Part 4

Viimeksi mainitussa yhtä vähän kuin suistamalaisessa tarvinnee ajatella inkeriläisen ballaadin vaikutusta, jossa runomme alkuperäiset säkeet ovat yhtäläisesti muuttuneet, koska tämä ballaadi ei ole Karjalan kannasta pohjoisemmaksi levinnyt ja siinä verrattava kohta ainoasti Varsinais-Inkerissä ilmestyy. Omenan vaihtuessa pieneksi marjaksi on luvun lisääminen niin luonnollinen ajatus, että säkeitten muutos samaan suuntaan on Itä-Karjalassa voinut itsenäisestikin tapahtua.[105]

Neidon nimi Iro on nähtävästi johtunut ballaadista "Pahasulhollinen" (Kant. III. n:o 40); joka eräässä Suojärven toisinnossa alkaa:[106]

Iro neito, impi neito, Kapu neito kaunukainen, Mit olet mielellä pahalla, Syämellä synkerällä?

Että se tässä runossa on alkuperäisempi, todistaa sen esiintyminen myös lännempänä samassa Salmin kihlakunnassa, esim.[107]

Itkevi Iro metsässä -- Mitä itket, Iro tytti.

Iro-neidon pyhyyden kuvaukseen kuuluu tavallisesti myös, ettei hän syö rukiista leipää, upehilla l. orihilla kynnettyä, joskus vielä, ettei hän syö emäsian lihoja.[108] Aunuksen puolella, jonne runo Suojärveltä on levinnyt, lisätään, ettei hän syönyt emälampaankaan lihaa, vaan:[109]

Söi petäjää pehmeäistä, Söipä kaunista kalaista.

Paastoamisen pyhyyden kuvaaminen näyttää siis olleen näiden säkeiden tarkoituksena. Se ei ole kuitenkaan niiden alkuperäinen ajatus. Ne tavataan jo lännempänä Suistamalla ja Impilahdella Marketan runossa.[110]

Marketta korea neito Ison koissa ollessahan, Ison ikkunan palessa, Kehrätä hykertelevi, Lauluja hyräelevi. Katsoi ulos ikkunasta: -- -- -- "En tuolla hevolla aja -- -- -- En syö tuon lehmän maitoa -- -- -- En syö tuon kanan munia" j.n.e.

Hevosella ajaminen, josta hevosella kynnetyn leivän hylkiminen on luonnon väännös, osoittaa, ettei tässä ole kysymys paastoamisesta eikä pyhittämisestä, vaan Marketan ylenmääräisestä kainoudesta. Marketan runon yhteydessä ei kuitenkaan ole syntynyt tämä kuvaus, jota ei tavata sen inkeriläisissä eikä virolaisissa toisinnoissa. Virossa sitä vastoin löytyy toinen, tosin harvinainen runo, joka alkaa:[111]

Ann' oli Anni, piimä kranni, Ei söönud sia lihada, Ei katsnud kana munada.

Ettei mainittu kuvaus missään tapauksessa ole kuulunut Marja-virteen, todistaa sen puuttuminen juuri niissä Suojärveläisissä toisinnoissa, jossa Iro-neidon sijalla on säilynyt alkuperäisempi Neitsyt Maaria, esim.[112]

Neitsyt Maaria emonen, Pyhä piika taivaallinen, Meni tuonne on mäelle, Löyti siellä mansikkaisen. Voi on neito taivahallinen, Pyhä piika armollinen, Astui ahoa myöten j.n.e. Löytipä kolme mantsoimarjoa.

