Part 2

Mainituissa germaanilaisissa maissa näkyy siis Tapani olleen hevosten erityisenä suojeluspyhänä. Myös suomalaisissa loitsurunoissa tämä germaanilais-katolinen käsitys selvästi ilmenee. Muutamassa pohjois-savolaisessa Hevosen synnyssä puhutellaan _Santta Tapania_, toisessa venäjänkarjaiaisessa kappaleessa saa _Tahvanus_ liikanimen _heposen herra_ ja kolmannessa itäpohjanmaalaisessa toisinnossa häntä nimenomaan jumalaksi kutsutaan:[33]

Tahvanus hevosten herra, Soimen suomija jumala.

Loitsun käytännöstä taikoessa Tapanin aamuna löytyy seuraava tieto. Silloin pitää hevonen pyyhkiä kynttilällä, joka on otettu kirkosta jouluaamuna ja pantu yöksi tallin kattoon, sekä päästää ulos vasemman käsivarren alta luvulla, joka alkaa: Stephanus hevosten herra.[34] Onpa säilynyt maine Tapanin päivänä vietetystä uhrijuhlastakin, jota sanottiin _Talli-Tapanuksiksi_. Hevosia juottaessa aamulla piti astiassa olla joku hopearaha t.m. ja kirkon kukkaroon oli sinä pyhänä pantava oravan nahka. Ruuan puolesta tapettiin siksi päivää urosa jänis eli orava, josta tehdyn rokan miehet oluen ja viinan kanssa söivät tallissa. Tarkoituksena oli hevosonnen voittaminen.[35] Eivätkä hevosetkaan uhrista osattomaksi jääneet. Samoin kuin Ruotsissa, jossa hevosille juotettiin jouluoluen tähteet, tiedetään Ikaalisissa Satakunnassa Tapanina kaadetun olutta ja viinaakin kauroihin taikka silppuihin.[36]

Tästä kaikesta selviää, miksi kansanlaulun Tapani, joka englantilaisessa ja nähtävästi färöläisessäkin toisinnossa esiintyy sisäpalvelijana, Tanskassa ja Ruotsissa saa toimia tallirenkinä, joka samoin kuin Tapanin ajajat aikaisin aamulla satuloi hevosensa ja vie ne lähteelle juomaan.

Ruotsin kautta on Tapanin laulu menoineen vielä vaeltanut Suomeen, lähinnä tietysti sen ruotsinkielisille asukkaille. Antero Warelius mainitsee Itä-Uudellamaalla noudatetun sitä Ruotsista tullutta tapaa, että joulupyhien aikana kuljetaan ympäri tähden kera sekä lauletaan Neitsyt Maarian seikoista ynnä: _Staffan var en stalledräng_.[37] Varsinais-Suomen saaristossa kertoo t:ri L.W. Fagerlund nuorten miesten kokoontuneen Tapaninpäivänä hyvin aikaisin ja käyneen lyhdyt ja soihdut käsissä läpi kylän. Talon kohdalla he aina pysähtyivät rappusille ja vanhin läksi sisään tervehtien: "hyvää huomenta, onko Tapani kotona?" Jos tuli vastaus kieltävä, jatkettiin matkaa seuraavaan taloon. Vaan jos vastattiin myöntävästi, niin laulettiin ensin virrenvärssy ja sitten Ruotsissa tavallinen Tapaninlaulu. Sillä välin herännyt ja pukeutunut talonväki pyysi joukon sisään kestitettäväksi. Lopuksi viritettiin kuistilla vielä vähäinen kiitoslaulu.[38]

