Part 4
Perälehdeistä.
_Perälehti_ (bractea, skärmblad l. blomskärm), yhteinen nimi semmoisille lehtimäisille kasviosille, jotka ovat kukkaperällä tahi lähellä kukkaa ja muodollansa sekä värillänsä eroavat muista lehdeistä. Perälehtiä on eri nimillänsä: _suojuslehti, varus, lisäverho, kotelo ja kehto_.
_suojus_ (bractea, blomskärm), tavallisesti yksinäinen, välistä perään kiinni kasvettunut lehti lähellä kukkaa. _joutosuojus_ (bractea vacua, tom blomskärm), jolla ei ole kukkaa, tahikka vaan joku kukan käperö. _latvasuojus_ (coma, toppskärm); latvasuojuksiksi sanotaan useampia perän latvaan ryhmistyneitä joutosuojuksia. _suojukseton_ (ebracteatus, skärmlös), kun perällä ei ole mitään suojuslehteä. _varus_ (involucrum, svepe); varukseksi eli _varuslehdeiksi_ (f. involucralia, svepeblad) sanotaan niitä perälehtiä, jotka alapäässä perää tavallisesti ovat säteettäin ja useampia. Erinäisten lehtiensä mukaan ovat ne _yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtisiä_ (mono-, di-, tri-, tetra-, penta-, polyphylla, en-, två-, tre-, fyr-, fem-, mångbladiga). _sarjavarus_ (involucrum universale l. involucrum, allmänt svepe), sarjakukissa yhteisen sarjan päässä. _sarjukkavarus_ (inv. partiale l. involucellum, enskildt svepe), erinäisten sarjain eli sarjukkain alapäässä.
Kumpiki niin sarja- kuin sarjukkavarus taitaa olla: _pysyvä_ (inv. persistens, qvarsittande), kun pysyy paikallaan kukkimisen jälkeen; _lyhytaikuinen_ (inv. caducum, snart affallande), kun jo kukkimisen alussa varisee; _täysinäinen_ (inv. completum, fullständig), kun varuslehtiä lähtee säteettäin yltä ympäritse; _puolinainen l. vajanainen_ (inv. dimidiatum l. unilaterale, half), kun varuslehtiä ei ole kun toisella puolella; _parihalkoinen_ (inv. pinnatifidum, parklufven), kun on parittain jakaunut tasasoukiksi liuskoiksi.
_lisäverho_ (calyculus l. calyx exterior, foderholk l. yttre blomfoder); siksi sanotaan pienoisia perälehtiä, jotka ovat verhossa kiinni ikään kuin toinen ulkopuolinen eli ulkoverho. _kotelo_ (spatha, blomhölster), tuppimainen perälehti, joka eräissä kasveissa peittää kukan ennen valmistumistansa ja sitte kukan ilmestyessä halkeaa kyljestä. Välistä on kotelossa useampaaki yhteen kasvettunutta lehteä. Sitä sanotaan _yksikukkasiseksi_ (sp. uniflora) kun sillä on vaan yksi, ja _monikukkasiseksi_ (sp. multiflora), kun sillä on useampaa kukkaa. _kehto_ (periclinium, anthodium, calyx communis, involucrum, svepefoder l. blomholk), monta verhomaiseksi kiehkuraksi ryhmistynyttä perälehtiä kukastollisten eli yhdyskukkain ympäri e.m. ohdakkeissa. Kehdon eri lehtiä sanotaan _kehtolehdeiksi_ (foliola, småblad), jos ovat vehriöitä, lehtimäisiä, ja _suomuiksi_ (squamae, fjäll), jos ovat kuivia, kalvomaisia. Paitsi tätä yhteistä kehtoa on muutamissa yhdyskukissa itsekunkin eri kukan välissä pienoisia perälehtiä omalla nimellänsä _vareet_ (paleae, fästefjäll l. agnblad). Erittäin nimitettäviä kehdon ja kehtolehtien tunnussanoja ovat _yksirivinen_ (uniserialis, enradig), _kaksirivinen_ (biserialis, tvåradig), kun ovat yhdessä tahi kahdessa rivissä, _paanuttu l. limitetty_ (imbricatus, tegellagd) k. ed., _lisäverhoinen_ (calyculatus, försedd med en foderholk), _haritettu_ (squarrosus, spärrbladig), kun lehdet ovat harittavia, _säteettäinen_ (radiatus, strållik), kun ylemmäiset lehdet ovat alemmaisia pitemmät, säteettäin ulospäiset ja tavallisesti toisväriset. _Kehtokannaksi_ (cupula, skål l. bägarfoder) sanotaan hedelmän pohjalla olevaa maljamaista kehtoa, jonka suomut ovat kovettuneet ja yhteen kasvettuneet e.m. pähkinöissä, terhoissa.