Marketan runon vaikutusta Marja-virteen voimme havaita myös Pohjois-Aunuksessa, Repolan tienoilla, josta parin vanhemman ja vaillinaisen muistiinpanon lisäksi[113] maist. U. Karttunen v. 1897 on löytänyt kokonaista kuusi kappaletta. Yksi niistä alkaa:[114]

Maaria emoinen neito, Pyhä piika taivahainen, Niin pyhitti, niin oli, Ei syönyt lehmän maitoa j.n.e. Eikä pitänyt uukon villoa j.n.e. Maaria emoinen neito j.n.e. Hirren latjetta kulutti Ummiskengän uurtehella; Hirren kynnystä kulutti Hienohelman hempuella; Hirren kamoata kulutti Päärihman pättävällä.

Toinen kappale on säilyttänyt Marketan virren johdannonkin: pieni Kaijan vaimo saa kolme tytärtä Maijan, Kaijan ja Marjatan. Sitten kuvataan "Marjatan korean neidon" pitkällinen kotona olo. Vihdoin kuitenkin hän:

Läksi ullose utuna, Pellolle pihoja myöten.

Marjatan nimen voinee pitää sekamuodostuksena Marketasta ja Maariasta. Parissa Karttusen kirjaanpanossa, jotka alkavat kotonaolon kuvauksella, tavataan suorastaan Maaria nimen yhteydessä Marketan mainesana _korea neito_.[115]

Mutta kaksi kirjaanpanoista esittävät ilman mitään johdantoa Marja-virren, joka toisessa kuuluu:[116]

Kirkui marjanen mäeltä, Puolukkainen kankahalta: "Tule neiti poimimahan, Tinarinta riipimähän, Vyövaski valitsemahan." Maaria on korea neiti Suorieli, selkieli, Sep' on paitoihin panihen, Vaskivöihin vyötelihen. Läksi marjan poimentahan, Otti marjasen mäeltä, Puolukkaisen kankahalta. Pani marjan huulillehen, Huuliltahan kielillehen, Kieliltä keroksehensa, Tuosta tyytyi j.n.e.

Kuitenkin on taas Marketan runon vaikutus huomattavana seuraavassa saman kappaleen jatkossa:

Tulevi emonsa luoksi: "Oi emoni kantajani! Tämä on kohtu Luojan luoma, Säätämä pyhän Jumalan. En istunut hevolla reessä j.n.e. En syönyt lehmän maitoa j.n.e. En syönyt kanan munia" j.n.e. Emo virkki, noin pakisi "Pois on, pois on, pääni polku, Tuonnemma tulinen lautta!"

Näistä säkeistä ensimmäiset neljä johtuvat vasta esitettävästä Saunanhaku-virrestä, niiden jälkeiset Marketan runosta. Mihin viimeiset kolme alkuansa kuuluvat, huomaamme siitä kappaleesta, jossa Marketan runon johdanto on paraiten säilynyt ja tämäkin kohta täydellisimmin esitetty.[117]

Vei on marjat taatollehen: "Syö marjoa, taatto raukka!" -- "Missä olit tämän aian?" -- "Olin marjan poimennassa." -- "Et ollut marjan poimennassa, Olit sulhasen etsossa, Sukapäien, sulkkuvöien, Soman kaplukan katsannossa, Punapaulan pujellussa." (Vei on marjat maammolle-hen; samoin veikollehen ja siskollehen.) Vei on marjat ämmöllehen: "Syöpä marjoa, ämmö raukka!" -- "Sitä minä hallehinkin, Nuoren neion marjasia, Vunukkani poimemia."

Tämä näet ei ole muuta kuin muodostus ballaadia "Vedenkantaja Anni" (Kanteletar III. n:o 23), jossa tyttö samoin vie vettä taatollensa, maammollensa, veikollensa ja siskollensa ja saa vastaukseksi (vv. 139-144):

"Mene portto poikemmaksi, Olit sulhasen etsossa, Tulenlautta tuonnemmaksi; Punapaulan puujelossa, Et ollut veen etsossa, Kautokengän katselossa."

