Part 5

Cajan[153] on myöhemmin muistiinpannut vielä säeparin (vv. 210-1):

Nousevi Kipumäkeä, Kipuvuorta kiipueli.

Viimeksimainittu lisäys johtuu selvästi Kipujen manausluvusta. Mutta edelläkäyvä vertaus orjan "palkkalaisen" kohtaloon tämmöisissä tapauksissa on syntyynsä nähden epäilyttävämpi. Sitä voisi ajatella kehittyneeksi palkkapiian lähettämisestä kylyn hakuun, jolla matkalla tämä samoin käärii kokoon hameensa helmat. Vaan aivan mahdotonta ei ole, että tässä olisikin säilynyt alkuperäinen kohta, josta on lähtenyt ajatus ostetun orjan[154] käyttämisestä, koska semmoisen omistaminen hyljätylle ja avuttomalle Neitsyt Maarialle ei erittäin sovellu. Siinä tapauksessa olisi myös Inkerissä tavattavan vastan oikea paikka määrätty.

Varmasti runoon alkuansa kuuluvia ovat inkeriläisiä vastaavat säkeet (vv. 240-1):

Jouluna Jumala syntyi, Paras poika pakkasella,

jotka ovat yksin Arhipan muistissa säilyneet. Toisessa vienanpuolisessa kappaleessa esiintyy kylmän vaikutus säeparissa:[155]

Heinillä vihviläisillä, Kakaroilla kylmenneillä,

niinikään aivan Inkerin tapaan. Yleensä ovat pohjoisemmat Venäjän-Karjalan toisinnot eteläisempiä alkuperäisemmällä kannalla siihen nähden, että lapsen syntyminen mainitaan Saunanhaku-virren lopussa. Näytteeksi painetussa Castrénin kappaleessa samoin kuin muutamassa Aunuksenpuolisessa[156] se heti runon alussa ilmoitetaan tapahtuneeksi. Ja toisessa Pohjois-Aunuksen kappaleessa kerrotaan hevosen löylyntapaisen henkäyksen yhteydessä, mitenkä Maaria:[157]

Pesi poian puhtahaksi, Kapaloitsi kauneheksi.

Tästä täytyy päättää, että esillä oleva runo on joko Vienan läänistä levinnyt Pohjois-Aunukseen, taikka, joka tuskin on luultavaa, Aunuksen puolelta kulkenut kaksi eri kertaa yli Vienan läänin rajan, myöhemmässä muodostuksessaan pysähtyen rajaa lähinnä olevaan runoalueesen. Kumpaisessakaan tapauksessa ei runon vaellusta käy johtaminen suoraan etelästä Suomen Itä-Karjalasta, jonka laulutapa on aivan eri suuntaan muodostunut.

Saunanhaku-virren kolme eri toisintomuotoa: 1) inkeriläinen, 2) itäkarjalainen ja 3) venäjänkarjalainen eivät voi olla toinen toisistaan kehittyneitä, vaan edellyttävät yhteistä Länsi-Suomesta Itä-Suomeen kulkeutunutta alkumuotoa. Minkälainen tämä alkumuoto on ollut, voimme suunnilleen määrätä, vertaamalla näitä eri haarauksia ja tarkastamalla missä kohdin niistä kaksi tai kaikki kolme pitävät yhtä.

Saunanhaku-virren alkuperäisiksi piirteiksi saadaan niin muodoin: maamajaisen (1) eli lämpimän huoneen (2) s.o. saunan (3) pyytäminen; häpeällinen soimaus ja Maarian puolustus (2 ja 3); osoitus talliin mäelle[158] sekä uudistettu soimaus: "missä muutkin" (1 ja 3); lapsen syntyminen hevosen soimen luona jouluaamuna, jolloin pakkanen on heinätkin kylmännyt (1 ja 3).