Apulehdeistä.
_Apulehdet_ (stipulæ, stipler) ovat lehtimäisiä osia, jotka muutamissa kasviheimoissa peittävät ja suojaavat varsilehden ennen sen puhkeamista ja sitte joko menehtyvät tahi jäävät lehden vaiheilla kasvamaan. Niitä on kolme erilajia: _korvake, tupeke, kieleke_.
_korvakkeet_ (stipulae, stipler), parittain lehden tahi ruodin alapäässä olevat apulehdet seuraavilla erotuksilla. _sivukorvakkeet_ (stipulae laterales, sidostipler), yksi kummallaki puolella lehden juurta. _hankakorvakkeet_ (st. axillares l. intrafoliaceae, bladveckstipler), lehtihangassa. _aluskorvakkeet_ (st. extrafoliaceae, ryggstipler), lehtijuuren alla. _vastaiskorvakkeet_ (st. oppositifoliae, motstipler), vastatusten kummallaki puolella vartta lehtijuurella. _ruotikorvakkeet_ (st. petiolares, bladskaftsstipler), kun ovat ainoastaan ruodissa kiinni. _lehdykkäkorvakkeet_ (stipellae, småbladsstipler), lehdykkäin juuressa moniyhteisissä lehdeissä. _erinäiset_ (st. liberae l. solutae, fria) ovat ne korvakkeet, jotka ovat vaan kannastaan kiinni. _ruotivaraiset_ (st. marginales l. petiolo adnatae, randstipler l. med sidorna fastväxta vid bladskaftet), kun ovat sivuillaan ruotiin kiinnettyneet. _varsivaraiset_ (st. cauli adnatae, med sidorna fastväxta vid stjelken), varressa sivusta kiinni. _kaksivaraiset_ (st. ambigue adnatae, med sidorna fastväxta vid både stjelken och bladskaftet), sekä ruodissa että varressa kiinni. _yhtyneet_ (st. connatae, sinsemellan sammanväxta), kun ovat toinen toiseensa kiinni kasvettuneet. _puikeapuolikas_ (st. semiovata, halft äggrund), _herttapuolikas_ (st. semicordata, halft hjertlik), _munuaispuolikas_ (st. semireniformis, halft njurlik), _keihopuolikas_ (st. semihastata, halft spjutlik), _nuolipuolikas_ (st. semisagittata, halft pillik) j.n.e. osottavat puikean, herttamaisen, manuamaisen j.n.e. puoliskoita. _tupeke_ (ochrea, stipelslida), kaksi lehdestä ylöspäin solmuisen varren ympärille solmuväliin tuppimaisesti yhteen kasvettunutta apulehteä. _kieleke_ (ligula, bladsnärp), hieno, läpipaistava kalvo heinäkasveilla tuppimaisten lehtiensä aukeamassa. Sitäkin erotetaan sanoilla _pykäläpäinen, kaksihalkoinen, kaksikorvainen_ (l. biaurita, tvåörad) j.n.e. _apulehdetön_ (exstipulatus, stipellös) ja apulehtinen (stipulatus, stipelbärande) ovat itsestänsä ymmärrettäviä.
Silmikoista.
_Silmikko l. silmä_ (gemma, knopp) on kaikenlaisten varsien, varsikasvainten, haarain j.n.e. ensialku, jonka ensin lehtiaihos (praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) ja päälliseksi tavallisesti suomukat (perulae, knoppfjäll) peittävät.