Juodakseen ottaa vasta miniä tai toisin ämmö, välistä sanoilla: "Nuoren vettä juoakseni."[118]

Saman runon vaikutusta vahvistavat myös säkeet:

Otti korvon olallehen, Kauhan käsivarrellehen,

mitkä tavataan yhdessä mainituista Repolan kappaleista Maarian marjaan menon yhteydessä, vaan silminnähtävästi kuuluvat Annin vedenkantoon, jonka toisinnoissa ne löytyvätkin.[119]

Olemme viimein saapuneet Vienan lääniin, jonka runoja Lönnrot on milt'ei yksinomaan käyttänyt Neitsyt Maarian virsiä kokoonpannessaan. Neitsyt Maarian pukeutuminen (Kant. III. 6. vv. 1-6) on Lönnrotin johdannoksi sovittama. Hänen alkuperäisessä käsikirjoituksessaan se ei tällä paikalla ilmaannu, vaan samoin kuin kaikissa Vienan läänin ja, kuten olemme nähneet, myös Pohjois-Aunuksen toisinnoissa vasta marjan kutsumisen (v. 18) jälkeen. Tämä piirre, joka on muualta lainattu, on runoon kiintynyt niiden puvusta johtuvien mainesanojen välityksellä, joilla jo Suomen Karjalassa marja neitoa kutsuu;[120] vertaa pohjois-aunukselaisessa näytteessä säkeitä: "Vyövaski valitsemahan" ja "Vaskivöihin vyötelihen."

Johdannot ovat yleensä Vienan läänissä harvinaisia. Yhdessä kappaleessa on kuitenkin "Marjatan korean neidon" kainous nähtävänä.[121]

Tavallisimmin runo lähtee suorastaan säkeestä (v. 11):

Marjanen mäeltä (harv. maalta) huuti.

Niinkuin jo säännöllisesti Pohjois-Aunuksessa ja usein Suomen Karjalassa, on kaikissa Vienan läänin kappaleissa alkuperäinen mansikka, marjaseksi yleistyen, kadonnut puolukan rinnalta, nähtävästi sen johdosta, että mansikka niillä tienoin on hyvin harvinainen. Sitä merkillisempää on, että vienanpuolisissa kappaleissa etanan ja madon syömistä kuvaavat, etupäässä mansikkaan soveltuvat säkeet (vv. 17 8) ovat yleisesti säilyneet.

Marjan valitus, ettei häntä kukaan ole poiminut, vaikka satoja, jopa tuhansiakin on käynyt häntä katsomassa (vv. 19-24), perustuu samaan toisintoon, joka alkaa Marjatan kainoudella.

Sata neittä, tuhat naista, Viititseksen vaatitseksen, Tinavöihin tilkitseksen, Vaskipauloihin paneksen, Yhen marjan poimintahan, Karpalon karistantahan. Marjatta korea neito, Viititseksen vaatitseksen, Yhen marjan poimintahan, j.n.e.

Vienan läänin laulutavalle omituinen on marjan kohoaminen ylös huulille, ennenkuin se sieltä, samoin kuin etelämpänä, alkaa alas valua; esim. Sjögrenin vanhassa kirjaanpanossa:[122]

Marja nousi päällepäkeien, Pakeilta helmoillensa, Helmoiltansa rinnoillensa, Rinnoiltansa huulillehen, Huuliltansa kielellehen, Siitä vatsahan valahti.

Välistä esiintyy se vielä vilkkaammassa puhuttelun muodossa:[123]

"Nouse, nouse, marjaseni, Kapehelle kauolleni! Nouse, nouse j.n.e. Heleille helmoilleni -- Vaskisille vyöni päille -- Ripeille rinnoilleni -- Leveälle leuvalleni -- Kepeälle kielelleni." Jopa vatsahan valuvi.

Tämä kuvaus on nähtävästi takaperin kääntämällä jäljitelty kyynelten vierimisestä, joka Vienan läänissä tavataan sekä Väinämöisen soiton että "Aino" tytön äidin itkun yhteydessä.