Suomen Ruotsalaisten välittämänä on Tapanin ajo lauluineen löytänyt viimeisen tyyssijansa Suomalaisten luona, joiden sekä säilytys- että kehityskyky tässäkin selvästi ilmenee. Itä-Suomessa on tavattu kaikista alkuperäisin muoto Tapanin ratsastusta, ei sen kauempaa kuin tallista ja sisään asuinrakennukseen. Esim. Tuusniemellä Kuopion tienoilla tulivat rengit hevosen selässä tupaan, kysyen "onko Tahvana kotona?" Vastattiin: "on", ja tarjottiin miehille viinaa sekä hevosille ohraa.[39] Myös Inkerinmaalta tunnetaan sama tapa, että talon isäntä tai renki ratsasti tallista tupaan ja kysyi: "onko Tahvana kotona."[40]

Tästä, niinkuin t:ri M. Waronen tutkimuksessaan Vainajain palveluksesta muinaisilla Suomalaisilla huomauttaa,[41] on kehittynyt ratsastaminen ympäri kylän talosta taloon Tapania kysymässä. Muutamassa kertomuksessa juhlamenoista ja taikatavoista Suomen Karjalassa esitetään molemmat tavat rinnatusten.[42] Tahvanan päivänä varhain aamulla kun isännät olivat syöttäneet hevosillensa omia leipomiansa "Tahvanan kakkaroita", ajoivat rengit hevoset tupaan, jossa saivat pöydältä seulasta syödä ohria, että pysyivät terveinä. Tuosta lähtivät pojat vielä varhain aamulla Tahvanaa ajamaan ratsastaen ympäri kyläkuntaa. Jopa ajaa romuuttivat tupaan kiljuen: "onko Tahvana kotona?" -- "On", vastasi isäntä pöydän päästä, toi kauroja kopassa ja pani rahille hevosten eteen. Sitten tarjosi pojille hevosen selkään viinaa ja "pala päälle", näyttääkseen että Tahvo todella oli kotona. Kiitokseksi Tahvanan ajajat vetivät oveen ristin ja tuota kyytiä ulos tuvasta taas ajamaan toiseen taloon.

Uusi muutos menossa tapahtui, kuin hevosen perään valjastettiin reki, joten useampia miehiä pääsi samalla hevosella kulkemaan. Porvoon tienoilla on tässä yhteydessä säilynyt muuan luultavasti alkuperäinen piirre. Hevonen, joka pantiin reen eteen, kun oli lähdettävä pitkin kylää "Tapania ajamaan", piti valita nuori, "mulli", jolla ei ennen oltu ajettu.[43]

Lisäksi liittyi Tapanin ajoon tuo tavallinen joulupukki.[44] Nurmijärvellä liki Helsinkiä muut pojat istuivat reessä, vaan yksi hevosen selässä, nurin käännettyyn turkkiin puettuna. Siitä sanottiinkin, että:

Tapani on takuista tehty, Sian villoista vuolittu.

Toiset aina kävivät kysymässä lupaa "Tapanin" sisälle tulla. Enimmiten oli kuitenkin tämä "Tapani" omituiseen olkipukuun laitettuna. Esim. Tampereen tienoilla oli hänellä olkimatto vyötäisten ympärillä; yläosan ruumista peitti toinen olkikupu ja päätä koristi olkinen hattu, jatkona pitkä olkipiiska, joka takana laahusti; kasvoja varjosti vielä naamari. Janakkalassa Hämeenlinnan tienoilla tiedetään tätä olkiukkoakin kuljetetun hevosella, mutta Sääksmäellä saivat olkisiin seppeleihin käärityn Tapani-pojan hänen toverinsa itse vetää kelkassa talojen väliä; hänen tehtävänsä oli mykkänä hyppiä toisten laulaessa. Viimeksi kun Tapanin kuljettajain luku supistui yhteen, täytyi hänen itsensäkin jalan ympäri astua. Esim. Kangasalla kerrotaan "Tapania", joka oli puettuna oljesta sidottuun hattuun -- niinkuin hattu kuhilaassa -- seuranneen toverin, "kuraattorin", joka edellä astui tupaan ja kysyi: "saako Tapani tulla sisään?" Luvan annettua Tapani tuvassa itse sekä lauloi että tanssi. Mutta toisen tiedonannon mukaan, läheisestä Ylöjärven pitäjästä, johdattaja viritti laulun:

Tanssi sinä taitava Tapani!