_latvasilmikko_ (gemma terminalis, ändknopp, terminalknopp), joka on varren tahi haaran päässä. _sivusilmikko_ (g. lateralis, sidoknopp), sivulla eli kyljessä haarain alkuna oleva. _paljas_ (g. nuda, naken,) on se silmikko, jolla ei ole suomukoita peitteenä. _katteinen_ (g. tecta, täckt), suomukoilla katettu. _lehtisilmikko_ (g. foliifera, bladknopp), josta ei tule muuta kun lehtiä. _kukkasilmikko_ (g. florifera, blomknopp), josta vaan kukkia lähtee. _sekasilmikko_ (g. folio-florifera l. mixta, blandad knopp), jossa on sekä lehden että kukan alkuja. _lehtiaihos_ (praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) on se silmikossa lehdiksi muuttuva osa, joka tarkemmin määrätään seuraavilla sanoilla. _vierettäinen_ (praefoliatio l. folia in gemmis adplicata, lagda platt intill hvarandra), kun lehdenalut ovat vieretysten suorana. _poimuinen_ (p. plicata, veckad), pitkittäisillä poimuilla. _vastalaskuinen_ (p. conduplicata, mot öfre sidan dubbelviken), kun lehdenalut ovat vastalaskuisia. _taaskääntöinen_ (p. reclinata, tillbakaviken), kun lehden alkuin pää on taaspäin kantaa vasten kääntynyt. _käppyräinen_ (p. circinalis, snäckformigt hoprullad), päästä alkain, kuin tuohen käppyrä, itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla. _hakalaitainen_ (p. obvoluta, inneflutande hvarandras kanter), kun lehdenalut kääntyneistä laidoistansa ovat hakamaisesti toisissaan kiinni. _käärimäinen_ (p. convoluta, sammanrullad), laidasta lähtein itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla. _vastakierteinen_ (p. involuta, inrullad), kun lehdenalun kumpiki laita on ylöspäin toinen toistansa vastaan itsesisäänsä kiertynyt. _alaskierteinen_ (p. revoluta, tillbakarullad), kun ovat samalla tavalla k. ed. alaspäin kiertyneet. _paanuttu_ (p. imbricata, tegellagd), kun kaksi sisämäistä lehdenalkua ovat kulmamaisesti kääntyneet laidoillansa vastatuksin, ja niiden päällä on toisia samalla tavalla kääntyneitä niin, että päälimäisten keskipaikat lehteä vastaavat alimaisten laidoille. _kaksittain limilaskuinen_ (p. equitans anceps, tvåsidigt omfattande hvarandra), kun useampia vastalaskuisia lehtiä on toinen toisensa sisässä, sisämäisten laidat ulkomaisten laskoskulmaa vasten. _kolmittain limilaskuinen_ (p. equitans triquetra, tresidigt omfattande hvarandra), kun useammista venheemäisistä tahi vastalaskuisista, toinen toisensa sisässä olevista lehdenaluista sisämäisen toinen laita on päälimäisen laskukulmassa, ja keskikohta päälimäisen toisen laidan alla, toinen laita taas juoksee ulkopuolelle päälimäisen lehdenalun laskukulmaan j.n.e. _siemensilmikko_ (bulbogemma, knopplök), on erilaatuinen silmikko joka valmiina eriää emäkasvista ja siittää uuden itsepäällisen, kun tavalliset silmikot vaan lisäävät emäkasvia. _siemensilmikkoinen_ (bulbifer l. bulbiger, lökbärande); siksi sanotaan sitä lehtihankaa tahi muuta kohtaa, jolla on siemensilmikko.
Kukista.
_Kukkaperä l. perä_ (pedunculus, blomskaft) on se kukkasilmikosta lähtevä varren jatko, joka kannattaa kukan, ja joka taitaa olla joko yksinäinen ja yksikukallinen tahi haarova, monikukallinen j.n.e.