Merkillisin piirre vienalaisessa Marja-virressä on kuitenkin marjan kummallinen kasvinpaikka. Mainittujen Sjögrenin kirjaanpanemien säkeiden edellä lauletaan:

Katselekse, kääntelekse: Ylähäinen taivosesta, Alahainen maaemästä. Otti suolta suopetäjän, Rannalta rätsäkän männyn, Jolla marjan maahan puotti.

Lönnrotille esitti Latvajärven Arhippa saman kohdan:[124]

On marja näkemiähän, Puola ilmoin luomiahan, Alahahko maasta syöä, Ylähähkö puuhun nousta. Tempoi kartun kankahalta, Senkin päällä seisataksen.

Ja muutamassa Lönnrotin myöhemmin tekemässä muistiinpanossa kuvataan, kuinka:[125]

Puolukainen puuhun nousi, Ylähähkö ois siitä ottaa. Otti kartun [kankahalta], Sorti [puolan puusta pois], Alahahko on siitä ottaa. Nousi pauloillensa.

Vienan läänissä on siis säilynyt legendan ajatus puussa kasvavasta hedelmästä, joka korkeutensa tähden on työläs tavoittaa. Onko tämä puunhedelmä, samoin kuin Varsinais-Inkerissä, alkuansa ollut omena, on vaikea varmaan päättää. Mutta jos niin on ollut -- johon edempänä esitettävän Lapsenetsintä-virren venäjänkarjalaisessa muodostuksessa yleinen lapsen mainesana _kullainen omenut_ ehkä viitannee -- niin sopisi ajatella että raamatullinen kertomus paratiisin omenasta olisi vaikuttanut palmupuu-legendaan, sittenkun tämä kansanrunossa oli siirretty tapahtuneeksi ennen Vapahtajan syntymistä.[126] Ja täten olisi suomalainen Marja-virren muodostus hyvin helposti käsitettävissä.

5. Saunanhaku-virsi.

Samoin kuin Marja-virsi, on Saunanhaku-virsi muodoltaan alkuperäisimpänä säilynyt Varsinais-Inkerissä ja nimenomaan Hevaan puolella, jossa sitä on kymmenen toisintoa kirjaanpantu. Paria katkelman tapaista lukuunottamatta, se säännöllisesti seuraa Lapsenetsintä-virttä, jos kohta tästä toisinaan ainoasti alkusäkeet ovat säilyneet, niinkuin esim. seuraavassa:[127]

Maaria vahainen vaimo, Vaimo valkeaverinen, Käypi käpäelevi, Hietrahelma heutajavi, Vaskivastanen käessä, Lapsen paitanen povessa. Meni yhtehen talohon, Kysytteli akkaselta: "Hoi sä akka, vanha vaimo, Onko tässä yösijaista, Onko tässä maamajaista, Naisen raskahan levätä, Huonukkaisen huokaella." Akka vasten vastaeli: "Kyll' on meillä yösijaista, Yösijaista, maamajaista, Sinun raskahan levätä" j.n.e. Maaria vahainen vaimo Meni tallihin mäelle, Sai hän tuosta yösijaisen, Yösijaisen, maamajaisen. Synnytteli poikoansa, Tuota meiän Jeesustamme, Ja meiän Jumaluttamme. Synnytti poikuen Heinille apilahille, Apilahan kukkasille. Jouluna Jumala syntyi, Paras Luoja pakkasella, Maaria oli emo Jumalan.

Väliltä unohtunut akan nimenomainen käsky menemään talliin kuuluu muutamassa toisinnossa:[128]

"Ei ole meillä yösijaista j.n.e. Mene tallihin mäelle, Tallihin mäellisehen, Sinne menit muutkin -- Kakaroille jääkkähille, Olille lumekkahille, Heinille apinehille, Apinehen kukkasille."

Tähän liittyy Tapanin virsi, niinkuin yleensä Hevaan puolella, milloin se siellä on säilynyt.

