Part 23

[576] Länkelä, VIII. n:o 1 b. Isällä mainitaan olleen 3 ruunakkesta, veljellä 3 kirkokkesta, sisarella 3 vyökkestä. Johdanto löytyy luultavasti sovitettuna Soikkolanpuolisen päätoisinnon sisään (kts. alas). -- Samanlainen on vielä: Porkka, II. n:o 194 Narvusista. Siinä ovat kuitenkin isän ja veljen tavarat vaihdetut, sisarella on 3 lintikkäistä ja sulholla 3 laivakkista. Johdanto on Soikkolantapainen ja osittain kirjallisen vaikutuksen alainen.

[577] Virol. säkeet Neus n:o 34:n mukaan, paitse ensimmäistä (H. III. 1. s. 693). Suomal. säkeitä 4-5 vastaavia virolaisia kts. yl. s. 302.

[578] Länkelä, VIII. n:o 1 Soikkolasta; osa säkeitä, ja kenties juuri virolaisia lähinnä olevat voivat kuitenkin kuulua Narvusin-puoliseen toisintoon n:o 1 b (kts. yl.). Länkelän kokoelmassa näyttävät runot monesti olevan kokoonpantuja useammasta kirjaanpanosta.

[579] H. III. 1. s. 693 (E. Bachman n:o 2) Lüganuse ja H. II. 38. s. 171 (J.A. Rehberg n:o 5) Haljala.

[580] Ruotsalainen, n:o 192. Vrt. myös Länkelä, IV. n:o 31 "Laivaleikki" Lavansaarelta, jossa kehoitus laivalle soutaa: _Suon alatse, jään alatse, Paksuin palkkien alatse_, vastaa Lunastettavan neidon kehoitusta Venäläiselle soutamaan _Syyn ylitse (tois. alatse), jään alitse, paksun parraspuun ylitse_ (Porkka, III. n:o 55 Soikkolasta). Myös ensimmäinen säe: _Soua laiva, joua laiva_ on semmoisenaan säilynyt yhdessä Lunastettavan runon kappaleessa (sam. III. n:o 56 Soikkolasta).

[581] Porkka. III. n:o 56 Soikkolasta.

[582] Esim. Ruotsalainen, n:o 193, 400.

[583] Alava, 1891, n:o 1498 Hevaalta ja 1892, n:o 527 Soikkolasta.

[584] Toisin: Kukat päälle kasvamahan (Porkka, III. n:o 56).

[585] Joskus jo Lunastettavan neidon laulussa, esim. Gottlund. n:o 227 ja Reinius n:o 40.

[586] Porkka, III. n:o 55 ja Groundstroem, n:o 13.

[587] B. n:o 355 Raudusta.

[588] Ahlqvist, n:o 345 Raudusta; siinä on vielä säilynyt alkuosana Myödyn neidon runo.

[589] Slöör, II. n:o 24 Sakkulasta, siinä on sotinen miekka veljellä.

[590] Porthan, Op. sel. III. s. 371.

[591] Gananderin sanakirjassa, nk. myös seuraavissa kursiivilla painetun sanan kohdalla.

[592] Porthan-Vhael s. 120.

[593] Tämän sanan kohdalla Jusleniusen sanakirjan välilehdellä Porthan huomauttaa: Run. Caret (Niemi, Kalevalan kokoonpano I. s. 21).

[594] Kolmannessa Gottlundin Juvalla muistiinpanemassa katkelmassa (n:o 182) on Nevan niemi vielä säilynyt.

[595] Relander, n:o 133; samoin Lönnrot, U. n:o 18.

[596] Nehvonniemi myös Europaeus, G. n:o 386 ja 607; Nevan niemi ja joki vielä säilyneenä: Polén n:o 116.

[597] Lönnrot, A. II. 9. n:o 74.

[598] Cajan, n:o 100; Lönnrot, A. II. 9. n:o 73 alkaa: Istu neito lepetissä, Istu ja huutaa.

[599] Lönnrot, A. II. 9. n:o 7 Kellovaarasta.

[600] Ainoasti yhdessä kappaleessa on se vaihtunut vastakohdakseen: velvyeni (Porkka, III. n:o 55 Soikkolasta).

[601] Il Kalevala s. 28-9; saksal. käännös, s. 313-4.

[602] Comparetti mainitsee lisäksi vielä "vapaan riimin", jolla kuitenkin on ainoasti tilapäinen merkitys suomalaisen runon rakenteessa.

[603] Itäsuomalaisten kansain runoudesta (Valvoja 1897 s. 76).

[604] Kieletär. I. 4. s. 33-38.

[605] Kts. Kirj. Kuukauslehti 1872 s. 71.

[606] Zeitschrift für Völkerpsychologie und Sprachwissenschaft IV. s. 85.

[607] Suomen kielen rakennus s. 149.

[608] Valvoja 1897. s. 77.

[609] Konsonantiksi runousopin kannalta on luettava myös jokaisen sanaa alkavan vokaalin edellä käyvä vieno aluke (vrt. kreikan (') eli n.k. _spiritus lenis_, joka kuitenkin lienee ollut lujempi).

[610] Valvoja 1897. s. 75-6. Hän kyllä huomauttaa, että Venäläisten laulujen runomitta on enimmäkseen epäsäännöllinen ja "venyväinen" (tavujen lukumäärään nähden); vaan arvelee sen alkuaan olleen säännöllisemmin tavuja lukevan, "syllaabisen", kuten muilla slaavilaisilla kansoilla.

[611] Säkeet semmoiset kuin: Nuoruuesta, vanhuuesta lauletaan lyhyellä u:lla tai uv:lla.

[612] Eroitettava on jotkut muualta sekaanpannut, esim. heti I. n:o 1, sekä muutamat myöhempitekoiset runot, esim. I. n:o 13, jotka juuri vastakohtaisuudellaan vahvistavat toisten todistusvoimaa.

[613] Vrt. myös muotoja karu (karhu), jahu (jauho), joiden suhteet runomittaan ovat erityisesti tutkittavat.

[614] Miina Hermann, käsik. Suomal. Kirj. Seuralla n:o 100, vrt. O. Kallas, Lutsi maarahvas s. 124 n:o 11; Kalevala II, Selityksiä, Runosävelmien näytteitä n:o 1.

[615] Että Virolaisillakin voi löytyä runosävelmiä, joissa on tavuja venytetty, näkee M. Hermannin kokoelmasta, vaan Varsinais-Virosta ei siinä ole yhtään näytettä.

[616] Kalevala II, Selityksiä, Runosäv. näytt. n:o 6.

[617] Vrt. esim. virolaisen Salme-runon vastinetta Vepsäläisillä: Setälä, Nyelvtudományi Közlemények XXII s. 158 sekä Europaeus, G. n:o 600 luult. Veskelyksestä Suojärven rajalta.

[618] Vähäiseksi ei kuitenkaan ole arvattava se vaihteli!, mikä ilmaantuu runosävelmissä, joita on satoja eri toisintoja.

End of Project Gutenberg's Kantelettaren tutkimuksia II, by Julius Krohn