_vana_ (scapus, stängel), maanalaisen varren päästä lähtevä kukkaperä, jota itseänsäki ennen tavallisesti on vartena pidetty. _juurisperä_ (pedunculus radicalis, rotblomskaft), joka lähtee maanalaisen varren sivulta, ei päästä. _kukkavarsi l. lapakko_ (rachis, blomfäste l. blomspindel), se varren osa tahi haarovan perän runko, josta lähtee useampia kukallisia _perähaaruksia_ (pedicelli, småskaft). _terttu_ (racemus, blomklase) on semmoinen kukostus, jossa pitkäveteinen kukkavarsi sieltä täältä työntää melkein yhdenpituisia kukkaperiä pitkin pituuttansa, e.m. tuomella. _röyhy_ (panicula, blomvippa), kun pitkäveteisestä kukkavarresta sieltä täältä lähtee useampia siirottavia tahi ulospäisiä pitempiä kukkahaaruksia, jotka uudelleen haarauvat, e.m. kasteheinällä. _harkko_ (thyrsus, blomspira), kun latvasta kukkimaton, pitkäveteinen kukkavarsi lähettää monihaaraisia viuhkaisia periä, joista alemmaiset kukkivat ennen ylemmäisiä ja keskimäiset ennen vierimäisiä, e.m. sirenillä. _huiskilo_ (corymbus, blomqvast), kun kukkahaarukset lähtevät eri paikoilta pitkäveteistä lapakkoa, ja alemmaiset nousevat tasapäähän ylemmäisten kanssa. Se on joko haaromaton, kun perät ei enempi haarau, tahi haarova, e.m. kärsäkukalla. _mykerö_ (capitulum, blomhufvud), kun eriverhoiset perättömät kukat ovat palleromaisesti kiinni ryhmistyneet lyhytvartiseen lapakkoon, e.m. apilaassa. _kiehkura_ (verticillus, blomkrans), kun kukat ovat kiehkurassa varren ympäri joko _perättöminä_ (vertic. sessilis, oskaftad) tahi _peräkkäinä_ (v. pedunculatus, skaftad). Tavallisesti sanotaan myös kiehkuraksi sitä kukostusta lehtihangassa tahi latvassa, kun kaksi pientä viuhkamaista tahi sarjamaista kukostusta ovat vastatuksin ja levenevät varren ympäri toinen toisensa lähelle, e.m. mintussa. _tähkä_ (spica, ax), kun kukat melkein perättöminä lähtevät pitkänhoikasta lapakosta, e.m. rukiissa ja sarassa.
Tähkä saattaa olla joko _yksikertainen_ (simplex, enkel) yksittäisillä kukilla, tahi _toiskertainen_ (composita, sammansatt), kun yksityisten kukkain sijasta on pieniä _tähkylöitä_ (spiculae, småax), _yhtenäinen_ (aequalis l. continua, jemnt blombärande), jolla ei ole suurempia välipaikkoja, tahi _välikköinen_ (interrupta, afbruten), kun kukat ovat eri kihermissä, _yksipuolinen_ (uni-lateralis, enradig), kun ovat vaan yhdellä puolella, _yhdäppäinen_ (secunda, ensidig), kun kääntyvät yhdelle suunnalle, _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusiratinen_ (bi-, tri-, quadri-, quinque-, sexfaria, två-, tre-, fyr-, fem-, sexradig) taikka _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusitahkoinen_ (di-, tri-, tetra-, penta-, hexasticha, två-, tre-, fyr-, fem-, sexsidig).
_norkko l. palmu_ (amentum, julus, hänge), kun hienolla, tavallisesti notkealla, kukkiessaan tahi hedelmöityään varisevalla pitkulaisella lapakolla on perättömiä, vaillinaisia kukkia, katetut ennen puhkeamistaan limisuomuisilla, ei tuppimaisilla suojuksilla, e.m. koivussa, lepässä, pajussa, haavassa.
Norkon määrä-ajallansa variseminen erottaa sen tähkästä, ja heinäin tähkästä sekin, että suojukset eivät ole tuppimaisia.
Norkot ovat joko _hedenorkkoja_ (amentum masculum, hankönadt hänge), joilla on paljaita hedekukkia, tahi _eminorkkoja_ (am. femineum, honkönadt hänge) paljailla emikukilla, yhdessä tahi eri kasveissa. Edelliset varisevat kukassaan, jälkimäiset hedelmöinä.