Olemme vihdoin tulleet suomalaiseen Tapanin virteen, joka samoin kuin skandinaavilainen alkaa kuvauksella Tapanin "tallirengin" hevosen hoidosta. Tapanin ajon yhteydessä esiintyy laulu vasta silloin, kun tämä yli pihan ratsastuksesta näkyy muuttuneen ympäri kylän ajelemiseksi. Mutta se säilyy, sisällyksestään huolimatta, vielä sitten, kun hevosella upeileminen on alentunut nöyremmäksi jalan käymiseksi. Viimeksi mainittu muutos on tapahtunut monesta käytännöllisestä syystä, eikä yksistään joulupukin kuljetuksen sekaannuksesta. "Hämeessä ja seuduilla länteenpäin varsinaisesta Hämeestä" mainitsee jo Lönnrot nuorten miesten kokoontuneina vaeltaneen talosta taloon laulutervehdyksellä, jonka jälkeen heitä kestitettiin oluella, myöhemmin myös viinalla.[45]

Kaikista täydellisin suomenkielinen kirjaanpano Tapanin virttä on, huomattava kyllä, saatu Marttilan Koskelta Turun läheisyydestä. Murteellisessa asussaan se tähän muuttamatta painettakoon.[46]

Onk' Tapani koton'? Tanttais toi taitava Tapani, Ruake toi Ruatukse' hevosii, Kaitsi Kiivan konkarei. Joulu-yälä puhteella jalo, Joulu-yälä korkialle. Vei hän hepo lähteellä juamaa'; Eipä hepo vettä juanu', Eipä piiropää piirannu. Verestäpä[47] toi vikoja etsei, Eipä hä' verestä vikoja löynny'. Näki hän tähren taivahaas', Tähre' varjo' lähtehees', Pilkun pilven ravos'. Vei hä' hepo lähteeltä kotja, Kaalikkajalka kaivoltansa; Kuano toin pilviä piteli, Häntä pitkä maata veti. Ei toi loimii loimitellu', Eikä kauroi kaurotellu'. Meni' mä sitt' Ruatukse' tupaa', Alta orten, päältä parten, Vastais Ruatus rualtansa, Tiihakansa tiskiltänsä: "Jolles sä ääntänsä vähennä, Kyll' mä sun ikänsä lyhennä'." -- "Ny' on syntyny' Jumalan valta, Paisunu' paremmi'; Jo mä ny' luavu' Ruatuksesta, Otan uskon Kiesuksesta, Parempaahan palvelukseen." Alta orten, päältä parten, Vastais Ruatus rualtansa, Tiihakansa tiskiltänsä: "Jolles sä ääntänsä vähennä, Kyll' mä sun ikänsä lyhennä'." -- "Ny' on syntyny' Jumalan valta, Paisunu' paremmi'; Jo mä ny' luavu' j.n.e." "Sitten mä ton toreksi uskon, Jos tua kukko laulanee." Rupeis kukko laulamaaha', Laulo kukko kuuretta farttii, Kananpoika kahreksatta.[48] "Sitten mä toin toreksi usko', Jos toi sonni mylvinee." Oli jo liha syäty, luu kaluttu, Käsi[49] kenkinä piretty. Rupeis sonni mylvimää', Luillansa luhisemmaa', Jäsenöilläs järskimäähä'. "Sitten mä ton toreksi usko', Jos toi veitsenpää vesonee." Paiskais veitses permantooho', Veitsenpää rupeis vesomaa', Vesois kuusi kultaista vessoo, Kultalehti kunki pääsä. Olukaine' juavukaine' Juoksee kohren korkomaata, Niinkuin reki raitjoos myäre', Ämmä vanha jäätä myäre', Kortteli viinaa ja kannu oltta, Ei tätä joukkoa vähein holtta." (Seurasi äänettömyys; olutta, viinaa, kaljaa, sahtia tuotiin). Hyvä oli merkki miälesäni Tullesani tähän kylää', Semmenkin tähän talloo', Semmenkin tähän tupaa': Tiä musta kotaan menee, Toinen aitta mäellä, Kolmais keikku kellariihi'. Kyll' on oltta kellarisa, Tammisesa tynnärisä, Pitäväisen pruntin alla, Koivusen tapin taka'; Punaset on isänän posket, Levjät on emänän lanteet; Kipuras' on koira' häntä, Solmus' on sian sapara, Kiiltävä on kissan selkä.[50] (Ulos mennessä lopuksi): Ih ha ha ha!"[51]