Soikkolassa on Saunanhaku-virttä muistiinpantu kolme eri kertaa. Täydellisimmässä kappaleessa seuraa Tapanin virsi ja käy edellä Lapsenetsiminen, joka on siihen vielä pitemmälle vaikuttanut.[129] Akka tulee aitasta vastaan ja häneltä kysyy Maaria, samoin kuin kuulta:

Oi akka Jumalan luoma! Näitkö poikaa pyhäistä?

Alkuperäisiä sitä vastoin saattavat olla säkeet:

Käypi kylä kylältä, Hulkkuvi talo talolta.

Toisessa kappaleessa päivä, jolta Maaria tiedustelee, sanoo nähneensä pyhäisen pojan syntyneen talliin hevosen luokse.[130] Kolmas jälki on säilynyt Luojan surma-virren johdannossa:[131]

La kun laulan uutta virttä, Uutta virttä vastamaista, Syksyllä syntyneestä, Talvella tapahtuneesta. Jouluna Jumala syntyi, Parahalla pakkasella.[132]

Runon leviämisestä Varsinais-Inkerissä, joka on sama kuin Tapanin virren ja Marja-virren, voimme siis päättää että se yhdessä näiden kanssa on kulkenut Suomen puolelta yli Karjalan kannaksen Keski-Inkeriin ja sieltä Länsi-Inkeriin.

Että se maamajanen, johon Maaria yöksi pyrkii, on saunan tapainen rakennus, siihen viitannee vasta hänen kädessään tai myös kainalossaan,[133] jos kohta tämä piirre on säilynyt Lapsenetsintä-virren säkeitten seassa.

Suomen Karjalassakaan ei vielä "sauna"-sanaa nimenomaan käytetä, on puhe vaan piilohuoneesta. Mutta sen määrääminen lämpimäksi osottaa yhä selvemmin, mistä on kysymys. Niinkuin on huomautettu, esiintyy täällä Saunanhaku-virsi säännöllisesti Marja-virren liitteenä.

Ennenmainituissa Suistaman-puolisissa Lapsensaama-sanoissa Marja-virsi jatkuu seuraavasti:

Aloin astua kotihin. "Voipa äiti kantajani! Anna suojoa tiloa Piian piilohuoneheksi, Vaimon vankihuoneheksi." -- "Voi sinua Hiien h-- Ootkos pilttien pitämä, Eli nainehen urohon, Eli miehen naimattoman?" -- "Emp' ole j.n.e. Marja mäellä huuti" j.n.e.

(Seuraa referaatti Marja-virrestä ynnä loitsua).

Suojärvellä on Saunanhaku-virsi etupäässä niissä kappaleissa säilynyt, joissa ei Iro nimi vielä ole Marja-virteen kiintynyt. Yhdessä pyhälle piialle tulee "Isonen" vastaan.[134]

"Hoipa Iso armollinen, Tieätkö piikoin piilopirtin, Lämpimäiset huonehuet?" "Tieän piikoin piilopirtin -- Kun menet aitasista alatse, Peltosista perätse."

Toisessa nimettömälle neidolle, joka:[135]

Alkoi kulkea kotihin, Astua aitoviertä myöten, Tuli maamo vastahani. "Hoi on maamo kantajani!"

Sekä maamo että taatto "kasvattaja" vastaavat, ettei heillä ole lämmintä tupaa, ja vasta "vieras" sen antaa.

