Part 22

[361] Cajan, n:o 45.

[362] Afanasiev, Leg. n:o 15, s. 53.

[363] Borenius, Kalevalan Toisinnot I. 1 (ainoasti alku painettu) n:o 21; Niemi, VTT F. A. n:o 10 ja Kalevalan kokoonpano I. s. 137.

[364] Reunamuistutuksessa Cajan n:o 46:n kopioon Borenius viittaa siihen mahdollisuuteen, että tämäkin runojakso olisi saman Vaassila Kieleväisen esittämä. Asianlaidan perille tai edes lähelle päästäkseen pitäisi kuitenkin saada ei ainoastaan Vaassilan laulamat runot ja säkeet tarkoin selville, vaan myös muiden läheisten laulajain. Erittäin olisi määrättävä Luojan virsi A. II. 3. n:o 71 (VKEA. n:o 268), jossa yhteisiä säkeitä vrt.: 1-10, 13-5 (erittäin 5 ja 7).

[365] T:ri J. Hurtin tiedonanto.

[366] Koska t:ri Hurtin Setukais-kokoelmat toivottavasti pian ilmestyvät painosta, riittänee tässä suomennos, joka on suoritettu kahden kappaleen mukaan: A = H. I. 6. s. 192 (J. Sandra n:o 5) ja B = H. II. 4. 105 (Jak. Hurt 49).

[367] O. Kallas, Die Wiederholungslieder der estnischen Volkspoesie I. s. 305.

[368] _Võnd, Võnnu_ Setukaisilla tarkoittaa tri Hartin tiedonannon mukaan _Venden_ nimistä kaupunkia Liivinmaalla, joka keskiajalla oli liiviläisen ritariston päälinna.

[369] O. Kallasen huomauttama sam. s. 311-2.

[370] Esim. Hart, VI. 1884. II. n:o 18.

[371] A = H. II. 3. s. 5 (H. Prants n:o 3); B = H. I. 2. 301 (J. Lillak 14) Suuren Jaanin pitäjästä, 12:s säe on lisätty läheisen Pilistveren toisinnosta: H. III. 2. 825. Myös Harjumaalla (Neus kk. n:o 92), Läänemaalla ja Varsinais-Virossa (H. II. 54. 508 ja III. 2. 475) on runo löytynyt, josta voi päättää sen olleen aikoinaan yleisen koko Virossa.

[372] A) 3. 4. akanamaha; 4. 3 astut, 4. olkivatsa; 9. 3-4 pöydän luona; 10. 2 piirikunta; 11. kaksi parvea kaarneina; 12. 1 kaikki; 16. 3 mitataan; B) 6. 4 ruumen; 8. 3 reellä; 9. 4 kuolisit; 11. 1 irvellä, 2 suden.

[373] Että härkäkin on kyntömaalla, todistaa eräs toisinto, jossa härkä selittää syyn niskansa hiertymiseen: _ky ma künni külä maada, üles ma kisi kivi saarõ, üles kakki kannu juurõ_ (H. II. 3. s. 5, sama jossa hevosen ja härän kinastelu on säilynyt).

[374] Usein hevonen ilmoittaa väsymyksensä syyksi, että on ollut hääsaaton (_saja_) ja sodan (_sõa_) ajossa, arvellen edellistä ajoa raskaammaksi, kun sodassa ainakin hyvin syötetään (esim. Hurt,. VL. 1884. II. n:o 7). Tämä valitus on kuitenkin eri runoa (kts. Kallas, Wiederholungslieder s. 163).

[375] Neus, EV. n:o 117, s. 437.

[376] H. II. 10. s. 246 (Nante s. 16) Kadrina; toisinto: H. II. 11. s. 933 (Mastberg n:o 3) Veike-Maarja.

[377] Neus, n:o 12, s. 55 Järvamaalta ja Knüpffer II. n:o 198 Varsinais-Virosta; vrt. H. II. 41. s. 319 Saarenmaalta, II. 54. 457 Lääne, II. 25. 69 ja 43. 9 Viljannin sekä II. 24. 485 Võrunmaalta.

[378] Hurt, VL. 1884. H. n:o 7.

[379] Hurt, VL. 1884. 111. n:o 4; toinen löytyy H. II. 4. n:o 145.

[380] Tämä ja edellinen säe lisätty muista toisinnoista.