Tämän ohella on Varsinais-Suomessa vielä muistiinpantu alkusäkeet hiukan eriävässä muodossa.[52]

Tanssi sie taitava Tapani, Kaitsi Kiiman konkareita, Jouluyönä julkisena, Joulupuhteina jaloina.

Satakunnasta ja Hämeestä löytyy, paitsi mainittuja 1) Topeliusen ja 2) Lönnrotin muistiinpanoja, 3) B.A. Paldanin talvella 1852 Ikaalisissa tapaama, 4) A. Meurmanin 24/5 1852 Kangasalta lähettämä, 5) I.J. Iltasen eli Inbergin v. 1871 kirjoittama, jota sanottiin Akaalla ja Sääksmäellä lauletun siihen aikaan kuin "Ryssä tuli maahan", 6) yksi kappale niinkuin molemmat edellisetkin Muinaismuisto-yhdistyksen omistamissa Reinholmin keräelmissä, mutta ilman paikan- ja ajanmääräystä sekä 7) J. Mikkolan v. 1887 pikakirjoituksella tekemä kirjaanpano Ylöjärveltä, samoin kuin kolme ensin mainittua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.[53] Niissä ilmaantuvat runon säkeet ovat seuraavat, äänteellisiä ja muita aivan vähäisiä eroavaisuuksia lukuunottamatta:

Tapanin (3457) eli Tahvanin (2) laulu (2347) eli virsi (5).