Täydellisin Saunanhaku-virren suomenkarjalaisista kappaleista on kuitenkin juuri Iro nimen yhteydessä tavattava.[136]

Iro neito, impi neito j.n.e. Saip' on kolme poikalasta. "Hoi on iso armahani! Tieätkö lämmintä tuvaista, Lämpymyttä huonehutta, Piian pieniksi pyhiksi, Vaimon vaivahuonehiksi?" Iso kykkösen kirosi: "Hoi on sinä Hiien -- Ruma Ruotsi, palkanpiika!" -- "Enkä ole Hiien -- Enkä ole palkan piika; Olen miehen suuren saava, Hylkävä hyvän Jumalan." (Samoin emo -- vello -- sikko). Tuli vieras vastahani. "Tieätkö" j.n.e. -- "Mene paikoille papittomille, Maille ristimättömille; Siell' on saunat salvettuna Piian pieniksi pyhiksi j.n.e. Suuret kuuset kuomina, Suuret pajut pappina, Suuret kivet kirikköinä."

Alkuperäinen piirre näissä Suomen Itä-Karjalan toisinnoissa on epäilemättä Neitsyt Maarian kaunis vastaus häntä vastaan lausuttuun syytökseen. Pälkjärveläiseen Marja-virteen lienee se tästä otettu ja Aino-runojen mukaan käännetty päinvastaisiksi lohdutussanoiksi isän puolelta.[137]

Yleisesti laulettuna sekä kaikin puolin kehittyneenä tapaamme Saunanhaku-virren vihdoin Venäjän-Karjalassa. Repolassa Pohjois-Aunuksessa olemme jo huomanneet sen vaikuttaneen muutamaan Marja-virren liitteesen, jossa Neitsyt Maaria tarjoo poimimiansa marjoja äidille taikka kaikillekin omaisille. Tämän ynnä Saunanhaku-virren yhdistää vielä kaksi erittäin kaunista liitettä. Tylysti kotoa pois häädettynä:[138]

Maaria korea neiti Suorieli, selkieli, Läksi kosken korvaselle, Itse virkki, noin pakisi: "Vie sinä minua virta, Kanna sä minua koski!" Koski kielille panihen: "Ei voi silma virta vieä, Eikä koski kollohella; Sull' on poika polvissasi, Herra Kristus helmoissasi." Maaria korea neito Tulevi emonsa luokse. "Oi emoni kantajani! Eipä milma virta vienyt, Eikä koski kollohellut." Koski kielille panihen: "Ei voi silma" j.n.e. Emo virkki, noin pakisi: "Mene tallihin hevosen luokse, Sorajouhen soimen alle!" _Sitten jatketaan_: Meni aikoja vähänen. "Mene, katso, orjueni! Jok' on syntynyt synnyn koite, Paistavi Jumalan päivä?" -- "Oijotot emäntä raukka! Mip' on merkki koittehella?" -- "Se on merkki koittehella: Puut punaiset, maat siniset, Vaarat vaskisin sukahin, Hongat on hopeavöissä, Kuuset kultakalkkaloissa. Sep' on merkki koittehella." -- "Oijotot emäntä raukka! Eip' oo syntynyt synnyn koite, Ei paista Jumalan päivä." Meni aikoja vähänen. "Mene, katso, orjueni" j.n.e. -- "Oijotot emäntä raukka! Eip' oo syntynyt" j.n.e. Meni aikoja vähänen. "Mene, katso", j.n.e. -- "Oijotot emäntä raukka! Jo on syntynyt synnyn koite, Paistavi Jumalan päivä."

Eräässä toisinnossa on koitteen kuvaus esitetty seuraavin säkein, joista selvästi näkyy, että se on metsäluvuista lähinnä johtunut.[139]

Kuuset on kullan kalkkaloissa, Hongat hopean valettu, Pirtti on petäjikössä, Kotini koivikossa, Taivas kultaisin orahin.