[381] Itsenäisissä Ilmanpäästö-runon kappaleissa tavallisesti Maaria tuottaa tyttärillään vaatteet ja Jeesus rengeillään valjastuttaa.

[382] H. I. 10. s. 569 (Fr. Treial n:o 2).

[383] Samaan tapaan loppuu myös edellä mainittu härän runon sekä hauta- ja ilma-runon yhdistys: _Jäi iks jidus Jumalille, Kirjä kätte Marijille, Jäu näidiste käelda, Sinipelli sõnelda.

[384] H. II. 3. s. 73 (H. Prants n:o 65).

[385] Kts. I. s. 54.

[386] H. III. 13. s. 242 (Bezsold n:o 3).

[387] Eräässä juhlajulkaisussa v. 1863 Der Gelehrten Estnischen Gesellschaft etc. s. 7; Tallinnan virol. kirjall. seuran kok. F. 232 f. n:o 335.

[388] Afanasiev, Legendy s. IX.

[389] Nyland IV. s. 100 ja Lönnrotin sanakirja: Kampelo.

[390] Lutsi maarahvas n:o 131-2.

[391] Mahdollista on, että myös pahan hengen hautaan paneminen Jeesuksen sijalle olisi jossain yhteydessä suomalaisen Hiiden sepän kahlinnan kanssa. Vrt. Karjalan kannaksen toisintoa s. 142 sekä erittäin Muist. Sireliusen loitsua n:o 213, jossa säettä: _Piru kaivoi pitkän hauan_, seuraa: _Sinne piru piinatahan_. Tämä yhdistys saattaa kuitenkin olla satunnainen ja jälkimmäinen säe jostain manaus-luvusta johtunut.

[392] Europaeus, J. n:o 303 ja 300.

[393] Sam. n:o 301; vrt. Länkelä IV. n:o 28 Seitskarilta.

[394] A = EKS 4:o 5. s. 426 (M. Leppik n:o 414) Koerusta Järvamaalla; B = H. II. 1. 521 (M. Ostrov ja O. Kallas 691) Jõhvista Varsinais-Virossa. A 3. 1 kipinä; 4. 2-3 käy ympäri huoneissa; 11. 1 omenapuihin. B 3. 1 käveli; 4. 3 kynttilää; 7. 4-5 siivosi pöydät: 11. 3 leikkijälle.

[395] H. IV. 7. s. 500 (J. Esken, n:o 1).

[396] Kantelettaren 3:ssa painoksessa on Lönnrot Luojan virressä (III. n:o 22) kuitenkin runomittaan sovittanut yhden kohdan mainitusta viimeistelyn-yrityksestä, nimittäin Juuttaan kahleen hiomisen.

[397] Tähän liittyy vielä eräs vähän epäiltävä muunnos: H. II. 30. 677 Rõngu (P. Grünfeldt 1) = H. III. 6. 135 Helme (H. Karolin 19).

[398] Yhdessä kappaleessa (A 1) Maaria itse hänet herättää ja vie taivaasen, vaan siinä on lopumpana esitettävän muunnoksen vaikutusta.

[399] Säe 10. 2 käveli; 11. 2 veräjän; 13. 4 raukka; 15. 1 höyhen; 27. 3 isäntä; 31. 1 lämmittämättömään; 43. 1-2 renkejä käskiessä; 49. 2 vakkasella; 50. 1 ahtaammalla.

[400] A 8 tuodaan isännälle tervakannun kera _leiva tükki_, huomautuksella että oli kyllin saanut nisua syödä, olutta juoda.

[401] A 3-5 Pärnunmaalta; molempien jälkeen A 6, 8 Viljanninmaalta; muissa puuttuu tarjoilu isännälle.

[402] Seuraava säepari, samoin kuin vastaava Hiiden portin kohdalla lisätty (14).

[403] 13: Vietiin metoiseen t.; niinikään sitten metoinen tuoli ja tuoppi, jotka 16:ssa on hopea --. Myös hopeahuone ilmaantuu Joenperän kappaleessa (12).

[404] 16:n mukaan; 13 yleensä: orjalle.

[405] Sam.; 13: _Luspassa lovatessasi_.

[406] Järjestys 16:n; 13: H. m. L. m.

[407] 13 sielu: 16 v. s. helvettikin, samoin kuin edellä: taivaasehen.

[408] Tämä ja kuusi seuraavaa säettä 16:n mukaan; 13 ainoasti: _Jo sie sait istuakses, Piikoja pitäessäsi, Orjia ottaessasi_.

