Part 4

"Sitä kovin tekisi mieleni tietämään, missä se etelämaa on olemassa. Te kun olette kaukaa tänne tulleet, ehkä tiedätte, missä se maa on, jonne Annikin sulho meni. Olen itsekseni arvellut, olisiko etelämaa nuo kukkulat tuolla kaukana taivaan rannalla, jotka metsäisten mäkien takana niin kauniina kangastavat, sillä ainahan illoin aamuin päivän laskun ja päivän nousun aikana ne melkein kullalta hohtavat. Näkyisikö sieltä Juutaan maa, jossa ennen Vapahtaja syntyi enkelitten veisatessa? Pilvetkin siellä toisin ajoin niin kirkkaana kiiltävät, että luulisi taivaan sieltä aukenevan." Ja taaskin katseli tyttö minua kirkkailla silmillänsä niin lapsellisen näköisenä.

Koetin hänelle selittää, että ne maat, joita tavallisesti sanotaan etelämaiksi, ovat niin kaukana, että jalkasinkäveliä sinne mennessään viipyy monet kuukaudet matkalla, ennenkun perille ehtii; nuo kukkulat tuolla taivaan rannalla taasen saavuttaisi kiireestikäveliä ennen huomispäivän iltaa. Tähän arveli tyttö: "Onko se maailma niin äärettömän avara!" --

Niin olin siis nähnyt minäkin tuon kuuluisan Kolin halkeaman! Paimentyttö jätti minut miettimään kertomustansa ja kiiruhti askareilleen.

Kauan istuin vielä Kolin halkeamalla aamuauringon valossa.