_Joulu joukossa tuleepi, Tanssissa Tapanin päivä_ (12567). Tapani, jalo Tapani (4). _Tanssas toi taitava Tapani_ (124567). Sekä tanssas että taisi (5). _Oven suusta pöydän päähän_ (4-7). _Pöydän päästä oven suuhun_ (5-7). _Puoliyöstä puoliyöhön_ (127). Tapani se takusta tehty, Tapani se tallipoika (3). _Tapanill' on tallirenki_ (127), _Joka ruokkii Ruoloksen oriita_, _Kaitseepi Kilan kankareita_ (7). Oli minulla iso ori, Jonk' oli lammi lautasilla, Iso meri keskellä selkää (5). _Vei hän juomalle hevosen_(2); (2; 1 V. toi h-sta vedelle; 3 Ajo h-et). _Läpisäären lähtehelle_ (1; 2 seur. jälkeen; 3 Lamposelle). _Kaivolle kadikkaseljän_ (2; 1 -selle). Talutin ma orkkoo juomaan, Piirotellen piirtokuonoo, _Kaviot ton kiviä kalvoi, Harja ton pilviä halkoi_ (5). _Eipä toi hepo vettä juonut_ (67). _Hepo kuorsui, lähde läikkyi_. (67; 1-2 l. l. h. k.) "_Mitäs kuorsut korpin ruoka_? (2; 1 koiran, 7 konnan.) Valitset variksen palaa (7). _Hirnut Hiisien hevonen_" (1; 2 ihmisen). _Lähdin maahan rattahista Katsomahan maan vikoja, Ei ollut maassa maan vikoja, Eikä vedessä veden vikoja_ (2). _Iskin silmäni itähän_ (12). _Katsoin päin luotehesen_ (2). _Näin tähden taivahalla_ (12; 356 Näki). _Pilkan pilvien raossa_ (26; 1 Pilkun; 3 Pienen p. pilven raos). Syrjän pilven pilkkosen alla, Pumpuaisten lähtehellä (5). _Menin Ruotuksen tallihin, Levittelin verkalointa_ (2). _Menin Ruotuksen tupahan_ (12). _Seisahtelin oven suussa, Pysähtelin partten päässä_ (2). _Västas Ruotus rualtansa_ (2; 1 R. haastoi). _Tiivas tiskinsä nojalta_ (1; 2 Timo). "_Pese kättä, käy rualle, Ruoki Ruotuksen hevosta!" -- "En sinä pitkässä ijässä, Ruoki Ruotuksen hevosta, Kaitse Kiivan kankarita_." (2). "_Jo ma nyt luovun Ruotuksesta, Otan uskon Jeesuksesta_ (1 runon lopussa). Pois ma ruovun Ruotuksista. Annan uskon keskuksista, Päästin pyhälle pojalle, _Paremmalle palvelukselle_" (5 runon alussa). _Ruotus kunnoton kuningas_ (6; 4 Ruotospa toi). _Ihan ilkeä isäntä_. (6; 4 Ilon i-n; vrt. 7 ihana i.) "_Sitte mä sen todeksi uskon_ (2; 1 Siis mä ton; 467 sanas). _Jos toi härkä mylvineepi_ (1246). _Joka on luina laattialla_ (12). Joka oli viisi vuotta maassa maannut (3). _Liha syöty, luu jätetty_, (246; 13 luut lusittu). _Kesi kenkinä pidetty_" (1246; 3 k-ksi tehty). _Rupespa härkä mylvimähän_ (16; 3 H. r. möyrimään). Luillansa luhisemahan, Kynsin maata kaappimahan (1; vrt. kukko). _Mylvi kolmelta sanalta_ (6). Mylvipä toi kahdeksan sanaa. Sanan puoli yhdeksättä (4 härkä kukon jälkeen). -- -- -- _Jos toi kukko laulaneepi_ (12467). _Höyhenillänsä höyhkäjääpi_ (7). _Joka on paistina vadissa_ (124; 67 Jonk' on liha). _Höyhenet tulipalossa_ (467). Kuin on voilla voideltuna, Jäsenille järköitetty, Höyhenille höykytetty (1). Höyhenillä höyhkenillä, Jäsenillä järkkäneillä, Luitansa lutistelee, Isännän ilolliseksi, Emännän elolliseksi (2). _Rupespa kukko laulamahan, Kukko kuudelta sanalta, Kananpoilca kahdeksalta_ (16). Laulopa toi kuusi sanaa, Sanan puoli seitsemättä (4). -- -- -- _Jos toi veitsenpää vesonee_ (4 vesone; 2 vesonne; 1 vesoisi; 7, ennen kukkoa, puukonpää vesoileepi). Kuin on lyöty laattiahan (1). _Joll' on vuosi vuoleskeltu_ (47; 2 Jot' on). _Kaksi kannettu tupessa_ (2; 4 viisi, 7 pidetty). Vesonnee kuusi vesoa, Lehtiveson seitsemännen (2; 6 seitsemän, -- an kahdeksanneksi). Vesopa toi yhdeksän vesaa, Vihdasvesan kymmenennen (4). _Rupespa veitsenpää vesohon, Vesos kuudelta vesalta, Kultalehti kunkin päässä_ (1). _Meneppä kemppi kellarikin_ (24567). _Tuoppas oltta tuoppisella_ (456; 2 tuopi täynen). _Kanna kaksikorvasella_ (5 kahdella korvosella; 6 kaksivantehella). _Annappa tuopin totta tehdä_ (23457). _Viisivantehen vipata_ (47; 6 vipataan, 5 vipotella, 2 vikoja, 3 vissist). Kaksikorvan kallistella (4). Viinakupin kuljeskella (4-7). Leipäpytkyn pyörähdellä (67). Lihaa leipää lautasella. Ihahaa! (5). _Kyllä on oltta kellarissa, Tammisessa tynnyrissä, Koivuisen tapin takana_ (7). _Olut alla, vaksi päällä, Keskellä mesi punainen_ (2; 7 Vaksi a v. p. M. makonen k.) Voi voi muori kulta! Jos mun nälkäni näkisit, Juostenpa aittahan menisit, Tepotellen kellarihin (4). _Isännän ma ensin kiitän_[54] (23457; 6 sitten). _Jok' on suosta suojan tehnyt_ (2-7). _Pannut penkit pensahista_ (4-7; 2 penkin; 3 pensahille). Alentanut ansahille (3). _Asettanut ankarasti_ (46: 2 ankaralle; 7 ahkeralle). _Pannut paikalle hyvälle_ (26; 7 parahalle). _Hirret noi hirmuilta mäiltä_ (5; 4 vetänyt h. h. mäeltä; 6 h. tuonut h-uisista mäistä). Painut marjun kankahilta (5). _Malat vuorilta kovilta_ (4). _Tuohet viljalaitumilta_ (4; 6 koivuvehmahista) Isäntää mä vielä kiitän, Joka on ohrat aitasta tuonut (3). _Emännän mä sitten kiitän_ (23457; 6 ensist). _Jok' on ohrist' olven pannut_ (2456; 37 tehnyt). _Makujuoman mullahista_ (2-7). Olut alla, vaksi päällä, Keskellä mesi punainen (2).