Vähän vaikeampi on määrätä, kenen on ajateltu Neitsyt Maariaa näin tylysti kohdelleen. Mutta kaikesta päättäen se on hänen oma äitinsä. Inkerinmaalla tämä on akka, vaan enimmiten lisäyksellä: emohueni ja vanha vaalijani. Suistaman puolella esiintyy nimenomaan äiti. Eriävät Suojärveläiset toisinnot ovat jo siihen nähden, että niissä todella annetaan lämmin suoja, myöhempiä muodostuksia; jota paitsi vastakohta kahden, vieläpä neljän omaisen ja vieraan välillä on muista runoista lainattua. Pohjois-Aunuksessa Maariaa, joka tuo marjoja, on usein äiti yksin soimaamassa. Äiti hänet myös koskella käynnin jälkeen lähettää talliin, ennen palvelijan käyntiä kylässä isännän ja emännän puheilla.[159] Myöskin Vienan läänissä, missä joskus Maaria äitiänsä pyytää käymään kylyä kylästä, tämä tylysti viittaa mäelle talliin.[160]

Vasta sen jälkeen kuin pyydetty suojahuone sai perin suomalaisen nimityksensä sauna eli kyly, tuli osaksi alkusoinnun vaikutuksesta sen kysyminen kylästä Venäjän Karjalassa yleiseksi. Siten äiti joutui tarpeettomaksi, koska hänen yhtä vähän voitiin ajatella suostuvan kylyä pyytämään kuin itse antamaan, ja niin tuli hänen sijalleen viimein palkkapiika.

Suomalaisen Saunanhaku-virren alkuaiheena on ilmeisesti Luukkaan 2:n luvun 7:s värssy, jossa esitetään, mitenkä Maria pani lapsensa seimeen: "ettei heille ollut sijaa majassa." Mutta raamatullisesta kertomuksesta ei tämäkään runo suorastaan johdu. Samassa Vapahtajan lapsuuden kirjassa, jossa tarina kumartuvasta palmupuusta löytyy, kuvataan myös Jeesuksen syntyminen tarkemmin piirtein.[161] Josef ja Maria saapuvat Bethlehemiin yöllä, jolloin jo ovet kaikki ovat suljetut, ja joutuvat talliin, jossa Josef sitoo aasinsa härän seimen luo. Kun kylmä, joka nousee lattiasta, värisyttää vastasyntynyttä lasta, panee Maria hänet kapaloituna seimeen, johon aasi ja härkä eivät enää koske, nyökäyttäen vaan päätään merkiksi, että ovat tunteneet Vapahtajansa. -- Niinkuin Borenius osoittaa,[162] on lisäksi vaikuttanut apokryyfinen apostoli Jaakopin prooto-evankeliumi, jossa kerrotaan Vapahtajan syntyneen vuoren luolassa sekä mainitaan Maariaa vastaan tehdyistä syytöksistä.

Tästä ei ole enää pitkä askel siihen käsitykseen, että majatalossa oli Maarialta tahallaan vihamielisyyden, eikä tilanpuutteen tähden yösija kielletty. Semmoinen käsitys tulee myös eräässä saksalaisessa kansanlaulussa näkyviin.[163]

Maria ratsasti majatalohon, Joss' isännän paikalla nainen on. Yösijaa pyysi hän itsellehen, Vaan kaikki häneltä kielsivät sen. He kielsivät tulen, ja kielsivät puut, Pahasisuiset ihmiset, ilkeäsuut, He Marian käskivät tallihin vaan, Joss' ei ollut ovea, kattoakaan. Tytyväisenä Maria mielessään, Pani lapsensa oljille lepäämään.

Toinen Saksan katolilaisten laulama virsi alkaa kuvauksella, kuinka Vapahtajan syntyessä oli kylmä ja kuinka seimeen pannun lapsen yli aasi ja härkä suoraan hengittivät.[164] Välillä mainitaan kumartava palmupuu ja sitten vasta kerrotaan, mitenkä Josef Marian kera ensin tuli kaupunkiin, jossa ravintolan isäntä ajoi heidät pois, sekä sen jälkeen kylään, jossa majatalon emäntä toimitti heidät latoon. Yöllä kuitenkin, kylmän lisääntyessä, tämä emäntä miehensä käskystä teki tulen keittiöön ja kutsui Marian lapsineen lämmittelemään.

Muutamassa flaaminkielisessä joululaulussa, joka on kirjaanpantu Koillis-Ranskassa, kuvataan Jeesuksen syntyminen ovettomassa ja ikkunattomassa ulkorakennuksessa keskellä raesadetta, lumiräntää ja pakkasta, joka vedenkin oli jäätänyt.[165]

Oletettavasta skandinaavilaisesta välimuodosta on siis suomalainen runo saanut ainakin ne piirteet, että Maarian uloskäskijänä on nainen ja että ulkona on pohjoismaisen joulun pakkasaste. Lisäksi voisi aasin ja härän hengitystä saksalaisessa virressä verrata löylyn kuvaukseen Venäjän Karjalassa, jossa hevosen rinnalla joskus _härkäkin_ esiintyy:[166]

Kuin on hepo hengähtävi, Niinkuin Jumala luopi löylyn;[167] Kuin on härkä huokoaksen, Niinkuin taivonen vesin valaa.