Mikäli norkko ilmaantuu lehtimisen edellä, yhtaikaa tahi perästä, on se _varhainen_ (am. praecox, tidig) _yhtaikainen_ (am. coaetaneum, liktidig) tahi _myöhäinen_ (am. serotinum, sen).
_käpy_ (strobilus, conus, kotte) on eminorkko, jonka suomut kukkimisen jälkeen ovat paisuneet ja kovettuneet nahkeamaiseksi aineeksi, e.m. kuusessa ja männyssä. Katajassa ja eräissä muissa ovat kukkasuojukset yhteen kasvettuneet marjakuoreksi, jota marjaa nimitetään marjakävyksi (galbulus, bärkotte). _puikelo_ (spadix, blomkolf), pitkänomainen kukostus, jossa kukkavarren pää on paksuksi turvonnut ja kukat siihen kuin sisään painuneet, e.m. suovehkassa. Puikelo on milloin _koteloinen_ (spathaceus, försedd med blomhölster), milloin _koteloton_ (espathatus, saknande blomhölster). _viuhko_ (cyma, blomknippe), kun yhtä korkealta varren päästä lähtee kaksi tahi useampaa kukkahaarusta, jotka epätasaisesti haarauvat ja kasvavat tasapäisiksi, e.m. heisipensaassa. _Kuoperoviuhkoksi_ (anthela) sanotaan viuhkoa, jos latvakukka on lyhempi vierimäisiä ja varsinki äärimäisiä. _tupsu_ (fasciculus, blomtofs), on viuhkomainen kukostus varsin lyhyillä kukkahaaruksilla ja liketysten olevilla täydemmillä kukilla, joka ulkomuotoansa on mykerömäinen tahi kapeasarjainen, e.m. tervakolla. _pallero_ (glomerulus, blomnystan), vieläki lyhemmillä haaruksilla ja kerämäisesti yhteen tukutuilla kukilla tavallisesti lehti- tahi haarahangassa. _sykerö_ (anthurus, blomsvans), tähkä-, tahi norkkomainen kukostus kukkapalleroilla pitkin lapakkoa. _sarja_ (umbella, blomflock), kun yhdestä kohti varren tahi varsihaaran päästä lähtee säteettäin useampia periä, joista kuki joko kantaa kukan, tahi lähettää päästänsä samantapaisia uusia sädeperiä. Edellisessä tapauksessa sanotaan sarjaa _yksinäiseksi_ (umb. simplex, enkel), jälkimäisessä _toiskertaiseksi_ (umb. composita, sammansatt).
Toiskertaisia sarjoja sanotaan myös _sarjastoiksi_, ja niissä erotetaan _emäsarja_ (umb. universalis, allmän blomflock) _sarjukoista_ (umbellae partiales l. umbellulae, enskilda blomflockar), jotka lähtevät emäsarjan perien päästä. Näitä emäsarjan periä sanotaan _säteiksi_ eli _sarjaperiksi_ (radii, strålar) ja sarjukkain periä _peryköiksi_ eli _sarjukkaperiksi_ (pedicelli, småstrålar l. småskaft).