Jumala antakoon tulevanakin vuonna ohrat ja rukiit menestyvän, että saadaan oltta ja viinaa (4). Näin on käynyt lauluni laadullensa ilovirttä veisaten; tulevana vuonna ohria kasvaa kuin kumurikkiä ja hyvin siunatun pitkiä (7). _Laulanpa mä tähän talohon Tallihin hyvät hevoset, Hevosille hyvät varsat_ (3). _Toivotan mä tähän talohon_ (4; 3 laulanpa). _Tammen keskelle pihaa, Oksat oltta juoksemahan, Vitsat viinaa tiukkumahan_ (34).

(Vaan jos ei mitään anneta talossa):

_Toivotan mä tähän talohon, Kuivan kuusen keskelle pihaa, Oksat k-- juoksemahan, Lutvut p-- pruiskimahan_ (4). _Isäntä hirtehen, emäntä ortehen_ (45). _Veriveitsi pöydän päähän_ (45). I. h. e. o. Poika korpehen, kontti selkähän, Piru konttihin, korvat pystyhyn (h).

"Silmään pistävä", huomauttaa Borenius,[55] "on suomalaisen virren yhtäläisyys mainittujen, varsinkin kaukaisempien kansojen laulujen kanssa, joissa legendalaulun alkuperäinen muoto on säilynyt paremmin kuin ruotsalaisessa." Tapanin irtisanomisen palveluksestaan sekä Ruotuksen käskyn käymään ruualle tapaammekin taaksepäin mennen vasta englantilaisessa Tapanin laulussa. Mutta toiselta puolen on suomalaisessa virressä piirteitä, jotka sen liittävät läheisesti skandinaavilaiseen, niinkuin Tapanin esiintyminen tallirenkinä ja hevosten juottaminen; vieläpä nimenomaan ruotsalaiseen muodostukseen, jossa Tapanin laulajat lopuksi pukevat runoon sekä kerjuunsa että kiitoksensa. Tämä ei ole muuten selitettävissä kuin olettamalla, että laulu Ruotsissakin on aikoinaan ollut paljoa täydellisempi. Kysymyksen alaiseksi vaan jää, ovatko kukkojutun rinnalla esitetyt härän ja veitsen ihmeet jo Ruotsissa muodostuneita, vai vasta Suomen puolella lisättyjä. Kuivan puun vesoittumisen olemme vendiläisen laulun yhteydessä huomanneet; muutamissa Varsinais-Suomen suorasanaisissa tarinoissa tavataan myös tämä piirre.[56] Härkä kukon rinnalla esiintyy, niinkuin saamme nähdä, vielä virolaisessa Luojan surma-runon muodostuksessa, joka on riippumaton suomalaisesta, vaan mahdollisesti yhteisestä alkulähteestä johtuva. Suomalaisessa runossa on kuitenkin härän kuvaus siinä määrin kukon kuvauksen jäljittelyä -- sanojen mylviminen, luilla luhiseminen ja kynsin maata kaappiminen -- että sen hyvin voi ajatella ihan itsenäisesti Suomen puolella lisätyn kolmiluvun täydentämiseksi.