Suomalaisen runon käsitys eriää kuitenkin siinä, että mikä saksalaisessa mainitaan epämukavuutena, on esitetty tarpeellisen lämmön aikaansaajana. Yhtäläisen ajatuksen sisältää suoranainen vähävenäläinen tarina,[168] mitenkä Vapahtajan maatessa seimessä, johon Neitsyt Maaria Heroodeksen pelosta oli hänet piiloittanut, härät ja aasit olivat häntä yhä peitelleet oljilla ja _lämmittäneet hengityksellään_, vaan hevoset olivat alati olkia päältä pois syöneet. Tarinan varsinaisen juonen tulemme tapaamaan Lapsenetsintä-virren johdantona Venäjän-Karjalassa, niin että voisi arvella osoitetun lisäpiirteenkin siitä suomalaiseen runoon siirtyneen. Vaan aivan yhtä hyvin saattaa olettaa niin yksinkertaisen ajatuksen kahdessa eri paikassa toisistaan riippumatta keksityn.

Kaikissa tapauksissa on tämän ajatuksen sovittaminen sauna-käsitteen yhteyteen: armeliaan luontokappaleen hengähdyksen kuvaileminen saunanlöylyn lämpimäksi, perin suomalainen käänne, joka antaa koko runolle ihan ominaisen leiman.

6. Lapsenetsintä-virsi.

Olisi vallan luonnotonta, jollei niin viehättävä kertomus kuin Luukkaan (2: 41-52) Vapahtajasta, joka kaksitoistavuotiaana jäi Jerusalemin temppeliin, kristillisessä kansanrunoudessakin vastaamme kajahtaisi. Tarjoohan siinä Maarian huolestunut etsiminen ja Vapahtajan selitys jäämiseensä mitä kiitollisimman aineen runolliselle käsittelylle.[169]

Etenkin Saksanmaalla näkyy tämä aine olleen hyvin suosittu ja monella tavoin muodostettu. Harvoin kuitenkin on kansanlaulussa säilynyt Raamatun ikämääräys, kuten voi olettaa seuraavassa kappaleessa:[170]

Kadonnutta Maria lastansa Haki metsästä, haki pellolta. Hänt' etsi myös Juutalaiskoulusta, Näki lapsensa saarnastuolissa.

Enimmiten on tapaus joko yhdistetty Vapahtajan syntymään taikka siirretty eteenpäin hänen kuolemansa yhteyteen. Edellisestä menettelystä suomennettakoon esimerkki.[170]

On rouvamme ylhäissyntyinen Kadottanut poikansa Jeesuksen, Hänt' etsi jo kolmanna päivänä, Valitellen ja kyynelet silmissä. On löytänyt lapsensa vihdoinkin Kapaloituna somasti silkkihin. Veripunaiset pojan on poskuet, Kuin Marian itsensä kaunoiset.

Jälkimmäinen menettely ilmenee monesti muistiinpannussa laulussa, jossa Maria menee maille mantereille poikaansa etsimään ja häntä vastaan tulee pyhä Pietari. "Ettekö ole nähnyt rakasta poikaani, jota jo kauan olen etsinyt." -- "Olen Juutalaisten talon edustalla, hän näytti kovin murheelliselta." -- "Mikä hänellä oli päässään?" -- "Orjantappurainen kruunu; ja hän kantoi ristiä sille paikalle, jossa häntä kidutettiin." Runo jatkuu Maarian itkulla ristin luona ja Vapahtajan lohdutuksella.[171]

Muutamassa kappaleessa, jonka alkusäkeet jo 1300 luvulta tunnetaan, tulee Mariaa vastaan paimen, jolta hän nimenomaan "pientä lapsukaistansa" kyselee; tämä vie hänet sitten ristin juurelle.[172]

Vielä selvempi molempien äärimmäisten ikäsuhteiden yhdistys tavataan toisinnossa, joka näkyy olleen kaikista tunnetuin.[173] Laaksossa nousee tähti Marian istuessa pieni Jeesus sylissään. Hänen nukahtaessaan hetkiseksi, lapsi katoaa. Maria lähtee etsimään ja näkee pyhän Johanneksen katsovan ulos ikkunasta. Kysyttynä tämä ilmoittaa myöhään ehtoolla nähneensä Jeesuksen kantamassa ristiä ja kolmea naulaa Öljymäelle.