Mainituista liitteistä Marja-virren ja Saunanhaku-virren välillä puuttuu Vienan läänissä kokonaan Kosken puhuttelu. Koitteen katsominen sitävastoin on myös yhdessä vienanpuolisessa kappaleessa nähtävänä, vaikka eri tavalla muodostuneena.[140]

Marjatta korea neiti: "Reposeni, lintuseni! Sinä olet käskeä käpeä; Mene nyt katsomahan, Mistä meillä päivä nousi, Kusta meillä kuu kumotti." -- "Vaaran rautaisen takoa." -- "Enp' on taita poiuttani Rauoiksi rakettavaksi, Teräksiksi tehtäväksi. Reposeni, lintuseni" j.n.e. -- "Vaaran vaskisen takoa." Repo juoksi katsomahan. -- "Enp' on taita poiuttani Vaskeksi valettavaksi. Reposeni lintuseni" j.n.e. -- "Vaaran vahaisen takoa." -- "Nytp' on taitan poikueni Vahoiksi valettaviksi, Tuohuksiksi pantaviksi. Reposeni, lintuseni Mene kylpyä kylästä Saunoa Sarajalasta."

Aunuksenkin puolella tavataan joskus "synnyn koitteen" ja "Jumalan päivän" rinnalla vielä "Herran kuu" kumottamassa.[141] Samassa toisinnossa kuvataan tämän valon vaikutus, paitsi puihin:

Taivas on rautaisin rakehin, Maa on kultaisin orahin.

Edellä olemme jo nähneet "vaarat vaskisin sukahin", niin että uutta on oikeastaan Maarian pojan käsittäminen ikäänkuin vahakuvaksi, josta vaksikynttilöitä voisi valaa kirkkoon uhrattavaksi.

Mainitun kappaleen on Lönnrot Kantelettaressa sovittanut keskelle Tapanin virttä (vv. 284-343). Tapanin käskystä lähtee repo vaskisen vaaran taakse katsomaan, mistä uusi tähti ja kuu ovat syntyneet. Paimen selittää revolle Jumalan syntyneen talliin ja lisää, ettei Jumala vaihtaisi poiuttansa "vaskihin valettavihin", ei hopeoihin, kultihin, eikä kuuhun, aurinkoon.

Marja-virteen liittää Kantelettaressa Saunanhaku-virren emon arvelu: "mikä on meidän Marjatalla?" (vv. 70-75) ynnä edellä käyvä kuukausien luettelo (vv. 64-69). Jälkimmäinen Loviattaren loitsusta lainattu piirre on yleinen vienanpuolisissa toisinnoissa. Mutta edellinen tavataan ainoasti yhdessä kappaleessa,[142] jossa niinikään nimi Marjatta viittaa sen alkuperään, Marketan runoon. Molemmat kohdat tavataan joskus Iro-neidonkin runon yhteydessä Suojärvellä.[143]

Itse Saunanhaku-virsi on Vienan läänissä paremmin kuin Aunuksen puolella säilynyt. Näytteenä, joka edustaa myös Pohjois-Aunuksen laulutapaa, painettakoon Castrénin kirjaanpano Vienan läänin etelärajalta.[144]

Syntyi poika polvillehen, Lapsi lannepuolillehen. Neitsyt Maaria emonen Sanan virkki, noin nimesi: "Oi on piika pikkarainen, Rahan saatu raatajani! Koprin helmasi kokoa, Käsin kääri vaattehesi, Käy sä kylpyä kylässä, Saunoa Sarajalassa, Pian juokse pitkä matka, Välihin välit samoa." Isäntä supulla istui, Emäntä on penkin päässä. Kysyi kylpyä kylässä Isännältä ensinnäkin. Isäntä varsin vastoavi: "Miksi sä kysyt kylyä?" -- "Maaria meillä poian sai." Isäntä varsin vastoavi: "Joko -- poian sai? On tammi tasamäellä, Iso tuomi hongikolla, Siell' on muut pahantekijät, Siell' on muutkin murhamiehet." Kysyy kylyä emännältä. Emäntä vastaapi (samoin). Läksi piika juoksemahan, Sanovi Neitsyt Maarialle: "Tuolla noin vastattihin: Ei kylvyt kylästä joua, Eikä saunat Sarajalasta. Siellä varsin vastattihin: Joko" j.n.e. Siitä Maaria itkemähän Verisillä kyyneleillä, Hurmehuisille soville.[145] Neitsyt Maaria emonen Sanan virkki, noin nimesi: "Henkeäs hepo vetäjä, Niinkuin kylyjen löyly, Vastan löyly löyhäytä." Henkäsi hepo j.n.e.