Mutta olkoonpa suomalainen runo niissäkin kohdin mukaelma kadonnutta ruotsalaista, joka vuorostaan on muodostunut alkuperäisemmästä tanskalaisesta j.n.e., niin on se sittenkin esitystavaltaan kaikkia esikuviansa paljoa täyteläisempi ja runollisempi. Vanha runomittamme kertoineen on nähtävästi vaatinut Suomen runottarelta verrattain itsenäistä työtä.

Suomen länsimurteen alalta on vielä mainitsematta vähäinen katkelma Etelä-Pohjanmaalta joka on säilynyt Ajoksen loitsun jatkona:[57]

Hiiden hihti, hiiden huhti, Hiiden helvetin hevonen, Näki tähden taivahasta, Ja pilkan pilven raosta.

Itäsuomen runoalueella on Tapanin virrestä ainoasti yksityisiä säkeitä säilynyt. Pohjois-Hämeessä on Hevosen pihallepäästö-sanoihin joutunut piirre Ruotuksen hevosen ruokinnasta:[58]

Ruoki Ruotuksen hevosta, Katso Kiiskon konkaria, Metsäilveksen iholle, Metsäuuhen untuvalle.

Samoilla seuduin ilmaantuu se myös Tallirengin sanoissa:[59]

Syötä syöttäjä hevosta, Katso Kiivan kankaria, Seiso yöt suka käessä, Päivät kampa kainalossa.

Sukimisen kuvaus, johon se on liittynyt, on yleinen ei ainoastaan hevosen, vaan myös karjan luvuissa.[60] Yhdistyksen on nähtävästi aiheuttanut Hevosen synnyssä avuksi pyydettynä pyhimyksenä esiintyvä Tahvanus. Esim. mainitussa itäpohjanmaalaisessa kappaleessa, jossa hän on nimenomaan "jumala", rukoillaan:

Yöt seiso suka käessä, Päivät vihko kainalossa; Sui ilveksen iholle, Kampoa kalan evälle.

Toisen säeparin Tapanin virren alusta on Ilamantsin kuuluisin laulaja Simana Sissonen Mekrijärvellä muutamassa runon katkelmassa tallentanut:[61]

Kovin korskui konnan ruuna, Pätisi pahan oronen. Virkki vanha Väinämöinen: "En huoli hevosiani, Sure en sukkajalkojani, Piä en piiskasta lukua, Huolta en kanna kannuksista."

Eräässä Etelä-Savosta löydetyssä lorussa huomataan Tapanin nimi ynnä viittaus Tapani-pojan puettamiseen.[62]

Tahvana takuista tehty, Sysistä, pärehen päistä.

Ruotuskin tulee vielä esille kuninkaana ja kauniin Katrinan kosijana runossa, joka päällekirjoituksella "Katrin parannus" on luettavana Kantelettaressa (III. n:o 3). Tässä painetussa on kosija tosin nimetön, mutta kansanrunon toisinnoissa, joita on saatu Itä-Pohjanmaalta, Suomen Pohjois-Karjalasta, Savosta, jopa Vermlannista, hän on säännöllisesti: _Ruotus kunnotar kuningas, Ruotuksen, Ruotusten tai Ruotoloin kuningas_.[63]

Että Tapanin virsi on aikoinaan ollut Itä-Suomessa tunnettu, todistaa kuitenkin paraiten sen olemassa olo sekä Venäjän-Karjalassa että Länsi-Inkerissä, joihin molempiin paikkoihin se on voinut kulkeutua ainoasti Suomen Karjalan kautta.