Mainittu yhdistys on myös Skandinaaviansa yleinen. Lähinnä saksalaista muodostusta on eräs tanskalainen laulu, jota nuorten tyttöjen oli tapana keväisin esittää.[174] Siinä kerrotaan Maarian ja hänen poikansa matkustaneen Jerusalemiin. Kirkkotarhassa oli Maria nukahtanut, jolla aikaa Jeesus oli kadonnut. Turhaan etsittyään kaikkialta kirkosta oli Maria jalkaportaan luona tavannut Hallelujan, joka oli ilmaissut nähneensä pojan Jerusalemissa, orjantappurakruunu päässä, ruoskittuna terävillä hihnoilla.

Toisessa tanskalaisessa kappaleessa kuitenkin Jeesus lapsi vaan viittaa tulevaan kärsimykseensä.[175]

Kun Kristus syntyi jouluyöss', Ilmestyi taivaalle tähti myös. Pani Maria lapsensa kätkyeen Kapaloituna liinahan valkoiseen. Vaan uneen vaipuissa Marian On Jeesus kadonnut luotahan. Hänt' äiti etsivi lohduton -- Ja ulkona kylmä ja pakkanen on. Käsin tarttui Maria keppihin Ja maahan vaelsi Israelin. Kun hän tuli maahan Israelin, Niin tapasi miehensä Josefin. "Rakas mieheni, Josef, kuulehan! Sä näitkö Jeesusta, poikoan'?" -- "Näin kyllä poikasi Jeesuksen, Puutarhaan meni hän sisällen." Puutarhaan Maria astuissaan Näki Jeesuksen keskellä kukkaismaan. "Oi miksi, poikani armahin, Teit mulle tään hädän, tuskankin." Äidilleen Jeesus vastasi vain: "Mä täällä tarkastan kukkiain, Mä suuria, pieniä katselen; Miss' okaita on, pois heitän sen. Ne kukkaset, joissa okaita nään, Pois heitän loukkohon pimeimpään."

Tanskalaisen kappaleen ensi värssystä päättäen on Neitsyt Maarian lapsenetsintä alkuansa ollut jouluvirren, eikä kevätlaulun aineena. Keski-Saksassa, Weimarin tienoilla, mainitaan köyhien poikien joulun aikaan sitä esittäneen ihmisten ovilla. Ja Ruotsissa tiedetään tätäkin virttä tähtipoikien laulaneen loppiaisena, jonka jälkeisen sunnuntain tekstinä on juuri mainittu Luukkaan kertomus.[176]

Myös ruotsalaisissa kappaleissa voi eroittaa kaksi toisintomuotoa, jotka kuitenkin kumpikin pitävät yhtä jälkimmäisen tanskalaisen kanssa siinä, että Maarian poika katoaa kapaloistaan seimestä ja löydettynä ainoasti ennustaa piinansa ja kuolemansa.

Toinen ruotsalainen on vielä tanskalaista alkuperäisemmällä kannalla. Mariaa vastaan tuleva Josef ei sano nähneensä Jeesus lasta jälkeen eilispäivän, jolloin hän oli istunut temppelissä opettajain keskellä. Hyvin Raamatun sanoja lähentelevä on Marian kysymys: "miksi istut täällä? isäsi ja minä olemme sinua murehtien etsineet", sekä alku Jeesuksen vastausta: "enkö saa olla, missä vaan tahdon, kun taivas ja maa minulle kuuluvat."[177]

Mutta toinen ruotsalainen muodostus liittyy likeisesti mainittuun tanskalaiseen, siinäkin suhteessa että löytäminen tapahtuu yrttitarhassa.[178] Tämän voi tosin olettaa johtuneen raamatullisesta Gethsemanen yrttitarhasta, joka sopivasti välittää ajatuksen siirtymisen Vapahtajan kuolemaan. Mutta toiselta puolen on huomattava, että kukkaistarha tavataan jo eräässä saksalaisessa 16:n vuosisadan käsikirjoituksessa, jossa lisäksi lapsen etsiminen kovalla ilmalla on yhteistä tanskalaisen kanssa.[179]

Marian, hellän emon, On ruusutarhaan meno, Sateessa kulkee, tuulessa, Rakasta etsii lastansa.

