen_ (c. campanulata, klocklik), palleroinen (globosa, klotrund). _munapyöreä_ (c. urceolata l. ovata, omvändt bägarlik). _hattumainen_ (c. hypocrateriformis, tallricksformig), kun terän torvi on lyhyt ja laide litteämäisesti levennyt. _ratasmainen_ (c. rotata, hjulformig), vielä lyhemmällä torvella k. ed. ja erinäisemmillä lehdeillä. _kielekkeinen_ (c. lingulata, tunglik), kun yhdislehtisen epäsuuntaisen terän torvi on pillimäinen, siitä litteämäiseksi laidepuoliskoksi muodostuva. _huulimainen l. kaksihuulinen_ (c. labiata l. bilabiata, läppformig), kahdella huuliksi (labia, läppar) verratulla liuskalla vastatusten, toisella ylempänä toisella alempana. _ylihuuli_ (labium superius, öfre läppen l. öfverläpp) on usein kaarimaisesti kuverrettu (fornicatum, hvälfd) hedetten päälle ja sanotaan silloin kypäriksi (galea, hjelm). _alahuuli_ (labium inferius, nedre läppen l. underläpp). _ammottava_ (corolla ringens, gapande), huulimainen terä siirottavilla huulilla ja avonaisella nielulla. _naamattava_ (c. personata, maskerad), kun alahuuli on kuverrettu ylihuulta vasten niin että sen kautta torven nieluki tulee suljetuksi (faux clausa, tillsluten). _laki_ (palatum, gom), alahuulen ylihuulta vasten kuverrettu laita. _ruusumainen_ (corolla rosacea, rosartad), suunnallinen terä viidellä levytlapaisella, lyhytkantaisella erilehdellä renkaamaisessa teräluotteessa verhon aukeamassa. _yhdiskantainen l. malvamainen_ (c. malvacea, malvaartad), suunnallinen viisilehtinen terä lyhyillä toinen toiseensa ja heteisiin kiinni kasvettuneilla kannoilla. _ristimäinen_ (c. cruciata, korsformig), suunnallinen nelilehtinen terä selvästi erotetuilla kannoilla. _neilikkämäinen_ (c. caryophyllacea, neglikeartad), suunnallinen viisilehtinen terä pitkulaisilla kannoilla tuppimaisessa verhossa. _huulikkeinen_ (c. labiosa, läpplik) ja _vastohuulikkeinen_ (inverse labiosa, ovändt läpplik), epäsuuntaisista teristä viidellä erilehdellä; vähän tavalliset. _perhomainen l. hernekukkahinen_ (papilionacea, fjärillik l. ärtblomma), viidellä epäyhtisellä terälehdellä, kolme päälläpuolen erinäistä ja kaksi alempana yhteen kasvettunutta. Erinäisistä lehdeistä sanotaan päälimmäistä, joka on toisia leveämpi, _purjeeksi_ (vexillum, segel), sivulehtejä _siiviksi_ (alae, vingar) ja kahta yhteen kasvanutta alimaista _venheeksi_ (carina, köl), jonka sisässä heteet ovat ja joka on _kaksikantainen_ (biunguiculata). Välistä venhelehdet eivät olekkaan yhteen kasvaneet, jossa tapauksessa niitä sanotaan _laitalehdeiksi_ (petala carinalia, kölblad) ja koko terää _perhottavaksi_ (subpapilionacea, nästan fjärillik). _liljamainen_ (perigonium liliaceum, corolla liliacea l. flos liliaceus, liljeartad blomkalk) on kupu kuudella suunnallisella erilehdellä kahdessa kerrassa taikka kannoista yhdessä, jotka yhtenänsä tekevät _kellomaisen, suppilomaisen, pallomaisen, tähtimäisen_, tahi muun muotoisen kukan. _epäsuuntainen_ (perig. orchideum, orchisartad) on kupu kuudella epäsuuntaisella lehdellä kahdessa kerassa, joista sisäkerran yhtä paljon erimuotoista lehteä sanotaan _huuleksi_ (labellum, läpp), ja kaikkia toisia siitinten ympärillä olevia _kypäriksi_ (galea, hjelm). Tavallisesti on huulella myös _kannus_ (calcar, sporre). _heinäkukka_ (flos gramineus, gräsblomma) e.m. rukiilla, ohralla, kauralla, heinäkasveilla. _kale l. suojus-akana_ (gluma, yttre agnbetäckning), heinäkukan _ulkosuojus_ (bractea). Kaleet ovat ylen harvoin yksittäin, tavallisesti on niitä peräsukaan kaksi erisuurta kuperaa nirkkoa _akanaa_ (valva, agn), jotka eivät suoraan peitä siittimiä. Kun muutamat ovat kaleita verhoksi verranneet, niin siitä on niillä nimensä _verhoakanat_ (valvulae calycinae, blomfoderskal), ja vielä on niillä kolmantenaki nimityksenä _ulkoluomet_ (perianthium externum, yttre blomhylle). _helve l. kukka-akana_ (glumella, inre agnbetäckning), heinäkukan _sisämäinen suojus_ (bracteola), jossa samoin on kaksi kuperaa akanaista (valvula) peräkkäin siitinten ympärillä. Alimainen niistä on aina isompi ja usein varustettu _vihneellä_ (arista, agnborst), lähtevä helpeen selkäsuonesta. Helpeitä on muutamat pitäneet heinäkukan teränä ja nimittäneet niitä _teräakanoiksi_ (valvulae corollinae, kronskal) tahi _sisäluomiksi_ (perianthium internum, inre blomhylle). Myös on niitä ynnä sisällisten siitintensä kanssa sanottu _heinäkukaksi_ (flosculus, gräsblomma), ja mikäli niitä yksien kaleitten sisällä on enemmin eli vähemmin sanotaan _heinätähkää_ (spicula, småax) _yksi-, kaksi-, ... monikukkahiseksi_ (uni-, bi- ... multiflora, en-, två- ... mångblommig).

Vihneet lähtevät milloin tyveltä akanaa, milloin keskeltä, niskalta tahi päästä ja ovat sikäli _tyvivihneitä_ (arista basillaris, vid agnens basis), _selkävihne_ (ar. dorsalis, högre upp på agnens rygg), _niskavihne_ (ar. infraapicularis, under agnens topp), _latvavihne_ (ar. terminalis l. apicularis, i sjelfva toppen af agnen), ja itsekuki vihne on miten milloinki _suora, polviva, kierteinen_ (tortilis, vriden), _ulottava_ (exserta, utskjutande), _tähkäsisäinen_ (inclusa, innesluten) j.n.e.