[409] Viimeistä säeparia vastaa eräässä varsinais-virolaisessa kappaleessa (B 19): _Paha on maksada Manalla, Kuri on kosta Tuonelassa, Ale on auassa tasuda_.

[410] Itse katuakin välistä nimenomaan mainitaan Tuonelan kaduksi (esim. J-).

[411] Isäntä viedään helvettiin, jossa orja on vastaanottamassa. (3),

[412] Paitsi Soikkolan-puolisen vaikutuksen alaista kappaletta (25) etempänä mainittava Järvisaaresta (39).

[413] Soikkolan Venaa, tarkoitti laulaja, etempänä merta olevia kyliä.

[414] Ainoasti 62:ssa, jota vastoin tästä puuttuu toisen kappaleen seitsemän säettä. Seuraavassa on pantu hakasiin ne säkeet, jotka jo Lönnrot on 60:n säkeitten väliin lisännyt 62:sta.

[415] 62:ssa puuttuu; seuraava säe: _Käy s. k--tellen_.

[416] 62: _Rangastus raskahampi_.

[417] 62:ssa puuttuva säe.

[418] Ruots. spann, vanha mitta, ja pung = kukkaro.

[419] Kts. 41, jossa _ilo- ja surutuvan_ yhteydessä mainitaan myös _ilo- ja surusielut_.

[420] Tosin Venjoen kirjaanpanojen joukossa Europaeusen kokoelmissa, vaan muodoltaan ilmeisesti Karjalan kannaksen runoihin kuuluva ja luultavasti laulajan sillä puolen kuulema.

[421] 85: nimenomaan Santti Pietari, vaikka portin sijalla porstua.

[422] Sitä paitsi satunnaisesti yhdessä äskettäin kirjaanpannussa Narvusin kappaleessa nimellinen Hetu tyttö (9). Selvästi Kantelettaren vaikutuksen alainen on 46.

[423] Vrt. välimuotoa "Katalaisella kahmalolla" yhdessä Narvusin kappaleesa (5).

[424] Lyyrillisessä Isäntäväen puhuttelurunossa: H. II. 37. s. 98 (H. Hendel n:o 4) Vaivarasta Inkerinmaan rajalta.

[425] Alkusoinnuton määresana _pikkusella l. pienimmällä_ on _kappasella_ säännöllisesti Karjalan kannasta pohjoisempana.

[426] Samoin Savon puolella: "Kapealla pietimellä" (92, 95).

[427] Kts. mainitun runon tutkimusta Finnisch-ugrische Forschungen I. s. 63.

[428] Kolmas Kantelettaren kertosäkeistä (v. 20) on ensimmäisen mukaan muodostettu; vrt. Kurkijoen-puolisessa näytteessä: _päin pälvehen_.

[429] Vrt. myös seuraavaa säettä: Vietihin Jumalten (83) l. Jumalan (84) luokse.

[430] Edellä käyvä säepari (vv. 26-7) on Kurkijoen-puolisesta näytteestä otettu. Muutos: Sieluja kirjoittamassa > S. kereämässä (käsikirj., vrt. Kant. 1 pain. Tois. s. 235) > Kerättihin kuollehia on tapahtunut runomitan ja alkusoinnun parantamiseksi sekä uudemmanaikuisen kirjoittamisen käsitteen välttämiseksi.

[431] Toisinaan myös niinkuin Virossa yksin olutta; molemmissa toisistaan riippumaton myöhempi muodostus, lähin suomalainen vasta Venjoella Keski-Inkerissä (36). Meden kera tavataan olut Hevaalla (20, 25), vaan viina jo Soikkolasta (13, 14, 16, 17) ja hunaja Joenperästä (12) alkaen.

[432] Tilapäisiä lisäkoristeita Kantelettaressa ovat: vv. 41 ja 49 (tois. 91), edellisen johdosta ovat ehkä muodostetut vv. 69-70, joille ei löydy vastinetta aikaisimman kk:n reunamuistutuksissakaan; samoin vv. 35 ja 52-3 (83, vrt. 82) sekä v. 80 (83, vrt. 85).

[433] Vrt. jo B. 15: _Pikkena küünarpuu käes, Laiein kangas kaendelas_.

[434] Kantelettaren kk:n reunassa on (83): _Verkoa saran tilasta, Pitemmällä kyynärällä_, josta painetun vv. 103-4 ja sen mukaan myös 107-8 on muodostettu.