_tasakukkahinen_ (umb. similiflora, likblommig), on se sarjasto, jonka kaikki kukat ovat yhtäsuuria. _sädekukkahinen_ (umb. radiata, strålblommig), kun laitakukat eli terälehdet sarjan äärimäisissä kukissa ovat isompia, kuin keskisarjassa. _kehkerä_ (umb. convexa, kullrig), yhtäpitkillä säteillä. _tasapäinen_ (umb. plana, jemn), kun äärimäiset säteet ovat pitempiä ja yhtä korkealla keskimäisten kanssa. _onteva_ (umb. concava, fördjupad), kun keskimäiset säteet ovat paljo lyhemmät äärimäisiä ja sarja keskeltä kuopassa. _koppilo_ (calathium, anthodium l. calithidium, blomkorg l. blomster) on semmoinen kukostus, jossa useampaa pientä kukkaa seisoo vieretysten kukkaperän päältä laajenneessa päässä ja yhteisen suojuskehdon sisässä. Koppiloa osotetaan myös sanoilla _kukasto, yhdyskukka_ (flores compositi, sammansatta blommor) ja _kukkaryhmä_ (flores adgregati, gyttrade blommor), joista edellinen merkitsee sitä, että kunkin erikukkasen heteet ovat ponsistaan yhdessä. Koppilossa on erotettava _erikukkaset_ (flosculi, småblommor), _lava l. marto_ (receptaculum l. anthoclinium, blomsterfäste), kukkaperän laajennut pää, jossa erikukkaset seisovat, ja _kehto_ (periclinium l. anthodium, svepefoder). Kehdosta on jo ennen mainittu, muilla osilla on seuraavia selityssanoja. _kieloiskukkahinen_ (calathium lingulatum l. semiflosculosum, tungblomstrig), on koppilo kieloisilla erikukilla. Sanotaan myös lyhemmästi semmoista koppiloa _kieloiskukastoksi_ (flos compositus lingulatus l. semiflosculosus, tungblomster). _pillikukkahinen_ (c. tubulosum, rörblomster), kun kaikki erikukat ovat pillimäisiä. Sanotaan myös _pillikukastoksi_ (flos compositus tubulosus l. flosculosus l. discoideus, rörblomster). _kehrämäinen_ (c. discoideum, disklik), pillikukasto yhtäsuurilla kukilla. _säteehtivä_ (c. radians, strålformig), pillikukasto vähän isommilla, epätasaisilla laitakukilla. _sädekukkahinen_ (c. radiatum, strålblomstrig) ja _sädekukasto_ (flos compositus radiatus, strålblomster), kun kukat keskellä ovat pystöisiä, pillimäisiä, laidalla ulospäisiä, kielekkeisiä. Se keskikohta koppiloa pillimäisillä kukillansa sanotaan erinimellä _kehräksi_ (discus, disk) ja kielekkeiset laitakukat säteiksi (radii, strålar). _tasaneuvoinen_ (c. homogamum, likkönad) on se koppilo, jonka erikukat ovat täysineuvoisia. _sekaneuvoinen_ (c. heterogamum, olikkönad), kun saman koppilon erikukilla on millä vaan heteitä, millä emiä. _erineuvoinen_ (c. heterocephalum l. c. homogamum diclinum, skiljdkönad), kun saman lajin erikoppiloilla on millä vaan hede-, millä emikukkia.
Lavaa eli martoa erotetaan seuraavilla selityssanoilla: _litteä_ (receptaculum planum, platt), _onteva_ (concavum, hvälfd), _palleroinen_ (globosum, klotrund), _keilamainen_ (conicum, kägelformig), _liereä_ (cylindricum, cylindrisk), _täyteinen_ (solidum, tät), _onsi l. tyhjäsisuinen_ (cavum, ihålig), _pilkullinen_ (punctatum, punkterad), _kuopurainen_ (scrobiculatum l. foveolatum, smågropig), _lokeroinen_ (favosum, bikakslik), _vareinen_ (paleaceum, fjällig), _kalsea_ (hirtum, sträfhårig), _karvainen, sukahinen, paljas_ j.n.e.
_Yksinäisiä_ (solitaria, ensamma), ovat ne koppilot, jotka ovat yksikukkahisella varrella. _hajallisia_ (sparsa, spridda), _lehtihankaisia_ (axillaria, fästade i bladvecken), _röyhymäisiä_ (paniculata l. in paniculam disposita, förenade i blomvippa), _harkkomaisia_ (thyrsoidea l. in thyrsum disp., förenade i blomspira), _huiskilomaisia_ (corymbosa, förenade i blomqvast), _palleromaisia_ (glomerulosa, förenade i blomnystan), _mykerömäisiä_ (in capitulum disposita, förenade i blomhufvud) ovat koppilot, mikäli itse sanat osottavat ja samoin sanotaan muitaki kukostuksia välistä _terttumaiseksi_ (racemosus, klaselik), _tähkämäiseksi_ (spiciformis, axlik), j.n.e. jotka eivät tarvinne erityistä selitystä.
Siittimistä.