Joka tapauksessa on varsin todennäköistä, että laulu Neitsyt Maarian lapsenetsinnästä on Saksasta päin kulkeutunut Tanskan kautta Ruotsiin.

Suomalaisen Lapsenetsintä-virren tutkimusta vaikeuttaa ennen kaikkea se seikka, ettei sitä ole tavattu Suomen rajojen sisäpuolelta. Samoin kuin Marja- ja Saunanhaku-virsi on se Länsi-Suomessa löytymätön ja Itä-Suomessa ei siitä ole senkään verran jälkiä kuin Tapanin virrestä säilynyt. Lapsenetsinnän nykyinen laulualue supistuu Varsinais-Inkeriin ja Venäjän Karjalaan.

Hevaan puolella Keski-Inkerissä on saatu talteen tusina enemmän tai vähemmän täydellistä, vaan säkeittensä puolesta jotenkin yhtä pitävää kappaletta, joista vanhin Europaeusen v. 1848 kirjaanpanema otettakoon näytteeksi.[180]

Maaria pyhäinen vaimo, Vaimo valkeaverinen, Käypi käpäelevi, Hietroin helmoin heutajavi, Puhas paitanen povessa, Vasta kultainen käessä, Hopeainen kainalossa, Etsi poikoa pyhäistä, Hetelmäistä autuaista. Meni matkoja vähäsen, Teki tietä pikkaraisen, Päivä vastahan tulevi; Kysytteli päivyeltä: "Hoi päivä, Jumalan luoma! Näitkö poikoa pyhäistä, Hetelmäistä autuaista'?" Päivä vasten vastaeli: "Jos lien nähnyt, en sanele; Sun hyväsi munkin saattoi Aamusta ylenemähän, Illasta alenemahan. Keskipäivän ke[r]stämähän, Välitunnit tuulemahan." Maaria pyhäinen vaimo, Vaimo valkeaverinen, Meni matkoja j.n.e. Kuu vastahan tulevi -- -- -- "Illasta ylenemähän, Aamusta alenemahan, Keskiöinä ke[r]stämähän, Välitunnit tuulemahan."

Lapsenetsintä-virttä seuraa tässä, samoin kuin useimmissa Hevaan-puolisissa kappaleissa, välittömästi Saunanhaku-virsi. Maaria menee vielä vähän matkaa eteenpäin, niin tulee vastaan tupa, josta hän kysyy yösijaa. Lapsen kysyntä jää siten syrjään, eikä sen löytämisestä mainita sanaakaan. Tämä yhdistys onkin, kuten mainittu, aivan luonnoton siihen nähden, että lasta etsitään jo ennen sen syntymistä. Maarialla on mukanaan povessa puhdas paitanen, joka yhdessä toisinnossa nimenomaan lapsen paitaseksi nimitetään.[181] Sitä paitsi on hänellä kädessä vasta, jossa niinkuin on huomautettu tuntuu Saunanhaku-virren vaikutus. Alkuperäisemmäksi voisi ajatella parissa kappaleessa tavattavaa kultaista keppiä tai vitsaa,[182] johon myös Vienan läänissä esiintyvä lapsen nimitys "hopeainen sauva" viitannee. Siinä vaan epäilyttää kertosäe: "hopeainen ruoska vyöllä", joka ei jalankävijälle ollenkaan sovellu. Löytyy vielä kolmas kirjaanpano, jossa tämä liittyy säkeesen: "vaskivasta kainalossa" ja jossa Maaria todella käyttää ruoskaa virrelle vieraasen hevosella ajoon.[183] Mainittu kirjaanpano jatkuu Päivänpäästö-runolla.[184]

Tähän painetun näytteen säkeistä viimeinen sekä päivän että kuun puheessa: "välitunnit tuulemahan", on sille yksinomainen eikä muualla siinä paikassa tavattavissa. Mutta muutamassa toisinnossa esitetään ennen päivää ja kuuta Maariaa vastaan tulevana tuuli.[185]

"Hoi tuuli Jumalan luoma!" "Näitkö" j.n.e. Tuuli vasten vastaeli j.n.e. "Sun hyväsi munkin saattoi Monen tunnin tuulemahan, Äijältä ärjymähän."