Suomalainen sauna eli _kyly_ on tässä sekä nimeltä mainittuna, että hyvin havainnollisesti kuvattuna, hevosen, lämpimän henkäyksen ilmaantuessa ikäänkuin löylyn asemesta. Saunan paikaksi on nähtävästi ajateltu jo Inkerissä mäellä sijaitseva talli, vaikka se tässä toisinnossa on Ison tammen runon vaikutuksesta vääntynyt tammeksi. Kertosäkeessä esiintyvän "ison tuomen" sijalla tavataan uudemmassa kirjaanpanossa samoilta paikoin "iso huonus hongikolla"; jota paitsi Maarian itku on ilmaistuna seuraavilla sanoilla:[146]

"Kunnepa panen poikueni? Heinihin hyvän hevosen, Sorajouhen soimen päähän."

Viittauksella, että siellä on muitakin "pahantekijöitä", on niinikään Inkerin puolella vastineensa.

Paikka, josta kylyä kysytään, on Aunuksen-puolisissa kappaleissa aivan nimetön kylä, mutta tässä nimenomaan Sarajala.[147] Pohjoisempana Vienan läänissä on Sarajas tavallinen muoto. Siellä saa myös tallimäki usein nimen Tapo- eli Tapio-mäki, niinkuin on huomautettu, Tapanin virren vaikutuksesta. Viimein Latvajärven Arhipan toisinnossa ilmestyvät nimellisinä saunan ynnä tallin omistajatkin: Ruotus ja Ruotuksen emäntä, joita vielä Piltti "pieni piikanen" käy puhuttelemassa.

Kantelettaren laitoksessa on Lönnrot ensin (vv. 80-9) käyttänyt Topeliusen julkaisua, jossa Neitsyt Maaria pyytää äitiänsä käymään saunaa Sarajahalta, muuttaen sen kylyn pyytämiseksi emolta itseltään. Myös on hän tässä ilmaantuvan Tapiomäen sijalle ottanut toisesta kappaleesta vaihteen vuoksi Kytömäen.[148]

Mutta sen jälkeen hän on paraasta päästä noudattanut Latvajärven Arhipan laulutapaa, kuitenkin supistaen Piltti-piian käynnit kolmesta yhteen kertaan.[149] Ruotuksen istumisen pöydän päässä on, niinkuin olemme nähneet, Arhippa lainannut laulamastaan Tapanin virrestä.[150] Ruotuksen emännän liehumisen "sillan liitoksella" eli "keski-lattialla" on Arhippa nähtävästi saanut Osmottaren, oluen sepän, liikkumisesta Päivölän pidoissa, joihin Lemminkäinen jää kutsumatta.[151] Mitenkä Ruotus ja hänen emäntänsä olopaikkoineen liittyivät Saunanhaku-virteen, selviää seuraavista Aunuksen-puolisista säkeistä, joilla on vastineensa toisessa Latvajärvenkin kappaleessa:[152]

Kysy kylpyä kylästä, Isännältä pöyän päästä, Emännältä lattialta, Pojalta rahin nenästä. (Isäntä pöyän päässä, Poika on rahin nenässä).

Arhipalle omituinen on myös kaunis kuvaus Neitsyt Maarian menosta Tapo-mäelle, joka Lönnrotin kirjaanpanossa kuuluu (vrt. vv. 202-8):

Otti vastan varjoksensa, Koprin helmansa kokoili, Käsin kääri vaattehensa, Itse noin sanoiksi virkki: "Lähteä minun tulevi, Niinkuin muinenkin kasakan, Eli orjan palkkalaisen."