[435] Esim. Neovius, Paraske n:o 1047.

[436] Bezsonov, Kaleki n:o 19-27, I. s. 43-97.

[437] Child, n:o 56 A ja B, II. s. 10.

[438] J. Wenzig, Westslawischer Märchenschatz, s. 291.

[439] Erk-Böhme, n:o 218, c:n mukaan (I. s. 646); vrt. b.

[440] Sam. n:o 219 a (I. s. 650); vrt. n:o 2071 (III. s. 763), jossa lapsensa surmaajalle samaa tarjotaan.

[441] Grundtvig, n:o 100, n. s. 539.

[442] Sam., n:o 109, II. s. 589.

[443] H. II. 5 s. 280 (Jos. Hurt 1883, n:o 64) Karksi.

[444] Hurt, Vana Kannel n:o 296 A (II s. 210) Kolga Jaani; H. III. 7 s. 367 Viljandimaa ja II. 51. 173. Puhja.

[445] H. III. 13. s. 674 Halliste.

[446] Vana Kannel n:o 296 B; H. II. 41 s. 616 Tõstama.

[447] H. I. 2. s. 106 (J. Sootz 1889, n:o 3) Halliste.

[448] Tästä lienee tullut yhteen etelävirolaisen päämuodon kappaleesen (A 7) tuolin lisäksi: _silkkisänky ja pehmeä patja_, jolle orjaa kehoitetaan heittäytymään, koska oli kyllin saanut paljaalla maalla maata.

[449] Kts. E. Lagus, Germaniska toner i den finska fålkvisan (Finländska bidrag till svensk språk- och folklifsforskning utg. af svenska landsmålsföreningen i Helsingfors, 1894, s. 64).

[450] Erk-Böhme, n:o 90 a, I. s. 321. Käännös noudattaa suomalaisen laulun mittaa, johon ajatus on paremmin mahtunut; alkutekstin mitta on hiukan lyhyempi, jambinen.

[451] Sam. n:o 90 b ja c.

[452] Sam. n:o 89 c, I. s. 316.

[453] Sam. n:o 79 e.

[454] Sam. n:o 89 b.

[455] Sam. 71 d, I. s. 256.

[456] Sam. n:o 71 g.

[457] C. G. E(stlander), Om folksängens vägar i Norden: Album utg. af Nylänningar VIII. s. 86 -- 7.

[458] Geijer-Åfzelius, ny uppl. n:o 25. 2, I. s. 144, II. s. 134; Nyland, Hl. s. 53.

[459] Album utg. af Nyländingar VIII. s. 81-2. Mainitut viisi säettä tavataan myös yksistään suomeksi: Paldani, n:o 111.

[460] Tämä ja seuraava värssy on palautettu siilien muotoon, joka niillä on Lönnrotin käsikirjoituksessa.

[461] H. I. 2. s. 89 (H. Martinson n:o 17) Pärnun pitäjästä; vaatsin = katsoin, viirst = saks. fiirst, ruhtinas, truuist = uskollisesti.

[462] Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 30, 39 ja 3; suomeksi esim. Laurila n:o 4 Kiikasta ja E.V. Hynninen n:o 29 Joroisista: Aminoff, n:o 1 Iisalmesta; I. Krohn 1890, n:o 83.

[463] Steenstrup, Vore Folkeviser s. 107, 115.

[464] Arvidsson, III. s. 271; Lönnrot, fol. V d. n:o 101, E.V. Hynninen n:o 27 ja Lauri Soini, Uusi Suometar 1901, n:o 164.

[465] Tämä laulu on kauttaaltaan mukaelma ruotsalaista (Geijer-Afzelius, ny uppl. n:o 54, II. s. 235). Omituinen on veljen murhan aihe: _Mintähen naistani nauratteli_. Ruotsissa ei veli ilmoita äidille mitään motiivia kauheaan tekoonsa ja Englannissa (Child, n:o 13) on veljesten riidanalku suorastaan mitätön: vitsan leikkaaminen pajusta, josta ei kuitenkaan olisi puuta kasvanut, tai pennyn arvoisen pähkinäpuun-oksan taittaminen. Kuitenkaan tätä piirrettä ei tavata Schröterin julkaisussa (s. 121) eikä edes Lönnrotin Kantelettaren käsikirjoituksessa (s. 400). Luultavasti on siis Lönnrotin itse onnistunut keksiä niin valtaavalle tapaukselle runollisesti vastaava aihe.