Eteläisin venäjänkarjalaisista kappaleista on Europaeusen Repolassa kirjaanpanema,[64] johon paitsi Joukahaisen nimeä on sekaantunut sukataika Lemminkäis-runoista.

Tuopa nuori Joukahainen Oli hevon juotannossa, Katsonnossa konkarinsa, Keksi tähen taivoselta, Pilk[an] pilvien lom[alta]. "Itse Ruotus juotto'ose, Katso'ose konkaria, Tämän päivyen perästä. Nyt meill' on parempi valta, Nyt meillä Jumala syntyi." Pisti puukon pöytähänsä, Suan seinähän sivalti, Painoi harjan patsahasen: "Äsken on toet totesi, Valehettomat vakasi, Kuin veitsi vesottunevi, Suka hurmehin tulevi, Harja verta vuotanevi." Jo veitsi j.n.e. "Äsken j.n.e. Kuin on härkä ammunevi, Jok' on syöty mennä vuonna, Kesä(!) kenkinä pietty, Nahka talven tallailtu." Rupei härkä ammumahan, Pääpässi pölöttämähän. "Jo nyt on toet totesi, Valehettomat vakasi."

Toinen kappale on Aunuksen ja Vienan läänin rajoilta Akonlahdesta Lönnrotin löytämä.[65] Niinkuin mainittu, on se Luojan virren loppuun irtonaisesti kiinnitetty. Toimivaa henkilöä nimittämättä se alkaa säkeillä:

Juotti Ruojuksen hevosta, Katon (!) Kiiv[an] konkaria.

Muuten se ei sanottavasti eroa edellisestä. Suka ja harja on siitä kuitenkin pois jätetty:

Kuin veitsi vesottunevi, Kuin vesot lehittynevi.

Sitä vastoin on härän jälkeen lisätty vielä kolmannen ihmeen vaatimus, nähtävästi Kilpakosinta-runon vaikutuksesta:

Kuin nosse(!) halli haukkumahan, Linnan lussi luukkamahan.

Tapanin nimeä ei ole Latvajärven Arhipankaan toisinnossa tallella, vaikka siinä alkuosa virttä on erittäin eheänä säilynyt. Myöhempiä lisäyksiä tässä ovat: marhaminnan maahan heittäminen Itkevän purren runosta, joka alkaa Väinämöisen hevosen etsinnällä; Ruotuksen istuminen pöydän päässä paitasillaan Katrin ja Hannuksen runosta;[66] sekä loppusäkeet, jotka kuuluvat edempänä esitettävään Viron orjan virteen.

Ruotus oli ennen semmoinen mies, että koko maailma häntä palveli. Pani kerran palvelijansa hevosta juottamahan.

"Menes oro juottamahan, Laukki laineuttamahan, Avennosta talvisesta." -- Eipä juo heposen varsa. -- Katsoi kerran kaivohonsa, Toisen kerran päänsä päälle, Keksi tähen taivoselta, Pilkan pilvien raolta. Nousi oron -- Nousi laukon lautaselle. Ajoi juoksulla kotihin, Samolla pihalle saapi, Heitti maahan marhaminnan, Hietahan helyt heposen, Pian pistäkse tupahan. Ruma Ruotus paitulainen, Syöpi, juopi pöyän päässä, Päässä pöyän paioillahan Aivin aiminaisillahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tämän päiväsen perästä Ruoki en Ruotuksen hevosta, Katso en --[67] kankaria; Itse Ruotus ruokkikohon, Katsokohon kankaria. Jo meill' on parempi valta, Jo on tähti taivahalla, Pilkka pilvien raossa. Pahoin maksoit orjan palkan, Raatajan rahanalaisen, Lyhyellä kyynärällä, Saralla venytetyllä."