Samoin kuin Tapanin virsi tavataan myös Lapsenetsintä Soikkolan niemekkeellä osaksi alkuperäisemmässä muodossa ja itsenäisemmässä asemassa. Sieltä on saatu kaksi kirjaanpanoa, molemmat Mäkkylästä, joissa runo ilmaantuu sekä yksinäisenä että eheänä. Toinen niistä, jonka loppukäänne on harvinaisen kaunis, painettakoon kokonaisuudessaan.[186]

Maaria korea neito, Vaimo valkeaverinen, Ei kovin korea neito, Eikä valkeaverinen, Käypi käpäelevi, Pyhä paitanen povessa, Silkkiriepunen sisässä, Helmat maata heutajavat. Meni virstan, meni toisen, Meni kolmatta vähäsen, Päivä vastahan tulevi. Kumartaisi päivälle: "Oi päivä Jumalan luoma! Näitkö poikoa pyhäistä, Näitkö lasta autuvaista?" Päivä väite vastaeli: "Hot lien nähnyt, en läkäjä, Sun hyväsi minusen saattoi Illasta alenemahan, Aamusta ylenemähän, Keskipäivin paistamahan." Maaria pyhäinen vaimo Läksi pois lähtemähän, Pyhä paitanen j.n.e. Kuu vastahan tulevi, Kumartaisi kuun etehen j.n.e. Kuu vaite vastaeli j.n.e. "Illasta ylenemähän, Aamusta alenemahan, Keskiyöllä kerstämähän." Maaria pyhäinen vaimo Läksi pois lähtemähän, Läksi vetisin silmin, Tuumajaa, ajattelevi: "Kuhun menen minä poloinen? Menen lasta etsimähän. Enpä tieä ensinkänä, Kuhun lasta laitettihin." Vietiin Luojan uksen suulle, Jumalan oven etehen. Luoja lapsen korjaeli, Jumala kappelin laati, Laati lapsen laavitsalle, Laati kukkaset kätehen. Lapsi istui laavitsalla, Punakukkaset käessä, Itse katsoi ikkunasta: "Kun tuli minun emoni, Tuli lasta ottamahan!"[187]

Maarian nimitys "korea neito" on nähtävästi Marketan runosta lainattu. Toisessa kirjaanpanossa[188] hän on "Maaria pyhäinen vaimo" ja kertosäkeessä "itse Maaria vahainen", joka vähäisen rinnalla esiintyvä mainesana viitannee vaha- eli vaksikuviin kirkoissa. Vastaantulijoita ei nimenomaan mainita, mutta heidän vastauksistaan: "keskiöillä juoksemahan" ja "keskipäivin juoksemahan, panit päivänpaisteheksi", on helppo arvata, että ne ovat tavalliset: kuu ja päivä. Sitä vastoin ei käy selville, kuka se kolmas on, jolta Maaria kysyy: "näit sä poikaa pyhäistä?" ja joka vastaa:

"Lapsi on Luojan lappeassa, Maalla marjamättähässä. Jos sä suuit surman luokse, Toivoit lasta Tuonelahan, Manalahan mainettelit, Lapsi on Luojan lappeassa, Tuo on Tuonen tuomarina. Tuonen tuomarit totiset, Lakiherrat laaulliset, Laaittihin lapsen sielu, Muien sielujen sekahan, Ruumis muien lappeahan, Kultakukkaset kätehen, Manalan marjat etehen."

Ajatus on muuten ymmärrettävä: lapsi on Luojan luona Tuonelassa tuomarina; hänellä on vielä kukkasetkin kädessä, niinkuin edellisessä kappaleessa. Mutta sen sekoittavat sitten monikolliset Tuonen tuomarit; sielujen ja ruumiitten rinnatusten asettaminen on Viron orjan runosta lainattua.

Vaan näitä kappaleita lukuun ottamatta, ovat muut Soikkolassa muistiinpannut sekavammat ja hajanaisemmat kuin Hevaan-puoliset. Niissä kahdessa kirjaanpanossa, joissa Saunanhaku-virsi seuraa, on sulautuminen mennyt vielä pitemmälle. Toisessa Maaria kulkee "kylä kylältä, talo talolta" jo kuun vastaan tullessa ja kysyy akaltakin lasta; päivä on kokonaan unohtunut.[189] Toisessa taas tulee ensin kuu vastaan ja sitten päivä, joka ilmoittaakin nähneensä lapsen: "tallihin Jumala syntyi".[190] Pari kertaa on Lapsenetsintä-virteen liittynyt runo Päivän ja kuun kosinnasta, kuitenkin niin että taivaankappaleet ovat jommastakummasta unohtuneet.[191] Joskus on myös Luojan surma-virsi jatkona. Maaria "puhas emäntä" etsii "poikaa pyhältä, hedelmäistä autovalta", vaan ei saa häntä sieltä. Poika on varastettu, ja Maaria joutuu Hiiden pajaan, jossa kahlitsee sepän omaan takomaansa kaularautaan.[192]