[466] Child, n:o 75, II. s. 204-213.

[467] Erk-Böhme, n:o 110 c, I. s. 388.

[468] Sam. n:o 110 e.

[469] Äidin kysymyksessä: "miksi hameesi edestä lyhyt" sekä tapauksen sijoittamisessa Augsburgin kaupungiin (kts. sam. s. 396 ja n:o 119 a), joka ei ollenkaan sovellu äidin neuvoon parissa toisinnossa, että lapsi olisi salattava ja heitettävä Rein-virtaan (n:o 110 b, vrt. d).

[470] Child, II. s. 205 Muist.

[471] Eva Wigström, Folkdiktning 1. s. 52 ja Fagerlund, Anteckn. n:o 5, s. 196.

[472] Osaksi jo ruotsinpuolisissakin kappaleissa tavattavia (kts. Arvidsson II. s. 18 ja Dybeck, Runa 1845 s. 15).

[473] Herra kreivillä ei ole juuri muuta kuin: viinaa, olutta, rommia, punssia, pomeranssia, siirappia, teetä tai kahvia ynnä vehnäistä eli rinkeliä! Ainoasti kerran mainitaan myös: Ehk kolm tuhat tukatit (H. II. 11. s. 305). Tallirengin tarjoomisesta ilmenee jälki neidon pyynnössä saada hevonen ja kuski kotiin ajaakseen (H. IV. 3 s. 173: samoin muutamassa Eisenin muistiinpanossa Hiidenmaalta, jossa vielä kotona tehty huomautus: _Kleit on eest lühikene_, on epäilemätön jälki saksalaisesta esikuvasta). -- Mahdollisesti alkuperäinen ajatus on säilynyt eräässä vastauksessa neidon pyyntöön, että saisi herran itsensä: _Ei sa ärrad ennast saa, Sääl on palju panti tarvis_ (H. II. 7. s. 269), joka viittaa samanlaiseen varallisuuden vaatimukseen kuin saksalaisessa laulussa: "Minä seisoin korkealla vuorella",

[474] Esim. Härru vötis nuga taskust, Pistis oma rinna sisse, Veri purtsand vastti nägu (H. I. 1. s. 613) tai Siis hilrra laaäis, lasgis isi, Ja suri pilssi paugu päes (H. I. 2. s. 260).

[475] G. Djurklou, Ur Nerikes folkspråk s. 106.

[476] J. K(rohn), Ennen tuntematon ritariballadi Suomen keskiajalta, Valvoja 1885. s. 517.

[477] Groundstroem, n:o 82 sekä Törneroos ja Tallqvist, n:o 213.

[478] Tämä säe on sivulle kirjoitettu ja viitattu sana useaan kertaan yritetty kirjoittaa; vrt. Groundstroem, n:o 79.

[479] Kk. _Neiellen_; vrt. esim. Porkka I. n:o 115.

[480] Tämän kertosäe kuuluu Gr. kk. _Laulella papit papelil_.

[481] Kk. -- alt kovalta; eräässä toisinnossa mainitaan, että "Kaksi oli hauankaivajata" (Alava, 1891, n:o 1288).

[482] Kk. kovalta.

[483] Kk. Vaipui vaipui solai(?)

[484] Kk. Sepit sie.

[485] Kk. Katolisen.

[486] Esim. Porkka. I. n:o 119, 120; 117.

[487] Porkka, I. n:o 119.

[488] Porkka, II. n:o 202 Narvusista.

[489] Törneroos ja Tallqvist, n:o 211.

[490] Siinä Anteruksen runon kappaleessa, jossa koulusta tulo on laveimmin kuvattu, mainitaan pyssyn ohella myös miekka.

[491] Porkka, I. n:o 120.

[492] Esim. Groundstroem, n:o 79; vrt. Porkka, I. n:o 121.

[493] Porkka, II. n:o 60.

[494] Ruotsalainen, n:o 137 ja Alava, 1891, n:o 405.

[495] Törneroos ja Tallqvist n:o 210: Alla Narvan.

[496] Porkka, III. n:o 241 Soikkolasta.

[497] Eräs Anteruksenkin runon toisinnoista kuvaa miten ovea avatessa: Neito oli pesty penkin päällä. Viron viinoilla valettu, ja päättyy valitukseen (Porkka, I. n:o 110).

[498] Tässä runossa mainittu loppuponsi kuitenkin aniharvoin esiintyy (Porkka, J. n:o 195; siinäkin yhteenhautaaminen ilmaisee Anteruksen runon vaikutusta).

[499] Myös yhdessä Hevaan-puolisessa kansanrunon toisinnossa on kysymys ainoasti itsemurhasta: "Veisti kaulan itseltähän, kuin kurelta kurkun" (Porkka, I. n:o 107). Tämäkin säepari voi kuitenkin olla muualta lainattu.

[500] Polén, n:o 199; vrt. J. Krohn, Suomal. kirjall. hist. I. s. 347.

[501] Lönnrot, Q. n:o 87 ja Ahlqvist, B. n:o 156.

[502] Esim. Europaeus, G. n:o 632.

[503] Arvidsson, n:o 72, II. s. 21; vrt. "Herr Malmstens dröm" Geijer ooh Afzelius, ny uppl. n:o 69, I. s. 335.

[504] Kts. Erk-Böhme, I. s. 405 sekä M. B. Landstad, Norske Folkeviser n:o 61.

[505] Erk-Böhme, n:o 109 b, I. s. 387.

[506] Alkuperäisessä on tämän värssyn sijalla kaksi, joista toinen tulee vasta seuraavan värssyn jälkeen.

[507] Arvidsson, n:o 85; II. s. 79; sam. n:o 132, II. s. 246 ynnä n:o 57. I. s. 364.

[508] Kts. Child, n:o 95, II. s. 346, III. s. 516, IV. s. 481, V. s. 231, 296.

[509] Erk-Böhme, n:o 78 a-e.

[510] Sången om den friköpta. Finsk Tidskrift 1881 toukok. (X. s. 331).

[511] Pois on jätetty muutamia vaillinaisia kappaleita. Lunastettavan neidon laulun ja runon yhtymisestä syntyneet sekamuodostukset tulevat edempänä puheeksi.

[512] Veljen ja sulhasen vaihtuneet tavarat on pantu oikeille paikoilleen; (sulakoon) sijalla on: rikkukoon.

[513] Tästä ilmeisiä väännöksiä ovat: Pää paatin pohjassa (6) ja Kädet p. pohjassa, Jalat p. laidassa (13).

[514] 1; vrt. 4, jossa vaihdoksen kautta ensin avuksi tulevalla sisarella on _silkkikläninki_ ja äidillä lopussa sisaren tavallinen _kultakruunu_.

[515] Eisenin kok. Lun. neit. n:o 10 (H. Hendel 1892).

[516] Esim. J. F. VV. T. Laulu tasku, Tallinna 1881, s. 41.

[517] Eisenin kok. s. 8780 (T. M. Franzdorff, n:o 2 Simuna).

[518] Eisen, Lun. neit. n:o 3 (J. Ott, Kolga Jaani). Tavallisesti on tämä säe viroksi oikein käännetty: Mööda m. r.

[519] Eisen s. 8777 (T. M. Franzdorfi, n:o 1 Simuna).

[520] Tämän vaikuttamat ovat myös muutamat vaihdokset omaisten muuten säännöllisessä tavarain jaossa.

[521] Ruotsalainen, n:o 87, Narvusista.

[522] O.A.F. Mustonen, Virolaisia kansanrunoja n:o 30 ja Hurt II. 54. s. 486.

[523] H. III. 18 s. 462, 656, 729 Vigalasta.

[524] Samoin vielä kolmessa Saarenmaan kappaleessa, joissa loppukirousta ei ole säilynyt (Niemi I. n:o 438, II. n:o 45, 426).

[525] Mustonen, n:o 30 ja Hurt II. 6. s. 546.

[526] Kumpaiseenkin on vaikuttanut laulu Lunastettavasta neidosta, joten on vaikea varmaan päättää tämän piirteen alkuperäisyydestä.

[527] H. II. 19. s. 349 Tõstama, H. II. 43. 389 Suure-Jaani ja H. I. 4. 169 Madise; sitä paitsi EKS. 4:o 4. 747 (paikka merkitsemättä).

[528] H. II. 6. s. 126.

[529] EKS. 8:o 1. 724, 4:o 2. 768 ja H. II. 20. 829 Vändra ynnä H. II. 47. 154 Vigala; H. II. 9. 761 Haljala ja H. III. 8. 260 Palamuse. Viimeksimainitussa pesu tapahtuu joella. Sitä paitsi löytyy kappaleita, joissa Anni menee merelle kuivailemaan tai vaan kävelemään ja katselemaan.