Soikkolan ja Narvusin välisestä Joenperän seurakunnasta on saatu kaksi miltei yhtä pitävää kirjaanpanoa, joissa samoin ikään Luojan surma-virsi liittyy Lapsenetsintään, vaan erään edempänä mainittavan runon välityksellä, niin että molempain taivaankappaleitten lisäksi tulee vastaan _kirkko_. Tälle Maaria myös kumartelee, mutta mitään enää kysymättä; sitten kerrotaan Luojan haudan kaivamisesta.[193]

Viimeksi on mainittava yksi ainokainen läntisimmästä Inkeristä, Narvusista, äskettäin löytynyt katkelma. Tämä liittyy siihen Soikkolan toisintoon, jossa Maaria kylä kylältä etsien kysyy lasta ensin kuulta ja sitten akalta, joka neuvoo talliin.[194]

Maaria pyhäinen vaimo, Itse Maaria vahainen, Helmet (!) maassa heutajavi, Puhas paitanen pivossa (!), Silkkirätti kainalossa, Kulki kylä kylältä, Kävi talo talolta, Etsi poikaa pyhäistä, Hetelmäistä autuasta.

Näyttää siis ainakin siltä kuin kysymyksessä oleva runo, samoin kuin Tapanin virsi, olisi Varsinais-Inkerissä kulkenut suunnassa idästä länteen.

Varsinais-Inkeristä on sitten meillä pitkä harppaus suomalaisen runon uoman toiseen äärimmäiseen päähän, Venäjän Karjalaan. Siellä kohtaamme Lapsenetsintä-virren kahdessa alueellisesti eriävässä päämuodostuksessa. Eteläisemmästä Aunuksen-puolisesta, johon myös Rajaryhmän toisinnot liittyvät, otettakoon eräs Europaeuksen kirjaanpano näytteeksi.[195]

Säilytteli lapsuttahan, Piilotteli poruttahan, Alla juoksevan jalaksen, Alla seulan seulottavan, Alla kiven jauhettavan. Säilytteli lapsuttahan j.n.e. Hevon suuren soimen päässä. Hepo on hyvätapainen, Hepo kattoi heinillähän, Sika on pahatapainen, Syyti heinät poian päältä, Katoi pieni poikueni. Läksi poian etsintähän, Puut puiten, jakaen heinät, Jakaellen hienot heinät, Katsellen kanervan juuret. Eipä löyä poiuttansa. "Puuhut oot Jumalan luoma! Näitkö minun poiuttani?" -- "Jos näkisin, en sanoisi." -- "Ole sinä se ikäsi, Tervaspuiksi pilkottava, Riihipuiksi ripsottava! Tiehyt oot Jumalan luoma! -- -- -- Sorkissa sotahevosen, Kapioissa vainovarsan! Kuuhut oot Jumalan luoma, Ylisiltä taivosilta! -- -- -- Ole yöllä paistamassa, Päivällä pimittämässä! Päivyt oot Jumalan luoma, Näitkö minun poiuttani?" -- "Näin mä sinun poiuttasi, Pirulaiset piinattihin" j.n.e.

Runon jatkona on tässä, niinkuin kaikissa venäjänkarjalaisissa kappaleissa, ennen mainitulla poikkeuksella, Luojan surma-virsi. Ja aivan säännöllisesti se itse yhdistyy Saunanhaku-virteen. Näiden välisen liitteen muodostavat, niinkuin näemme Lapsen piiloittaminen ja aihe lapsen katoamiseen.

Edellinen piiloittamisen piirre on otettu Louhiattaren loitsusta, jossa tämä yhdeksää tautia synnyttelee, nimittelee tai piiloittelee eri paikoissa, esim.[196]

Alla astuvan hevosen, Alla juoksevan jalaksen, Alla juoksevan venosen, Alla jauhavan kivosen, Alla seulan seulottavan, Alla uutimen utuisen.