[530] Sen rinnalla vielä ensin mainitussa Vändran toisinnossa edellisessä muistutuksessa; samoin seuraavassa muist. osoitetussa kappaleessa.

[531] H. II. 43. 389 Suure-Jaani Viljanninmaalla.

[532] Nämät säkeet esiintyvät joskus jo Saarenmaalla (14).

[533] H. II. 43. s. 30. Helme Viljanninmaalla.

[534] H. III. 7. 146 Viljandi; sama H. II. 26. 630 ja 716 Suure-Jaani.

[535] Esim. H. I. 6. s. 198 Vastseliina.

[536] H. III. 10. 297 Vönnu ja II. 30. 89 Puhja.

[537] Ainoasti yksi epäiltävä, uudenaikainen, riimiä tavoitteleva kirjaanpano on Saarenmaalta (H. II. 18. s. 511).

[538] Siihen viittaa neidon tavallinen tiedustelu, onko hänestä kyllin kysytty, tarpeeksi tarjottu. Eräässä Viljanninmaan kappaleessa veli hänelle huomauttaa: "oletkos kuninkaan tytär tai suuren saaren saksan tytär, että paljon vaadittaisiin", johon neito sattuvasti vastaa: "onko sitten sulhanen mikään kuninkaan tai saksan poika, että hänelle ilman muuta olisi mentävä" (H. III. 7. s. 896 Kolga-Jaani).

[539] Pärnun- ja Viljanninmaalla on vielä tavattu muuan harvinainen runo, joka on läheisintä sukua Myödyn neidon runolle. Siinä laulajaneitoa omaiset kehoittavat kotona palvelemaan ja lupaavat: isä, äiti ja veli pari eriväristä härkää, lehmää ja oritta sekä sisar suuren soljen ynnä kengät. Vaan neidon pyytäessä palkkaansa he ilmoittavat: härkäin murtaneen jalkansa, lehmäin lypsäneen vettä ja verta, oritten pilalle ajetun, soljen sulaneen ja kenkien hajonneen (H. II. 26. s. 119 Viljandi ja II. 23. s. 34 Karksi; vrt. myös II. 43. s. 130 Tarvastusta Viljanninmaalta sekä H. II. 3 s. 81 Setumaalta, joissa neito kiroo omaisten tavarat).

[540] EKS. Jõgever s. 189 (V. Mägi n:o 729) Karja; vrt. H. II. 18. 193 Pöidi, jossa veli arvelee, että sisar kyllä voi kasvaa miehen kainalossakin, mutta tämä vastaa, että kehno siinä kasvakoon.

[541] Kts. Rosenplänter, Beiträge XVIII. s. 112.

[542] H. II. 15. 56. s. 476 Äksi; vrt. H. III. 21. 513 Tartu-Maarja, jossa veli lausuu: Siun ju müüdi minule!

[543] Suomalaisia toisintoja on käytetty: A) Alava, 1892, n:o 4; B) Ruotsalainen, n:o 220; O) sam. n:o 400 (nämät ynnä Alava, 1892, n:o 201 ja Porkka, II. n:o 35 edustavat vanhinta Narvusinpuolista muodostusta). Vastaavat virolaiset säkeet on otettu seuraavista kappaleista: D) Hurt II. 34. s. 211 ja E) I. 1. 315 Kuusalu; F) II. 15. 449 Harju-Jaani; G) III. 18. 217 Kullamaa (läh. Tallinnasta); H) III. 15. 213 Tartu-Maarja; I) Neus, n:o 82 Varsinais-Virosta; J) Rosenplänter XVIII. s. 112; K) Hurt H. 34. 688 ja L) II. 40. 666 Kuusalu. Kolmessa viimeisessä Sinen kylvämistä ei seuraa Myödyn neidon runo.

[544] Suomal. säkeet 1-32 etupäässä A: mukaan; B:stä 9-10, 28-29 ja C:stä 18, 24-25 (A:lla 24: P. puettimaan). Sinekin, punekin (30-31) selitetty: hameen. 33-70 etupäässä B:n mukaan. C:stä 35; sam. 39-40: sinyttä, punetta (B: sinistä, punaista); 51 ja 65: isän ja veljen lahjat vaihdettu C: mukaan, Virossakin ne hyvin usein vaihdetaan; C:stä vielä 52; A:sta 41, 55-56 (B toisin), 67 (B: Verit). -- Virol. säkeet 33-70 D:n mukaan, paitsi: E: 34, 44, 63, 68; H: 47; I: 70. 1-31 D:n mukaan, paitsi E: 1; F: 2-3, 30-31; G: 7-8; J: 5-6, 10-11; K: 9, 24; L: 13-15, 20.

[545] H. II. 15. 449 Harju-Jaani.

[546] Knüpffer, V. n:o 6. Vanha kirjoitustapa on muutettu.

[547] Säe 3. 4 hevosta; 4. 3 veljen; 6. 3 renkiä; 10. 5 pojat; 12. 3 miekka; 23. 4 lupasi.

[548] Ruotsalainen, n:o 9 ja 114 Narvusista.

[549] Vrt. viron vaatama = katsoa.

[550] Ruotsalainen, n:o 356 Haavikosta. Vrt. säeparia: Sini oli silmäini tasalla, Pelervo pihon pituus (sam. n:o 193.)

[551] Törneroos ja Tallqvist, n:o 20.

[552] Joskus jo Soikkolassa (Porkka, III. n:o 61).

[553] Ahlqvist, A. n:o 354 Raudusta.

[554] Esim. Europaeus III. 2. n:o 393 Venjoelta ja J. n:o 287 Toksovasta (vrt. Pieni Runonseppä s. 5); Ahlqvist, A. n:o 540 Lempaalasta, n:o 302 Sakkulasta y.m.

[555] Ur Finlands historia, publikationer ur de Alopseiska pappren s. 811. Yksityisiä säkeitä: Porthan, Op. Sel. I. s. 31.

[556] Finnische Runen s. 88.

[557] Esim. Gottlund, n:o 6 Juvalta (jatkona Omenatammen runo) ja Itä-Karjalasta Polén, n:o 158 (jatkona Lempiruno) ynnä Härkönen, n:o 96 (Meren kosijain runon vaikutusta).

[558] Esim. Schröter s. 114 ja Neovius, Paraske n:o 1134.

[559] Hildén, n:o 29 Marttilasta.

[560] Tai: Mistäs (sam. n:o 30). Tämä loppuosa esiintyy myös erikseen, samoin alkuosakin (sam. n:o 5 ja 6).

[561] N:o 149. Isälle on annettu ikiori; siis hevosia molemmille kuten usein Inkerin puolellakin. Muutoksen on nähtävästi vaihtelun halu aikaansaanut.

[562] Järvinen, n:o 25, Eräjärveltä.

[563] Esim. Porkka, III. n:o 56-8 Soikkolasta.

[564] B. n:o 161.

[565] Lönnrot, A. II. 6. n:o 34 (käkien kukkumista Kalevalan kuusistossa ei siinä ole); vrt. Castrén, n:o 16, jossa kosijan nimenä on Osmotar, Kalevatar.

[566] Europaeus, G. n:o 331 ja Sirelius n:o 14.

[567] Kant. III. n:o 21 vv. 74-5 (vrt. Lönnrot, A. II. 5. n:o 41).

[568] Niemi, TKEA. n:o 248 vv. 47-50.

[569] Heinonen, n:o 5.

[570] Hildén, n:o 15 (Euran kappelista) ja 16.

[571] Tässä muodossa nimenomaan Paldani, n:o 5 ja 67.

[572] Päätoisinto: Hurt, IV. 1. s. 384 (G. Pulberg n:o 33) Türi. Päällekirjoitus ja säkeet 3-4, 26, 28-30: II. 34. 727 (H. Lohk 432) Kuusalu. Säkeet 31-5: II. 34. 31 (J. Valk 20) Viru-Nigula.

[573] Säe 1. 3. luokoa tekemään; 4. 3 kaunis; 5. 1 otan; 6. 1 alan; 7. 3 löysin; 9. 4 siiven; 14. 1-2 Johanneksen aitta; 16. 1 sänky; 19. 1 lakana; 24. 3 kutoo; 26. 2 kissankäpäläistä; 27. 2 itkee; 28. 3 veljeänsä; 29. 2 mennä vuonna; 30. 1 sitä edellisenä; 34. 1 vartalo.

[574] Die Wiederholunglieder der estnischen Volkspoesie s. 393; vrt. s. 247.

[575] Haupt und Schmaler, II. s. 84, n:o XOIV.